Olen ottanut tavakseni ostaa kaupunkilomilta muistoksi matkakohteesta kertovan kirjan, mieluiten jostakin tunnetusta kirjakaupasta. En etsi matkaoppaita, vaan kiehtovia kaupungeista kertovia tarinoita. Tässä viisi erinomaista löytöä maailmalta.

Aloitin kirjakauppaturismin vasta muutama vuosi sitten, kun vierailin Pariisin kuuluisassa Shakespeare and Companyssa. Tuntui luonnolliselta ostaa jokin kirja muistoksi, ja kun valinta onnistui, olen jatkanut kirjojen metsästystä myös San Franciscossa, Lontoossa, New Yorkissa ja Liverpoolissa. Aiemmin lukemani vieraskieliset teokset rajoittuivat pariin italialaiseen jalkapallokirjaan, mutta olen nyt tykästynyt myös englanninkielisten tekstien lukemiseen. Kielitaitoni on kaukana täydellisestä, mutta se karttuu lukemisen avulla varmasti entisestään. Alkuperäiskielellä lukemisessa on aina oma viehätyksensä, eikä useimpia valitsemiani kirjoja ole edes käännetty suomeksi.

Kirja voi olla paras mahdollinen matkamuisto, sillä kohteesta lukeminen ikään kuin jatkaa reissua vielä kotiinpaluun jälkeenkin. Valitsemissani kirjoissa on yleensä paikallista näkökulmaa, mikä auttaa ymmärtämään kaupunkeja aivan uudenlaisella tavalla. Kirja myös muistuttaa ostopaikastaan, varsinkin jos se on hankittu jostakin historiallisesta tai muuten persoonallisesta kaupasta. Haittapuolena tulee toki halu palata samaan kaupunkiin pian uudelleen.

---

Kirjakauppa Pariisissa: Shakespeare and Company

Pariisissa kirjakauppavalinta osuu itseoikeutetusti Shakespeare and Companyyn. Seinen tuntumassa Latinalaiskorttelin laidalla toimiva puoti keskittyy englanninkielisiin teoksiin, joten täällä ei tarvita ranskan taitoa. Sylvia Beach perusti alkuperäisen Shakespeare and Companyn vuonna 1919 Pariisissa majailleiden ulkomaalaisten kirjailijoiden yhteisölliseksi kohtaamispaikaksi. Joukkoon kuului esimerkiksi Ernest Hemingway. Shakespeare and Company toimi myös kustantamona, ja sen ensimmäinen julkaisu oli James Joycen klassikko Odysseus. Yritys suljettiin toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana.

Amerikkalainen George Whitman avasi vuonna 1951 kirjakaupan nimeltä Le Mistral, joka oli hengeltään alkuperäisen Shakespeare and Companyn kaltainen kulttuuri-instituutio. Sylvia Beach antoi Whitmanille luvan entisen liikkeensä nimen käyttämiseen, ja vuonna 1964 Le Mistral muuttuikin Shakespeare and Companyksi. Nykyään yritystä johtaa Georgen tytär Sylvia Whitman, joka antaa alkuperäisen idean mukaisesti kirjailijoiden asua tiloissa, jos he vain auttavat kaupan askareissa.

Shakespeare and Company on suosittu nähtävyys, jonne saattaa joutua jonottamaan hetken aikaa. Odotus kannattaa, sillä aikaa nähneissä sokkeloisissa sisätiloissa on boheemia tunnelmaa. Kannattaa kiivetä yläkertaan ja etsiä joku mukava soppi, jossa lueskella hyllyiltä löytyviä vanhoja kirjoja. Shakespeare and Company on päätynyt valkokankaalle muun muassa elokuvissa Rakkautta ennen auringonlaskua sekä Midnight in Paris. 

Kirja Pariisista: Elaine Sciolino – The Only Street in Paris

Valitsin Shakespeare & Companysta Elaine Sciolinon teoksen The Only Street in Paris, joka kertoo amerikkalaissyntyisen rouvan kotikadusta Rue des Martyrsista. Sciolinon vahvuutena on vankka toimittajan kokemus sekä kyky tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Kirjan parasta antia ovatkin alueen asukkaiden henkilökuvat ja herkulliset kertomukset heidän elämäntavastaan. Taitava tarinankertoja saa Rue des Martyrsin kuulostamaan omalta yhteisöltään suurkaupungin sisällä. Teoksen pienenä heikkoutena ovat osuudet, joissa uppoudutaan ehkä turhankin tarkasti historian yksityiskohtiin. Palasin viime kesänä jälleen Pariisiin, ja hankin tällä kerralla samasta kaupasta novellikokoelman Paris Tales. Valinta ei osunut nappiin ja harmittelenkin, etten ostanut jo käsissäni ollutta Sciolinon toista kirjaa The Seine: The River That Made Paris.

---

Kirjakauppa San Franciscossa: City Lights

San Franciscossa askeleeni johtivat legendaariseen City Lights -kirjakauppaan, jota voi pitää Shakespeare and Companyn Amerikan-serkkuna. George Whitmanin ystäviin kuuluneet amerikkalaiset beat-sukupolven kirjailijat viihtyivät Pariisissa oleillessaan Shakespeare and Companyssa, ja heistä Lawrence Ferlinghetti inspiroitui perustamaan samantyylisen kaupan Kaliforniaan. Aluksi pokkareiden myyntiin erikoistuneesta City Lightsista muodostui pian 1950- ja 1960-lukujen beat-kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden kohtaamispaikka. City Lights toimii myös kustantajana erityisesti vaihtoehtoiselle ja valtavirrasta poikkeavalle tuotannolle.

Kirja San Franciscosta: Jack Kerouac – On the Road

Beat-sukupolven tunnetuin kirjailija oli Jack Kerouac, jonka merkittävin teos On the Road osuu käteeni City Lightsissa. Suomeksi nimellä Matkalla tunnettu jenkkikirjallisuuden klassikko on omaelämäkerrallinen seikkailutarina, jossa matkustetaan kiihkeään tahtiin ympäri Amerikkaa lähinnä liftaamalla tai vanhoilla autonromuilla kaahaamalla. Kirja ei sijoitu erityisesti San Franciscoon, mutta tässäkin kaupungissa käydään muutamaan otteeseen. Teoksen negatiivisena puolena on railakas huumeiden ja muiden päihteiden käyttö, mutta toisaalta tekstistä paistaa läpi päähenkilöiden kyltymätön elämänjano, innostus jazzin kaltaisiin mielenkiinnon kohteisiin sekä suorastaan maaninen halu nähdä Amerikkaa laidasta laitaan. Vauhdikas ja tajunnanvirtainenkin tarina imaisee mukaansa ja tarjoaa siinä sivussa ajankuvaa 1940-luvun lopun Yhdysvalloista.

---

Kirjakauppa Lontoossa: Hatchards

Lontoo on oikea kirjakauppojen aarreaitta, jossa riittää vaihtoehtoja lukutoukille. Vuonna 1797 Piccadillyn alueelle perustettu Hatchards mainostaa olevansa Britannian vanhin kirjakauppa, ja se on toiminut samoissa tiloissa miltei alusta lähtien. Hatchards tunnetaan myös Englannin kuninkaallisten suosikkikirjakauppana. Osuimme paikalle joulusesongin hässäkässä, jolloin perinteikkään puodin viisi kerrosta tarjosivat miellyttävän hengähdystauon katujen tungoksesta. Seuraavalla Lontoon-matkallani aion suunnata ostoksille Marylebonessa sijaitsevaan Daunt Booksiin.

Kirja Lontoosta: Nazneen Khan-Østrem – London: Immigrant City

Hatchardsin hyllyillä oli paljon hyviä vaihtoehtoja, joista päädyin tyttäreni rohkaisemana Nazneen Khan-Østremin teokseen London: Immigrant City. Kirja esittelee Lontoota etninen ryhmä ja alue kerrallaan maahanmuuttajien näkökulmasta. Opus vangitsi otteeseensa heti alusta lähtien, kun luin itseäni erityisesti kiinnostavista aiheista kuten Camdenin irlantilaisista, Tottenhamin juutalaisista ja SoHon italialaisista. Tutuksi tulevat myös vaikkapa Brick Lanen bangladeshilaiset sekä Windrush-laivan tuomat Notting Hillin karibialaiset. Suomalaisia kirjassa ei sentään mainita, vaikka heitäkin Lontoossa jonkin verran riittää. Kirja kuvaa Lontoota todella mielenkiintoisesta kulmasta ja auttaa ymmärtämään monikulttuurista metropolia aivan uudella tavalla.

---

Kirjakauppa New Yorkissa: Strand Bookstore

New Yorkissa riittää kirjakauppojen kuten kaiken muunkin suhteen valinnanvaraa. Päädyin pienen ennakkotutkimuksen perusteella Strand Bookstoreen, joka on vuonna 1927 perustettu perheyritys East Villagen kaupunginosassa Broadwayn ja 12th Streetin kulmassa. Jo kirjakaupan omalla nimellä myydyistä lippiksistä ja t-paidoista voi päätellä, että kyseessä on paikallinen instituutio. Seudulla toimi vuosikymmeniä sitten lähes viisikymmentä itsenäistä kirjakauppaa, joista vain The Strand on yhä pystyssä. Suositun ja kehutun kaupan valikoiman laajuutta kuvaa tunnettu mainoslause 18 mailia kirjoja. Strand Bookstoren omistaa nykyään perustajan lapsenlapsi Nancy Bass Wyden, joka aloitti uransa kaupassa jo 6-vuotiaana teroittamalla työntekijöiden kyniä.

Kirja New Yorkista: Craig Taylor – New Yorkers

Valitsin The Strandista Craig Taylorin teoksen New Yorkers. Kanadalainen Taylor vietti useamman vuoden New Yorkissa tutustuakseen paikallisiin ihmisiin kirjaansa varten. Lopputulos on huikea kokoelma hyvin erilaisten ihmisten tarinoita kotikaupungistaan. Jotkut 75 henkilöstä esiintyvät vain lyhyesti, mutta teoksen suolana ovat muutamat hahmot, joiden kanssa Taylor ystävystyy ja palaa heidän kuulumisiinsa useammassa luvussa. Taylorilla on kyky luoda luottamuksellinen suhde haastateltaviinsa, sillä hänelle kertovat avoimesti tarinoitaan muiden muassa metron konduktööri, yksityiskokki, ihmisoikeusaktivisti, lakimies, sairaanhoitaja, poliisi sekä kaduilla majaileva koditon.

Kirja auttaa ymmärtämään millaista elämä New Yorkissa on. Kaupunki on useimpien unelma, mutta arki kalliissa ympäristössä tuntuu stressaavalta, koska hintataso vaatii jatkuvaa työntekoa. Kaupunki on kova, mutta sen asukkailla on myös empaattinen puolensa. On hyvin kiinnostavaa lukea New Yorkista, kun nähtävyyksien sijasta pääosassa ovat kaupunkilaiset ja heille tärkeät paikat. Kiinnostuin tämän perusteella esimerkiksi Queensista ja Rockawayn niemestä. Sivuilla käydään paikallisesta näkökulmasta läpi myös historiallisia tapahtumia, kuten syyskuun 11. päivän terroritekoja, hurrikaani Sandya sekä koronapandemiaa. Craig Taylor on kirjoittanut Britanniassa asuessaan teoksen nimeltä Londoners, jonka aion hankkia käsiini viimeistään seuraavalla Lontoon-matkalla.

---

Kirjakauppa Liverpoolissa: Waterstones

Liverpoolin-matkan kirjakauppavierailulla ei ollut historian havinaa, sillä astuin vain sopivasti vastaan tulleeseen Waterstonesiin. Britannian laajimmalla kirjakauppaketjulla riittää liikkeitä ympäri maata. Liverpoolin toimipiste on poikkeuksellisen suuri, joten kahdessa siistissä kerroksessa riittää runsaasti valinnanvaraa moneen makuun. Mikäli Liverpoolissa haluaa asioida persoonallisemmassa pienessä kirjakaupassa, voi kokeilla vaikkapa boheemia News from Nowhere -puotia.

Kirja Liverpoolista: John Winter – Blame It On The Beatles… And Bill Shankly

Löysin Waterstonesissa käsiini paikallisen John Winterin teoksen Blame It On The Beatles… And Bill Shankly. Valinta osui napakymppiin, sillä kyseessä on yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista. Fiktiivinen tarina kertoo teini-ikäisestä Tonysta, joka kasvaa kohti aikuisuutta 1960-luvun Liverpoolissa. Mukaansatempaavan kertomuksen taustalla pyörivät todelliset tapahtumat, joiden keskiössä ovat The Beatles sekä Bill Shanklyn valmentama Liverpoolin jalkapallojoukkue. On kiehtovaa huomata, kuinka kovin monet matkalla näkemämme paikat – myös muut kuin nähtävyydet – vilahtelevat tarinassa.

Nostalgisia tunteita herättävä opus on eräänlainen aikalaiskuvaus The Beatlesin alkuvuosista, ja siinä kerrataan bändin vaiheet hyvinkin tarkasti. Winter tietää mistä kirjoittaa, sillä hän eli nuoruuttaan 1960-luvun Liverpoolissa ja on työskennellyt musiikin parissa. Tarinassa käsitellään ystävyyttä ja rakkautta kiinnostavien henkilöhahmojen kautta. Lukijasta alkaakin pian tuntua, kuin olisi itsekin mukana 1960-luvun Liverpoolin kiihtyvässä sykkeessä. Pidin myös siitä, että tämä oli omalla kielitaidollani toistaiseksi sujuvimmin luettava englanninkielinen teos, siitäkin huolimatta, että keskusteluissa käytetään paikallista murretta scousea. Aion ehdottomasti lukea myös Winterin toisen kirjan Cunard Yanks, joka kertoo Liverpoolin ja New Yorkin välillä seilanneista merimiehistä.

Italian-matkan voi tehdä myös kirjan sivuilla. Heli Pekkarisen esikoisteos johdattaa tunnelmoimaan keskiaikaisten kylien hiljaisille kujille ja tarjoaa vinkkejä viehättäviin, mutta varsin tuntemattomiin kohteisiin.

Minulla oli ilo ja kunnia olla viime perjantaina mukana bloggaajakollega Helin esikoiskirjan Kylässä Italiassa julkistamisjuhlassa Helsingissä. Ostin omistuskirjoituksella varustetun opuksen mukaani ja luin sen pikavauhtia kannesta kanteen. Kirjassa esitellään 21 pientä kylää eri puolilta maata. Kustantamo Avaimen julkaisemassa teoksessa on 191 sivua.

Italiassa on satoja kauniita keskiaikaisia kyliä, joten niiden valitseminen kirjaan on ollut taatusti vaikeaa. Heli kertoi vierailleensa pelkästään viime vuoden aikana yli neljässäkymmenessä itselleen uudessa kylässä ja on ehtinyt vuosien varrella nähdä valtavasti upeita kohteita. Näin ollen kirjaan on päätynyt vain pikkukylien parasta kermaa Italiassa asuvan kylähullun kirjailijan oman maun mukaisesti. Heli on asunut pitkään Roomassa, joten on luonnollista, että mukana on monta kohdetta Keski-Italiasta. Mukaan on silti mahtunut kyliä myös pohjoisesta ja etelästä.

Kirjaan on valikoitunut napakka paketti keskenään sopivasti erilaisia kohteita. Olen itsekin vieraillut monessa eteläeurooppalaiselle kukkulalle rakennetussa historiallisessa paikassa ja monet niistä muistuttavat mielestäni enemmän tai vähemmän toisiaan. Nyt samaan pakettiin on saatu sopiva sekoitus muun muassa vuoristokyliä ja kalastajakyliä eri puolilta maata. Kohteisiin liittyy useimmiten joku erityisen kiinnostava tarina paikallisen legendan tai Helin omien kokemusten muodossa. 

Kylässä Italiassa toimii sekä nojatuolimatkailuun että tulevien reissujen suunnitteluun. Ajattelin ensin lukea yhden tarinan illassa, jolloin olisin päässyt kirjan sivuilla kolmen viikon kiertomatkalle ympäri Italiaa. Kärsivällisyyteni ei lopulta riittänyt tähän alkuunkaan, vaan hotkaisin koko opuksen parissa päivässä.

On mielestäni erityisen hienoa, että kirja esittelee Italian tuntemattomia aarteita. Kaikkien matkailijoiden ei tarvitse pakkautua samoihin yliturismista kärsiviin kohteisiin, vaan kannattaa vierailla myös vähemmän tunnetuissa paikoissa, joissa jokainen muukalaisen tuoma kolikko otetaan ilolla vastaan. Heli kertoo myös käyneensä useimmissa kylissä vilkkaimman turismisesongin ulkopuolella. Hiljaiset kylät saa näin ikään kuin hetkeksi itselleen, ja se jos mikä on hieno tunne.

Kävin ensimmäisillä Italian-matkoillani katsomassa Venetsian, Firenzen ja Rooman kaltaisia paikkoja, sillä näissä suosituissa kohteissa on paljon ainutlaatuista nähtävää ja tietynlainen hohtonsa. Erityisesti Milanoon ja muutamiin muihinkin kaupunkeihin palaan myös mielelläni aina uudelleen. Siitä huolimatta Italia on avautunut minulle aivan uudella tavalla, kun olen hitaasti nautiskellen edistynyt kohti tavoitettani tutustua maan kaikkiin kahteenkymmeneen alueeseen, useimmiten maaseudulle majoittuen. Kirjan aihe osuu siis omiin mielenkiinnon kohteisiini täydellisesti.

Oma Italian-tuntemukseni on maassa vuosikausia asuneeseen Heliin verrattuna paljon kapeampi, mutta olen ehtinyt löytää omia suosikkipaikkojani esimerkiksi Abruzzon tai Umbrian maaseudulta. Olen itsekin huomannut, kuinka vanhat pikkukylät tutustuttavat aitoon italialaiseen tunnelmaan, historiaan ja jokapäiväiseen elämään yleensä vilkkaita kaupunkeja paremmin. Samalla saa usein nauttia myös hiljaisuudesta, kujien kauneudesta, perinneruoista sekä hienoista maisemista. Myös kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa voivat olla mieleenpainuvia.

Kirjan sivuilla tulee vastaan toinen toistaan ihastuttavampia kyliä, joista jokaisessa olisi mukava päästä itsekin käymään. En nimittäin ole 21 Italian-matkallani käynyt vielä ainoassakaan Helin valitsemista 21 kylästä. Muutaman kerran olen ollut jo hyvin lähellä, mutten ole ennen tämän teoksen lukemista tiennyt mistä olen jäänyt paitsi. On kuitenkin lohdullista lukea, että Helikin kävi esimerkiksi Orta San Giuliossa vasta kun oli asunut lähiseudulla jo parin vuoden ajan.

Kirjan ensimmäiseen kohteeseen Corcianoon olisi ajanut Umbriasta vuokraamaltamme talolta kahdessakymmenessä minuutissa, muttemme tienneet koko kylästä mitään. Onneksi löysimme silloin paikallisten suositteleman kukkulakylän Panicalen. Hurautin samalla reissulla myös kirjaan päässeen Spellon ohitse, mutta retkikohteidemme joukkoon se ei saamistamme suosituksista huolimatta mahtunut. Luulisin että Spellon kauneus olisi lepyttänyt kaikki vihaiset naiset, jotka hain kyytiin naapurikaupunki Folignon asemalta. Syy heidän mielialaansa ei sentään ollut minussa, vaan Italian valtion rautateissä sekä erityisesti eräässä nuivassa konduktöörissä.

Amalfin rannikolla ajoimme Helin suosikin Atranin lävitse, mutta kun pysäköimme auton kahden kylän välissä sijaitsevaan parkkihalliin, valitsimme kohteeksemme naapuruksista kuuluisamman eli Amalfin kylän. Piemontessa kävimme viinistään tunnetussa Barolossa, mutta jätimme kivenheiton päässä sijaitsevan Monforte d’Alban väliin. Helin esittelemää Sperlongaa harkitsin puolestaan yhden Italian-matkamme yöpymispaikaksi, mutta valitsin lopulta suurin piirtein kolikkoa heittämällä sittenkin Casertan.

En kaikesta huolimatta koe, että olisin tehnyt vääriä valintoja, sillä käymämme paikat ovat olleet ehdottomasti näkemisen arvoisia. Olen samalla varma, että Heli on löytänyt kirjaansa itseensä suurimman vaikutuksen tehneet kylät. Italia on upeiden vierailupaikkojen runsaudensarvi, jossa riittäisi koettavaa loppuiäksi. Kaavailen seuraavan Italian-matkani kohteeksi Liguriaa, ja sain eräältä Italian-tuntijalta vinkkejä rannikon vähemmän tunnetuista kohteista. Niistä Tellaro on päässyt mukaan myös Helin kirjaan, joten se kuuluu varmasti ohjelmaan, jos vain päädymme lähellekään tuota pittoreskia mustekalajuhlien kylää.

Kirjan teksteissä välittyy hienosti Helin intohimo Italian keskiaikaisiin kyliin sekä hänen kykynsä nähdä maan perinteisen elämäntavan kauneus. Tunnelmalliset kylävierailujen kuvaukset ottavat lukijan mukaan kapeille kujille ja idyllisten maisemien äärelle. Välillä sukelletaan useammankin sivun ajaksi kiehtoviin paikallisiin tarinoihin, joiden todenperäisyyttä voi jokainen itse arvailla. Legendat ja anekdootit saavat historian tuntumaan elävältä, jolloin kylistä herää keskenään hyvinkin erilaisia mielikuvia.

Kirjan sivuille on lipsahtanut muutamia painovirheitä, jotka eivät kuitenkaan haittaa lukukokemusta. Muuta kritisoitavaa on ainakaan kaltaiseni Italian-ystävän näkökulmasta vaikea löytää, sillä koossa on tyylikäs hurmaavien kylien mukulakivikujille johdatteleva lukupaketti. Kauniit valokuvat täydentävät kokonaisuuden. Vaikka Italiasta onkin kirjoitettu paljon kirjoja, mahtuu tämä uusi tulokas hyvin joukkoon. Nautin lukukokemuksesta ja sain samalla monta vinkkiä tuleville reissuille.