Ota yhteyttä

Italia

Aostanlaakson kylät Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore

Julkaistu

–

Ehdimme käydä lyhyellä elokuisella Italian-matkallamme muutamassa viehättävässä Aostanlaakson kylässä. Tässä tunnelmia Gressoney-Saint-Jeanista ja Fontainemoresta, jotka sijaitsevat kauniissa laaksossa saman vuoristotien varrella.

Gressoneyn laakso halkoo vuoristomaisemia Monte Rosan rinteiltä etelään päin. Vuorilta alkunsa saava Lys-joki virtaa laakson pohjalla Pont-Saint-Martinin pikkukaupunkiin saakka, jossa se yhdistyy vuolaampaan Dora Baltean virtaan. Saavumme retkemme alkuvaiheessa Pont-Saint-Martiniin, jossa käännän vuokra-automme ylämäkeen kohti Gressoney-Saint-Jeania. Tienviitta ilmoittaa matkan pituudeksi kolmekymmentä kilometriä. On aika tutustua Gressoneyn laaksoon, joka tunnetaan myös Lysin laaksona.


castelsavoia_27

Gressoney-Saint-Jean ja Laghetto di Gover

Päiväretkemme pääkohteena on Savoijin linna, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Linna on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta hyppäämme nyt toiston välttämiseksi linnavierailun ylitse ja jatkamme muutaman minuutin ajomatkan eteenpäin Gressoney-Saint-Jeanin kylän keskustaan. Seutu on nimistöltään hyvinkin ranskankielinen, mutta valtaosa väestöstä puhuu nykyään äidinkielenään italiaa. Aostanlaaksossa puhutaan vähemmistökielinä myös saksaa sekä ranskan murretta muistuttavaa arpitaania.

gressoney_03


Löydämme autolle parkkipaikan Lys-joen varrelta. Pysähdymme heti aluksi ihailemaan turkoosina hohtavaa virtaa, jonka alkulähteet ovat Lysin jäätiköllä laakson perällä kohoavan Monte Rosan rinteillä. Joen vastarannalta näyttäisi lähtevän houkutteleva kävelyreitti, mutta suuntaamme silti Gressoney-Saint-Jeanin keskustaan ja sen halki Laghetto di Goverin rannalle. Lampi kimaltelee keskustan laidalla, joten kävelymatkaa ei kerry kovin montaa minuuttia.

gressoney_08


Kuvankaunis Laghetto di Gover on suosittu ajanviettopaikka, jonka rannoille on kerääntynyt aurinkoisena iltapäivänä paljon ihmisiä. Tunnelma on silti rauhallinen ja kaikille riittää tilaa. Ääntä kuuluu vain hieman syrjemmältä, jossa on menossa jonkinlainen lasten jumppatunti. Myös poniratsastusta näyttäisi olevan tarjolla.

gressoney_11


Matalassa tekolammessa ui paljon kaloja, jotka erottuvat kirkkaasta vedestä hyvin. Kalastaminen on sallittua ja pari perhettä onkin saapunut paikalle vieheet mukanaan. Talvella jäätyessään Laghetto di Gover muuttuu luistinradaksi.

gressoney_05


Lampi on varsin pieni, joten sen kiertämiseen ei kulu kovin paljoa aikaa. Maisemaa täytyy kuitenkin pysähtyä ihailemaan moneen kertaan. Rannalla on yksi ravintola, johon voi poiketa nauttimaan virvokkeita.

gressoney_06


Palailemme pienelle kylälle, joka ihastuttaa erityisesti alppityylisen arkkitehtuurinsa ansiosta. Talot ja niiden parvekkeita koristavat värikkäät kukat tuovat mieleen Itävallan, mutta muuten tunnelma on ehkä jopa italialaisempi kuin osasimme odottaa.

gressoney_09


Meneillään näyttäisi olevan jonkinlainen ruokatapahtuma, sillä katujen varsille pystytetyistä kojuista tarjotaan maistiaisia ja myydään erilaisia herkkuja. Harmittelemme sitä, ettei tarjolla kuitenkaan ole valmiita katuruoka-annoksia.

gressoney_04


Pistäydymme ohimennen kylän kirkossa, joka on omistettu Gressoney-Saint-Jeanin suojeluspyhimykselle Johannes Kastajalle. Oven vieressä ulkoseinässä on Savoijin linnan emännälle kuningatar Margheritalle omistettu muistomerkki.

gressoney_07


Huomaamme erään kujan varrella suuren hiihtokilpailua esittävän valokuvan. Tarkempi tutkiminen paljastaa, että kylän oma tyttö Arianna Follis tuulettaa vuonna 2009 otetussa kuvassa sprinttihiihdon maailmanmestaruutta. Taustalla pronssille kurottaa Suomen Pirjo Muranen. Gressoney on tunnettua talviurheilualuetta, ja laakson pohjalla kulkee talvisin todella houkuttelevilta kuulostavia latuja. Ne ovat kelvanneet esimerkiksi sprinttihiihdon suurimpiin tähtiin kuuluvalle Federico Pellegrinolle, joka on asunut Gressoney-Saint-Jeanissa jo kauan.

gressoney_10


Kylästä saa hyvän käsityksen jo tunnissa, ja koska meillä on päiväksi muutakin ohjelmaa, jatkamme pian matkaamme. Gressoney-Saint-Jean jää mieleen viihtyisänä pienenä kylänä, jossa saimme nauttia upeista maisemista kirkasvetisen lammen rannalla. 


fontainemore_10

Fontainemore

Laaksosta pääsee pois vain ajamalla samaa tietä takaisinpäin. Palaamme vajaat kaksikymmentä kilometriä etelään, kunnes saavumme Italian kauneimpien kylien listallekin päässeeseen Fontainemoreen. Tuntuu luonnolliselta paketoida tähän samaan juttuun kokemukset molemmista kylistä, sillä vierailimme niissä peräkkäin. Yhdistäviä tekijöitä löytyy historiastakin, sillä esimerkiksi molempien kylien kirkkojen rakentamisesta vastasi sama mies Antoine Goyet, joka oli kotoisin Gressoney-Saint-Jeanin ja Fontainemoren välissä sijaitsevasta Issimestä.

fontainemore_05


Fontainemore on saapuessamme kovin hiljainen, ja parkkipaikkakin odottaa meitä lähes autiona. Laskeudumme muutamalla askeleella päätietä reunustavalle kävelytielle, joka seuraa Lys-joen vartta. Näkymä joelle ja vastarannalla kohoavalle Sant’Antonio Abaten kirkolle on todella kaunis. 

fontainemore_04


Fontainemore vaikuttaa hyvin pieneltä kylältä, jossa ei ole erityisen paljoa nähtävää. Kävelemme kohti kirkkoa kylän halki kulkevaa maantietä pitkin. Kapea tie hipoo rakennusten seiniä, joten jalankulkijoille ei ole juurikaan tilaa, ja kulman takaa ilmestyvät autot näkee vasta aivan viime hetkellä. Matka on onneksi lyhyt ja pääsemme pian väljemmälle kujalle.

fontainemore_03


Kujan varteen kiinnitetty infotaulu kertoo pyhiinvaelluskulkueesta, joka järjestetään viiden vuoden välein Fontainemoren ja Oropan pyhäkön välillä. Kyseessä on satoja vuosia vanha perinne, joka kerää aina runsaasti osanottajia. Saavumme kirkolle ylittämällä komean keskiaikaisen kivisillan, jonka kaari on yli kahdenkymmenen metrin pituinen.  

fontainemore_02


Sillalta on mukava katsella jokimaisemaa. Seesteisen tunnelman rikkoo yllättävä kiljahdus, sillä näemme kuinka pari ihmistä kiitää kauempana joen ylitse ja laskeutuu sitten turvallisesti maan pinnalle. Saamme näin tietää Fontainemoren seikkailupuistosta, jonka huvituksiin kuuluu kiipeilyreittien lisäksi Lys-joen ylittävä vaijeriliuku.

fontainemore_09


Kirkon ovi on visusti lukossa, joten jatkamme matkaamme jyrkänteen juurella kulkevaa kävelytietä pitkin. Keltaiset opasteviitat ohjaisivat myös pidemmille patikointiretkille vuoristoon.

fontainemore_08

Tyydymme nyt vain kävelemään hieman edestakaisin ja katselemaan vanhoja kivitaloja, joista osa on päässyt vuosien saatossa rapistumaan. Liikkeellä on lisäksemme vain pari muuta samalla lailla kameran kanssa kulkevaa matkailijaa, joten ympäristö on todella hiljainen.

fontainemore_01


Fontainemoren nimitys Italian kauneimpien kylien joukkoon on varsin tuore, sillä se pääsi listalle vasta viime vuonna. Koko maan kattavalla listalla on jo pitkälti yli kolmesataa kylää, mutta Aostanlaaksosta mukana ovat Fontainemoren lisäksi ainoastaan Étroubles ja Bard.

fontainemore_07


Palaamme kivisillan ylitse keskustan puolelle ja päädymme pian Bar Elysirin terassille. Tilaamme tienvarsibaarista spremutat eli raikkaat tuorepuristetut appelsiinimehut. Talo tarjoaa niiden seuraksi hieman paikallista juustoa, makkaraa ja grissinejä, joten saamme nauttia edullisesta välipalasta. Pidän kovasti useimpien italialaisten baarien tavasta tarjota juomien kylkeen pientä suolapalaa. 

fontainemore_06


Lyhyt ja kiireetön vierailumme Fontainemoressa on oikein mukava, vaikka löysimmekin vain vähän nähtävää. Toisaalta jokinäkymä kirkontorneineen ja kukkuloineen jää mieleeni pitkäksi aikaa, sillä se edustaa Aostanlaakson kauneutta parhaimmillaan. Vaikka matkasta on kulunut vasta pari viikkoa, tunnen jo yllättävää kaipausta Gressoney-Saint-Jeanin ja Fontainemoren maisemiin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Kauniilta näyttäviä kyliä! Upeita myös nuo lammet, en edes tiedä miksi, mutta jostain syystä niistä tulee Sveitsi mieleen, jota pidän yhtenä maailman kauneimmista maista.

    • Mika / Lähtöportti

      11.9.2024 at 10:05

      Varmasti Sveitsissäkin on samanlaisia lampia. Alpit ovat upeita kaikkialla minne ne yltävät, maan nimellä ei ole noissa maisemissa kovin paljoa väliä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Colosseum – ikuisen Rooman mahtavin symboli

Julkaistu

–

Kirjoittaja

Pääsin tämänsyksyisellä matkalla jo elämäni neljättä kertaa Colosseumille. Muinaisen amfiteatterin rauniot jaksavat sykähdyttää aina uudelleen, ja tätä nähtävyyttä kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa myös illalla tunnelmavalaistuksessa.

Antiikin ajan roomalaiset keisarit uskoivat pitävänsä kapinoivan kansan tyytyväisenä tarjoamalla heille leipää ja sirkushuveja. Jälkimmäisiä varten tarvittiin suuri amfiteatteri, jonka rakentaminen aloitettiin keisari Vespasianuksen määräyksestä. Työtä rahoitettiin Jerusalemista saadulla sotasaaliilla ja sitä teetettiin juutalaisilla orjilla. Rakennusprojekti valmistui vuonna 80, jolloin valtaan oli jo noussut Vespasianuksen poika Titus. Rakennusta kutsuttiin alun perin keisarisuvun mukaan Flaviusten amfiteatteriksi, kun taas nimi Colosseum tuli käyttöön vasta keskiajalla. Se ilmeisesti viittasi rakennuksen vieressä kohonneeseen kolossaaliseen keisari Neroa esittäneeseen patsaaseen.

rooma_colosseum_09


Tämä on jo neljäs vierailuni Colosseumilla, mutta upea nähtävyys sykähdyttää aina uudelleen. Muistan erityisesti ensimmäisen kerran, kun olin päässyt 13-vuotiaana Roomaan. Olin lukenut useimmat Asterix-sarjakuvat moneen kertaan, ja Colosseum tuntui niiden perusteella jopa niin tutulta, kuin olisin käynyt paikalla ennenkin. Areena teki silloin suuren vaikutuksen, eikä tuo taika ole kadonnut mielestäni vieläkään.

rooma_colosseum_01


Muistelemme vaimon kanssa, kuinka vielä parikymmentä vuotta sitten vain kävelimme lippuluukulle ja pääsimme sisään ilman ennakkovarauksia tai suurempaa jonottamista. Nykyään on syytä hankkia liput Colosseumin virallisilta nettisivuilta hyvissä ajoin etukäteen. Perustiketit voi ostaa kuukautta ennen vierailua, mutta haluamamme Full Experience -liput tulevat myyntiin vain tasan viikkoa ennen haluttua ajankohtaa. Myyntiajat ovat täsmällisiä, sillä lippuja tulee saataville yksi aikaikkuna kerrallaan viidentoista minuutin välein. Full Experience -liput ovat muutaman euron peruslippuja kalliimpia, ja niiden etuna on pääsy muun muassa Colosseumin areenatasolle sekä Forum Romanumilta ja Palatinus-kukkulalta löytyviin niin sanottuihin SUPER-kohteisiin. Tarjolla on myös muutamia muitakin lipputyyppejä sekä erilaisia opastettuja kierroksia.

rooma_colosseum_03


Lippujen hankinta osoittautuu haluamanani päivänä haastavaksi, sillä vaikka olen aina viidentoista minuutin välein haukkana paikalla, en ehdi saada lippuja ennen kuin ne on myyty loppuun. Kokeilen tätä useamman aamupäivän ajankohdan osalta ja ehdin jo luovuttaa, kunnes iltapäivällä tärppää ilman ongelmia. Niinpä vierailemme Colosseumilla iltapäivällä. Vuodenaikakin varmasti vaikuttaa lippujen saatavuuteen. Esimerkiksi nyt tätä marraskuussa kirjoittaessani saisi viikon päähän hyvin lippuja lähes mille kellonlyömälle tahansa.

rooma_colosseum_05


Saavumme paikalle jo puolisen tuntia ennen lippuihimme merkittyä sisäänpääsyaikaa. Kellonajoista ollaan täällä tarkkoja, sillä portista pääsee läpi aikaisintaan 15 minuuttia etuajassa. Jämptien sisäänpääsyaikojen ansiosta jonoa ei pääse juurikaan syntymään, ja pääsemmekin aikanamme sujuvasti eteenpäin. Pääsyliput ja passit tarkistetaan, minkä lisäksi asiaan kuuluu myös läpivalaisun sisältävä turvatarkastus. Päädymme Colosseumin sisällä tiiviin ihmisjoukon jatkeeksi, joten ihan yksikseen tätä nähtävyyttä ei pääse ihailemaan.

rooma_colosseum_11


Kurkistamme Colosseumin sisään ensimmäisestä vastaan tulleesta aukosta. On harmillista, että symmetrisenä valmistunut amfiteatteri on nykyään raunioina, eikä katsomoista ole paljoakaan jäljellä. Toisaalta on hyvä, ettei historiallista rakennusta ole lähdetty enää nykyaikana liikaa entistämään. Mieleeni tulee kyseenalaisena esimerkkinä Kreetan Knossos, jota arkeologi Arthur Evans rekonstruoi mielikuvituksensa mukaiseksi.

rooma_colosseum_07


Muun muassa maanjäristykset ovat runnelleet Colosseumia vuosisatojen saatossa. Marmoria ja muita kiviä siirrettiin surutta rakennusmateriaaliksi muualle Roomaan esimerkiksi kirkkoja varten, kunnes paavi Benedictus XIV pelasti amfiteatterin rauniot suojeltaviksi 1700-luvun puolivälissä. Hän totesi Colosseumin pyhäksi paikaksi, koska siellä oli surmattu paljon kristittyjä marttyyreita. Nykyään voimme vain kuvitella, miltä täällä on parituhatta vuotta sitten näyttänyt.

rooma_colosseum_20


Lippumme oikeuttavat pääsyyn areenalle, jonka toinen pääty on päällystetty kuvaamaan muinaisen taistelukentän pintaa. Astumme sisään gladiaattoreiden käyttämästä rakennuksen länsipäädyssä sijaitsevasta portista. Tämä Porta Triumphalis toimi myös poistumistienä niille taistelijoille, jotka selvisivät koitoksestaan hengissä. Menehtyneiden ruumiit sen sijaan kärrättiin ulos vastapäisestä kuoleman portista.

rooma_colosseum_04


Gladiaattorit olivat enimmäkseen vankeja tai orjia, jotka saattoivat pelastaa henkensä menestymällä teräasein käydyissä taisteluissa. Myöhemmin joukkoon liittyi myös entisiä sotilaita tai muita vapaita kansalaisia, jotka tavoittelivat areenalla rahaa ja mainetta.

rooma_colosseum_00


Areenan kansi on nykyisin vain toisessa päädyssä, kun taas muilta osin voi katsella maanalaisia kellarikäytäviä. Gladiaattoreita, kuolemaantuomittuja ja villieläimiä säilytettiin noissa karuissa tiloissa ennen joutumistaan areenalle. Jotkut pääsyliput ja opastetut kierrokset sisältävät pääsyn myös alas kellareihin.

rooma_colosseum_12


Me nousemme sen sijaan jyrkkiä portaita pitkin ylemmälle tasolle, jossa päädymme aluksi laajaan museotilaan. Colosseumin historiasta kertovan näyttelyn lisäksi esillä on vaihtuvia näyttelyitä. Vierailumme aikaan vuorossa oleva näyttely kertoo Troijan ja Rooman välisistä yhteyksistä. Esillä on muun muassa arkeologisia löytöjä, mutta emme jaksa keskittyä esineisiin oikeastaan lainkaan. Olemme juuri kierrelleet useamman tunnin Forum Romanumin raunioilla, joten kaikki historialliset yksityiskohdat eivät enää tässä vaiheessa päivää kiinnosta erityisen paljon.

rooma_colosseum_17


On hienoa katsella areenaa toisesta kerroksesta. Tämän tason voi kävellä ympäri ja ihailla Colosseumia eri suunnista. Parhaat kuvakulmat löytyvät soikean areenan päädyistä, jotka tarjoavat symmetriset näkymät. Samalla voi pysähtyä miettimään, mitä kaikkea nämä kivet ovat vuosisatoja sitten nähneet.

rooma_colosseum_13

 
Antiikin ajan roomalaiset sirkushuvit olivat äärimmäisen verisiä. Colosseumilla taistelivat henkensä kaupalla niin gladiaattorit kuin erilaiset eläimetkin. Yleisö saattoi seurata myös julkisia teloituksia. Lisäksi ohjelmaan kuului toisinaan esimerkiksi metsästystä tai näytelmiä, ja areena saatettiin jopa täyttää vedellä meritaistelunäytöksiä varten. Arvioiden mukaan sadattuhannet ihmiset ja yli miljoona eläintä menettivät näissä huveissa henkensä. Gladiaattoritaistelut lopetettiin 400-luvulla, kun kristinusko levisi Roomaan. Eläintaisteluja jatkettiin vielä seuraavalle vuosisadalle asti.

rooma_colosseum_14

 
Areenalle mahtui varovaistenkin arvioiden mukaan ainakin 50 000 katsojaa ja se oli suunniteltu varsin toimivaksi. Sisääntuloportteja oli niin paljon, että suuretkin yleisömassat saattoivat kulkea sisään tai ulos muutamassa minuutissa. Eri yhteiskuntaluokille oli omat kulkureittinsä ja keisarilla tietenkin oma aitionsa. Huvittavaa kyllä, sisäänpääsy on nykyaikana erilaisten turvatarkastusten vuoksi paljon hitaampaa. Aikoinaan Colosseumilla oli valtava siirreltävä kangaskatos suojaamassa yleisöä auringonpaahteelta. Käymälöitä oli runsaasti ja raikasta juomavettäkin oli saatavilla.

rooma_colosseum_18


Katselemme vielä lopuksi näkymiä toisesta kerroksesta Konstantinuksen riemukaaren ja Forum Romanumin suuntaan. Poistumme Colosseumilta tyytyväisinä, mutta myös hieman hikisinä ja nälkäisinä. Meiltä kului Colosseumin sisällä noin tunti ja vartti. Mieleeni tulee, ettemme nähneet ainuttakaan kissaa. Jollain aiemmalla vierailulla niitä on tullut vastaan paljonkin. Colosseumin kissojen määrä onkin vähentynyt huomattavasti, vaikka kyllä niitä kuulemma täällä edelleen elelee. Vilkas ja kuuma iltapäivä ei vain liene kateille mieluisaa näyttäytymisaikaa.

rooma_2026_08


Majoituimme viikoksi Montin kaupunginosaan, joka sijaitsee aivan Colosseumin naapurissa. Monti on mukava ja käymisen arvoinen, vaikkei siellä yöpyisikään. Sieltä kannattaa myös lähteä etsimään ruokaa, jos Colosseumin tai Forum Romanumin koluamisen yhteydessä pääsee nälkä yllättämään. Itse kävelemme Colosseumilta muutamassa minuutissa Pizza della Madonna dei Montiin, joka tarjoaa hyvää pizzaa myös perinteisten italialaisten ruoka-aikojen ulkopuolella. Yksi Montin parhaista puolista meille on, että sieltä pääsee ihastelemaan tunnelmavalaistua Colosseumia monella iltakävelyllä.

rooma_colosseum_15

 
Ihmismassat ovat kaikonneet ja alueella kiertelee yllättävän vähän kulkijoita. Ympäristö on varsin hämärä, joten muinaisen rakennuksen hillitty valaistus pääsee hyvin oikeuksiinsa.

rooma_colosseum_06


Nautimme sopivasti viilenneestä ilmasta ja rauhallisesta tunnelmasta. Näinä hetkinä on helppo kuvitella, millaista täällä on saattanut olla parituhatta vuotta sitten. Jos pääsen Roomaan vielä viidennenkin kerran, kuuluu Colosseum varmasti jälleen matkaohjelmaan. Saatan kuitenkin tyytyä silloin ihailemaan muinaista rakennusta vain ulkopuolelta ja nimenomaan näin iltavalaistuksessa. Colosseum on juuri tällaisina kiireettöminä hetkinä parhaimmillaan.

rooma_colosseum_16


Colosseumin lippuihin kuuluu sisäänpääsy myös viereiselle Forum Romanumille. Kiehtovasta raunioalueesta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.

Jatka lukemista

Italia

Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa

Julkaistu

–

Kirjoittaja

Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.

Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

rooma_monti_10


Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

rooma_monti_14


Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

rooma_monti_09


Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

rooma_monti_01

 
Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

rooma_monti_19


Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

rooma_monti_02


Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

rooma_monti_04


Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

rooma_monti_12


Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

rooma_monti_03

 
Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

rooma_monti_16


Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

rooma_monti_07


Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

rooma_monti_06


On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

rooma_monti_15


Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

rooma_monti_08


En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

rooma_monti_13


Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

rooma_monti_17


Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

rooma_monti_18


Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

rooma_monti_05


Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

rooma_monti_11


Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja