Ota yhteyttä

Suomi

Taiteen kotitalo hämmästyttää Keravalla

Julkaistu

Kotikaupunkini Kerava on saanut vaihteeksi positiivista mainetta, kun Taiteen kotitalo on houkutellut Keski-Uudellemaalle runsaasti kävijöitä. Purkutuomion saaneesta kerrostalosta on muotoutunut värikylläinen taide-elämys – ainakin hetkeksi.

Taiteen kotitalo on Purkutaide-projektin kahdeksas ja toistaiseksi suurin toteutus. Purkutaide henkilöityy paikalliseen graffititaiteilijaan Jouni ”Psyke” Väänäseen, joka on vetänyt projektia jo useamman vuoden ajan. Ideana on yksinkertaisesti sanottuna luoda taidetta purettavien rakennusten pinnoille.


Purkutaide nousi ensi kertaa esille nelisen vuotta sitten, kun Keravan keskustasta oltiin purkamassa kerralla runsaasti vanhaa liiketilaa ja laaja alue koristeltiin värikkäillä maalauksilla. Sittemmin maalausalustaksi on päätynyt esimerkiksi keravalainen huoltoasema, ja kohteita on löytynyt myös kaupungin rajojen ulkopuolelta. Taiteen kotitaloksi nimetty kerrostalo vie projektin aivan uudelle tasolle, sillä nyt purkutaidetta päästiin ensi kertaa tekemään pääosin sisätiloihin.


Olen seurannut mielenkiinnolla Taiteen kotitalon tarinaa niin sosiaalisessa mediassa kuin paikallislehdessäkin. Tie ei ole ollut mitenkään valmiiksi siloteltu, sillä osa kaupunginvaltuuston jäsenistä tyrmäsi idean heti alkuunsa. Heidän mielestään Purkutaide vain korostaisi Ahjon kaupunginosan pelottavaa mainetta, joka ilmeisesti kaikkien osapuolten mielestä oli kuitenkin liioiteltu. Onneksi asia saatiin osittain kauhistuneesta vastaanotosta huolimatta etenemään.


Osoitteessa Moukaritie 4 sijaitsevalla kerrostalolla on kieltämättä hieman huono maine. Moni paikallinen on kuullut talossa tapahtuneesta murhasta, eikä se muutenkaan tainnut olla kaupungin hohdokkain asuinpaikka. Talo tyhjeni joulukuussa 2017, minkä jälkeen ahjolaista autiotaloa kävivät sotkemassa niin harjoittelevat palokuntalaiset kuin luvattomat vieraatkin. Tyhjennys ei kuitenkaan ollut lopullinen, sillä Jouni Väänäsellä oli toisenlainen idea.


Taiteen kotitalo sai valtakunnallista huomiota avautuessaan heinäkuun alussa, minkä jälkeen jonoa on riittänyt päivästä toiseen. Saavumme itse paikalle elokuisena arki-iltapäivänä, jolloin sisään pääsee yllättävän nopeasti, vain reilussa kymmenessä minuutissa. En ole aivan varma oliko kyse vain hyvästä tuurista, mutta voisin kuvitella, että sisäänpääsy onnistuu loppukesän arkipäivinä suhteellisen kivuttomasti toistekin. Lomailu muualla Suomessa siirsi omaa vierailuamme muutamalla viikolla, mutta hyvää kannattaa joskus odottaa.


Taiteen kotitalon viehätys perustuu sen yllätyksellisyyteen. Viidessä kerroksessa oli yhteensä 30 asuntoa ja kun peräti 94 taiteilijalle annetaan täysin vapaat kädet, on lopputulos taatusti monivivahteinen. Joukkoon mahtuu graffitien lisäksi paljon muutakin.


Hylätystä kerrostalosta on muotoutunut oikea mielikuvitusmaailma, jonka labyrinttimaiseen sisältöön täytyy tutustua kiirehtimättä. Teosten taso vaihtelee mielestäni melko paljon. Muutamat töistä menevät yli oman ymmärrykseni tai eivät muuten miellytä silmää, mutta jokaiselle katsojalle on taatusti jotakin tarjolla. Talossa on esillä myös todellisia helmiä. Kuvassa näkyy osa Salla Ikosen maalaamasta This too shall pass -kokonaisuudesta, joka kuuluu näyttelyn parhaimmistoon.


Pari toteutusta nousee omissa silmissäni ylitse muiden. Keravalainen kuvataiteilija Jarno Sinivaara pääsee esille kahdessakin huoneessa. Neljännen kerroksen keittiöön toteutettu Perheside on lämminhenkinen teos, jossa sinertäviä seiniä koristavat niin ihmis- kuin eläinhahmotkin.


Keittiö on kauniin koskettava kokonaisuus, jossa itseäni miellyttää Sinivaaran tapa yhdistää perinteiseltä näyttävä maalaustaide katutaiteen elementteihin. Sama tyyli on tunnistettavissa myös ykköskerroksen Covid-19-vaatehuoneessa.


Perhesiteen lisäksi toinen huone, jota haluan ihailla tavallista kauemmin, on helsinkiläisen Jukka ”Jugix2” Metsäahon Concrete Garden. Ajatuksia herättävä huikea tilataideteos on siirtänyt entisen asunnon luonnon valtaan.


Niin värimaailma, kasvit kuin lattiasta kattoon jatkuva rappioromanttinen tunnelmakin miellyttävät todella paljon ja muodostavat Concrete Gardenista mahtavan visuaalisen kokonaisuuden.


Eräs talon pysäyttävimmistä asunnoista on Sheikin luoma mustavalkoinen High on Life. En kutsuisi tätä teosta kauniiksi, mutta arvostan tilan yhtenäisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta.


Toinen yhdenmukaisesti toteutettu ja helposti mieleen jäävä huone on Tuomas Kiurun valkoinen keittiö. Taiteilija sisusti ja maalasi huoneen, minkä jälkeen näyttelyvieraat ovat saaneet täydentää teoksen Tuomaksen suunnittelemilla Nopsu-tarroilla.


Myös rappukäytävät on tietenkin koristeltu teemaan sopivalla tavalla. Seiniin maalattujen graffitien lisäksi esillä on projektin isän Jouni Väänäsen maalaamia henkilökuvia. Oikeanpuoleisessa potretissa hymyilee taiteen moniosaaja Emma Salokoski, joka on ollut mukana myös Taiteen kotitalon toteuttamisessa.


Tunnelmat saattavat kääntyä huoneesta toiseen siirryttäessä aivan päälaelleen. Taiteen kotitalosta löytyy kaikkea mahdollista yllä näkyvän Nina Kuukarin maalauksen prinsessamaisesta hempeydestä inhorealistiseen rappioon. Pelkästään kynnyksen ylittämällä saattaa siis siirtyä psykedelian keskeltä täydelliseen seesteisyyteen. Yllätyksiä tulee varmasti vastaan asuttuja kotejakin kierrellessä, mutta nyt taide on venyttänyt tunneskaalan äärimmilleen. Rakennuksessa kuljetaan taiteen sisällä, joten pelkät kuvat ja tuskin videotkaan antavat täyttä käsitystä vierailukokemuksesta.


Taiteen kotitalo herättää ajatuksia myös siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden tutustua kerralla kokonaisen kerrostalon kaikkiin asuntoihin. Rakennus on itselleni vieras, mutta koko ikäni keravalaisissa kerrostaloissa asuneena ja lukuisissa kodeissa vierailleena voin jollain tasolla samaistua tämänkin talon menneisyyteen.


Jotkut asunnoista on muokattu täysin tunnistamattomiksi, mutta monet hellat ja ikkunalaudat ovat edelleen paikoillaan. Kukahan täälläkin on elänyt ja katsellut ulos ikkunoista? Asuntojen karuilla betoniparvekkeilla on melankolinen tunnelma, mutta on täällä varmasti koettu iloakin.

Entiset asunnot antavat mahdollisuuden luoda varsin kokonaisvaltaisia tilataideteoksia. Moni taiteilija onkin ottanut seinien lisäksi myös lattian, katon sekä ikkunat käyttöönsä luoden kolmiulotteisia ja tilaa hyödyntäviä maalauksia. Mukana saattaa olla myös erilaisia esineitä. Kuvan eteläamerikkalainen hahmo on osa Viivi ”Viv Magia” Vierisen maalaamaa huonetta, jonka vastakkaisella seinällä on saamelaisnainen poroineen.


Joissakin alimman näyttelykerroksen huoneissa on käytetty myös ääntä ja valoja, mutta sähkön puuttuminen lienee rajoittanut ylempien kerrosten toteutuksia. Äänien tai vaikkapa liikkuvan kuvan hyödyntäminen olisi voinut joissakin tapauksissa vahvistaa elämystä, mutta läheskään kaikki teokset eivät vaadi mitään ylimääräistä ympärilleen.


Vaikka graffitit ja katutaide mielletäänkin helposti nuorison asiaksi, sopii Taiteen kotitalo mainiosti kaikenikäisille. Talossa näkyi vierailumme aikaan kaikenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Perille olivat löytäneet niin eläkeläiset kuin lapsiperheetkin. Lasten osalta muistutan, että alle 18-vuotiaat ovat tervetulleita ainoastaan vanhempien seurassa. Kävijämäärää kontrolloidaan niin, että sisällä pääsee liikkumaan suhteellisen väljästi. Turvaetäisyyksien pitäminen on toki jokaisen omalla vastuulla.


Omat lapsemme nauttivat Taiteen kotitalossa vierailusta suuresti. Kiersimme kaikki huoneet läpi ja viivyimme näyttelyssä lähes kaksi tuntia. Erityisesti värikkyys sekä eläinhahmot olivat tyttärien mieleen. Hauskojen yksityiskohtien löytäminen herätti riemua, eikä lastenkaan aika käynyt tällä taidevierailulla missään vaiheessa pitkäksi. Kuvan iloisen jäniksen on taiteillut Tua Musakka.


Taiteen kotitalo teki itseeni suuren vaikutuksen. Edellisessä postauksessa esittelemääni Eva Ryynästä lainaten voisin todeta, että talossa on niin paljon taidetta, että röyhtäyttää. Taiteen monimuotoisuus on oikeastaan aika kiinnostavaa, sillä olen Taiteen kotitalon lisäksi vaikuttunut tänä kesänä yhtä lailla myös Ryynäsen puuveistoksista sekä perinteistä maalaustaidetta esittelevästä Halosenniemestä.


On Keravan kannalta upeaa, että kaupunkiin on saatu tällainen vetonaula edes hetkeksi. Skeptiset kunnallispoliitikotkin ovat pitäneet viime aikoina pienempää ääntä ja ainakin kaupunginjohtaja Kirsi Rontu on projektista innoissaan. Hän nimittäin myönsi Purkutaiteelle äskettäin kymppitonnin stipendin ja näyttelyn aukioloakin on jatkettu kaupungin toiveesta elokuun loppuun.


Jotenkin tuntuu, että jos tällaisen Purkutaidetalon piti jossain päin Suomea ensi kertaa toteutua, oli Kerava sille juuri oikea paikka. Täällä on tehty ennenkin asioita sillä olettamuksella, että jos jotain ei ole erikseen kielletty, se on sallittua. Esimerkiksi käy vaikka Keinukallion kylkeä koristava rakastettu Sherwood-kyltti, joka vain mystisesti ilmestyi synkkänä syysyönä paikoilleen lupaa kysymättä.


Keravan rouheaa mainetta kannattaa hyödyntää kaupungin kehittämisessä jatkossakin. Porvoon mukulakivikatuja tai Tuusulan taidehistoriaa meillä ei ole, mutta Keravan tietynlaisen rosoisuuden voi valjastaa voimavaraksi, jolla erottua muiden kaupunkien joukosta. Esimerkiksi uudistetun asemansillan ruostepintaiset kaiteet kissakuvioineen sopivat mielestäni täydellisesti juuri Keravalle.


Tuntuu haikealta ajatella, että Taiteen kotitalo on jäämässä lähitulevaisuudessa moukarin alle, mutta toisaalta purkutaiteen filosofia ja viehätyskin perustuu teosten väliaikaisuuteen. Vaikka nämä maalaukset häviäisivätkin, voi niiden tekijöiden muita luomuksia ihailla muualla. Itse aion käydä ainakin Jarno Sinivaaran näyttelyssä, joka aukeaa Järvenpäässä marraskuun loppupuolella.


Taiteen kotitalo on tämänhetkisen tiedon mukaan avoinna 30.8.2020 saakka klo 10–17 maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Sisäänpääsymaksu on kuusi euroa. Kannattaa siis pitää kiirettä ja suunnata Ahjoon parin seuraavan viikon aikana. Tervetuloa Keravalle!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

Kommentit

  1. Olin aiemmin nähnyt uutisia Taiteen kotitalosta, mutta en ollut tarkemmin kyseiseen projektiin tutustunut. Tämähän on upea! Toivottavasti ehtisin käymään Keravalla kiertämässä talon. Minullekin tuli jo pelkästään tätä lukiessani surullinen olo siitä, että rakennus ja nämä upeat maalaukset siinä samalla puretaan, mutta kuten sanoit, talon väliaikaisuus on osa sen viehätystä.

    • Mika / Lähtöportti

      15.8.2020 at 11:12

      Taiteen kotitalo on todellakin upea ja myös hyvin ainutlaatuinen paikka. Suosittelen siis lämpimästi, kannattaa tulla jos vain ehtii! Väliaikaisuus kuuluu Purkutaiteeseen, tämän jälkeen on tulossa toivottavasti paljon lisää hienoja kohteita.

  2. Aila ja Juha

    15.8.2020 at 20:51

    Hieno juttu! Palaan tähän varmasti, jos en pääse katsomaan taloa itse ja vaikka pääsisinkin, tämä on niin hienosti kuvattu ja kuvailtu, että saatan palata muutenkin. Kiitos!

    • Mika / Lähtöportti

      16.8.2020 at 17:45

      Kiitos paljon mieltä lämmittävästä kommentista! Toivottavasti ehditte paikan päällekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Viikonloppumatkalla Turussa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.

Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.


turku_2026_10

Hotel Kakola ympäristöineen

Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

turku_2026_12


Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

turku_2026_23


Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

turku_2026_04


Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

turku_2026_13


Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.


turku_2026_02

Kakolan funikulaari

Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.


turku_2026_01

Föri

Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.


turku_2026_14

Aurajoen rannat

Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.


turku_2026_05

Jarno Saarisen patsas

Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.


turku_2026_03

Port Arthur eli Portsa

Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

turku_2026_15


Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.


turku_2026_16

Mikaelinkirkko

Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

turku_2026_09


Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.


turku_2026_07

Turun second hand -liikkeet

Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.


turku_2026_19

Turun kauppahalli

Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.


turku_2026_18

Hansakortteli ja Kauppatori

Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.


turku_2026_06

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

turku_2026_08


Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

turku_2026_25


Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

turku_2026_20


Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

turku_2026_21


1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.


turku_2026_24

Ravintola Nerå

Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

turku_2026_22


Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.


turku_2026_17

Ravintola di Trevi

Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.


turku_2026_11

Kissakahvila Mirri

Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.

Jatka lukemista

Suomi

10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)

Julkaistu

Kirjoittaja

Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
 
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Lakeuden Risti, Seinäjoki

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.


kirkot_tampereentuomiokirkko_sisakuva

1. Tampereen tuomiokirkko

Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.


2. Lakeuden Risti, Seinäjoki

Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.

Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.


kirkot_kallio1

3. Kallion kirkko, Helsinki

Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.


kirkot_johanneksenkirkko

4. Johanneksenkirkko, Helsinki

Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.


kirkot_alaharma

5. Alahärmän kirkko, Kauhava

Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.


6. Kajaanin kirkko

Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.


kirkot_hattula

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula

Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.


8. Törnävän kirkko, Seinäjoki

Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.


kirkot_joensuu

9. Joensuun kirkko

Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.


kirkot_tankar

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola

Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.

Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.


+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari

Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.

Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.

Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja