Suomi
Tuurin Kyläkauppa – Suomen omituisin matkakohde
Kun eteläpohjalaisten peltojen laidalla häämöttää valtava keltainen linnoitus, voi näkyä pitää vähintäänkin kummallisena. Vesa Keskisen valtakunta kuuluu maamme erikoisimpiin paikkoihin, joten täytyyhän siihen tutustua paikan päällä.
Kyläkauppa sijaitsee Tuurin kylässä, joka kuuluu eteläpohjalaiseen Alavuden kaupunkiin. Se mainostaa olevansa Suomen suosituin matkakohde, mikä saattaa sopivalla kävijöiden laskutavalla pitääkin paikkansa. Ainakin perusmarketteihin verrattuna kyseessä tosiaan on nähtävyys, vaikka moni lähiseudun asukas toisaalta käykin täällä vain tekemässä päivittäiset ostoksensa.

Rakennuksen ulkopuolella kohoaa jättimäinen OnnenKenkä ja alueella kiertää kesäisin ilmainen minijuna. Täällä rakastetaan superlatiiveja, joten Suomen suurimman tavaratalon sloganiksi on valikoitunut myös maailman ainutlaatuisin tavaratalo.

Haluamme tutustua tähän maailman ihmeeseen tällä kerralla perusteellisesti, joten majoitumme Hotelli OnnenTähteen, joka sijaitsee suoraan kaupan yläpuolella. Torni Deluxe -huoneessa on yllin kyllin tilaa koko perheelle. Kristallikruunuissa ja televisioissa on kokoa, tekstiilit on kudottu Venetsiassa ja seiniä koristavat Versacen tapetit. Puitteet ovat siis hulppealla tavalla kunnossa, mutten tunne oloani kovin kodikkaaksi. Huonona puolena jää mieleen loputtoman pitkällä käytävällä leijaileva outo kemikaalimainen haju.

Hotellin buffetaamiaisella riittää monipuolisesti syötävää. Mainoksissa luvattu ylellisyys on ehkä liioittelua, mutta laatu on kyllä hyvin kunnossa.

Kyläkaupan lähistöllä voi yöpyä myös karavaanialue Onnelassa. Toinen vaihtoehto löytyy Tuurin asemalta, jossa majoittuminen onnistuu vanhoissa junanvaunuissa. Käymme uteliaisuuttamme katsomassa vanhaa höyryveturia ja saamme pian seuraksemme omistajan ystävällisen Timmy-koiran. Junamajoitus on mahdollista seuraavan kerran touko–syyskuussa kesällä 2021.

Kyläkauppa henkilöityy vahvasti Vesa Keskisen ristiriitaiseen hahmoon, jolle on helppo naureskellakin. Takavuosien viinanhuuruisten sekoilujen kuulemiselta on ollut vaikea välttyä, vaikkei julkkisten toilailuja suuremmin seuraisikaan. Monet pitävät Vesaa myös varsin mystisenä hahmona, jonka todellisesta luonteesta on vaikea ottaa selkoa. Julkisuushakuinen tyyli jakaa mielipiteitä, mutta fakta kuitenkin on, että Keskinen on saanut paljon aikaan.

Arvostan Vesan tapaa kulkea ennakkoluulottomasti omaa tietään ja toteuttaa ideoitaan muiden mielipiteistä välittämättä. Suomen kaltaisessa maassa kaivattaisiin enemmänkin erilaisuutta ja luovaa hulluutta. Tuurin Kyläkauppaa katsellessa tulee mieleen, että tuskin kukaan muu olisi uskaltanut rakennuttaa keskelle peltoa tällaista järjettömältä näyttävää massiivista kokonaisuutta. Vesa kuitenkin otti riskin ja nyt väkeä riittää jonoiksi asti.

Tuurin Kyläkauppa on arkkitehtonisesti ajateltuna varsinainen tyylien sekamelska. Hotellin puoli muistuttaa ulkoa päin keltaista linnaa ja kaupan yksi sisäänkäynti näyttää perinteiseltä pohjalaistalolta. Eräällä kulmalla pääväri on sininen, osa on uutta, osa vanhaa ja taloon mahtuu taatusti myös jotain lainattuakin.

Kyläkaupan kuuluisa Tavarapuoti on sisältä nähtynä melko tavallinen kauppa, jonka koko vain sattuu olemaan valtava. Kaikkea mahdollista sisustustyynyistä virveleihin ja leluista kesämekkoihin kyllä löytyy, kunhan vain jaksaa kävellä tarpeeksi pitkälle. Kyläkaupalla on maine huokeana ostospaikkana, mutta shoppailen itse niin harvoin, etten osaa verrata edullisuutta muihin ostoskeskuksiin. Tarjolla on myös Kyläkaupan omalla merkillä myytäviä tuotteita suklaasta alushousuihin.

Tavarapuoti on suhteellisen avara ja väljä, mutta toisinaan ihmispaljous saattaa silti ahdistaa. OnnenTähteen majoittumisen hyvä puoli on mahdollisuus käydä ostoksilla vaikkapa illan viimeisinä tunteina, jolloin ruuhkasta ei ole pelkoa. Kesäaikaan tavarapuoti on avoinna iltayhteentoista saakka, muulloin yhdeksään. Kävipä jättimäisessä kaupassa mihin aikaan tahansa, kannattaa ostoksiin varata täällä runsaasti aikaa.

Lapset pääsevät hengähtämään Tavarapuodin sisällä sijaitsevassa Aku Parkissa, josta löytyy pieni hoplopmainen sisäleikkipuisto sekä ilmaiseksi käytössä olevia peliautomaatteja. Myönnän viihtyneeni itsekin mukavasti rallipelin äärellä. Keskisen sympaattinen puoli tulee esille hänen rakkaudestaan Aku Ankkaa kohtaan. Tavarapuodista löytyy hyvä valikoima käytettyjä sarjakuvalehtiä pilkkahintaan.

Saman katon alta löytyy jättimäisen Tavarapuodin lisäksi myös suuri Ruokapuoti, jonkin verran erikoisliikkeitä sekä muutamia ravintoloita ja kahviloita. Syömme varsin onnistuneen aterian Vesa’s Steakhousessa. Omistajan nimi tulee selväksi myös Vesa’s Burgerissa ja Vesa’s Caféssa, minkä lisäksi valikoimaan kuuluu muun muassa kotiruokaan keskittyvä OnnenKivi sekä rento Miljoona Rock -ravintola.

Kyläkaupan ympäristöstä löytyy erilaisia huvituksia. Pienimpiä lapsia ilahduttaa Suomen suurin Muumi-leikkipuisto, mutta itse suuntaamme koko perheen voimin minigolfradalle. Yhdeksän väylän kokonaisuus on varsin haastava. Korkeuseroihin perustuvat väylät tuovat mieleen enemmänkin oikeat golfviheriöt kuin perinteisen minigolfin, ja palloja saa välillä kalastella ylös vesiesteistä.

Vesa teki tänä vuonna Suomen historian suurimman kädenojennuksen ja tarjosi maailman suurimman ilmaisen tivolin eli Miljoona Tivolin maksutta kaikille kävijöille. Tivoli Sariola parkkeerasi Kyläkaupan pihalle lähes kahdeksi kuukaudeksi. Miljoona Tivolin perinne on jatkunut Tuurissa jo vuodesta 2007 lähtien, mutta nyt kaikki oli ensi kertaa ilmaista lasten lisäksi myös aikuisille. Miljoona Tivoli saapunee Tuuriin myös tulevina kesinä.

Miljoona Tivolin laitevalikoima on varsin mukava ja alueella saa helposti kulumaan tunnin jos toisenkin. Ilmaiset laitteet takaavat suosion, mikä johtaa välillä noin puoleen tuntiin venyviin jonotusaikoihin. Näin korona-aikaan osa istuimista jätetään tyhjiksi, mikä vaikuttaa omalta osaltaan jonotuksen pituuteen. Tivoli on joka tapauksessa lasten mieleen ja kärsivällinen odotus palkitaan monella riemastuttavalla huvipuistolaitteella.

Tuurin Kyläkauppa on sekä mittasuhteiltaan että mauttomalta tyyliltään niin yliampuva, että siinä on jotain kiehtovaa. Täällä voisi kuvitella olevansa melkein Dubaissa tai Las Vegasissa. Kauppakeskuksen käytävät tuovat mieleen myös Tanskan Legolandin naapurissa sijaitsevan Lalandian. Mahtipontisuuden ihannointi ei kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, mutta Keskisen häpeämättömät aikaansaannokset ovat ehkä enemmän joidenkin ulkomaisten matkailijoiden mieleen.

Markkinoinnissa tarvitaan tarinoita ja täällä otetaan Tuurin onneen viittaavasta nimestä kaikki irti. Esimerkiksi käy vaikkapa OnnenEnkeli, joka pitelee käsissään yksisarvisen OnnenKenkää ja ottaa kaikki vieraat siipiensä suojaan.

Talosta löytyy monenlaisia pieniä nähtävyyksiä, kuten esimerkiksi Suomen suurin esillä oleva kokoelma Suomen käyttörahoista, Vesan keräilemiä autoja, hämmästyttävä maitokannukokoelma sekä maailman suurin legoista tehty Kyläkauppa.

Kyläkauppa on saanut mainetta myös siellä kuvattujen tv-sarjojen kautta, jotka ovat tuoneet julkisuuteen siivooja Tuulan ja tarjoushaukka Jorman kaltaisia hahmoja. Jatkoa on tulossa, sillä kuvausryhmä oli työn touhussa myös vierailumme aikana.

Tuuri sijaitsee kolmenkymmenen kilometrin päässä toisesta tunnetusta matkakohteesta Ähtärin eläinpuistosta. Kohteet tekevätkin aktiivista yhteistyötä houkutellakseen matkailijoita viipymään samalla alueella useamman päivän. Tuuriin ajaa Tampereelta parissa tunnissa ja esimerkiksi Jyväskylästä hieman nopeammin.

Myönnetään, ettei oma pääni olisi kestänyt yhdellä kertaa juurikaan pidempää oleskelua ostoskeskuksessa. Olen kaikesta huolimatta sitä mieltä, että Kyläkauppaa kannattaa käydä omin silmin ihmettelemässä edes kerran elämässä. Tuurin Kyläkauppa on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen kohde, josta voi muodostaa todellisen mielipiteen ainoastaan paikan päällä.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
Suomi
Luminen Teerivaaran patikkakierros Syötteellä
Vietimme hiihtolomaviikon Iso-Syötteellä, jossa tutustuimme hiihtoretkien lomassa myös Teerivaaran patikointireittiin. Neljän ja puolen kilometrin mittainen kierros vei lumiseen ja mäkiseen maastoon Syötteen kansallispuistossa.
Teerivaaran kierros alkaa Syötteen luontokeskukselta, joka valitettavasti suljettiin viime lokakuussa. Lakkautuksen taustalla ovat Metsähallituksen Luontopalveluiden taloudelliset haasteet, jotka ovat ajaneet muitakin Suomen luontokeskuksia ahtaalle. Toivottavasti Syötteen luontokeskus saataisiin tulevaisuudessa taas avattua jonkun toimijan voimin. Mieleemme ovat jääneet sekä pari vuotta sitten luontokeskuksessa nautitut pullakahvit että varsinainen näyttelykin.

Luontokeskuksen pysäköintialue on joka tapauksessa edelleen aurattu hyvään kuntoon ja se on myös vilkkaassa käytössä. Ylitämme parkkipaikan ohittavan hiihtoladun, jolloin vastaan tulevatkin jo Teerivaaralle johtavat opasteet. Polku viettää aluksi alamäkeen. Huomaamme reitin olevan hyvin tallautunut, joten kierroksen tekeminen onnistuu mainiosti tavallisilla talviulkoiluun sopivilla kengillä. Lumikengille saattaa olla käyttöä sankan pyrytyksen jälkeen tai kenties hiihtolomaa hiljaisempina ajankohtina.

Laskeudumme tasaiselle suoalueelle, jossa lumen alla lienee pitkospuita. Kauempana vasemmalla näkyy kulkevan tuttu latu, jota pitkin olen hiihdellyt monta kertaa Toraslammen tai Ahmavaaran suuntaan. Saavumme melko pian risteykseen, jossa voi päättää kumpaan suuntaan varsinaisen rengaslenkin haluaa tehdä. Lähdemme suosituksen mukaisesti kulkemaan myötäpäivään.

Reitin seuraava osuus kulkee metsässä, jossa pakkaslumi narskuu kenkien alla ja ajoittaiset tuulenpuuskat uhkaavat pudottaa puiden oksille kerääntynyttä lunta. Ilma tuntuu täällä kovin raikkaalta hengittää.

Metsässä käveleminen on aina mukavaa, mutta reitti ei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mielenkiintoisimmilta näyttävät lumen peittämät pienet puut, joista muutaman voi kuvitella ihmiseksi tai kenties muumiksi.

Reitti on merkitty virallisessa esitteessä vaativaksi, ja syy tälle alkaa selvitä matkan edetessä. Tasainen suo on enää kaukainen muisto jyrkissä ja paikoitellen hieman liukkaissakin nousuissa, joissa saattaa pian hengästyäkin. Hiki tulee pintaan varsinkin, kun ylläni on kummitätini islantilaisesta langasta neuloma uusi villapaita. Teerivaaran rinteillä kiipeäminen onnistuu meiltä sujuvasti, mutta polku ei sovi ihan heikkokuntoisille tai vaikkapa polvivaivaisille kulkijoille.

Nousun palkintona odottavat Teerivaaran päältä avautuvat maisemat. Sää on tällä kerralla pilvinen ja hieman utuinenkin, joten näkymät eivät ole parhaimmillaan. Luonto on silti kaunis.

Teerivaaralla riittää paljon puita, joten maisemia näkyy vain ajoittain. Mitään aivan erityistä merkittyä näköalapaikkaa ei ole, mutta matkan varrella on pari tavallista avarampaa kohtaa, joista pääsee katselemaan kauas ympäristöön.

Polku kääntyy jyrkkään alamäkeen, jossa kannattaa olla varovainen. Paras keino alas pääsemiseksi taitaakin olla rehellinen liukumäen laskeminen. Teerivaaralla on kaksi huippua, joten pohjoiselta huipulta laskeutumisen jälkeen on edessä vielä nousu eteläiselle huipulle.

Eteläisellä huipulla odottaa päivätupana toimiva Teeritupa, jonne astumme sisään. Puupenkeillä on mukava levähtää ja syödä pieniä eväitä. Tuletkin voisi halutessaan sytyttää, mutta meillä ei ole mukana mitään paistamista kaipaavaa.

Päivä on ollut hiljainen, sillä kohtasimme polulla vain kaksi vastaantulijaa. Nyt kodikkaassa tuvassa istuessamme huomaamme ikkunan takana pari ohikulkijaa koirineen, mutta he jatkavat pian matkaansa eivätkä tule sisään.

Kohta tuvalta lähdettyäemme avautuu näkymä Iso-Syötteen laskettelurinteille päin. Loppumatka kohti risteystä ja suoaluetta on lähes pelkkää loivahkoa alamäkeä. Kulkeminen on niin joutuisaa, että suorastaan yllätymme tutun risteyksen tullessa jo vastaan.

Teerivaaran kierros oli meille miellyttävä retki, joka tarjosi kaivattua vaihtelua erinomaisilla laduilla hiihtelyyn. Mikään ihan unohtumaton elämys tämä ei ollut, mutta kirkkaampi sää olisi luultavasti tehnyt kokemuksesta sykähdyttävämmän.

Teerivaaralla kannattaa Syötteen suunnalla liikkuessa patikoida, jos vain kunto kestää korkeuseroja. Olisi mielenkiintoista nähdä Syötteen kansallispuisto joskus myös sulan maan aikaan, jolloin vaikkapa tämän reitin luonnosta saisi aivan uudenlaisen käsityksen. Pohjois-Suomeen suuntautuvat matkamme ovat toistaiseksi ajoittuneet aina talveen, mutta kenties joskus tulee jonkin muunkin vuodenajan vuoro. Silloin olisi aikaa tutustua nimenomaan patikointireitteihin perusteellisemmin kuin näillä hiihtomatkoilla.
Voit tutustua Teerivaaran kierroksen tietoihin luontoon.fi-sivustolla.
Lue myös koko reissusta kertova juttuni Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla.
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Eurooppa12 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia12 kuukautta sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia10 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Italia1 vuosi sittenMontemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa


Virpi/Hätälasku matkablogi
23.9.2020 at 20:21
On aina mukava löytää matkablogeista kirjoituksia omasta lähialueesta. Itselleni tämä paikka edustaa mukavaa ajanvietettä tavallisena vapaapäivänä kun ei oikein ole muutakaan tekemistä. 😀 Silloin on kiva lähteä Keskiselle ”säästämään”. Ehkä sieltä jotain vähän halvemmallakin voi saada.
Olen miettinyt että voisi joskus yöpyä tuolla ihan lähimatkailun merkeissä etenkin nyt kun odotellaan aikaa, että pääsee taas ”oikealle matkalle”. Kiva, että tämä paikka on löytänyt tiensä myös suuren yleisön tietoisuuteen. Tämähän on ollut olemassa jo ainakin 20 vuotta (varmaan kauemmankin) ja oli jo hyvin alkuvaiheessa erikoisuus, johon lähdettiin vähän kauemapaakin. Ja vuosien saatossa se on vain laajentunut!
Mika / Lähtöportti
24.9.2020 at 19:17
Kiva kuulla myös paikallista näkökulmaa Kyläkaupasta! On varmasti mukavaa että on helppo mahdollisuus lähteä tällaiseenkin paikkaan, kun ostoksille tekee mieli.
Hotelli on kyllä laadukas. Huoneen tyyli ei ollut ehkä ihan omanlaiseni, mutta joku muu voi siihen hyvin ihastuakin. Tuurin maine on kasvanut vuosien mittaan, on ollut tv-näkyvyyttä sekä erilaisia tapahtumia Miljoonapilkistä lähtien. Katsoin kuvia talon laajennuksista ja onhan tuolla ollut melkoisia muodonmuutoksia! Voisin kuvitella että jotain uutta keksitään jatkossakin.
Marika / Matkalla Missä Milloinkin
26.9.2020 at 19:56
Heh, olen joskus miettinyt, että olisi mielenkiintoista nähdä Tuurin kyläkauppa. Ja toteanpa, että tämä postaus riitti minulle. Mielenkiintoinen paikka, mutta arkkitehtuurin vaihtelevuuden ja sisustuksen runsauden perusteella kokisin oloni tuolla melko levottomaksi.
Mika / Lähtöportti
27.9.2020 at 21:02
Haha, no mutta käykää joskus ohimennen silti 😀 Ei se ole yhtään minunkaanlaiseni paikka, mutta olen silti iloinen että olen nähnyt mistä on kysymys 😀