Ota yhteyttä

Italia

Viikonloppu Milanossa – taitoluistelua, ruokaa ja katutaidetta

Julkaistu

Palasin sunnuntaina kotiin Milanosta, jossa olin vaimoni kanssa seuraamassa taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailuja. Vaikka suurin osa ajasta kului jäähallilla, ehdimme myös kävellä kaupungilla ja syödä pari maukasta illallista.

Seurasimme kilpailuja Mediolanum Forum -hallissa kahtena päivänä. Olen aina ollut kiinnostunut kaikista urheilulajeista ja päässyt vaimoni innostuksen kautta sisälle myös taitoluistelun maailmaan. Alkuperäisenä ajatuksenani oli nähdä samalla reissulla myös jalkapalloa, mutta ikävään aikaan osunut maaottelutauko muutti suunnitelmia.

Mediolanum Forum sijaitsee Assagossa, noin parinkymmenen minuutin metromatkan päässä keskustasta. Hallin puitteet eivät ole aivan kotoisen Hartwall Arenan tasolla, sillä ahtaat käytävät ruuhkautuvat helposti. Mediolanum Forumissa järjestetään usein konsertteja ja se toimii koripallon Euroliigassa pelaavan Olimpia Milanon kotikenttänä. Joku saattaa muistaa myös saman katon alla pelatun jääkiekon MM-finaalin, jonka Suomi hävisi rankkareilla Kanadalle keväällä 1994.

Urheilu on parasta paikan päällä, mikä pätee myös taitoluisteluun. Urheilun ja taiteen upealla tavalla yhdistävä laji on äärimmäisen haastava, minkä johdosta asiantunteva yleisö kannustaa tasapuolisesti kaikkia. Viihdetapahtumaan kuuluvat myös värivalot ja vauhdikkaat taukomusiikit. Oman mausteensa tuovat innokkaat japanilaisfanit, jotka kansoittavat uskollisesti kansainvälisten kilpailujen ensimmäiset rivit joka puolella maailmaa. Lukemattomat nousevan auringon liput heiluivat jälleen riemukkaasti, kun Japani nappasi kisoista yhteensä kolme mitalia.

Kilpailut tarjosivat odotetun jännittäviä hetkiä. Naisten vapaaohjelma huipentui viimeisenä luistelleen kotiyleisön suosikin Carolina Kostnerin suoritukseen. Tarjolla oli pitkän uran kruunuksi jopa mestaruus, mutta Kostner taipui lopulta neljänneksi ja kultamitali matkasi Kaetlyn Osmondin kaulassa Kanadaan. Myös jäätanssissa koettiin italialaispettymys, kun uransa päättäneet Anna Cappellini ja Luca Lanotte putosivat täpärästi mitaleilta. Mestaruus meni ansaitusti Ranskan Gabriella Papadakisille ja Guillaume Cizeronille. Miesten kilpailussa nähtiin runsaasti epäonnistumisia, minkä seurauksena amerikkalaisvoittaja Nathan Chen oli lopulta murskaavan ylivoimainen. Paras suomalaissuoritus Milanossa oli Viveca Lindforsin 16. sija naisten kilpailussa.

Paikan päällä näkee paljon sellaista, joka ei koskaan päädy televisioruutuun. Esimerkiksi monet urheilijat ovat kilpailujen jälkeen tavattavissa hallin käytävillä. Suurimmat tähdet jakavat nimikirjoituksensa ennalta sovittuihin aikoihin tiskien takana, kun taas osa luistelijoista poseeraa mielellään faniensa kanssa rennosti muun kansan seassa. Tällainen kurkistus kulissien taakse antaa jonkinlaisen vaikutelman urheilijoista ihmisinä, ja tekee samalla lajin seuraamisesta entistä mielenkiintoisempaa.

Aamusta iltaan jatkuneet kilpailut veivät lähes kaiken Milanossa viettämämme ajan, mutta ehdimme sentään nauttia kaupungin ravintolatarjonnasta pari kertaa. Kantapaikkani Milanossa on Breran kaupunginosasta löytyvä Botinero, joka on jo uransa päättäneiden suosikkipelaajieni Javier Zanettin ja Esteban Cambiasson omistuksessa.

Botinero ei pettänyt tälläkään kertaa. Tyylikkäässä ravintolassa on mukavan rento tunnelma ja palvelu toimii erinomaisesti. Listalta löytyy syötävää moneen makuun ja annokset ovat sen verran reiluja, että antipastojen jälkeen kannattaa valita joko primo tai secondo, muttei molempia. Päädyn tällä kerralla lihaan, sillä se on tässä argentiinalaishenkisessä ravintolassa laadukasta. Talo tarjoaa jälkiruoan päälle tilatun espresson seuraksi vielä herkullisia cannoleja.

Interin pelaajia esittävät maalaukset ja muu jalkapallorekvisiitta kuuluu olennaisena osana sisustukseen, muttei silti tee ravintolasalista halvan sporttibaarin näköistä. Loungebaarin vitriineihin asetellussa kokoelmassa on kymmenien jalkapallolegendojen nappulakenkiä Zlatan Ibrahimovićista Lionel Messiin.

Boheemissa maineessa oleva Brera kuuluu ehdottomasti Milanon miellyttävimpiin alueisiin. Sen ravintolat, baarit, taidegalleriat ja pienet putiikit houkuttelevat kiireettömälle kierrokselle niin päivisin kuin iltaisinkin. Brera kannattaa muistaa myös majoituspaikkaa etsiessä.


Valitsen ainoan päivänvalossa tekemämme kävelyretken kohteeksi Isolan ja Porta Garibaldin alueet, jotka sijaitsevat hieman ydinkeskustan pohjoispuolella. Isolan tunnetuin nähtävyys on vuonna 2014 valmistunut Bosco Verticale eli pystysuora metsä. Kahden tornitalon parvekkeille on istutettu yhteensä noin 900 puuta, jotka eivät tosin vielä tähän aikaan vuodesta ole aivan vehreimmillään. Näyttävä kokonaisuus on voittanut kansainvälisiä arkkitehtuuripalkintoja.

Bosco Verticalen lähistöltä Via Pietro Borsierin varrelta löytyy etsimäni katutaideteos Inter Wall. Kokonainen kerrostalon seinä on maalattu Milanon sinimustan jalkapalloseuran 110-vuotisjuhlan kunniaksi. Teos ei valitettavasti ehtinyt olla valmiina montakaan päivää ennen kuin jotkut, luultavasti paikalliskilpailija Milanin kannattajat, kävivät sen sotkemassa. Seinää ihailemaan saapuu myös paikallinen vanhempi rouva, joka manaa vandaalit kauniisti sanottuna alimpaan helvettiin. Vaikka punainen väri meni itsellänikin tunteisiin, ymmärrän silti, ettei muutaman idiootin takia kannata tuomita suurempaa yhteisöä. Toivotamme toisillemme Forza Inter ja jatkamme matkaa. Italiassa jalkapallo kuuluu koko kansalle.

Porta Garibaldin rautatieaseman ympäristöön on noussut viime aikoina kiiltäviä pilvenpiirtäjiä sekä muita modernia arkkitehtuuria edustavia rakennuksia. Silmääni miellyttävät erityisesti uuden Unicredit Pavilionin puiset rakenteet, jotka tuovat mukavaa kontrastia ympäristön lasiin ja metalliin. Piazza Gae Aulentin ympäristössä on leppoisa tunnelma, kevätaurinko lämmittää ja taustalla soivat tanssikuvioitaan harjoittelevan nuorisoryhmän stereot. Tämä on uudenaikaista Milanoa parhaimmillaan.

Milanon suosituin illanviettoalue on Navigli, jonka kanavien varret täyttyvät hyväntuulisesta puheensorinasta varsinkin viikonloppuiltaisin. Valitsemme runsaasta ravintolatarjonnasta viimeisen päivän illallispaikaksemme Osteria di Porta Ciccan. (Huom! Osteria di Porta Cicca suljettiin pysyvästi vuonna 2019.)

Maistelumenun alkuosa ei herätä suurta innostusta, mutta ravioli, mustekala ja jälkiruoka tuovat hymyn huulille. Asiakaskunta koostuu niin turisteista kuin koirat pöydän alla illastavista paikallisistakin. Ravintolan tunnelma on miellyttävä ja suorastaan kodikas. Arvostan myös ystävällistä palvelua, joskin välillä tuntuu että annoksia kiidätetään pöytiin jopa liian tehokkaalla tahdilla. Jään pohtimaan, olisiko sittenkin kannattanut valita maistelumenun sijasta reilu pasta-annos ja sen päälle joku pääruoista.

Vaikka Osteria di Porta Cicca olikin miellyttävä kokemus, jatkan Naviglin parhaan ravintolan metsästystä ensi kerralla luultavasti jossain toisessa osoitteessa. Aiempien matkojen perusteella kärkipaikkaa pitää toistaiseksi perinteikäs El Brellin.

Naviglin lauantai-ilta uhkaa yltyä omaan makuumme jopa liian ruuhkaiseksi ja meluisaksi. Lähdemme kävelemään viileässä kevätillassa ydinkeskustan suuntaan, kunnes pysähdymme San Lorenzon kirkolle. Rakennuksen edustalla kohoaa rivi roomalaisajalta peräisin olevia korinttilaisia pylväitä, jotka tuovat hauskalla tavalla esiin Milanon historian kerrostumia.

Katutaiteen ystävän kannattaa kurkata kirkon kulman taakse, josta löytyy neljänkymmenen metrin verran upeita graffiteja. Nelisen vuotta sitten valmistunut kokonaisuus on kirkon ideoima tilaustyö, jossa esitellään Milanon parituhatvuotista historiaa. Esillä on Leonardo da Vincin ja Giuseppe Verdin kaltaisia merkkihenkilöitä hauskasti toteutettuina.

Päädymme lopulta kaupungin keskipisteeseen Duomon aukiolle. Jättimäinen kirkko on valaistu komeasti ja taustamusiikkina toimivat Terrazza Aperolin parvekkeelta kaikuvat rytmit. Täällä ruusukauppiaita väistellessä alkaa havahtua siihen todellisuuteen, että olemme viettäneet tätä ennen melkein koko matkan perinteisimpien turistireittien ulkopuolella. Moni haukkuu Milanoa tylsäksi ja kiireiseksi kaupungiksi, mutta itse löydän sieltä joka kerralla uudenlaisia elämyksiä.

Matka on kaikesta huolimatta paras päättää turistisella tavalla ja suunnata Galleria Vittorio Emanuele II:n näyttävän lasikaton alle. Gucci ja Armani ovat sulkeneet ovensa jo aikoja sitten, joten käytävillä on suhteellisen väljää. Gallerian keskiosan marmorilattialta löytyy Torinon kaupungin härkää esittävä vaakuna. Vanhan uskomuksen mukaan kolme oikean jalan kantapään varassa tehtyä kierrosta härän päällä tuovat hyvää onnea. Tätä tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Siinä pyöriessäni mietin, että minulle hyvää onnea tarkoittaisi pikainen palaaminen Milanoon.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
16 kommenttia

Kommentit

  1. Suunnaton

    1.4.2018 at 14:24

    Mua huvittaa vieläkin oma hämmästykseni, kun näin tällä viikolla jäähallin kuvan jossain sun somekanavassasi. Oletin heti, että kyseessä on jääkiekkokaukalo. Vasta vähän tarkempi tutkiminen paljasti, että veikkaus meni huti ja lujaa. Myönnetään, että hieman yllätyin taitoluisteluareenasta 🙂
    Onpa kiva kuulla, mitä kisoissa tapahtuu televisiokameroiden ulkopuolella. Tosi mukavaa, että kilpaijat jalkautuvat yleisön sekaan tapaamaan fanejaan.

    • Mika / Lähtöportti

      6.4.2018 at 9:37

      Välillä on hauska yllättää! Tuo oli mulle varsinainen jäähalliviikko, sillä se alkoi Jokerien KHL-matsilla Helsingissä ja loppui taitoluisteluun Milanossa 😀

      Tuo on tosi kiva, että urheilijoita näkee noissa tapahtumissa myös käytävillä. Joillakin keskitason kilpailijoilla tuntuu olevan paljonkin aikaa faneille, mutta suurten tähtien ympärillä on tietysti hässäkkää. Eipä mulla ole ollut tarvetta mennä keneltäkään nimmareita pyytelemään, mutta sivusta on ollut hauska seurata. Gabriella Papadakisin kanssa olisin voinut ottaa selfien, mutta aasialaisia kyynärpäitä alkoi tulla kylkeen sellaisella voimalla, että se jäi sitten haaveeksi 😀

  2. Merja / Merjan matkassa

    2.4.2018 at 18:51

    Teillä on ollut mukavanoloinen Milanon matka. Aikoinaan tuli taitoluistelua seurattua telkkarin välityksellä, kun suomalaiset menestyivät. Nyt on jäänyt niiden katsominen enkä osaa nimetä muidenkaan maiden huippuja enää. Milano on minulla vielä käymättä. Monesti olen kuullut sen oleva tylsä kaupunki, joten kiva kuulla että sinulla on toinen käsitys asiasta.

    • Mika / Lähtöportti

      6.4.2018 at 9:46

      Noinhan se usein menee, että suomalaisten menestyksen hiipuessa tiettyjen lajien seuraaminen unohtuu. Itsellänikin käy aina välillä niin. Milano jakaa mielipiteitä ja monet pitävät sitä tylsänä. Italialla on monet kasvot, eikä Milanosta kannata lähteä etsimään sellaisia romanttisia aukioita tai kiireetöntä tunnelmaa kuin vaikka Toscanan pikkukaupungeista. Milano on paremminkin keskieurooppalainen suurkaupunki, mutta mieleiset paikat löytämällä siitäkin saa paljon irti ja voi tuntea olonsa kotoisaksi.

  3. Martta / Martan Matkassa

    2.4.2018 at 23:25

    Omasta Milanon reissusta on kulunut jo tovi ja haluaisin sinne kovasti uudelleen. Outletit ja Viimeinen illallinen houkuttelevat. Kiitos hyvistä vinkeistä tuo kerrostalo puineen päivineen oli aika huikea! Eikä yhtään hassumpi tuo muraalikaan.

    • Mika / Lähtöportti

      6.4.2018 at 9:54

      Haluaisin joskus itsekin nähdä aidon ja alkuperäisen Viimeisen illallisen, täytyy vain varata vierailuaika Santa Maria delle Grazien kirkkoon hyvissä ajoin. Kerrostalojen puut kannattaa käydä katsomassa, niiden sijainti Garibaldin aseman lähistöllä on suhteellisen kätevä. Milanossa voi lähteä myös laajemmalle katutaidekierrokselle, sillä muraaleja riittää ympäri kaupunkia.

  4. Kaisa

    2.4.2018 at 23:25

    Olen käynyt Milanossa kaksi kertaa läpikulkumatkalla jonnekin muualle ja miettinyt että joskus sinne pitäisi päästä sukeltamaan syvemmälle. Lääkkeeksi Milanon-kaipuuseen olen katsonut telkkarista ”Milanon naisten paratiisi”-sarjaa, jossa on ihanaa vanhan ajan glamouria ja Duomo vilahtaa aina silloin tällöin 🙂 en tosin ole varma onko lääke auttanut vai pahentanut asiaa 😀

    • Mika / Lähtöportti

      6.4.2018 at 10:13

      Tuollaiset lääkkeet on vähän kyseenalaisia, mutta ne kannattaa tällaisessa tapauksessa ottaa vaikutuksesta huolimatta 😀 Kyllä Milanolle kannattaa varata joskus sen verran aikaa, että pääsee tutustumaan kaupunkiin paremmin. Omatkin käyntini Milanossa ovat aina olleet suhteellisen lyhyitä, aina tuntuu kerääntyvän vain lisää asioita mitä haluaisin tehdä siellä seuraavalla kerralla 🙂

  5. Marianne/Heavy Metal Traveler

    6.4.2018 at 7:31

    Kyllähän tuo Bosco Verticale on aika huima näky nytkin, vaikkei ihan vehreimmillään ole.

    • Mika / Lähtöportti

      6.4.2018 at 10:16

      Bosco Verticale on hieno idea ja samanlaisia taloja olisi kiva nähdä muuallakin. Talot ovat näyttäviä, korkeammassa noista on 24 kerrosta.

  6. Mikko | Shangri-la.fi

    6.4.2018 at 11:23

    Milano kaipaa ehdottomasti omalla kohdalla uutta visiittiä. Viimeksi n. 20 vuotta sitten vierailleena ei kaupungista ole hirveän tuttuja muistikuvia jäljellä. Kävimme silloin katsomassa Milan – Inter -Italian Cupin pelin San Sirolla ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton! Noin 100 000 jalkapallofania huutamassa koko pelin ajan oli teinipojalle aika huima kokemus mikä ei ole vielä voittajaansa löytänyt mistään pelejä paikan päällä seuratessa. Itse tosin joudun tunnustautumaan Juventus faniksi, joten Torino saattaa kuitenkin vetää pidemmän korren seuraavan kerran Pohjois-Italiaan suunnatessa. Forza Juve!

    • Mika / Lähtöportti

      8.4.2018 at 16:07

      Milanon derby on huikea kokemus! En unohda koskaan stadionin betonirakenteiden vavahtelua, kun tuhannet katsojat hyppivät samaan tahtiin. San Siron akustiikka on myös mahtava moneen muuhun stadioniin verrattuna. Toivottavasti jo ensi kaudella pääsisi taas peliin Milanossa. Torinossa en ole koskaan käynyt, mutta haluan ehdottomasti nähdä joskus senkin kaupungin. Juventus Stadiumille tuskin koskaan jalallani astun, mutta Torinon peli olisi mukava käydä katsomassa 😉

  7. Pia / Lyhyenä hetkenä

    6.4.2018 at 12:15

    Onpahan mahtava ilmestys tuo Bosco Verticale! Ja kirkon tilaamat graffitit, katolinen kirkkoko vanhoillinen? Omat Milano-visiitit ovat suuntautuneet lähinnä lentokentälle tai sitten on vietetty yksi yö ohikulkumatkalla. Seuraavan kerran on selkeästi pysähdyttävä paikoilleen vähän pidemmäksi aikaa!

    • Mika / Lähtöportti

      8.4.2018 at 16:10

      Pysähdy ihmeessä seuraavalla kerralla Milanoon muutamaksi päiväksi! Fiilistele Naviglin ja Breran alueilla ja etsi parhaat aperitivot 🙂 Bosco Verticale kannattaa toki myös käydä katsomassa ja jos katutaide kiinnostaa, niin sitä löytyy eri puolilta kaupunkia. Tuo kirkon tilaama graffitiseinä on näyttävä kokonaisuus, harmi ettei tullut otettua siitä sellaista hyvää kuvaa missä koko seinä näkyisi laajemmin.

  8. Kohteena maailma / Rami

    16.4.2018 at 1:32

    Urheilukilpailut ja matkustaminen toimii aina! Samaten katutaide! Mutta, harmi homma tuo punamustien paitojen kannattajat – olisivat nyt antaneet olla tuon sinimustien taideteoksen rauhassa. Forza Inter!

    • Mika / Lähtöportti

      17.4.2018 at 12:37

      Urheilumatkat on mainioita kokemuksia lajista riippumatta. En malta odottaa Pietaria ja futiksen MM-kisoja 😀 Surullinen tempaus tuo seinän töhriminen. Vaikka tunteella kannattaminen ja pieni verbaalinen vinoilu kuuluu asiaan, on väkivalta ja vandalismi aina jyrkästi tuomittavaa. Olisi mahtavaa jos molemmilla olisi omat muraalinsa, joiden annettaisiin pysyä puhtaina. Forza Inter!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme äskettäin vaimon kanssa mukavan viikonlopun Bergamossa. Yksi pohjoisitalialaisen kaupungin häikäisevimmistä nähtävyyksistä on Santa Maria Maggioren basilika, joka sykähdyttää myös paljon kirkkoja nähneitä matkailijoita.

Bergamon kaupunki jakautuu maantieteellisesti ylä- ja alakaupunkiin, joista kukkulan päällä kohoava yläkaupunki eli Città Alta on selvästi vanhempi. Venetsialaiset rakensivat 1500-luvulla Città Altan ympärille tukevat muurit, joiden sisäpuolella voi edelleen ihailla keskiaikaista arkkitehtuuria.

santamariamaggiore_bergamo_10


Todellinen helmi rakennusten joukossa on Basilica di Santa Maria Maggiore, jonka sisätilat saavat lähestulkoon haukkomaan henkeä. Olen vieraillut lukemattomissa kirkoissa ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa, mutta tuskin mikään noista rakennuksista on tehnyt yhtä suurta vaikutusta nimenomaan sisätilojensa osalta. Viime vuonna julkaisemassani jutussa mainituista 12 kirkosta ehkä Pariisin Sainte-Chapellen sisätilat vetävät Santa Maria Maggiorelle vertoja, mutta aivan erilaisella tyylillä.

santamariamaggiore_bergamo_08


Santa Maria Maggiore sijaitsee Città Altan parhaalla paikalla kaupungin symbolin Campanone-tornin ja Bergamon tuomiokirkon kainalossa. Basilikan julkisivulla on kaksi ovea, joista pienempi mutta tavallaan keskeisemmältä näyttävä ei johda varsinaiseen kirkkoon vaan Colleonin kappeliin. Bartolomeo Colleoni oli 1400-luvulla elänyt sotapäällikkö, joka halusi rakennuttaa itselleen oman mausoleumin. Vaikka Colleoni palvelikin suurimman osan palkkasoturin urastaan Venetsiaa, oli hän ylpeä bergamolaisista juuristaan. Tarkalleen ottaen Colleoni syntyi Solzan kylässä Bergamon lähistöllä.

santamariamaggiore_bergamo_11

 
Colleonin kappelissa vieraileminen on ilmaista, joskin euron vapaaehtoista lahjoitusta suositellaan. Kappelin sisällä ei saa ottaa valokuvia, ja paikalla päivystävä matkamuistokauppias huolehtii kiellon noudattamisesta. Hillityn tyylikkäällä taiteella koristeltu kappeli on kaunis. Mieleen jäävät lähinnä keltasävyistä kupolia koristavat klassiset maalaukset, tummanpuhuva alttari sekä seinällä komeileva kullattu ratsastajapatsas. Kappelin ulkopuolella olevasta aidasta löytyy Colleonin vaakuna, jossa näkyvät kuviot eivät suinkaan ole esimerkiksi valkosipuleita vaan kiveksiä. Bartolomeo Colleonilla oli kuulemma kolme kivestä, ja sotapäällikkö oli tästä niin ylpeä että asia tulee esille jopa suvun vaakunassa.

santamariamaggiore_bergamo_16


Viereinen suurempi ovi johtaa varsinaiseen Santa Maria Maggioren basilikaan. Sisäänpääsy maksaa viisi euroa, ja vaikken kirkkojen pääsymaksuista periaatteessa pidäkään, maksamme tällä kerralla mielellämme. Näin upeaa nähtävyyttä ei kannata jättää Bergamossa väliin!

santamariamaggiore_bergamo_17


Basilika rakennettiin kiitokseksi Neitsyt Marialle, jonka uskottiin suojelleen bergamolaisia Pohjois-Italiaa riivanneelta ruttoepidemialta. Pääalttari vihittiin käyttöön vuonna 1185, mutta työt jatkuivat tuon jälkeen vielä kauan ja esimerkiksi kellotorni saatiin valmiiksi vasta 1400-luvulla. Tuon jälkeen on tehty vielä paljon muutakin.

santamariamaggiore_bergamo_13


Suurimman vaikutuksen heti ensi silmäyksellä tekevät runsaat kattomaalaukset, jotka edustavat barokkityyliä. Monet niistä ovat peräisin 1600-luvulta, jolloin elettiin barokin kultakautta Italiassa. Ulkopuolelta rakennus on sen sijaan säilyttänyt paremmin vanhemman romaanisen ulkoasunsa.

santamariamaggiore_bergamo_05


Huomio kiinnittyy seuraavaksi hämmästyttävän hienoon rippituoliin, joka on paikallisen Andrea Fantonin reilut kolmesataa vuotta vanha luomus. Rippituoliin veistetyissä aiheissa toistuvat katumus ja armo. Taustalla näkyy yksi kirkon arvokkaista seinävaatteista.

santamariamaggiore_bergamo_07


Pysähdymme tutkimaan mestarillisesti veistettyjä yksityiskohtia, joissa riittäisi ihailtavaa pidemmäksikin aikaa. Kyllä kannattaisi tehdä hieman pikku syntejä, jos niitä pääsisi tunnustamaan näin upeaan rippituoliin.

santamariamaggiore_bergamo_06


Yksi kirkon nähtävyyksistä on bergamolaisen säveltäjän Gaetano Donizettin hauta. Esimerkiksi oopperasta Lemmenjuoma tunnettu Donizetti oli aikansa merkittävimpiä säveltäjiä Vincenzo Bellinin ja Gioacchino Rossinin rinnalla. Keväällä 1848 menehtyneen Donizettin hautamuistomerkki on kuvanveistäjä Vincenzo Velan käsialaa.

santamariamaggiore_bergamo_12


Kirkon kuoriosa eli alttarin ympäristö on näyttävä. Suurimpana taideteoksena erottuu Camillo Procaccinin maalaama Apostolit Neitsyt Marian tyhjän ja kukkia täynnä olevan haudan ympärillä.

santamariamaggiore_bergamo_14


Korkealla hämmästyneitä apostoleita kuvaavan alttaritaulun yläpuolella on Gian Paolo Cavagnan kupoliin maalaama teos, jossa Neitsyt Maria astuu enkeleiden ympäröimänä taivaaseen. Kahden eri maalarin työt täydentävät hienosti toisiaan.

santamariamaggiore_bergamo_03


Kuoriosassa pääsee käymään ja ihailemaan erilaisia yksityiskohtia lähempää. Itseäni kiinnostavat erityisesti taidokkaat puuveistokset. Opin vasta jälkikäteen, että kuorin arvokkaimpina taideteoksina pidetään taulumaisia puusta tehtyjä upotustöitä, jotka suunnitteli taidemaalari Lorenzo Lotto ja toteutti paikallinen puuteoksiin erikoistunut taituri Giovan Francesco Capoferri.

santamariamaggiore_bergamo_09


Kirkko on täynnä taidetta, ja moni teos jää tällaisella omatoimisella vierailulla varmasti huomioimatta. Sivualttaria koristaa Antonio Bosellin kaikkia pyhimyksiä esittävä maalaus.

santamariamaggiore_bergamo_01


Alttarin edustalla roikkuu varsin rujolta näyttävä veistos, joka esittää ristiinnaulittua Jeesusta. Veistoksen arvellaan olevan peräisin 1300-luvulta, mutta sen tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Veistos sopii kirkkoon hyvin, mutta sen tyyli eroaa melko lailla ympärillä näkyvästä barokkitaiteesta.

santamariamaggiore_bergamo_15


Tästä kirkosta ei millään malttaisi lähteä pois, sillä erityisesti runsaissa kattoon tehdyissä taideteoksissa riittää ihailtavaa. Maalaukset, veistokset ja muut kullatut koristeet sopivat mielestäni saumattomasti yhteen.

santamariamaggiore_bergamo_18


Sali on riittävän suuri ollakseen mahtipontinen, mutta toisaalta sen koko on hyvin helposti lähestyttävä kaikista kookkaimpiin kirkkoihin verrattuna. On myös miellyttävää, että paikalla on vierailumme aikana vain muutamia ihmisiä.

santamariamaggiore_bergamo_02


Käännymme ulko-ovella katsomaan kirkkosalia vielä kerran. Kevätaurinko paistaa ikkunasta muodostaen samanlaisia säteitä kuin taivaallista valoa kuvaavissa uskonnollisissa maalauksissa. Minusta tuntuu että löysin juuri uuden suosikkikirkkoni Italiassa. Kauneus on aina katsojan silmissä, mutta Bergamon Santa Maria Maggioressa on ainakin omaan makuuni aivan erityistä hohdokkuutta.

Jatka lukemista

Italia

Katutaidetta Milanon NoLossa

Julkaistu

Kirjoittaja

Milanoa paremmin ymmärtääkseen on hyvä suunnata ydinkeskustan ulkopuolelle ja tutustua erilaisiin kaupunginosiin. Tämänvuotisen matkamme kohteisiin kuului eläväiseksi ja trendikkääksi mainittu NoLo, josta löytyy muun muassa katutaidetta.

NoLon nimi tulee amerikkalaiseen tyyliin sanoista North of Loreto tai italialaisittain Nord di Loreto. Kysymys on siis Loreton kaupunginosan pohjoispuolelle jäävästä alueesta. Yksi NoLon selkeistä rajoista on Piazzale Loreto, joka muistetaan erityisesti toisen maailmansodan loppuvaiheiden tapahtumista. Comojärvellä ammutun diktaattori Mussolinin ruumis tuotiin silloin roikkumaan kansan nähtäville juuri Loreton aukiolla sijainneen huoltoaseman katokseen.

nolo_17


Saavun NoLoon keväisenä sunnuntaiaamupäivänä. Olen lähtenyt liikkeelle Milanon keskusrautatieaseman kulmilta ja suuntaan Via Veniniä pitkin pohjoiseen. Aurinko porottaa jo kuumasti, mutta vanhat matalat kerrostalot tarjoavat kulkijalle varjopaikkoja.

milano2025_nolo_01


Ilmassa on raukeaa aamupäivän tunnelmaa, joten kaupunginosa ei ole missään tapauksessa eläväisimmillään. On silti hauskaa kuljeskella kaikessa rauhassa pitkin katuja ja katsella ympärilleen. NoLo tunnetaan muun muassa katutaiteesta, jota on nähtävissä siellä täällä. Joukkoon mahtuu sekä hienoja muraaleja että vähemmän tyylikkäästi töhrittyjä seiniä.

nolo_19


Kaupunginosa syntyi Milanon laajentuessa keskustasta pohjoiseen, ja se on vetänyt ajan saatossa puoleensa paljon muuttajia köyhästä Etelä-Italiasta sekä sittemmin ulkomailta. Työläiskaupunginosan arkisissa kortteleissa tuleekin vastaan muutamia etnisiä puoteja sekä esimerkiksi Palestiinan lippuja.

nolo_22


Mielenkiintoista kyllä, koko alueella ei ollut varsinaista nimeä, kunnes ryhmä kaupunkisuunnittelijoita keksi New Yorkin SoHoa mukailevan NoLo-nimen. Alun perin vitsinä heitetty idea sai tuulta alleen, ja Milanon kaupunki virallisti Nord di Loreton vuonna 2019. NoLoa on brändätty uudistukselliseksi trendialueeksi, joka vetää nykyään puoleensa hipsterihenkistä nuorisoa. Katukuvassa näkyy etnisiä bistroja ja pieniä putiikkeja. Autoilua on pyritty vähentämään esimerkiksi leventämällä jalkakäytäviä ja kaventamalla autokaistoja. Yhteisöllisyys näkyy esimerkiksi pikku aukioilla pingispöytien muodossa.

milano2025_nolo_03


Itseäni kiinnostaa erityisesti NoLon katutaide, jota on helppo katsella kävelyn lomassa. Kierroksen näyttävin muraali löytyy Viale Monzan varrelta. Leveä katu jatkuu reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Monzan kaupungin suuntaan.

nolo_18


Saman kadun varrella toimii myös yksi Milanon vanhimmista kauppahalleista, Mercato Comunale Monza. Olisi mukavaa kurkata historiallisen rakennuksen sisäpuolelle ja vaikka haukata jotain pientä syötävää, mutta kauppahalli on sunnuntaisin suljettu. Mercato Comunale Monza noudattaa perinteisiä aukioloaikoja, joten se on arkisinkin aamun ja illan tuntien välillä iltapäivisin kiinni.

nolo_04


Entisen raviradan paikalle syntynyt Parco Trotter on NoLon vihreä keidas. Hevoskilpailut siirtyivät jo reilut sata vuotta sitten San Siron kaupunginosaan, joten puiston puilla on ollut aikaa kasvaa. Parco Trotterin muodosta voi edelleen päätellä paikan menneisyyden kilparatana.

nolo_03


Laajalla puistoalueella näkyy, kuinka Milano on heräilemässä kevääseen. Kukat kukkivat, perheet ovat tulleet piknikille, lapset harjoittelevat pyöräilyä ja muutamat ihmiset ovat asettuneet penkeille lukemaan. Parco Trotterissa on aitoa paikallistunnelmaa, sillä puisto sijaitsee kaukana Milanon kuuluisimmista nähtävyyksistä.

nolo_01

 
Parco Trotterin laidalla toimiva mosso Milano on paitsi ravintola, baari ja kahvila, myös ennen kaikkea kohtaamispaikka seudun asukkaille. Mosso tekee yhteistyötä erilaisten organisaatioiden kanssa ja pyrkii erilaisten sosiaalisten projektien kautta työllistämään vaikeuksissa olevia ihmisiä. Erityisesti kulman takaa ohi kulkevan Via Padovan ympäristö on luokiteltu yhdeksi Milanon ongelma-alueista. Mosson edustalle on nytkin kokoontunut jonkin verran ihmisiä, mutta tyydyn itse ottamaan kuvan läheiseen muuriin taiteilluista kasvoista.

nolo_13


NoLon varsinainen katutaidekeskittymä löytyy rautatien juurella kulkevan Via Pontanon varrelta. Katu saattaa näyttää synkkinä syysiltoina jopa uhkaavalta, mutta ympäristö tuntuu aurinkoisena kevätpäivänä hyvinkin kutsuvalta.

nolo_15


Pysähdyn ihailemaan muutamia näyttäviä teoksia pidemmäksikin aikaa. Mieleeni jää esimerkiksi hienosti New Yorkia kuvaava maalaus, jossa kaupungin silhuetin edustalla on vauhdikkaita hahmoja ja metrojuna on matkalla Bronxiin.

nolo_11


Via Pontanon varsi kuuluu Milanon Muri liberi -ohjelmaan, eli vapaisiin seiniin, joille maalaaminen on sallittu ilmaiseksi ilman erillisen luvan anomista. Muri liberi -kohteita on Milanossa peräti sata kappaletta, mutta lähes kaikki ovat Via Pontanoon verrattuna huomattavasti kauempana keskustasta.

nolo_05


Jatkan matkaa pitkää katutaidegalleriaa ihmetellen, kunnes alitan junaradan ja palaan kohti aiemmin näkemiäni katuja. NoLon keskeisimpiin pieniin aukioihin kuuluvat Piazza Spoleto ja Piazza Morbegno ovat tällä välin vilkastuneet, kun kansa on heräillyt sunnuntaibrunssille tai lounaalle. Terasseilta kuuluu äänekästä puheensorinaa ja naurunremahduksia. Olin ottanut vuoden ensimmäisestä Matka-lehdestä talteen pari ravintolasuositusta NoLoon, mutta hoidamme tämän päivän ruokailumme tällä kertaa muualla.

nolo_07


Ohitan Santa Maria Beltraden kirkon sekä sen naapurissa toimivan Cinema Beltrade -elokuvateatterin. Se on ylpeästi Milanon ainoa, jossa filmit esitetään aina alkuperäiskielellä, eli niitä ei maan tyypillisistä tavoista poiketen dubata koskaan italiaksi. Palailen lopulta vielä kerran Via Veninin varrelle ja huomaan Milanoa ja sen raitiovaunuja esittävät seinämaalaukset. Täällä osataan olla ylpeitä omasta kaupungista.

milano2025_nolo_04


Tämä kierros tutustutti vain pieneen osaan NoLon tarjonnasta, joten kaupunginosaan voisi palata toistekin. Silloin haluaisin nähdä ainakin Martesanan kanavan, jonka varrella lienee mukava kävellä ja nauttia taas hieman erilaisesta Milanosta. Myös paikallisten suosimiin ravintoloihin sekä baareihin olisi kiva tutustua. Ellei majoituspaikka ole kävelyetäisyydellä NoLosta, suosittelen kaupunginosaan kulkemiseen raitiovaunulinjaa numero 1, jolla operoivien vaunujen perinteisessä puusisustuksessa on vanhan ajan tunnelmaa. NoLo muistuttaa mielestäni melko paljon Isolan kaupunginosaa, josta voi lukea aiemmasta jutustani Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova.

Tutustu myös kirjoittamaani Milano-oppaaseen Runsas vinkkipaketti Milanoon.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja