Seuraa somessa

Mauritius

Nähtävyyskierros Mauritiuksella

Julkaistu

-

Mauritius tunnetaan parhaiten hiekkarannoistaan, mutta saarelta löytyy paljon muutakin. Kokosin samaan pakettiin oman reissumme mieleenpainuvimmat nähtävyydet sekä pari muutakin kohdevinkkiä.

Useimmat matkailijat saapuvat Mauritiukselle nauttimaan leppoisasta elämästä ja trooppisesta ilmastosta. Maasta ei löydy maailmankuuluja nähtävyyksiä, mutta saarta kiertelemällä voi silti nähdä monta kiinnostavaa kohdetta. Meillä oli vuodenvaihteen Mauritiuksen-lomamme aikana vuokra-auto käytössä viiden päivän ajan. Vaikka välimatkat ovatkin kartalla lyhyitä, kuluu kapeilla kyläteillä helposti tuntikausia, eikä saarta kierretä hetkessä. Emme ehtineet koluta Mauritiusta kokonaan, mutta löysimme kiinnostavaa nähtävää erityisesti saaren eteläosista.



LE MORNE

Mauritiuksen paratiisimainen maine perustuu ennen kaikkea Le Mornen niemeltä otettuihin valokuviin, sillä saaren näyttävin ranta palmuineen ja loistohotelleineen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden unelmalomaan. Koko Mauritius ei ole pelkkää paratiisia, mutta Le Mornessa voi varmasti keskittyä luksuksesta nauttimiseen. Mikäli tarkoituksena on sen sijaan tutkia saarta laajemmin, ei hieman syrjäinen niemi ole välttämättä kätevin valinta tukikohdaksi.


Majoitumme itse Tamarinissa, josta on vajaan puolen tunnin ajomatka Le Morneen. Kävelemme pienen metsikön halki Le Mornen yleiselle rannalle, joka on paikallisväestön suosiossa. Hotellien rivistö jatkuu lähes koko rantaviivan matkalta ja valkoisiin asuihin pukeutuneet vartijat pitävät huolen, ettei resorttien alueelle pääse kutsumattomia vieraita. Rantaa pitkin voi kuitenkin kävellä aivan vapaasti.


Pilvinen sää ei tee oikeutta niemen kauneudelle. Le Mornen kulttuurimaisema kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ja näkymän kruunaa taustalla kohoava reilun puolen kilometrin korkuinen vuori.


Hiekkarannan pituus on viitisen kilometriä ja kävelemme siitä noin puolet edestakaisin. Hotellit on rakennettu ilahduttavan mataliksi perinteistä arkkitehtuuria kunnioittaen, joten ne sulautuvat ympäristöön hyvin. Melkein tekisi mieli jäädä tänne palmun alle itsekin.



BLACK RIVER GORGESIN KANSALLISPUISTO

Vihreän eri sävyt näyttävät lumoavilta, kun ihailemme edessä avautuvaa maisemaa. Mauritiuksen vehreys levittäytyy parhaimmilleen Gorges Viewpointilta, joka sijaitsee kätevästi kansallispuiston halki mutkittelevan tien varrella.

Suuren matkailijajoukon lisäksi paikalla päivystää joukko apinoita, jotka viihdyttävät yleisöään tasapainoilemalla pitkin kaidetta. Karvaiset serkut eivät ole yhtä aggressiivisia kuin vaikkapa Gibraltarilla, mutta katsomme silti parhaaksi pitää tavaroistamme kiinni.


Gorges Viewpointilla riittää käyntimme aikaan vilskettä ja olemme onnekkaita saadessamme heti parkkipaikan. Myyntikojut eivät jääneet seesteisiin maisemakuviin, mutta paikka on markkinameiningistä huolimatta luonnonkaunis ja ehdottomasti pysähtymisen arvoinen.


Kansallispuiston halki kulkevan tien läheisyydessä on toinenkin suosittu näköalapaikka, josta voi ihailla Alexandran putouksia. Meitä odottaa kuitenkin niin sankka sumu, ettei kaiteen yli erotu kuin loputonta harmautta. Suorastaan mystiseltä näyttävä usvainen metsä jää silti mieleen kauniina paikkana. Black River Gorgesin kansallispuistoon voisi tutustua perusteellisemmin patikoimalla. Tarjolla on useita polkuja, joita pitkin voi nousta vaikkapa saaren korkeimmalle huipulle.



CHAMARELIN VESIPUTOUS

Edellisten päivien sateista on ollut edes jotakin iloa, sillä saaren tunnetuin vesiputous on voimissaan. Lähes sata metriä korkea Chamarelin putous kuohuu näyttävästi jyrkänteeltä alas, ja sitä on mukava pysähtyä katselemaan vähäksi aikaa.


Tihkusateinen sää tekee näkymästä usvaisen. Kerroksittainen sumuverho peittää maisemaa alleen ja luo tunteen, että olisimme syvemmälläkin sademetsässä. Tälle näköalapaikalle pääsee kätevästi autolla, kun taas putouksen juurelle voisi patikoida mutaista polkua pitkin.



CHAMARELIN SEITSENVÄRINEN MAA

Yksi Mauritiuksen suosituimmista nähtävyyksistä on luonnonoikku nimeltä Chamarel Seven Coloured Earth. Kirjavat dyynit muodostavat erikoisen näkymän, joka ei tosin varsinkaan pilvisellä säällä loista mainoskuvien tapaan. Parhaimmillaan maisema lienee kirkkaalla ilmalla erityisesti auringonnousun tai -laskun aikoihin.


Maan vaihtelevat värit syntyivät jo muinaisina aikoina, kun tuhka ja laava jäähtyivät epätasaisissa lämpötiloissa. Tämän jälkeen trooppinen ilmasto sateineen on muovannut maisemaa ja maaperän mineraaleja saaden aikaan ainutlaatuisen lopputuloksen.


Seitsenvärisen maan laidalla on kahvila sekä pienehkö aitaus, jossa on muutamia jättiläiskilpikonnia. Sekä Chamarelin vesiputous että Seitsenvärinen maa sijaitsevat alueella, jonne ostetaan pääsylippu autotien risteyksessä olevalta portilta. Alueen sisällä ajetaan parin kilometrin mittainen tieosuus edestakaisin.



PAMPLEMOUSSES BOTANICAL GARDEN

Mauritiuksen kuuluisin puutarha löytyy hieman pääkaupunki Port Louisin ulkopuolelta Pamplemoussesista. Viralliselta nimeltään Sir Seewoosagur Ramgoolam Botanical Gardenin kuvauksellisin osa lienee amatsoninjättilumpeiden hallitsema allas. Sää on vierailumme aikaan harmillisen pilvinen, vaikka kuumankostea ilma tuntuu toisaalta riittävän tukahduttavalta näinkin.


Trooppisen vehreässä puutarhassa on jonkin verran kulkijoita, mutta ruuhkaa ei tarvitse pelätä. Paikoitellen jopa viidakkomaisessa ympäristössä on mukava kävellä rauhalliseen tahtiin. Tarjolla olisi myös opastettuja kierroksia, mutta kieltäydymme itsepintaisesti tarjouksesta, vaikka kaikki pohjoismaalaiset kuulemma ottavatkin oppaan.


Puisto on melko laaja, joten aikaa kannattaa varata reilusti. Ehdimme ihailla puolessatoista tunnissa monenlaisia kasveja. Parhaiten jäävät mieleen vaaleanpunaiset lootuksenkukat sekä hämmästyttävän suuri apinanleipäpuu. Kasvitieteellisessä puutarhassa on myös aitaus, jossa asuu muutamia jättiläiskilpikonnia.


Käytännön vinkkinä suosittelen hyttysmyrkyn ottamista mukaan. Ei kannata myöskään välittää pääportin lähistöllä päivystävistä ”liikenteenohjaajista” vaan ajaa päättäväisesti alueen pohjoisosassa sijaitsevalle ilmaiselle parkkipaikalle. Kantapään kautta oppii välillä useamman asian samana päivänä.



HINDUJEN PYHÄ JÄRVI GANGA TALAO (GRAND BASSIN)

Nenään leijuu suitsukkeiden tuoksua, kun kävelemme tyynen järven reunaa seurailevaa kivettyä polkua pitkin. Jostain kuuluu kellon kilahduksia sekä kauempaa temppelistä kaikuvaa laulua. Lapset ihmettelevät uhrilahjoiksi jätettyjä kukkia ja hedelmiä sekä metsän kätköihin loikkivaa sammakkoa.


Hindujen pyhän järven nimi Ganga Talao tarkoittaa suomeksi Gangesin järveä. Siitä käytetään yleisesti myös nimeä Grand Bassin eli suuri allas. Valtaosalla Mauritiuksen asukkaista on intialaiset juuret, minkä seurauksena noin puolet paikallisista on hinduja.


Hindutemppelit tuovat väriä moniin Mauritiuksen kyliin. Uskovaisten pyhimmän paikan Ganga Talaon temppelit ovat kuitenkin yllättävän vaatimattomia. Mahtipontisuus näkyy lähinnä jättimäisten parkkipaikkojen, maan leveimmän tieosuuden ja kahden yli kolmekymmenmetrisen patsaan muodossa. Uskonnollisina juhlapäivinä riittäneekin ruuhkaa, mutta nyt on miellyttävän rauhallista.


Käymme rannalla olevassa temppelissä ja ihmettelemme hindujumalia esittäviä patsaita. Lapset pitävät erityisesti norsupäisestä Ganeshasta, joka on älykkyyden, onnen ja viisauden jumala. Ganga Talao on mielenkiintoinen vierailukohde, vaikka saaren näyttävimpiä temppeleitä kannattaakin etsiä muualta.



LA VANILLE NATURE PARK

Kilpikonnat kuuluvat perheemme suosikkieläimiin, joten niitä on hauska nähdä myös Mauritiuksella. Vaikka näimmekin konnia jo Chamarelissa sekä Pamplemoussesin kasvitieteellisessä puutarhassa, ei se ollut mitään La Vanille Nature Parkin kokemukseen verrattuna. Täällä pääsemme sisään laajalle alueelle, jossa vaeltelee kymmeniä jättiläiskilpikonnia.


Kilpikonnille saa syöttää oksia, joita myydään halukkaille edulliseen hintaan. Osa kilpikonnista näyttää torkkuvan raukeina, mutta muutamat tulevat innokkaasti haukkaamaan vihreitä lehtiä.


La Vanille Nature Park tekee käsittääkseni hyvää työtä jättiläiskilpikonnien suojelua ja lisääntymistä ajatellen. Eri ikäisille kilpikonnille on omat alueensa, joissa ne kasvavat aikuisiksi. La Vanille Nature Parkissa syntyneitä kilpikonnia on myös asutettu esimerkiksi Rodriguesin saarelle.


Vaikka nautimmekin kilpikonnien kanssa vietetystä ajasta, ei La Vanille Nature Park herätä muuten ihastusta. Alueen krokotiilipuistoon täytyy suhtautua tuotantoeläinfarmina, sillä krokotiilien liha syödään eläintarhan ravintolassa ja nahka myydään laukuiksi ommeltuna matkamuistopuodissa. Valokuvia varten turistien syliin nosteltavan vauvakrokotiilin asema surettaa erityisesti. Suuren jättiläiskilpikonna- ja krokotiilimäärän lisäksi puistossa on muun muassa muutamia apinoita ja lepakoita, joiden kodit ovat surullisesti vanhanmallisia häkkejä.



BOIS CHERIN TEEVILJELMÄT

Suuri osa Mauritiuksen pelloista on varattu sokeriruo’olle, mutta saarella viljellään myös teetä. Kasvin toivat saarelle alun perin ranskalaiset, mutta varsinaisesta teekulttuurista saadaan kiittää myöhemmin vallassa olleita brittejä. Maan merkittävin teentuottaja on Bois Chéri, jonka tilukset ovat avoinna myös matkailijoille.


Olen kuullut tehdas- ja museokierroksesta ristiriitaista palautetta, joten ohitamme päärakennuksen ja ajamme kuoppaista tietä pitkin kauniin lammen rannalle. Täällä voisi osallistua teenmaisteluun tai aterioida ravintolassa, mutta tyydymme pienten tuliaisostosten hankkimiseen. Saamme tällaisella pikavisiitilläkin nauttia vehreästä ympäristöstä sekä Bois Chérin raikkaasta jääteestä.



BLUE BAY

Korvissa kuuluu letkeä musiikki ja iloinen puheensorina, kun kävelen pitkin Blue Bayn hietikkoa. Yksi saaren suosituimmista rannoista on houkutellut pilviselläkin säällä runsaasti niin paikallisia kuin matkailijoitakin. Ihmiset istuskelevat palmujen katveessa eväitään syöden ja keskenään jutellen.


Rannan tuntumassa harrastetaan monenlaista vesiurheilua ja Blue Bay Marine Parkiin tehtävät vene- ja snorklausretket ovat suosittuja. Pysähdymme Blue Bayhin vain ohimennen, joten tyydymme aistimaan leppoisaa tunnelmaa yhdessä hiekkaan kaivautuneiden koirien kanssa. Blue Baysta on vain muutaman kilometrin matka Mahebourgin kaupunkiin.



MAHEBOURG

Ananaksia, banaaneja ja meloneja. Tomaatteja, paprikoita ja porkkanoita. Mahebourgin värikkäällä markkinapaikalla riittää vilinää, kun kaupungin asukkaat tekevät perjantai-iltapäivän ostoksiaan. Kuten niin monessa muussakin paikassa, myös täällä tori on kaupungin sydän.


Mahebourg rakennettiin siirtomaa-ajalla saaren pääkaupungiksi, mutta sen merkitys pieneni huomattavasti Port Louisin kehittymisen myötä. Nykypäivän Mahebourg on hieman repsahtanut parinkymmenentuhannen asukkaan kaupunki, jonka nimen kansainvälinen tunnettuus perustuu lähistöllä sijaitsevaan lentokenttään.


Kaupungin viihtyisin alue on rantaa seuraileva kävelykatu, jonka varrelle on mukava pysähtyä istuskelemaan ja tuijottamaan merta. Läheisestä hindutemppelistä leijailee suitsukkeiden tuoksua ja taustalla soi jäätelöauton sävelmä.


Mahebourg jää mieleen hyvässä mielessä arkisena kaupunkina, jossa voi seurailla paikallista elämää. Esimerkiksi vilkkaalla linja-autoasemalla liikkuu busseja, joilla kaikilla on oma näyttävästi kylkeen kirjoitettu nimensä. Lähtisitkö mieluiten Princessin, Knight Riderin, Speed Racerin vai Spidermanin kyytiin?



MAURITIUS MERELTÄ NÄHTYNÄ

Mauritius on monipuolinen saari, jonka kauneus aukeaa aivan uudella tavalla mereltä päin nähtynä. Niinpä oman matkamme suurin kohokohta olikin katamaraaniretki, jonka aikana saimme nauttia niin kiireettömästä tunnelmasta kuin auringostakin. Lue meriretkestä lisää aiemmasta jutustani Unohtumaton katamaraaniretki Mauritiuksella.



MAURITIUKSEN MUU TARJONTA

Vaikka ehdimmekin kokea melko paljon, jäi monta paikkaa varmasti näkemättäkin. Esimerkiksi vesiputouksia ja varsinkin hiekkarantoja riittäisi toki enemmänkin. Alkuperäisenä tarkoituksenani oli käyttää yksi päivä Port Louisissa, mutta kun olimme ajaneet pääkaupungin halki kertaalleen Pamplemoussesiin mennessämme, ei paluu tuntunut enää houkuttelevalta. Samoin matkailijoiden suosimissa Grand Baien ja Flic en Flacin kylissä kävimme vain ohimennen, joten en pysty arvioimaan niitä tarkemmin.

Jos palaan Mauritiukselle, voisin käydä aiemmin nähtyjen lisäksi ainakin näissä paikoissa:

• Port Louis, jossa mm. Central Market, Waterfront, Unesco-kohde Aapravasi Ghat sekä luonnontieteellinen museo
Île aux Aigrettes -saari, luonnonsuojelualue jossa esimerkiksi vapaana eläviä kilpikonnia
Île aux Cerfs -saari, jossa helppoa elämää kauniilla hiekkarannoilla
Ebony Forest, jossa mahdollisuus tutustua Mauritiuksen kasvi- ja eläinlajeihin
La Vallée des Couleurs, jossa luonnonnähtävyyksiä ja vaijeriliu’un kaltaisia aktiviteetteja

Lue lisää Mauritiuksen-kokemuksista jutustani Mauritius – paratiisia ja paljon muutakin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

Kommentit

  1. Todella kattava koonti Mauritiuksen nähtävyyksistä! Minulle tuli isona yllätyksenä, että isolla osalla on intialaiset juuret ja että puolet asukkaista on hinduja.

    • Mika / Lähtöportti

      31.1.2020 at 20:30

      Kiitos Mikko! Mauritiuksen väestö on sekoitus muun muassa Intiasta, Afrikasta ja Euroopasta saapuneiden ihmisten jälkeläisiä. Afrikkalaiset tuotiin siirtomaa-ajalla eurooppalaisten orjiksi, mutta kun orjuus kiellettiin, saapui saarelle runsaasti halpaa työvoimaa Intiasta. Hindujen lisäksi saarella on myös kristittyjä ja muslimeita.

  2. Jenni / Unelmatrippi

    2.2.2020 at 19:26

    Onpa kaunista luontoa! Itselläni ei ollut Mauritiuksesta oikein muita kuin rantoihin liittyviä mielikuvia ennen tätä, joten oli kiva lukea tällainen kooste ja saada vähän parempi käsitys. Aina ei tarvita mitään maailmankuuluja nähtävyyksiä vaan muunlainen tarjonta on aivan riittävää hienolle lomalle.

    • Mika / Lähtöportti

      3.2.2020 at 11:49

      Rannat ovatkin itseoikeutettu vetonaula, mutta Mauritius on paikoitellen myös todella vehreä ja yllättävän monipuolinen saari. Kirjoittelen seuraavassa postauksessa vielä käytännön kokemuksista, mikä ehkä kertoo vielä enemmän Mauritiuksesta. Tavallaan nähtävyystarjonta on juuri sopiva, sillä retkikohteita kyllä riittää, muttei ole mitään suorittamisen pakkoa. Retkeilyn ainoa haaste on oikeastaan vain se, että liikkuminen paikasta toiseen on paljon hitaampaa kuin kartasta katsomalla voisi kuvitella.

      • Maria

        16.2.2020 at 12:03

        Kiitos kattavasta koonnista! Olen lähdössä Mauritiukselle muutaman viikon päästä. Oliko kansainvälinen ajokorti tarpeen Mauritiuksella ja autoa vuokrattaessa?

      • Mika / Lähtöportti

        17.2.2020 at 19:12

        Kiva jos tästä jutusta oli hyötyä! Kansainvälistä ajokorttia ei tarvita Mauritiuksella, eli suomalainen ajokortti riittää.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mauritius

Mauritius – paratiisia ja paljon muutakin

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vuodenvaihteessa tekemämme Mauritiuksen-matka oli monipuolinen elämys. Kerroin edellisessä jutussa nähtävyyksistä, joten keskityn tällä kerralla matkan muihin tunnelmiin ja saarella tekemiini havaintoihin.

Huoneistohotellin työntekijä koputtaa oveen, toivottaa hyvät huomenet ja ilmoittaa, että kauppa suljetaan syklonivaroituksen vuoksi pian, nyt kannattaisi lähteä ostoksille! Olemme saapuneet vasta edellisillan pimeydessä Mauritiukselle, mutta nyt ei auta kuin lähteä nopeasti liikkeelle. Tuuli repii palmujen lehtiä ja vaakasuora vesisade iskee kasvoille matkalla lähimarkettiin. Matka ei onneksi ole kuin puolisen kilometriä ja ehdimme ajoissa perille, vaikka osa hyllyistä onkin jo peitetty verhojen taakse. Hätävaraostosten maksaminen onnistuu sujuvasti heti sähkökatkon jälkeen.


Syklonivaroitus tarkoittaa kaikkien palveluiden sulkeutumista sekä kehotusta pysytellä sisätiloissa. Luonnollisesti myös lentokenttä menee kiinni, joten olimme onnekkaita, kun ehdimme saapua paremman sään aikana. Sykloni Calvinia väistää lopulta Mauritiuksen noin neljänkymmenen kilometrin päästä ja elämä palaa normaaleihin uomiinsa seuraavana päivänä. Trooppisia hirmumyrskyjä liikkuu Mauritiuksen seudulla marras-huhtikuussa, joskaan ne eivät osu saarelle kovin usein. Saaren sivuuttava sykloni tuo kuitenkin mukanaan tavallista voimakkaampia tuulia sekä sadepilviä useammaksi päiväksi.


Majoitumme kymmeneksi yöksi länsirannikolla sijaitsevaan Tamarinin kylään, josta käsin teemme retkiä eri puolille saarta. Näemme muun muassa Le Mornen paratiisirannan, Chamarelin vesiputouksen ja seitsenväriset dyynit, Black River Gorgesin kansallispuiston näköalapaikat sekä hindujen pyhän järven Ganga Talaon. Näistä ja muutamista muistakin kohteista voit lukea lisää aiemmasta postauksestani Nähtävyyskierros Mauritiuksella.

Liikumme viiden päivän ajan vuokra-autolla, jolla ehdin huristella reilut 550 kilometriä. Ratin taakse pääsemiseen riittää Mauritiuksellakin suomalainen ajokortti, mutta teillä saa totutella hieman kotimaasta eroavaan ajokulttuuriin. Vasemmanpuoleinen liikenne asettaa jo omat haasteensa, minkä lisäksi monet paikalliset pitävät kapeilla teillä reipasta vauhtia. Pientareita ei juurikaan ole, joten auton mitat on hyvä hahmottaa. Sijainti kaistalla selviää parhaiten peileistä katsomalla.


Matkanteolle tyypillistä on etenemisen hitaus, joten retkeen saaren toiselle laidalle saattaa kulua tuntikausia. Paria moottoritietä lukuun ottamatta Mauritiuksella körötellään enimmäkseen kyläteillä, jotka johtavat taajamasta toiseen. Varsinkin saaren keskiosasta löytyy suunnistamisen kannalta haastava pikkuteiden labyrintti. Ruuhkaisimmilla paikoilla täytyy varautua yllättävistä suunnista eteen tunkeviin autoihin, mopoihin, polkupyöriin ja kulkukoiriin.


Autot pysäköidään yleensä ajokaistoille, mikä aiheuttaa toistuvia väistämistilanteita vastaantulijoiden kanssa. Vaikkei Mauritiuksella ajaminen olekaan pelkkää nautintoa, tottuu liikenteen rytmiin yllättävän nopeasti. Auto tarjoaa joka tapauksessa verrattoman vapauden kierrellä saarta omaan tahtiin ja pysähtyä haluamiinsa paikkoihin.


Vaikka Mauritiuksen liikenteessä on haasteensa, löytyy saarelta myös palkitsevia tieosuuksia. Oma suosikkini on etelärannikolla Saint Martinin ja Le Mornen väliin jäävä muutaman kilometrin pätkä, joka kulkee kauniisti lähes rantaviivaa pitkin. Terävässä niemenkärjessä olevalle näköalapaikalle kannattaa kiivetä katselemaan maisemia.


Rantaa seuraavilta teiltä ei yleensä näe merta, vaan välissä saattaa olla metsää tai rannan taloja suojaava muuri. Saaren pohjoisosassa pidän erityisesti punakattoisen Notre-Dame Auxiliatrice de Cap Malheureux -kirkon vieressä olevasta rannasta, jolla paikalliset ihmiset kalastavat, uivat tai viettävät aikaansa muuten vaan.


Eri puolilla Mauritiusta on pitkiä hiekkarantoja, joille voi pysähtyä uimaan tai syömään eväitä. Osa rannoista on upeita ja osa melko arkisia, mutta kaikilla niistä voi nauttia leppoisasta tunnelmasta.


Mauritius on paikoitellen todella vehreä saari, jonka alueella riittää niin metsiä kuin sokeriruokopeltojakin. Pidän erityisesti saaren eteläosasta, josta löytyy korkeuseroja persoonallisen muotoisine vuorineen.


Mauritius jää mieleeni kaksijakoisena saarena. Kauniit rannat ja vehreät luontokohteet muodostavat upean julkisivun, jota kelpaakin esitellä. Harva kuitenkaan tietää, että Mauritiuksella on Afrikan maiden suurin väentiheys. Muonion kokoinen alue on 1,3 miljoonan asukkaan koti ja saarella käy vuosittain suunnilleen saman verran turisteja. Edes pääkaupunki Port Louis ei ole jättimäinen, joten sisämaan tasankoalueilla riittää huomattavan paljon pieniä kyliä ja kaupunkeja, joissa voi seurata paikallista elämää.


Turistialueiden ulkopuolella sijaitsevissa kylissä näkee alkeellisia putiikkeja, seinissä lohkeilevaa maalia, jänniä sähköjohtoviritelmiä ja paljon kulkukoiria. Mauritius on myös vaatimattomasti kyhättyjä aaltopeltimajoja, joutomaille heitettyjä roskia ja keskeneräisiä rakennustyömaita. Teiden varsille tuovat väriä muun muassa hedelmä- ja kalakauppiaiden kojut, hindutemppelit sekä moskeijat.


Paikoitellen voi kuvitella olevansa Intiassa, kun taas välillä mieleen tulee manner-Afrikka. Tällaisia paikkoja kierrellessä alkaa ymmärtää, että Mauritius on ihan oikea maa, eikä pelkkä matkailuesitteessä loistava kiiltokuva. Rosoisuus tekee maasta kiehtovan, vaikka paikallisväestölle toivoisikin parempaa elintasoa. Tuntuu oikeudenmukaiselta, että esimerkiksi useimpiin nähtävyyksiin on eri hinnat paikallisille ja ulkomaalaisille.


Mauritiuksella on kalliin matkakohteen maine, mikä pitää ainakin osittain paikkansa. Laatuhotelleissa yöpyminen on tyyristä lystiä, ja turistialueiden ravintoloissa sekä kaupoissa on suurin piirtein eurooppalainen hintataso. Toisaalta tähtiluokituksesta ja sijainnista tinkimällä löytyy myös edullista majoitusta, ja vatsa täyttyy paikallisravintoloissa huokeaan hintaan. Luottokortilla voi maksaa lähes kaikkialla. Paikallisia rupioita ei siis kannata vaihtaa valtavaa määrää, joskin jonkin verran käteistä on aina hyvä pitää varmuuden vuoksi mukana.


Mauritiuksesta on muodostunut vuosisatojen saatossa kulttuurien sulatusuuni, jossa päällimmäisinä näkyvät intialaiset ja afrikkalaiset vaikutteet. Eurooppalaisista saarella hallitsivat vuorollaan portugalilaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja britit, kunnes Mauritius vuonna 1968 itsenäistyi. Saarella puhuttava kreolikieli sekä tuoreet leipomotuotteet muistuttavat ranskalaisuudesta, kun taas englantilaiset jättivät jälkeensä vasemmanpuoleisen liikenteen, teenjuonnin sekä laukkakilpailut.


Valtaosa saaren kreoleista on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, joita saa kiittää muun muassa suositusta sega-musiikista. Orjuuden lakkauttamisen jälkeen Mauritiukselle saapui halpatyövoimaa varsinkin Intiasta, minkä ansiosta saaren ruokakulttuurissa on vahvoja intialaisia vaikutteita ja suurin osa saaren asukkaista tunnustaa hindulaista uskontoa.


Monikulttuurisuus maistuu mauritiuslaisessa ruokapöydässä. Esimerkiksi erilaisten curryjen, riisiruoka biryanin sekä dholl puri -leipien juuret ovat Intiassa. Kiinalaista ruokaa on tarjolla paljon, kuten myös afrikkalais- ja eurooppalaistaustaisia makuja sekä tietenkin erilaisia meren eläviä. Itse syömme useampaan kertaan mauritiuslaiseen tapaan valmistettuja nuudeliannoksia, jotka maistuvat mainiosti myös lapsille. Monien ruokien maut ovat mietoja, mutta lähes joka ravintolassa on tarjolla vihreää chilitahnaa, jolla saa lisättyä makua kerrakseen.


Olimme Mauritiuksella joulu-tammikuussa. Saarella juhlitaan vuoden vaihtumista pitkään ja hartaasti, sillä vuoden ensimmäisen päivän lisäksi lisäksi myös tammikuun toinen on virallinen pyhäpäivä. Ilotulitteiden ampuminenkaan ei rajoitu pelkästään aattoon, vaan saamme ihailla näyttäviä ilotulituksia kolmena iltana peräkkäin.


Sään suhteen emme olleet kovin onnekkaita ja luulenkin, että aurinkoisempi ilma olisi vaikuttanut Mauritiuksesta jäävään mielikuvaan. Harmaa taivas ei ole valokuvauksen kannalta paras mahdollinen, mutta toisaalta iho paloi vähemmän ja hieman odotettua arkisemmassa tunnelmassakin on oma viehätyksensä.


Marraskuusta huhtikuuhun ajoittuva Mauritiuksen kuumankostea kesä on yleensä säältään vaihteleva. Meidän kohdallamme se tarkoittaa enimmäkseen pilvistä ja ajoittain aurinkoista säätä, johon kuuluu vähintään yksi päivittäinen sadekuuro. Toukokuusta lokakuuhun jatkuva paikallinen talvikausi on yleensä kuivempaa ja hieman viileämpää aikaa. Paikallisten suositusten mukaan Mauritiukselle kannattaisi matkustaa erityisesti touko-, syys- tai lokakuussa.


Vehreällä Mauritiuksella riittäisi patikointimahdollisuuksia, mutta jätämme varsinaiset metsäretket ajanpuutteen ja kuumankostean sään vuoksi tekemättä. Mauritiuksella ei ole myrkyllisiä eläimiä, joten luonnossa voi tältä osin liikkua huolettomin mielin. Huomaamattoman pienet hyttyset iskevät kuitenkin metsäisillä alueilla ahneesti jalkoihin, joten hyttyskarkotteelle saattaa olla käyttöä.

Omat kävelyretkeni sijoittuvat metsien sijasta rannoille. Tuntuu mukavalta aistia olevansa kaukana kotoa, taivaltaa laiskaan tahtiin hiekkaisella alustalla ja kuunnella valtameren loputonta kuohuntaa. Palmut huojuvat tuulessa ja vastaan tulee muutamia kulkukoiria. Saaren länsirannikon rantakävelyt ovat parhaimmillaan auringon laskiessa.


Uimareiden on syytä varoa merisiilejä, joita näkyy rannan tuntumassa silloin tällöin. Taskuravut puolestaan suojautuvat herkästi mustien laavakivien koloihin. Sukeltaminen tai snorklaus kuuluu monen Mauritiuksen-matkaajan ohjelmaan. Länsirannikolla järjestetään aamuisin retkiä, joilla pääsee uimaan vapaana elävien delfiinien kanssa. Noilla retkillä ei kuitenkaan tarvitse olla yksin, sillä delfiiniparvien ympärillä näkyy useimmiten turhankin suuri määrä turisteja kuljettavia veneitä.


Loma tarjoaa vaihtelevien retkien lisäksi myös täydellistä rentoutumista ja lapset saavat uida useimpina päivinä sydämensä kyllyydestä. Mieleeni jäävät uima-altaasta nähdyt häikäisevän hienot auringonlaskut sekä tropiikin kuumankostea lämpö. Mittari pysyttelee reilun kahdenkymmenen asteen lukemissa jopa myrskyisinä öinä, mutta päivälämpötilat jäävät silti alle kolmenkymmenen.


Iltaisin on hauska seurailla, kuinka suuret lepakot nousevat hämärtyvälle taivaalle ja liitävät palmujen yllä. Samalla voi kuunnella pienten liskojen linnunlaulua muistuttavaa ääntelyä. Pihapiirin asukkaisiin kuuluvat myös monet linnut, joista töyhtöpäiset bulbulit ovat kesyimpiä.

Matka toteutti pitkäaikaisen haaveemme, sillä Mauritius on ollut mielessä aina Seychelleille tekemästämme häämatkasta lähtien. Mauritiuksella tuli vastaan yllätyksiäkin, mutta kokonaisuutena maa täytti toiveet hyvin. Saarelle kannattaa lähteä avoimin mielin, eikä odottaa pelkkää matkailuesitteiden maalailemaa täydellisyyttä. Edullisempi palmuloma löytynee Aasian suunnalta ja Seychellien La Digue säilyttää edelleen asemansa paratiisimaisimpana näkemänäni paikkana. Suosittelen joka tapauksessa matkaa myös upealle Mauritiukselle.


Mauritiuksella voi toki halutessaan viettää myös pelkän valkoisen hiekan, palmujen ja auringonpaisteen täyttämän paratiisimaisen unelmaloman. Tämä kuitenkin vaatii panostamista hotelliin, meitä parempaa onnea sään suhteen sekä retkikohteiden kriittisempää valikointia. Minä kuitenkin pidin Mauritiuksesta juuri sellaisena kuin se tuli nyt vastaan.


Lensimme Mauritiukselle Dubain kautta, jolloin matka jakautui kahteen reilun kuuden tunnin mittaiseen lentoon. Kotiin tullessa vietimme kaksi yötä Dubaissa, mikä katkaisi paluumatkan mukavasti. Finnair lentää Helsingistä Dubaihin useamman kerran viikossa ja Emirates liikennöi jättimäisillä Airbus A380-koneillaan Dubain ja Mauritiuksen välillä. Lentoyhtiö Emirates teki meihin kaikin puolin hyvän vaikutuksen. Myös Dubain lentokenttä on toimiva, mutta vaihtoaikaa kannattaa kentän koon vuoksi varata reilusti.


Meille jää Mauritiuksesta paljon hyviä muistoja. Saari on eksoottisuudestaan huolimatta turvallinen ja helppo matkakohde, jossa aikaerokin on vain kaksi tuntia Suomeen verrattuna. Mauritius tunnetaan rannoistaan, mutta niiden lisäksi saarelta löytyy myös luontokohteita sekä paikallista elämää. Mauritius on paratiisia ja paljon muutakin. Lue myös aiemmat juttuni Mauritiuksen nähtävyyksistä sekä unohtumattomasta katamaraaniretkestä. Olen kirjoittanut myös pikavisiitistä Dubaihin.

Jatka lukemista

Mauritius

Unohtumaton katamaraaniretki Mauritiuksella

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme vuodenvaihteen Intian valtameren ympäröimällä Mauritiuksen saarella. Matkan upein kokemus oli purjehdusretki, jonka aikana pääsimme snorklaamaan, saimme nauttia kauniista maisemista sekä näimme myös delfiinejä.

Aamuauringon valaisema meri kimaltelee houkuttelevasti, kun odottelemme katamaraaniretken alkamista Black Riverin satamassa. Kirkas taivas ilahduttaa suuresti, sillä edellisten päivien sää on vaihdellut lähinnä syklonivaroituksen ja pilvipoudan välimaastossa. Mikä uskomaton tuuri, että matkan paras sää osuu juuri etukäteen varatulle meripäivälle!


Pieni yhteysvene tulee hakemaan matkalaiset merenlahdelle ankkuroituun purjeveneeseen. Kengät jätetään säilytyslaatikkoon, sillä niitä ei päivän aikana tarvita lainkaan. Kello yhdeksäksi etukäteen ilmoitettu lähtö viivästyy hieman, mutta sillä ei ole mitään väliä. Tämä päivä on pyhitetty kiireettömälle lomailulle satumaisen kauniissa ympäristössä.


Sunset Cruiser on 40-jalkainen katamaraani, jonka kyytiin mahtuu parikymmentä ihmistä. Retkelle osallistuu oman ryhmämme lisäksi ruotsalaista Anderssonin sukua, mukava eteläafrikkalainen pariskunta sekä pari saksalaista miestä. Tunnelma on leppoisa, eikä vene tunnu missään vaiheessa ahtaalta.


Suuntaamme satamasta hieman avomeren suuntaan. Retkikuvauksessa on mainittu, että alueella nähdään usein delfiinejä. Hetkessä onkin taikaa, kun näen pyöriäisdelfiinin hyppäävän yhtäkkiä korkealle ilmaan ja sukeltavan täydellisen kierähdyksen jälkeen pinnan alle. Delfiinejä tulee tämän jälkeen näkyviin runsain määrin, mutta tilanne ei ole enää yksiselitteisesti onnellinen.


Delfiiniretkistä on tullut Mauritiuksen länsirannikolla jo liiankin suosittua huvia. Pullonokkadelfiinit ja pyöriäiset saapuvat öisin lepäämään Tamarininlahden mataliin vesiin. Niitä houkuttavat erityisesti Tamarin- ja Black River -jokien tuomat pikkukalat, joista ne saavat maittavan aamiaisen. Päivän lämmetessä delfiinit siirtyvät avomeren syviin ja viileämpiin vesiin.


En tunne delfiinejä tarpeeksi hyvin, jotta voisin kunnolla arvioida turismin vaikutusta niiden elämään. Toisaalta ne elävät vapaina valtameressä ja näyttävät välillä seuraavan veneitä mielellään. Toisaalta tilanne alkaa uhkaavasti muistuttaa delfiinijahtia, jossa liian suuri määrä aluksia pyörii holtittomasti parven ympärillä, luultavasti häiriten ainakin niiden ruokailua ja lepäämistä.


Katamaraanimme viipyy delfiiniparven lähistöllä reilun vartin, minkä jälkeen siirrymme syrjemmälle. Tämä tuntuu mielestäni melko kohtuulliselta. Osa samalla alueella pyörivistä reilusta kymmenestä veneestä on pienempiä ja niiden matkustajia hyppii veteen uimaan, toivoen pääsevänsä mahdollisimman lähelle delfiinejä. Tällaisilla pelkästään delfiineihin keskittyvillä retkillä saatetaan pysähtyä uimaan eläinten ympärille jopa pariksi tunniksi.


Olipa turistiveneistä delfiineille todellista haittaa tai ei, on tämä hullunmylly joka tapauksessa kaukana siitä romanttisesta mielikuvasta, jossa leikkisästi hyppelevä delfiiniparvi lähtee seuraamaan yksinäistä purjevenettä avomerelle. Delfiinit ovat poikkeuksellisen kauniita ja sympaattisia eläimiä, mutta nyt tuntuu hyvältä päästä jo jatkamaan risteilyä muualle.


Matka jatkuu paikallisen sega-musiikin letkeiden sävelten soidessa. Kolme miehistön jäsentä tarjoilee matkustajille matkan hintaan kuuluvia juomia, joita riittää oluesta virvoitusjuomiin. Tätä leppoisampia hetkiä on vaikea kuvitella. Aiemmin tarjolla olisi ollut aamiaistakin, joskin varsin vaatimattomassa muodossa.


Katamaraanin kannella on runsaasti tilaa nauttia merimaisemista ja auringosta. Toisaalta tarjolla on myös muutamia varjopaikkoja ja tarvittaessa pääsee myös kajuutan suojaan.


Saamme nauttia upeasta säästä koko risteilyn ajan. Auringonpaisteella on toki myös haittapuolensa, sillä meri heijastaa säteilyn tavallistakin tehokkaammaksi. Tällaisena päivänä mikään suojakerroin ei ole liian suuri, joten auringolta suojautuminen kannattaa ottaa vakavasti.


Pysähdymme erään koralliriutan lähistölle, jossa pääsemme ensimmäistä kertaa uimaan. Alukselta voi lainata snorkkeleita ja räpylöitä, joita haluan itsekin kokeilla. Edellisestä snorklauskerrastani on jo vuosia, mutta hengittäminen sujuu onneksi ilman suurempia ongelmia.


Riutan reuna näyttää pienellä kierroksellani harmillisen haalistuneelta, mutta erilaisia pikkukaloja tulee vastaan ilahduttavan paljon. Erityisesti värikkäitä koralliahvenia pyörii runsaasti käden ulottuvilla, joten kokemus on varsin upea. Eräs retkeläisistä kertoo nähneensä myös pienen mustekalan. Innokkaille snorklaajille suositellaan Mauritiuksella ainakin Trou aux Bichesin sekä Blue Bayn rantojen tuntumassa olevia alueita.


Nousen jo kannelle kuivattelemaan, kun katamaraanin viereen kurvaa yrityksen toinen alus. Pikaveneen nimi näyttääkin hämmästyttävän tutulta.


Hiillos alkaa olla jo parhaimmillaan kapteeni Jacksonin sytyttämässä grillissä, joten aluksen kannella valmistuu pian houkuttelevasti tuoksuvia kanankoipia ja vaaleaa kalaa. Yllättävän herkulliseen ateriaan kuuluu myös nakkeja, riisiä, erilaisia salaatteja sekä grillattuja banaaneja.


Lounas ylittää odotukset ja lapsetkin syövät kapteenin grilliherkkuja hyvällä ruokahalulla. Miehistön vauhdikkain jäsen on ehtinyt onkia muiden ruokaillessa kalan, jota esittelee mielellään matkustajille.


Seilaamme taas hieman eteenpäin, kunnes ankkuroidumme jälleen. Pieni apuvene vie meidät katsomaan Chrystal Rock -nimistä kiveä, jonka yksinäinen hahmo nousee esiin turkoosina kimaltavan meren keskeltä.


Kurvaamme Chrystal Rockilta puoleksi tunniksi läheisen Benitiers-saaren rannalle. Pehmeällä hiekalla on mukava tallustella ja lapset viihtyvät matalassa rantavedessä.


Benitiers on suosittu retkikohde, joten rannalla on jonkin verran kaupustelijoita. Tunnelma on kuitenkin leppoisa ja olisin voinut tutkia saarta hieman kauemminkin. Ehdimme maistaa kookospähkinän sisältä tarjottua Piña Coladaa, kunnes palaamme apuveneen kyydissä katamaraanille.


Ankkuroidun katamaraanin luona on vielä uintiaikaa, kunnes aloitamme paluumatkan Black Riverin satamaan. Kuuden ja puolen tunnin meriretki saa olon tuntumaan hieman raukealta, mutta todellakin onnelliselta.


Päivä on ollut kovin tyyni, mutta matkan viimeisellä osuudella on viimein aika nostaa purjeet ylös. Myötätuuli kuljettaa mukavasti ja pääsemme aitoon purjehdustunnelmaan.


Kiireetön merimaisemista nautiskelu kuuluu varmasti parhaisiin asioihin, joita Mauritiuksella voi kokea. Saaren vehreys pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun se saa ympärilleen turkoosin meren ja sinisen taivaan muodostamat kehykset. Siksi suosittelenkin veneretken ottamista Mauritiuksen-matkan ohjelmaan.


Ostin retkemme Mauritius Attractions -palvelun kautta. Vaikka kaikki omalla kohdallamme toimikin täysin sovitusti, kyseinen välityspalvelu on saanut internetissä myös negatiivista palautetta. Seuraavalla kerralla varaisinkin vastaavan risteilyn ehdottomasti suoraan järjestäjältä eli Baba Coolilta. Risteilyn hinta on aikuiselta 2200 rupiaa eli noin 60 euroa. 4–11-vuotiaat lapset pääsevät retkelle puoleen hintaan.


Muita Tamarininlahdella toimivia katamaraaniretkien järjestäjiä ovat esimerkiksi JPH Charters sekä Oceane Cruises. Oma retkemme täytti odotukset mainiosti, mutta koskaanhan ei tiedä olisiko kilpailijalla jotain erilaista tarjottavaa.

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja