Pari kesäpäivää Luxemburgissa

Vietimme kesällä Pariisissa vietetyn viikon jälkeen vielä pari päivää Luxemburgissa. Keskityimme pienen valtion pääkaupunkiin, joka osoittautui varsin mukavaksi paikaksi. Käyn nyt läpi kaupungin kiinnostavimpia nähtävyyksiä.
 
Vaikka Luxemburg onkin pieni maa, on sen koko moninkertainen muutamiin todellisiin kääpiövaltioihin verrattuna. Luxemburgissa asuu yli puoli miljoonaa ihmistä ja maasta löytyy toistakymmentä kaupunkia. Suomen maakunnista ainoastaan Uudellamaalla on enemmän asukkaita kuin Luxemburgissa, mutta toisaalta pinta-alaltaan vain Ahvenanmaa jää Luxemburgia pienemmäksi. Luxemburgissa riittää lukuisia linnoja sekä houkuttelevia luontokohteita, mutta päätämme nyt keskittyä vain pääkaupunkiin, jonka nimi on sama kuin valtiollakin.

Pääkaupungin erikoisuus on keskustaa halkova vaikuttavien jyrkänteiden reunustama jokilaakso. Kaupunki siis toisin sanoen jakautuu vehreään ja melko hiljaiseen laakson pohjan alakaupunkiin sekä vilkkaampaan yläkaupunkiin. Mutkitteleva laakso pilkkoo myös yläkaupungin useampaan osaan, jotka on yhdistetty toisiinsa korkeilla silloilla.

Kaupungin ylemmän tason kiinnostavinta aluetta on viihtyisä vanhakaupunki, jonka siisteillä kävelykaduilla voi helposti aistia Luxemburgin varakkuuden. Ohitamme paljon kalliita merkkiliikkeitä sekä houkuttelevia ravintoloita. Pysähdymme syömään vanhankaupungin sydämessä sijaitsevaan Häerziin, jonka vilkas terassi vaikuttaa paikallisten suosimalta kohtaamispaikalta. Ruoka maistuu hyvin ja olemme ateriaan tyytyväisiä. Luxemburg on melko kallis matkailumaa, mutta hinnoissa ei toisaalta ole Pariisin jälkeen mitään ihmeellistä.  

Veroparatiisina tunnettu Luxemburg on vaurastunut erityisesti pankkitoiminnan ansiosta. Maa houkuttelee koulutettua työvoimaa erityisesti naapureistaan Ranskasta, Saksasta ja Belgiasta. Ranska ja saksa kuuluvatkin Luxemburgin virallisiin kieliin maan oman kielen ohella. Lëtzebuergesch on mielestäni hauskalta kuulostava saksaan pohjautuva kieli, jossa on ranskalaisia vaikutteita ja hieman hollantiin viittaavia piirteitä.

Kuulemme kävelykatuja kierrellessämme kulman takaa musiikkia, ja löydämme Place d’Armes -aukiolta konsertin. Perinteikäs paikallinen orkesteri Foulschter Musik viihdyttää aukiolle kerääntyneitä ihmisiä. Place d’Armes on vanha konserttipaikka, jonne pystytettiin ensimmäinen esiintymislava jo 1800-luvulla.

Keskustan ehdottomiin päänähtävyyksiin kuuluu Suurherttuan palatsi, joka toimii Luxemburgin päämiehen virallisena residenssinä. Ihailemme komeaa rakennusta ulkopuolelta. Palatsi avaa yleensä kesäisin ovensa vierailijoille, mutta se on vielä matkamme aikaan kesäkuussa suljettu. Vuonna 2025 palatsi oli avoinna heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun.

Luxemburgilaiset ovat kaikesta päätellen ylpeitä omasta maastaan, sillä punavalkosinisiä lippuja näkyy ympäri kaupunkia. Kiinnitämme myös huomiota siihen, kuinka suurherttua Henrin ja suurherttuatar Maria Teresan kuvat koristavat monen kaupan näyteikkunoita. Henrin on tarkoitus luopua kruunusta tänä syksynä, jolloin valtaan nousee hänen poikansa Guillaume.

Palatsin lähistöllä on suurherttuatar Charlotten patsas. Henrin isoäiti hallitsi Luxemburgia pitkään vuosina 1919–64, jolloin Luxemburg onnistui säilyttämään itsenäisyytensä ja kehittyi sekä vaurastui monin tavoin.

Pieneen keskustaan mahtuu useita aukioita. Helteisellä Place Guillaume II:lla ratsastava hahmo tunnetaan suomeksi nimellä Vilhelm II. Hän toimi 1800-luvulla Alankomaiden kuninkaana ja Luxemburgin suurherttuana.

Luxemburgin merkittävin kirkko on katolinen Notre-Damen katedraali, joka sekin löytyy aivan ydinkeskustasta. Meille riittää tällä kerralla kirkon katseleminen vain ulkopuolelta.

Kivenheiton päästä katedraalista löytyy hyvä näköalapaikka, jolta voi ihailla monitasoista kaupunkimaisemaa vehreine laaksoineen ja kivisiltoineen. Kaiken yläpuolella liehuu ylpeästi Luxemburgin lippu. Pahin helle on jo helpottanut ja tuntuu mukavalta katsella ilta-auringon värittämää kaupunkia.

 
Lipun lähistöllä kohoaa graniittiobeliski, jonka huippua koristaa kultainen naishahmo Gëlle Fra. Näyttävä muistomerkki pystytettiin ensimmäisessä maailmansodassa taistelleiden luxemburgilaisten sotilaiden kunniaksi. Saksa miehitti Luxemburgin sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa, ja purki Gëlle Fran jälkimmäisen miehityksen yhteydessä. Muistomerkki pystytettiin myöhemmin uudelleen ja siitä tuli entistäkin merkittävämpi Luxemburgin vapauden symboli. Jalustaan on lisätty kunnianosoitukset myös muutamissa muissa sodissa taistelleille luxemburgilaisille.

Suuntaamme toisen Luxemburgin-päivämme aluksi Chemin de la Cornichelle, joka on jyrkänteen reunaa seuraava kävelytie. Paikallinen kirjailija Batty Weber kutsui reittiä Euroopan kauneimmaksi parvekkeeksi, ja kuvaus on jäänyt elämään. Weber muistetaan ironisista teksteistään, mutta tässä asiassa hän lienee ollut tosissaan. Ainakin maisemat alas laaksoon ja vastakkaisille rinteille ovat hienoja.

Kuljemme maisemareittiä pitkin Bockin kasemateille, jotka kuuluvat kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Luxemburg sai alkunsa yli tuhat vuotta sitten, kun kreivi Siegfried rakennutti Lucilinburhucin linnoituksen Bockin kallioille. Luxemburgin strateginen sijainti kiinnosti ympäri Eurooppaa, joten linnoituksen hallinnasta kävivät vuosisatojen kuluessa taistelemassa niin burgundilaiset, itävaltalaiset, espanjalaiset, preussilaiset kuin ranskalaisetkin joukot. Pysyvään rauhaan päästiin vuonna 1867, jolloin tehty Lontoon sopimus takasi Luxemburgin itsenäisyyden. Sopimuksen ehtoihin kuului maan sotilaallisten linnoitusten purkaminen.

Bockin linnoituksesta ovat yhä jäljellä kasematit, eli sotilaskäyttöön rakennetut maanalaiset käytävät. Päivä on jälleen kuuma, joten tuntuu mukavalta astua viileään luolamaiseen ympäristöön. Pääsemme jonottamatta lippuluukulle ja kuulemme työntekijältä, että kasemateissa on käynyt viime aikoina paljon muitakin suomalaisia. Nyt ei ole kuitenkaan ruuhkaa, joten saamme kierrellä käytävillä rauhassa.

Kasematit ovat varsin pelkistettyjä, eikä käytävillä ole paljoa nähtävää. On silti mukavaa kierrellä luolasto ympäri ja katsella maisemia tykkejä varten tehdyistä aukoista eri suuntiin. Puolustusjärjestelmä oli erinomainen ja auttoi kestämään pitkiäkin piirityksiä. Kasematteja on rakennettu eri aikakausilla, mutta suurin osa käytävistä on peräisin 1700-luvulta, jolloin linnoitus oli itävaltalaisten hallinnassa.

Yksi Luxemburgin parhaista puolista on ilmainen julkinen liikenne koko maassa. Kompaktissa keskustassa pärjää hyvin kävellenkin, mutta haluamme kokeilla lounaan jälkeen ilmaisia busseja. Päätämme hieman seikkailla ja nousemme ensimmäiseen kohdalle osuvaan kyytiin. Bussi numero 18 lähtee Kirchbergin suuntaan.

Näemme bussin ikkunasta monenlaisia suuria ja kiiltäviä rakennuksia, joiden edustoilla näkyy eri maiden lippuja. Luxemburg on aina ollut aktiivinen toimija Euroopan unionissa, ja maasta löytyykin muun muassa EU:n tuomioistuin sekä EU:n taloushallintoon liittyviä toimielimiä.

Euroopan unionin rakennuksetkin voisivat kiinnostaa, mutta pysyttelemme kyydissä päätepysäkille saakka. Pysäkin vieressä toimii melko suuri Kirchbergin kauppakeskus, jonka käymme kiertämässä läpi. Löydämme raikasta juotavaa ja tytär myös pientä ostettavaa.

Palaamme bussilla keskustaan ja jäämme kyydistä puistojen ympäröimällä kadunpätkällä. Haluamme käydä vielä kaupungin alemmassa osassa eli Grundin kaupunginosassa, mutta sitä ennen ohitamme erään hienolta näyttävän rakennuksen. Mietimme voisiko kyseessä olla jokin museo tai hallintorakennus, mutta kiinnitämme huomiota puutarhassa rollaattoreineen liikkuviin ikäihmisiin. Portilla oleva kyltti antaa osviittaa siitä mistä on kysymys, ja Google kertoo loput. Liikemiehenä ja pankkiirina rikastunut Jean-Pierre Pescatore testamenttasi huomattavan summan vanhainkodin rakentamista varten, ja tällainen siitä sitten tuli. Täällä kelpaa varmasti viettää vanhoja päiviä, jos vain maksukyky on kunnossa.

Pfeffenthalin maisemahissiltä avautuu mukava laaksomaisema. On kätevää, että kaupungin tasolta toiselle pääsee kulkemaan hissillä. Osalla paikallisista on hississä polkupyörät mukanaan.

 
Kaupungin alemmassa osassa on hiljaista ja rauhallista. Alzette-joen pinta on aivan tyyni ja ilmassa on hautovaa hellettä.

Kävelemme hieman eteenpäin ja etsimme varjoisaa penkkiä. Keskustan hälinä tuntuu yllättävän kaukaiselta, kun ympärillä on vehreää ja korvissa kuuluu vain pienen kosken kohina.

Näemme joella useita harmaahaikaroita, jotka tarkkailevat virtaa kalojen nappaaminen mielessään. Jotkut niistä ovat maastoutuneet rannalle, kun taas muutamat lentävät ylväästi joen yläpuolella.

Alamme olla jälleen janoisia, joten etsiydymme lähistöllä olevalle Les Rives de Clausenin alueelle. Entisestä teollisuuskorttelista on muotoutunut trendikäs viihdekeskus, johon kuuluu ravintoloita, baareja ja yökerhoja. Ostamme juomat Rock Boxista, joka on vielä iltapäivän tunteina lähes autio. Hiljaisella terassilla on mukava sammuttaa janoa, mutta illalla meno ei liene enää kovin perheystävällistä. Les Rives de Clausen tarjoaa sopivasti rosoista vaihtelua Luxemburgin muuten niin kiiltävään kaupunkikuvaan. Korttelista löytyy esimerkiksi taidekahvila sekä Luxemburgin ainoa pienpanimo.

Kävelykierroksemme jatkuu puistojen varjoista Bockin kasemattien alapuolelle. Kallioiden juurella on pieni viiniviljelmä ja lähistöllä kohoaa Saint-Jean-du-Grundin kirkon torni.

Varjoisalla joen rannalla on mukavan viileää. Pysähdymme katselemaan merenneito Melusinan patsasta. Tarinan mukaan edellä mainittu Luxemburgin perustaja kreivi Siegfried rakastui kauniiseen naiseen, joka oli oikeasti merenneito. Melusinan oli tarkoitus pitää asia salaisuutena, mutta lopulta Siegfried vakoili puolisoaan ja näki hänet ammeessa merenneidoksi muuttuneena. Tarinasta on tästä eteenpäin muutamia vaihtoehtoisia versioita, joista missään ei ole onnellista loppua.

Palaamme kaupungin ylempään osaan Grundin hissillä, jossa ei ole edellisen hissin tapaan maisemaikkunoita. Pienen maan pääkaupungissa riitti sopivasti nähtävää pariksi päiväksi, joten oli hyvä idea lisätä Luxemburg Pariisin-matkan ohjelmaan. Pariisin ja Luxemburgin välinen matka taittui junalla vain reilussa kahdessa tunnissa. Suomeen täytyy sen sijaan palata mutkan kautta, sillä vaihdamme konetta Hampurissa. Kotimatkan alku Luxemburgin keskustasta lentokentälle on joka tapauksessa sujuva, sillä siihen kuluu vain parikymmentä minuuttia – ilmaisella bussilla tietenkin.