Aloitimme kavereiden kanssa maaliskuisen jalkapallomatkan Lontoon perinteisimmältä ruokatorilta Borough Marketilta. Reissu lähtikin erinomaisesti käyntiin, kun nälkäiset matkalaiset saivat täyttää vatsansa maailman mauilla.

Takana on kovin varhainen herätys ja aamulento Helsinki-Vantaalta Gatwickiin. Pääsemme lentokentällä nopeasti junaan, joka kuljettaa meidät reilussa puolessa tunnissa London Bridgen asemalle Lontoon keskustaan. Juna-asemalta kävelee parissa minuutissa Borough Marketin laidalle. Kaupungin perinteikkäin tori on toiminut täällä Thamesin etelärannan tuntumassa jo kauan.

Kello ei ole paikallista aikaa vielä yhtätoistakaan, mutta aamiaisesta on kulunut jo niin pitkään että nälkä alkaa kurnia toden teolla. Olemme onneksi saapuneet oikeaan paikkaan, sillä Borough Marketilla toimii yli sata myyntipistettä. Myynnissä on muutakin tavaraa, mutta valmista katuruokaa myyviä vaihtoehtoja riittää kymmenittäin.

Kavereistani Tero opiskelee espanjaa, ja kun vastaan tulee heti aluksi hänen opettajansa kotimaan Venezuelan suosituimpia herkkuja arepoja, ei päivän ensimmäisiä ostoksia tarvitse miettiä kauempaa. Arepat ovat eteläamerikkalaisia maissileipiä, joiden välissä on erilaisia täytteitä. Tomaatti ja mozzarella toimivat itselleni takuuvarmana valintana, mutta tarjolla olisi myös mausteisempaa tai jopa makeaa vaihtoehtoa.

Borough Marketin ilme on varsin rosoinen, sillä tori toimii osittain rautatiekiskojen alla. Tunnusomaisia elementtejä ovat vihreät metallirakenteet sekä aikaa nähneet tiiliseinät. On helppo päätellä Borough Marketin toimineen täällä jo kauan, mutta historia on vielä paljon pidempi kuin moni osaa kuvitellakaan.

Täällä Southwarkin alueella on käyty torikauppaa ilmeisesti jo tuhat vuotta sitten, mutta markkinat siirtyivät nykyiselle paikalleen vuonna 1756. Sijainti koettiin tuolloin erityisen hyväksi läheisten jokilaitureiden ja sillan ansiosta. Sittemmin myös rautatie on auttanut tavarankuljetuksissa.

Tukkutorina toiminut Borough Market oli viime vuosituhannen loppupuolella riutunut jo kohti rappiota, mutta se saatiin pelastettua uuteen kukoistukseen vähittäiskaupan ansiosta. Tukkukauppaa ei enää ole, vaan kaikki myydään suoraan kuluttajille.

Borough Marketilla lienee joskus kovastikin ruuhkaa, mutta maaliskuisena perjantaiaamupäivänä on miellyttävän väljää. Oikeastaan kaikkea haluamaansa pääsee tilaamaan jonottamatta. Nautimme markkinoiden leppoisasta tunnelmasta ja siitä, että täällä näyttää viihtyvän ihmisiä laidasta laitaan.

Yritän pitää yksittäisten ostosten koon pienenä, jotta jaksaisin maistella useampaa herkkua. Niinpä seuraava valinta osuukin empanadaan. Argentiinalaiset piiraat jatkavat arepojen aloittamaa eteläamerikkalaista linjaa, eikä maussa ole valittamista. Täyte koostuu tällä kerralla pinaatista ja ricottajuustosta. Koska kyseessä on argentiinalainen koju, koristavat seinää Maradonan ja Messin valokuvat. Muistelemme empanadoja Pasin ja Teron kanssa mutustellessamme Messin maalia, jonka näimme kahdeksan vuotta sitten MM-kisamatkalla Pietarissa.

Tero syö seuraavaksi hyväksi kehumaansa sienirisottoa, mutta me Pasin kanssa olemme kalaruoan ystäviä ja haluamme ehdottomasti maistaa lohitäytteisiä bageleita. Tätäkään ostosta ei tarvitse katua.

Kaipaan vielä jälkiruokaa, joten päädyn ostamaan mukillisen sosiaalisessa mediassa mainostettuja suklaakastikkeella kuorrutettuja mansikoita. Suklaa valutetaan mansikoiden päälle vasta tilauksen jälkeen, jotta se ei ehtisi jähmettyä. Maku on suorastaan suussa sulava, joskin pienempikokoiset sotkuiset mansikat olisivat markkinaolosuhteissa helpommin syötäviä.

Borough Marketin katuruokatarjonta on niin valtava, että moni houkutus jäi kokeilematta. Ohitimme muun muassa monta hyväntuoksuista itämaista kojua, eivätkä hampurilaisetkaan näyttäneet hullummilta. Kaikkea ei kuitenkaan voi maistaa kerralla.

Kauppahallia värittävät ylitsepursuavan runsaat hedelmä- ja vihanneskauppiaiden pöydät. Jossain toisessa tilanteessa olisi reppuun saattanut tarttua vaikkapa makeita ja suolaisia leipomotuotteita, herkullisia juustoja, oliiviöljyä sekä mausteita. Myynnissä näkyi myös viiniä sekä pienpanimo-oluita.

Lontoossa riittää runsaasti muitakin markkinoita ja toreja, joissa katuruoka on enemmän tai vähemmän esillä. Esimerkiksi Camden Marketilta löytyy runsaasti ruokaa ja täällä Borough Marketin suunnalla joen eteläpuolella toimii myös vähemmän tunnettu Maltby Street Market. Itseäni kiinnostaisi vierailla joskus Lontoon afrokaribialaisella alueella sijaitsevalla Brixton Village Marketilla.

Borough Market on hieno kokemus monien makujensa ja eloisan tunnelmansa ansiosta. Olen nähnyt monenlaisia ruokatoreja, mutta näin matkailijan kannalta kiinnostavimpia ovat tällaiset paikat, joissa on tarjolla valmista katuruokaa laidasta laitaan.

Borough Market on mielestäni yksi Euroopan parhaista katuruokakeitaista yhdessä esimerkiksi Kööpenhaminan Reffenin ja Amsterdamin Foodhallenin kanssa. Reffenistä olen kirjoittanut kokonaisen blogijutun aiemmin. Viihdyn hyvin myös esimerkiksi Tallinnan Balti Jaama Turgilla.

Borough Market on avoinna kuutena päivänä viikossa tiistaista sunnuntaihin. Kojut aukeavat aamulla kymmeneltä, tosin lauantaisin jo tuntia aiemmin. Sulkemisaika on aina viideltä lukuun ottamatta sunnuntaita, jolloin pillit laitetaan pyhän kunniaksi pussiin jo neljältä. Suosittelen Borough Marketia kaikille Lontoon-kävijöille.

Tutustu Borough Marketin tarjontaan markkinoiden virallisilla nettisivuilla.

Kun kävin viime kesänä ensi kertaa Manchesterissa, en arvannut palaavani kaupunkiin heti seuraavana vuonna uudelleen. Niin pääsi nyt kuitenkin kavereiden kanssa tehdyllä jalkapallomatkalla käymään, ja erilainen seura tarkoitti myös erilaisia kokemuksia.

Manchester on mielestäni hieman ristiriitainen matkakohde. Rosoinen kaupunki ei kuulu Britannian kauneimpiin tai nähtävyyksiltään vetovoimaisimpiin, mutta Englannin Tampereessa on jotain oudon kodikasta. Kompakti keskusta oli nyt toisella vierailulla jo valmiiksi sen verran tuttu, ettei suunnistamiseen tarvinnut juuri karttaakaan. Manchesterin suurimpiin valtteihin kuuluvat mutkattomat ja usein myös puheliaat ihmiset, joiden ansiosta tunnelma tuntuu lämpimältä ja välittömältä. Kaupungin tunnuksena toimiva työmehiläinen kuvaa asukkaiden yhteisöllisyyttä ja ahkeruutta.

---

Jalkapalloa Manchesterissa

Näimme maaliskuisen viikonlopun aikana kaksi Valioliigan ottelua. Manchester United kohtasi maailmankuululla Old Traffordilla perinteikkään Aston Villan. Teimme myös retken lähistöllä sijaitsevaan Burnleyhin, jonne vierasjoukkueeksi saapui Bournemouth. Lisäksi kävimme Manchesterin keskustassa sijaitsevassa National Football Museumissa. Manchester on hyvä kohde jalkapallomatkalle, sillä löytyyhän kaupungista Unitedin lisäksi myös toinen suurseura Manchester City. Suur-Manchesterin alueella pelaa lisäksi useita futisromantikkoja houkuttelevia perinneseuroja, kuten Bolton Wanderers, Wigan Athletic sekä Stockport County. Liverpooliin pääsee noin tunnissa ja moni muukin jalkapallokaupunki sijaitsee vain lyhyehkön junamatkan päässä.

En nyt jatka jalkapallosta enempää, sillä aiheesta voi lukea lisää aiemmin julkaistuista jutuista:
Valioliigaa Manchesterin Old Traffordilla
Brittifutistunnelmaa aurinkoisessa Burnleyssa
National Football Museum Manchesterissa

---

Majoitus Sachas Hotelissa

Majoitumme Sachas Hoteliin, jonka sijainti ydinkeskustan ja Northern Quarterin rajalla on loistava. Lähes kaikki kiinnostava löytyy läheltä, ja esimerkiksi Piccadillyn rautatieasemalle kävelee kymmenessä minuutissa. Hotellissa on meille sopivasti kolmen hengen huoneita reilun 130 euron vuorokausihintaan. Nukumme hyvin, sillä perussiistiin huoneeseen ei kuulu ulkopuolisia ääniä. Poikkeuksen tekee vain öinen palohälytys, joka onneksi selviää käytävälle päästyämme vääräksi. Hotelli on avattu 1987, ja se myös näyttää jääneen tuohon aikaan. Remontointi on ollut minimaalista ja kulumaa näkyy siellä täällä. Valitsisin perhematkalle jonkun modernimman hotellin, mutta kaverireissulla Sachas toimii hyvin. Aamiaista ei tarjoilla, mutta kivenheiton päästä löytyy useita kahviloita.

---

Värikäs Northern Quarter

Manchesterin trendikkäimmäksi mainostettu kaupunginosa Northern Quarter alkaa heti Sachas-hotellin kulmalta. Täältä löytyy laaja valikoima baareja, kahviloita, vintagepuoteja, musiikkiliikkeitä, taidegallerioita, pieniä vaatekauppoja ja muuta vastaavaa. Päivät on varattu jalkapallolle, joten ehdimme kierrellä Northern Quarterissa vain iltaisin. Niinpä keskitymme lähinnä baareihin ja monipuoliseen katutaiteeseen, jota käytän tässä kuvituksena.

Northern Quarterista tuli teollisen vallankumouksen yhteydessä merkittävä alue, jonka tehtaat ja tukkukauppiaiden varastot olivat kaupungin vaurastumisen ja kasvun keskiössä. Puuvillateollisuus takoi Manchesterin maailmankartalle, mutta tuotanto alkoi hiipua ensimmäisen maailmansodan aikoihin.

Tehtaat siirtyivät vähitellen ulkomaille ja Northern Quarter rappioitui, kun vanhat punatiiliset rakennukset unohdettiin paikoilleen. Uusi nousu alkoi 1980-luvulla, jolloin halvat kiinteistöt alkoivat houkutella luovia ja taiteellisia ihmisiä alueelle. Northern Quarterin nimi keksittiin vasta 1990-luvulla mainosmiesten toimesta, minkä jälkeen korttelit ovat kehittyneet musiikin, yöelämän ja vaihtoehtokulttuurin keskukseksi.

 
Esittelisin kavereille mielelläni ainakin boheemia henkeä huokuvan monikerroksisen basaarikeskittymän Afflecksin, mutta sen aukioloajat eivät sovi yhteen muiden menojemme kanssa. Jalkapallon ystäville suosittelen tietenkin Classic Football Shirts -kauppaa. Itseäni kiinnostaisi joskus vierailla myös vaikkapa Mackie Mayor -ravintolamaailmassa tai Manchester Craft and Design Centressä. Moniin vintagepuoteihin tutustuinkin jo vaimon ja perheen teinien kanssa aiemmalla vierailulla.

Käymme syömässä värikkäässä ja kodikkaassa eteläafrikkalaisessa Chakalaka-ravintolassa, jonka ruoat ovat sopivasti erilaisia perinteiseen pubimurkinaan verrattuna. Vierailemme myös Chakalakan naapurissa toimivassa Gulliversissa, jonka nimi ja vihreä julkisivu herättävät vääräksi osoittautuneita mielikuvia irlantilaisesta pubista. Gullivers on joka tapauksessa mukava ja perinteikäs pubi, jossa on kiva vaihtaa muutama sana paikallisten kanssa. Suomi tuo manchesterilaisten mieleen ensimmäisenä tarkka-ampuja Simo Häyhän sekä jalkapalloilijat Jari Litmasen ja Jussi Jääskeläisen. Gullivers on myös suosittu keikkapaikka, ja kun väistelemme varusteitaan ulos kantavia nuoria muusikoita, emme voi tietää meneekö siinä tulevaisuuden The Verve tai peräti uusi Oasis.

---

Oasis-tunnelmaa Definitely Maybe Barissa

Yksi Manchesterin suurista ylpeydenaiheista on rockbändi Oasis, jonka tunnelmiin pääsemme vierailemalla heti kaupunkiin saavuttuamme Definitely Maybe -baarissa. Kellaribaari sijaitsee ikonisen Afflecksin rakennuksen kulmalla ja on käytännössä hotellimme naapurissa. Kymmenen maissa perjantai-iltana on yllättävän väljää, vaikka baarissa onkin muutamia asiakkaita.

Definitely Maybessa on esillä mukava kokoelma Oasikseen liittyviä esineitä ja valokuvia sekä bändin vaiheista kertovia infotekstejä. Myynnissä on totta kai virallisia fanituotteita t-paidoista lähtien. Baarissa on kiva kuunnella musiikkia ja tutustua samalla bändin vaiheisiin. Oasista sekä sen keulahahmoja Noel ja Liam Gallagheria voidaan pitää niin merkittävänä osana paikallista lähihistoriaa, ettei bändin kaoottisiin vaiheisiin tutustuminen ole Manchesterissa vieraillessa pahitteeksi.

Tunnelmaa pitää yllä paikallinen artisti, joka esittää totta kai Oasiksen tuotantoa. Oasiksen musiikki ei ole koskaan ollut minulle erityisen tärkeää, mutta pidän kyllä paljonkin Wonderwallin, Don’t Look Back in Angerin tai Some Might Sayn kaltaisista hiteistä. Ainakin ne ovat ysärinostalgiaa parhaimmillaan.

---

Pelejä NQ64 Arcade Barissa

Nostalginen teema jatkuu Sachas-hotellin ja Definitely Mayben väliin mahtuvassa NQ64 Arcade Barissa, jossa pääsee pelaamaan sydämensä kyllyydestä lähinnä 1980- ja 1990-luvuilta tuttuja retropelejä. Sisäänkäynnin yhteydessä voi ostaa mukillisen poletteja, joita käytetään esimerkiksi peliautomaateissa ja flippereissä.

Pelivalikoimasta löytyy todellisia klassikoita Pac-Manista, Space Invadersista, Donkey Kongista, Tetriksestä ja Bubble Bobblesta lähtien. Tarjolla on myös hieman uudempaa tuotantoa edustavia pelikonsoleita. Itseäni miellyttää erityisesti vanha kunnon kaahailupeli Outrun 2 sekä ihan oikean koripallon heittely koriin huvipuistoista tuttuun tapaan. Myös flippereitä tulee kokeiltua useamman kerran.

NQ64 on Britanniaan levittäytynyt ketju, jolla on pari baaria esimerkiksi Lontoossa. Käymme Northern Quarterissa kierrellessämme kurkkaamassa myös Pixel Bariin, joka on hieman samantyylinen videopeleillä varustettu baari. Toteutus on kuitenkin vaatimattomampi, eikä tarjolla ole ihan yhtä kiinnostavia pelejä.

---

Keilailua Roxyssa

Roxy-ketjun mainoslause Booze and Ball Games kertoo oleellisen, eli kyseessä on baarin ja erilaiset pallopelit yhdistävä viihdekeskus. Ketjulla on Britanniassa parikymmentä toimipistettä, joista kaksi toimii Manchesterissa. Manchesterin Arndalen Roxy Ball Roomissa on sunnuntai-iltana melko hiljaista, joten saamme keilata rauhassa. Tarjolla olisi myös biljardia, dartsia, pöytätennistä sekä joitakin muita vaihtoehtoja. Roxy on viihtyisä paikka viettää aikaa rennon pelailun merkeissä.

---

Corn Exchange

Manchesterin ydinkeskustassa kohoava Corn Exchange toimi alun perin nimensä mukaisesti viljakaupan keskuksena, mutta vajaan kahdensadan vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon muutakin. Viljakaupan hiivuttua rakennus alkoi rapistua ja siitä tuli vaihtoehtokulttuurien kokoontumispaikka. Seuraava käännekohta oli IRA:n pommi-isku kesäkuussa 1996, minkä jälkeen vaurioitunut rakennus tyhjennettiin ja restauroitiin ylelliseksi kauppakeskukseksi. Sittemmin Corn Exchange on muuttanut muotoaan ruokailumaailmaksi, josta löytyy tusinan verran ketjuravintoloita, hotelli sekä esimerkiksi pakohuonepelejä. Emme pysähdy syömään, mutta on kiva nähdä ohimennen historiallisen rakennuksen nykyilme.

---

Shambles Square

Corn Exchangen vierestä löytyvä Shambles Square esittelee vanhaa Manchesteria kauneimmillaan. Kyseessä on oikeastaan eräänlainen rekonstruktio, sillä arvokkaat rakennukset siirrettiin lähistöltä nykyisille paikoilleen edellä mainitun IRA:n pommi-iskun jälkeen. Räjähdys aiheutti merkittävää tuhoa monen korttelin alueella ja vaati laajan uudelleenrakennusprojektin. Ennakkovaroituksen ja tehokkaan evakuoinnin ansiosta kukaan ei kuollut muuten tuhoisassa pommi-iskussa, joka ajoittui ympäri Englantia pelatun jalkapallon EM-turnauksen aikaan.  

---

Manchesterin katedraali

Osumme lauantaiaamuna sopivasti Manchesterin katedraalin kulmille. Halusin tutustua kirkkoon jo viime kesänä, mutta käynnissä oli yksityistilaisuus ja tyydyimme ihailemaan katedraalia silloin ulkopuolelta. Tällä kerralla sisäänpääsy onnistuu, mutta emme pääse käynnissä olevan jumalanpalveluksen takia goottilaisen katedraalin mielenkiintoisimpiin osiin. Täytynee siis pyrkiä kirkkoon myös mahdollisella kolmannella Manchesterin-matkalla.

---

Terrori-iskun muisto Victorian asemalla

Toinen Manchesterin lähihistorian traagisista pommi-iskuista tapahtui keväällä 2017, kun itsemurhapommittaja iski Manchester Arenan aulaan Ariana Granden konsertin jälkeen. Kaikkiaan 22 ihmistä kuoli ja satoja loukkaantui. Joukossa oli paljon lapsia ja nuoria. Näemme Arenan vieressä sijaitsevalla Victorian rautatieasemalla eräänlaisen muistoalttarin, joka on yhä täynnä kukkia ja uhrien kuvia.

---

Manchesterin kanavat

Manchesterista olisi vaikea kirjoittaa mainitsematta kanavia, jotka ovat aikoinaan toimineet tärkeänä kulkuväylänä. Kävelemme tällä reissulla itselleni entuudestaan tuttua Bridgewater Canalin vartta pitkin Old Traffordin stadionille. Taivalta kertyy reilut kaksi kilometriä. Reitin kiinnostavin ja kuvauksellisin osuus löytyy keskustan lähistöllä sijaitsevalta Castlefieldin alueelta, jossa näkyy muun muassa jokiveneitä. Täällä olisi hauska tutustua joskus myös Castlefield Viaduct -kaupunkipuistoon, joka on rakennettu maanpinnan yläpuolella kulkeneen rautatien paikalle. Se siis muistuttanee New Yorkin suosittua High Linea.

Bridgewater Canalin varsi muuttuu asutuksen päättyessä varsin ankeaksi. Paikalliset lenkkeilijät ovat silti ottaneet virtaavan veden ja graffiteilla töhrittyjen tiiliseinien väliin jäävän kulkuväylän omakseen, sillä hölkkääjiä riittää myös tuulisena ja tihkusateisena päivänä. Mekin pääsemme tätä kautta sujuvasti stadionille.

---

The Deansgate -pubi

Mainitsen vielä lopuksi The Deansgate -pubin, jossa käymme syömässä käveltyämme Manchester Unitedin ottelun jälkeen keskustaan. Joskus tulee tilanteita, jolloin nälkä kurnii ja tekee mieli päästä syömään johonkin lämpimään. The Deansgate täyttää nämä toiveet loistavasti ja kaupan päälle saa vielä katsoa jalkapalloa suuresta televisiosta. Valitsemamme liharuoka on erinomaisen mureaa ja palvelu oikein ystävällistä. Englannissa on varmasti paljon hienommin sisustettuja ja paremmin nähtävyyksiksi sopivia pubeja, mutta me viihdymme The Deansgatessa mainiosti. Täällä jotenkin tiivistyy Manchesterin henki, jossa lämminhenkisellä tunnelmalla on keskeinen rooli.

Edellisestä vierailusta kertova juttuni Manchester – työmehiläisten kaupunki sisältää useita kohdevinkkejä, jotka jäivät tällä toisella reissulla väliin. Kannattaa siis lukea sekin.