Espanja
Muutama kilometri Santiagon tiellä
Kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, ihastuin kovasti Baskimaassa sijaitsevaan Getariaan. Kalastajakylän ympäristöstä löytyy mielenkiintoisia patikkapolkuja, joiden varrella voi ihailla niin merta kuin vuoriakin. Kävelimme myös hetken pyhiinvaellusreittiä Santiago de Compostelan suuntaan.
Tutkin ennen matkaa Baskimaan tarjoamia patikointimahdollisuuksia, vaikkei harrastukselle välttämättä ollutkaan luvassa paljoa aikaa. Katselin kuvia Oman maalatusta metsästä, joka on taiteilija Agustín Ibarrolan elämäntyö. Baskimaasta löytyisi myös Unescon suojelema Urdaibain biosfäärialue sekä Aralarin tai Urkiolan kaltaisia luonnonpuistoja. Mielenkiintoisia maisemia näkisi varmasti myös San Juan de Gaztelugatxessa, vaikkei se varsinainen patikointikohde olekaan.

Päätämme lopulta hylätä kaikki yllä mainitut ideat. Tuntuu nimittäin parhaalta jättää autossa istuminen vähemmälle ja patikoida pari päivää ihan vaan lähiympäristössä, kun siihenkin on erinomaiset puitteet. Elämä on täynnä valintoja. Kenties menetimme hienoja kokemuksia, mutten toisaalta vaihtaisi tekemiämme patikkaretkiä mihinkään muuhun. Siksi haluan esitellä näitä kuvauksellisia maisemia nyt blogissakin.

Lomatalomme ohitse kulkee vilkas kävelyreitti. Huomaan eräänä päivänä tien varressa tolpan, jonka mukaan olemme Camino de Santiagolla eli Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitillä Santiago de Compostelaan. Reitillä on lukuisia eri haaroja, joista tämä pohjoisin vaihtoehto ei ole kaikkien suosituin. Biskajanlahden rantoja seuraileva reitti otettiin käyttöön keskiajalla, kun pyhiinvaeltajat halusivat välttää islaminuskoisten maurien hallitsemia alueita. Valtaosa ohikulkijoista harrastaa selvästi vain leppoisia päiväkävelyitä. Näemme kuitenkin myös muutaman todellisen vaeltajan, jotka rinkasta roikkuvine simpukoineen taivaltavat kohti satojen kilometrien päässä odottavaa määränpäätä.

Aloitamme omat kävelyretkemme vajaan kymmenen kilometrin lenkillä, jonka aikana kuljemme vaimon kanssa Getarian yläpuolella kohoavilta rinteiltä Zarautzin kaupunkiin ja sieltä rantatietä pitkin takaisin. Alkumatka on Santiagon tietä, tosin väärään suuntaan.

Ohitamme kellokaulaisten lampaiden asuttaman laitumen ja ihailemme maisemaa alas merelle. Kalastusalukset keinuvat kaukana aalloilla. Polulla riittää kulkijoita molempiin suuntiin. Joukossa on myös muutama koira ja eräs mies ratsastaa ohitsemme hevosella.

Saavumme pienelle Santa Barbaran kappelille, jonka luota saamme ihailla huikeaa maisemaa alas Zarautzin kaupunkiin.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta merituuli viilentää mukavasti oloa. Tällaisina hetkinä tuntuu, ettei haluaisi olla missään muualla.

Jatkamme matkaa viiniviljelmien keskellä ja kuljemme myös erään maalaistalon pihapiirin halki. Polku muuttuu myöhemmin vaikeakulkuisemmaksi, mutta selviämme jyrkästä epätasaisilla mukulakivillä päällystetystä alamäestä ehjin nilkoin.

Päädymme mukavan Zarautzin kaupungin keskustaan. Kansa on kerääntynyt Baskimaan rannikolle tyypillisen pitkän hiekkarannan läheisyyteen. Zarautz on tullut edellisten päivien aikana osittain tutuksi, sillä olemme löytäneet sieltä ympäristön parhaat ruokakaupat.

Zarautzista Getariaan johtaa merenrantaa uskollisesti seuraava rantatie, jonka pituus on kolme ja puoli kilometriä. Jalankulkijoille on oma aidalla erotettu kaistansa, jota pitkin matka etenee joutuisasti. Kaunis päivä on houkutellut myös paikallisen kansan kävelylle.

Saavumme Getarian keskustaan ja nousemme hiljaisen autotien laitaa pitkin takaisin vehreille kukkuloille. Pienet traktorit puksuttavat viiniviljelmillä ja jossain kiekuu kukko. Käymme vielä kiertämässä paikallisen hautausmaan, jonka kiviin on kaiverrettu jalkapallokentiltä tuttuja sukunimiä Zubizarretoista Etxeberrioihin.

Suuntaamme toisella kävelyretkellämme Zumaian kaupungin suuntaan. Usko meinaa loppua jo ensimmäiseen ylämäkeen, mutta mahtava maisema merelle saakka palkitsee vaivan. Saamme nyt seurata Santiagoon johtavia viittoja, vaikkemme aiokaan jatkaa tietä pitkin muutamaa kilometriä enempää. Ajatus Santiago de Compostelasta kuitenkin kiehtoo, niin paljon olen lukenut ja nähnyt erilaisia dokumentteja kuuluisaan pyhiinvaellukseen liittyen. Koko satojen kilometrien mittaisen reitin vaeltamalla oppisi varmasti yhtä ja toista, ainakin jos kirjailija Paulo Coelhoa on uskominen.

Sivuutamme viinitilan, jonka pihalla kuuluu olevan englantia puhuvia vieraita. Hiekkainen tie kumpuilee ylös ja alas, joten emme pääse kovin helpolla. Välillä metsiköiden välistä aukeaa hienoja näkymiä myös sisämaan vuorille päin. Aurinko porottaa ja hiki virtaa.

Ohitsemme kiiruhtaa vanha mies kävelykeppinsä kanssa. Hän huikkaa baskinkielisen kaixo-tervehdyksen ja kiihdyttää seuraavaan ylämäkeen. Näissä lenkkimaisemissa pysyy väkisinkin rautaisessa kunnossa.

Matka etenee ensimmäisten nousujen selvittämisen jälkeen joutuisasti. Lehmät makailevat laitumillaan puiden varjoissa ja hevoset katselevat uteliaina ohikulkijoita. Muutamat metsiköt tuovat hetkittäin mieleen jopa suomalaiset maisemat.

Zumaian kaupunki ilmestyy lopulta esiin kaukana mäen alla. Ohitamme rinkalla varustautuneen vaeltajan, joka paikkailee hiertyneitä jalkojaan. Hän taitaa olla menossa Santiago de Compostelaan saakka. Alamäki Zumaiaan on niin pitkä ja jyrkkä, ettei kiipeäminen takaisin samaa reittiä pitkin houkuttele lainkaan.

Ohitamme Zumaian hiekkarannan ja lähdemme kävelemään rantakallioiden ja meren välissä kulkevan autotien reunaa pitkin. Zarautzista pääsi Getariaan hienoa kävelytietä pitkin, mutta Zumaian suunnalta tultaessa ei paikoitellen ole edes kunnollista piennarta. Välillä autotien reunalla on sentään jonkin verran tilaa. Selviämme rekoista ja kaahaavista moottoripyöräilijöistä huolimatta hengissä perille, mutta kävelyn tämä osa ei merimaisemasta huolimatta ole varsinainen nautinto.

Katselemme Getariaan saapuessamme, kuinka joukko SUP-lautailijoita kerääntyy hiljaiselle rannalle ja valmistautuu merelle lähtöön.

Vaikka takana on jo useamman tunnin lenkki, haluamme vielä kiivetä Getarian kylän takana kohoavalle kukkulalle. Ohitamme majakan, jonka ympäristö on kuitenkin suojattu aidoilla. Aivan kukkulan huipulla on vain autioitunut talo. Kierrämme vielä hieman, kunnes kuvakulma Getariaan päin on paras mahdollinen. Tutuksi tullutta kylää tekisi mieli jäädä katselemaan pidemmäksikin aikaa.

Saamme seuraksemme naukuvan kissan, jolla tuntuu olevan paljon asiaa tai luultavasti ainakin nälkä. Ruoka maistuisi kieltämättä meillekin, ja reilun neljän tunnin taipaleen jälkeen voikin jo herkutella hyvällä omallatunnolla.
Espanja
Majesteettinen Almudenan katedraali Madridissa
Vierailimme viime vuodenvaihteen Madridin-matkalla Almudenan katedraalissa, joka kuuluu kaupungin tärkeimpiin maamerkkeihin. Pitkään ja hartaasti rakennettu kirkko valmistui vasta vuonna 1993, ja sen kattotasanteelta on hienot näkymät ympäristöön.
Tutustumme jo matkan alkuvaiheessa melko perusteellisesti Madridin kuninkaalliseen palatsiin, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Palatsista on helppo siirtyä aivan naapurissa sijaitsevaan katedraaliin, joka on omistettu Madridin suojeluspyhimykselle Almudenan neitsyelle. Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi, mutta meitä kiinnostaa erityisesti kattotasanteen näköalapaikka. Sinne päästäkseen täytyy ostaa pääsylippu, jonka hinta on tätä kirjoittaessani noussut vierailumme jälkeen 8 euroon. Alennusryhmien liput maksavat edelleen 5 euroa.

Ostamme liput kuninkaallisen palatsin puoleiselta ovelta, jolle ei ole joulukuun viimeisenä tiistai-iltapäivänä jonoa. Lipun hintaan kuuluu näköalapaikan lisäksi katedraalin museo, jonka sisällä valokuvaaminen on kielletty. Olemme hetkeä aiemmin kolunneet läpi kuninkaallisen palatsin huoneita, joten emme jaksa tässä vaiheessa päivää perehtyä tämän museon uskonnollisiin esineisiin erityisen tarkasti. Parhaiten mieleen jäävät piispojen käyttämät seremoniavaatteet, joiden lisäksi näytteillä on esimerkiksi veistoksia, astioita sekä asiakirjoja. Suuntaamme melko pian portaikkoon, jota pitkin pääsemme näköalapaikalle ihailemaan Madridia.

Nautin maisemasta esimerkiksi etelään päin. Etualalla näkyvä tähtikuvio sijaitsee arabikulttuuria kunnioittavassa emiiri Mohamed I:n puistossa, jossa on säilynyt pätkä muinaista islamilaista kaupunginmuuria. Taustalla häämöttävät muun muassa Pyhän Franciscus Suuren kuninkaallisen basilikan tornit. Ilmassa on auringonpaisteesta huolimatta jonkin verran utuisuutta.

Näköalatasannetta koristavat apostolien patsaat. Kuvassa kaupunkia tähystää pyhiinvaeltajan vaatteisiin puettu apostoli Jaakob. Hänet tunnetaan täällä Espanjassa nimellä Santiago, ja moni on varmasti kuullut apostolin haudalle Santiago de Compostelaan johtavasta pyhiinvaellusreitistä.

Katolta on hyvät näkymät eri suuntiin. Katedraalin omat tornit peittävät maisemaa kuninkaalliselle palatsille, mutta tuonnekin päin voi katsella esteettömästi hieman alempana sijaitsevalta parvekkeelta. Katedraali haluttiin sovittaa mahdollisimman saumattomasti samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen palatsin kanssa, minkä vuoksi se on rakennettu hieman poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaan. Useimmiten katolisten kirkkojen alttari osoittaa itään päin.

Tätä kirkkoa rakennettiin pitkään ja hartaasti. Ensimmäisten suunnitelmien jalostuminen toteutuksen tasolle vei useamman vuosisadan, kunnes kuningas Alfonso XII määräsi työmiesten hihat heilumaan vuonna 1883. Matkan varrelle osuneet taloudelliset haasteet sekä esimerkiksi verinen sisällissota jarruttivat projektia, jonka päätteeksi paavi Johannes Paavali II pääsi vihkimään katedraalin käyttöön vasta kesällä 1993. Arkkitehdit ehtivät vuosikymmenten varrella vaihtua, ja niinpä ulkoa päin uusklassisen kirkon tyyli edustaakin sisätiloissa uusgoottilaisuutta.

Vaaleasävyinen kirkkosali on kaunis ja kooltaan vaikuttava. Istahdamme joksikin aikaa penkille lepäämään ja katselemaan erilaisia yksityiskohtia. Kuoriosaa koristaa puinen piispanistuin. Kiinnitämme huomiota myös värikkäisiin maalauksiin, joissa on yllättävänkin modernia ilmettä.

Muiden kirkkovieraiden toiminnasta päätellen katedraalin tärkein alttari löytyy sivulaivasta. Almudenan neitsyelle omistetun alttarin luo kiemurtelee huomattavan pitkä jono. Alttarilla käyminen nimenomaan näin joulunaikaan on paikallinen perinne, jolla halutaan osoittaa kunnioitusta Madridin suojeluspyhimykselle.

Kiertelemme vielä katselemassa katedraalin hienoja sivukappeleita ja erilaisia patsaita. Kuvassa näkyy Santa María de la Cabeza, jonka puoliso San Isidro Labrador on Almudenan neitsyen ohella Madridin toinen suojeluspyhimys.

Katedraalia on mukava ihailla kaikessa rauhassa. Uusgoottilaiset holvikaaret ja massiiviset pylväät luovat kirkon päälaivaan majesteettista tunnelmaa. Taustalla näkyvät kookkaat urut. Suunnistamme vähitellen kohti ulko-ovea, joten vaikuttavaksi mainittu krypta jää meiltä tällä vierailulla näkemättä.

Huomaamme poistuessamme katedraalin oveen tehdyt taidokkaat veistokset. Kuningas Juan Carlos I:n ja kuningatar Sofían hahmot ovat helposti tunnistettavia. Heidän poikansa, Espanjan nykyinen kuningas Felipe VI, vihittiin morsiamensa Letizian kanssa avioliittoon tässä katedraalissa toukokuussa 2004.

Seimiasetelmat kuuluvat oleellisesti espanjalaiseen jouluun. Niitä on nähtävillä ympäri kaupunkia, ja totta kai myös katedraalilla on omansa sekä sisätiloissa että oven ulkopuolella ohikulkijoiden nähtävänä. Kun seimetkin on nähty, voimme jatkaa hyvillä mielin kierrostamme kohti seuraavia nähtävyyksiä.
Lisätietoa löytyy katedraalin omilta nettisivuilta.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Espanja
Kuninkaallisten kokoelmien galleria Madridissa
Vuonna 2023 avattu Galería de las Colecciones Reales on mielenkiintoinen lisäys Madridin museoiden joukkoon. Kuninkaallisen palatsin vieressä sijaitsevissa moderneissa tiloissa voi tutustua Espanjan mahtipontiseen historiaan taiteen ja erilaisten arvoesineiden kautta.
Madrid on museoiden ystäville antoisa kaupunki, joka tunnetaan erityisesti Pradon, Reina Sofían ja Thyssen-Bornemiszan taideaarteista. Kesäkuussa 2023 avautunut Galería de las Colecciones Reales tuo kaupungin tarjontaan mielenkiintoisen lisän esittelemällä nimensä mukaisesti Espanjan kuningashuoneen omistamia arvoesineitä.

Kuulen tästä museosta ensi kertaa, kun olen hankkimassa pääsylippuja kuninkaalliseen palatsiin. Tarjolla on yhdistelmälippu, jolla pääsee palatsin lisäksi tutustumaan myös Galería de las Colecciones Realesiin. Tarjous on hyvä, sillä palatsilipun päälle tulee tämän hetken hinnoilla vain kuusi euroa lisää hintaa. Galería de las Colecciones Reales sijaitsee aivan palatsin naapurissa ja museolippu on voimassa viikon verran palatsivierailun ajankohdasta eteen tai taakse päin.

Astumme sisään Almudenan katedraalin vieressä olevasta ovesta. Galería de las Colecciones Realesin tiloissa on ainakin oman vierailumme aikaan miellyttävän väljää, mikä tuntuu tervetulleelta vaihtelulta kuninkaallisen palatsin ja Pradon pienten ruuhkien jälkeen.

Museon rakenne on hyvin selkeä. Ylin kolmesta näyttelykerroksesta keskittyy Habsburgien aikaan, joka ajoittuu Espanjan historiassa vuosiin 1516–1700. Tähän kerrokseen kuuluu myös huone, jossa pyörivä videoesitys kertoo tehokkaan tiivistetysti kuninkaallisen palatsin sekä sen ympärille kasvaneen Madridin kaupungin historiasta. Ikkunan takaa voi katsella museon rakentamisen yhteydessä löytyneitä maurien rakentaman muurin jäänteitä.

Museosta löytyy paljon arvokkaita seinävaatteita, tauluja ja erilaisia historiallisia esineitä. Kookkaimpia ovat kuninkaallisten käyttämät vaunut. Kuvassa näkyvät mustat vaunut ovat peräisin 1670-luvulta, jolloin niillä ajeli Espanjan sijaishallitsijana toiminut kuningatar Maria Anna.

Viimeinen Habsburg-sukuinen Espanjan kuningas oli Maria Annan poika Kaarle II, joka kuoli lapsettomana marraskuussa 1700. Syttyi lähes maailmansodan mittoihin levinnyt pitkä perimyssota, jonka päätteeksi kruunun sai kuin saikin Kaarle II -vainaan suosikki Filip V. Filip V oli Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika ja hänestä tuli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija, mutta tiukat rauhanehdot estivät Espanjan ja Ranskan yhteisen imperiumin.

Museon keskimmäinen kerros keskittyy Bourbonien valtakauteen, josta jatketaan kohti nykypäivää ja kerrotaan hieman kokoelmaa ylläpitävän Patrimonio Nacionalin tekemästä työstä. Näyttely esittelee arvoesineiden kautta eri aikakausien hallitsijoiden henkilökohtaista makua ja Espanjan kuningashuoneen historiaa. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi vanhat koristeelliset kellot.

Galería de las Colecciones Realesin suunnitteluvaiheessa syntyi jonkinlaista kiistaa siitä, pitäisikö joitakin maalauksia siirtää perinteikkäästä Pradosta tähän uuteen museoon. Riidat saatiin sovittua, ja nytkin Galería de las Colecciones Realesissa on muutama Pradosta lainattu teos. Matkaohjelmaamme on kuulunut jonkin verran taidetta, joten on mukavaa ihailla vielä näin reissun lopuksi muutamia maalauksia. Omaan mieleeni ovat esimerkiksi yllä näkyvät Luis Paret y Alcázarin taulut. Museossa tulee vastaan useampia Francisco de Goyan teoksia ja vaikutun arvostetun mestarin monipuolisuudesta viimeistään hänen suunnittelemiensa gobeliinien äärellä.

Alimmassa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Oman vierailumme aikaan esillä on kuningatar Victoria Eugenialle omistettu näyttely, joka jatkuu 5.4.2026 asti. Näyttelyssä käydään läpi Victoria Eugenian lapsuutta Englannin hovissa, henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita, avioliittoa Espanjan Alfonso XIII:n kanssa sekä merkitystä Espanjan kuningattaren roolin uudistajana. Victoria Eugenia vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta hahmolta, mutta emme rehellisesti sanottuna jaksa enää tässä vaiheessa keskittyä museon yksityiskohtiin.

Myös toinen tällä hetkellä esillä oleva vaihtuva näyttely jatkuu 5.4.2026 saakka. Pieni näyttely esittelee kuningashuoneen lasten leluja eri aikakausilta, joten aihe on varsin kiehtova.

Galería de las Colecciones Reales on mielestäni hyvä kokonaisuus. Museo tarjoaa paljon nähtävää, muttei kuitenkaan ole läkähdyttävän laaja. Meiltä kuluu avarissa tiloissa vajaat kaksi ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme tutustua pysyviin näyttelyihin hyvin. Kuten mainittua, vaihtuvat näyttelyt tuli kuitenkin käveltyä läpi hyvin pikaisesti.

En laskisi Galería de las Colecciones Realesia aivan Madridin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta jos arvokkaat esineet ja kuninkaallinen historia kiinnostavat, voi tätä museota ehdottomasti suositella.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Museosta löytyy paljon lisätietoa virallisilta nettisivuilta galeriadelascoleccionesreales.es.
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa

Annika | Travellover
29.9.2016 at 21:20
Aivan uskomattoman ihania maisemia. Molemmat kaupungit jättäsin suosiolla (jollei ruokakauppaan tarve) ja pysyisin vain noilla poluilla viinitilojen välissä ja merelle tuijottamassa. Tuo pyhiinvaellusreitti on kyllä niin paljon puhuttu, että kai sitä joskus pitäisi edes pätkä kävellä.
Tuhatta ja sataa ohi kiitävästä papasta tulivat mieleen Paloheinän (Helsinki) laduilla hiihtävät tervaskannot, jotka vetelevät puusuksilla housun puntit villasukkiin tungettuna ohi oikealta ja vasemmalta, kun itse yritän jotenkuten edetä huippumoderneilla nanosuksilla. 🙂
Mika / Lähtöportti
3.10.2016 at 10:37
Nuo maisemat on hämmästyttävän hienoja, on vehreyttä, merta ja vuoriakin. Onneksi maltoin varata aikaa myös meren tuijottelulle. Pyhiinvaellusreitistä voi tosiaan kävellä pienenkin osuuden, jos ei halua ryhtyä monen viikon urakkaan. Ja tuo Getarian pappa taisi tosiaan olla sukua Paloheinän puusuksisankareille 😀
Lo Mejor del País Vasco
30.9.2016 at 18:21
Kaixo!
Gracias por visitar el País Vasco y compartir con tu comunidad, estos hermosos lugares 😉
La próxima vez, que volváis, será un placer enseñaros La Rioja Alavesa, Álava, Bizkaia y otros lugares de Gipuzkoa!
Estamos seguros de que os esncantarán!
Un fuerte abrazo,
Gero arte!
Mika / Lähtöportti
3.10.2016 at 10:47
Kaixo!
Gracias para el mensaje y enlace a su website. El Pais Vasco es muy bonito. Quiero volver!
Gero arte 🙂