Kreikka
Päiväretkellä Pargassa
Joonianmeren rannalla sijaitseva Parga kuuluu Kreikan rakastetuimpiin matkakohteisiin. Jyrkälle rinteelle kohoavat värikkäät talot ja houkuttelevasti kimaltava meri muodostavat poikkeuksellisen kauniin kokonaisuuden.
Edellinen postaus käsitteli Lefkaksen saarta, josta teimme mukavan retken manner-Kreikan puolelle Pargaan. Ajomatkaan kuluu hieman yli puolitoista tuntia. Ylitämme aluksi Lefkakselta mantereelle johtavan pienen kääntösillan. Matka jatkuu Prevezan lentokentän ohitse maksulliseen tunneliin, jota pitkin pääsemme kapean salmen alitse kohti pohjoista. Tie kohti Pargaa on leveä ja hyväkuntoinen. Liikennettä ei juuri ole, joten ehdin ajaessani nauttia niin meri- kuin vuoristomaisemistakin. Viimeiset kymmenisen kilometriä taitetaan pienemmällä tiellä, kunnes saavumme perille.
Parintuhannen asukkaan Parga elää matkailusta. Kohde löytyy useamman suomalaisenkin matkatoimiston listoilta, joten sinne on helppo lähteä pakettimatkalle. Mielestäni tällaiset valmismatkat ovat hyvin toimiva ratkaisu esimerkiksi juuri Kreikan rannoille lähdettäessä. Ryhmän mukana ei ole pakko kulkea, ja omalla kohdallamme pakettimatkat ovat eronneet omatoimisista oikeastaan vain bussilla sujuneen lentokenttäkuljetuksen osalta.
Löydämme iloksemme parkkipaikan läheltä rantakatua. Kaupunki näyttää heti ensi silmäyksellä poikkeuksellisen viehättävältä. Pienet talot värittävät jyrkkiä rinteitä kuvauksellisella tavalla. Rantakadulla riittää näin syyskuussakin jonkin verran kulkijoita ja uimarannalle on kerääntynyt runsaasti auringonpalvojia. Tunnelma on silti leppoisa. Ohitamme muutamia kauppoja ja kahviloita, kunnes päätämme pysähtyä lounaalle.

Valitsemme Bacchos-nimisen tavernan, jota meille on suositeltu. Ateria sujuu mukavasti ja olemme tyytyväisiä niin palveluun kuin itse ruokaankin. Lautasilta löytyy takuuvarmoja klassikoita, eli horiatiki-salaattia, moussakaa ja souvlaki-vartaita. Utelias kissa kiertelee pöytien välissä ja käy välillä puskemassa jalkaani. Taustalla kaikuvat perinteiset sirtakin sävelet. Nautin olostani kaikkien mahdollisten kreikkalaisten kliseiden keskellä. Kylläisenä on mukava jatkaa kierrosta kävelykatua pitkin ja pysähtyä poseeraamaan jättimäisen ankkurin luokse.
Maleksimme hiljalleen ja ihailemme sinisenä kimmeltävää merta. Lähistöllä on muutamia pieniä saaria. Paikalliset kalamiehet kokeilevat rannalla onneaan ja pian koukkuun tarttuukin kummallinen otus, jota epäilen mureenaksi. Kalastajat tuntuvat olevan saaliistaan kovin iloisia.
Päätämme kiivetä ylös venetsialaiselle linnoitukselle. Tässä vaiheessa tulee mieleen, että eräs syy miksi valitsimme varsinaiseksi matkakohteeksi Pargan sijasta Lefkaksen, olivat korkeuserot. Siinä missä Ligiassa tai vaikka Nidrissäkin voi työntää lastenrattaita tasamaalla, joutuu rinteeseen rakennetussa Pargassa hikoilemaan huomattavasti enemmän. Toki kaikesta selviää sisulla ja huumorilla. Löytämämme portaat ovat onneksi niin loivat, että rattaita pystyy työntämään askelmalta toiselle.
Linnoitus on pitkän historiansa aikana ehtinyt melko lailla raunioitua, eikä rakennuksessa ole kovin ihmeellistä nähtävää. Sen sijaan maisemat niin merelle kuin kylällekin ovat vertaansa vailla.
Katselemme maisemaa eri suuntiin. Pieni Panagian saari kappeleineen sijaitsee vain parinsadan metrin päässä Pargan rannalta. Kukkulan toiselta laidalta avautuu näköala pitkälle Valtos Beachille. Eniten houkuttelee kuitenkin itse meri. Jos viipyisimme kauemmin, saattaisimme lähteä veneretkelle Paxoksen ja Antipaxoksen saarille.
Laskeudumme takaisin kylälle ja syömme vielä jäätelöt varjoisalla terassilla, ennen kuin käynnistämme auton paluumatkaa varten. Suhteellisen rauhallisessa Pargassa ei ole valtavasti nähtävyyksiä, joten oleellisimman näkee nopeastikin. Toisaalta ympäristö vaikuttaa sellaiselta, jossa voisi helposti viettää viikon jos toisenkin elämästä nautiskellen ja muutamia retkiä tehden. Esimerkiksi Meteoran luostarit ja Vikosin rotko ovat varmasti näkemisen arvoisia, vaikka retkipäivistä saattaakin tulla välimatkojen vuoksi raskaita. Omiin matkasuunnitelmiini Parga ei tällä hetkellä kuulu, koska pelkästään Kreikassa riittää monta itselleni täysin uuttaa kiinnostavaa kohdetta. Vannomatta kuitenkin paras, sillä mieli saattaa toisinaan muuttua nopeasti.
Kreikka
Retki Kreetan suosittuun Hersonissokseen
Teimme Kreetalla retken Hersonissokseen, joka tunnetaan vilkkaana rantakohteena. Pidimme erityisesti hiljaisesta yläkylästä, kun taas rannan tuntumasta löytyy massaturismin tunnelmaa. Sielläkin oli lokakuisena iltapäivänä varsin rauhallista.
Ajelemme kohti saaren pohjoisrannikolla sijaitsevaa Hersonissosta Kreetan sisämaasta päin. Määränpäämme nimi lukee kreikkalaiseen tapaan eri tienviitoissa hieman eri tavoilla, kuten vaikkapa Chersónisos. Matkan varrelle jää rakenteilla oleva kansainvälinen lentokenttä, joka on tarkoitus avata parin vuoden kuluttua. Se korvaa nykyisen Iraklionin kentän, jota mekin matkallamme käytimme. Uusi kenttä palvelee jatkossa varmasti hyvin myös Hersonissosta, jonne jää parinkymmenen kilometrin ajomatka. Alueelle ollaan parhaillaan rakentamassa entistä parempia teitä.

Hersonissoksen rauhallinen yläkylä
Tie johtaa meidät Hersonissoksen yläkylälle, jossa vallitsee lokakuisena päivänä hieman unelias tunnelma. Suunnistan etukäteen valitsemalleni ilmaiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti pysäköintitilaa. Iholle iskee ilmastoidun auton ulkopuolella kuumuus, sillä aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Parkkipaikan ympäristössä on muutamia hienoja seinämaalauksia.

Tämä niin sanottu yläkylä eli Áno Chersónisos syntyi keskiajalla, kun merirosvot piinasivat Kreetaa. Ihmiset hakeutuivat silloin rannikolta turvallisempaan paikkaan korkealle kukkulalle parin kilometrin päähän merestä.

Päädymme heti parkkipaikan kulmalta paikalliselle pääkadulle, joka on melko hiljainen. Ohitamme muutamia matkamuistomyymälöitä sekä useita tavernoita. Terasseilla istuu jonkin verran ihmisiä. Kylän pääaukion ilmapiiri on hyvin rauhallinen ja juuri sellainen, mitä Kreikan-lomilta toivookin. Kenelläkään ei ole kiirettä minnekään ja kylän kissat loikoilevat pöytien alla.

Pistäydymme eräässä matkamuistokaupassa pikku ostoksilla. Kauppias suosittelee meille läheistä ravintolaa ja tulee ulos asti katsomaan, että osaamme varmasti kääntyä oikealle sivukadulle. Meillä ei ole vielä nälkä, mutta haluamme joka tapauksessa kierrellä kylällä, joten kävelemme uteliaisuuttamme ravintola Ta Petrinan ohitse. Se näyttää miellyttävältä, mutta emme astu kuitenkaan sisään.

Yläkylän hiljaisilla kujilla tulee vastaan paljon kissoja, joista muutamia pysähdymme rapsuttelemaan. Kissat ovat huomiosta hyvillään ja muutamat niistä kehräävät äänekkäästi. Vilkkaiden pentujen touhuja on hauska jäädä seurailemaan pidemmäksikin aikaa.

Kiertelemme vielä hetken muutamalla hauskannäköisellä kujalla. Kylän kuvauksellinen osa on sen verran pieni, että palaamme kuitenkin pian autolle. Jatkamme matkaa alamäkeen kohti sataman ympärille kasvanutta Hersonissoksen rantakaupunkia, joka tunnetaan myös nimellä Liménas Chersonísou.

Hersonissoksen vilkas rantakaupunki
Raukea ilmapiiri muuttuu eloisammaksi saapuessamme rannan tuntumaan. Hersonissos tunnetaan yöelämästään, joka on naapurikylä Malian ohella Kreetan vilkkainta. Nämä kohteet vetävät lukemieni kuvausten perusteella puoleensa ainakin brittinuorisoa, joka juhlii pitkälle aamuun ja polttaa päivällä nahkaansa rantahietikolla. Hersonissos ei tämän perusteella kuulosta ihan meidän paikaltamme, mutta siellä on mukava vierailla näin päiväretkellä. Ajan pienen kierroksen kapeilla kaduilla, kunnes pääsemme navigaattorin osoittamalle pysäköintialueelle. Siellä on sopivasti juuri yksi vapaa paikka.

Suuntaamme askeleemme rantaa seuraavalle kävelykadulle, jota reunustaa molemmin puolin loputon ravintoloiden ja muiden palveluiden rivistö. Tarjolla on esimerkiksi pelihalleja, hierontaa, retkipalveluita ja rihkamakauppoja sekä tietenkin baareja. Näin syksyisenä iltapäivänä on varsin hiljaista, mutta puitteista on helppo päätellä millaiseksi meno yltyy kuumina kesäiltoina.

Meistä on kaikesta huolimatta hauskaa aistia hetki perinteisen etelän turistikohteen ilmapiiriä. Pysähdymme kevyelle lounaalle viihtyisään Hollywood All Day Cafe -nimiseen paikkaan aivan meren äärelle. Saamme pöydän terassin reunalta ja nautimme aurinkoisesta päivästä, jota kevyt tuuli sopivasti viilentää. Samalla on mukava katsella merta ja ohi kulkevia veneitä. Hiekkarannalla on jonkin verran ihmisiä.

Ruokalistalla on esimerkiksi crêpejä, hampurilaisia ja salaatteja. Juomaksi valitsen tuorepuristetun appelsiinimehun. Ravintola ei ole mitenkään erityinen, mutta kiireettömästä ateriasta tulee hyvä mieli.

Kävelemme aallonmurtajan suojaamaan satamaan saakka. Nousemme siellä ylemmälle tasanteelle, jossa on pieni osittain kallion sisään louhittu kappeli. Ovi on tiukasti kiinni, joten näemme kappelin vain ulkopuolelta.

On mukava katsella satamaa ja kaupungin taustalla kohoavia karunkauniita maisemia. Veneet ja laivat kuljettavat turisteja merelle. Tarjolla on perinteisempien alusten lisäksi myös pikaveneitä, joiden raju kyyti saa matkustajat kiljumaan.

Huomaamme, että Hersonissoksen hiekkarannat jatkuvat myös sataman toisella puolella. Tunnelma on täällä melko seesteinen ja ensi silmäyksellä näyttää kuin olisimme saapuneet muutaman vuosikymmenen takaiseen rantalomakohteeseen. Hersonissoksen seudulla on paljon muitakin uimarantoja sekä myös muutamia vesipuistoja.

Palaamme kohti parkkipaikkaa kaupungin halki suunnistaen. Monet ohittamistamme matalista kerrostaloista ovat hotelleja. Erään aidan takana on kaivettu esiin pienen roomalaisen teatterin raunioita. Pian olemmekin jo pääkadulla, jota pitkin autot ja mopot kulkevat tasaisena virtana. Tämä vierailu ei saanut meitä varsinaisesti ihastumaan Hersonissokseen, mutta retki oli silti mukava kokemus. Rantakohteeseen tutustuminen toi sopivaa vastapainoa uinuvassa sisämaakylässä sijainneelle lomatalollemme, jonne palasimme taas illaksi ruokkimaan pihan kanoja.
Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Kreetan maisemissa.
Kreikka
Kreetan vilkas pääkaupunki Iraklion
Teimme lokakuun Kreetan-matkalla retken saaren pääkaupunkiin Iraklioniin. Vilkas kaupunki tarjoaa jonkin verran nähtävyyksiä sekä ostosmahdollisuuksia. Retki toi mukavasti vaihtelua matkaohjelmaan, sillä majoituimme hiljaisella maaseudulla.
Sisämaan rauhassa sijaitsevalta lomataloltamme on puolen tunnin ajomatka Iraklioniin. Tie laskeutuu kohti rantaa niin, että näemme jo kaukaa satamassa seisovat laivat. Risteilyaluksia on tänään peräti neljä, ja ne ovat varmasti tuoneet melkoisen joukon turisteja kaupunkiin. Keskustan autoliikenne on vilkasta, muttei aiheuta ongelmia, kun parkkipaikka on valittu valmiiksi ja navigaattori ohjaa oikeaan suuntaan. Google Mapsiin nimellä Museum Center Parking merkitty pysäköintialue on melko pieni, mutta sieltä löytyy onneksi tilaa. Henkilökunta viittoo vapaaseen parkkiruutuun ja rahastaa viiden euron päivämaksun.

Parkkipaikalta on lyhyt ylämäkeen viettävä kävelymatka laajalle Plateia Eleftherias -aukiolle, jonka nimi kääntyy Vapaudenaukioksi. Paikallisten suosiman kohtaamispaikan ympäristössä näkyy useita kahviloita ja kauppoja. Samoilla kulmilla toimii myös Arkeologinen museo, joka ei nyt kuulu oman retkemme ohjelmaan. Kehutussa museossa kannattaa varmasti käydä, jos viipyy kaupungissa pidempään.

Suunnistamme Bembon suihkulähteelle, jonka luota alkaa vilkas 1866-katu. Se on saanut nimensä vuodesta, jolloin kreetalaiset nousivat suureen kapinaan vallassa olleita ottomaaneja vastaan. 1866 on tiivis basaarimainen ostoskatu, jonka varrella on pikku liikkeitä vieri vieressä. Tarjolla on matkamuistoja ja muuta monenlaista tavaraa laidasta laitaan. Markkinameiningin keskellä pyörii paljon risteilyturisteja, kuten etukäteen arvelimmekin. Muutaman englanninkielisen ihmisen suusta kuuluu sana Heraklion.

Kaupungin nimi herättää usein hämmennystä, sillä siitä käytetään useita eri versioita. Näitä ovat Heraklion, Iraklion, Iráklio, Irakleio ja Herakleion sekä muutamat muutkin samantyyppiset sanat. Versioiden taustalla on historiallisia syitä, sillä kreikan kielestä on olemassa vanhan antiikinaikaisen kielen lisäksi moderni kansankieli sekä edellä mainittujen välimuoto puhdas kieli. Myös kreikkalaisen tekstin kääntäminen meillä käytössä oleville kirjaimille on joskus haastavaa. Lisäksi vaikkapa tienviitoissa voi olla kirjoitusvirheitä. Olen joka tapauksessa käsittänyt, että suomenkielisissä yhteyksissä olisi oikeaoppisinta käyttää nimeä Iraklion.

Reittimme johtaa kävelykatuja pitkin suoraviivaisesti kohti Iraklionin satamaa. Näemme matkan varrella muun muassa Leijona-aukiota koristavan Morosinin suihkulähteen, jota pidetään jopa koko Iraklionin keskipisteenä. Francesco Morosini johti venetsialaisia puolustusjoukkoja, kun ottomaanit piirittivät 1600-luvulla Iraklionia. Kaupunki tunnettiin venetsialaiseen aikaan nimellä Candia.

Loggia on tyylikäs venetsialaisaikainen rakennus, jota on jouduttu restauroimaan vuosisatojen varrella useaan otteeseen. Nykyään se toimii Iraklionin kaupungintalona. Käväisemme ihailemassa arkkitehtuuria pienellä sisäpihalla, mutta nähtävää ei riitä pitkäksi aikaa.

Iraklionissa on kreikkalaiseen tapaan paljon kirkkoja. Vierailemme kauniissa Pyhän Tituksen kirkossa, joka sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla. Alun perin moskeijaksi pystytetty rakennus on toiminut kirkkona vuodesta 1925 lähtien.

Uskotaan, että Titus toi yhdessä apostoli Paavalin kanssa kristinuskon Kreetalle. Tituksesta tuli saaren ensimmäinen piispa, ja hänet haudattiin aikanaan tällä samalla paikalla sijainneeseen kirkkoon. Kun ottomaanit lopulta valloittivat Kreetan, veivät heitä paenneet edelliset hallitsijat Tituksen pääkallon mukanaan Venetsiaan. Kallo on sittemmin palautettu Pyhän Tituksen kirkon sivukappeliin. Se on asetettu lasikuvulla suojattuun koristeelliseen astiaan, joten itse kallosta näkee korkeintaan päälaen. Moni uskovainen käy lyhyen vierailumme aikana kunnioittamassa pyhäinjäännöstä.

Sisätiloja on mukava pysähtyä hetkeksi ihailemaan, sillä pidän kreikkalaiskatolisten kirkkojen koristeellisesta, mutta silti hillitystä tyylistä. Titus on Kreetan saaren suojeluspyhimys ja häntä juhlitaan aina 25. elokuuta.

Jatkamme taivaltamme kohti satamaa Tituksen muistopäivän mukaan nimettyä kävelykatua pitkin. Väylä viettää loivasti alamäkeen ja sen varrella on lisää matkamuistomyymälöitä sekä muutama turistivetoiselta näyttävä ravintola. Meilläkin olisi nälkä, mutta päätämme kävellä paremman ruoan toivossa kulman takana sijaitsevaan Ligo Krasi Ligo Thalassa -ravintolaan.

Kahden vilkkaan kadun välissä sijaitsevalta terassilta on satamanäköalat. Ruuhkainen liikenne etenee niin verkkaisesti, ettei se haittaa ruokailuamme. Tilaamme viininlehtikääryleitä, dakos-leipiä sekä pääruoaksi pari gyros-annosta jaettaviksi. Ateria on sopivan runsas ja maittava. Talo tarjoaa vielä lopuksi ison lautasellisen vaniljajäätelön kera tarjottuja pikku munkkeja, joten olemme ravintolavalintaamme tyytyväisiä.

Ylitämme kadun ja katselemme kevyesti aaltoilevaa merta. Taustalla kohoavista vuorista erottuu erityisesti pyramidinmuotoinen Stroumboulas, joka on saanut nimensä italialaisesta Strombolin tulivuoresta.

Käännymme satamaan päin ja kävelemme kohti venetsialaisten rakentamaa linnoitusta. 1500-luvulta peräisin olevasta linnoituksesta käytetään kreikkalaista nimeä Koules sekä muutamia italialaisia nimiä, joista Rocca a Mare lienee yleisin.

Linnoitukset kiinnostavat aina, mutta toteamme ettei meillä ole kunnolla aikaa tällekään nähtävyydelle. Aikuisten pääsyliput maksavat kymmenen euroa ja sisätiloissa kuluisi luultavasti tunti tai parikin. Linnoitus on kyllä kuulemani mukaan vierailun arvoinen. Näyttelyt valottavat paikallista historiaa ja tarjolla on myös hyviä näköalapaikkoja.

Linnoitukselta eteenpäin jatkuva aallonmurtaja on peräti kaksi kilometriä pitkä. Aallonmurtajaa on koristeltu seinämaalauksilla ja sen päässä häämöttää Iraklionin majakka. Aurinko porottaa kuumasti, joten emme lähde kulkemaan linnoituksen luota aallonmurtajaa pitkin pidemmälle.

Satama näyttää kauniilta ja jäämme katselemaan perinteisiä kalastusveneitä. Veneiden välissä istuvan onkijan ympärille on kerääntynyt saalista odottavia kissoja. Hieman kauempana risteilysatamassa näkyy monta suurta alusta. Ylitse jyrisee lentokoneita, jotka nousevat aivan kaupungin laidalla sijaitsevalta kansainväliseltä lentokentältä. Kenttä on tarkoitus korvata kauemmas Kasteliin rakennettavalla uudella lentokentällä. Työt ovat parhaillaan käynnissä ja niiden on tarkoitus valmistua parin vuoden kuluttua.

Palaamme kävelykatuja pitkin samoille paikoille, jotka näimme jo tulomatkalla. Ainakin osa risteilijöistä on jo lähdössä merille, sillä turistien määrä on vähentynyt oleellisesti. Hiljaisuuteen vaikuttaa myös se, että osa kaupoista on jo sulkenut ovensa. Pysähdymme erääseen kahvilaan, josta tilaan kreikkalaista jääkahvia eli frappéa. Se piristää näin lämpimänä päivänä mukavasti.

Teemme pienen kierroksen hiljaisilla kaduilla ja palailemme vähitellen kohti Plateia Eleftherias -aukiota. Matkan varrelle osuvat Dikeosinis- ja Dedalou-kadut ovat Iraklionin siistiä ostosaluetta, josta löytyy useita paikallisia ja kansainvälisiä ketjuliikkeitä. Tyttäret käyvät pikaisesti katsomassa parin kaupan tarjonnan läpi, mutta ostokset jäävät tällä kerralla tekemättä.

Retki Iraklioniin oli mukava kokemus. Kulutimme kaupungilla hieman yli neljä tuntia ja saimme jonkinlaisen käsityksen Kreetan pääkaupungista. Iraklion ei herättänyt itsessäni suuria tunteita puolesta tai vastaan, mutta siihen oli mielenkiintoista tutustua ainakin näin pintapuolisesti.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia12 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas









sari/ matkalla lähelle tai kauas
7.2.2018 at 21:09
Kiva lukea juttu Pargasta, koska paikka on ollut mielessäni. Varmasti siis joku päivä sinne lomailemaan on mentävä. Tuon mureenan kanssa uiminen ei olisi mukavaa….yök.
Mika / Lähtöportti
9.2.2018 at 10:36
Parga on kaunis ja vaikutti myös viihtyisältä lomakohteelta, joten sitä on helppo suositella. En tiedä millaisia kaloja rannan tuntumassa yleensä liikkuu, mutta tuo mureena tarttui koukkuun ihan rantakadun varrella.
Aron / Ja sitten matkaan...
8.2.2018 at 22:57
Varsin kivan näköisiä maisemia on tuollakin. Ehkä joskus pitäisi Kreikkaankin tutustua tarkemmin. Tuo kalansaalis näytti kovasti mureenalta, mutta minun lajituntemukseni on sitä tasoa, että voisi olla vaikka muikkukin. Kalat on mielestäni helpoin tunnistaa lukemalla se nimi ruokalistalta. 🙂 Muuten tuo toisen kuvan rinne taloineen ei vastaa yhtään stereotyyppistä Kreikka-kuvaani. Tuollainen värikirjo näyttää enemmän vaikkapa Italialta. Huomaa varmasti, että olen käynyt Kreikassa vain Santorinilla. 🙂
Tarttuisin vielä tuohon pakettimatka-aiheeseen. Joillain ihmisillä olen havainnut todella vahvan allergian koko pakettimatkojen ajatusta kohtaan. Itse en moista ymmärrä. Minulle on ihan sama tuleeko ne hotelli ja lennot samalta vai eri luukulta. Matkaa ostaessani vaakakupissa painavat lähinnä hinta ja laatu. Jos pakettina koen saavani rahalle enemmän vastinetta, niin ehdottomasti otan paketin.
Mika / Lähtöportti
9.2.2018 at 11:13
Minulle Kreikka on maailman rentouttavin lomakohde. Jostain syystä juuri siellä maltan pysähtyä vain nauttimaan tunnelmista, kun muualla on kovempi tarve nähdä ja kokea koko ajan jotain uutta. Luulisin, että Kreikan länsiosissa ja Joonianmeren saarilla on enemmän Italian suunnalta tulleita vaikutteita ja kenties siksi myös Pargan talot ovat noin värikkäitä. Korfulla on kuulemma erityisen italialainen tunnelma, mutta siellä en ole vielä käynyt.
Olen havainnut saman allergian monta kertaa. Kenties tällä on jotain tekemistä toisen lempiaiheeni kanssa – sen miksi suomalainen välttelee ulkomailla ollessaan toisia suomalaisia kuin ruttoa. Joihinkin kohteisiin matkustettaessa pakettimatkat ovat järkevin vaihtoehto niin hinnan kuin matkan sujuvuudenkin suhteen. Kreikkaan on menty aina pakettimatkalla (lento+lentokenttäkuljetus+hotelli), esimerkiksi Madeiralle matkatoimistosta ostetuilla lomalennoilla (mutta majoitus erikseen, koska olemme halunneet hotellimajoituksen sijasta vuokrata talon).
Maria K
12.9.2020 at 14:44
Totta, Korfu on kyllä italialaisvaikutteinen tosi vahvasti. Myös Pargassa on mielestäni Italian värit mutta muuten on kreikkalainen kylä.
Mika / Lähtöportti
14.9.2020 at 18:36
Niinpä, ei Parga tosiaan tuonut Italiaa mitenkään muuten mieleen kuin ehkä värikkyytensä osalta. Korfu voisi hyvinkin olla seuraava kohteeni Kreikassa, ellei sitten palata Kreetalle.
Outi
10.2.2018 at 15:11
Kreikka on mulla kyllä sellainen must-kohde lähiaikoina. Miksiköhän sen on ihan täysin unohtunut omista matkasuunnitelmista viime vuosina…korjausaskeleen paikka. Ja kiva että kaukana kotoota löytyy myös suomalaista sisua ? Erityisesti lasten kanssa sitä kyllä arvostaa. Mitenhän ulkomaalaiset kompensoi sen puuttumisen? Täytyypä kysyä ?
Mika / Lähtöportti
10.2.2018 at 18:53
Meille Kreikka oli helpoin kohdevalinta erityisesti silloin, kun lapset oli ihan pieniä. Esikoinen pääsi jo kolmatta kertaa Kreikan saarille heti nelivuotissynttäreidensä jälkeen.
Hyvä kysymys tuo ulkomaalaisten sisun korvike! Veikkaisin että Kreikassa koko kansan lapsirakkaus vie pitkälle, voisin kuvitella että aika moni ohikulkija pysähtyy esimerkiksi rattaiden työntäjää mäessä auttamaan jos omat voimat (tai hermot) ei riitä 😀
Maria K
5.6.2019 at 9:35
Parga on lomapaikka jonne mennään joka vuosi, joskus jopa kahdesti. Aurinkomatkojen Tropical on juuri sopiva huoneistohotelli jossa on oltu jo lähes 20 kertaa. Kylässä on myös paikallista asutusta joten ei ole mikään hotellikylä. Retkeilymahdollisuudet on hyvät. Vaikea sanoa miksi juuri tuo ,mutta paikan kauneus vaikuttaa ehkä valintaan eniten.
Mika / Lähtöportti
9.6.2019 at 11:45
Parga on niin kaunis, että ymmärrän hyvin halun palata sinne aina uudelleen. Pargaa ei ole rakennettu turismin ehdoilla, vaikka matkailijoita riittääkin. Retkeilymahdollisuuksien vuoksi voisin itsekin palata sinne pidemmäksikin ajaksi.
Maria K
26.7.2020 at 17:36
Jälleen elokuussa viikoksi Pargaan. Eihän sieltä voi olla pois. Yli 50 saarella on käyty ,kaikissa ei tosin ole asuttu vaan piipahdettu. Kun löytyi ihana Parga, sinne on jämähdetty. Tällä kertaa reissu on työtoverin kanssa.
Mika / Lähtöportti
31.7.2020 at 0:40
Parga on kieltämättä kiva paikka! Olet nähnyt Kreikkaa jo todella paljon, joten kyllähän Pargassa täytyy olla jotain erityistä kun se on valikoitunut suosikiksi. Hyvää matkaa!
Maria K
12.9.2020 at 14:41
Harmi että Parga jäi väliin tänä vuonna. Viikko oli varattu elokuun loppupuolella. Ensi vuonna sitten kahdeksi viikoksi toukokuussa,
Mika / Lähtöportti
14.9.2020 at 18:38
Korona-aika on tuottanut harmia monella tavalla, mutta toivotaan ensi vuodesta parempaa. Toivottavasti matkasi toteutuu toukokuussa!