Lontoon-matkan kohokohtiin kuului retki Harry Potter -elokuvien kuvauspaikkana toimineille Warner Brothersin studioille. Paikka on luonnollisesti Potter-fanien unelmakohde, mutta kyseessä on vaikuttava kokemus kenelle tahansa muullekin.

Huippusuosituksi noussut Harry Potter on brittikirjailija J. K. Rowlingin luoma hahmo, joka seikkailee seitsenosaisen kirjasarjan pääosassa. Harry on tarinoiden alussa 11-vuotias poika, joka aloittaa pian opinnot Tylypahkan velhokoulussa. Kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia on kahdeksan, koska viimeinen opus on siirretty valkokankaalle kahdessa osassa. En ole koskaan ollut erityinen Potterin fani, mutta olen nauttinut näkemistäni sarjan viidestä ensimmäisestä elokuvasta. Viimeistään studiokierroksen jälkeen haluan nähdä loputkin leffat ja saatan joskus tutustua vielä kirjoihinkin.

Harry Potter -kierrokselle lähtemiseen täytyy valmistautua hyvissä ajoin. Klikkasin itseni studioiden verkkokauppaan lokakuussa, jolloin alkoi olla jo liian myöhäistä vuodenvaihteeseen ajoittunutta matkaa ajatellen. Kaikki perusliput oli myyty koko reissuviikkomme ajalta loppuun, mutta jäljellä oli vielä studioiden yhteistyökumppanin Golden Toursin paketteja. Paketti sisältää pääsylipun lisäksi bussikuljetuksen Lontoon keskustasta studioille, jotka sijaitsevat pääkaupungin ulkopuolella Watfordissa.

Peruslippujen hinta yhdeltä aikuiselta on yli 50 puntaa ja Golden Toursin paketit ovat suunnilleen tuplasti kalliimpia. Kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle on tarjolla pieni alennus perhelipun muodossa. Paketin hinta tuntuu todella suolaiselta, mutta emme halunneet millään luopua perhematkalle suunnittelemastamme retkestä. Kun katselen nyt helmikuussa lipputilannetta, ei se ole juurikaan parempi. Joitakin peruslippuja löytyy aiemminkin, mutta jos haluaa kierrokselle heti aamusta, alkaa kunnon saatavuutta löytyä vasta kesäkuussa. Golden Toursin kautta retkelle pääsisi huomattavasti nopeammin.

Golden Toursin busseja kulkee Victorian, Baker Streetin ja King’s Crossin asemilta. Valitsemme jälkimmäisen, sillä täältähän myös Harry ja kumppanit aina nousevat Tylypahkan pikajunaan. King’s Crossin asemalla on Harry Potter -kauppa sekä paikka, jossa voi kuvauttaa itsensä työntämässä matkatavarakärryjä tiiliseinän lävitse. Tarinoista tuttua laituria 9 ¾ ei kannata lähteä sen enempää etsimään, sillä laiturialueelle pääsyyn tarvitsisi matkalipun. Elokuvan kohtaukset on filmattu laiturien neljä ja viisi välissä.

Teeman mukaisesti teipattu kaksikerroksinen bussi lähtee vierekkäisten King’s Crossin ja St Pancrasin asemien välistä. Saavumme paikalle puoli tuntia ennen lähtöaikaa, mutta pysäkin eteen on muodostunut jo pitkä jono. Bussista ei mainosteippausten vuoksi näe kovin hyvin ulos, mutta erotamme alkumatkasta tuttuja Camdenin katuja. Teemabussin selkänojissa on näytöt, joista voi katsella elokuvasarjan avannutta Harry Potteria ja viisasten kiveä. Filmi pyörii automaattisesti, eli sitä ei voi kelailla. Matka Watfordissa sijaitseville studioille vie reilun tunnin, joten ehdimme nähdä elokuvasta noin puolet. Tämä on sujuvaa johdatusta Harry Potterin taikamaailmaan.

Saamme bussista poistuessamme studioiden pääsyliput sekä tiedon siitä, monelta meidän pitäisi palata samaan paikkaan paluukuljetusta varten. Heti sisäänkäynnin jälkeen voi vuokrata digitaalisen opaslaitteen ja napata mukaan ilmaisen passin, johon voi kerätä leimoja kierroksen varrelta. Studioiden avarassa aulatilassa meitä tervehtii suuri katosta roikkuva lohikäärme. Tarjolla olisi ruokailumahdollisuus, mutta jatkamme bussissa syömiemme eväiden voimalla eteenpäin. Lippuihimme merkittyyn sisäänpääsyaikaan on vielä yli puoli tuntia, mutta kävelemme suoraan kierroksen aloituspaikalle, jossa meidät toivotetaan saman tien tervetulleiksi sisään. 

Etenemme jonon jatkona ensimmäiseen huoneeseen, jossa on elokuvien tekoon liittyviä valokuvia. Kulmassa näkyy portaiden alle rakennettu huone, jossa Harry eli tympeän kasvattiperheensä hoteissa. Mieleeni jää seinällä pyörivä videopätkä, jossa kerrotaan elokuvasarjan avustajiksi päässeistä paikallisista lapsista, jotka kasvoivat vuosikausia kestäneiden kuvausten aikana aikuisiksi. Seuraavassa huoneessa katsellaan video, jossa annetaan ohjeita studiokierrosta varten. Tämän jälkeen saavutaan elokuvasaliin, jossa nähdään vielä yksi lyhyt Harry Potter -aiheinen filmi. Lopulta päästään myös varsinaiselle studiokierrokselle.

Kierros alkaa näyttävästi Tylypahkan linnan Suuresta salista, jonne velho-oppilaat aina lukukauden alussa kokoontuvat. Olemme liikkeellä tammikuun alussa, joten saamme nähdä studioiden lavasteet Hogwarts in the Snow -teemaan koristeltuina. Esillä on siis runsaasti joulukoristeita ja moni paikka on peittynyt lumeen. Sali on vaikuttava ilmestys ja konkreettinen esimerkki siitä, että olemme päässeet keskelle aitoja elokuvalavasteita. Osa käytetyistä lavasteista purettiin pian käytön jälkeen, mutta jäljelle on jäänyt todella runsaasti ihmeteltävää.

Studiokierros etenee Suuren salin jälkeen täysin omaan tahtiin, mikä tuntuu oikein mukavalta. Uusia ihmisiä pääsee sisään ryhmä kerrallaan usein, joten omasta rauhasta on turha haaveilla. Ihmismäärä tuntuu hetkittäisestä hässäkästä huolimatta siedettävältä.

Komeasti valaistuja lavasteita on hauska katsella ja muistella, miltä ne ovat elokuvissa näyttäneet. Hahmojen paikalla on kasvottomia nukkeja, jotka on vaatetuksen ansiosta helppo tunnistaa.

Omatoimisen kierroksen alkuosassa on lavasteita, joita tutkiessa saa kierrellä hieman edestakaisin. Koko muu kierros on tämän jälkeen hyvin selkeä, joten mitään ei varmasti jää väliin.

Nähtävillä on esimerkiksi velhokoulun rehtorin Albus Dumbledoren toimisto. Emme vuokranneet digitaalista opaslaitetta, mutta lavasteiden yhteydessä on lisätietoa tarjoavia infotauluja. Olisitko arvannut, että hyllyjä koristavat kirjat ovat todellisuudessa nahkalla verhoiltuja brittiläisiä puhelinluetteloita? On myös mielenkiintoista lukea vaikkapa neljästä linnusta, jotka esittivät vuorollaan Harryn Hedwig-pöllöä. Tuotantoon on tarvittu kaiken muun lisäksi taitavia eläinten kouluttajia. 

Katselemme Tylypahkan tupia ja taikajuomien valmistamiseen tarvittavaa välineistöä. Tarjolla olisi myös mahdollisuus kuvauttaa itsensä lentämässä luudalla niin, että tilanteesta valmistetaan green screen -tekniikalla aidolta näyttävä elokuvakohtaus. Vastaavan videon tai valokuvan saisi myös parista muusta tilanteesta, mutta emme halua sen enempää jonottaa kuin maksaa pyydettyä hintaakaan.

Alueella on runsaasti tutkittavaa, joten vaikka suurin osa esittelyteksteistä jää lukematta ja etenemme mielestäni suhteellisen ripeästi, kuluu lavasteiden keskellä yllättävän kauan. Yksi suosikkikohteistani on sympaattisen puolijättiläisen Rubeus Hagridin mökki. Sisään ei pääse, vaan kaikkea katsellaan aitojen takaa.

Kierros liikahtaa dramaattisesti erilaiseen ympäristöön, kun saavumme Kiellettyyn metsään. Suurten puiden juurelta nousee höyryä ja näky on ensi silmäyksellä lumoava, joskin kokemus kärsii hieman ihmisten määrästä.

Kielletyssä metsässä näkyy esimerkiksi valtavia hämähäkkejä, mutta ne pysyvät sopivan välimatkan päässä. Hämähäkkejä mukavampi hahmo on Hevoskotka Hiinokka, joka nyökyttelee päätään ja raottelee laiskasti silmiään.

Kielletyn metsän halki johtava polku vie kohti King’s Crossin rautatieasemaa. Oikeaoppinen tie laiturille johtaa tietenkin tiiliseinän läpi. Toisin kuin oikealla King’s Crossin asemalla, täällä studioilla pääsee ottamaan tällaisia valokuvia ilman pitkää jonotusaikaa.

Hogwarts Expressin eli Tylypahkan pikajunan veturi höyryää jo lähtövalmiina. Valokuvaaminen on tällä paikalla vaikeaa, sillä eteen tulee jatkuvasti uusia ihmisiä. Onneksi monet heistä ovat pukeutuneet sopivasti Harry Potterin teemaan.

Joudumme jonottamaan jonkin aikaa junan sisään, mutta haluamme tietenkin nähdä omin silmin millaisessa vaunussa Harry, Ron ja Hermione ystävineen matkustivat velhokouluun. Matkahaaveisiini kuuluu päästä joskus Skotlannissa kulkevan The Jacobite -höyryjunan kyytiin. Kyseessä on tosielämän Hogwarts Express, jonka reitti kulkee muun muassa elokuvista tutun Glenfinnanin kivisillan ylitse.

Näyttävän juna-aseman jälkeen vuorossa on ravintola Backlot Café, jota olemmekin jo ehtineet kaivata. Alan huolestua aikataulustamme, sillä meille kerrottiin etukäteen ravintolan odottavan kierroksen puolivälissä, ja olemme kuluttaneet studioilla tässä vaiheessa jo melkein kaksi ja puoli tuntia. Ravintolan palvelu on onneksi todella nopeaa ja onnistumme saamaan heti vapaan pöydänkin. Hampurilaiset ja hotdogit eivät ole erityisen laadukkaita tai edullisia, mutta kelpaavat kyllä nälkäisille. Maistan myös velhomaailman suosikkijuomaa kermakaljaa. Alkoholiton juoma on kinuskisen imelää. Muovisen tuopin saa ottaa matkamuistona mukaan.

Backlot Cafén vierestä pääsee pihalle tutkimaan ulkona odottavia lavasteita, joihin kuuluvat esimerkiksi kolmekerroksinen Poimittaislinjan bussi, professori Verson kasvihuone sekä Dursleyn perheen kotitalo, jossa Harry joutui lapsena asumaan.

Ulkona on alkanut sataa aivan kaatamalla ja koska aikataulumme alkaa tuntua hieman kireältä, käväisemme vain katoksen alla kääntymässä ja palaamme sitten lämpimiin sisätiloihin. Oven vieressä komeilee Ford Anglia, jolla Ron ja Harry lensivät Tylypahkaan elokuvassa Harry Potter ja salaisuuksien kammio.

Toteamme netistä löytyvää studiokarttaa tutkiessamme, että ehdimme tutustua jäljellä oleviin kohteisiin suuremmin kiirehtimättä. Ohitamme silti seuraavaksi vastaan tulevan osion nopeasti, sillä erilaisten hahmojen rakentamisesta koostuva näyttely ei tunnu meistä erityisen mielenkiintoiselta. Esillä on esimerkiksi keskeneräisiä vahanukkeja, joista muotoutuu vaihe kerrallaan valmiita olentoja.

Seuraava todella vaikuttavalta näyttävä kohde on Gringotts Wizarding Bank eli Irvetan velhopankki. Juhlava tila on koristeltu marmorilla ja näyttävillä kattokruunuilla. Palvelutiskien takana päivystää muutama maahinen, tosin vain vahanuken muodossa.

Pankkisalin lisäksi päästään katselemaan holveja, joissa kimaltelee röykkiöittäin kultaa, hopeaa ja muita aarteita. Yksi kierroksen mieleenpainuvimmista paikoista on Irvetan velhopankin raunioitunut versio. Savun keskeltä paikalle ilmaantuu pian myös hurja tulta syöksevä lohikäärme.

Saavumme viimein odottamalleni Viistokujalle, joka on hieman vaatimattomampi kuin olin ajatellut. Turistien määrä laskee tunnelmaa, vaikkei se minään yllätyksenä tulekaan. Kenties pitkä studiokierroskin alkaa jo tässä vaiheessa vaatia veronsa.

Viistokujan kauppojen näyteikkunoita on joka tapauksessa mukava tutkia. Studion jokainen lavaste on viimeistelty huolellisesti mielikuvitusta käyttäen. Voisin kuvitella, että lavastajien työ on ollut vaativuudesta huolimatta hauskaa.

Ihailemme Viistokujalta poistuttuamme muutamia Harry Potter -aiheisia maalauksia, kunnes saavumme kierroksen loppuhuipennukseen. Tylypahkan linnan pienoismalli on kookas, ja kun se komeilee lumisateessa elokuvien tunnusmusiikin soidessa taustalla, on näky suorastaan taianomainen.

Katselemme pienoismallia pitkään ja monesta eri suunnasta. Studiokierros päättyy luonnollisesti suureen kauppaan, jossa on tarjolla kaikkea mahdollista taikasauvoista pehmopöllöihin ja kermakaljasta avaimenperiin. Kaupassa voisi kuluttaa paljonkin aikaa, mutta kun tyttäretkään eivät tällä kerralla kaipaa mitään ostettavaa, palaamme melko pian studioiden aulaan.

Golden Toursin kuljetusten huonona puolena on hinnan lisäksi se, että paluuaika on ennalta määrätty. Me ehdimme olla perillä vajaat neljä ja puoli tuntia, jotka kuluivat hämmästyttävän nopeasti. Tuossa ajassa ehtii kyllä nähdä kaiken oleellisen ja saada studioista erinomaisen yleiskäsityksen, mutta olisi toki vielä mukavampaa jos kelloa ei tarvitsisi katsella lainkaan. Studiot ovat auki päivän mukaan joko iltakahdeksaan tai jopa iltakymmeneen, joten perillä voisi halutessaan viipyä aamusta iltaan.

Astumme ulos vaakasuoraan vesisateeseen ja suunnistamme noin sadan metrin päässä odottavalle bussipysäkille. Sateenvarjoistakaan ei ole tässä kelissä juuri iloa, vaikka moni niitä käyttääkin. Pysäkillä on lohduttoman pitkä jono, mutta se koostuu ilmeisesti julkisen liikenteen bussia odottavista ihmisistä. Me kävelemme suoraan Golden Toursin linja-autoon, joten emme joudu värjöttelemään sateessa. Tulipahan kalliille bussilipuille ainakin jotakin vastinetta. Studioilta pääsee julkisen liikenteen bussilla neljän kilometrin päässä sijaitsevalle Watford Junctionin asemalle, josta kulkee junia eri puolille Lontoota.

Golden Toursin paluubussissa ei ole selkänojanäyttöjä, mutta menomatkalta tuttu elokuva pyörii parilla suuremmalla ruudulla jälleen alusta alkaen. Kosteiden ja mainosteipattujen ikkunoiden läpi ei näe pimeydessä mitään, mutta ruuhkan vuoksi noin puolitoistatuntiseksi venyvällä bussimatkalla on aikaa miettiä päivän antia. Aitojen elokuvalavasteiden täyttämät studiot ovat unelmien täyttymys Harry Potterin faneille ja upea kokemus kenelle tahansa, joka on yhtään aiheesta perillä. Vaikka kävinkin melko yksityiskohtaisesti läpi studiokierroksen huippukohtia, jäi paljon vielä kokonaan esittelemättä. Suosittelen siis hankkimaan liput todella hyvissä ajoin ja suuntaamaan kohti Harry Potterin taikamaailmaa!