Espanja
Vuoristokylien viehätystä Alpujarrassa
Teimme Andalusian-matkallamme mieleenpainuvan päiväretken Alpujarran alueen kauniisiin vuoristokyliin. Ihastuin erityisesti Pampaneiraan, mutta myös Capileira vaikutti erittäin miellyttävältä paikalta.
Mutkikas maantie nousee hiljalleen yhä korkeammalle. Vielä noin tunti sitten olimme Nerjan liikenneympyrässä Aurinkorannikolla, mutta nyt meri on jäänyt taakse ja edessä kohoavat Sierra Nevadan eteläiset rinteet. Ilmassa on pientä seikkailun tuntua, sillä jo Alpujarran nimi kuulostaa kiehtovalta. Alpujarra on kauniista maisemista ja valkoisista kylistä tunnettu hieman syrjäinen alue Granadan ja Almerían maakuntien rajaseudulla.

Olemme ajaneet Órgivan pikkukaupungin halki ja kurvailleet sen jälkeen vuoristotiellä viitisentoista kilometriä, ennen kuin saavumme Pampaneiraan. Se sijaitsee Poqueiran laakson kolmesta kylästä alimpana ja vaikuttaa näkemieni kuvien perusteella kiinnostavimmalta. Niinpä valitsemme Pampaneiran päivän pääkohteeksi ja pysäköimme auton kunnalliselle parkkipaikalle. Hieman epämääräiseltä näyttävä kylänmies viittoo autoja kohti tyhjiä parkkiruutuja, muttei sentään tule pyytämään avustaan palkkiota. Kyltti kertoo pysäköinnin olevan ilmaista.

Pampaneiran vanha osa alkaa aivan parkkipaikan läheisyydestä. Kylän ihastuttavaan idylliin kuuluvat valkoiset talot ja mukulakivikujat. Ilmapiiri on hiljainen ja vuoristoilma tuntuu raikkaalta hengittää. Pampaneira sijaitsee reilun kilometrin merenpinnan yläpuolella.

Kirkon ohitse kulkevan kadun varrella sekä viereisellä pikku aukiolla on muutamia ravintoloita ja kauppoja. Matkailu lienee täällä palveluista päätellen hyvin tärkeä elinkeino, vaikka lokakuisena arkipäivänä onkin hiljaista. Reipas saksalainen retkeilijäryhmä on paikalla kävelysauvoineen ja vetää kirkon varjossa henkeä ennen seuraavalle patikointietapille siirtymistä. Poqueiran laakson kylien välillä kulkee suosittuja kävelypolkuja.

Kauppojen ulkopuolella roikkuvat matot tuovat Pampaneiran ilmeeseen väriä. Mattojen kutomisella on täällä pitkät perinteet ja käsitöitä riittää myytäväksi monessa puodissa.

Alpujarralainen perinnematto kuulostaisi mukavalta tuliaiselta, jos sellaisen vain jaksaisi raahata kotiin saakka. Muihin paikallisiin tuotteisiin kuuluvat hunaja ja marmeladi. Monella seinustalla kuivuu chiliä ja jossain kasvaa viiniköynnöksiäkin.

Kun pääaukiolta ottaa muutaman askeleen sivummalle, rauhoittuu ilmapiiri entisestään. Paikallinen nainen kantaa ostoskassin kotiin. Espanjalainen matkailijapariskunta ihailee maisemaa ja tervehtii vastaan tullessaan kohteliaasti.

Kirjava kujakissa ihmettelee muukalaisia ja hyppää varmuuden vuoksi muurin päälle turvaan. Se onkin viimeinen vastaantulija pitkään aikaan. Pyykit roikkuvat ja hiljaisuuden rikkoo vain talojen ikkunoille jätettyjen häkkilintujen laulu.

Ihastun suuresti Pampaneiran hiljaisuuteen ja syrjäisen vuoristokylän tunnelmaan. Vaikka ympäristö onkin siisti, näkyy esimerkiksi talojen seinissä aivan erilaista rustiikkisuutta kuin vaikkapa kuvankauniissa Frigilianassa tai rannikkokaupunki Nerjassa.

Kiertelemme kujalta toiselle ilman sen suurempaa päämäärää. Päädymme Federico Garcia Lorcan mukaan nimetylle kävelytielle, joka seurailee pienen jyrkänteen reunaa. Seiniltä voi lukea Garcia Lorcan runojen säkeitä. Suositun kirjailijan elämä päättyi traagisesti Espanjan sisällissodan alkuvaiheessa, kun hänet teloitettiin kotiseudullaan Granadassa. Fasistikapinalliset ottivat Garcia Lorcan silmätikukseen liberaalien ajatusten ja homouden vuoksi, eikä kuolemanpartio tuntenut armoa toisinajattelijaa kohtaan.

Kävelytien kaide on koristeltu paikallisten savupiippujen pienoismalleilla. Alpujarran valkoiset savupiiput ovat tyypillisesti korkeita ja kapeita, minkä lisäksi niiden pää muistuttaa lierihattua.

Pampaneiran kujilla on hauska seikkailla. Mäet ovat paikoitellen todella jyrkkiä ja mukulakivien pinta epätasainen, joten hyvistä kengistä on hyötyä. Paikalliset lienevät rautaisessa kunnossa, sillä pienempikin kävelylenkki käy täällä kuntoilusta.

Osa kujista on rakennettu siten, että niiden keskellä kulkee avoin viemärikanava vuorilta valuvaa vettä varten. Vuorilta tulevaa vettä hyödyntää myös ikivanha pyykinpesukatos, jonka betoniastioihin soljuu raikasta vettä jostain ylärinteiltä.

Kiertelemme Pampaneiran mäkisten kujien hiljaisuudessa, kunnes alamme etsiä lounaspaikkaa. Valitsemme Casa de la Abuelan eli isoäidin talon. Kujan varjossa on sopivasti vapaita pöytiä. Olen syönyt koko matkan erilaisia meren herkkuja, mutta täällä vuoristossa lienee paikallaan tilata lihaa. Haluaisin maistaa villisikaa, mutta koska se on loppunut, saa tavallinen possu kelvata. Tarjoilija varoittaa annosten olevan suuria, mutta niiden koko yllättää lopulta nälkäisetkin matkailijat. Reilut annokset näyttävät olevan liikaa myös naapuripöydän raavaille motoristeille, ja luovutan itsekin kesken kaiken, vaikka äiti neuvoikin syömään lautasen aina tyhjäksi.

Casa de la Abuelaan kerääntyy lounasajan edetessä paljon ihmisiä. Kymmenien mummojen joukko suunnistaa sisätiloihin pursuten espanjankielistä puheensorinaa, permanentteja ja kukikkaita vaatteita. Heidän menoaan katselee myös terassin kulmalle tupakoimaan ilmestynyt paikallinen ukko, joka lienee saman talon asukkaita. Vuosien uurtamat ulkoilmaihmisen kasvot, vanhanaikainen hattu, maamiehen ruutupaita, kuluneet farkut, kumisaappaat ja puoliksi juotu olutpullo piirtyvät muistiini, kun luon mielikuvaa tyypillisestä pampaneiralaisesta. Mies nojaa vanhaan pöytään, jonka päällä on korillinen valtavia tomaatteja. Harmi etten saa kuvaa otetuksi.

Pöytien välissä päivystää töpöhäntäinen kissa, joka ottaisi mielellään maistiaisia syödäkseen. Sen resuinen olemus säälittää ja äänikin kuulostaa oudon käheältä. Kissa hakeutuu mielellään auringonpaisteeseen, jossa se makailee silmiään siristellen. Voin kuvitella kuinka tervetulleita auringonsäteet ovat talvella, kun vuoristoilma on viilentänyt Pampaneiran kiviset kujat ennen lämpimämpiä vuodenaikoja.

Poqueiran laakson kolme valkoista kylää Pampaneira, Bubión ja Capileira sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan. Jätämme Pampaneiran taaksemme, ohitamme muutaman minuutin kuluttua Bubiónin ja pysähdymme Capileiraan, jossa sielläkin on ilmainen pysäköintialue vanhan kylän laidalla. Täälläkin kaupitellaan päätien varrella mattoja, mutta pääosassa ovat erilaiset punontatyöt.

Käännymme pian puiden varjostamalle Calle del Doctor Castillalle, joka on yksi Capileiran kauneimmista kaduista. Sen varrella voisi tehdä ostoksia ja istahtaa juomaan kupin kahvia tai lasin viiniä.

Saavumme kuvaukselliselle Plaza Calvariolle, jonka puissa ja köynnöksissä hehkuva väri muistuttaa syksystä. Ruska on täällä vuoristossa jo pitkällä, vaikka rannikolla eletään vielä kesäisissä tunnelmissa.

Kiertelemme Capileirassakin ilman erityistä päämäärää. Myös tämä kylä on täytetty valkoisilla kivitaloilla ja kauniilla kujilla. Muutamat kaduista ovat jonkin verran väljempiä kuin Pampaneirassa.

Capileiran kirkon edessä on pieni aukio ja ympärillä lisää kapeita kujia. Ilmassa on yhtä aikaa kesäistä lämpöä, syksyn tuntua ja ikiaikaisen kylän rauhallista tunnelmaa. Aika tuntuu jotenkin pysähtyneen.

Hiljainen kylä on kiistattoman kaunis, mutta kun on juuri ihastunut Pampaneiraan, ei tämä kyläkokemus voi mitenkään nousta edellistä paremmaksi. En tiedä olisivatko mielikuvat kääntyneet päinvastoin, jos olisimme pysähtyneet ensiksi Capileiraan.

Juomme vielä ennen paluumatkalle lähtemistä kahvit Café Loma Puan näköalaterassilla. Kylän laidalta voi ihailla maisemaa, jossa erottuvat niin Bubión kuin Pampaneirakin. Vuoristossa on jotain majesteettista, vaikkei erityisen korkealla vielä ollakaan. Kupillinen café con lecheä maksaa yhden euron ja kymmenen senttiä. Nautin juomasta ja pohdiskelen Alpujarran historiaa.

Minua houkutteli Alpujarraan Ildefonso Falconesin Fatiman käsi -kirja. Andalusiassa 1500-luvulla riehunutta kristittyjen ja maurien välistä sotaa kuvaava teos on mukaansatempaava seikkailu- ja rakkaustarina. Tuhatsivuinen tiiliskivi kuvaa historiallisia tapahtumia kaikkine raakuuksineen ilmeisen totuudenmukaisella tavalla. Teoksen päähenkilö on kotoisin täältä Alpujarrasta, tarkemmin sanottuna Juvilesin kylästä, ja tuntee vuoret kuin omat taskunsa. Juvilesiin ajaisi Pampaneirasta vajaassa tunnissa, mutta sinne asti emme nyt ehdi. Onneksi myös täällä Poqueiran laaksossa voi aistia kirjan luomaa mielikuvaa arvoituksellisesta vuoristoalueesta.

Laakson kolmas kylä Bubión jää meiltä tutkimatta. Pysähdymme paluumatkalla vain päätien varteen ottamaan pari valokuvaa. Kylä ei vaikuta tieltä nähtynä kovin mielenkiintoiselta, mutta sen kauneimmat osat lienevät jossain sivummalla. Paremmalla ajalla suunnistaisin kohti alaspäin viettävällä rinteellä kohoavaa kirkontornia.

Paluumatkalla on vielä aikaa pysähtyä ihailemaan maisemia. Órgivan länsipuolella sijaitseva Rulesin tekojärvi saa vetensä Guadalfeo-joesta ja on tienvarren näköalapaikoilta katsottuna kaunis ilmestys. Pysähdymme pariin eri paikkaan kuvaamaan järveä, jota reunustaa suuri pato. Antoisa retkipäivä todisti jälleen kerran Andalusian monipuolisuuden. Aurinkorannikolta pääsee nopeasti vuorille ja takaisin, joten lomaan saa helposti mahtumaan hyvinkin erilaisia kokemuksia.
Espanja
Majesteettinen Almudenan katedraali Madridissa
Vierailimme viime vuodenvaihteen Madridin-matkalla Almudenan katedraalissa, joka kuuluu kaupungin tärkeimpiin maamerkkeihin. Pitkään ja hartaasti rakennettu kirkko valmistui vasta vuonna 1993, ja sen kattotasanteelta on hienot näkymät ympäristöön.
Tutustumme jo matkan alkuvaiheessa melko perusteellisesti Madridin kuninkaalliseen palatsiin, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Palatsista on helppo siirtyä aivan naapurissa sijaitsevaan katedraaliin, joka on omistettu Madridin suojeluspyhimykselle Almudenan neitsyelle. Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi, mutta meitä kiinnostaa erityisesti kattotasanteen näköalapaikka. Sinne päästäkseen täytyy ostaa pääsylippu, jonka hinta on tätä kirjoittaessani noussut vierailumme jälkeen 8 euroon. Alennusryhmien liput maksavat edelleen 5 euroa.

Ostamme liput kuninkaallisen palatsin puoleiselta ovelta, jolle ei ole joulukuun viimeisenä tiistai-iltapäivänä jonoa. Lipun hintaan kuuluu näköalapaikan lisäksi katedraalin museo, jonka sisällä valokuvaaminen on kielletty. Olemme hetkeä aiemmin kolunneet läpi kuninkaallisen palatsin huoneita, joten emme jaksa tässä vaiheessa päivää perehtyä tämän museon uskonnollisiin esineisiin erityisen tarkasti. Parhaiten mieleen jäävät piispojen käyttämät seremoniavaatteet, joiden lisäksi näytteillä on esimerkiksi veistoksia, astioita sekä asiakirjoja. Suuntaamme melko pian portaikkoon, jota pitkin pääsemme näköalapaikalle ihailemaan Madridia.

Nautin maisemasta esimerkiksi etelään päin. Etualalla näkyvä tähtikuvio sijaitsee arabikulttuuria kunnioittavassa emiiri Mohamed I:n puistossa, jossa on säilynyt pätkä muinaista islamilaista kaupunginmuuria. Taustalla häämöttävät muun muassa Pyhän Franciscus Suuren kuninkaallisen basilikan tornit. Ilmassa on auringonpaisteesta huolimatta jonkin verran utuisuutta.

Näköalatasannetta koristavat apostolien patsaat. Kuvassa kaupunkia tähystää pyhiinvaeltajan vaatteisiin puettu apostoli Jaakob. Hänet tunnetaan täällä Espanjassa nimellä Santiago, ja moni on varmasti kuullut apostolin haudalle Santiago de Compostelaan johtavasta pyhiinvaellusreitistä.

Katolta on hyvät näkymät eri suuntiin. Katedraalin omat tornit peittävät maisemaa kuninkaalliselle palatsille, mutta tuonnekin päin voi katsella esteettömästi hieman alempana sijaitsevalta parvekkeelta. Katedraali haluttiin sovittaa mahdollisimman saumattomasti samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen palatsin kanssa, minkä vuoksi se on rakennettu hieman poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaan. Useimmiten katolisten kirkkojen alttari osoittaa itään päin.

Tätä kirkkoa rakennettiin pitkään ja hartaasti. Ensimmäisten suunnitelmien jalostuminen toteutuksen tasolle vei useamman vuosisadan, kunnes kuningas Alfonso XII määräsi työmiesten hihat heilumaan vuonna 1883. Matkan varrelle osuneet taloudelliset haasteet sekä esimerkiksi verinen sisällissota jarruttivat projektia, jonka päätteeksi paavi Johannes Paavali II pääsi vihkimään katedraalin käyttöön vasta kesällä 1993. Arkkitehdit ehtivät vuosikymmenten varrella vaihtua, ja niinpä ulkoa päin uusklassisen kirkon tyyli edustaakin sisätiloissa uusgoottilaisuutta.

Vaaleasävyinen kirkkosali on kaunis ja kooltaan vaikuttava. Istahdamme joksikin aikaa penkille lepäämään ja katselemaan erilaisia yksityiskohtia. Kuoriosaa koristaa puinen piispanistuin. Kiinnitämme huomiota myös värikkäisiin maalauksiin, joissa on yllättävänkin modernia ilmettä.

Muiden kirkkovieraiden toiminnasta päätellen katedraalin tärkein alttari löytyy sivulaivasta. Almudenan neitsyelle omistetun alttarin luo kiemurtelee huomattavan pitkä jono. Alttarilla käyminen nimenomaan näin joulunaikaan on paikallinen perinne, jolla halutaan osoittaa kunnioitusta Madridin suojeluspyhimykselle.

Kiertelemme vielä katselemassa katedraalin hienoja sivukappeleita ja erilaisia patsaita. Kuvassa näkyy Santa María de la Cabeza, jonka puoliso San Isidro Labrador on Almudenan neitsyen ohella Madridin toinen suojeluspyhimys.

Katedraalia on mukava ihailla kaikessa rauhassa. Uusgoottilaiset holvikaaret ja massiiviset pylväät luovat kirkon päälaivaan majesteettista tunnelmaa. Taustalla näkyvät kookkaat urut. Suunnistamme vähitellen kohti ulko-ovea, joten vaikuttavaksi mainittu krypta jää meiltä tällä vierailulla näkemättä.

Huomaamme poistuessamme katedraalin oveen tehdyt taidokkaat veistokset. Kuningas Juan Carlos I:n ja kuningatar Sofían hahmot ovat helposti tunnistettavia. Heidän poikansa, Espanjan nykyinen kuningas Felipe VI, vihittiin morsiamensa Letizian kanssa avioliittoon tässä katedraalissa toukokuussa 2004.

Seimiasetelmat kuuluvat oleellisesti espanjalaiseen jouluun. Niitä on nähtävillä ympäri kaupunkia, ja totta kai myös katedraalilla on omansa sekä sisätiloissa että oven ulkopuolella ohikulkijoiden nähtävänä. Kun seimetkin on nähty, voimme jatkaa hyvillä mielin kierrostamme kohti seuraavia nähtävyyksiä.
Lisätietoa löytyy katedraalin omilta nettisivuilta.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Espanja
Kuninkaallisten kokoelmien galleria Madridissa
Vuonna 2023 avattu Galería de las Colecciones Reales on mielenkiintoinen lisäys Madridin museoiden joukkoon. Kuninkaallisen palatsin vieressä sijaitsevissa moderneissa tiloissa voi tutustua Espanjan mahtipontiseen historiaan taiteen ja erilaisten arvoesineiden kautta.
Madrid on museoiden ystäville antoisa kaupunki, joka tunnetaan erityisesti Pradon, Reina Sofían ja Thyssen-Bornemiszan taideaarteista. Kesäkuussa 2023 avautunut Galería de las Colecciones Reales tuo kaupungin tarjontaan mielenkiintoisen lisän esittelemällä nimensä mukaisesti Espanjan kuningashuoneen omistamia arvoesineitä.

Kuulen tästä museosta ensi kertaa, kun olen hankkimassa pääsylippuja kuninkaalliseen palatsiin. Tarjolla on yhdistelmälippu, jolla pääsee palatsin lisäksi tutustumaan myös Galería de las Colecciones Realesiin. Tarjous on hyvä, sillä palatsilipun päälle tulee tämän hetken hinnoilla vain kuusi euroa lisää hintaa. Galería de las Colecciones Reales sijaitsee aivan palatsin naapurissa ja museolippu on voimassa viikon verran palatsivierailun ajankohdasta eteen tai taakse päin.

Astumme sisään Almudenan katedraalin vieressä olevasta ovesta. Galería de las Colecciones Realesin tiloissa on ainakin oman vierailumme aikaan miellyttävän väljää, mikä tuntuu tervetulleelta vaihtelulta kuninkaallisen palatsin ja Pradon pienten ruuhkien jälkeen.

Museon rakenne on hyvin selkeä. Ylin kolmesta näyttelykerroksesta keskittyy Habsburgien aikaan, joka ajoittuu Espanjan historiassa vuosiin 1516–1700. Tähän kerrokseen kuuluu myös huone, jossa pyörivä videoesitys kertoo tehokkaan tiivistetysti kuninkaallisen palatsin sekä sen ympärille kasvaneen Madridin kaupungin historiasta. Ikkunan takaa voi katsella museon rakentamisen yhteydessä löytyneitä maurien rakentaman muurin jäänteitä.

Museosta löytyy paljon arvokkaita seinävaatteita, tauluja ja erilaisia historiallisia esineitä. Kookkaimpia ovat kuninkaallisten käyttämät vaunut. Kuvassa näkyvät mustat vaunut ovat peräisin 1670-luvulta, jolloin niillä ajeli Espanjan sijaishallitsijana toiminut kuningatar Maria Anna.

Viimeinen Habsburg-sukuinen Espanjan kuningas oli Maria Annan poika Kaarle II, joka kuoli lapsettomana marraskuussa 1700. Syttyi lähes maailmansodan mittoihin levinnyt pitkä perimyssota, jonka päätteeksi kruunun sai kuin saikin Kaarle II -vainaan suosikki Filip V. Filip V oli Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika ja hänestä tuli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija, mutta tiukat rauhanehdot estivät Espanjan ja Ranskan yhteisen imperiumin.

Museon keskimmäinen kerros keskittyy Bourbonien valtakauteen, josta jatketaan kohti nykypäivää ja kerrotaan hieman kokoelmaa ylläpitävän Patrimonio Nacionalin tekemästä työstä. Näyttely esittelee arvoesineiden kautta eri aikakausien hallitsijoiden henkilökohtaista makua ja Espanjan kuningashuoneen historiaa. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi vanhat koristeelliset kellot.

Galería de las Colecciones Realesin suunnitteluvaiheessa syntyi jonkinlaista kiistaa siitä, pitäisikö joitakin maalauksia siirtää perinteikkäästä Pradosta tähän uuteen museoon. Riidat saatiin sovittua, ja nytkin Galería de las Colecciones Realesissa on muutama Pradosta lainattu teos. Matkaohjelmaamme on kuulunut jonkin verran taidetta, joten on mukavaa ihailla vielä näin reissun lopuksi muutamia maalauksia. Omaan mieleeni ovat esimerkiksi yllä näkyvät Luis Paret y Alcázarin taulut. Museossa tulee vastaan useampia Francisco de Goyan teoksia ja vaikutun arvostetun mestarin monipuolisuudesta viimeistään hänen suunnittelemiensa gobeliinien äärellä.

Alimmassa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Oman vierailumme aikaan esillä on kuningatar Victoria Eugenialle omistettu näyttely, joka jatkuu 5.4.2026 asti. Näyttelyssä käydään läpi Victoria Eugenian lapsuutta Englannin hovissa, henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita, avioliittoa Espanjan Alfonso XIII:n kanssa sekä merkitystä Espanjan kuningattaren roolin uudistajana. Victoria Eugenia vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta hahmolta, mutta emme rehellisesti sanottuna jaksa enää tässä vaiheessa keskittyä museon yksityiskohtiin.

Myös toinen tällä hetkellä esillä oleva vaihtuva näyttely jatkuu 5.4.2026 saakka. Pieni näyttely esittelee kuningashuoneen lasten leluja eri aikakausilta, joten aihe on varsin kiehtova.

Galería de las Colecciones Reales on mielestäni hyvä kokonaisuus. Museo tarjoaa paljon nähtävää, muttei kuitenkaan ole läkähdyttävän laaja. Meiltä kuluu avarissa tiloissa vajaat kaksi ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme tutustua pysyviin näyttelyihin hyvin. Kuten mainittua, vaihtuvat näyttelyt tuli kuitenkin käveltyä läpi hyvin pikaisesti.

En laskisi Galería de las Colecciones Realesia aivan Madridin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta jos arvokkaat esineet ja kuninkaallinen historia kiinnostavat, voi tätä museota ehdottomasti suositella.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Museosta löytyy paljon lisätietoa virallisilta nettisivuilta galeriadelascoleccionesreales.es.
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Edge
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
18.11.2021 at 23:22
Oikein hienolta näyttäviä paikkoja, taas näyttää säät suosineen. Kylät itsessään näyttävät viihtyisiltä, mutta nuo vuoristomaisemat ainakin omalla kohdalla kruunaisivtat kokonaisuuden. Ja heh, on tosiaan varsin tuhdilta näyttävän kokoinen annos. 🙂
Mika / Lähtöportti
19.11.2021 at 17:49
Sää oli kyllä mukavan aurinkoinen koko viikon alusta loppuun. Kaunista aluetta kyllä, ja jos tuonne joskus menette, niin kiertäkää noin 10 kilometrin patikointireitti, joka kulkee kaikkien kolmen kylän läpi. Sellaisen jälkeen jaksaisi ehkä syödä jopa Casa de la Abuelan annoksen 😄 En muista milloin tätä ennen olisi tullut vastaan annosta, josta näkee jo ensi silmäyksellä että se on aivan liian iso 😬
Ekomatkaajat
22.11.2021 at 10:09
Aivan hurmaavan oloinen kylä! Todella hienoja otoksia paikasta ja kerronta oli niin kuvailevaa, että itsensä pystyi kuvittelemaan noille kaduille. Kiitos hienosta kirjoituksesta. 🙂
Mika / Lähtöportti
22.11.2021 at 20:53
Kiitos paljon, mukava kuulla että tunnelma välittyi! Pampaneira on kyllä tosi idyllinen ja kaunis paikka 🙂