Suomi
Billnäsin ja Fagervikin viehättävät ruukkikylät
Teimme viikko sitten vaimon kanssa reilun vuorokauden mittaisen retken läntiselle Uudellemaalle. Yöpyminen idyllisellä Billnäsin ruukkialueella jää mieleen hienona kokemuksena ja myös Fagervik ihastutti lyhyen vierailun aikana.
Tästä retkestä saa oikeastaan kiittää jakoavainta. Meille tarjoutui hieman yllättäen tilaisuus viettää vaimon kanssa puoli viikonloppua laatuaikaa kahdestaan, ja molempien ajatuksena oli lähteä jonnekin kodin ulkopuolelle. Sopivaa kohdetta ei tullut heti mieleen, mutta sellainen piti nopeasti keksiä. Mietin asiaa mökin kevätpuuhia tehdessäni ja satuin vilkaisemaan kädessäni ollutta jakoavainta, jonka teksti Billnäs No 882 herätti mielenkiintoni. Siis mikä ihmeen Billnäs? Nopea tiedonhaku paljastaa, että kyseessä on matkailutoimintaansa kehittävä historiallinen ruukkikylä vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa.

Retki Billnäsiin kiinnostaa vaimoakin, joten varaamme yhden yön majoituksen ruukin hotellista. Billnäs eli suomalaisittain Pinjainen sijaitsee Raaseporin kaupungin alueella, noin kahdeksankymmenen kilometrin päässä Helsingistä länteen. Perillä meitä odottaa hiljainen tehdasalue, jonka erilaiset rakennukset huokuvat pitkää historiaa.

Löydämme opastenuolien avulla helposti hotellin vastaanottoon, joka toimii Billnäsin ravintolan yhteydessä. Varaamamme Vuorineuvos-huone löytyy puolestaan soman vaaleanpunaisesta rakennuksesta ohikulkutien varrelta. Kyseessä on ruukin entinen pääkonttori.

Kiipeämme portaat toiseen kerrokseen ja löydämme tyylikkään huoneen, joka on sisustettu 1930-luvun tyyliin. Tilaa on mukavasti ja ikkunoista avautuu näkymiä kahteen eri suuntaan. Tehtaan historia näkyy entisessä toimistorakennuksessa monella tavalla. Esimerkiksi vanhan peilin vieressä on lokerot kellokortteja varten ja pohjapiirustus kielii siitä, ettei tilaa ole alun perin suunniteltu majoitustarkoitukseen. Ratkaisu on silti toimiva myös hotellikäyttöön.

Sisäilman lämpötila tuntuu ainakin näillä kevätsäillä sopivalta, mutta jäämme miettimään vaikuttaisiko esimerkiksi helle täällä viihtyvyyteen. Nyt en keksi valittamista kuin kattolampusta, joka on aseteltu niin, että onnistun lyömään siihen pääni puolentusinaa kertaa.

Billnäsiin on istutettu yli kolmesataa kirsikkapuuta ja niiden kukinta osuu vierailumme aikana parhaimmilleen. Vaaleanpunaiset kukat sopivat hyvin rosoisen teollisuusmiljöön valopilkuiksi.

Billnäsin vaiherikkaaseen historiaan voi tutustua kävelemällä Kulttuurivalliksi nimettyä reittiä alueen ympäri. Reilun kilometrin mittaisen kierroksen varrella on muutamia infotauluja, jotka kertovat ruukin historiasta ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi.

Billnäsissä ollaan syystäkin ylpeitä pitkästä historiasta. Carl Billsten käynnisti täällä Mustionjoen varrella ruukkitoiminnan jo vuonna 1641. Varakkaassa perheessä varttunut Billsten oli muuttanut jo aiemmin Tukholmasta Ruotsin valtakunnan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Turkuun. Turussa Billsten vaurastui tullitoiminnalla, mutta halusi siirtyä metalliteollisuuteen ja alkoi etsiä sopivaa paikkaa rautaruukin perustamista varten. Sellainen löytyi hyvien liikenneyhteyksien päästä Skavistadista, jossa oli sopiva kuuden metrin korkuinen padottavaksi kelpaava koski. Paikka nimettiin pian Billstenin mukaan Billnäsiksi.

Carl Billsten teki poikkeuksellisen päätöksen muuttaessaan itse asumaan tälle Suomen kolmannelle ruukkialueelle. Rautaa alettiin takomaan hyvällä taloudellisella menestyksellä, mutta vuosikymmenet toivat myös vastoinkäymisiä. Vihaiset talonpojat hajottivat ruukin kertaalleen ja venäläiset tekivät saman isonvihan aikana.

Isonvihan jälkeen Billnäsin pelastajiksi ilmestyivät Ruotsista saapuneet veljekset Johan ja Mikael Hising, jotka ostivat ruukin 1720-luvulla ja nostivat sen uuteen menestykseen. Vuonna 1883 ruukinpatruunan tehtävät sai hoitaakseen Fridolf Leopold Hisinger, joka kehitti vanhasta ruukista nykyaikaisen työkaluja tuottavan teollisuuslaitoksen. Hänen nimikirjaimensa näkyvät monen rakennuksen seinällä edelleen. Billnäs sulautui vähitellen Fiskars-yhtiöön, mutta teollinen toiminta jatkui 1980-luvulle saakka. Nykyään Billnäsiä kehitetään matkailukäyttöön, minkä lisäksi alueella toimii eri alojen yrityksiä.

Billnäsin ruukin ympärille kehittyi aikoinaan suuri ja eläväinen kyläyhteisö. Työntekijöille ja heidän perheilleen on vuosien varrella ollut asuntoja, koulu, kauppa, kievari sekä kaikkea mahdollista paloasemasta, rautatieasemasta ja jopa hyppyrimäestä lähtien. Ruukeilla onkin suuri merkitys Suomen historiassa ja maan teollisessa kehityksessä.

Padotun kosken pauhua kelpaa pysähtyä katselemaan. Vanha teollinen ympäristö näyttää kiehtovalta ja siitä pidetään nykyisin hyvää huolta. Uusia siltarakenteita pitkin pääsee joen yli aivan ruukin ydinalueen kohdalta.

Vanha Kuninkaantie kulkee Billnäsin kylän halki joen pohjoispuolella. Myös ruukki oli alun perin pääosin Mustionjoen tällä puolella, kunnes se tuhoutui tulipalossa ja toiminta keskittyi eteläiselle rannalle. Kuninkaantiellä on varsin hiljaista ja sitä reunustavat kauniit vanhat rakennukset.

Billnäsin alueella on mukava kävellä ja nauttia keväästä, joka tuntuu olevan yhtäkkiä hieman pidemmällä kuin kotona. Aurinko lämmittää, linnut laulavat ja puissakin alkaa vihertää. Perjantai-ilta vaikuttaa kovin hiljaiselta ja muita kulkijoita tulee vastaan vain harvakseltaan. Arjen kiireet unohtuvat ja tuntuu kuin olisimme löytäneet jonkinlaisen keitaan keskeltä länsiuusmaalaista maisemaa. Nähtävää on riittävästi, mutta kuitenkin niin vähän, ettei tee mieli ottaa yhtään nopeaa askelta.

Kesäravintola Scarlett O’Karisin terassia ollaan vasta nikkaroimassa kuntoon, mutta ympäristö näyttää mukavalta tulevien lämpimien iltojen viettoon. Joki virtaa käden ulottuvilla ja seinään taiteiltu muraali sopii hienosti ruukin henkeen. Korkean piipun ympärillä partioi tumma naakkojen parvi.

Nautimme Billnäsin ravintolassa neljän ruokalajin ateriakokonaisuuden, joka sisältää kaksi alkuruokaa, pääruoan ja jälkiruoan. Syötävää kertyy juuri sopivasti ja fine dining -tason annokset maistuvat erinomaisesti. Pidän erityisesti suorastaan samettisesta perunakeitosta sekä palsternakan ja paahdetun valkosipulikastikkeen kera tarjotusta naudan sisäfileestä. Tunnelma on rennon kodikas ja henkilökunta saa vieraat tuntemaan olonsa hyvin tervetulleiksi.

Valmiiseen ateriakokonaisuuteen suunnitellut viinit ovat mielenkiintoisia löytöjä Ranskasta, Unkarista, Azoreilta ja manner-Portugalista. Paria viiniä voisi luonnehtia kokeellisiksikin, mutta rohkeat valinnat sopivat näiden ruokalajien kylkeen hienosti. Viinistä nauttii myös valtaosan salista vallannut ruotsinkielinen seurue, joka kajauttaa ilmoille monta tutulta kuulostavaa juomalaulua Helan gårista lähtien. Suomenruotsalainen hyväntuulisuus tarttuu ja sopii hyvin keväiseen iltaan.

Palaamme nauttimaan aamiaista samoihin tiloihin, joissa teollinen historia yhdistyy nykyajan mukavuuksiin. Maukas aamiainen on juuri sellainen kuin odottaa sopiikin.

Valikoima ei ole aivan yhtä laaja kuin suurimmissa hotelleissa, mutta ehdottomasti riittävä. Kaikki vaikuttaa tuoreelta ja maut ovat konstailemattomasti kohdallaan. Näillä eväillä on hyvä jatkaa päivää eteenpäin.

Kiertelemme vielä hotellista ulos kirjauduttamme noin tunnin Billnäsin alueella. Kulttuurivallia tulee koluttua vielä uudemman kerran ja pistäydymme myös parissa kaupassa. Rakennusapteekki paljastuu kauniissa miljöössä toimivaksi rautakaupaksi nykyaikaisine palveluineen. Portin pielestä löytyvä pieni Portinvartija on puolestaan miellyttävä pikku putiikki, josta löytyy kauniita astioita ja koriste-esineitä sekä pientä purtavaakin.

Taivaalta alkaa tihkua vettä ja jätämme Billnäsin taaksemme. Suunnistamme parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä odottavaan Raaseporin rauniolinnaan, joka onkin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kerron linnasta myöhemmin ihan omassa jutussaan, joten jatketaan tätä tarinaa suoraan Fagervikiin. Inkoon puolella sijaitseva ruukkikylä on Billnäsiin verrattuna erilainen nähtävyys.

Saavumme Fagervikiin entistä epävakaammaksi muuttuneessa säässä. Aurinkokin pilkahtelee ajoittain, mutta taivas on tummanpuhuvien pilvien peitossa. Vanhojen punaisten puutalojen välissä kulkevalla hiekkaisella Ruukinkadulla on hauska tallustella, sillä idyllinen tunnelma on kuin menneiltä vuosisadoilta. Talojen seinustoille on istutettu kukkia ja asukkaat puuhailevat puutarhoissa kevättöidensä parissa. Nämä talot rakennettiin alun perin seppien asunnoiksi ja sanotaan, että niiden pihoilla viljeltiin Suomen ensimmäiset perunat noin kolmesataa vuotta sitten.

Fagervikissa käynti sopii Billnäsin jatkoksi jo historiansakin ansiosta. Carl Billsten nimittäin muutti Billnäsistä eteenpäin melko nopeasti saatuaan ensimmäisen ruukkinsa kunnolla käyntiin. Hänen uusi osoitteensa oli vuonna 1646 perustettu Fagervik, josta kehittyi Billnäsiäkin suurempi ruukkikylä. Toiminta siirtyi aikanaan Billnäsin tavoin Hisingerin suvulle, joka omistaa Fagervikin maat edelleen. Ruukin toiminta päättyi 1900-luvun alussa, minkä jälkeen Fagervikissa on harjoitettu maa- ja metsätaloutta.

Bruksträsket-järven rannalla odottaa Fagervikin kuvatuin kohde, poikkeuksellisesti yksityisomistuksessa oleva puukirkko. Sen takana häämöttää Hisingereille 1700-luvulla rakennettu Fagervikin kartano. Keltainen kartanorakennus on yksityisomistuksessa, joten sitä voi katsella vain portin takaa. Myös laajoja puutarhoja reunustavat yksityisalueesta kertovat kyltit, joita on syytä kunnioittaa. Mietimme kulkiessamme, kuinka upealta täällä saattaakaan näyttää jonakin aurinkoisena päivänä, kun keväinen mudan haju on vaihtunut kesän runsaaseen vehreyteen.

Historiallisen Kuninkaantien reunalla sijaitsevassa tiilirakennuksessa toimiva kesäkahvila on onneksi jo viikonloppuisin avoinna, joten pääsemme maistelemaan sen maukkaita antimia. Fagervikin museo avataan sen sijaan vain harvoina kesäpäivinä, joten siellä käyminen jää väliin.

Teemme vielä pienen kävelykierroksen, kunnes palaamme Ruukinkadun punamultaisten mökkien ohitse takaisin autoon ennen sateen alkamista. Fagervik on ihastuttava pieni kylä, jossa kannattaa ehdottomasti pysähtyä. Matkailijoille suunnatut palvelut rajoittuvat kuitenkin lähinnä kahvilaan, joten vierailuun ei tarvitse välttämättä käyttää kovin pitkää aikaa. Fagervikissa ei silti kannata kiirehtiä, vaan nauttia kaikessa rauhassa sen ainutlaatuisesta tunnelmasta.

Reissu on kokonaisuudessaan todella onnistunut kokemus. Sympaattinen Billnäs on suorastaan täydellinen paikka pienelle romanttiselle retkelle, ja matkan varrelle on helppo yhdistää Fagervikin kaltaisia kiinnostavia kohteita. Jollain toisella kerralla voisi kokeilla yöpymistä vaikkapa Fiskarsin ruukkikylässä tai Mustion linnassa, ja vierailla pitkästä aikaa puutalojen koristamassa Tammisaaren keskustassa. Seudulla on myös muutamia kiinnostavia luontokohteita.

Tältä reissulta ei tullut ostettua minkäänlaisia matkamuistoja, mutta vanha jakoavain odottaa mökillä edelleen. Tätä mallia alettiin valmistaa vuonna 1932, mutta kovin suuresta keräilyharvinaisuudesta ei liene kyse. Nettihuutokaupoissa myydään vastaavia suurin piirtein kympillä, mutta omastani en luovu. Tuntuu hauskalta tietää mistä tämä jakoavain on peräisin ja kuinka mielenkiintoisen osan Suomen historiasta Länsi-Uudenmaan ruukit muodostavat.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
21.5.2022 at 18:17
Mekin käytiin Billnäsissä (ja Fagervikissä) viime vuonna. Olisi ollut kiva yöpyäkin, mutta sillä kertaa ei aika riittänyt. Täytyy pitää mielessä seuraavaa kertaa varten tuo Scarlett O’Kari, joka Googlen mukaan kylläkin on ”tilapäisesti suljettu”.
Mika / Lähtöportti
21.5.2022 at 20:06
Suosittelen yöpymistä, niin jää kunnolla aikaa nauttia Billnäsin tunnelmasta. Kesäravintola Scarlett O’Karis aukeaa kesäkuun alussa.