Päiväretki Macaolle

Lyhyen lauttamatkan päässä Hongkongista sijaitsee toinen Kiinan erityishallintoalue Macao. Päiväretki mielikuvituksellisten kasinoiden ja portugalilaista historiaa henkivien Unesco-kohteiden kaupungissa oli mielenkiintoinen ja hieman hämmentäväkin kokemus.

Ensivaikutelma Macaosta on meluisa ja hikinen. Hongkongista poiketen kaduilla pörrää silmiinpistävän paljon mopoja ja skoottereita. Kaupunki vaikuttaa suurelta ja ainakin paikoitellen Hongkongia rähjäisemmältä. Olemme juuri rantautuneet Macaon ulkosatamaan ja lähteneet kävelemään kaupungille.

Vilkaisin satamassa päivystävien matkatoimistojen tarjontaa ja melkein kiinnostuin hop-on hop-off -busseista, mutta niiden aikataulut eivät tuntuneet ainakaan meille sopivilta. Turistibussi saattaisi olla tällaisella muutaman tunnin vierailulla kaikessa tehokkuudessaan kätevä, mutta olemme tottuneet nauttimaan retkistämme aivan omaan tahtiimme.

Tiedän Macaosta etukäteen lähinnä sen, että entisessä Portugalin siirtomaassa on valtava määrä kasinoita sekä Unescon suojelema kirkonraunio. Mahtipontisia peliluolia tuleekin vastaan heti ensi metreiltä lähtien. Rakennusten kullanvärisiä seiniä ei ainakaan vaatimattomuus kaunista. Otamme päämääräksemme jättimäisenä maamerkkinä kohoavan Grand Lisboa -hotellin, jonne on satamasta parisen kilometriä.

Macaon tunnus on vihreästä lipustakin löytyvä lootuksenkukka. Sama symboli komeilee myös Lotus Square -aukiolla kullanvärisenä patsaana. Matkamme alkaa taittua mukavasti, kun löydämme talojen varjoista suojaa auringolta. Kävelytie on leveä ja suurimmat kadut voi ylittää siltoja pitkin.

Portugalilainen perintö näkyy muun muassa sinivalkoisiin laattoihin taiteilluissa katukylteissä ja lukuisissa leipomoissa. Pastel de nata -leivoksia on tarjolla kaikkialla. Näitä Portugalin-matkoilta tuttuja herkkuja täytyy tietenkin ostaa heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Maksaminen käy Hongkongin dollareilla, kuten melkein missä tahansa muuallakin Macaolla. Emme itse asiassa näe koko päivänä ainuttakaan Macaon patacaa, jonka kurssi (1 HKD = 1,03 MOP) on sidottu Hongkongin dollariin.

Löydämme pian puiston, jossa on mukava istahtaa hetkeksi ja nauttia leivoksista. Lapset pääsevät myös kiipeilytelineisiin leikkimään. Laitteet näyttävät yllättävän tutuilta, mikä ei ole ihme, sillä ne ovat rovaniemeläisen Lappsetin valmistamia. Olemme aiemmin törmänneet saman yhtiön tuotteisiin muun muassa Monacossa, joten Lappsetin kansainvälinen markkinointi on onnistunut ilmeisen hyvin.

Neonvalojen määrä lisääntyy, kun lähestymme Grand Lisboaa. Kasinoita on joka kulmalla. Yksi omalaatuisimmista on vanha Lisboa-kasino, joka on nyt kirjaimellisesti jäänyt tällä vuosituhannella valmistuneen Grand Lisboan varjoon.

Lootuksenkukan muotoinen kasinohotelli Grand Lisboa on kaupungin korkein rakennus ja yksi maailman ikonisimmista pilvenpiirtäjistä. Lasten kanssa ei voi edes harkita kasinoihin tutustumista, joten sisätilat jäävät kokematta. Travellover-blogin Annika tietää Grand Lisboasta enemmän, sillä hän on yöpynyt hotellissa.

Kaupungin keskeisimmillä alueilla riittää vilskettä ja vilinää. Saavumme lopulta Largo do Senadolle, joka on Macaon vanhankaupungin keskus. Katukivetyksen mustavalkoiset kuviot tuovat elävästi mieleen Lissabonin Rossio-aukion ja myös vanhat värikkäät rakennukset henkivät entisen emämaan tunnelmaa.

Tungos tiivistyy vanhankaupungin sokkeloisilla kävelykaduilla, joilla raivaamme tietämme kohti kuuluisia Pyhän Paavalin kirkon raunioita. Leipomoita tuntuu riittävän joka kulmalle. Pastel de natojen lisäksi toinen erityisen suosittu tuote on bakkwa. Kyseessä on ohuina levyinä myytävä kuivattu liha, jota on tarjolla erilaisilla mausteilla höystettynä. Otan vastaan parit maistiaiset, mutten innostu ostamaan bakkwaa tuliaisiksi.

Vanhassakaupungissa on paljon Unescon listalle päässeitä kohteita, joiden välillä on helppo suunnistaa selkeiden tienviittojen ansiosta. Katsomme parhaaksi keskittyä kirkon raunioihin, jotka ilmestyvätkin näkyviin yllättävän nopeasti.

Kirkon kaunis julkisivu on omaperäinen ilmestys, koska rakennuksesta ei ole enää mitään muuta jäljellä. Vuonna 1835 riehuneen taifuunin sytyttämä tulipalo tuhosi kirkon, mutta fasadi jäi onneksi pystyyn. Kirkon edustan portailla riittää kuhinaa. Paikalla on selfiekepin heiluttajien lisäksi myös virallisiin hääkuviin poseeraava pari. Tämä paikka jää mieleeni jonkinlaisena Rooman Espanjalaisten portaiden aasialaisena versiona.

Syömme kevyen lounaan eräässä kahvilassa ennen kiipeämistä kirkonraunion vieressä kohoavalle Fortaleza do Monte -linnoitukselle. Olen joutunut päivän mittaan kantamaan viisivuotiasta tytärtä muutaman kerran, mutta nyt hän pomppii kivisiä portaita ylös kuin pieni orava. Linnoitukselta aukeaa mielenkiintoisia maisemia kaikkiin ilmansuuntiin. Alun perin merirosvojen hyökkäysten varalta rakennettujen muurien koloihin on jätetty vanhoja tykkejä. Laskeva aurinko punertaa taivaan ja houkuttelisi ihailemaan näkymiä pidempäänkin.

Taivas ei ole täysin kirkas, vaan iltarusko sekoittuu jonkinlaiseen usvaan tai savusumuun. Macaon yleisilme on täältä katsottuna hieman rempallaan. Ainakin osa rakennuksista on tainnut jo nähdä parhaat päivänsä, mutta se toisaalta tekee näkymästä entistä kuvauksellisemman. Linnoituksen yhteydessä toimii nykyään Museum of Macau, jossa voi tutustua kaupungin monivaiheiseen historiaan.

Suunnistamme takaisin satamaan reittiä, jonka varrella näemme arkipäiväisiä kerrostaloja, kauniin hautausmaan ja Tap Seac -aukion. Kartalta katsottu reittisuunnitelma pettää kävelytien päättyessä, sillä taivaltaminen pimeän ja vilkkaan autotien reunalla ei varsinkaan lasten kanssa houkuttele. Niinpä käännymme vielä Grand Lisboan kulmille ja saamme ihailla kasinoiden valojen loistetta illan pimetessä. Aikaa on vielä sen verran reilusti, ettei taksiin tarvitse turvautua. Lapsetkin kävelevät helteen helpottaessa reippaasti ja värivaloissa riittää ihmeteltävää.

Macao oli kokonaisuudessaan hieman hämmentävä kokemus. Kaupungista ei voi saada muutamassa tunnissa kaikkea mahdollista irti, sillä näimme koko alueesta lopulta vain pienen osan. Macao on varmasti paljon muutakin kuin mielikuvituksellisia kasinoita ja portugalilaista historiaa. Jos haluaa tutustua kaupunkiin perusteellisemmin, kannattaa varata vaikka pari kokonaista päivää aikaa.

Lyhytkin vierailu antoi joka tapauksessa jonkinlaisen käsityksen Macaosta. Kaupunki on tunnelmaltaan toisenlainen kuin isosiskonsa Hongkong, mutta kaikkia eroavaisuuksia on vaikea pukea sanoiksi. Päiväretki onnistui erinomaisesti ja nautin Macaolla viettämistäni hetkistä. Oli mukavaa tutustua kaupunkiin, mutta toisaalta se ei herättänyt suurta intohimoa uuteen matkaan.

Hongkongiin palaan toivottavasti joskus takaisin, mutta Macaon mahduttamista matkaohjelmaan täytyy harkita tilanteen mukaan. Jos Macaota ei ole koskaan nähnyt, suosittelen kyllä lämpimästi käymään. Ainutlaatuisesta kaupungista kun joka tapauksessa on kysymys.

Matkustaminen Hongkongin ja Macaon välillä on helppoa. Näiden kahden Kiinan erityishallintoalueen välinen lauttamatka vie vain tunnin. Reitillä liikennöivät punaiset TurboJetin ja siniset Cotai Water Jetin pika-alukset. Hongkongin päässä lähtösatamia löytyy niin Hongkongin saarelta, Kowloonista kuin lentokentältäkin. Ostin puhelimeen ladattavat mobiililiput TurboJetin nettisivuilta lähtöä edeltävänä päivänä.

Lauttoja kulkee tiheästi, mutta lippujen hankinta ennakkoon on suositeltavaa. Aikuisen menopaluun hinta on noin 40 euroa. Molemmissa satamissa on passintarkastus, mutta Hongkongissa ja Macaolla matkustaminen on suomalaiselle viisumivapaata. Modernilla katamaraanilla taitettava merimatka tuo mieleen Helsingin ja Tallinnan välillä kulkemisen. Ilmastoiduissa sisätiloissa istutaan omalla numeroidulla paikalla, eikä tarjolla ole suurempia viihdykkeitä. Mainitsen vielä vinkkinä Kowloonista matkustaville, että China Ferry Terminalin sisäänkäynti löytyy Canton Roadin varrelta. Lautalle ei siis kannata yrittää suunnistaa rantaa pitkin, kuten itse tein.