Italia
Lago Maggiore – järvi vuorten sylissä
Pohjois-Italiassa sijaitsevan Lago Maggioren vuoristomaisemat mykistävät kauneudellaan. Seutu tarjoaa myös historiallisia nähtävyyksiä, herkullista ruokaa ja monipuolisia ulkoilma-aktiviteetteja.
Viime postaus käsitteli Stresan ympäristöä, mutta nyt on aika tutustua yhteen Euroopan kauneimmista järvistä laajemmin. Maggioren rannoilla on nimittäin paljon muutakin, kuin ylellinen ja turistien kansoittama Stresa.

Järven Lombardiaan kuuluva itäranta on piemontelaista länsipuolta hiljaisempi. Majoitumme Castelveccanan kunnassa sijaitsevaan taloon, josta on lyhyt kävelymatka Caldén kylän rantaan. Paikalliset nähtävyydet on nopeasti kierretty. Muutaman hiljaisen kujan lisäksi löytyy pari ravintolaa, jäätelöbaari, soutuseuran kerhotalo sekä pieni leikkipuisto. Kiipeämme metsäpolkua pitkin Santa Veronican kappelille, josta on kaunis näkymä koko kylän ylitse. Käyn eräänä päivänä myös vieressä kohoavan Rocca di Caldén huipulla. Perillä odottaa sotamuistomerkki ja jälleen uudenlainen maisema.

Teimme parin viikon aikana lomataloltamme runsaasti retkiä ympäristöön. Alle on koottu näillä retkillä nähtyjä paikkoja myötäpäivään järven ympäri kiertävässä järjestyksessä, mutta kaikkea ei ehdi kokea yhdessä päivässä. Pelkkä ajokierros hyväkuntoisia rantateitä pitkin koko järven ympäri vie vajaat neljä tuntia, minkä lisäksi eri kyliin ja nähtävyyksiin tutustumiseen kannattaa varata reilusti aikaa.

Suosittelen kohteiden jakamista eri retkille ja varsinkin erilaisten lauttojen käyttämistä. Autoilijoiden kannattaa hyödyntää erityisesti länsirannan Intran ja itäisen Lavenon välinen yhteys, jonka avulla voi lyhentää monia retkiä huomattavasti. Parikymmenminuuttisen kyydin aikana ehtii nauttia mukavasti niin espressosta kuin järvimaisemastakin. Pohjois-eteläsuunnassa Aronan ja Locarnon välillä kulkee pienempiä lauttoja, jotka pysähtyvät länsirannan tärkeimpien kylien lisäksi muun muassa Villa Taranton sekä kaikkien kolmen Borromeon saaren laitureilla. Ne mahdollistavat elämyksellisen järveen tutustumisen myös autottomille matkailijoille. Lähtöpisteenä voi käyttää esimerkiksi Lavenoa tai Stresaa, joihin on hyvät junayhteydet.

Maggioren ympäristössä on helppo liikkua autoillen. Ruuhkia esiintyy ajoittain, mutta selvisimme toukokuisella matkallamme ilman liikenneongelmia. Maggioren sijainti tarjoaa hyvät mahdollisuudet myös Lugano- ja Como-järville suuntautuville retkille. Tiet ovat kuitenkin enimmäkseen hitaita ja mutkikkaita, joten matkoihin on syytä varata reilusti aikaa.

Aloitamme järven kiertämisen Castelveccanasta etelään. Kapea maantie mutkittelee vartissa miellyttävään Laveno-Mombelloon. Vaikka kaupunki ei ole suuri, sitä voi pitää eräänlaisena itärannan keskuksena. Lavenosta pääsee junalla Milanoon parhaimmillaan reilussa tunnissa ja lautta kuljettaa järven vastarannalle Intraan. Lavenosta löytyy kylämäistä tunnelmaa sekä muutama hyvä ravintola. Ruoan suhteen ei yleensäkään tarvitse pettyä – ollaanhan Italiassa! Kalaa on tarjolla runsaasti ja paikalliset ovat ylpeitä erityisesti järviseudun omista juustoista, leikkeleistä ja hunajasta.

Aivan Lavenon keskustasta pääsee köysirataa pitkin noin kilometrin korkuiselle Sasso del Ferrolle. Köysiradan vaunut ovat hieman maalipurkkeja muistuttavia avokoreja, joihin mahtuu seisomaan kaksi aikuista kerrallaan. Kyytiin nousemista voi suositella myös korkeanpaikankammoisille, sillä huikea järvimaisema palkitsee pienen jännityksen ruhtinaallisesti.

Kaukana alhaalla siintävät niin Borromeon saaret, Stresa kuin Verbaniakin. Maisemasta nauttivat varmasti myös riippuliitäjät, joita näkee Sasso del Ferrolla usein. Vaikkei rohkeus riittäisikään taivaalla liitelyyn, tarjoaa Lago Maggioren ympäristö paljon muitakin liikuntamahdollisuuksia. Patikka- ja pyöräilyreittejä on runsaasti ja itse järvi sopii monenlaiseen vesiurheiluun.

Hieman Lavenon eteläpuolella sijaitseva Santa Caterina del Sasson luostari roikkuu dramaattisen jyrkänteen reunalla, parikymmentä metriä rantaan lyövien aaltojen yläpuolella. Osumme harmiksemme paikalle sateisena päivänä, joten maisemat eivät ole parhaimmillaan.

Pienen mutta kauniin pyhäkön historia ulottuu 1100-luvun loppupuolelle, jolloin rajusta myrskystä pelastunut kauppamies Alberto Besozzi päätti käyttää rikkautensa hengellisiin tarkoituksiin. Pyhän Alberton palsamoitu ruumis on edelleen nähtävillä lasivitriinissä luostarikirkon takaosassa.

Tie Lavenosta etelään kaartaa maaseudun tasangoille ja järvi katoaa välillä näkyvistä. Seuraava mainittava nähtävyys on komea Angeran linnoitus, jonka jykevä hahmo näkyy kauas ympäristöön. Borromeon mahtisuvun omistaman linnan tornista kelpaa tähystellä maisemia eri suuntiin. Kapean järven vastarannalla häämöttää Aronan kaupunki ja lähistöllä näkyy viiniviljelmiä.

Sisätiloihin on koottu laaja lelumuseo, joka kiinnostaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Kokoelman pääosassa ovat nuket, mutta saleista löytyy myös vanhoja autoja ja muita leikkikaluja.

Järven eteläpää kapenee Ticino-joeksi Sesto Calenden kaupungin kohdalla. Ylitämme sillan, jota pitkin pääsemme Maggioren läntiselle rannalle. Emme malta pysähtyä Aronassa, jossa on kuulemma ihan kiva vanhakaupunki sekä erään Borromeon suvun mahtimiehen jättiläismäinen patsas. Aronan jälkeen tie kääntyy aivan rantaviivan tuntumaan. Ohitamme pieniä kyliä ja katselemme aalloilla eteneviä purjeveneitä.

Ohitamme edellisestä postauksesta tutun Stresan seudun ja kierrämme pienen lahden ympäri. Alue on liikenteestä päätellen järven vilkkainta. Pysähdymme huilaamaan Pallanzan kylään, jonka rantabulevardi näyttää viihtyisältä. Istahdamme jäätelöbaariin ja nautimme mukavasti lämmittävästä auringosta.

Verbanian kaupungissa on hieman ruuhkaa, mutta ympäristö muuttuu koko ajan kauniimmaksi ja hiljaisemmaksi ajaessamme kohti pohjoista. Tie seurailee uskollisesti järven rantaa ja vehreät vuoristomaisemat hivelevät silmiä.

Hieman ennen Sveitsin rajaa saavutaan viehättävään Cannobion kaupunkiin. Paikallinen rantapromenadi on yksi järven tyylikkäimmistä. Sen varrella on runsaasti kahvila- ja ravintolavaihtoehtoja, joten pienehkö Cannobio sopii mainiosti järvenkiertäjän taukopaikaksi. Tänne voisi tarpeen tullen jäädä myös yön yli.

Kaupungin satojen vuosien taakse ulottuvaa historiaa voi aistia kapeilla ja tunnelmallisilla kujilla, joita peittävät ikiaikaiset mukulakivet. Osumme paikalle hiljaisella hetkellä, jolloin liikkeellä ei ole paljoa ihmisiä.

Rannalla paikalliset kalastajaukot nojailevat paksuun kiviaitaan ja odottavat tyynesti mahdollista saalistaan. Mikäs siinä onkaan odotellessa, sillä komeaan maisemaan tuskin kovin helposti kyllästyy.

Maggiore-järven pohjoisosa kuuluu Sveitsiin. Rajan ylittäminen on sujuvaa, eivätkä useimmat paikalliset noudata edes tullin kohdalla olevia stop-merkkejä. Lähes toisiinsa kiinni kasvaneet Locarnon ja Asconan sveitsiläiskaupungit kiinnostaisivat, mutta joudumme ohittamaan ne turhan kiireisesti. Käännymme pian takaisin itärannalle. Ihailemme maisemia ja ajamme muutaman hiljaisen kylän sekä tunnelin halki takaisin Italiaan. Ohitamme vielä ennen Castelveccanaan saapumistamme Luinon sekä Porto Valtravaglian. Viimeksi mainitussa on miellyttävä puiden varjostama rantakatu.

Antoisien nähtävyyskierrosten jälkeen tuntuu mukavalta vetäytyä lepäämään lähikylän rauhaan. Caldéssa on täysin hiljaista, kunnes muutamat paikalliset kerääntyvät nauttimaan ravintolasta haettuja lasillisia ulos ilta-aurinkoon. Pieni Madonna-patsas vartioi satamassa keinuvia veneitä. Tilaan jäätelöbaarista kupillisen vastustamatonta italialaista jäätelöä ja istahdan katsomaan auringon painumista vastarannan vuorten taa. Täällä on hyvä olla.
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Lokakuinen lomaviikko Roomassa
Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.
Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.

Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa

miija
14.9.2016 at 12:42
Hienoja kuvia ja upeita maisemia! Vaikuttaa kyllä aika täydelliseltä reissukohteelta. Italia on itselleni vielä tuntematon, mutta sinne olisi tarkoitus tehdä parin vuoden sisään vähän pitempi reissu, jolloin pääsisi tutustumaan useampaan paikkaan yhdellä kertaa. 🙂
Mika / Lähtöportti
15.9.2016 at 11:05
Kiitos kommentista! Italia on tosi monipuolinen matkailumaa, joten kannattaa varata aikaa ja tutustua useampaan eri alueeseen. Näillä pohjoisen järvillä tuntee olevansa aika lailla Keski-Euroopassa, kun taas esimerkiksi Toscanassa tai Roomassa on ihan eri meno, Napolista tai Sisiliasta nyt puhumattakaan 🙂
IKILOMALLA
1.11.2016 at 9:32
Uskon 100%, että tuolla on hyvä olla. Vaikuttaa ihanan rennolta lomailulta ja nuo maisemat ovat sanoinkuvaamattoman kauniit! Ai että kun tykkään vuoristosta! ?
Näköjään todella näppärää kulkea autolla paikasta toiseen, ja paljon ehtii yhdessäkään päivässä näkemään. Lago Maggiore näyttää paikalta, jonne mielelläni matkustaisin jonain kesänä lomailemaan.
Kuvailit noita italialaisia herkkuja ja jäätelöä niin makoisasti, että herahti ihan vesi kielelle. ?
Titta
Mika / Lähtöportti
1.11.2016 at 20:06
Lago Maggiore on hieno järvi, vuoristomaisemat ovat upeita, mutta jäljellä on silti myös hiljaisia rantakyliä. Monet kehuvat (syystäkin) Garda- ja Como-järviä, mutta Maggiore on vähintään yhtä kaunis paikka viettää lomaa ja näistä Pohjois-Italian järvistä oma suosikkini. Autolla liikkuminen on näppärää ja kannattaa tosiaan hyödyntää myös mahdollisuus oikaista järven yli autolautalla.
Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä 🙂
Henna /suurin onni
4.11.2016 at 18:23
Aika tiukkaa tahtia olette pitäneet! 🙂 Samoin meillä on tapana reissuilla, ei sitä jotenkin malta olla paikoillaan, kun on niin paljon tehtävää ja nähtävää! Tämä järvi-Italia kiinnostaa. Maisemat ovat kuvien perusteella niin kauniita, epäilemättä todellisuudessa vieläkin upeampia, ja nuo pikkukylät vallan viehättävän näköisiä. Itse asiassa meillä on kesän reissu (johon toivottavasti on mahdollisuus) vielä auki, tämä seutu voisi olla yhtenä vaihtoehtona. Suositteletko esim. viikon reissulle yhtä tukikohtaa, josta käsin seutua haravoidaan, vai olisiko parempi vaihtaa maisemaa tavaroiden kera ja hyppiä hotellista toiseen?
Mika / Lähtöportti
6.11.2016 at 12:42
Tuon matkan aikana tuli istuttua ehkä liikaakin autossa ja ajeltua edestakaisin vuori- ja järvimaisemissa. Kiinnostavia paikkoja tuntui vaan olevan tosi paljon, mutta matkoihin kului mutkikkailla teillä aikaa. Me ei oikein tykätä siirrellä tavaroita paikasta toiseen, joten on suosittu yhtä tukikohtaa ja tehty retkiä sieltä käsin.
Teille voisin suositella vaikka kahden majapaikan taktiikkaa. Comosta käsin voisi tutustua Como-järveen ja ehkä myös kauniiseen Lugano-järveen. Como itsessään on ihan kiva kaupunki ja sieltä retkimahdollisuuksina mm. elegantti Bellagio, Villa Carlottan puutarha sekä Sveitsin puolella Lugano ja kenties Minireissumiestä kiinnostava pienosmallimaailma Swissminiatur Melidessä.
Lago Maggiorella voi harkita majapaikaksi esimerkiksi Stresaa tai hiljaisempaa Lavenoa. Ainakin Borromeon saarilla kannattaa käydä ja nousta ihailemaan maisemia joko Mottaronelle tai Sasso del Ferrolle. Vaihtoehtoja riittää. Jos päädytte tuolle seudulle lähtemään, niin kannattaa tehdä valintoja eikä yrittää ahmia kaikkea kerralla 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
5.11.2016 at 0:24
Onpas teillä tosissaan ollut reipas tahti päällä! Tietysti on kiva jos ehtii nähdä paljon, huomaan aina matkoilla sortuvani tähän – joskin viime Pariisin matka nyt syksyllä oli sen suhteen erilainen.
En ole Maggiorella ollut, mutta Comolla kylläkin. Siellä tiet tosissaan ovat kiemuraiset ja lyhyisiinkin matkoihin saattaa mennä pitkä aika. Sikäli siis mukava jos on paikka jos on liikkuminen ainakin jouhevampaa. Comolla liikkuminen sujui ihan mukavasti kyllä järviristeilyllä, aurinkoisena päivänä viinilasillinen kädessä. 🙂 Haluaisin tuonne takaisin, Italia kun on sellainen ikisuosikki, joten tännekin voisi hyvin harkita menevänsä Comon sijan tai lisäksi!
Mika / Lähtöportti
6.11.2016 at 12:50
Tuolla matkalla tuli kierrettyä ehkä liikaakin eri paikoissa, varsinkin kun lapset oli silloin niin pieniä. Maggioren lisäksi käytiin pari kertaa Como-järvelläkin, kun meidän alkuperäinen vuokratalo olisi ollut siellä. Matkasuunnitelmaa jouduttiin muuttamaan kesken kaiken, mutta kaikista alkuperäisistä retkiajatuksista ei silti maltettu millään luopua. Jos noille järville joskus palaamme, niin sitten otetaan rennommin. Risteily viinilasin kera kuulostaa täydelliseltä!
PS. Tuon teidän Pariisin matkan kuvia katsellessa ei voi edelleenkään tulla kuin hyvälle tuulelle 🙂
Laura
6.11.2016 at 19:17
”Kyytiin nousemista voi suositella myös korkeanpaikankammoisille, sillä huikea järvimaisema palkitsee pienen jännityksen ruhtinaallisesti.” HERRANJUMALA! En todellakaan nouse tuollaiseen koppaan henkeni uhalla! 😀 Huh huh.
Mun piti oikein kartasta tsekata, että missä tuo Maggiore on, mutta sehän siis tosiaan sijaitsee Como-järven vieressä. Ihan tuttuja maisemia muutaman kesän takaa. Tuonne kelpaisi lähteä uudelleen. Vaikka jäätelöä syömään. 🙂
Mika / Lähtöportti
7.11.2016 at 10:18
Sasso del Ferrolle pääsee tarvittaessa myös kävellen, vaikka kiivettävää toki on jonkin verran 🙂
Maggiore tuntuu olevan yllättävän tuntematon järvi Gardaan tai Comoon verrattuna, enkä oikein ymmärrä miksi. Se on vähintään yhtä kaunis, Comoa suurempi, eikä sijaintikaan ole sen syrjäisempi.
Italiassa päivä ilman jäätelöä on hukkaan heitetty päivä ?
Jonna
2.12.2017 at 15:34
Hei!
Löysin vasta blogisi, joten en ole kerennyt lukea kaikkia matkakertomuksiasi. Kävin reilu vuosi sitten poikani kanssa muutamassa päivässä läpi Venetsiaa ja junalla/bussilla liikkuen Veneton aluetta, pari yötä ehdittiin olla Gardajärven pikkukaupungeissakin. Gardan alue oli ihana, mutta haluaisin tutustua myös Maggioren maisemiin. Kysyisin, onko sinulla antaa arviota, miten paljon lautta maksaisi patikkamatkailijoille Sveitsin puolelle järveä? Mistä löytäisin lauttafirman sivuja?
Mika / Lähtöportti
5.12.2017 at 23:40
Kiitos kommentistasi! Garda ja Maggiore ovat molemmat upeita ja näkemisen arvoisia järviä.
Lauttafirman sivut löytyvät osoitteesta http://www.navigazionelaghi.it/eng ja hintatiedot http://www.navigazionelaghi.it/eng/m_tariffe.asp. Tuon mukaan pisin mahdollinen matka, menopaluulippu Aronasta Sveitsin puolelle maksaisi 30,50 euroa.