Seuraa somessa

Suomi

Taiteen kotitalo hämmästyttää Keravalla

Julkaistu

-

Kotikaupunkini Kerava on saanut vaihteeksi positiivista mainetta, kun Taiteen kotitalo on houkutellut Keski-Uudellemaalle runsaasti kävijöitä. Purkutuomion saaneesta kerrostalosta on muotoutunut värikylläinen taide-elämys – ainakin hetkeksi.

Taiteen kotitalo on Purkutaide-projektin kahdeksas ja toistaiseksi suurin toteutus. Purkutaide henkilöityy paikalliseen graffititaiteilijaan Jouni ”Psyke” Väänäseen, joka on vetänyt projektia jo useamman vuoden ajan. Ideana on yksinkertaisesti sanottuna luoda taidetta purettavien rakennusten pinnoille.


Purkutaide nousi ensi kertaa esille nelisen vuotta sitten, kun Keravan keskustasta oltiin purkamassa kerralla runsaasti vanhaa liiketilaa ja laaja alue koristeltiin värikkäillä maalauksilla. Sittemmin maalausalustaksi on päätynyt esimerkiksi keravalainen huoltoasema, ja kohteita on löytynyt myös kaupungin rajojen ulkopuolelta. Taiteen kotitaloksi nimetty kerrostalo vie projektin aivan uudelle tasolle, sillä nyt purkutaidetta päästiin ensi kertaa tekemään pääosin sisätiloihin.


Olen seurannut mielenkiinnolla Taiteen kotitalon tarinaa niin sosiaalisessa mediassa kuin paikallislehdessäkin. Tie ei ole ollut mitenkään valmiiksi siloteltu, sillä osa kaupunginvaltuuston jäsenistä tyrmäsi idean heti alkuunsa. Heidän mielestään Purkutaide vain korostaisi Ahjon kaupunginosan pelottavaa mainetta, joka ilmeisesti kaikkien osapuolten mielestä oli kuitenkin liioiteltu. Onneksi asia saatiin osittain kauhistuneesta vastaanotosta huolimatta etenemään.


Osoitteessa Moukaritie 4 sijaitsevalla kerrostalolla on kieltämättä hieman huono maine. Moni paikallinen on kuullut talossa tapahtuneesta murhasta, eikä se muutenkaan tainnut olla kaupungin hohdokkain asuinpaikka. Talo tyhjeni joulukuussa 2017, minkä jälkeen ahjolaista autiotaloa kävivät sotkemassa niin harjoittelevat palokuntalaiset kuin luvattomat vieraatkin. Tyhjennys ei kuitenkaan ollut lopullinen, sillä Jouni Väänäsellä oli toisenlainen idea.


Taiteen kotitalo sai valtakunnallista huomiota avautuessaan heinäkuun alussa, minkä jälkeen jonoa on riittänyt päivästä toiseen. Saavumme itse paikalle elokuisena arki-iltapäivänä, jolloin sisään pääsee yllättävän nopeasti, vain reilussa kymmenessä minuutissa. En ole aivan varma oliko kyse vain hyvästä tuurista, mutta voisin kuvitella, että sisäänpääsy onnistuu loppukesän arkipäivinä suhteellisen kivuttomasti toistekin. Lomailu muualla Suomessa siirsi omaa vierailuamme muutamalla viikolla, mutta hyvää kannattaa joskus odottaa.


Taiteen kotitalon viehätys perustuu sen yllätyksellisyyteen. Viidessä kerroksessa oli yhteensä 30 asuntoa ja kun peräti 94 taiteilijalle annetaan täysin vapaat kädet, on lopputulos taatusti monivivahteinen. Joukkoon mahtuu graffitien lisäksi paljon muutakin.


Hylätystä kerrostalosta on muotoutunut oikea mielikuvitusmaailma, jonka labyrinttimaiseen sisältöön täytyy tutustua kiirehtimättä. Teosten taso vaihtelee mielestäni melko paljon. Muutamat töistä menevät yli oman ymmärrykseni tai eivät muuten miellytä silmää, mutta jokaiselle katsojalle on taatusti jotakin tarjolla. Talossa on esillä myös todellisia helmiä. Kuvassa näkyy osa Salla Ikosen maalaamasta This too shall pass -kokonaisuudesta, joka kuuluu näyttelyn parhaimmistoon.


Pari toteutusta nousee omissa silmissäni ylitse muiden. Keravalainen kuvataiteilija Jarno Sinivaara pääsee esille kahdessakin huoneessa. Neljännen kerroksen keittiöön toteutettu Perheside on lämminhenkinen teos, jossa sinertäviä seiniä koristavat niin ihmis- kuin eläinhahmotkin.


Keittiö on kauniin koskettava kokonaisuus, jossa itseäni miellyttää Sinivaaran tapa yhdistää perinteiseltä näyttävä maalaustaide katutaiteen elementteihin. Sama tyyli on tunnistettavissa myös ykköskerroksen Covid-19-vaatehuoneessa.


Perhesiteen lisäksi toinen huone, jota haluan ihailla tavallista kauemmin, on helsinkiläisen Jukka ”Jugix2” Metsäahon Concrete Garden. Ajatuksia herättävä huikea tilataideteos on siirtänyt entisen asunnon luonnon valtaan.


Niin värimaailma, kasvit kuin lattiasta kattoon jatkuva rappioromanttinen tunnelmakin miellyttävät todella paljon ja muodostavat Concrete Gardenista mahtavan visuaalisen kokonaisuuden.


Eräs talon pysäyttävimmistä asunnoista on Sheikin luoma mustavalkoinen High on Life. En kutsuisi tätä teosta kauniiksi, mutta arvostan tilan yhtenäisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta.


Toinen yhdenmukaisesti toteutettu ja helposti mieleen jäävä huone on Tuomas Kiurun valkoinen keittiö. Taiteilija sisusti ja maalasi huoneen, minkä jälkeen näyttelyvieraat ovat saaneet täydentää teoksen Tuomaksen suunnittelemilla Nopsu-tarroilla.


Myös rappukäytävät on tietenkin koristeltu teemaan sopivalla tavalla. Seiniin maalattujen graffitien lisäksi esillä on projektin isän Jouni Väänäsen maalaamia henkilökuvia. Oikeanpuoleisessa potretissa hymyilee taiteen moniosaaja Emma Salokoski, joka on ollut mukana myös Taiteen kotitalon toteuttamisessa.


Tunnelmat saattavat kääntyä huoneesta toiseen siirryttäessä aivan päälaelleen. Taiteen kotitalosta löytyy kaikkea mahdollista yllä näkyvän Nina Kuukarin maalauksen prinsessamaisesta hempeydestä inhorealistiseen rappioon. Pelkästään kynnyksen ylittämällä saattaa siis siirtyä psykedelian keskeltä täydelliseen seesteisyyteen. Yllätyksiä tulee varmasti vastaan asuttuja kotejakin kierrellessä, mutta nyt taide on venyttänyt tunneskaalan äärimmilleen. Rakennuksessa kuljetaan taiteen sisällä, joten pelkät kuvat ja tuskin videotkaan antavat täyttä käsitystä vierailukokemuksesta.


Taiteen kotitalo herättää ajatuksia myös siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden tutustua kerralla kokonaisen kerrostalon kaikkiin asuntoihin. Rakennus on itselleni vieras, mutta koko ikäni keravalaisissa kerrostaloissa asuneena ja lukuisissa kodeissa vierailleena voin jollain tasolla samaistua tämänkin talon menneisyyteen.


Jotkut asunnoista on muokattu täysin tunnistamattomiksi, mutta monet hellat ja ikkunalaudat ovat edelleen paikoillaan. Kukahan täälläkin on elänyt ja katsellut ulos ikkunoista? Asuntojen karuilla betoniparvekkeilla on melankolinen tunnelma, mutta on täällä varmasti koettu iloakin.

Entiset asunnot antavat mahdollisuuden luoda varsin kokonaisvaltaisia tilataideteoksia. Moni taiteilija onkin ottanut seinien lisäksi myös lattian, katon sekä ikkunat käyttöönsä luoden kolmiulotteisia ja tilaa hyödyntäviä maalauksia. Mukana saattaa olla myös erilaisia esineitä. Kuvan eteläamerikkalainen hahmo on osa Viivi ”Viv Magia” Vierisen maalaamaa huonetta, jonka vastakkaisella seinällä on saamelaisnainen poroineen.


Joissakin alimman näyttelykerroksen huoneissa on käytetty myös ääntä ja valoja, mutta sähkön puuttuminen lienee rajoittanut ylempien kerrosten toteutuksia. Äänien tai vaikkapa liikkuvan kuvan hyödyntäminen olisi voinut joissakin tapauksissa vahvistaa elämystä, mutta läheskään kaikki teokset eivät vaadi mitään ylimääräistä ympärilleen.


Vaikka graffitit ja katutaide mielletäänkin helposti nuorison asiaksi, sopii Taiteen kotitalo mainiosti kaikenikäisille. Talossa näkyi vierailumme aikaan kaikenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Perille olivat löytäneet niin eläkeläiset kuin lapsiperheetkin. Lasten osalta muistutan, että alle 18-vuotiaat ovat tervetulleita ainoastaan vanhempien seurassa. Kävijämäärää kontrolloidaan niin, että sisällä pääsee liikkumaan suhteellisen väljästi. Turvaetäisyyksien pitäminen on toki jokaisen omalla vastuulla.


Omat lapsemme nauttivat Taiteen kotitalossa vierailusta suuresti. Kiersimme kaikki huoneet läpi ja viivyimme näyttelyssä lähes kaksi tuntia. Erityisesti värikkyys sekä eläinhahmot olivat tyttärien mieleen. Hauskojen yksityiskohtien löytäminen herätti riemua, eikä lastenkaan aika käynyt tällä taidevierailulla missään vaiheessa pitkäksi. Kuvan iloisen jäniksen on taiteillut Tua Musakka.


Taiteen kotitalo teki itseeni suuren vaikutuksen. Edellisessä postauksessa esittelemääni Eva Ryynästä lainaten voisin todeta, että talossa on niin paljon taidetta, että röyhtäyttää. Taiteen monimuotoisuus on oikeastaan aika kiinnostavaa, sillä olen Taiteen kotitalon lisäksi vaikuttunut tänä kesänä yhtä lailla myös Ryynäsen puuveistoksista sekä perinteistä maalaustaidetta esittelevästä Halosenniemestä.


On Keravan kannalta upeaa, että kaupunkiin on saatu tällainen vetonaula edes hetkeksi. Skeptiset kunnallispoliitikotkin ovat pitäneet viime aikoina pienempää ääntä ja ainakin kaupunginjohtaja Kirsi Rontu on projektista innoissaan. Hän nimittäin myönsi Purkutaiteelle äskettäin kymppitonnin stipendin ja näyttelyn aukioloakin on jatkettu kaupungin toiveesta elokuun loppuun.


Jotenkin tuntuu, että jos tällaisen Purkutaidetalon piti jossain päin Suomea ensi kertaa toteutua, oli Kerava sille juuri oikea paikka. Täällä on tehty ennenkin asioita sillä olettamuksella, että jos jotain ei ole erikseen kielletty, se on sallittua. Esimerkiksi käy vaikka Keinukallion kylkeä koristava rakastettu Sherwood-kyltti, joka vain mystisesti ilmestyi synkkänä syysyönä paikoilleen lupaa kysymättä.


Keravan rouheaa mainetta kannattaa hyödyntää kaupungin kehittämisessä jatkossakin. Porvoon mukulakivikatuja tai Tuusulan taidehistoriaa meillä ei ole, mutta Keravan tietynlaisen rosoisuuden voi valjastaa voimavaraksi, jolla erottua muiden kaupunkien joukosta. Esimerkiksi uudistetun asemansillan ruostepintaiset kaiteet kissakuvioineen sopivat mielestäni täydellisesti juuri Keravalle.


Tuntuu haikealta ajatella, että Taiteen kotitalo on jäämässä lähitulevaisuudessa moukarin alle, mutta toisaalta purkutaiteen filosofia ja viehätyskin perustuu teosten väliaikaisuuteen. Vaikka nämä maalaukset häviäisivätkin, voi niiden tekijöiden muita luomuksia ihailla muualla. Itse aion käydä ainakin Jarno Sinivaaran näyttelyssä, joka aukeaa Järvenpäässä marraskuun loppupuolella.


Taiteen kotitalo on tämänhetkisen tiedon mukaan avoinna 30.8.2020 saakka klo 10–17 maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Sisäänpääsymaksu on kuusi euroa. Kannattaa siis pitää kiirettä ja suunnata Ahjoon parin seuraavan viikon aikana. Tervetuloa Keravalle!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Olin aiemmin nähnyt uutisia Taiteen kotitalosta, mutta en ollut tarkemmin kyseiseen projektiin tutustunut. Tämähän on upea! Toivottavasti ehtisin käymään Keravalla kiertämässä talon. Minullekin tuli jo pelkästään tätä lukiessani surullinen olo siitä, että rakennus ja nämä upeat maalaukset siinä samalla puretaan, mutta kuten sanoit, talon väliaikaisuus on osa sen viehätystä.

    • Mika / Lähtöportti

      15.8.2020 at 11:12

      Taiteen kotitalo on todellakin upea ja myös hyvin ainutlaatuinen paikka. Suosittelen siis lämpimästi, kannattaa tulla jos vain ehtii! Väliaikaisuus kuuluu Purkutaiteeseen, tämän jälkeen on tulossa toivottavasti paljon lisää hienoja kohteita.

  2. Aila ja Juha

    15.8.2020 at 20:51

    Hieno juttu! Palaan tähän varmasti, jos en pääse katsomaan taloa itse ja vaikka pääsisinkin, tämä on niin hienosti kuvattu ja kuvailtu, että saatan palata muutenkin. Kiitos!

    • Mika / Lähtöportti

      16.8.2020 at 17:45

      Kiitos paljon mieltä lämmittävästä kommentista! Toivottavasti ehditte paikan päällekin!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suomi

Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.

Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

taiteilijakodit_ainola_08


Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.


taiteilijakodit_ainola_03

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola

Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

taiteilijakodit_ainola_06


Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

taiteilijakodit_ainola_01


Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

taiteilijakodit_ainola_09


Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

taiteilijakodit_ainola_02

 
Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

taiteilijakodit_ainola_07


Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

taiteilijakodit_ainola_05


Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

taiteilijakodit_ainola_04


Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

jarvenpaa_aulis


Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.

Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi


tuusula_ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola

Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.   

taiteilijakodit_ahola_02


Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

taiteilijakodit_ahola_03


Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

taiteilijakodit_ahola_05


Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

taiteilijakodit_ahola_01


Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

taiteilijakodit_ahola_04


Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

taiteilijakodit_ahola_06

 
Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.

Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola


taiteilijakodit_suviranta_01

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta

Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

taiteilijakodit_suviranta_03


Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

taiteilijakodit_suviranta_02


Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

taiteilijakodit_suviranta_05


Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

taiteilijakodit_suviranta_04


Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

taiteilijakodit_suviranta_06


Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.

Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja