Suomi
Taiteen kotitalo hämmästyttää Keravalla

Kotikaupunkini Kerava on saanut vaihteeksi positiivista mainetta, kun Taiteen kotitalo on houkutellut Keski-Uudellemaalle runsaasti kävijöitä. Purkutuomion saaneesta kerrostalosta on muotoutunut värikylläinen taide-elämys – ainakin hetkeksi.
Taiteen kotitalo on Purkutaide-projektin kahdeksas ja toistaiseksi suurin toteutus. Purkutaide henkilöityy paikalliseen graffititaiteilijaan Jouni ”Psyke” Väänäseen, joka on vetänyt projektia jo useamman vuoden ajan. Ideana on yksinkertaisesti sanottuna luoda taidetta purettavien rakennusten pinnoille.
Purkutaide nousi ensi kertaa esille nelisen vuotta sitten, kun Keravan keskustasta oltiin purkamassa kerralla runsaasti vanhaa liiketilaa ja laaja alue koristeltiin värikkäillä maalauksilla. Sittemmin maalausalustaksi on päätynyt esimerkiksi keravalainen huoltoasema, ja kohteita on löytynyt myös kaupungin rajojen ulkopuolelta. Taiteen kotitaloksi nimetty kerrostalo vie projektin aivan uudelle tasolle, sillä nyt purkutaidetta päästiin ensi kertaa tekemään pääosin sisätiloihin.
Olen seurannut mielenkiinnolla Taiteen kotitalon tarinaa niin sosiaalisessa mediassa kuin paikallislehdessäkin. Tie ei ole ollut mitenkään valmiiksi siloteltu, sillä osa kaupunginvaltuuston jäsenistä tyrmäsi idean heti alkuunsa. Heidän mielestään Purkutaide vain korostaisi Ahjon kaupunginosan pelottavaa mainetta, joka ilmeisesti kaikkien osapuolten mielestä oli kuitenkin liioiteltu. Onneksi asia saatiin osittain kauhistuneesta vastaanotosta huolimatta etenemään.
Osoitteessa Moukaritie 4 sijaitsevalla kerrostalolla on kieltämättä hieman huono maine. Moni paikallinen on kuullut talossa tapahtuneesta murhasta, eikä se muutenkaan tainnut olla kaupungin hohdokkain asuinpaikka. Talo tyhjeni joulukuussa 2017, minkä jälkeen ahjolaista autiotaloa kävivät sotkemassa niin harjoittelevat palokuntalaiset kuin luvattomat vieraatkin. Tyhjennys ei kuitenkaan ollut lopullinen, sillä Jouni Väänäsellä oli toisenlainen idea.
Taiteen kotitalo sai valtakunnallista huomiota avautuessaan heinäkuun alussa, minkä jälkeen jonoa on riittänyt päivästä toiseen. Saavumme itse paikalle elokuisena arki-iltapäivänä, jolloin sisään pääsee yllättävän nopeasti, vain reilussa kymmenessä minuutissa. En ole aivan varma oliko kyse vain hyvästä tuurista, mutta voisin kuvitella, että sisäänpääsy onnistuu loppukesän arkipäivinä suhteellisen kivuttomasti toistekin. Lomailu muualla Suomessa siirsi omaa vierailuamme muutamalla viikolla, mutta hyvää kannattaa joskus odottaa.
Taiteen kotitalon viehätys perustuu sen yllätyksellisyyteen. Viidessä kerroksessa oli yhteensä 30 asuntoa ja kun peräti 94 taiteilijalle annetaan täysin vapaat kädet, on lopputulos taatusti monivivahteinen. Joukkoon mahtuu graffitien lisäksi paljon muutakin.
Hylätystä kerrostalosta on muotoutunut oikea mielikuvitusmaailma, jonka labyrinttimaiseen sisältöön täytyy tutustua kiirehtimättä. Teosten taso vaihtelee mielestäni melko paljon. Muutamat töistä menevät yli oman ymmärrykseni tai eivät muuten miellytä silmää, mutta jokaiselle katsojalle on taatusti jotakin tarjolla. Talossa on esillä myös todellisia helmiä. Kuvassa näkyy osa Salla Ikosen maalaamasta This too shall pass -kokonaisuudesta, joka kuuluu näyttelyn parhaimmistoon.
Pari toteutusta nousee omissa silmissäni ylitse muiden. Keravalainen kuvataiteilija Jarno Sinivaara pääsee esille kahdessakin huoneessa. Neljännen kerroksen keittiöön toteutettu Perheside on lämminhenkinen teos, jossa sinertäviä seiniä koristavat niin ihmis- kuin eläinhahmotkin.
Keittiö on kauniin koskettava kokonaisuus, jossa itseäni miellyttää Sinivaaran tapa yhdistää perinteiseltä näyttävä maalaustaide katutaiteen elementteihin. Sama tyyli on tunnistettavissa myös ykköskerroksen Covid-19-vaatehuoneessa.
Perhesiteen lisäksi toinen huone, jota haluan ihailla tavallista kauemmin, on helsinkiläisen Jukka ”Jugix2” Metsäahon Concrete Garden. Ajatuksia herättävä huikea tilataideteos on siirtänyt entisen asunnon luonnon valtaan.
Niin värimaailma, kasvit kuin lattiasta kattoon jatkuva rappioromanttinen tunnelmakin miellyttävät todella paljon ja muodostavat Concrete Gardenista mahtavan visuaalisen kokonaisuuden.
Eräs talon pysäyttävimmistä asunnoista on Sheikin luoma mustavalkoinen High on Life. En kutsuisi tätä teosta kauniiksi, mutta arvostan tilan yhtenäisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta.
Toinen yhdenmukaisesti toteutettu ja helposti mieleen jäävä huone on Tuomas Kiurun valkoinen keittiö. Taiteilija sisusti ja maalasi huoneen, minkä jälkeen näyttelyvieraat ovat saaneet täydentää teoksen Tuomaksen suunnittelemilla Nopsu-tarroilla.
Myös rappukäytävät on tietenkin koristeltu teemaan sopivalla tavalla. Seiniin maalattujen graffitien lisäksi esillä on projektin isän Jouni Väänäsen maalaamia henkilökuvia. Oikeanpuoleisessa potretissa hymyilee taiteen moniosaaja Emma Salokoski, joka on ollut mukana myös Taiteen kotitalon toteuttamisessa.
Tunnelmat saattavat kääntyä huoneesta toiseen siirryttäessä aivan päälaelleen. Taiteen kotitalosta löytyy kaikkea mahdollista yllä näkyvän Nina Kuukarin maalauksen prinsessamaisesta hempeydestä inhorealistiseen rappioon. Pelkästään kynnyksen ylittämällä saattaa siis siirtyä psykedelian keskeltä täydelliseen seesteisyyteen. Yllätyksiä tulee varmasti vastaan asuttuja kotejakin kierrellessä, mutta nyt taide on venyttänyt tunneskaalan äärimmilleen. Rakennuksessa kuljetaan taiteen sisällä, joten pelkät kuvat ja tuskin videotkaan antavat täyttä käsitystä vierailukokemuksesta.
Taiteen kotitalo herättää ajatuksia myös siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden tutustua kerralla kokonaisen kerrostalon kaikkiin asuntoihin. Rakennus on itselleni vieras, mutta koko ikäni keravalaisissa kerrostaloissa asuneena ja lukuisissa kodeissa vierailleena voin jollain tasolla samaistua tämänkin talon menneisyyteen.
Jotkut asunnoista on muokattu täysin tunnistamattomiksi, mutta monet hellat ja ikkunalaudat ovat edelleen paikoillaan. Kukahan täälläkin on elänyt ja katsellut ulos ikkunoista? Asuntojen karuilla betoniparvekkeilla on melankolinen tunnelma, mutta on täällä varmasti koettu iloakin.
Entiset asunnot antavat mahdollisuuden luoda varsin kokonaisvaltaisia tilataideteoksia. Moni taiteilija onkin ottanut seinien lisäksi myös lattian, katon sekä ikkunat käyttöönsä luoden kolmiulotteisia ja tilaa hyödyntäviä maalauksia. Mukana saattaa olla myös erilaisia esineitä. Kuvan eteläamerikkalainen hahmo on osa Viivi ”Viv Magia” Vierisen maalaamaa huonetta, jonka vastakkaisella seinällä on saamelaisnainen poroineen.
Joissakin alimman näyttelykerroksen huoneissa on käytetty myös ääntä ja valoja, mutta sähkön puuttuminen lienee rajoittanut ylempien kerrosten toteutuksia. Äänien tai vaikkapa liikkuvan kuvan hyödyntäminen olisi voinut joissakin tapauksissa vahvistaa elämystä, mutta läheskään kaikki teokset eivät vaadi mitään ylimääräistä ympärilleen.
Vaikka graffitit ja katutaide mielletäänkin helposti nuorison asiaksi, sopii Taiteen kotitalo mainiosti kaikenikäisille. Talossa näkyi vierailumme aikaan kaikenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Perille olivat löytäneet niin eläkeläiset kuin lapsiperheetkin. Lasten osalta muistutan, että alle 18-vuotiaat ovat tervetulleita ainoastaan vanhempien seurassa. Kävijämäärää kontrolloidaan niin, että sisällä pääsee liikkumaan suhteellisen väljästi. Turvaetäisyyksien pitäminen on toki jokaisen omalla vastuulla.
Omat lapsemme nauttivat Taiteen kotitalossa vierailusta suuresti. Kiersimme kaikki huoneet läpi ja viivyimme näyttelyssä lähes kaksi tuntia. Erityisesti värikkyys sekä eläinhahmot olivat tyttärien mieleen. Hauskojen yksityiskohtien löytäminen herätti riemua, eikä lastenkaan aika käynyt tällä taidevierailulla missään vaiheessa pitkäksi. Kuvan iloisen jäniksen on taiteillut Tua Musakka.
Taiteen kotitalo teki itseeni suuren vaikutuksen. Edellisessä postauksessa esittelemääni Eva Ryynästä lainaten voisin todeta, että talossa on niin paljon taidetta, että röyhtäyttää. Taiteen monimuotoisuus on oikeastaan aika kiinnostavaa, sillä olen Taiteen kotitalon lisäksi vaikuttunut tänä kesänä yhtä lailla myös Ryynäsen puuveistoksista sekä perinteistä maalaustaidetta esittelevästä Halosenniemestä.
On Keravan kannalta upeaa, että kaupunkiin on saatu tällainen vetonaula edes hetkeksi. Skeptiset kunnallispoliitikotkin ovat pitäneet viime aikoina pienempää ääntä ja ainakin kaupunginjohtaja Kirsi Rontu on projektista innoissaan. Hän nimittäin myönsi Purkutaiteelle äskettäin kymppitonnin stipendin ja näyttelyn aukioloakin on jatkettu kaupungin toiveesta elokuun loppuun.
Jotenkin tuntuu, että jos tällaisen Purkutaidetalon piti jossain päin Suomea ensi kertaa toteutua, oli Kerava sille juuri oikea paikka. Täällä on tehty ennenkin asioita sillä olettamuksella, että jos jotain ei ole erikseen kielletty, se on sallittua. Esimerkiksi käy vaikka Keinukallion kylkeä koristava rakastettu Sherwood-kyltti, joka vain mystisesti ilmestyi synkkänä syysyönä paikoilleen lupaa kysymättä.
Keravan rouheaa mainetta kannattaa hyödyntää kaupungin kehittämisessä jatkossakin. Porvoon mukulakivikatuja tai Tuusulan taidehistoriaa meillä ei ole, mutta Keravan tietynlaisen rosoisuuden voi valjastaa voimavaraksi, jolla erottua muiden kaupunkien joukosta. Esimerkiksi uudistetun asemansillan ruostepintaiset kaiteet kissakuvioineen sopivat mielestäni täydellisesti juuri Keravalle.
Tuntuu haikealta ajatella, että Taiteen kotitalo on jäämässä lähitulevaisuudessa moukarin alle, mutta toisaalta purkutaiteen filosofia ja viehätyskin perustuu teosten väliaikaisuuteen. Vaikka nämä maalaukset häviäisivätkin, voi niiden tekijöiden muita luomuksia ihailla muualla. Itse aion käydä ainakin Jarno Sinivaaran näyttelyssä, joka aukeaa Järvenpäässä marraskuun loppupuolella.
Taiteen kotitalo on tämänhetkisen tiedon mukaan avoinna 30.8.2020 saakka klo 10–17 maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Sisäänpääsymaksu on kuusi euroa. Kannattaa siis pitää kiirettä ja suunnata Ahjoon parin seuraavan viikon aikana. Tervetuloa Keravalle!

Suomi
10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Tuusula on erinomainen kesäretkikohde vain noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Tarjolla on runsaasti kulttuurikohteita, tunnelmallisia maalais- ja järvimaisemia, viihtyisiä kesäkahviloita sekä paljon muutakin koettavaa.
Tuusula on itselleni tuttu paikka, jossa olen viettänyt enemmän tai vähemmän kaikki kesäni. Ajattelin nostaa tähän juttuun vain muutaman suosikkipaikkani, mutta koska tarjontaa on paljon, venyi lista hieman suunnittelemaani pidemmäksi. Kyseessä ei siis ole kaiken kattava luettelo, vaan haluan nyt esitellä vain joitakin paikkoja, joissa olen viime vuosina viihtynyt. En halunnut tehdä tästä suoraa kopiota neljä vuotta vanhasta Tuusula-jutustani, joten mukana on useampia tuolloin pois jääneitä kohteita. Kaikkia vanhoja suosikkeja ei voinut kuitenkaan jättää mainitsematta.

Liikunnan kannalta Tuusulan suosituin aktiviteetti on pyöräily järven ympäri. Klassikkoreitti on reilun kahdenkymmenen kilometrin mittainen ja se on varustettu uusilla opasteviitoilla. Kyltit vinkkaavat parissa kohdassa viime vuosina kunnostetuille osuuksille, jotka eivät aiemmin kuuluneet ainakaan omaan vakioreittiini. Järven itäpuolella Rantatieltä käännytään kohti Krapin rantasaunaa ja viihtyisää rantareittiä, jonka varrella voi kesäisin rapsutella lampaita. Lännessä viitat ohjaavat puolestaan Järvenpään Vanhankylänniemeen. Vanhankylänniemi tunnetaan Puistobluesin tapahtumapaikkana ja sieltä löytyy muiden palveluiden lisäksi esimerkiksi kädentaitajien myymälä Pytingin Puoti.

Tuusulan oleellisin kulttuurikeskittymä on järven itäpuolella kulkeva Rantatie, jonka varrella on monta kiinnostavaa kohdetta. Tuusula tunnetaan erityisesti 1900-luvun alussa vaikuttaneesta taiteilijayhteisöstä, jonka jäsenistä esimerkiksi Pekka Halonen sekä J.H. Erkko asuivat Rantatien varrella, kun taas Jean Sibelius, Juhani Aho ja Eero Järnefelt löysivät kotinsa hieman pohjoisempaa nykyisen Järvenpään puolelta. Alla mainitut kohteet sijaitsevat joko järveä kiertävän pyöräreitin varrella tai sen läheisyydessä luukun ottamatta Koiramäkeä, Kellokosken ruukkia ja Pientä Kotieläinpihaa. Valitsemieni nostojen järjestys etenee kartalla etelästä järven itäreunan kautta pohjoiseen ja palaa lopuksi Kellokoskelta järven länsirannalle.

Koiramäen Pajutalli
Aloitetaan kohde-esittelyt oikeasta hyvän mielen kohteesta Vantaan rajan tuntumasta. Koiramäen Pajutalli koostuu vanhoista puurakennuksista ja viehättävästä pihapiiristä, jossa viihtyvät kesäisin myös lampaat ja kanit. Pihalta ja eri rakennuksista löytyy muitakin erityisesti lapsivieraita ilahduttavia asioita. Kahvilan herkuista olemme nauttineet sekä viihtyisällä pihalla että kylmempään vuodenaikaan sisätiloissa.

Vaikka Koiramäen Pajutalli onkin kokonaisvaltainen elämys, voi sen mieltää ensisijaisesti sisustus- ja lahjatavarakaupaksi, jonka runsas tarjonta on aseteltu esille poikkeuksellisen kauniisti vaikkapa väriteemojen mukaan. En mielelläni osta mitään ylimääräistä, mutta täällä herää helposti houkutus hankkia mukaan jotakin hauskannäköistä. Myynnissä on totta kai kaiken muun lisäksi myös monia pajusta punottuja esineitä. Olemme kokeneet Koiramäen Pajutallin mukavaksi kesäpäivien vierailukohteeksi, minkä lisäksi se on talvella erinomainen paikka virittäytyä joulutunnelmaan.
Lisätiedot: koiramaenpajutalli.fi

Krapi
Tunnelmallinen Krapi kuuluu Tuusulan helmiin. Entinen maatila on muotoutunut tapahtumakeitaaksi, josta löytyy myös entisessä navetassa toimiva hotelli. Vanhat pellot ovat olleet jo useamman vuosikymmenen Tuusulan Golfklubin käytössä. Krapin suositut kesäkonsertit houkuttelevat maamme eturivin artisteja, ja tänä vuonna lavalle nousevat muiden muassa Arttu Wiskari, Anssi Kela, Behm, Elastinen ja Anna Puu. Kesän huipentavien elokuisten puutarhajuhlien päätapahtumat ovat jo loppuunvarattuja. Konsertit jatkuvat muina vuodenaikoina Krapin Pajan sisätiloissa. Krapin kesäteatterin ohjelmassa on tällä kertaa farssikomedia Tuplakupla.

Krapin kesäravintola Mankeli kuuluu vakiopaikkoihin, joissa käyn aina pari kertaa kesässä. Mankeli on parhaimmillaan lämpiminä päivinä, jolloin ruoasta voi nauttia ulkoilmassa Krapin idyllisessä pihapiirissä. Huonommalla säällä eli sisätiloissa syömiseen suosittelen myös Hyrylässä vanhassa upseerikerhon rakennuksessa toimivaa Ravintola Kerhoa. Mikäli mielessä on virkistävien juomien siemailu kauniin järvimaiseman äärellä, kannattaa kokeilla Gustavelundin terassia Pritsiä. Gustavelundissa kävin viimeksi toukokuussa, jolloin nautimme Ravintola Intossa erinomaisen äitienpäiväaterian. Kesäisin ruokailu on kuitenkin keskitetty vain Pritsin puolelle.
Lisätiedot: krapi.fi

Erkkola
Tuusulan Rantatien varrella sijaitseva Erkkola on komea hirsirakennus, joka valmistui runoilija J.H. Erkon kodiksi vuonna 1902. Erkko ehti asua täällä ennen kuolemaansa vain muutaman vuoden, minkä jälkeen talo oli pitkään yksityisomistuksessa. Nykyään Erkkola on Tuusulan kunnan hallinnoima museo, jossa voi tutustua vaihtuviin näyttelyihin. Taiteilijakoti hirsiseinineen ja vanhoine takkoineen on aina yhtä tunnelmallinen vierailupaikka. On myös mukavaa istahtaa lukemaan jokunen Erkon runo historiallisessa ympäristössä, vaikkei muuten runoja harrastaisikaan.

Kävin Erkkolassa viimeksi pari viikkoa sitten, jolloin esillä oli vielä Lars-Gunnar ”Nubben” Nordströmin teoksia. Aion tutustua myös kesällä 2024 esillä olevaan Silja Purasen ja Eero Lintusaaren yhteisnäyttelyyn. Ensi talvena on luvassa juoma-aiheista taidetta. Erkkolassa vierailun yhteydessä voi käydä myös naapurissa sijaitsevassa Aleksis Kiven kuolinmökissä sekä nauttia Tuusulanjärven maisemista Fjällbon puistossa.
Lisätiedot: erkkola.fi
Lue myös juttuni Tuusulan nähtävyyksiä – Erkkola

Lottamuseo ja Lottakanttiini
Lottamuseo toimii komeassa siniseksi maalatussa puurakennuksessa Rantatien varrella. Museo kertoo naisten tekemästä arvokkaasta maanpuolustustyöstä, lotista ja Lotta Svärd -toiminnasta. Olen tutustunut nykyiseen vuonna 2021 uudistettuun päänäyttelyyn, mutta Lottamuseon voi kokea aina uudelleen vaikkapa yleisöopastusten, draamaopastusten tai luentojen kautta. Pienessä ulkonäyttelytilassa on tänä kesänä uusi Vaaran vuodet – Sodan ja rauhan välissä -näyttely sekä ennakkovarauksella pelattavissa oleva pakopeli.

Käyn museon puolella vain harvoin, mutta alakerrassa toimiva Lottakanttiini kuuluu suosikkikahviloihini Keski-Uudellamaalla. Kanttiinissa tuleekin käytyä monia kertoja vuodessa. Kesän parhaisiin hetkiin kuuluvat lämpimät aamupäivät Lottakanttiinin terassilla, ennen kuin aurinko kääntyy paahtamaan pöytiä. Iltapäivällä voi asettua puiden ja pensaiden katveeseen, jos tilaa vain riittää. Kahvin ja leipomotuotteiden ääreltä kelpaa katsella vehreää puutarhaa sekä persoonallisen hämähäkkiportin takana häämöttävää Tuusulanjärveä.
Lisätiedot: lottamuseo.fi

Halosenniemi
Tuusulanjärven ympäristössä on monia taiteilijakoteja, joista oma ykkössuosikkini on Halosenniemi. Pekka Halosen ateljeekoti on näyttävä kansallisromanttinen puurakennus, joka kohoaa järven parhaalla paikalla kallioisella niemellä. Täältä kelpaa ihailla näkymiä niin pohjoiseen Järvenpäähän kuin eteläänkin päin. Halosenniemi on itselleni tuttu paikka, jossa olen käynyt monta kertaa.

Kesän 2024 näyttely Miljoonamänty esittelee maisemamaalauksia sekä Pekka Haloselta että hänen aikalaisiltaan. Olen aina pitänyt siitä, kuinka Halosenniemessä saa nauttia sekä upeasta rakennuksesta että sopivan kompaktista taidenäyttelystä. Maisemamaalaukset ovat myös aiheena mieleeni, joten tänä kesänä pitää ehdottomasti palata Halosenniemeen! Muita Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön liittyviä nähtävyyksiä ovat Järvenpään puolelta toistensa lähettyviltä löytyvät Jean Sibeliuksen Ainola, Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola sekä Eero Järnefeltin Suviranta. Vierailu Suvirannassa onnistuu vain yleisöopastusten yhteydessä ja vaatii ennakkovarauksen.
Lisätiedot: halosenniemi.fi
Lue myös juttuni Halosenniemi – Tuusulanjärven helmi

Marin Putiikki
Jos tuliaisostoksia haluaa tehdä kulttuurikohteiden lähistöllä Rantatien varrella, kannattaa piipahtaa Marin Putiikissa. Houkuttelevia esineitä pursuava kauppa sijaitsee entisessä navetassa Tuomalan kylässä. Olen käynyt tässä kauniin tavaran aarreaitassa vain pari kertaa, mutta putiikkia on helppo suositella kaikille Rantatiellä kulkeville. Pihapiirissä on joinakin kesinä toiminut myös Pop-Up Kyläcafe -kahvila. Marin Putiikki on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin.
Lisätiedot: memories.fi

Kallio-Kuninkalan kesäkahvila
Alueen tyylikkäin kesäkahvila löytyy Kallio-Kuninkalan kartanomiljööstä Järvenpään puolelta, aivan Tuusulan rajan tuntumasta. Kaunis päärakennus ja keidasmainen puutarha luovat upean ympäristön kahvilaherkuista nauttimiseen. Kallio-Kuninkalan kesäkahvilan ainoa huono puoli ovat sen niukat aukioloajat. Kahvila on tänä vuonna avoinna ainoastaan heinäkuussa torstaista lauantaihin kello 11–17 ja pian tämän jälkeen muutaman päivän Meidän Festivaalin merkeissä. Toinen lähistöltä löytyvä mainio kesäkahvila Vellikello on avannut välivuoden jälkeen ovensa uudessa omistuksessa. Vellikellon vanha puurakennus sijaitsee lähellä Aholaa ja Ainolaa, aivan järveä kiertävän pyöräilyreitin varrella.

Kallio-Kuninkalan historia kietoutuu Paloheimon suvun ympärille. Vuorineuvos K.A. Paloheimo oli tiiviisti tekemisissä Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kanssa ja jakoi taiteilijoiden suomalaiskansallisen aatteen aikana, jolloin maamme ei ollut vielä itsenäinen. Liikemiehen perheen ystävyys taiteilijayhteisön kanssa oli tiivistä ja kolme Paloheimon salskeista pojista löysi jopa puolisonsa Sibeliuksen, Järnefeltin ja Halosen tyttäristä. Tilasta isänsä jälkeen huolehtinut Yrjö Paloheimo halusi testamentata Kallio-Kuninkalan kulttuurikäyttöön. Nykyään se toimiikin Taideyliopiston Järvenpään toimipisteenä.
Lisätiedot: kallio-kuninkala.fi

Kinuskilla ja Kellokosken ruukki
Tämän jutun selvästi pohjoisin piste löytyy Kellokoskelta, jonka vanha ruukkimiljöö on oikein tunnelmallinen retkikohde. Paikan sydämenä voi pitää kahvila-ravintola Kinuskillaa, joka määrittelee itsensä urbaaniksi maaseutukahvilaksi. Kävimme Kinuskillassa viimeksi viime kesänä, jolloin emme jaksaneet hyvän hampurilaisaterian jälkeen enää maistaa houkuttelevia leivonnaisia. Historiallisissa tiloissa voi nauttia lounasta, lauantaibrunssia sekä monien kehumia pienleipomotuotteita.

Ruukkivierailun yhteydessä kannattaa kurkistaa ainakin tehdasmuseoon, jossa selviää kuinka paljon erilaisia tuotteita täällä 1795–1979 toimineessa tehtaassa on valmistettu. Lisäksi kesällä 2024 voi tutustua teemanäyttelyyn Julkkis kävi täällä. Museoon on vapaa pääsy. Alueella on myös muita kiinnostavia rakennuksia, kuten vanha puukirkko. Ruukissa ja sen ympärillä toimii nykyään monia eri alojen yrityksiä, kuten Patovahti-pubi, Männistön tanssilava sekä Ruukin kirppis.
Lisätiedot: kinuskilla.fi, tehdasmuseo.fi, ruukinkirppis.fi

Pieni Kotieläintila ja Kahvila Onni
Kävimme vasta viime kesänä ensi kertaa tutustumassa Pieneen Kotieläintilaan ja Kahvila Onniin, jotka löytyvät hieman syrjäisempien maalaismaisemien keskeltä. Siisti maatila osoittautui viihtyisäksi paikaksi, jossa koko perheen on mukava viettää kiireetöntä aikaa. Kotieläintilaa voi suositella varsinkin pienille lapsille, mutta kesyjen eläinten kanssa viihtyvät kyllä kaiken ikäiset vierailijat. Lampaat, vuohet, aasit, hevoset ja puput ovat sen verran seurallisia, että ne vaikuttavat rakkaudella hoidetuilta. Mieleen jäi myös pihalla kuljeskeleva kissa, joka nauttii kovasti rapsuttelusta.

Pieni Kotieläintila tarjoaa aitoja maalaismaisemia sekä nostalgista aiheeseen liittyvää esineistöä. Pihalta löytyy leikkipaikka ja sieltä voi lähteä myös pienille kävelypoluille. Puodin puolella olisi monenlaista ostettavaa ja käynnin kruunaa Kahvila Onni, jossa nautimme maukkaista vohveleista. Pieni Kotieläintila on tänä kesänä avoinna 3.6.–3.8.2024 maanantaista lauantaihin kello 10–17.
Lisätiedot: pienikotielaintila.fi

Sarvikallio
Tuusulanjärven komeimmat maisemat aukeavat Sarvikalliolta, joka sijaitsee useimmista muista mainitsemistani kohteista poiketen järven hiljaisemmalla länsirannalla. Noin 25 metrin korkeudelta kelpaa katsella Tuusulanjärveä niin pohjoiseen kuin eteläänkin päin ja paistaa tulipaikalla vaikka makkarat. Sarvikallion parkkipaikalta on reilun puolen kilometrin kävelymatka näköalojen äärelle ja paikalle poikkeaminen onnistuu myös järveä kiertävän pyöräilyreitin varrelta. Jos haluaa tehdä luontoretken, voi Sarvikallion tuntumassa reippailla kolmen ja puolen kilometrin mittaisen Seittelinreitin ympäri.
Lue myös aiemmat Tuusulasta kertovat juttuni:
Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle
Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä
Tuttu Tuusula matkailijan silmin
Suomi
Pelimuseo ja paljon muuta Tampereen Vapriikissa

Museokeskus Vapriikki on erinomainen vierailukohde Tampereella. Kävin näyttelytiloissa ensi kertaa vasta tämän vuoden pääsiäisenä, mutta vierailu ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Perhettämme houkutteli eniten Suomen pelimuseo, mutta saman katon alta löytyi paljon muutakin kiinnostavaa.
Vapriikki on hyvä esimerkki tamperelaisesta tavasta ottaa vanhan tehdaskaupungin historiallisia rakennuksia toimivaan uudiskäyttöön. Museokeskus avattiin Tammerkosken rannalla aiemmin toimineen Tampellan tehtaan verstastiloihin vuonna 1996. Vapriikin pääsylippujen hinta on tällä hetkellä aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 7 euroa. Itse kuittasimme aikuisten pääsymaksut kätevien Museokorttien avulla. Pääsymaksu kattaa kaikki Vapriikin näyttelyt, joita voi olla kerrallaan yli kymmenen kappaletta.

Vapriikin pysyvään tarjontaan kuuluvista museoista ovat tällä hetkellä avoinna Luonnontieteellinen museo, Suomen pelimuseo, Suomen jääkiekkomuseo sekä koko Tampereen historiaan liittyvä Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi. Näiden lisäksi esillä on useita vaihtuvia näyttelyitä, joiden kesto vaihtelee parista kuukaudesta useisiin vuosiin. Aiheita riittää laidasta laitaan, joten täällä on varmasti jokaiselle jotakin!

Suomen pelimuseo
Oma pääkohteemme Vapriikissa on lapsiakin houkutteleva Suomen pelimuseo, jossa pääsee kokeilemaan monia erilaisia tietokonepelejä vuosikymmenten varrelta. Tarjolla on siis runsaasti sekä huvia että nostalgiaa. Kokeilen esimerkiksi televisiosta tuttua Hugo-peliä, jossa hahmoa ohjataan lankapuhelimen näppäinten avulla. Pelin äänet kuuluvat tietenkin luurin kautta.

Suurin kuhina käy pelihallissa, jossa saa käyttää vapaasti monia eri peliautomaatteja. Tarjolla on esimerkiksi rallisimulaattoreita, flippereitä sekä ammuskelupelejä. Oma suosikkini on alppihiihtosimulaattori Alpine Racer 2, jossa laskeminen tapahtuu omia jalkoja kallistelemalla. Onnistun parin harjoituskerran jälkeen jo voittamaan kisan, ja Alpine Raceria tekisi mieli päästä pelaamaan pian uudelleenkin.

Suurin osa peleistä löytyy ahdasta automaattihallia väljemmiltä käytäviltä, joilla esitellään suomalaista pelituotantoa. Muutamat peleistä ovat kohdalle sattuessani harmillisesti jumissa, joten niitä ei pääse kokeilemaan. Yksi näistä on mäkihyppypeli Deluxe Ski Jump, jota olisi ollut mukava pelata pitkästä aikaa. Vitriinissä on pelin kehittäneen Jussi Koskelan lahjoittamaa rekvisiittaa. Muistan Jussin niiltä ajoilta, kun harrastimme samaan aikaan yleisurheilua Keravan Urheilijoissa.

Pelimuseon parasta antia ovat eri vuosikymmenten teemaan sisustetut huoneet, jotka vievät hyvin autenttisella tavalla 1980- ja 1990-lukujen tunnelmiin. Sisustuksessa käytetty rekvisiitta on valittu huolella jokaista yksityiskohtaa myöten.

Pitkä rivi Aku Ankan taskukirjoja sekä vuoden 1984 Los Angelesin olympiamaskotti Sam-kotka löytyivät minunkin huoneestani, ja moni muukin esine näyttää kovin tutulta. Commodore Kuusnelosta en koskaan itse omistanut, mutta täällä sillä pääsee pelaamaan klassikkopeli Boulder Dashia.

Viihdymme myös menneen ajan olohuoneessa, jonka nahkapäällysteisille nojatuoleille voi istua pelaamaan kuvaputkitelevisiosta näkyvää alkeellista tennispeliä Pongia. Aikaa kuluu myös hieman uudenaikaisemmassa lastenhuoneessa Super Marion seurassa.

Museosta löytyy hauskasti sisustettujen olohuoneiden ja lastenhuoneiden lisäksi myös malli pelikaupasta, jollaisissa itsekin joskus muinoin kävin. Silloin ei latailtu pelejä netistä, vaan niitä sai ostaa pahvisiin laatikoihin pakattuna pelikauppojen hyllyiltä. Usein pelit liikkuivat toki myös kaverilta toiselle kopioimalla. Kaukana olivat vielä ne ajat, kun pelaamista alettiin kutsua e-urheiluksi.

Museon tarjontaan kuuluu videopelien lisäksi kelpo kokoelma lautapelejä, joita saa asettua pelaamaan pöydän ääreen. Näyttelyn nurkalta löytyy myös nostalginen pajatso, joka herättää monissa vierailijoissa ihastuneita huokauksia. Pajatsoa ei kuitenkaan pääse pelaamaan, vaikka taskussa jostain syystä vanhoja viidenkymmenen pennin kolikoita sattuisi olemaankin. Vierestä löytyvää Speden Speleistä tuttua nopeustestiä saa kyllä kokeilla. Perheestämme löytyy yksi tämän pelin luonnonlahjakkuus, enkä se ole minä.

Pelimuseossa on mukava viettää aikaa, joka kuluukin täällä kovin nopeasti. Paikka tuo mieleeni Berliinin Computerspielemuseumin, josta olen kirjoittanut jutun jo aiemmin.

Suomen jääkiekkomuseo
Ehdimme onneksi nähdä pelimuseon lisäksi paljon muutakin. Käymme museoravintola Valssissa virkistävällä kahvitauolla ja kiipeämme sieltä ylimmässä kerroksessa toimivaan Suomen jääkiekkomuseoon. Tampere on niin perinteikäs lätkäkaupunki että sen omassakin historiassa riittäisi valtavasti kerrottavaa, mutta museo keskittyy nimensä mukaisesti koko maan jääkiekkoon. Mielenkiintoisena lisämausteena toimivat omien taitojen testaamiseen sopivat laukaisu- ja maalivahtisimulaattorit. Kokeilemme tyttären kanssa laukaisusimulaattoria, jossa voi yrittää virtuaalisen maalivahdin yllättämistä.

Museossa voi tutustua Jääkiekkoleijonan arvonimellä aateloitujen henkilöiden kunniagalleriaan, johon on päässyt pelaajien lisäksi myös valmentajia, erotuomareita sekä taustavaikuttajia. Alati kasvavalla listalla on jo 274 nimeä Mölli Keinosesta Jukka Jaloseen ja Riikka Sallisesta Kalervo Kummolaan. Esillä on totta kai myös paljon erilaisia palkintoja sekä pelipaitoja niin Suomesta kuin maailmaltakin.

Jääkiekkomuseon mielenkiintoisimpaan antiin kuuluvat vanhat peliasut ja varusteet, jotka näyttävät nykyisiin verrattuna kovin alkeellisilta. Perinteiset seurojen logot ja värit ovat helposti tunnistettavissa, mutta paitojen materiaalit ovat jotain aivan muuta kuin nykypäivänä. Kuvassa näkyvä hahmo on muuten nimeltään Viska, ja se kuului maalivahti Gösta Wangelille. Viska tuotti onnea, joten Wangel asetti maskotin aina pelien ajaksi maalinsa päälle. Wangel ja Viska voittivat Suomen mestaruuden Tapparan edeltäjän TBK:n riveissä vuonna 1953.

Pitkää historiaa esittelevä museo auttaa kunnioittamaan jääkiekkoperinteitä entistä enemmän. Muistan kuinka Torontossa sijaitseva Hockey Hall of Fame toi mieleen samanlaisia tunteita, kun vierailin siellä viitisentoista vuotta sitten.

Omaa mieltäni lämmittää kovasti, että jääkiekkomuseosta löytyy myös jotain keravalaista. Maamme naisjääkiekon legendoihin lukeutuva Anne Haanpää edusti osan mittavasta urastaan Keravan Shakersia ja auttoi joukkueen kolmeen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen vuosina 1994–96. Haanpään Shakers-paita on ansainnut hyvin paikkansa museon arvokkaassa kokoelmassa.

Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi
Vapriikin monipuolisuus tulee parhaiten esiin, kun astumme jääkiekon vauhdikkaasta maailmasta täysin toisenlaiseen ympäristöön. En osaa edes odottaa näyttelyn vaihtumista, kun seison jo värikkäiden kankaiden täyttämässä seesteisessä tilassa. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyyn on hyvä tutustua jo siksi, että skotlantilaisen James Finlaysonin perustamalla yrityksellä on suuri rooli koko Tampereen kehityksessä. Kierrämme näyttelyn jääkiekkomuseon puolelta tullessamme ikään kuin nurinkurisessa järjestyksessä, mutta siitä ei ole lopulta suurempaa haittaa.

Vuonna 1820 alkunsa saaneesta Finlaysonista kehittyi Suomen ensimmäinen suuryritys, joka vaikutti omalta osaltaan Tampereen kasvamiseen. Konepajana aloittanut Finlayson alkoi menestyä kymmenisen vuotta perustamisensa jälkeen, jolloin toimiala oli jo vaihtunut puuvillatehtaaksi. Tehtaan ympärille rakennettiin asuntojen lisäksi esimerkiksi koulu, sairaala sekä kirkko. Finlayson kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi tehtaaksi ja säilytti asemansa monen vuosikymmenen ajan.

Näyttely kertoo mielenkiintoisella tavalla Finlaysonin historiasta. Mieleen jää erityisesti kuusikerroksisesta tehdasrakennus Kuusvooninkisesta tehty pienoismalli. Pienistä ikkunoista voi kurkistella sisään ja katsoa miltä talvinen työpäivä vuonna 1847 on näyttänyt. Nukkekotimaista toteutusta elävöittävät liikkuvat hologrammihahmot. Ne kuvaavat sekä työntekoa että myös esimerkiksi tuon ajan työpaikoilla esiintynyttä juopottelua.

Näyttelyssä on luonnollisesti esillä Finlaysonin tuottamia kankaita, joiden joukosta löytyy minullekin tuttuja kuoseja. Tekstiilituotanto alkuperäisellä tehdasalueella Tampereella päättyi 1990-luvulla. Tuotteet suunnitellaan edelleen Suomessa, mutta tuotanto on kustannussyistä siirtynyt ulkomaisiin tehtaisiin.

Luonnontieteellinen museo
Tampereen luonnontieteellinen museo tarjoaa mukavasti paikallista näkökulmaa, sillä se keskittyy erityisesti Pirkanmaan luontoon. Esillä on runsaasti täyttyjä nisäkkäitä ja lintuja sekä paljon muutakin nähtävää ja opittavaa. Luonto on kiinnostava aihe, mutta käymme museon tällä kerralla vain nopeasti lävitse. Vierestä löytyy Vuoden Luontokuvat 2023 -näyttely, joka on avoinna enää 14.4.2024 saakka. Oikeastaan kaikki mukaan päässeet otokset ovat todella upeita.

Radioaallon harjalla – kidekoneesta podcastiin
Radionäyttely valottaa maamme noin satavuotista radiohistoriaa. Tarjolla on runsaasti niin tietoa kuin nostalgiaakin ja näyttely kuvaa myös radion muuttuvaa merkitystä läpi vuosikymmenten. Tänne voisi pysähtyä pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan eri aikakausien ohjelmia. Mieleeni jää erityisesti urheiluselostajana tunnetun Pekka Tiilikaisen raportti talvisodasta suomalaiseen sotilasleiriin tehdyn lentohyökkäyksen keskeltä. Radioaallon harjalla -näyttely on esillä lokakuun 2027 loppuun saakka.

Fantastinen floppi
Yksi ohimennen näkemistämme näyttelyistä on Nokian N-Gage-laitteesta kertova Fantastinen floppi. Pelikonsolia ja puhelinta yhdistänyt N-Gage ei suuresta rahallisesta panostuksesta huolimatta koskaan menestynyt, vaan aiheutti Nokialle valtavat tappiot. Näyttelyssä on esillä 2000-luvun alun ajankuvaan kuuluvaa esineistöä ja tarjolla on tietenkin myös mahdollisuus N-Gagella pelaamiseen. Fantastinen floppi on esillä 5.1.2025 saakka.

Museokeskus Vapriikin muu tarjonta
Vaikka viihdymme Vapriikissa monta tuntia, jää paljon vielä kokonaan näkemättäkin. Ajattelin käydä ainakin Manserock-näyttelyssä, mutta kun palaamme illan lähestyessä hiljentyvään pelimuseoon, ei meistä kukaan malta lähteä sieltä pois ennen sulkemisaikaa. Niinpä popedat ja eppunormaalit jäävät odottamaan seuraavaa kertaa. Manserock-näyttelyyn voi onneksi tutustua vuoden 2026 loppuun asti. Vapriikissa on tällä hetkellä esillä edellä mainittujen lisäksi muutama muukin näyttely. Esimerkiksi Postimuseon monivuotinen päänäyttely Viestinviejät on nähtävillä vielä 15.9.2024 saakka. Tampereen Kivimuseo on parhaillaan suljettuna ennen odotetun Kiven voima -näyttelyn avautumista 26.4.2024.

Vapriikki on mainio kokonaisuus, sillä laadukkaasti toteutetuista näyttelyistä löytyy katseltavaa moneen makuun. Näyttelyiden suuri määrä takaa myös vaihtuvuuden, joten Vapriikkiin voi aina palata katsomaan mitä uutta on tullut tarjolle. Ja toisaalta vaikkei mitään uutta olisikaan, löytyisi pelimuseosta aina taatusti ajanvietettä moneksi tunniksi!
Lue lisätietoja Vapriikin omilta nettisivuilta.
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Marika / Matkalla Missä Milloinkin
14.8.2020 at 20:19
Olin aiemmin nähnyt uutisia Taiteen kotitalosta, mutta en ollut tarkemmin kyseiseen projektiin tutustunut. Tämähän on upea! Toivottavasti ehtisin käymään Keravalla kiertämässä talon. Minullekin tuli jo pelkästään tätä lukiessani surullinen olo siitä, että rakennus ja nämä upeat maalaukset siinä samalla puretaan, mutta kuten sanoit, talon väliaikaisuus on osa sen viehätystä.
Mika / Lähtöportti
15.8.2020 at 11:12
Taiteen kotitalo on todellakin upea ja myös hyvin ainutlaatuinen paikka. Suosittelen siis lämpimästi, kannattaa tulla jos vain ehtii! Väliaikaisuus kuuluu Purkutaiteeseen, tämän jälkeen on tulossa toivottavasti paljon lisää hienoja kohteita.
Aila ja Juha
15.8.2020 at 20:51
Hieno juttu! Palaan tähän varmasti, jos en pääse katsomaan taloa itse ja vaikka pääsisinkin, tämä on niin hienosti kuvattu ja kuvailtu, että saatan palata muutenkin. Kiitos!
Mika / Lähtöportti
16.8.2020 at 17:45
Kiitos paljon mieltä lämmittävästä kommentista! Toivottavasti ehditte paikan päällekin!