Huipputason jalkapallo on kansainvälistä bisnestä, jossa useimmat seurat ja stadionit muistuttavat toisiaan. Madridin Vallecasin kaupunginosasta löytyy kuitenkin kummajainen, joka kulkee aivan omia polkujaan. Rayo Vallecanon ottelu on matka kaupunginosan sydämeen.

Matka Madridin ydinkeskustasta Vallecasiin vie täpötäydessä metrovaunussa vain reilun vartin, mutta maan pinnalle noustessa tuntuu kuin olisi saapunut eri kaupunkiin. Keskustan mahtipontiset rakennukset ja pittoreskit kujat tuntuvat kaukaisilta, kun katselen Vallecasin karuja kerrostaloja. Aivan ensimmäisenä Portazgon metroaseman portaita noustessa silmien eteen ilmestyy Vallecasin stadionin seinä. Jalkapalloseura Rayo Vallecano on Vallecasin suuri ylpeydenaihe ja suoranainen sydän. Se pelaa kotiottelunsa kirjaimellisesti keskellä kaupunginosaa.

Vallecas – jonka paikalliset kirjoittavat mielellään muotoon Vallekas – on suuri työläiskaupunginosa Madridin keskustan kaakkoispuolella. Tänne on muutettu vuosikymmenten saatossa niin muualta Espanjasta kuin Etelä-Amerikastakin. Suorastaan slummimaisessa maineessa ollut alue on siistiytynyt huomattavasti viime vuosina, mutta ympäristö on yhä rosoinen. Katukuvaan kuuluu ankeita tiiliseiniä, kuivuvia pyykkejä, perulaisia leipomoita ja kolumbialaisia ravintoloita. Stadionin ympäristössä ei voi olla huomaamatta joukkueelle omistettuja seinämaalauksia.  

Rayo Vallecano eli vapaasti käännettynä Vallecasin Salama perustettiin toukokuussa 1924, joten se vietti äskettäin satavuotisjuhlia. Rayo ei ole kasvanut kaupungin jättiläisten Real Madridin tai Atlético Madridin kaltaiseksi suurseuraksi, mutta se on menestynyt kokoonsa nähden varsin hyvin. Rayo nousi Espanjan pääsarjaan ensi kertaa keväällä 1977, minkä jälkeen se on leimautunut sarjatasojen välillä seilaavaksi hissijoukkueeksi. Jos Rayo säilyy nyt kuluvan kauden päätteeksi La Ligassa, alkaisi ensi syksynä ennätyksellinen kuudes perättäinen kausi ylimmällä sarjatasolla. Viime kaudella Rayo sijoittui peräti kahdeksanneksi, minkä ansiosta se on historiansa toista kertaa mukana europeleissä. Konferenssiliigan lohkovaihe sujui mainiosti ja kansainväliset pelit jatkuvat Rayon osalta pudotuspeleillä maaliskuussa.

Vallecasin alue ja sen jalkapalloseura kuuluvat tiiviisti yhteen, sillä ne jakavat samat arvot. Rayo profiloituu työväenluokan seuraksi, jonka useimpien kannattajien poliittiset ajatukset asettuvat vasemmalle. Vallecasissa on perinteisesti riittänyt sekä sosialisteja että anarkisteja, ja siellä jaksettiin kapinoida Francon diktatuuria vastaan Espanjan lähihistorian synkkinä vuosina.

Rayo Vallecanolla vaikuttaa olevan oma selkeä ideologiansa, jossa yhteisöllisyys menee jopa menestyksen edelle. Seuran fanaattiset ultrakannattajat tunnetaan nimellä Los Bukaneros eli Merirosvot. Aktiivinen ryhmä taistelee fasismia, rasismia, muukalaisvihaa ja homofobiaa vastaan. Yksi tärkeä teema on myös kaupallisuuden vastustaminen. Fanit ovat protestoineet näkyvästi muun muassa television sanelemia otteluiden alkamisaikoja vastaan. Los Bukanerosin toiminnassa on tapahtunut ehkä joskus ylilyöntejäkin, mutta monissa tempauksissa on käytetty mielikuvitusta ja huumoria.

Jalkapalloseuran ja kaupunginosan läheisistä suhteista on monta tarinaa, joista yksi liittyy paikalliseen Carmen-nimiseen rouvaan. 85-vuotias leskirouva joutui häädetyksi kodistaan, jonka hänen poikansa oli ilmoittanut lainan vakuudeksi. Pelastajaksi ilmaantui Rayo Vallecano, joka lupasi maksaa Carmenin loppuiän asumisen. Rahaa tuli myös pelaajien lompakoista. Tapaus toimi toki myös hyvänä mainostemppuna, mutta taustalla oli varmasti aito halu toimia yhteisön hyväksi.

Yksi stadionin seinämaalauksista on omistettu Wilfred Agbonavbarelle, joka tunnetaan täällä tuttavallisesti nimellä Willy. Nigerialainen maalivahti pyrki 1990-luvun alussa Eurooppaan pelaamaan ja kävi esittäytymässä useissa eri seuroissa. Lievästi ylipainoisella tummaihoisella miehellä ei ollut kokemusta kotimaansa ulkopuolelta, mutta kaikkien muiden kieltäydyttyä Rayo tarjosi Willylle mahdollisuuden. Willy pelasi Vallecasissa kuusi vuotta nousten fanien suursuosikiksi. Erityisenä sankaritekona muistetaan nollapeli ottelussa, jossa Rayo kukisti Real Madridin. Uraa varjosti ikävä kyllä rasismi, jota kuului esimerkiksi juuri madridistojen suunnalta. Willy jäi peliuransa jälkeen kaupunkiin ja työskenteli muun muassa matkalaukkujen käsittelijänä Barajasin lentokentällä. Rakastettu hahmo menehtyi syöpään 48 vuoden iässä tammikuussa 2015, mutta hänet muistetaan Estadio de Vallecasilla ikuisesti.

 
Tavoitteenani on tietenkin päästä Rayo Vallecanon peliin, mutta juuri sitä varten meidän täytyi saapua tänne paikan päällä jo muutamaa päivää aiemmin. Kaikenlaisten matka- ja pääsylippujen ostaminen tapahtuu nykymaailmassa lähes poikkeuksetta netissä ja välillä tiketit saa haltuunsa ainoastaan mobiilisovellusten kautta. Vallecasissa kaikki on toisin, sillä Rayon liput myydään yhä vain ja ainoastaan stadionin luukulla. Lipunmyyntiajat sekä hinnasto ilmoitetaan seuran espanjankielisillä nettisivuilla, mutta vasta juuri lipunmyynnin avautuessa noin kolme päivää ennen peliä. Muille pääsarjatason seuroille tyypillisiä VIP-palveluita tai stadionkierroksia on turha etsiä.

Stadionin kulmalla toimiva pieni fanituotemyymälä on arki-iltapäivänä suljettu, mutta lipputoimisto löytyy rakennuksen toiselta puolelta. Jonoa ei ole ja onnistun hankkimaan lipun sujuvasti vajavaisellakin espanjan taidolla, kun olin opetellut valitsemani katsomonosan nimen valmiiksi. Tuntuu jotenkin tilanteeseen sopivalta maksaa vanhalla kunnon käteisellä, vaikka korttikin olisi luultavasti kelvannut.

Rayo Vallecanon kotiottelu Getafea vastaan pelataan perjantai-iltana. Metrojuna kohti Vallecasia on jälleen täynnä ja kyydissä näkyy jonkin verran punavalkoisiin pukeutuneita Rayon kannattajia. Tunnen viileän ilman raikkauden noustessani jo tutuksi tulleita portaita Estadio de Vallecasin kulmalle. Ilmapiiri on yllättävän rauhallinen, vaikka edessä on paikallisottelu. Getafen kotistadion sijaitsee vain reilun kymmenen kilometrin päässä, mutta näiden kahden seuran välillä ei silti vaikuta olevan erityisen suurta jännitettä. Yksi syy lienee ainakin se, että Getafe pitää verivihollisenaan tällä hetkellä alemmalla sarjatasolla pelaavaa Leganésia.

Kannattajia näkyy kerääntyneen kadun toiselle puolelle Mesón Moreno -ravintolaan. Stadionin kulmalle on pystytetty muutama myyntikoju, ja ostan matkamuistoksi Rayon kaulahuivin. Seuran fanituotteiden joukosta erottuu Isi Palazónille omistettu oma kaulaliina. Suomalaiseen korvaan hauskanniminen Isi on viihtynyt Rayossa jo kauan ja noussut paikalliseksi idoliksi. Väsymättä hiki kaljussa päässä uurastava mies sopii sekä pelitavaltaan että ulkonäöltään täydellisesti duunarikaupunginosan henkeen. Kaupan päälle tulee vasen jalka, jolla hyökkäävä keskikenttäpelaaja taikoo joskus lähes maagisia ratkaisuja.

Estadio de Vallecas valmistui vuonna 1976, joten se on saman ikäinen kuin minäkin. Ymmärrän siis hyvin, että stadionin rakenteissa näkyy pientä kulumaa. Ylimääräisiä viihdykkeitä tai mukavuuksia ei juuri ole, vaan tänne tullaan pelkästään jalkapallon vuoksi. Stadionilla on järjestetty vuosien saatossa myös konsertteja, ja täällä ovat esiintyneet esimerkiksi Queen, Metallica sekä Bob Dylan. Virallinen katsojakapasiteetti jalkapallo-otteluissa on 14 708, mutta loppuunmyytyjä pelejä nähdään lähinnä vain Real Madridin tai Barcelonan kaltaisia jättiläisiä vastaan. Tämän illan yleisömäärä nousee mukavaksi, vaikka parituhatta penkkiä jääkin tyhjiksi.

Siirryn hyvissä ajoin melko karuun katsomoon, jossa oma paikkani sijaitsee ylemmän katsomonosan alaosassa. Oman penkin löytäminen vaatii hetken ihmettelyä, sillä likaisten muovi-istuinten numeromerkinnät ovat kuluneet lähes näkymättömiin. Paikkojen löytäminen tuntuu aiheuttavan haasteita myös muille katsojille, ja kun kerran pääsen numeroinnista jyvälle, päädyn auttamaan muutamia myöhemmin saapuneita. Paikaltani on loistava näkyvyys lukuun ottamatta lähempää sivurajaa, joka jää osittain televisiokameroiden käyttämän tasanteen katveeseen.

Sekä Rayo Vallecano että Getafe lähtevät otteluun La Ligan tasaisen keskikastin joukkueina. Europeleihin oikeuttavat sijoitukset eivät ole mahdottoman kaukana, mutta toisaalta sarjapaikan säilyttäminenkin vaatii hyviä tuloksia. Ottelu onkin tasaista vääntöä, jossa ei juhlita näyttävillä maalintekotilanteilla. Isi Palazón erottuu tuttuun tapaan edukseen, mutta hänkään ei pysty tänä iltana ihmeisiin.

Los Bukaneros järjestää omassa päätykatsomossaan ensimmäisten kymmenen peliminuutin ajan kestävän jouluisen spektaakkelin. Penkit ovat aluksi tyhjiä ja alueella heiluu vain elokuvasta tuttu vihreä Grinch-hahmo. Tämän jälkeen katsomonosa muuttuu suureksi lahjapaketiksi, jonka alta koko kannattajajoukko lopulta ilmestyy esiin lippuja heiluttaen. Jos nyt ymmärsin kannanoton oikein, niin Grinch edusti tässä tapauksessa kaupallisuutta, joka pilaa jalkapallon. Ydinajatuksena lienee, ettei jalkapallo tunnu miltään ilman aitoja kannattajia.

Vallecasin stadionin erikoisuuksiin kuuluu, ettei siinä ole toista päätykatsomoa lainkaan. Syy on hyvin yksinkertainen, sillä katsomolle ei ole viereisten kerrostalojen vuoksi tilaa. Muutamilla parvekkeilla näkyy koko ottelun ajan ihmisiä, jotka saavat seurata peliä kotoaan käsin. Uutta syrjemmällä sijaitsevaa stadionia on joskus suunniteltu, mutta sellaista ei ole ainakaan toistaiseksi ryhdytty rakentamaan. Hyvä niin, sillä on vaikea kuvitella Rayoa pelaamassa kotiotteluitaan muualla kuin keskellä Vallecasia.

Avausmaali syntyy juuri ennen taukoa. Rayon Unai Lopez lähettää pitkän ristipallon rangaistusalueelle ja oikealta laidalta nouseva Jorge de Frutos laukoo suoraan ilmasta. Getafen maalivahti David Soria haparoi ja verkko heilahtaa. On liioiteltua verrata de Frutosin suoritusta Marco van Bastenin kuuluisaan EM-finaaliosumaan vuodelta 1988, vaikka se tuleekin tästä hieman vaatimattomammasta laukauksesta mieleen. Kaulahuivit viuhtovat kohti Vallecasin taivasta ja tunnelma on katossa. Rayo lähtee tauolle johtoasemassa.

Taukoa vietetään ämyreistä raikuvien rock-klassikoiden tahdissa. Toinen puoliaika alkaa Highway to Hellin hiljennyttyä. Kamppailu jatkuu tasaisena. Peli on tavallaan johtoasemassa olevan Rayon hallussa, mutta Getafe muistuttaa ajoittain vaarallisuudestaan. Sinisen joukkueen pieni mutta innokas kannattajaryhmä palkitaan juuri 90 minuutin täyttyessä. Luis Milla nostaa vapaapotkun boksiin ja Mauro Arambarri pääsee puskemaan vapaasti takanurkkaan. Omasta katselukulmastani näkee jo hyvissä ajoin, ettei Rayon maalivahdilla Augusto Batallalla ole mitään mahdollisuuksia torjuntaan.

Getafe tuntuu olevan tasapeliin tyytyväinen ja kuluttaa pitkäksi venyvällä lisäajalla sekunteja kaikin mahdollisin keinoin. Tilanne ei yllätä, sillä joukkueen kiistelty valmentaja José Bordalás tunnetaan konnankoukuistaan. Bordalás pyrkii tuloksiin keinoja kaihtamatta, kannustaa pelaajiaan erilaisiin koiruuksiin ja peluuttaa joukkueitaan tarvittaessa hyvin puolustusvoittoisesti. Toisaalta hänellä on kyky saada omistaan kaikki irti ja repiä pienillä resursseilla ihailtavan hyviä tuloksia. Tällä kerralla tuloksena on tasapeli 1–1, jota ei voi pitää suurena vääryytenä. Myös Rayon niukka voitto olisi ollut oikeutettu, ja kotijoukkueen kannattajat poistuvatkin lehtereiltä pettyneinä.

Vierailu rosoisella Estadio de Vallecasilla on kaltaiselleni jalkapalloromantikolle mieluisa kokemus. Euroopan jalkapallokartan kummajaisiin kuuluvassa Rayo Vallecanossa on samoja kulttiseuran piirteitä kuin esimerkiksi FC St. Paulissa tai Union Berlinissä, mutta Vallecasin ylpeys on jäänyt saksalaisseuroja tuntemattomammaksi. Toki Rayonkin toiminta on kaupallista, eivätkä pelaajat ole oman kylän poikia, mutta Vallecas tarjoaa Madridissa matkaileville jalkapallofaneille varmasti hyvin erilaisen kokemuksen Real Madridiin tai Atlético Madridiin verrattuna. Suuret stadionit ja maailmankuulujen tähtipelaajien näkeminen ovat monen futisfanin toivelistan kärjessä, ja ymmärrän tämän täysin. Haluan itsekin nähdä isoja pelejä maineikkailla areenoilla, mutta Madridissa vieraillessa on hyvä muistaa myös pieni ja sinnikäs Rayo Vallecano.

Lue myös koko matkasta kertova juttuni Madridin-matkan 20 kokemusta.
Lisätietoja seurasta löytyy Rayo Vallecanon nettisivuilta.
Katso Rayo Vallecano–Getafe-ottelun huippuhetket YouTubesta.