Ranska
Pariisin-viikon monet kokemukset
Vietimme kesäkuussa reilun viikon Pariisissa. Kaupunki oli koko perheelle entuudestaan tuttu, joten kaikkiin päänähtävyyksiin ei tarvinnut päästä ainakaan sisälle. Näimme paljon sekä itsellemme uutta että vanhaa, mutta nautimme ennen kaikkea Pariisin ainutlaatuisesta tunnelmasta.
Pariisi oli tyttäriemme toivekohde, minkä vuoksi palasimme kaupunkiin jo kolme vuotta edellisen matkan jälkeen. Kaupunki on meille vanhemmillekin mieluisa, ja itselleni Pariisin-matka oli kaikkiaan viides. Tuttuun kohteeseen palaamisessa on paljon hyviä puolia. Yksi niistä on kiireettömyys, sillä kun tärkeimmät nähtävyydet ovat melko tuoreessa muistissa, voi hellepäivistä nauttia istuskelemalla pitkiäkin aikoja viihtyisissä puistoissa tai pysähtyä sammuttamaan janoa ravintolan terassille ohikulkijoita katsellen. Hellettä tosiaan riitti, sillä elohopea kiipesi useana päivänä yli kolmenkymmenen asteen, eikä sateita osunut kohdalle. Ilma ei kuitenkaan paria hetkeä lukuun ottamatta tuntunut liian kuumalta.

Pariisi tuo helposti mieleen Eiffel-tornin, Riemukaaren ja monet muut mahtipontiset nähtävyydet. Itselleni jäivät tällä kerralla silti parhaiten mieleen pienet satunnaiset hetket eri puolilla kaupunkia. Muistan vaikkapa karismaattisen haitarinsoittajan, joka kajautti metrovaunussa ilmoille vanhan poliittisesti latautuneen kappaleen Bella Ciao. Tuileries’n puistossa katselimme vihreiltä tuoleiltamme vieressä harjoitelleen teatteriryhmän touhuja ja Bellevillen kaupunginosan sivukadulla joku kuvasi musiikkivideota. Huoneistohotellimme naapurissa sijaitsi alakoulu, jonka välitunnit rytmittivät koko korttelin äänimaisemaa. Parvekkeella oli mukava istuskella varsinkin myöhäisinä iltoina, jolloin opin tuntemaan myös kulmakunnan kujakissan vakioreitin.

Notre-Dame
Kävimme sisällä neljässä pääsylippuja vaatineessa nähtävyydessä. Pääsimme ennakkoon hankituilla lipuilla aina hyvin sujuvasti eli korkeintaan parin minuutin jonottamisella sisään. Halusimme heti aluksi vierailla remontin jälkeen avatussa Notre-Damen katedraalissa, joka vaurioitui pahoin huhtikuun 2019 tulipalossa. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta aikataulutettu ennakkolippu auttaa jonon ohitse. Ihastelimme uudistettuja sisätiloja, jotka näyttävät valoisammilta kuin tulipaloa edeltävissä muistikuvissani. Kirkossa on lukuisia erilaisia sivukappeleita sekä näyttäviä lasimaalauksia, mutta suuri vierailijamäärä laimensi vierailukokemusta.
Lue lisää jutustani Tuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame.

Panthéon
Tutustuimme tällä matkalla ensi kertaa Panthéoniin, joka kuuluu Pariisin näyttävimpiin maamerkkeihin. Alun perin kirkoksi suunniteltu rakennus valmistui Ranskan suuren vallankumouksen aikoihin ja siitä tulikin lopulta kirkon sijasta maan tärkeimpien merkkihenkilöiden hautapaikka. Hautamuistomerkit sijaitsevat kellarikerroksen kryptassa ja ovat pelkistetympiä kuin odotin. Rakennuksen pääsali on sen sijaan todella näyttävä ja siellä voi ihmetellä erilaisten taideteosten lisäksi suurta Foucault’n heiluria, joka todistaa maapallon pyörimisliikettä. Kupolin näköalapaikka oli vierailumme aikaan valitettavasti suljettu. Panthéonista on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Galerie Dior
Pariisi tunnetaan muodistaan, ja pääsimme tutustumaan kaupungin tähän puoleen upeassa La Galerie Dior -museossa. Christian Diorin perustama muotitalo kuuluu alan ikonisimpiin. Museo avattiin Diorin lippulaivamyymälän naapuriin vuonna 2022 ja siellä vierailua voi lämpimästi suositella. Aihe ei ole itselleni tuttu, mutta museokäynti on vaikuttava ja erittäin mielenkiintoinen kokemus. Visuaalisesti näyttävissä tiloissa esitellään valtava määrä hienoja leninkejä ja tarjolla on paljon tietoa muun muassa Christian Diorin henkilöhistoriasta sekä muodin kehityksestä. Pariisista löytyy myös Yves Saint Laurentin muotimuseo, mutta se on remontissa syksyyn 2027 saakka.
Lue lisää jutustani Pariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior.

Pikku prinssin tarina Atelier des Lumièresissa
Neljäs etukäteen valitsemamme nähtävyys Atelier des Lumières kuuluu samaan ketjuun kuin viime vuonna Bordeaux’ssa vierailemamme Bassins des Lumières. Kyseessä on eräänlainen halli, jonka seinille sekä lattiaan heijastetaan taustamusiikin säestämänä liikkuvaa kuvaa sisältävää taidetta. Tilassa saa liikkua esityksen aikana ja katsella näytöstä eri kulmista. Aihe vaihtelee kausittain, ja tänä kesänä Atelier des Lumièresissa pääsee nauttimaan klassisesta Pikku prinssin tarinasta. Esitys on visuaalisesti näyttävä, joskin puitteet kalpenevat Bordeaux’ssa näkemiimme sukellusvenehalleihin verrattuna.

Ranskankielisen kertomuksen seuraaminen on hieman hankalaa, mutta asia ei suuremmin haittaa, koska tarina on pääosin tuttu ja huomio keskittyy näyttävään toteutukseen. Voisin nyt kesällä lukea Antoine de Saint-Exupéryn klassikkoteoksen kertauksena uudelleen tutulla suomen kielellä. Atelier des Lumières ei kuulu Pariisin tärkeimpiin nähtävyyksiin, mutta tarjoaa mukavaa vaihtelua kaupunkiloman ohjelmaan. Esitysten sisältö vaihtuu muutaman kerran vuodessa ja skaalaa riittää Van Goghin tai Picasson taiteesta Asterixin seikkailuihin.

Ranskan kansalliskirjasto
Matkan varrelle mahtui monta meille uutta paikkaa, joita oli mukava käydä katsomassa. Yksi tällainen on Ranskan kansalliskirjaston Richelieu-rakennus, jonka nähtävyyksiin kuuluvat upeat lukusalit Salle Ovale ja Salle Labrouste. Arkkitehtuuriltaan hienoon kirjastoon on vapaa sisäänpääsy kaikille. Salle Ovaleen pääsee vaikka lueskelemaan itse, ja kuvassa näkyvässä Salle Labroustessa kaltaisillemme vierailijoille on varattu pieni alue oven läheisyydessä. Näin kirjaston varsinaiset käyttäjät saavat keskittyä asioihinsa rauhassa.

Pariisin katetut ostoskäytävät
Pariisissa on yhä toiminnassa parikymmentä katettua ostoskäytävää, joista vanhimmat on rakennettu jo 1700-luvulla. Nämä nykyaikaisten kauppakeskusten esi-isät edustavat Pariisia tyylikkäimmillään, sillä mosaiikkilattiat, lasikatot ja koristeellinen arkkitehtuuri huokuvat pääkaupungin glamouria. Näyteikkunaostoksia voi tehdä vaikkapa kuvassa näkyvässä Galerie Viviennessä, joka on yksi Pariisin tunnetuimmista ostoskäytävistä.

Marché des Enfants Rouges
Maanläheisempään markkinatunnelmaan pääsee Pariisin vanhimmassa kauppahallissa Marché des Enfants Rougesissa. Lähes neljäsataa vuotta toimineella kauppapaikalla voi ostaa tuoreita elintarvikkeita tai hyödyntää ravintolapalveluita. Punaisten lasten torin nimi liittyy lähistöllä sijainneeseen orpokotiin, jonka asukkaat puettiin punaisiin vaatteisiin.

Rue Mouffetard
Ruoasta puheen ollen osuin vasta tällä matkalla ensi kertaa Rue Mouffetardille, joka kuuluu kaupungin kulinaristikohteisiin. Vanhan ja kuvauksellisen kadun yläosassa riittää runsaasti ravintoloita, kun taas Rue Mouffetardin alaosa sekä Square Saint-Médard ovat elintarvikekauppiaiden valtakuntaa. Söimme kadun varrella myöhäisen lounaan, mutta paras torikauppameininki oli jo kyseisen päivän osalta päättynyt.

Rue Crémieux
Näkemisen arvoisiin Pariisin katuihin kuuluu ehdottomasti myös värikkäiden talojen reunustama Rue Crémieux. Lyhyt kadunpätkä on erittäin kuvauksellinen, ja turistimäärä on alkanut käydä jo asukkaiden hermoille. Meidän käydessämme Rue Crémieux oli varsin hiljainen, emmekä mekään jääneet sinne viettämään ylimääräistä aikaa.

Samaritainen tavaratalo
Moni Pariisin-kävijä tuntee Galeries Lafayetten, mutta se ei ole suinkaan kaupungin ainoa upeannäköinen tavaratalo. Seinen tuntumassa Pont Neuf -sillan lähellä sijaitseva perinteikäs Samaritaine avattiin pitkän kiinniolon jälkeen uudelleen vuonna 2021. Aula on näyttävästi koko rakennuksen korkuinen ja portaikot sinertävine kaiteineen hyvin koristeellisia. Kattoikkunoiden lävitse siivilöityvä valo saa sisätilat näyttämään niin kauniilta, että tänne kannattaa poiketa vaikkei mitään aikoisi ostaakaan.

Pariisin vintagepuodit
Tyydyimme Samaritainessa vain ihailemaan rakennuksen kauneutta, mutta varsinaisille ostoksille suuntasimme tyttären toiveesta Pariisin vintagekauppoihin. Pikku puodeissa on oma hauska tunnelmansa, eikä aikani käynyt pitkäksi vaikken itselleni mitään etsinytkään. Mieleeni jäivät erityisesti vasemmanpuoleisen kuvan Acid Violette sekä oikeanpuoleisen kuvan Shoptapépite. Rue des Martyrsin yläosasta löytyy lisää samaan sarjaan kuuluvia puoteja, kuten Chinemachine, Flash Vintage sekä By Flowers.

Shakespeare & Company
Ainoa oma ostostoiveeni oli löytää jokin Pariisista kertova kirja maineikkaasta Shakespeare & Companysta. Tunnelmallinen vanha kirjakauppa myy englanninkielistä kirjallisuutta ja kuuluu monen muunkin matkailijan pakollisiin vierailukohteisiin. Edellisellä kerralla täältä ostamani Elaine Sciolinon The Only Street in Paris oli todella mielenkiintoinen. Nyt mukaan tarttui Helen Constantinen koostama novellikokoelma Paris Tales, joka sisältää eri aikakausien kynäniekkojen kuvauksia Pariisista. Novellien taso tuntuu vaihtelevan paljon, joten ostos ei ollut kirjan alkuosan perusteella aivan täysosuma. Kansien välistä löytyy kuitenkin muutamia itseäni puhuttelevia kirjoituksia.

Berthillonin jäätelö
Berthillonin jäätelö kuuluu Pariisin-matkan parhaisiin elämyksiin. Palkitun jäätelötehtaan omaan myymälään oli kertynyt sen verran jonoa, että tyydyimme hetken harkinnan jälkeen ostamaan Berthillonin herkut naapurissa sijaitsevan ravintolan luukulta. Berthillonin jäätelöä ja sorbetteja on saatavilla useasta osoitteesta varsinkin yrityksen kotisaarella Île Saint-Louisilla, jolle on muutenkin mukava poiketa katselemaan Seinen maisemia.

Fontaine Stravinski
Pompidou-keskuksen naapurista löytyvä Stravinskin suihkulähde kuuluu Pariisin värikkäimpiin nähtävyyksiin. Vesisuihkut ja eräänlaista koreografiaa toteuttavat liikkuvat hahmot muodostavat jokseenkin erikoisen kokonaisuuden, jota unohtuu helposti ihmettelemään pidemmäksikin aikaa. Itseltäni oli jäänyt koko nähtävyys aiemmin huomaamatta, mutta se tuli nyt sattumalta vastaan kävellessämme Pariisin kaduilla. Suuri Pompidou-keskus on sulkeutumassa pitkän remontin vuoksi ja avautuu uudelleen vasta vuonna 2030.

59 Rivoli
Vilkkaan Rue de Rivolin varrella sijaitseva 59 Rivoli on värikäs taiteilijakommuuni, jonka kuudessa kerroksessa on sekä työtiloja että näyttelyitä. Ryhmä taiteilijoita valtasi hylättynä olleen pankkirakennuksen vuonna 1999. Kaupunki on sittemmin laillistanut taiteilijoiden oikeuden tiloihin. Sisäänpääsy on ilmaista, mutta olimme tässä kohtaa kävelykierrostamme sen verran väsyneitä, että säästimme 59 Rivoliin tutustumisen seuraavaan Pariisin-matkaan. Päädyimme näille kulmille etsiessämme tyttärelle uusia tennareita puhki kuluneiden tilalle. Mieluisat löytyivät 59 Rivolin naapurissa sijaitsevasta Courir-liikkeestä. Samoilla kulmilla näyttävän kattorakennelman alla sijaitsee myös kuuluisa kauppakeskus Forum des Halles.

Buttes-Chaumontin puisto
Tutustuimme viimein tällä matkalla viihtyisään Buttes-Chaumontin puistoon. Kaupungin koillisosassa sijaitseva viheralue on erityisesti paikallisen väen suosiossa. Entisen kivilouhoksen alueelle rakennetussa puistossa on paikoitellen jyrkillekin rinteille levittäytyviä niittyjä, joille ihmiset kerääntyvät syömään piknik-eväitä tai ottamaan aurinkoa. Suuret korkeuserot luovat maisemia kauas alhaalla levittäytyvään Pariisiin, joskaan ei aivan keskustan suuntaan. Puiston päänähtävyys on tekojärven keskellä kohoava kalliosaari, jonka huippua koristaa pieni Sibyllan temppeli. Koko saari on tällä hetkellä valitettavasti suljettu, koska sen maaperä on haurasta ja asiantuntijat selvittävät kuinka turvallisuustilanteen voisi korjata.

Bassin de la Villette
Yksi Pariisin parhaista illanviettopaikoista varsinkin kesäisin on Bassin de la Villetten tekojärviallas, jonka rannoille voi istahtaa nauttimaan ravintolaterassien antimista. Puiden varjoissa pelataan kiihkeitä petanqueotteluita ja osa ihmisistä nauttii kesäillasta vuokrattujen veneiden kyydissä lipuen. Täällä on myös mukava ihan vain kävellä veden äärellä ja aistia tunnelmaa. Heinä-elokuussa käytössä on kolme ilmaista uima-allasta, joiden veden laatua tarkkaillaan jatkuvasti.

Seinen rannat
Seine on yksi Pariisin tärkeimmistä symboleista, joten matkaan kuuluvat totta kai myös kävelyt joen rannoilla. Jokivarressa voi kulkea joko alhaalla veden äärellä kevyen liikenteen väyliä pitkin tai ylempänä, jossa jalkakäytäviä reunustavat perinteiset kirjakauppiaiden vihreät kojut. Joella kulkee paljon turisteja kuljettavia maisemaristeilyjä, mutta jätimme sellaiset tällä matkalla väliin.

Île aux Cygnes ja Vapaudenpatsas
Löysimme itsellemme uuden näkökulman jokeen, kun kävelimme kapean Île aux Cygnes -saaren halki. Keinotekoinen Joutsenten saari on noin 850 metriä pitkä, mutta vain kymmenisen metriä leveä. Kapean saaren halki kulkee kävelytie, jonka molemmin puolin voi pysähtyä katselemaan jokea. Hiljainen saari on ihan omanlaisensa pala Pariisia ja siellä käynti oli mukava kokemus. Saaren pohjoispäästä mantereelle johtava silta Pont de Bir-Hakeim tuntuu olevan suosittu hääkuvauspaikka, koska sieltä avautuu maisema Eiffel-tornille päin.

Joutsenten saaren eteläkärkeä koristaa Vapaudenpatsas, joka on Yhdysvaltojen vastalahja Ranskalle. Se pystytettiin vain kolme vuotta New Yorkin Vapaudenpatsaan valmistumisen jälkeen vuonna 1889, jolloin vietettiin Ranskan suuren vallankumouksen satavuotisjuhlaa. Patsas on neljä kertaa pienempi kuin New Yorkissa, eikä kuulu Pariisin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Niinpä sitä saakin katsella hyvin rauhallisessa ympäristössä.

Eiffel-torni ja Champ-de-Mars
Vaikka näimmekin paljon itsellemme uusia paikkoja, suuntautuivat askeleet myös monelle entuudestaan tutulle maamerkille. Esimerkiksi Eiffelin tornin juurelle täytyi päästä, mutta meille riitti tällä kerralla maailmankuulun monumentin ihaileminen maan tasolta ja istuskelu Champ-de-Marsin puistossa. Olen käynyt tornissa neljällä aiemmalla Pariisin-matkallani, joten pääsylippujen maksaminen tai ihmispaljous eivät enää tällä kerralla houkutelleet.

Champ-de-Marsin puistossa järjestettiin matkamme aikaan huipputason esteratsastuskilpailut. Katsomopaikat oli myyty hyvissä ajoin loppuun, mutta tapahtuma-aluetta pääsi muuten vapaasti ihmettelemään. Oli hauska seurata kilpailijoiden lämmittelyä, sillä vaikka en ymmärrä hevosista mitään, saattoi nämä yksilöt tunnistaa poikkeuksellisiksi yksilöiksi. Ratsastajista paistoi keskittyminen ja eläimistä tietynlainen arvokkuus. Moni katsoja nautti hevosaitauksen laidalla kallista samppanjaa, kuten tällaisissa tapahtumissa ilmeisesti kuuluukin.

Riemukaari, Champs-Elysées ja Concorden aukio
Päädyimme matkallamme totta kai myös Riemukaaren kulmille, josta näyttävä valtakatu Champs-Elysées lähtee laskeutumaan kohti parin kilometrin päässä odottavaa Concorden aukiota. Maailman kenties kuuluisimmalla kadulla riittää ihmisvilinää, mutta leveälle jalkakäytävälle mahtuu hyvin kulkemaan ja katselemaan matkan varrelle jääviä kauppoja. Askeleemme johtavat Concorden aukiolle, jonka mahtipontiset mittasuhteet jaksavat yllättää aina uudelleen.

Tuileries’n puisto ja Louvre
Concorden aukion paahtavasta helteestä on hyvä siirtyä Tuileries’n puiston varjoihin. Vapaita tuoleja joutuu etsimään hetken, mutta saamme pian kerättyä kasaan istuimet koko perheelle ja siirrettyä ne mukavalle paikalle, josta on näkymä Louvren taidemuseolle päin. Hienon ympäristön ja ohikulkijoiden lisäksi saamme katsella myös edellisen kesän olympialaisista tuttua kaasupalloa, jossa kisatuli nousi korkeuksiin aina iltaisin. Pallo palasi juuri matkamme aikaan yllättäen takaisin Tuileries’n puistoon presidentti Emmanuel Macronin päätöksellä. Tulen koristamaa kaasupalloa on nyt tarkoitus lennättää aina kesäiltaisin, kunnes seuraavat olympialaiset käynnistyvät Los Angelesissa vuonna 2028.

Kävelemme Tuileries’n puistosta Carrouselin riemukaaren alitse Louvren pihalle, mutta museovierailu ei kuulu nyt suunnitelmiin. Kävin kolmella ensimmäisellä Pariisin-matkallani Louvressa, minkä jälkeen läkähdyttävän suuri taidekokoelma ei ole enää houkutellut. Edellisellä matkalla käymämme Musée d’Orsay nousi suosikkimuseokseni Pariisissa ja vielä joskus voisin tutustua ainakin Musée de l’Orangerien kokoelmiin.

Luxembourgin puisto
Viihdyimme matkamme aikana pitkän tovin kauniissa Luxembourgin puistossa, jossa vietimme helteistä juhannusaattoa. Ostimme kioskista raikkaat mocktailit ja nautimme siitä, ettei ollut tarvetta kiirehtiä muille nähtävyyksille. Puistossa on muun muassa vesiallas, jossa lapset uittavat pieniä eri maiden lipuilla koristeltuja purjeveneitä. Tällä kerralla ohi kulkiessamme vedessä näkyi vain pari venettä, mutta joku oli valinnut uitettavakseen juuri Suomen tunnuksilla varustetun aluksen. Oli hienoa nähdä minikokoinen Suomen lippu vesillä juhannusaattona!

Canal Saint-Martin
Pariisissa on monia vesistöjen rantoja, joille ihmiset kerääntyvät mielellään viettämään aikaa. Yksi suosikeistani on Canal Saint-Martin, jonka varrelta voi kiivetä kävelysilloille ja katsella vanhoja sulkuportteja. Rannan varjoisalta puolelta ei nyt ohi kulkiessamme löytynyt vapaita istumapaikkoja, joten jatkoimme matkaa viereiseen Villemin – Mahsa Jîna Amini -puistoon. Viihtyisä viheralue on nimetty Iranin moraalipoliisin kourissa vuonna 2022 kuolleen nuoren kurdinaisen muistoksi.

Bellevillen kaupunginosa
Majailimme edellisellä Pariisin-matkallamme vajaat kaksi viikkoa Rue de Ménilmontantin varrella Bellevillen kaupunginosassa. Kotiuduimme silloin tähän hieman syrjäiseen työläisten ja maahanmuuttajien kaupunginosaan niin hyvin, että oli ilo palata samoille kulmille tälläkin matkalla. Alueen arkisuus ja samalla värikkyys viehättää. Ainakin minun on helpompi tuntea oloni kotoisaksi hieman Helsingin Kalliota muistuttavassa Bellevillessä kuin Pariisin mahtipontisten valtakatujen varrella. Majoituimme tällä kerralla hieman Bellevillen ulkopuolelle Buttes-Chaumontin puiston tuntumaan, mutta kuljimme kaupunginosan halki useammankin kerran.

Korkealle kukkulalle kohoava kaupunginosa rajoittuu kahden toisiaan muistuttavan kadun, Rue de Ménilmontantin ja Rue de Bellevillen väliin. Molemmat erilaisten kauppojen, ravintoloiden ja muiden pikku yritysten reunustamat kadut laskeutuvat jyrkästi alas kukkulalta kohti Pariisin keskustaa. Meistä on erityisen hauskaa kävellä Rue de Ménilmontantia ja muistella edellistä matkaa, jolloin kuljimme katua pitkin päivittäin. Lähileipomo on tällä välin saanut uuden mainoskyltin, mutta vahvasti tuoksunutta kalakauppaa ei enää näy. Muistan myös paksuniskaisen miehen, joka istui usein oluella ravintolan kantapöydässään Édith Piafia esittävän seinämaalauksen edessä. Nyt miestä ei näy, mutta Piaf on yhä paikallaan.

Syömme yhden matkan mukavimmista aterioista paikallisten suosimassa ja kohtuuhintaisessa Les Mésangesissa hiljaisen kuuden kadun risteyksen laidalla. Lounaslista esitellään pöydän viereen tuotavalla liitutaululla ja tarjoilijamme on hyvin ystävällinen. Paikan kodikkuus ja mutkattomuus vetoavat ainakin itseeni, eikä ruoassakaan ole valittamista. Syömme Bellevillessä myös juhannusaattoillan crêpet, joita lähdemme etsimään Rue de Tourtillen varrella toimivasta Le Sarrasinista. Valtaosa asiakkaista keskittyy juomapuoleen, mutta tunnelma on miellyttävä ja letutkin oikein hyviä.
Lue Bellevillestä lisää aiemmasta jutustani Rosoisen kiehtova Pariisin Belleville.

Montmartre
Varaamme viimeisen Pariisin-päivän lähes kokonaan Montmartren kukkulalle, jota ei voi mielestäni tässä kaupungissa sivuuttaa. Nousemme parilla aiemmalla matkalla tutuksi tullutta Rue Lepicia pitkin Moulin Rougen edustalta ylämäkeen ja ohitamme Amélie-elokuvasta tutun Café des 2 Moulins -kahvilan. Kierrämme hieman sivukatuja pitkin, kunnes pääsemme Rue de l’Abreuvoirin päähän. Jos pitäisi valita Pariisin kaunein katunäkymä, antaisin ääneni luultavasti tälle.

Montmartrella on paljon hiljaisiakin katuja, mutta pieni alue erityisesti muotokuvamaalareista tunnetun Place du Tertren lähistöllä on aivan täynnä turisteja. Ympäristö on puunattu siistiksi Pariisiin liittyviä kliseitä kaihtamatta, ja tungoksessa tuntuu kuin olisimme Disneylandin Ranskaa kuvaavalla teema-alueella. Kaiken tämän keskellä yllättää nälkä, joten päädymme lounaalle vilkkaimmalla alueella sijaitsevaan Le Tire-Bouchon -bistroon. Odotukset eivät ole kovin korkealla, mutta palvelu on hyvinkin ystävällistä, ruoka maistuu eikä hinnassakaan ole suurta turistilisää.

Päädymme lopulta suosikkipaikalleni Pariisissa, Sacré-Cœurin kirkon edustalle. Istahdamme pitkäksi aikaa portaille ihailemaan kaupunkia, joka levittäytyy täältä katsottuna eteemme kaikessa kauneudessaan. Muuten täydellisestä maisemasta puuttuu vain Eiffel-torni, jota ei tältä paikalta näe. Portailla on iltapäivällä yllättävänkin väljää, ja pieneltä varjoon jäävältä alueelta löytyy helposti tilaa. Portailta suuntaamme taas Montmartren hiljaisemmille kaduille ja kohti aiemmin mainittuja vintagekauppoja, joista monet sijaitsevat juuri tällä suunnalla.
Lue lisää Montmartresta aiemmasta jutustani Kävelyllä Montmartrella.

Rue des Martyrs
Laskeudumme lopulta alas Montmartrelta Rue des Martyrsia pitkin. Edellä mainittu kirja The Only Street in Paris kuvaa juuri tätä katua, joten olen iloinen päästessäni nyt näkemään koko väylän päästä päähän. Kirjassa kerrotaan värikkään kadun pikku kaupoista, ihmisistä, yhteisöllisestä tunnelmasta, perinteistä ja historiasta mukaansatempaavalla tavalla. Harmittelen etten muista kolme vuotta sitten lukemastani teoksesta kovin montaa yksityiskohtaa, mutta tunnistan silti muutamia kirjassa mainittuja paikkoja kuten Chataignerin juustopuodin. Ehkä luen kirjan uudelleen ennen seuraavaa Pariisin-matkaa.

Pariisi on upea kaupunki, josta löytyy aina jotain uutta. Eri kaupunginosissa kävelemällä saattaa löytää sattumaltakin yllättäviä ja mielenkiintoisia paikkoja. Tällaisena voi mainita vaikkapa kuvassa näkyvän tunnelmallisen Cour du Commerce-Saint-André -kujan, jota reunustavat suositut ravintolat. Vaikka meille jäikin aikaa istuskella eri puolilla Pariisia, tulimme myös kävelleeksi yli kymmenen kilometriä joka päivä. Huolimatta siitä että Pariisi olikin entuudestaan tuttu kaupunki, pääsivät pitkät etäisyydet toisinaan yllättämään. Esimerkiksi metromatkoihin pitää varata reilusti aikaa, sillä asemilla joutuu varsinkin vaihtojen yhteydessä kävelemään välillä pitkiä matkoja ja portaitakin tuli viikon aikana kavuttua melkoinen määrä.

Pariisi on kehittynyt omien kokemusteni mukaan koko ajan ystävällisemmäksi kaupungiksi, ja esimerkiksi ravintoloissa saa nykyään oikein hyvää palvelua myös englanniksi. Suosittelen silti tervehtimään ja kiittämään paikallisella kielellä. Emme valikoineet tällä matkalla yhtään ravintolaa etukäteen, vaan pysähdyimme syömään siellä missä nälkä alkoi kurnia. Olimme aterioihin tyytyväisiä, emmekä kokeneet pettymyksiä. Salaatit ja raikkaat bowlit houkuttelevat hellesäillä usein, ja myös naapurimaan keittiön pizzoja ja pastoja tuli välillä valittua. Ranskassa piti totta kai maistaa myös ohukaisia sekä makeiden crêpejen että suolaisten galettejen muodossa. Bretagnelaisen galetten kyytipojaksi sopii vaikkapa lasillinen saman maakunnan kuivaa siideriä.

Matkamme jatkui Bretagnen hiekkateiden sijasta koilliseen kohti Luxemburgia, jonne pääsee nopeimmilla junilla reilussa kahdessa tunnissa. Luxemburgista sekä parista yllä mainitusta Pariisin nähtävyydestä on tulossa juttuja myöhemmin. Pysy siis jatkossakin kuulolla!
Ranska
Annecy – kuvankaunis ”Alppien Venetsia”
Kävimme muutama vuosi sitten kesäisessä Annecyssa Ranskan Alppien juurella. Juttu kauniista kaupungista ja järvestä jäi silloin tuoreeltaan julkaisematta, mutta tässä nyt vihdoin parhaat palat parista päivästä Alppien Venetsiassa.
Tärkeän kauppareitin varrella sijainnut Annecy on kehittynyt vuosisatojen varrella pienestä roomalaisesta kylästä viihtyisäksi matkailijoiden suosimaksi kaupungiksi. Annecyn poikkeuksellinen kauneus perustuu vanhoihin värikkäisiin rakennuksiin ja niiden välissä kulkeviin kanaviin sekä komeisiin järvimaisemiin.

Annecy on mielestäni yksi Euroopan viehättävimmistä ja romanttisimmista paikoista, joten siellä vierailua on helppo suositella. Suomesta pääsee nopeimmin perille lentämällä Sveitsin puolelle Geneveen, josta ajaa Ranskaan Annecyyn reilussa puolessa tunnissa. Bussejakin kulkee, mutta junamatka kaupunkien välillä on suoran yhteyden puuttuessa huomattavasti hitaampi vaihtoehto.

Kanavia ja kapeita kujia Annecyn keskustassa
Lempinimi Alppien Venetsia johtuu tietenkin Annecyn vanhaakaupunkia halkovista kanavista. Niitä kelpaakin ihailla kävelemällä pienehköä aluetta ristiin rastiin moneen kertaan. Vaikkei kanavia olekaan kovin montaa, on myös ihan tavallisilla mukulakivikaduilla kiva kulkea. Matkailijoita riittää elokuussa liikaakin, mutta ympäristö on silti vastustamattoman viehättävä.

Kaupungin kuvatuin rakennus on Le Palais de I’Île eli Saaren palatsi, joka kohoaa keskellä kanavaa. Rakennus on peräisin 1100-luvulta ja sitä on käytetty enimmäkseen vankilana, mutta tiloissa on toiminut myös oikeussali.

Käymme tutustumassa Le Palais de I’Îlen museoon. Sisällä selviää, että pienellä linnoituksella on menneisyys myös muun muassa rahapajana sekä hallintorakennuksena. Jonkinlaisen keittiönkin löydämme.

Maalauksellisilla Thiou-joen kanavilla on ollut entisaikaan käytännöllinen merkitys. Virtaavaa vettä käytettiin voimanlähteenä ja kanavat olivat myös tärkeä kulkuväylä.

Osumme vanhaankaupunkiin elokuun viimeisenä lauantaina, jolloin muutenkin suositulla Rue Sainte-Clairella järjestetään suuri kirpputori. Tapahtuma pidetään aina kuukauden viimeisenä lauantaina ympäri vuoden. Myynnissä on kaikkea mahdollista antiikkiesineistä silkkaan rihkamaan. Vanhassakaupungissa pidetään myös ruokamarkkinat kolmena päivänä viikossa.

Syömme Annecyn keskustassa pariin kertaan. Mieleen jää erityisesti ateria Chez Monique -ravintolan terassilla jykevien holvikaarten alla. Tarjolla olisi esimerkiksi tuhteja liha-annoksia sekä paikallista fondueta, mutta valitsen lämpimänä kesäpäivänä mieluummin järvestä pyydettyä kalaa. Toisella kerralla pysähdymme erääseen crêpekahvilaan syömään täytetyt suolaiset bretagnelaiset ohukaiset eli galettet.

Annecyssa on useita kirkkoja, joista käväisemme uusklassisessa Notre-Dame de Liessessa. Sisätiloissa on miellyttävän viileää ja julkisivusta jää mieleen kattoa koristava kullattu Neitsyt Marian patsas.

Taidetta ja näköaloja Annecyn linnassa
Kaupunkia vartioi Annecyn linna, joka on rakennettu vanhankaupungin vieressä kohoavalle kukkulalle. Kävelemme ylös historiaa huokuvaa mukulakivikujaa pitkin. Jykevä linna on vaikuttava näky, kun se ilmestyy kulman takaa näkyviin.

Keskiajalla rakennettua linnaa hallitsivat aikoinaan Geneven kreivit ja Genevois-Nemoursin herttuat. Rakennus autioitui aatelisten poistuttua, minkä jälkeen se toimi pitkään sotilaskasarmina. Annecyn kaupunki osti linnan 1950-luvulla, jolloin se restauroitiin ja otettiin museokäyttöön.

Linnan sisätiloissa voi katsella sekä perinteistä että modernia taidetta. Meitä kiinnostavat erityisesti hienot maalaukset, joihin on ikuistettu paikallisia maisemia. Muutamia näistä teoksista on mukava pysähtyä ihailemaan kaikessa rauhassa, kun taas osa moderneista installaatioista ja muista erikoisista luomuksista menee rehellisesti sanottuna yli ymmärryksen.

Monipuolisessa museossa riittää erilaisia osastoja, joista löytyy muun maussa paikallisia puuhuonekaluja, patsaita ja kalastusvälineitä. Vierailumme aikaan esillä on myös vaihtuva näyttely, jonka teemana on ilmastonmuutoksen aiheuttama jäätiköiden sulaminen sekä tämän seurauksena Alpeilta tehdyt arkeologiset löydöt. Välillä haluamme ihailla näkymiä linnan tornin ikkunoista ympäristöön.

Museovierailumme ajoittuu aukioloajan loppuvaiheeseen, mutta ehdimme nähdä reilussa tunnissa kaiken haluamamme. Paikalla on käydessämme varsin hiljaista, joten saamme tehdä kierroksemme kaikessa rauhassa. Linnan pihamaalta aukeaa hieno näkymä Annecyn punertavien kattojen ylitse. Istumme penkille ihailemaan maisemaa, kunnes linnaa aletaan tältä päivältä sulkea.

Rantamaisemia viihtyisien kävelyteiden varrella
Kaupungilta kannattaa ehdottomasti suunnata järven rantamille ja nauttia puiden varjostamista kävelyteistä. Heti vanhankaupungin edustalta laitureiden vierestä alkaa Jardins de l’Europe -puisto, josta voi jatkaa matkaa pohjoiseen päin.

Kuvauksellisen Le Vassé -kanavan päässä sijaitseva Le Pont des Amours kuuluu ainakin nimensä osalta Annecyn romanttisimpiin kohteisiin. Rakkauden sillan kaiteisiin on kiinnitetty lemmenlukkoja ja pienen sillan päältä saa ihailla hienoa järvimaisemaa.

Sillan tuntumasta voi vuokrata polkuveneitä ja muita vesillä liikkumiseen sopivia menopelejä. Maisemaa hallitsevat taustalla kohoavat vuoret sekä turkoosina kimalteleva vesi.

Annecy-järvi on muutenkin matala, ja pitkä kuiva kesä on laskenut sen pintaa entisestään. Kahlaamalla näyttää pääsevän hyvinkin pitkälle, eikä halukkailla ole vaikeuksia kulkea rannan tuntumassa oleviin pikku majoihin. Hauskannäköiset majat ovat visusti varattuja, ja paikalla riittää toiveikkaita ihmisiä kärkkymässä omaa vuoroaan.

Rannan tuntumassa toimiva Impérial Palace -hotelli kuuluu Annecyn näyttävimpiin maamerkkeihin. Vuonna 1913 avattu hotelli kestitsi monia kuuluisia vieraita Winston Churchillista, Édith Piafista ja Charlie Chaplinista lähtien, mutta joutui lopulta sulkemaan ovensa 1960-luvun puolivälissä. Hotelli heräsi uudelleen henkiin vuonna 1991, ja tarjoaa nykyään neljän tähden majoitusta. Hotellista löytyy myös Annecyn kasino.

Rantatietä pitkin on mukava kävellä, joten jatkamme taivalta kaupungin ulkopuolelle ja seuraavan kylän laidalle saakka. Annecyn linna häämöttää vastarannalla parin kilometrin päässä. Vaikka Annecyn vanha keskusta onkin melko pieni, levittäytyy sen ympärille kohtalaisen suuri kaupunki.

Risteily Annecy-järven aalloilla
Järvi näyttää rannalta käsin kauniilta, mutta näkymät vain paranevat, kun lähdemme pienelle risteilylle. Compagnie des Bateaux du Lac d’Annecy järjestää säännöllisesti erilaisia maisemaristeilyjä, joiden lippuja voi ostaa keskustassa sijaitsevan laiturin tuntumasta tai etukäteen yrityksen nettisivuilta. Valitsemme puolentoista tunnin mittaisen vaihtoehdon, joka vie lähes järven toiseen päähän saakka.

Aurinkoinen sää muuttuu laivaan astuessamme uhkaavan pilviseksi ja olosuhteet ehtivät vaihtua risteilyn aikana moneen kertaan. Joudumme pakenemaan sadekuuroa hetkeksi sisätiloihin, kunnes sää taas yllättäen kirkastuu ja pääsemme palaamaan ulkoilmaan. Onneksi aluksella on miellyttävän väljää.

Sadepilvet, sumu ja pilvien välistä pilkahtelevat auringonsäteet luovat maisemaan mielenkiintoisia vivahteita. Ilma tuntuu ja tuoksuu hyvin raikkaalta, kun tasaisesti puksuttava moottori kuljettaa meitä pitkin järveä.

Kenties mieleenpainuvin ohittamamme nähtävyys on Château de Châteauvieux. Duingtin kunnassa sijaitseva keskiaikainen linna on rakennettu näyttävälle paikalle pieneen saareen, joka on sittemmin muokattu täyttömaan avulla niemeksi. Linna vartioi eräänlaista salmea, joka jakaa järven laajaan pohjoisosaan sekä suppeampaan eteläosaan, jossa käymme kääntymässä ennen paluumatkaa. Château de Châteauvieux on yksityisomistuksessa ja siihen pääsee tutustumaan lähemmin vain joidenkin kulttuuritapahtumien yhteydessä.

Näemme risteilyn aikana myös järven itäpuolisia rinteitä koristavan Menthon-Saint-Bernardin linnan. Upea vanha rakennus on ollut jo yli tuhannen vuoden ajan Menthonin suvun hallussa, ja se on avoinna vierailijoille. Mekin harkitsimme linnassa käyntiä, mutta vierailu jäi tällä matkalla tekemättä. Linnalle on Annecysta kymmenisen kilometriä matkaa. Bussit kulkevat linnan lähistölle, joskaan eivät aivan perille saakka.

Vuoristojärven rantoja on kiva katsella niin maisemien kuin satunnaisten rakennustenkin vuoksi. Kuvassa näkyvä La Palace de Menthon lienee harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, jos viiden tähden majoitus järven rannalla kiinnostaa. Pilvinen risteilysää kirkastuu loppuillaksi juuri, kun alamme saapua takaisin Annecyyn.

Ajatuksia Annecysta
Annecyssa kelpaa ihailla kaunista kaupunkia turkoosina kimaltelevan vuoristojärven rannalla. Meille riitti tällä kerralla käveleminen kaupungin alueella, mutta seutu sopii erinomaisesti myös reippaampaan liikuntaan. Vuorilta löytyy eri tasoisia patikkapolkuja ja järven rantoja pitkin voi viilettää vaikkapa polkupyörällä. Kierros koko järven ympäri on noin neljänkymmenen kilometrin mittainen.

Vaikkei Annecy olekaan suomalaisten keskuudessa erityisen tunnettu matkakohde, riittää siellä varsinkin kesän suosituimpina viikkoina turisteja liiaksi asti. Elokuun lopun ihmismäärästä ei ollut meille suuremmin haittaa, mutta voi silti olla parempi idea ajoittaa Annecyn-matka esimerkiksi touko-kesäkuuhun tai alkusyksyyn. Annecy on joka tapauksessa ainutlaatuinen matkakohde, jota on helppo suositella kaikille kauneudesta pitäville matkailijoille.
Ranska
Pariisin mahtipontinen Panthéon
Ranskan merkittävimpien henkilöiden hautapaikkana tunnettu Panthéon kuuluu Pariisin suuriin nähtävyyksiin. Rakennuksessa käyminen oli jäänyt aiemmilla matkoilla väliin, mutta viimein tänä vuonna pääsin tutustumaan tähän historialliseen maamerkkiin.
Panthéon rakennettiin kuningas Ludvig XV:n aloitteesta Pariisin suojeluspyhimykselle Pyhälle Genevièvelle omistetuksi kirkoksi. Rakennustöiden valmistuminen osui samoihin aikoihin vuonna 1789 alkaneen Ranskan suuren vallankumouksen kanssa. Uudet päättäjät suhtautuivat katoliseen kirkkoon vihamielisesti, joten massiivisesta rakennuksesta tulikin kirkon sijasta suurmiesten hautapaikka. Panthéon on ehtinyt vuosien varrella toimia pariin otteeseen myös kirkkona, mutta se on yhä nykyäänkin Ranskan historian merkittävimpien henkilöiden mausoleumi.

Istahdimme jo parikymmentä vuotta sitten ohi kulkiessamme Panthéonin portaille ja kolme vuotta sitten suuri kupoli häämötti kauas vuokra-asuntomme ikkunaan. Viimein tämän vuoden kesäkuussa tulee aika astua rakennuksen sisäpuolelle. Ostin pääsyliput netistä, joten pääsemme jonottamatta sisään. Toisaalta lippuluukulle johtava jonokin näyttää kauniista kesäpäivästä huolimatta melko lyhyeltä. Pariisissa on niin paljon nähtävyyksiä, ettei kaikkiin onneksi riitä samanlaista ruuhkaa kuin Eiffel-tornille tai Riemukaarelle. Pääsemme heti aluksi ihailemaan suurta salia, joka näyttää hyvin mahtipontiselta. Tiloissa riittää avaruutta ja korkeutta.

Panthéonin nimi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kaikkien jumalten temppeliä. Latinalaiskorttelissa sijaitsevan rakennuksen yhtenä esikuvana oli Rooman antiikinaikainen Pantheon, jonka julkisivu onkin hyvin samankaltainen.

Arkkitehti Jacques-Germain Soufflot halusi lisätä rakennukseen Rooman Pantheonista poiketen näyttävän kupolin, jolle haettiin mallia Pietarinkirkosta ja Lontoon St Paulin katedraalista. Panthéonin kupolin huippu oli Eiffel-tornin valmistumiseen saakka koko Pariisin korkein piste.

Salin poikkeuksellinen korkeus miellytti fyysikko Léon Foucaultia, joka halusi todistaa maapallon pyörimisliikkeen. Hän ripusti Panthéonin kupolista 67 metriä korkean heilurin, jonka päässä oli messinkinen pallo. Heilurin liike ja kiertyminen osoittavat maapallon pyörivän akselinsa ympäri. Nyt paikalla oleva heiluri on jäljitelmä alkuperäisestä ja sen rauhallisia liikkeitä on hauska pysähtyä hetkeksi seuraamaan, vaikkei fysiikan lakeja ymmärtäisikään. Foucault’n alun perin Panthéonissa käyttämä heiluri on esillä Arts et Métiers -museossa Pariisissa.

Huomio kiinnittyy suuren heilurin lisäksi erikoisiin lasivitriineistä löytyviin nykytaideteoksiin. Sota-ajasta muistuttavat installaatiot ovat Anselm Kieferin käsialaa. Saksalaisen taiteilijan nimi on itselleni tuttu, sillä kirjoitin aikoinaan blogiinkin, kuinka Kieferin suurikokoiset maalaukset olivat mielestäni Bilbaon Guggenheimin vaikuttavimpia teoksia. En silti innostu Panthéoniin toteutetuista installaatioista yhtä paljon. Teokset ovat presidentti Emmanuel Macronin tilaamia töitä. Ne esiteltiin marraskuussa 2020, lähes sata vuotta Panthéonin edellisten taideteosten paljastamisen jälkeen.

Panthéonin haudat sijaitsevat kellarikerroksen kryptassa, joka on juhlallisuudestaan huolimatta varsin karu paikka. Odotin huomattavasti näyttävämpää toteutusta, mutta keskenään samanlaiset haudat ovatkin vain hyvin pelkistettyjä kivipaasia. Krypta on sokkeloinen tila, jonka haudat sijaitsevat pienissä muutamalle henkilölle varatuissa kammioissa. Nautimme näin helteisenä päivänä tilojen viileydestä.

Filosofina sekä kirjailijana tunnettu Voltaire on kunniapaikalla ja hänelle on kryptassa jopa oma patsaansa. Vuonna 1778 menehtynyt Voltaire on yksi ensimmäisistä Panthéoniin haudatuista henkilöistä. Panthéon ei ollut Voltairen kuollessa vielä edes valmistunut ja filosofin hauta siirrettiin nykyiselle paikalleen vasta 1791. Osa Panthéoniin haudatuista on päässyt tänne pian kuolemansa jälkeen, mutta on myös monia, jotka on siirretty kunnianosoituksena kryptaan vasta vuosikymmeniäkin myöhemmin.

Kiertelemme koko hautojen labyrintin ympäri. Käytävillä on kosketusnäyttöjä, joilta voi tutkia kryptan karttaa sekä lukea lisätietoja tänne haudatuista henkilöistä. Esimerkiksi pistekirjoituksen keksijästä Louis Braillesta on kiinnostavaa kuulla. Hautauksia ei ole historian saatossa tehty lainkaan säännöllisesti, vaan lähes puolet kryptan merkkihenkilöistä on päätynyt tänne Napoleonin valtakaudella 1800-luvun alussa. Napoleonin oma hauta on kuitenkin Pariisin Invalidikirkossa.

Yksi kryptan uusimmista tulokkaista on vuonna 2021 kunnian saanut Joséphine Baker. Viihdetaiteilijana, ihmisoikeusaktivistina sekä sodanaikaisen Ranskan vastarintaliikkeen toimijana tunnettu Baker on meille tuttu hahmo, sillä vierailimme viime vuonna hänen kotimuseossaan Château des Milandesissa. Hänestä tuli kryptan ensimmäinen amerikkalaissyntyinen henkilö sekä ensimmäinen tummaihoinen nainen. Naiset ovat täällä muutenkin vähemmistönä, sillä kunniapaikkoja on jaettu toistaiseksi 76 miehelle sekä vain seitsemälle naiselle. Bakerin hautapaikka on symbolinen, sillä vuonna 1975 kuolleen naisen maalliset jäännökset ovat edelleen Monacon hautausmaalla.

Panthéonin arvostetuimpiin haudattuihin kuuluvat fyysikot Marie ja Pierre Curie. Pariskunta työskenteli radioaktiivisuuden parissa ja sai yhdessä Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903. Pierre kuoli auto-onnettomuudessa, mutta Marie jatkoi tutkimustöitään ja saavutti vielä myös Nobelin kemianpalkinnon. He saivat paikkansa Panthéonissa vuonna 1995.

Eräästä kammiosta löytyvät kirjallisuuden suurmiesten Alexander Dumas’n, Victor Hugon sekä Émile Zolan hautamuistomerkit. Olen itse lukenut kolmikon tuotannosta vain Dumas’n Kolme muskettisoturia. Matkavinkkinä voisi mainita Pariisin liepeillä sijaitsevan Dumas’n kotimuseon Château de Monte-Criston, jossa en tosin ole vielä itsekään päässyt käymään.

Palaamme kryptasta takaisin suureen saliin ja ihailemme vielä hetken taideteoksia. Katseeni osuu pois lähtiessämme Saint Denisiä esittävään tauluun. Suomeksi nimellä Pyhä Dionysius tunnettu kirkonmies kuuluu Pyhän Genevièven tavoin Pariisin suojeluspyhimyksiin. Saint Denis koki marttyyrikuoleman ja hänet tunnetaan erityisesti tarinasta, jonka mukaan mies kantoi oman irti lyödyn päänsä hautaansa.

Panthéonin mieleenpainuvin elämys voisi olla kupolin näköalapaikalta avautuva maisema yli Pariisin. Kupoli oli kuitenkin matkamme aikana suljettu, eikä sitä ole tätä syksyllä kirjoittaessani vielä avattu. Asiasta ei löydy virallista tiedotetta, mutta sulkeminen liittyy käsittääkseni ikävään toukokuiseen tapaukseen, kun nuori nainen teki itsemurhan hyppäämällä tornista alas. Toivottavasti näköalapaikka saataisiin avattua tavanomaisen talvitauon jälkeen taas ensi keväänä.
Lisätietoa löytyy Panthéonin virallisilta nettisivuilta.
Lue myös muita Pariisista kertovia juttujani, kuten Pariisin-viikon monet kokemukset ja 30 nähtävyyttä Pariisissa.
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Jääkiekko1 vuosi sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä
-
Ranska1 vuosi sittenChâteau des Milandes – Joséphine Bakerin linna
-
Ranska1 vuosi sittenMarqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Italia1 vuosi sittenPäiväretki tornin juurelle Pisaan
-
Englanti1 vuosi sittenLontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
-
Eurooppa10 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Yhdysvallat11 kuukautta sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia10 kuukautta sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
10.7.2025 at 18:27
Kyllähän Pariisista tulee ekana mieleen nuo tunnetuimmat nähtävyydet. Myöhemmin sitä taatusti kiinnittää ihan eri asioihin huomiota, kun on kaupunkiin tutustunut.
Mika / Lähtöportti
10.7.2025 at 19:35
Näinhän se menee. Itsekin käyn aina uusissa kohteissa katsomassa tunnetuimmat nähtävyydet aluksi. Pariisin tapauksessa samoja nähtävyyksiä on tullut nähtyä moneen kertaan, kun olen tehnyt sinne matkoja eri ihmisten kanssa.
Tellu
18.7.2025 at 20:52
Kiitos jälleen kerran hyvistä vinkeistä! Olen innolla lukenut sinun kaikki Pariisin vinkit, sillä vihdoinkin syksyllä lähdemme 4 päivän matkalle Pariisin. En tiedä kumpi odottaa matkaa innokkaammin; minä, joka rakastan historiaa vai tytär, joka opiskelee muotia. Ja näitä molempia Pariisissa riittää!!
Mika / Lähtöportti
19.7.2025 at 17:36
Tosi mukava kuulla! Pariisi on mahtava kohde sekä historiaa että muotia ajatellen, joten molemmille löytyy varmasti paljon valinnanvaraa. Mukavaa matkan odotusta sinne 🙂