Kreikka
Päiväretkellä Pargassa
Joonianmeren rannalla sijaitseva Parga kuuluu Kreikan rakastetuimpiin matkakohteisiin. Jyrkälle rinteelle kohoavat värikkäät talot ja houkuttelevasti kimaltava meri muodostavat poikkeuksellisen kauniin kokonaisuuden.
Edellinen postaus käsitteli Lefkaksen saarta, josta teimme mukavan retken manner-Kreikan puolelle Pargaan. Ajomatkaan kuluu hieman yli puolitoista tuntia. Ylitämme aluksi Lefkakselta mantereelle johtavan pienen kääntösillan. Matka jatkuu Prevezan lentokentän ohitse maksulliseen tunneliin, jota pitkin pääsemme kapean salmen alitse kohti pohjoista. Tie kohti Pargaa on leveä ja hyväkuntoinen. Liikennettä ei juuri ole, joten ehdin ajaessani nauttia niin meri- kuin vuoristomaisemistakin. Viimeiset kymmenisen kilometriä taitetaan pienemmällä tiellä, kunnes saavumme perille.
Parintuhannen asukkaan Parga elää matkailusta. Kohde löytyy useamman suomalaisenkin matkatoimiston listoilta, joten sinne on helppo lähteä pakettimatkalle. Mielestäni tällaiset valmismatkat ovat hyvin toimiva ratkaisu esimerkiksi juuri Kreikan rannoille lähdettäessä. Ryhmän mukana ei ole pakko kulkea, ja omalla kohdallamme pakettimatkat ovat eronneet omatoimisista oikeastaan vain bussilla sujuneen lentokenttäkuljetuksen osalta.
Löydämme iloksemme parkkipaikan läheltä rantakatua. Kaupunki näyttää heti ensi silmäyksellä poikkeuksellisen viehättävältä. Pienet talot värittävät jyrkkiä rinteitä kuvauksellisella tavalla. Rantakadulla riittää näin syyskuussakin jonkin verran kulkijoita ja uimarannalle on kerääntynyt runsaasti auringonpalvojia. Tunnelma on silti leppoisa. Ohitamme muutamia kauppoja ja kahviloita, kunnes päätämme pysähtyä lounaalle.

Valitsemme Bacchos-nimisen tavernan, jota meille on suositeltu. Ateria sujuu mukavasti ja olemme tyytyväisiä niin palveluun kuin itse ruokaankin. Lautasilta löytyy takuuvarmoja klassikoita, eli horiatiki-salaattia, moussakaa ja souvlaki-vartaita. Utelias kissa kiertelee pöytien välissä ja käy välillä puskemassa jalkaani. Taustalla kaikuvat perinteiset sirtakin sävelet. Nautin olostani kaikkien mahdollisten kreikkalaisten kliseiden keskellä. Kylläisenä on mukava jatkaa kierrosta kävelykatua pitkin ja pysähtyä poseeraamaan jättimäisen ankkurin luokse.
Maleksimme hiljalleen ja ihailemme sinisenä kimmeltävää merta. Lähistöllä on muutamia pieniä saaria. Paikalliset kalamiehet kokeilevat rannalla onneaan ja pian koukkuun tarttuukin kummallinen otus, jota epäilen mureenaksi. Kalastajat tuntuvat olevan saaliistaan kovin iloisia.
Päätämme kiivetä ylös venetsialaiselle linnoitukselle. Tässä vaiheessa tulee mieleen, että eräs syy miksi valitsimme varsinaiseksi matkakohteeksi Pargan sijasta Lefkaksen, olivat korkeuserot. Siinä missä Ligiassa tai vaikka Nidrissäkin voi työntää lastenrattaita tasamaalla, joutuu rinteeseen rakennetussa Pargassa hikoilemaan huomattavasti enemmän. Toki kaikesta selviää sisulla ja huumorilla. Löytämämme portaat ovat onneksi niin loivat, että rattaita pystyy työntämään askelmalta toiselle.
Linnoitus on pitkän historiansa aikana ehtinyt melko lailla raunioitua, eikä rakennuksessa ole kovin ihmeellistä nähtävää. Sen sijaan maisemat niin merelle kuin kylällekin ovat vertaansa vailla.
Katselemme maisemaa eri suuntiin. Pieni Panagian saari kappeleineen sijaitsee vain parinsadan metrin päässä Pargan rannalta. Kukkulan toiselta laidalta avautuu näköala pitkälle Valtos Beachille. Eniten houkuttelee kuitenkin itse meri. Jos viipyisimme kauemmin, saattaisimme lähteä veneretkelle Paxoksen ja Antipaxoksen saarille.
Laskeudumme takaisin kylälle ja syömme vielä jäätelöt varjoisalla terassilla, ennen kuin käynnistämme auton paluumatkaa varten. Suhteellisen rauhallisessa Pargassa ei ole valtavasti nähtävyyksiä, joten oleellisimman näkee nopeastikin. Toisaalta ympäristö vaikuttaa sellaiselta, jossa voisi helposti viettää viikon jos toisenkin elämästä nautiskellen ja muutamia retkiä tehden. Esimerkiksi Meteoran luostarit ja Vikosin rotko ovat varmasti näkemisen arvoisia, vaikka retkipäivistä saattaakin tulla välimatkojen vuoksi raskaita. Omiin matkasuunnitelmiini Parga ei tällä hetkellä kuulu, koska pelkästään Kreikassa riittää monta itselleni täysin uuttaa kiinnostavaa kohdetta. Vannomatta kuitenkin paras, sillä mieli saattaa toisinaan muuttua nopeasti.
Kreikka
Muinaisen Knossoksen rauniot Kreetalla
Kreetan tunnetuin historiallinen nähtävyys on Knossos, jossa voi tutustua tuhansia vuosia sitten minolaisella ajalla kukoistaneen palatsin raunioihin. Vierailimme viime lokakuun matkallamme Knossoksessa jo toista kertaa, sillä kävimme paikalla myös kahtatoista vuotta aiemmin.
Uusintavierailu Knossokseen ei tuntunut meistä välttämättömältä, mutta kun viimeisenä kokonaisena matkapäivänä on sopivasti aikaa, päätämme tehdä pienen retken raunioalueelle. Lomataloltamme on Knossokseen vain vajaan puolen tunnin ajomatka, joten vierailu on helppo toteuttaa. Löydämme onneksi vapaan parkkipaikan melkein heti pysäköintialueelle päästyämme. Sisäänpääsy arkeologiselle alueelle on netistä etukäteen ostetuilla lipuilla hyvin sujuvaa, sillä emme joudu jonottamaan lainkaan.

Raunioalueelle saavuttaessa tulee vastaan arkeologi Arthur Evansin patsas. Heti alkuun onkin hyvä pysähtyä miettimään tämän englantilaisen herrasmiehen merkittävää roolia Knossokseen liittyen. Paikallinen Minos Kalokairinos löysi Knossoksen palatsin ensimmäiset osat jo vuonna 1878, mutta tuolloin Kreetaa hallinneet ottomaanit estivät kaivausten jatkamisen. Ottomaanit karkotettiin saarelta pariakymmentä vuotta myöhemmin ja Evans pääsi aloittamaan laajamittaiset kaivaukset vuonna 1900. Hän jatkoi töitä kolmen vuosikymmenen ajan ja toi päivänvaloon suuren palatsin, jonka ympärillä sijaitsi muinoin kokonainen kaupunki.

Knossoksen löydöt tekivät Evansista kuuluisan arkeologin, mutta hänen jatkotoimensa ovat herättäneet laajaa keskustelua. Evans ei nimittäin tyytynyt jättämään löydöksiään alkuperäiseen asuun, vaan pyrki ennallistamaan palatsia sellaiseksi kuin kuvitteli sen joskus olleen. Knossoksen rauniot eivät siis ole autenttisia, vaan arkeologin mielikuvituksen värittämä näkemys minolaisesta palatsista. Noin neljätuhatta vuotta vanhojen raunioiden ennallistaminen saattaa olla historiantutkimuksen kannalta anteeksiantamaton erhe, mutta toisaalta nähtävyys tuskin olisi nykyisenkaltainen kävijämagneetti, jos paikalla olisi vain harmaita kiviä.

Evans rakennutti Knossokseen kokonaisia kerroksia, pylväikköjä ja portaikkoja. Rakennusaineeksi hän valitsi lähinnä kestävää teräsbetonia, eikä yrittänytkään jäljitellä minolaisten käyttämiä materiaaleja. Pylväät maalattiin kirkkailla väreillä, minkä lisäksi Knossokseen palkattiin taiteilijoita rekonstruoimaan vanhoja maalauksia. Seiniä koristavat freskot ovatkin siis lähinnä 1900-luvun alun taiteilijoiden luomuksia.

Knossokseen voi tutustua opastetuilla kierroksilla, jotka valottavat alueen historiaa ja auttavat ymmärtämään muinaisen palatsin yksityiskohtia. Näemmekin sekä opastettuja ryhmiä että muutamia ihmisiä, jotka tutkivat raunioita yksityisen oppaan seurassa. Me päätämme kuitenkin kierrellä arkeologisella alueella omatoimisesti. Olen kerrannut ennen vierailuamme hieman historiaa, joten ainakin perustiedot Knossoksesta ovat jotenkuten hallussa.

Arthur Evans nimesi minolaisen kulttuurin tarunhohtoisen kuningas Minoksen mukaan. Minolaisten ihmisten alkuperä on yhä hämärän peitossa, mutta ainakaan kreikkalaisia he eivät olleet. Heidän kulttuurinsa uskotaan saaneen alkunsa reilut viisituhatta vuotta sitten Kreetalla ja sen ympäristössä. Kyseessä vaikuttaa olleen rauhanomainen kauppiaskansa, jonka asutus keskittyi suurten palatsien ympärille. Palatseista merkittävin oli Knossos, joka toimi joko hallinnollisena, uskonnollisena tai taloudellisena keskuksena – tai oli mahdollisesti yhdistelmä näitä kaikkia. Knossoksen palatsissa arvioidaan olleen viisi kerrosta ja jopa yli 1300 huonetta. Rakennuksissa on ollut myös huomattavan kehittynyt vesijohto- ja viemärijärjestelmä.

Knossoksen paikalla on ollut asutusta jo neoliittisella kaudella kauan ennen minolaisten saapumista. Ensimmäistä minolaista palatsia alettiin rakentaa mahdollisesti noin 1900 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Maanjäristys tuhosi ensimmäisen palatsin, jonka tilalle pystytettiin pian uusi. Varsinaista Knossoksen kultakautta elettiin suurin piirtein vuosina 1700–1450 ennen ajanlaskumme alkua. Tämän jälkeen minolainen kulttuuri alkoi hiipua muun muassa luonnonmullistusten sekä sotaisien vihollisten myötä. Manner-Kreikasta purjehtineet mykeneläiset valloittivat Kreetan, ja Knossoksen palatsi tuhoutui noin 1350 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Knossokseen liittyy myös koulun historiantunneilta tuttu taru Minotauroksesta, jolla oli härän pää ja ihmisen vartalo. Tarusta on hieman erilaisia versioita, mutta sen voinee tiivistää seuraavasti. Merenjumala Poseidon suuttui kuningas Minokselle, kun Minos ei uhrannutkaan erästä härkää jumalille. Jumalten kostona Minoksen puoliso Pasifae rakastui härkään ja synnytti Minotauroksen. Minos sulki häpeällisen hirviön labyrinttiin, jonka tulkitaan sijainneen Knossoksen jättimäisessä ja sokkeloisessa palatsissa. Kreetan vihollinen Ateena joutui uhraamaan tasaisin väliajoin nuoria ihmisiä Minotauroksen ravinnoksi. Lopulta ateenalainen prinssi Theseus onnistui surmaamaan Minotauroksen ja suunnistamaan ulos labyrintistä Minoksen tyttären Ariadnen antaman lankakerän avulla.

On kiehtovaa kierrellä Knossoksen raunioilla ja miettiä, millainen palatsi samalla paikalla on aikoinaan kohonnut. Tuumimme vaimon kanssa, että alue näyttää edellisen kahtatoista vuotta aiemmin tehdyn vierailun perusteella kovin tutulta. Nyt jo teini-ikäiset tyttäremme eivät sen sijaan muista aiemmasta kerrasta ymmärrettävästi juuri mitään. Arkeologinen kohde kiinnosti heitä taaperoiässä enemmän kuin osasimme silloin odottaakaan. Mieleeni ovat jääneet muutamat kysymykset, jotka silloin askarruttivat lasten mieltä. Mistä kuningas, kuningatar ja prinsessa tulivat tänne ja miksi? Kuolivatko ne vai muuttivatko ne täältä sitten omaan kotiin?

Syysaurinko porottaa avoimelle raunioalueelle niin kuumasti, ettemme edes halua ajatella millaista täällä olisi kesän kuumimpaan ja vilkkaimpaan aikaan. Nytkin on jo sen verran tukalaa, että etsimme välillä mieluummin varjoa kuin jäämme tutkimaan jokaista yksityiskohtaa. Turisteja on jonkin verran, mutta mitenkään mahdottomasta ruuhkasta ei lokakuisena päivänä voi onneksi puhua. Pariin suosituimpaan paikkaan joutuu silti jonottamaan pienen hetken verran.

Yksi näistä kaikkia vierailijoita kiinnostavista paikoista on valtaistuinsali, jota luultavasti käytettiin erilaisissa seremonioissa. Huone sijaitsee melko keskellä palatsikompleksia ja sitä pidetään Euroopan vanhimpana valtaistuinsalina.

Edelliseltä vierailultamme mieleen jääneet delfiinejä esittävät seinämaalaukset puuttuvat nyt kokonaan. Kuuluisa fresko pirstoutui palasiksi toukokuun 2025 myrskyssä, kun se putosi kuvassa näkyvien kuningattaren huoneiston ovien päältä lattialle. Kyseessä oli onneksi vain 1960-luvulla tehty kopio. Alkuperäistä delfiinifreskoa ja muitakin Knossoksesta löytyneitä arvoesineitä säilytetään paljon kehutussa Iraklionin arkeologisessa museossa, jossa emme ole itse vierailleet.

Eräs Knossoksen näkyvimmistä seinämaalauksista esittää härkää ja oliivipuuta. Härän valikoituminen aiheeksi ei ole sattumaa, sillä se oli minolaisille voiman, hedelmällisyyden tai ehkäpä jopa jonkinlaisen jumaluuden symboli. Oliivipuulla on puolestaan aina ollut suuri symbolinen ja ruokavaliollinen merkitys koko Välimeren alueella.

Kierrämme Knossoksen rauniot melko perusteellisesti ympäri noin puolessatoista tunnissa. Alue ei lopulta ole mahdottoman suuri, vaikka historiasta kiinnostuneet voivatkin kuluttaa täällä enemmän aikaa. Knossos sijaitsee arkiselta näyttävän maantien varrella muutaman kilometrin päässä Kreetan pääkaupungista Iraklionista, josta pääsee perille vaikkapa bussilla.

Porttien ulkopuolella on matkamuistokauppojen ja parin ravintolan muodostama rivistö, joka on saattanut hieman kasvaa edellisen käyntimme jälkeen. Knossos on näkemisen arvoinen kohde, jossa vierailuun kannattaa valmistautua joko varaamalla opastus tai ottamalla paikan historiasta etukäteen selvää. Muuten silmissä saattaa näkyä Arthur Evansin kovista ponnisteluista huolimatta vain röykkiöittäin vanhoja kiviä Kreetan kuuman auringon alla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Syyslomaviikko Kreetan maisemissa.
Kreikka
Retki Kreetan suosittuun Hersonissokseen
Teimme Kreetalla retken Hersonissokseen, joka tunnetaan vilkkaana rantakohteena. Pidimme erityisesti hiljaisesta yläkylästä, kun taas rannan tuntumasta löytyy massaturismin tunnelmaa. Sielläkin oli lokakuisena iltapäivänä varsin rauhallista.
Ajelemme kohti saaren pohjoisrannikolla sijaitsevaa Hersonissosta Kreetan sisämaasta päin. Määränpäämme nimi lukee kreikkalaiseen tapaan eri tienviitoissa hieman eri tavoilla, kuten vaikkapa Chersónisos. Matkan varrelle jää rakenteilla oleva kansainvälinen lentokenttä, joka on tarkoitus avata parin vuoden kuluttua. Se korvaa nykyisen Iraklionin kentän, jota mekin matkallamme käytimme. Uusi kenttä palvelee jatkossa varmasti hyvin myös Hersonissosta, jonne jää parinkymmenen kilometrin ajomatka. Alueelle ollaan parhaillaan rakentamassa entistä parempia teitä.

Hersonissoksen rauhallinen yläkylä
Tie johtaa meidät Hersonissoksen yläkylälle, jossa vallitsee lokakuisena päivänä hieman unelias tunnelma. Suunnistan etukäteen valitsemalleni ilmaiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti pysäköintitilaa. Iholle iskee ilmastoidun auton ulkopuolella kuumuus, sillä aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Parkkipaikan ympäristössä on muutamia hienoja seinämaalauksia.

Tämä niin sanottu yläkylä eli Áno Chersónisos syntyi keskiajalla, kun merirosvot piinasivat Kreetaa. Ihmiset hakeutuivat silloin rannikolta turvallisempaan paikkaan korkealle kukkulalle parin kilometrin päähän merestä.

Päädymme heti parkkipaikan kulmalta paikalliselle pääkadulle, joka on melko hiljainen. Ohitamme muutamia matkamuistomyymälöitä sekä useita tavernoita. Terasseilla istuu jonkin verran ihmisiä. Kylän pääaukion ilmapiiri on hyvin rauhallinen ja juuri sellainen, mitä Kreikan-lomilta toivookin. Kenelläkään ei ole kiirettä minnekään ja kylän kissat loikoilevat pöytien alla.

Pistäydymme eräässä matkamuistokaupassa pikku ostoksilla. Kauppias suosittelee meille läheistä ravintolaa ja tulee ulos asti katsomaan, että osaamme varmasti kääntyä oikealle sivukadulle. Meillä ei ole vielä nälkä, mutta haluamme joka tapauksessa kierrellä kylällä, joten kävelemme uteliaisuuttamme ravintola Ta Petrinan ohitse. Se näyttää miellyttävältä, mutta emme astu kuitenkaan sisään.

Yläkylän hiljaisilla kujilla tulee vastaan paljon kissoja, joista muutamia pysähdymme rapsuttelemaan. Kissat ovat huomiosta hyvillään ja muutamat niistä kehräävät äänekkäästi. Vilkkaiden pentujen touhuja on hauska jäädä seurailemaan pidemmäksikin aikaa.

Kiertelemme vielä hetken muutamalla hauskannäköisellä kujalla. Kylän kuvauksellinen osa on sen verran pieni, että palaamme kuitenkin pian autolle. Jatkamme matkaa alamäkeen kohti sataman ympärille kasvanutta Hersonissoksen rantakaupunkia, joka tunnetaan myös nimellä Liménas Chersonísou.

Hersonissoksen vilkas rantakaupunki
Raukea ilmapiiri muuttuu eloisammaksi saapuessamme rannan tuntumaan. Hersonissos tunnetaan yöelämästään, joka on naapurikylä Malian ohella Kreetan vilkkainta. Nämä kohteet vetävät lukemieni kuvausten perusteella puoleensa ainakin brittinuorisoa, joka juhlii pitkälle aamuun ja polttaa päivällä nahkaansa rantahietikolla. Hersonissos ei tämän perusteella kuulosta ihan meidän paikaltamme, mutta siellä on mukava vierailla näin päiväretkellä. Ajan pienen kierroksen kapeilla kaduilla, kunnes pääsemme navigaattorin osoittamalle pysäköintialueelle. Siellä on sopivasti juuri yksi vapaa paikka.

Suuntaamme askeleemme rantaa seuraavalle kävelykadulle, jota reunustaa molemmin puolin loputon ravintoloiden ja muiden palveluiden rivistö. Tarjolla on esimerkiksi pelihalleja, hierontaa, retkipalveluita ja rihkamakauppoja sekä tietenkin baareja. Näin syksyisenä iltapäivänä on varsin hiljaista, mutta puitteista on helppo päätellä millaiseksi meno yltyy kuumina kesäiltoina.

Meistä on kaikesta huolimatta hauskaa aistia hetki perinteisen etelän turistikohteen ilmapiiriä. Pysähdymme kevyelle lounaalle viihtyisään Hollywood All Day Cafe -nimiseen paikkaan aivan meren äärelle. Saamme pöydän terassin reunalta ja nautimme aurinkoisesta päivästä, jota kevyt tuuli sopivasti viilentää. Samalla on mukava katsella merta ja ohi kulkevia veneitä. Hiekkarannalla on jonkin verran ihmisiä.

Ruokalistalla on esimerkiksi crêpejä, hampurilaisia ja salaatteja. Juomaksi valitsen tuorepuristetun appelsiinimehun. Ravintola ei ole mitenkään erityinen, mutta kiireettömästä ateriasta tulee hyvä mieli.

Kävelemme aallonmurtajan suojaamaan satamaan saakka. Nousemme siellä ylemmälle tasanteelle, jossa on pieni osittain kallion sisään louhittu kappeli. Ovi on tiukasti kiinni, joten näemme kappelin vain ulkopuolelta.

On mukava katsella satamaa ja kaupungin taustalla kohoavia karunkauniita maisemia. Veneet ja laivat kuljettavat turisteja merelle. Tarjolla on perinteisempien alusten lisäksi myös pikaveneitä, joiden raju kyyti saa matkustajat kiljumaan.

Huomaamme, että Hersonissoksen hiekkarannat jatkuvat myös sataman toisella puolella. Tunnelma on täällä melko seesteinen ja ensi silmäyksellä näyttää kuin olisimme saapuneet muutaman vuosikymmenen takaiseen rantalomakohteeseen. Hersonissoksen seudulla on paljon muitakin uimarantoja sekä myös muutamia vesipuistoja.

Palaamme kohti parkkipaikkaa kaupungin halki suunnistaen. Monet ohittamistamme matalista kerrostaloista ovat hotelleja. Erään aidan takana on kaivettu esiin pienen roomalaisen teatterin raunioita. Pian olemmekin jo pääkadulla, jota pitkin autot ja mopot kulkevat tasaisena virtana. Tämä vierailu ei saanut meitä varsinaisesti ihastumaan Hersonissokseen, mutta retki oli silti mukava kokemus. Rantakohteeseen tutustuminen toi sopivaa vastapainoa uinuvassa sisämaakylässä sijainneelle lomatalollemme, jonne palasimme taas illaksi ruokkimaan pihan kanoja.
Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Kreetan maisemissa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti11 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta









sari/ matkalla lähelle tai kauas
7.2.2018 at 21:09
Kiva lukea juttu Pargasta, koska paikka on ollut mielessäni. Varmasti siis joku päivä sinne lomailemaan on mentävä. Tuon mureenan kanssa uiminen ei olisi mukavaa….yök.
Mika / Lähtöportti
9.2.2018 at 10:36
Parga on kaunis ja vaikutti myös viihtyisältä lomakohteelta, joten sitä on helppo suositella. En tiedä millaisia kaloja rannan tuntumassa yleensä liikkuu, mutta tuo mureena tarttui koukkuun ihan rantakadun varrella.
Aron / Ja sitten matkaan...
8.2.2018 at 22:57
Varsin kivan näköisiä maisemia on tuollakin. Ehkä joskus pitäisi Kreikkaankin tutustua tarkemmin. Tuo kalansaalis näytti kovasti mureenalta, mutta minun lajituntemukseni on sitä tasoa, että voisi olla vaikka muikkukin. Kalat on mielestäni helpoin tunnistaa lukemalla se nimi ruokalistalta. 🙂 Muuten tuo toisen kuvan rinne taloineen ei vastaa yhtään stereotyyppistä Kreikka-kuvaani. Tuollainen värikirjo näyttää enemmän vaikkapa Italialta. Huomaa varmasti, että olen käynyt Kreikassa vain Santorinilla. 🙂
Tarttuisin vielä tuohon pakettimatka-aiheeseen. Joillain ihmisillä olen havainnut todella vahvan allergian koko pakettimatkojen ajatusta kohtaan. Itse en moista ymmärrä. Minulle on ihan sama tuleeko ne hotelli ja lennot samalta vai eri luukulta. Matkaa ostaessani vaakakupissa painavat lähinnä hinta ja laatu. Jos pakettina koen saavani rahalle enemmän vastinetta, niin ehdottomasti otan paketin.
Mika / Lähtöportti
9.2.2018 at 11:13
Minulle Kreikka on maailman rentouttavin lomakohde. Jostain syystä juuri siellä maltan pysähtyä vain nauttimaan tunnelmista, kun muualla on kovempi tarve nähdä ja kokea koko ajan jotain uutta. Luulisin, että Kreikan länsiosissa ja Joonianmeren saarilla on enemmän Italian suunnalta tulleita vaikutteita ja kenties siksi myös Pargan talot ovat noin värikkäitä. Korfulla on kuulemma erityisen italialainen tunnelma, mutta siellä en ole vielä käynyt.
Olen havainnut saman allergian monta kertaa. Kenties tällä on jotain tekemistä toisen lempiaiheeni kanssa – sen miksi suomalainen välttelee ulkomailla ollessaan toisia suomalaisia kuin ruttoa. Joihinkin kohteisiin matkustettaessa pakettimatkat ovat järkevin vaihtoehto niin hinnan kuin matkan sujuvuudenkin suhteen. Kreikkaan on menty aina pakettimatkalla (lento+lentokenttäkuljetus+hotelli), esimerkiksi Madeiralle matkatoimistosta ostetuilla lomalennoilla (mutta majoitus erikseen, koska olemme halunneet hotellimajoituksen sijasta vuokrata talon).
Maria K
12.9.2020 at 14:44
Totta, Korfu on kyllä italialaisvaikutteinen tosi vahvasti. Myös Pargassa on mielestäni Italian värit mutta muuten on kreikkalainen kylä.
Mika / Lähtöportti
14.9.2020 at 18:36
Niinpä, ei Parga tosiaan tuonut Italiaa mitenkään muuten mieleen kuin ehkä värikkyytensä osalta. Korfu voisi hyvinkin olla seuraava kohteeni Kreikassa, ellei sitten palata Kreetalle.
Outi
10.2.2018 at 15:11
Kreikka on mulla kyllä sellainen must-kohde lähiaikoina. Miksiköhän sen on ihan täysin unohtunut omista matkasuunnitelmista viime vuosina…korjausaskeleen paikka. Ja kiva että kaukana kotoota löytyy myös suomalaista sisua ? Erityisesti lasten kanssa sitä kyllä arvostaa. Mitenhän ulkomaalaiset kompensoi sen puuttumisen? Täytyypä kysyä ?
Mika / Lähtöportti
10.2.2018 at 18:53
Meille Kreikka oli helpoin kohdevalinta erityisesti silloin, kun lapset oli ihan pieniä. Esikoinen pääsi jo kolmatta kertaa Kreikan saarille heti nelivuotissynttäreidensä jälkeen.
Hyvä kysymys tuo ulkomaalaisten sisun korvike! Veikkaisin että Kreikassa koko kansan lapsirakkaus vie pitkälle, voisin kuvitella että aika moni ohikulkija pysähtyy esimerkiksi rattaiden työntäjää mäessä auttamaan jos omat voimat (tai hermot) ei riitä 😀
Maria K
5.6.2019 at 9:35
Parga on lomapaikka jonne mennään joka vuosi, joskus jopa kahdesti. Aurinkomatkojen Tropical on juuri sopiva huoneistohotelli jossa on oltu jo lähes 20 kertaa. Kylässä on myös paikallista asutusta joten ei ole mikään hotellikylä. Retkeilymahdollisuudet on hyvät. Vaikea sanoa miksi juuri tuo ,mutta paikan kauneus vaikuttaa ehkä valintaan eniten.
Mika / Lähtöportti
9.6.2019 at 11:45
Parga on niin kaunis, että ymmärrän hyvin halun palata sinne aina uudelleen. Pargaa ei ole rakennettu turismin ehdoilla, vaikka matkailijoita riittääkin. Retkeilymahdollisuuksien vuoksi voisin itsekin palata sinne pidemmäksikin ajaksi.
Maria K
26.7.2020 at 17:36
Jälleen elokuussa viikoksi Pargaan. Eihän sieltä voi olla pois. Yli 50 saarella on käyty ,kaikissa ei tosin ole asuttu vaan piipahdettu. Kun löytyi ihana Parga, sinne on jämähdetty. Tällä kertaa reissu on työtoverin kanssa.
Mika / Lähtöportti
31.7.2020 at 0:40
Parga on kieltämättä kiva paikka! Olet nähnyt Kreikkaa jo todella paljon, joten kyllähän Pargassa täytyy olla jotain erityistä kun se on valikoitunut suosikiksi. Hyvää matkaa!
Maria K
12.9.2020 at 14:41
Harmi että Parga jäi väliin tänä vuonna. Viikko oli varattu elokuun loppupuolella. Ensi vuonna sitten kahdeksi viikoksi toukokuussa,
Mika / Lähtöportti
14.9.2020 at 18:38
Korona-aika on tuottanut harmia monella tavalla, mutta toivotaan ensi vuodesta parempaa. Toivottavasti matkasi toteutuu toukokuussa!