Katuruokatori Reffen on suosikkipaikkojani Kööpenhaminassa. Refshaleøenin saarella pääsee makumatkalle maailman ympäri ja saa nauttia leppoisasta tunnelmasta rosoisessa ympäristössä. Kävimme paikalla viime syksynä. Nyt Reffen on juuri avattu kaudelle 2022.

Epäusko hiipii bussipysäkillä puseroon. Linja-auto 2A on tuonut keskustan ulkopuolelle, ja syrjäisen päätepysäkin ympärillä ei näy mitään houkuttelevaa. Syyskuinen iltapäivä tuntuu viileältä ja harmaalta taivaalta vihmoo vettä. Uskoa oikeaan osoitteeseen pääsyyn tuovat onneksi muut samalla kyydillä saapuneet matkustajat.

Paikalliset tietävät selvästi, minne ovat matkalla. Huput nostetaan päähän, sateenvarjot avataan ja määrätietoiset askeleet suunnataan rohkeasti epämääräisiltä näyttävien teollisuusrakennusten väliin. Noin puolen kilometrin päässä odottaa kymmenien katuruokakojujen muodostama herkuttelukeidas Reffen.

Kööpenhaminan katuruokatarjonta ponnahti uudelle tasolle keväällä 2014, kun Copenhagen Street Food avautui Papirøenin saarelle. Paperisaaren katuruokahallista ulkoilma-alueineen tuli erittäin suosittu, ja pääsin nauttimaan siitä kertaalleen itsekin. Alueen vuokrasopimus kuitenkin päättyi vuonna 2017 ja paikka jouduttiin sulkemaan. Kööpenhaminassa ei onneksi jääty toimettomiksi, vaan sama konsepti siirtyi Refshaleøenin saarelle.

Vuonna 2018 avattu Reffen on aiempaan Papirøenin paikkaan verrattuna laajempi ja entistä rosoisempi. Ruokakojut ovat sisähallin sijasta ulkoilmassa ja niitä on yli kolmekymmentä erilaista. Keskustasta on jonkin verran matkaa, mutta Reffeniin kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan.

Katuruokatorilla on niin paljon erilaisia houkutuksia, että valinta on vaikeaa. Burgerit, pizzat, pastat tai fish & chipsit toimisivat tietenkin aina, mutta nyt tekisi mieli jotain eksoottisempaa. Kenties makumatka Afganistaniin, Marokkoon, Filippiineille tai New Orleansiin? Sittenkin tutumpia kreikkalaisia gyroksia, espanjalaista paellaa tai ranskalaisen bistron herkkuja? Ei, päädymme lopulta japanilaiseen ramen-keittoon, koska se lämmittää tällä säällä parhaiten. Mausteinen maku on muutenkin mukava.

Reffen on pitkälti sään armoilla, sillä valtaosa istumapaikoista on taivasalla. Olemme onneksi liikkeellä sen verran aikaisin, että katoksen alta löytyy vielä joitakin kuivina säilyneitä penkkejä. Sääkin onneksi selkenee ja pysyy koleudesta huolimatta poutaisena koko loppuillan ajan.

Ramen täyttää vatsan yllättävän tehokkaasti, mutta ympärillä leijuvia eri ruokien tuoksuja ei voi vastustaa. Käyn hakemassa argentiinalaiselta grilliltä empanada-piiraan, minkä jälkeen suuntaamme ranskalaiselle crêpekojulle hankkimaan jälkiruokaa. Ohukaisen jälkeen ei enää jaksakaan syödä muuta, mutta istahdamme penkille nauttimaan iloisen baarinpitäjän sekoittamat Irish coffeet ja katselemaan ohikulkijoiden virtaa.

Pohjoismaiden suurin katuruokatori ei ole pelkästään nuorten temmellyskenttä, vaan se näyttää vetävän puoleensa kaikenlaista kansaa. Ikähaitari on melko laaja ja perjantain alkuillasta joukkoon mahtuu esimerkiksi siististi pukeutuneita työporukoita. Lapsiperheitäkin on muutamia, mutta heitä lienee enemmän jonain muuna ajankohtana.

Reffenin konseptihan on siitä mainio, että jokainen voi valita mieleistään syötävää eri kojuista, eikä koko seurueen ole pakko syödä saman keittiön antimia. Juomat ostetaan erillisiltä baaritiskeiltä. Maksaminen käy Reffenissä vain kortilla, eikä käteistä oteta vastaan.

Puitteet menevät paikoitellen rehellisesti rähjäisen puolelle, mutta asialla on toinenkin puolensa. Reffenissä painotetaan ekologisuutta ja alueen rakennusmateriaalit ovat kierrätystavaraa vanhoista laivojen konteista lähtien. Myös esimerkiksi ruokien raaka-aineiden, hävikin ja energiankulutuksen osalta pyritään toimimaan vastuullisesti.

Hämärtyvä syysilta on omalla karulla tavallaan kuvauksellinen. Aurinkotuoleihin ei ole tungosta, mutta tynnyreihin sytytetyt nuotiot lämmittävät kulkijoita. Tuntuu kuin olisimme eksyneet jonkinlaisen post-apokalyptisen elokuvan kulisseihin.

Syksyinen sadepäivä ei tietenkään anna Reffenistä parasta mahdollista kuvaa. Voin vain kuvitella millaista täällä on kauniilla kesäsäällä, kun aurinko paistaa ja musiikki soi. Varjopaikkoja saattaa olla vaikea löytää, mutta pahimman paahteen hellittäessä on varmasti mukavaa nauttia lämpöisistä illoista. Onneksi tunnelma lämmittää mieltä myös näin viileämmällä ilmalla. Reffen on täynnä hyväntuulisia ihmisiä ja herkullista ruokaa.

Ohitamme paluumatkalla alueen baareja, joissa pääsisi myös sisätilojen lämpöön. Olutbaari Mikkeller Baghaven on suosittu paikka, kuten myös urbaani tapahtumatila Werkstatt 167. Werkstattissa järjestetään muun muassa taidetapahtumia sekä diskoiltoja, ja myös muutama katuruokakoju toimii talvikaudella sen suojissa.

Nykypäivän luovaa Kööpenhaminaa edustava Reffen tuo hyvän mielen. Ruokaelämyksissä riittää valinnanvaraa, minkä lisäksi Reffen sykkii kansainvälisyyttä ja positiivista henkeä. Katuruokatori on avoinna vuosittain suurin piirtein huhtikuun alusta syyskuun loppupuolelle.

Lisätietoa: reffen.dk. Tutustu myös postaukseeni 30 nähtävyysvinkkiä Kööpenhaminaan.

Kööpenhaminan keskustassa kohoava vanha Rundetårn on yksi kaupungin parhaista näköalapaikoista. Vierailusta jää maisemien lisäksi mieleen tornin huipulle johtava erikoinen kierrekäytävä.

Rundetårnilla on pitkä historia. Kuningas Kristian IV:n rakennuttama torni valmistui vuonna 1642 osana kompleksia, johon kuului myös yliopiston kirjasto sekä kirkko. Tornin varsinaisena tarkoituksena oli tarjota observatorio tähtitieteilijöiden käyttöön. Sellainen toimii huipulla edelleen.

Astumme tornin sisään Købmagergadelta, joka on yksi vanhankaupungin suosituimmista kävelykaduista. Kuittaamme sisäänpääsyn Copenhagen Cardilla, minkä jälkeen aloitamme kiipeämisen ainutlaatuista kierrekäytävää pitkin. Portaita tai hissiä ei ole, vaan ainoa reitti huipulle kulkee tätä loputtomalta tuntuvaa ramppia pitkin.

Käytävän ikkunasta voi kurkata tornin yhteyteen rakennettuun Trinitatis-kirkkoon. Ulkokautta pääsisi tutustumaan tiloihin tarkemmin, mutta meille riittää tämä yksi näkymä kirkkosaliin.

Käytävä tekee kaikkiaan seitsemän ja puoli kierrosta, joten kiivettävää riittää useammaksi minuutiksi. Ympäristö ei juuri muutu, vaan seinät jatkuvat samanlaisina koko matkan ajan. Välillä voi istahtaa katselemaan maisemia ikkunoiden lävitse sekä lukemaan pieniä tornista kertovia tarinoita.

Kun kiipeää tarpeeksi korkealle, voi tornista poiketa viereisen kirkkosalin yläpuolella sijaitsevaan kerrokseen. Alun perin yliopiston kirjastoksi rakennetut huoneet on muutettu näyttelytilaksi. Vierailumme aikana esillä oleva nykytaidenäyttely ei ihan vastaa omaa makuamme, joten jatkamme pian matkaa. Täällä toimii myös pieni kahvila sekä matkamuistomyymälä.

Kerrosta ylempänä on ullakko, josta käsin soitettiin kirkonkelloja vuosisatojen ajan. Nyt tilassa on muutamia esineitä, jotka kertovat tornin ja kirkon historiasta. Ullakolla on ehtinyt vuosien varrella olla erilaisia käyttötarkoituksia, sillä siellä on esimerkiksi kuivattu lääkeyrttejä.

Pyöreän tornin keskiosassa on ontto kuilu, jonne pääsee kurkkaamaan pienen oven kautta. Rohkeimmat voivat ihmetellä aukon syvyyttä tukevan lasilattian päältä. Kerrotaan, että vuonna 1880 eräs piilosta leikkinyt kuoropoika putosi kuiluun, mutta selvisi kuin ihmeen kaupalla tilanteesta hengissä.

Kierreramppi päättyy lyhyeen portaikkoon, jota pitkin kiivetään loppumatka huipulle. Portaiden loppuosa on niin kapea, että sinne on asennettu liikennevalot osoittamaan kulloinkin sallittua kulkusuuntaa.

Tornin huipulla odottaa ulkoilmassa oleva näköalatasanne, jolta voi ihailla upeaa maisemaa kaikkiin ilmansuuntiin. Tasanne on lähes 35 metriä katutason yläpuolella, joten näkymät kaupungin kattojen ylitse ovat varsin mainiot.

Rundetårnin huipulta erottuu monta maamerkkiä kirkontorneista ja Tivolista lähtien. Kööpenhaminasta saa täältä käsin hyvän yleiskäsityksen. Useimmat nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä ja julkinen liikenne vie tehokkaasti syrjemmällä sijaitseviin paikkoihin.

Lähistöllä näkyvä Rosenborgin linna on yksi Kööpenhaminan kuninkaallisista palatseista. Se on Rundetårnin tapaan Kristian IV:n rakennuttama. Tanskan historian värikkäin monarkki kulutti valtakunnan rahat mahtipontisiin rakennushankkeisiin ja sotaretkiin, sekä vietti vapaa-aikansa rakastajattarien, uhkapelien ja alkoholin parissa. Kaikesta huolimatta hänen arvioidaan olleen varsin pätevä tai ainakin aikaansaava hallitsija. Hän perusti esimerkiksi Norjan nykyisen pääkaupungin Oslon, joka tunnettiin aiemmin nimellä Kristiania.

Osloon asti täältä ei sentään näe, mutta Ruotsin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Malmöhön kyllä. Malmön tornitalot erottuvat pilvisenäkin päivänä Juutinrauman salmen vastarannalla. Silta-televisiosarjastakin tunnettu jättimäinen Juutinrauman silta yhdistää Tanskan Ruotsiin.

Tornin huipulta löytyy Euroopan vanhin edelleen toimiva observatorio. Paikkaan pääsee tutustumaan parhaiten joinakin yleisölle avoimina talvi-iltoina, jolloin paikalla päivystää tähtitieteilijöitä. Observatorio on vierailumme aikaan suljettu, mutta suuren kaukoputken hallitsemaan huoneeseen pääsee silti kurkistamaan.

Historiallinen Rundetårn on kaunis rakennus ja siellä käymistä on helppo suositella Kööpenhaminan-kierroksen varrelle, jos jalat vain kestävät yhtään kiipeämistä. Tornin sijainti vilkkaan ostoskadun varrella on mukavan keskeinen, ja Rundetårnin juurelta voi kävellä muutamassa minuutissa vaikkapa Torvehallernen kauppahalliherkkujen äärelle tai Rosenborgin linnaan. Lisää ideoita kaupunkilomalle löytyy jutustani 30 nähtävyysvinkkiä Kööpenhaminaan.

Lisätietoa tornista: www.rundetaarn.dk