Ota yhteyttä

Italia

Aostanlaakson kylät Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore

Julkaistu

Ehdimme käydä lyhyellä elokuisella Italian-matkallamme muutamassa viehättävässä Aostanlaakson kylässä. Tässä tunnelmia Gressoney-Saint-Jeanista ja Fontainemoresta, jotka sijaitsevat kauniissa laaksossa saman vuoristotien varrella.

Gressoneyn laakso halkoo vuoristomaisemia Monte Rosan rinteiltä etelään päin. Vuorilta alkunsa saava Lys-joki virtaa laakson pohjalla Pont-Saint-Martinin pikkukaupunkiin saakka, jossa se yhdistyy vuolaampaan Dora Baltean virtaan. Saavumme retkemme alkuvaiheessa Pont-Saint-Martiniin, jossa käännän vuokra-automme ylämäkeen kohti Gressoney-Saint-Jeania. Tienviitta ilmoittaa matkan pituudeksi kolmekymmentä kilometriä. On aika tutustua Gressoneyn laaksoon, joka tunnetaan myös Lysin laaksona.


castelsavoia_27

Gressoney-Saint-Jean ja Laghetto di Gover

Päiväretkemme pääkohteena on Savoijin linna, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Linna on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta hyppäämme nyt toiston välttämiseksi linnavierailun ylitse ja jatkamme muutaman minuutin ajomatkan eteenpäin Gressoney-Saint-Jeanin kylän keskustaan. Seutu on nimistöltään hyvinkin ranskankielinen, mutta valtaosa väestöstä puhuu nykyään äidinkielenään italiaa. Aostanlaaksossa puhutaan vähemmistökielinä myös saksaa sekä ranskan murretta muistuttavaa arpitaania.

gressoney_03


Löydämme autolle parkkipaikan Lys-joen varrelta. Pysähdymme heti aluksi ihailemaan turkoosina hohtavaa virtaa, jonka alkulähteet ovat Lysin jäätiköllä laakson perällä kohoavan Monte Rosan rinteillä. Joen vastarannalta näyttäisi lähtevän houkutteleva kävelyreitti, mutta suuntaamme silti Gressoney-Saint-Jeanin keskustaan ja sen halki Laghetto di Goverin rannalle. Lampi kimaltelee keskustan laidalla, joten kävelymatkaa ei kerry kovin montaa minuuttia.

gressoney_08


Kuvankaunis Laghetto di Gover on suosittu ajanviettopaikka, jonka rannoille on kerääntynyt aurinkoisena iltapäivänä paljon ihmisiä. Tunnelma on silti rauhallinen ja kaikille riittää tilaa. Ääntä kuuluu vain hieman syrjemmältä, jossa on menossa jonkinlainen lasten jumppatunti. Myös poniratsastusta näyttäisi olevan tarjolla.

gressoney_11


Matalassa tekolammessa ui paljon kaloja, jotka erottuvat kirkkaasta vedestä hyvin. Kalastaminen on sallittua ja pari perhettä onkin saapunut paikalle vieheet mukanaan. Talvella jäätyessään Laghetto di Gover muuttuu luistinradaksi.

gressoney_05


Lampi on varsin pieni, joten sen kiertämiseen ei kulu kovin paljoa aikaa. Maisemaa täytyy kuitenkin pysähtyä ihailemaan moneen kertaan. Rannalla on yksi ravintola, johon voi poiketa nauttimaan virvokkeita.

gressoney_06


Palailemme pienelle kylälle, joka ihastuttaa erityisesti alppityylisen arkkitehtuurinsa ansiosta. Talot ja niiden parvekkeita koristavat värikkäät kukat tuovat mieleen Itävallan, mutta muuten tunnelma on ehkä jopa italialaisempi kuin osasimme odottaa.

gressoney_09


Meneillään näyttäisi olevan jonkinlainen ruokatapahtuma, sillä katujen varsille pystytetyistä kojuista tarjotaan maistiaisia ja myydään erilaisia herkkuja. Harmittelemme sitä, ettei tarjolla kuitenkaan ole valmiita katuruoka-annoksia.

gressoney_04


Pistäydymme ohimennen kylän kirkossa, joka on omistettu Gressoney-Saint-Jeanin suojeluspyhimykselle Johannes Kastajalle. Oven vieressä ulkoseinässä on Savoijin linnan emännälle kuningatar Margheritalle omistettu muistomerkki.

gressoney_07


Huomaamme erään kujan varrella suuren hiihtokilpailua esittävän valokuvan. Tarkempi tutkiminen paljastaa, että kylän oma tyttö Arianna Follis tuulettaa vuonna 2009 otetussa kuvassa sprinttihiihdon maailmanmestaruutta. Taustalla pronssille kurottaa Suomen Pirjo Muranen. Gressoney on tunnettua talviurheilualuetta, ja laakson pohjalla kulkee talvisin todella houkuttelevilta kuulostavia latuja. Ne ovat kelvanneet esimerkiksi sprinttihiihdon suurimpiin tähtiin kuuluvalle Federico Pellegrinolle, joka on asunut Gressoney-Saint-Jeanissa jo kauan.

gressoney_10


Kylästä saa hyvän käsityksen jo tunnissa, ja koska meillä on päiväksi muutakin ohjelmaa, jatkamme pian matkaamme. Gressoney-Saint-Jean jää mieleen viihtyisänä pienenä kylänä, jossa saimme nauttia upeista maisemista kirkasvetisen lammen rannalla. 


fontainemore_10

Fontainemore

Laaksosta pääsee pois vain ajamalla samaa tietä takaisinpäin. Palaamme vajaat kaksikymmentä kilometriä etelään, kunnes saavumme Italian kauneimpien kylien listallekin päässeeseen Fontainemoreen. Tuntuu luonnolliselta paketoida tähän samaan juttuun kokemukset molemmista kylistä, sillä vierailimme niissä peräkkäin. Yhdistäviä tekijöitä löytyy historiastakin, sillä esimerkiksi molempien kylien kirkkojen rakentamisesta vastasi sama mies Antoine Goyet, joka oli kotoisin Gressoney-Saint-Jeanin ja Fontainemoren välissä sijaitsevasta Issimestä.

fontainemore_05


Fontainemore on saapuessamme kovin hiljainen, ja parkkipaikkakin odottaa meitä lähes autiona. Laskeudumme muutamalla askeleella päätietä reunustavalle kävelytielle, joka seuraa Lys-joen vartta. Näkymä joelle ja vastarannalla kohoavalle Sant’Antonio Abaten kirkolle on todella kaunis. 

fontainemore_04


Fontainemore vaikuttaa hyvin pieneltä kylältä, jossa ei ole erityisen paljoa nähtävää. Kävelemme kohti kirkkoa kylän halki kulkevaa maantietä pitkin. Kapea tie hipoo rakennusten seiniä, joten jalankulkijoille ei ole juurikaan tilaa, ja kulman takaa ilmestyvät autot näkee vasta aivan viime hetkellä. Matka on onneksi lyhyt ja pääsemme pian väljemmälle kujalle.

fontainemore_03


Kujan varteen kiinnitetty infotaulu kertoo pyhiinvaelluskulkueesta, joka järjestetään viiden vuoden välein Fontainemoren ja Oropan pyhäkön välillä. Kyseessä on satoja vuosia vanha perinne, joka kerää aina runsaasti osanottajia. Saavumme kirkolle ylittämällä komean keskiaikaisen kivisillan, jonka kaari on yli kahdenkymmenen metrin pituinen.  

fontainemore_02


Sillalta on mukava katsella jokimaisemaa. Seesteisen tunnelman rikkoo yllättävä kiljahdus, sillä näemme kuinka pari ihmistä kiitää kauempana joen ylitse ja laskeutuu sitten turvallisesti maan pinnalle. Saamme näin tietää Fontainemoren seikkailupuistosta, jonka huvituksiin kuuluu kiipeilyreittien lisäksi Lys-joen ylittävä vaijeriliuku.

fontainemore_09


Kirkon ovi on visusti lukossa, joten jatkamme matkaamme jyrkänteen juurella kulkevaa kävelytietä pitkin. Keltaiset opasteviitat ohjaisivat myös pidemmille patikointiretkille vuoristoon.

fontainemore_08

Tyydymme nyt vain kävelemään hieman edestakaisin ja katselemaan vanhoja kivitaloja, joista osa on päässyt vuosien saatossa rapistumaan. Liikkeellä on lisäksemme vain pari muuta samalla lailla kameran kanssa kulkevaa matkailijaa, joten ympäristö on todella hiljainen.

fontainemore_01


Fontainemoren nimitys Italian kauneimpien kylien joukkoon on varsin tuore, sillä se pääsi listalle vasta viime vuonna. Koko maan kattavalla listalla on jo pitkälti yli kolmesataa kylää, mutta Aostanlaaksosta mukana ovat Fontainemoren lisäksi ainoastaan Étroubles ja Bard.

fontainemore_07


Palaamme kivisillan ylitse keskustan puolelle ja päädymme pian Bar Elysirin terassille. Tilaamme tienvarsibaarista spremutat eli raikkaat tuorepuristetut appelsiinimehut. Talo tarjoaa niiden seuraksi hieman paikallista juustoa, makkaraa ja grissinejä, joten saamme nauttia edullisesta välipalasta. Pidän kovasti useimpien italialaisten baarien tavasta tarjota juomien kylkeen pientä suolapalaa. 

fontainemore_06


Lyhyt ja kiireetön vierailumme Fontainemoressa on oikein mukava, vaikka löysimmekin vain vähän nähtävää. Toisaalta jokinäkymä kirkontorneineen ja kukkuloineen jää mieleeni pitkäksi aikaa, sillä se edustaa Aostanlaakson kauneutta parhaimmillaan. Vaikka matkasta on kulunut vasta pari viikkoa, tunnen jo yllättävää kaipausta Gressoney-Saint-Jeanin ja Fontainemoren maisemiin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Kauniilta näyttäviä kyliä! Upeita myös nuo lammet, en edes tiedä miksi, mutta jostain syystä niistä tulee Sveitsi mieleen, jota pidän yhtenä maailman kauneimmista maista.

    • Mika / Lähtöportti

      11.9.2024 at 10:05

      Varmasti Sveitsissäkin on samanlaisia lampia. Alpit ovat upeita kaikkialla minne ne yltävät, maan nimellä ei ole noissa maisemissa kovin paljoa väliä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme äskettäin vaimon kanssa mukavan viikonlopun Bergamossa. Yksi pohjoisitalialaisen kaupungin häikäisevimmistä nähtävyyksistä on Santa Maria Maggioren basilika, joka sykähdyttää myös paljon kirkkoja nähneitä matkailijoita.

Bergamon kaupunki jakautuu maantieteellisesti ylä- ja alakaupunkiin, joista kukkulan päällä kohoava yläkaupunki eli Città Alta on selvästi vanhempi. Venetsialaiset rakensivat 1500-luvulla Città Altan ympärille tukevat muurit, joiden sisäpuolella voi edelleen ihailla keskiaikaista arkkitehtuuria.

santamariamaggiore_bergamo_10


Todellinen helmi rakennusten joukossa on Basilica di Santa Maria Maggiore, jonka sisätilat saavat lähestulkoon haukkomaan henkeä. Olen vieraillut lukemattomissa kirkoissa ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa, mutta tuskin mikään noista rakennuksista on tehnyt yhtä suurta vaikutusta nimenomaan sisätilojensa osalta. Viime vuonna julkaisemassani jutussa mainituista 12 kirkosta ehkä Pariisin Sainte-Chapellen sisätilat vetävät Santa Maria Maggiorelle vertoja, mutta aivan erilaisella tyylillä.

santamariamaggiore_bergamo_08


Santa Maria Maggiore sijaitsee Città Altan parhaalla paikalla kaupungin symbolin Campanone-tornin ja Bergamon tuomiokirkon kainalossa. Basilikan julkisivulla on kaksi ovea, joista pienempi mutta tavallaan keskeisemmältä näyttävä ei johda varsinaiseen kirkkoon vaan Colleonin kappeliin. Bartolomeo Colleoni oli 1400-luvulla elänyt sotapäällikkö, joka halusi rakennuttaa itselleen oman mausoleumin. Vaikka Colleoni palvelikin suurimman osan palkkasoturin urastaan Venetsiaa, oli hän ylpeä bergamolaisista juuristaan. Tarkalleen ottaen Colleoni syntyi Solzan kylässä Bergamon lähistöllä.

santamariamaggiore_bergamo_11

 
Colleonin kappelissa vieraileminen on ilmaista, joskin euron vapaaehtoista lahjoitusta suositellaan. Kappelin sisällä ei saa ottaa valokuvia, ja paikalla päivystävä matkamuistokauppias huolehtii kiellon noudattamisesta. Hillityn tyylikkäällä taiteella koristeltu kappeli on kaunis. Mieleen jäävät lähinnä keltasävyistä kupolia koristavat klassiset maalaukset, tummanpuhuva alttari sekä seinällä komeileva kullattu ratsastajapatsas. Kappelin ulkopuolella olevasta aidasta löytyy Colleonin vaakuna, jossa näkyvät kuviot eivät suinkaan ole esimerkiksi valkosipuleita vaan kiveksiä. Bartolomeo Colleonilla oli kuulemma kolme kivestä, ja sotapäällikkö oli tästä niin ylpeä että asia tulee esille jopa suvun vaakunassa.

santamariamaggiore_bergamo_16


Viereinen suurempi ovi johtaa varsinaiseen Santa Maria Maggioren basilikaan. Sisäänpääsy maksaa viisi euroa, ja vaikken kirkkojen pääsymaksuista periaatteessa pidäkään, maksamme tällä kerralla mielellämme. Näin upeaa nähtävyyttä ei kannata jättää Bergamossa väliin!

santamariamaggiore_bergamo_17


Basilika rakennettiin kiitokseksi Neitsyt Marialle, jonka uskottiin suojelleen bergamolaisia Pohjois-Italiaa riivanneelta ruttoepidemialta. Pääalttari vihittiin käyttöön vuonna 1185, mutta työt jatkuivat tuon jälkeen vielä kauan ja esimerkiksi kellotorni saatiin valmiiksi vasta 1400-luvulla. Tuon jälkeen on tehty vielä paljon muutakin.

santamariamaggiore_bergamo_13


Suurimman vaikutuksen heti ensi silmäyksellä tekevät runsaat kattomaalaukset, jotka edustavat barokkityyliä. Monet niistä ovat peräisin 1600-luvulta, jolloin elettiin barokin kultakautta Italiassa. Ulkopuolelta rakennus on sen sijaan säilyttänyt paremmin vanhemman romaanisen ulkoasunsa.

santamariamaggiore_bergamo_05


Huomio kiinnittyy seuraavaksi hämmästyttävän hienoon rippituoliin, joka on paikallisen Andrea Fantonin reilut kolmesataa vuotta vanha luomus. Rippituoliin veistetyissä aiheissa toistuvat katumus ja armo. Taustalla näkyy yksi kirkon arvokkaista seinävaatteista.

santamariamaggiore_bergamo_07


Pysähdymme tutkimaan mestarillisesti veistettyjä yksityiskohtia, joissa riittäisi ihailtavaa pidemmäksikin aikaa. Kyllä kannattaisi tehdä hieman pikku syntejä, jos niitä pääsisi tunnustamaan näin upeaan rippituoliin.

santamariamaggiore_bergamo_06


Yksi kirkon nähtävyyksistä on bergamolaisen säveltäjän Gaetano Donizettin hauta. Esimerkiksi oopperasta Lemmenjuoma tunnettu Donizetti oli aikansa merkittävimpiä säveltäjiä Vincenzo Bellinin ja Gioacchino Rossinin rinnalla. Keväällä 1848 menehtyneen Donizettin hautamuistomerkki on kuvanveistäjä Vincenzo Velan käsialaa.

santamariamaggiore_bergamo_12


Kirkon kuoriosa eli alttarin ympäristö on näyttävä. Suurimpana taideteoksena erottuu Camillo Procaccinin maalaama Apostolit Neitsyt Marian tyhjän ja kukkia täynnä olevan haudan ympärillä.

santamariamaggiore_bergamo_14


Korkealla hämmästyneitä apostoleita kuvaavan alttaritaulun yläpuolella on Gian Paolo Cavagnan kupoliin maalaama teos, jossa Neitsyt Maria astuu enkeleiden ympäröimänä taivaaseen. Kahden eri maalarin työt täydentävät hienosti toisiaan.

santamariamaggiore_bergamo_03


Kuoriosassa pääsee käymään ja ihailemaan erilaisia yksityiskohtia lähempää. Itseäni kiinnostavat erityisesti taidokkaat puuveistokset. Opin vasta jälkikäteen, että kuorin arvokkaimpina taideteoksina pidetään taulumaisia puusta tehtyjä upotustöitä, jotka suunnitteli taidemaalari Lorenzo Lotto ja toteutti paikallinen puuteoksiin erikoistunut taituri Giovan Francesco Capoferri.

santamariamaggiore_bergamo_09


Kirkko on täynnä taidetta, ja moni teos jää tällaisella omatoimisella vierailulla varmasti huomioimatta. Sivualttaria koristaa Antonio Bosellin kaikkia pyhimyksiä esittävä maalaus.

santamariamaggiore_bergamo_01


Alttarin edustalla roikkuu varsin rujolta näyttävä veistos, joka esittää ristiinnaulittua Jeesusta. Veistoksen arvellaan olevan peräisin 1300-luvulta, mutta sen tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Veistos sopii kirkkoon hyvin, mutta sen tyyli eroaa melko lailla ympärillä näkyvästä barokkitaiteesta.

santamariamaggiore_bergamo_15


Tästä kirkosta ei millään malttaisi lähteä pois, sillä erityisesti runsaissa kattoon tehdyissä taideteoksissa riittää ihailtavaa. Maalaukset, veistokset ja muut kullatut koristeet sopivat mielestäni saumattomasti yhteen.

santamariamaggiore_bergamo_18


Sali on riittävän suuri ollakseen mahtipontinen, mutta toisaalta sen koko on hyvin helposti lähestyttävä kaikista kookkaimpiin kirkkoihin verrattuna. On myös miellyttävää, että paikalla on vierailumme aikana vain muutamia ihmisiä.

santamariamaggiore_bergamo_02


Käännymme ulko-ovella katsomaan kirkkosalia vielä kerran. Kevätaurinko paistaa ikkunasta muodostaen samanlaisia säteitä kuin taivaallista valoa kuvaavissa uskonnollisissa maalauksissa. Minusta tuntuu että löysin juuri uuden suosikkikirkkoni Italiassa. Kauneus on aina katsojan silmissä, mutta Bergamon Santa Maria Maggioressa on ainakin omaan makuuni aivan erityistä hohdokkuutta.

Jatka lukemista

Italia

Katutaidetta Milanon NoLossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Milanoa paremmin ymmärtääkseen on hyvä suunnata ydinkeskustan ulkopuolelle ja tutustua erilaisiin kaupunginosiin. Tämänvuotisen matkamme kohteisiin kuului eläväiseksi ja trendikkääksi mainittu NoLo, josta löytyy muun muassa katutaidetta.

NoLon nimi tulee amerikkalaiseen tyyliin sanoista North of Loreto tai italialaisittain Nord di Loreto. Kysymys on siis Loreton kaupunginosan pohjoispuolelle jäävästä alueesta. Yksi NoLon selkeistä rajoista on Piazzale Loreto, joka muistetaan erityisesti toisen maailmansodan loppuvaiheiden tapahtumista. Comojärvellä ammutun diktaattori Mussolinin ruumis tuotiin silloin roikkumaan kansan nähtäville juuri Loreton aukiolla sijainneen huoltoaseman katokseen.

nolo_17


Saavun NoLoon keväisenä sunnuntaiaamupäivänä. Olen lähtenyt liikkeelle Milanon keskusrautatieaseman kulmilta ja suuntaan Via Veniniä pitkin pohjoiseen. Aurinko porottaa jo kuumasti, mutta vanhat matalat kerrostalot tarjoavat kulkijalle varjopaikkoja.

milano2025_nolo_01


Ilmassa on raukeaa aamupäivän tunnelmaa, joten kaupunginosa ei ole missään tapauksessa eläväisimmillään. On silti hauskaa kuljeskella kaikessa rauhassa pitkin katuja ja katsella ympärilleen. NoLo tunnetaan muun muassa katutaiteesta, jota on nähtävissä siellä täällä. Joukkoon mahtuu sekä hienoja muraaleja että vähemmän tyylikkäästi töhrittyjä seiniä.

nolo_19


Kaupunginosa syntyi Milanon laajentuessa keskustasta pohjoiseen, ja se on vetänyt ajan saatossa puoleensa paljon muuttajia köyhästä Etelä-Italiasta sekä sittemmin ulkomailta. Työläiskaupunginosan arkisissa kortteleissa tuleekin vastaan muutamia etnisiä puoteja sekä esimerkiksi Palestiinan lippuja.

nolo_22


Mielenkiintoista kyllä, koko alueella ei ollut varsinaista nimeä, kunnes ryhmä kaupunkisuunnittelijoita keksi New Yorkin SoHoa mukailevan NoLo-nimen. Alun perin vitsinä heitetty idea sai tuulta alleen, ja Milanon kaupunki virallisti Nord di Loreton vuonna 2019. NoLoa on brändätty uudistukselliseksi trendialueeksi, joka vetää nykyään puoleensa hipsterihenkistä nuorisoa. Katukuvassa näkyy etnisiä bistroja ja pieniä putiikkeja. Autoilua on pyritty vähentämään esimerkiksi leventämällä jalkakäytäviä ja kaventamalla autokaistoja. Yhteisöllisyys näkyy esimerkiksi pikku aukioilla pingispöytien muodossa.

milano2025_nolo_03


Itseäni kiinnostaa erityisesti NoLon katutaide, jota on helppo katsella kävelyn lomassa. Kierroksen näyttävin muraali löytyy Viale Monzan varrelta. Leveä katu jatkuu reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Monzan kaupungin suuntaan.

nolo_18


Saman kadun varrella toimii myös yksi Milanon vanhimmista kauppahalleista, Mercato Comunale Monza. Olisi mukavaa kurkata historiallisen rakennuksen sisäpuolelle ja vaikka haukata jotain pientä syötävää, mutta kauppahalli on sunnuntaisin suljettu. Mercato Comunale Monza noudattaa perinteisiä aukioloaikoja, joten se on arkisinkin aamun ja illan tuntien välillä iltapäivisin kiinni.

nolo_04


Entisen raviradan paikalle syntynyt Parco Trotter on NoLon vihreä keidas. Hevoskilpailut siirtyivät jo reilut sata vuotta sitten San Siron kaupunginosaan, joten puiston puilla on ollut aikaa kasvaa. Parco Trotterin muodosta voi edelleen päätellä paikan menneisyyden kilparatana.

nolo_03


Laajalla puistoalueella näkyy, kuinka Milano on heräilemässä kevääseen. Kukat kukkivat, perheet ovat tulleet piknikille, lapset harjoittelevat pyöräilyä ja muutamat ihmiset ovat asettuneet penkeille lukemaan. Parco Trotterissa on aitoa paikallistunnelmaa, sillä puisto sijaitsee kaukana Milanon kuuluisimmista nähtävyyksistä.

nolo_01

 
Parco Trotterin laidalla toimiva mosso Milano on paitsi ravintola, baari ja kahvila, myös ennen kaikkea kohtaamispaikka seudun asukkaille. Mosso tekee yhteistyötä erilaisten organisaatioiden kanssa ja pyrkii erilaisten sosiaalisten projektien kautta työllistämään vaikeuksissa olevia ihmisiä. Erityisesti kulman takaa ohi kulkevan Via Padovan ympäristö on luokiteltu yhdeksi Milanon ongelma-alueista. Mosson edustalle on nytkin kokoontunut jonkin verran ihmisiä, mutta tyydyn itse ottamaan kuvan läheiseen muuriin taiteilluista kasvoista.

nolo_13


NoLon varsinainen katutaidekeskittymä löytyy rautatien juurella kulkevan Via Pontanon varrelta. Katu saattaa näyttää synkkinä syysiltoina jopa uhkaavalta, mutta ympäristö tuntuu aurinkoisena kevätpäivänä hyvinkin kutsuvalta.

nolo_15


Pysähdyn ihailemaan muutamia näyttäviä teoksia pidemmäksikin aikaa. Mieleeni jää esimerkiksi hienosti New Yorkia kuvaava maalaus, jossa kaupungin silhuetin edustalla on vauhdikkaita hahmoja ja metrojuna on matkalla Bronxiin.

nolo_11


Via Pontanon varsi kuuluu Milanon Muri liberi -ohjelmaan, eli vapaisiin seiniin, joille maalaaminen on sallittu ilmaiseksi ilman erillisen luvan anomista. Muri liberi -kohteita on Milanossa peräti sata kappaletta, mutta lähes kaikki ovat Via Pontanoon verrattuna huomattavasti kauempana keskustasta.

nolo_05


Jatkan matkaa pitkää katutaidegalleriaa ihmetellen, kunnes alitan junaradan ja palaan kohti aiemmin näkemiäni katuja. NoLon keskeisimpiin pieniin aukioihin kuuluvat Piazza Spoleto ja Piazza Morbegno ovat tällä välin vilkastuneet, kun kansa on heräillyt sunnuntaibrunssille tai lounaalle. Terasseilta kuuluu äänekästä puheensorinaa ja naurunremahduksia. Olin ottanut vuoden ensimmäisestä Matka-lehdestä talteen pari ravintolasuositusta NoLoon, mutta hoidamme tämän päivän ruokailumme tällä kertaa muualla.

nolo_07


Ohitan Santa Maria Beltraden kirkon sekä sen naapurissa toimivan Cinema Beltrade -elokuvateatterin. Se on ylpeästi Milanon ainoa, jossa filmit esitetään aina alkuperäiskielellä, eli niitä ei maan tyypillisistä tavoista poiketen dubata koskaan italiaksi. Palailen lopulta vielä kerran Via Veninin varrelle ja huomaan Milanoa ja sen raitiovaunuja esittävät seinämaalaukset. Täällä osataan olla ylpeitä omasta kaupungista.

milano2025_nolo_04


Tämä kierros tutustutti vain pieneen osaan NoLon tarjonnasta, joten kaupunginosaan voisi palata toistekin. Silloin haluaisin nähdä ainakin Martesanan kanavan, jonka varrella lienee mukava kävellä ja nauttia taas hieman erilaisesta Milanosta. Myös paikallisten suosimiin ravintoloihin sekä baareihin olisi kiva tutustua. Ellei majoituspaikka ole kävelyetäisyydellä NoLosta, suosittelen kaupunginosaan kulkemiseen raitiovaunulinjaa numero 1, jolla operoivien vaunujen perinteisessä puusisustuksessa on vanhan ajan tunnelmaa. NoLo muistuttaa mielestäni melko paljon Isolan kaupunginosaa, josta voi lukea aiemmasta jutustani Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova.

Tutustu myös kirjoittamaani Milano-oppaaseen Runsas vinkkipaketti Milanoon.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja