Ota yhteyttä

Suomi

Keravan kätketyt helmet

Julkaistu

Kerava herättää helposti vahvoja mielikuvia, joista monet ovat varsin negatiivisia. Lähdimme jo toista kertaa bloggaajaporukalla selvittämään, mitä pienellä radanvarsikaupungilla on tarjottavanaan.  

Vietimme viime lauantain seitsemän matkabloggaajan voimin kotikaupungissani Keravalla. Tapahtumasta on muodostumassa jo perinne, sillä vastaavanlainen retki toteutettiin myös viime vuonna. Järjestimme päivän yhdessä Nattura Outin ja Tien päällä -blogin Sonjan kanssa. Helsingistä, Lahdesta ja Tampereelta saapuivat mukaan Katja (Lähtöselvitetty), Hanneli (Toisiin maisemiin), Merja (Merjan matkassa) ja Noora (Kerran poistuin kotoa).


Päivä alkoi Kulmakonditoriassa, joka tarjosi meille blogiyhteistyön merkeissä lounaan jälkiruokineen. Käsitykseni kahvilasta on ehtinyt muotoutua niinä kymmeninä kertoina, kun olen käynyt siellä maksavana asiakkaana. Kulmis on aina ollut viihtyisä ja perusvarma valinta niin kahville kuin kevyelle lounaallekin, eikä siellä ole tarvinnut kokea pettymyksiä. Lauantainen asiakasmäärä todisti vankkumatonta suosiota. Kahvilassa riitti jatkuvasti vilskettä, vaikka kävelykadulla liikkui vain myrskyn riepottelema nelijalkainen mainoskyltti.


Alkuaikoina Kulmakonditoriasta sai lounaaksi lähinnä salaattia, mutta lista on laajentunut huomattavasti ja tarjolla on runsaasti vaihtoehtoja pastasta ja burgereista lähtien. Oma valintani kohdistuu tällä kerralla kanawokkiin, johon chili antaa omaan makuuni sopivasti potkua. Mikäli tuliset maut kiinnostavat yhtä paljon kuin Tasty Travelissimon Henkkaa, voi Kulmiksessa kokeilla myös todella mausteisia annoksia.


Kulmakonditoria tuo itselleni ensimmäisenä mieleen jättiläismäiset korvapuustit, jotka olivat muistojeni 90-luvulla vielä nykyistäkin suurempia. Kakkuja ja muita leivonnaisia on tarjolla runsaasti, joten tiskillä iskee helposti valinnan vaikeus. Mutta minne ovat kadonneet legendaariset Marjakorit?


Jo kaksi vuosikymmentä keravalaisten olohuoneena toiminut Kulmis muuttaa lähiaikoina uuteen osoitteeseen Kauppakaari 8, joka löytyy vain parinsadan metrin päästä saman kävelykadun varrelta. Kulmakonditoria on kasvanut pienimuotoiseksi ketjuksi lähinnä radanvarsipaikkakunnille, joten se löytyy myös esimerkiksi Järvenpäästä ja Hyvinkäältä.


Suunnitelmamme menivät kerralla uusiksi, kun saimme kesken lounaan tiedon päivän pääaktiviteetin peruuntumisesta. Melkein koko iltapäivä oli varattu niukasti Sipoon puolella sijaitsevalle Talma Active Parkille, joka ei Mauri-myrskyn vuoksi voinutkaan ottaa meitä turvallisuussyistä vastaan. Näin ollen edessä olikin spontaani kierros Keravalla, jota ei ainakaan vielä toistaiseksi tunneta maailmanluokan nähtävyyksistä. Päivä ei mennyt kuitenkaan pilalle, sillä Kerava on varmasti mainettaan monipuolisempi ja mielenkiintoisempi.



AURINKOMÄKI

Aloitimme kaupunkikierroksen keskellä Keravaa kohoavalta Aurinkomäeltä, joka toimii paikallisten ulkoilmakonserttien tapahtumapaikkana. Aurinkomäeltä voi löytää myös Keravan Walk of Famen, johon tunnetut kaupunkilaiset ovat saaneet nimikkolaattansa. Tuoreimman laatan on saanut näyttelijä Alina Tomnikov.



GALLERIA ALLI

Idyllisessä puutalossa aivan rautatieaseman tuntumassa toimiva Galleria Alli tarjoaa helpon mahdollisuuden hengähtää taiteen parissa. Tutustuimme porvoolaisen Merja Kauppilan näyttelyyn, jonne on vapaa pääsy. Taiteilija itse oli paikalla kertomassa töidensä taustoista. Näyttelykalenteri löytyy KuumArt ry:n verkkosivuilta.



KESKUSPUISTO JA KIRJASTO

Vanhan urheilukentän paikalle rakentunut keskuspuisto tuo kompaktiin ydinkeskustaan vehreyttä ja avaruutta. Aluetta hallitsee näyttävän kokoinen vesiallas taideteoksineen ja vesisuihkuineen. Keskuspuistoa tuskin kannattaa verrata New Yorkin Central Parkiin, mutta hyviä valokuvausmahdollisuuksia sieltäkin löytyy. Keravan kirjasto tarjoaa puiston laidalla sivistystä ja sateensuojaa.


Kuva: Outi / Nattura

PURKUTAIDE

Graffitit kuuluvat Keravan katukuvaan ja kaupungissa on tapana koristella erityisesti purkutuomion saaneet rakennukset näyttävällä katutaiteella. Purkutaidetta oli pari vuotta sitten esillä useammankin keskustakorttelin alueella, mutta tällä hetkellä sitä löytää Veräjäkujan vanhalta huoltoasemalta. Värikkäitä valokuvaustaustoja tarjonnut kohde oli bloggaajaryhmälle mieluinen.



OLLILANLAMPI

Oma suosikkipaikkani Keravalla on kuvauksellinen Ollilanlampi sorsineen ja pitkospuineen. Hiljaisen lammen rannalla on mukava rauhoittua ja kuvitella olevansa syvemmälläkin erämaassa. Paikalle pääsee tarvittaessa autolla, kuten me tällä kerralla jouduimme tekemään, mutta Ollilanlampi kannattaa yhdistää pidempään metsäretkeen. Esimerkiksi Ahjo-Keinukallion 5,6 kilometrin lenkki tarjoaa mukavasti kuntoilua ja korkeuseroja.



KEINUKALLION PORTAAT JA SHERWOOD-KYLTTI

Pääsimme lopulta hieman kuntoilemaankin, kun kiipesimme aikoinaan laskettelurinteenä toimineen Keravan korkeimman ”vuoren” eli Keinukallion huipulle suosittuja portaita pitkin. Ylhäältä kelpaa katsella maisemaa ympäristöön ja bongata maamerkkejä myös naapurikuntien puolelta. Portaiden viereen salamyhkäisesti pystytetystä Sherwood-kyltistä on tullut yksi kaupungin symboleista.



KERAVAN KIRKKO

Vuonna 1963 valmistunut Keravan kirkko edustaa modernia ja pelkistettyä arkkitehtuuria. Kauneus on katsojan silmässä ja yksityiskohtien puutetta korvaa valoisa yleisilme. Monet keravalaiset parit valitsevat silti hääkirkkonsa mieluummin vaikkapa Tuusulasta, jossa olen itsekin mennyt naimisiin.



HEIKKILÄN KOTISEUTUMUSEO

Heikkilänmäeltä keskustan tuntumasta löytyvä kotiseutumuseo esittelee talonpoikaiselämää sellaisena, kuin sitä on täällä eletty 1800-luvun puolivälistä 1930-luvulle saakka. Pihapiiristä löytyy useita vanhoja puurakennuksia sekä esimerkiksi kaunis tammi. Museon rakennukset ovat avoinna kesäkaudella sekä ryhmille sopimuksen mukaan muulloinkin.



KIVISILTA

Yksi kaupungin kuvatuimmista ja rakastetuimmista nähtävyyksistä on vanha kivisilta, joka ylittää Keravanjoen maalaismaiseman keskellä. Sillan ylittävä tie vie nykyään vain umpikujaan, mutta se oli aikoinaan Sipooseen johtanut pääväylä. Kivisillan läheisyydessä sijaitsevalla Keravan kartanolla on parina edellisenä kesänä toiminut kesäkahvila eri yrittäjien voimin. Odotan innolla mitä idyllisessä kartanoympäristössä tapahtuu ensi vuonna.


Kuva: Hanneli / Toisiin maisemiin

SALAKAPAKKA ALCATRAZ

Päädyimme nähtävyyskierroksen päätteeksi Salakapakka Alcatraziin, joka on palvellut janoisia reilun kahden vuoden ajan entisissä Hätävara-kioskin tiloissa. Pieni ja sympaattinen kapakka on käymisen arvoinen jo kummallisen sisustuksensa ansiosta, ja kosovolaistaustainen omistaja juttelee mielellään asiakkaidensa kanssa. Alcatrazissa voi pelata myös biljardia.


AASIALAISET RAVINTOLAT

Aasialaiset maut ovat hyvin edustettuina Keravan muuten kapeassa ravintolatarjonnassa. Kaupungissa toimii tällä hetkellä peräti kolme nepalilaista ravintolaa, minkä lisäksi löytyy vaihtoehtoja niin kiinalaisen ruoan kuin sushinkin suhteen. Nautimme lauantai-iltana Fukun sushibuffetista, joka ei pettänyt tälläkään kertaa.


Spontaanisti syntyneeseen päivän ohjelmaan mahtui monta kohdetta, mutta Keravalla kannattaa tutustua näiden lisäksi myös ainakin Taide- ja museokeskus Sinkkaan, jossa kävimme bloggaajaporukalla viime vuonna. Metsien ystäville suosittelen Haukkavuoren luontopolkua, josta olen kirjoittanut postauksen Kevätretki Keravan Haukkavuorelle. Kerava myös uudistuu jatkuvasti. Ydinkeskustaan avautuu marraskuun alussa Kauppakeskus Karuselli, mutta omat odotukseni ovat korkealla myös samoihin aikoihin valmistuvan Bowling & Billiard Garagen suhteen.

Kuva: Katja / Lähtöselvitetty

Kaikki mukana olleet bloggaajat ovat vakuutelleet uskottavan kuuloisesti viihtyneensä Keravalla, joten kannattaa tänne tulla vaikka vähän kauempaakin. Kiitos kaikille mukana olleille! Keravan sielu on rosoinen, mutta lämmin.

Lue myös muiden mukana olleiden Kerava-jutut:
• Merjan matkassa / Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla
Lähtöselvitetty / Kolmen koon syksy: Mitä annettavaa Keravalla on Kouvolan ja Kotkan jälkeen?
Tien päällä / Päivä Keravalla sujuu rattoisasti, kun mukana on huumorintajua
Toisiin maisemiin / Kerava yllättää jälleen
Nattura / Tivoli, graffitteja ja tulevat asuntomessut – 19 ihan pätevää syytä käydä Keravalla
Kerran poistuin kotoa / Kerava on oikeasti mahtava kohde syysretkelle

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Noora | Kerran poistuin kotoa

    27.9.2018 at 19:17

    Viihdyin Keravalla mainiosti – osasyynä varmasti erittäin mainio seura! Kiitos siis vielä kerran kutsusta 🙂 Jotenkin vähän innostuin tästä Keravan valloittamisesta ja mietin jo tämän ympärille jotain laajempaa Suomiseikkailuteemaa. Pitäisikö meidän lähteä oikomaan käsityksiämme myös vaikka Kouvolasta, Korsosta, Laihiasta ja mistä lie kohteista, joilla on ihmisten mielissä vähän kyseenalainen maine?

    • Mika / Lähtöportti

      28.9.2018 at 13:44

      Tosi kiva että tykkäsit – ja näinhän se on, että hyvässä seurassa viihtyy melkein missä vaan 😀 Tuollainen kiertue olisi mielenkiintoinen, sillä uskon jotain hauskaa löytyvän yllättävistäkin paikoista. Korsosta en ole ihan varma, mutta juuri siksi kai sinnekin kannattaisi avoimin mielin lähteä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Luminen Teerivaaran patikkakierros Syötteellä

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme hiihtolomaviikon Iso-Syötteellä, jossa tutustuimme hiihtoretkien lomassa myös Teerivaaran patikointireittiin. Neljän ja puolen kilometrin mittainen kierros vei lumiseen ja mäkiseen maastoon Syötteen kansallispuistossa.

Teerivaaran kierros alkaa Syötteen luontokeskukselta, joka valitettavasti suljettiin viime lokakuussa. Lakkautuksen taustalla ovat Metsähallituksen Luontopalveluiden taloudelliset haasteet, jotka ovat ajaneet muitakin Suomen luontokeskuksia ahtaalle. Toivottavasti Syötteen luontokeskus saataisiin tulevaisuudessa taas avattua jonkun toimijan voimin. Mieleemme ovat jääneet sekä pari vuotta sitten luontokeskuksessa nautitut pullakahvit että varsinainen näyttelykin.

teerivaara_05


Luontokeskuksen pysäköintialue on joka tapauksessa edelleen aurattu hyvään kuntoon ja se on myös vilkkaassa käytössä. Ylitämme parkkipaikan ohittavan hiihtoladun, jolloin vastaan tulevatkin jo Teerivaaralle johtavat opasteet. Polku viettää aluksi alamäkeen. Huomaamme reitin olevan hyvin tallautunut, joten kierroksen tekeminen onnistuu mainiosti tavallisilla talviulkoiluun sopivilla kengillä. Lumikengille saattaa olla käyttöä sankan pyrytyksen jälkeen tai kenties hiihtolomaa hiljaisempina ajankohtina.

teerivaara_06


Laskeudumme tasaiselle suoalueelle, jossa lumen alla lienee pitkospuita. Kauempana vasemmalla näkyy kulkevan tuttu latu, jota pitkin olen hiihdellyt monta kertaa Toraslammen tai Ahmavaaran suuntaan. Saavumme melko pian risteykseen, jossa voi päättää kumpaan suuntaan varsinaisen rengaslenkin haluaa tehdä. Lähdemme suosituksen mukaisesti kulkemaan myötäpäivään.

teerivaara_03


Reitin seuraava osuus kulkee metsässä, jossa pakkaslumi narskuu kenkien alla ja ajoittaiset tuulenpuuskat uhkaavat pudottaa puiden oksille kerääntynyttä lunta. Ilma tuntuu täällä kovin raikkaalta hengittää.

teerivaara_04


Metsässä käveleminen on aina mukavaa, mutta reitti ei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mielenkiintoisimmilta näyttävät lumen peittämät pienet puut, joista muutaman voi kuvitella ihmiseksi tai kenties muumiksi.

teerivaara_13


Reitti on merkitty virallisessa esitteessä vaativaksi, ja syy tälle alkaa selvitä matkan edetessä. Tasainen suo on enää kaukainen muisto jyrkissä ja paikoitellen hieman liukkaissakin nousuissa, joissa saattaa pian hengästyäkin. Hiki tulee pintaan varsinkin, kun ylläni on kummitätini islantilaisesta langasta neuloma uusi villapaita. Teerivaaran rinteillä kiipeäminen onnistuu meiltä sujuvasti, mutta polku ei sovi ihan heikkokuntoisille tai vaikkapa polvivaivaisille kulkijoille.

teerivaara_10


Nousun palkintona odottavat Teerivaaran päältä avautuvat maisemat. Sää on tällä kerralla pilvinen ja hieman utuinenkin, joten näkymät eivät ole parhaimmillaan. Luonto on silti kaunis.

teerivaara_12


Teerivaaralla riittää paljon puita, joten maisemia näkyy vain ajoittain. Mitään aivan erityistä merkittyä näköalapaikkaa ei ole, mutta matkan varrella on pari tavallista avarampaa kohtaa, joista pääsee katselemaan kauas ympäristöön.

teerivaara_09


Polku kääntyy jyrkkään alamäkeen, jossa kannattaa olla varovainen. Paras keino alas pääsemiseksi taitaakin olla rehellinen liukumäen laskeminen. Teerivaaralla on kaksi huippua, joten pohjoiselta huipulta laskeutumisen jälkeen on edessä vielä nousu eteläiselle huipulle.

teerivaara_02


Eteläisellä huipulla odottaa päivätupana toimiva Teeritupa, jonne astumme sisään. Puupenkeillä on mukava levähtää ja syödä pieniä eväitä. Tuletkin voisi halutessaan sytyttää, mutta meillä ei ole mukana mitään paistamista kaipaavaa.

teerivaara_01


Päivä on ollut hiljainen, sillä kohtasimme polulla vain kaksi vastaantulijaa. Nyt kodikkaassa tuvassa istuessamme huomaamme ikkunan takana pari ohikulkijaa koirineen, mutta he jatkavat pian matkaansa eivätkä tule sisään.

teerivaara_07


Kohta tuvalta lähdettyäemme avautuu näkymä Iso-Syötteen laskettelurinteille päin. Loppumatka kohti risteystä ja suoaluetta on lähes pelkkää loivahkoa alamäkeä. Kulkeminen on niin joutuisaa, että suorastaan yllätymme tutun risteyksen tullessa jo vastaan.

teerivaara_11

 
Teerivaaran kierros oli meille miellyttävä retki, joka tarjosi kaivattua vaihtelua erinomaisilla laduilla hiihtelyyn. Mikään ihan unohtumaton elämys tämä ei ollut, mutta kirkkaampi sää olisi luultavasti tehnyt kokemuksesta sykähdyttävämmän.

teerivaara_14


Teerivaaralla kannattaa Syötteen suunnalla liikkuessa patikoida, jos vain kunto kestää korkeuseroja. Olisi mielenkiintoista nähdä Syötteen kansallispuisto joskus myös sulan maan aikaan, jolloin vaikkapa tämän reitin luonnosta saisi aivan uudenlaisen käsityksen. Pohjois-Suomeen suuntautuvat matkamme ovat toistaiseksi ajoittuneet aina talveen, mutta kenties joskus tulee jonkin muunkin vuodenajan vuoro. Silloin olisi aikaa tutustua nimenomaan patikointireitteihin perusteellisemmin kuin näillä hiihtomatkoilla.

Voit tutustua Teerivaaran kierroksen tietoihin luontoon.fi-sivustolla.
Lue myös koko reissusta kertova juttuni Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla.

Jatka lukemista

Suomi

Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme hiihtolomaviikon jo kolmatta kertaa Iso-Syötteellä. Puhdas luonto, erinomaiset ladut ja rauhallinen tunnelma ovat päällimmäisiä syitä palata näihin Pohjois-Pohjanmaan kauniisiin maisemiin aina uudelleen.
 
Yksi hyvä peruste hiihtolomakohteen valintaan on myös sijainti, sillä pääkaupunkiseudulta katsottuna Syöte on jonkin verran Lappia lähempänä. Suomen eteläisimmälle tunturille kertyy kuitenkin sen verran ajettavaa, että olemme katsoneet aina parhaaksi yöpyä matkan varrella. Tällä kerralla pysähdyimme menomatkalla jo Jyväskylässä, josta matka jatkui Vaskikellossa vietetyn kahvitauon ja oululaisen ruokakaupan kautta perille. Majoituimme Ollukan alueelta vuokrattuun mökkiin, jossa oli sopivasti tilaa kuuden hengen seurueellemme. Viikko kului mukavasti ulkoilun ja olympialaisten seuraamisen merkeissä.


isosyote_2026_15

Hiihtämässä Iso-Syötteellä

Loman pääaktiviteetti oli tälläkin kerralla hiihtäminen. Syötteellä riittää noin 120 kilometriä latuja, jotka oli hoidettu lomaviikollamme kiitettävän hyvään kuntoon. Hiihtäjiä ei ollut mitenkään ruuhkaksi asti, joten saimme nauttia laduista kaikessa rauhassa.

isosyote_2026_17


Oleellisimmat reitit ovat tulleet edellisillä matkoilla tutuiksi, joten tiesimme jo etukäteen minne kannattaisi suunnata. Emme olleet koskeneet suksiin koko talvena ennen tätä viikkoa lainkaan, joten kilometrimäärät jäivät lajiin uudelleen totutellessa varsin maltillisiksi. Itse sain kasaan reilut yhdeksänkymmentä kilometriä.

isosyote_2026_14


Kierros tunturin ympäri on Iso-Syötteen klassikko, jolle tulee mittaa vajaat yhdeksän kilometriä. Mäkiäkin on jonkin verran, mutta nousut ja laskut eivät ole erityisen jyrkkiä. Itse kierrän tunturin mieluummin vastapäivään, jolloin reitin profiili tuntuu omaan makuuni paremmalta. Pääsimme vuokramökin pihalta suoraan tälle ladulle, joten kierros tuli tehtyä useammankin kerran.

isosyote_2026_06


Toinen suosittu reitti on niin ikään noin yhdeksän kilometrin mittainen Pytkyn kierros. Reitti ei kauniista luonnosta huolimatta ole Syötteen upein, mutta kohokohtana odottavat mainion Pytky Cafén herkut. Tarjolla on myös keittolounasta, mutta me olemme odottaneet erityisesti uunituoreita munkkeja, joiden maku on jäänyt edellisiltä reissuilta mieleen. Muhkeat munkit eivät petä tälläkään kertaa, vaikka kahvila on käydessämme niin täynnä että päädymme lopulta nauttimaan ostoksemme ulkona. Samalla tulee siis avattua terassikausi tämän vuoden osalta. Pytky Ranchin pihalla majailee kolme poroa, joista yksi vauhkoontuu puista putoavasta lumesta ja kirmaa tuulispäänä ympäri aitausta.

isosyote_2026_02


Pytky Café jää reissun ainoaksi latukahvilaksemme, sillä Syötteen kansallispuiston puolella sijaitseva Ahmatupa oli lomaviikollamme kiinni. Ahmatupa sulkeutui syksyllä 2025 samalla kun Syötteen luontokeskus lakkautettiin. Muitakin Suomen mainioita luontokeskuksia on viime aikoina suljettu tai lakkautusuhan alla, mikä on todella surullista. Ahmatupa on sentään onneksi heräämässä henkiin, sillä löytämäni tiedon mukaan se avautuu pop up -kahvilana lauantaina 28. helmikuuta 2026.

isosyote_2026_16


Suosikkilatuni löytyvät Syötteen kansallispuiston puolelta, jossa talvinen luonto on todella kaunista. Talvi on parhaimmillaan suksien ja sauvojen äänten kuuluessa pakkaslumella ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.

isosyote_2026_10


Yksi lenkkini nousee Ahmatuvalle, josta jatkan Ylpiätuvan suuntaan. Silmien eteen avautuu kerrassaan upeita erämaahenkisiä maisemia lumisine puineen, avoimine suoalueineen sekä kaukana siintävine vaaroineen. Latu Ylpiätuvalta takaisin Iso-Syötteelle päin ei ole ollut aiemmilla matkoillamme auki, mutta nyt pääsen kokeilemaan tämänkin hyvin laskuvoittoisen osuuden. Matkan varrelle jää muutama lyhyt mutta äärimmäisen jyrkkä lasku, joiden vuoksi tätä reittiä ei voi suositella epävarmoille hiihtäjille.

isosyote_2026_04


Hiihtelemme eräänä päivänä vaimon kanssa kansallispuiston alueella Toraslammelle saakka. Reitillä ei ole suuria mäkiä ja hiljaisuuden rikkovat vain muutamat taivaalle viivaa piirtävät lentokoneet. Rannalle rakennetun autiotuvan luona on mukava syödä eväitä ja nauttia kevättä enteilevästä auringonpaisteesta. Olisi mukavaa päästä joskus pohjoisen hangille vaikka maalis-huhtikuussa, mutta toistaiseksi helmikuinen hiihtolomaviikko sopii perheellemme paremmin.


isosyote_2026_05

Teerivaaran patikointikierros Syötteen kansallispuistossa

Tyttäret eivät ole kovin innokkaita hiihtäjiä, joten lähdemme yhtenä päivänä vaihtelun vuoksi kävelemään Syötteen kansallispuistoon. Neljän ja puolen kilometrin mittainen Teerivaaran kierros nousee lumisen metsän halki näköalapaikoille ja eväidensyöntipaikaksi sopivaan autiotupaan. Kerron kävelyretkestä lisää erillisessä postauksessa.


isosyote_2026_09

Herkuttelua Hilltop-ravintolassa

Syömme viikon ajan anopin valmistamia maukkaita kotiruokia, mutta ohjelmaan kuuluu myös yksi perinteeksi muodostunut ateria tunturin huipulla Hotelli Iso-Syötteen Hilltop-ravintolassa. Saamme ikkunapöydän, josta kelpaa katsella hämärtyvää maisemaa Pikku-Syötteen suuntaan. Leppoisa tarjoilijamieskin vaikuttaa jo tutulta, vaikka edellisestä vierailusta on kulunut jo pari vuotta. Viihtyisän ravintolan ilmapiiri vilkastuu huomattavasti iltakuudelta, kun hotellivieraiden ruokailuaika alkaa.

isosyote_2026_08


Nautimme tälläkin kerralla Hilltopin herkuista todella paljon. Valitsen alkuruoaksi miedosti savustettua poron sisäpaistia, jonka persoonallinen maku on kohdallaan. Sitä seuraa rapeanahkainen taimen, jonka täydentää suussa sulava Sandefjordin kastike. Illan kruunaa puolukkasorbetin kera tarjottu klassinen crème brûlée sekä espresso. Söimme nyt Hilltopissa kolmatta kertaa ja ruoka maistui meille jälleen erinomaisesti. Muita ravintolavaihtoehtoja Iso-Syötteellä ovat Pärjä Ski Bistro, Kide-hotellin yhteydessä toimiva Bistoria, Romekievari sekä Tunturi Pub.


isosyote_2026_11

Tykkylumipuita ja tunturimaisemia

Tunturin huipulla kannattaa käydä myös valoisaan aikaan, jolloin voi ihailla upeita tykkylumen peittämiä puita sekä ympäristöön levittäytyviä maisemia. Puiden lomaan on tallautunut polkuja, joita pitkin pääsee hyville näköalapaikoille.

isosyote_2026_12


Saimme nauttia lomaviikollamme hyvistä talvisäistä, sillä sopivan kirpeänä pysyneissä pakkaskeleissä oli erittäin hyvä ulkoilla. Kirkkaasta auringonpaisteestakin saatiin nauttia kolmena päivänä.


isosyote_2026_01

Iso-Syötteen palvelut

Vietimme tyttären kanssa kaksi vuotta sitten pari päivää Iso-Syötteen rinteillä, mutta laskettelu ei kuulunut tällä kerralla matkamme ohjelmaan. Kävimme silti rinteiden juurella katsomassa, onko kaikki entisellään. Uutuutena näytti olevan ainakin Iso-Syöte Express -tuolihissi, joka kuljettaa laskijoita tehokkaasti tunturin huipulle. Välinevuokraamosta löytyisi lasketteluvälineiden lisäksi edelleen esimerkiksi fatbikeja ja lumikenkiä. Huomasimme sen sijaan rinteiden juurella pari vuotta sitten toimineen mainion vohvelikahvilan kadonneen, eikä poroaitauksessakaan näkynyt ainakaan ohi kulkiessamme eläimiä. Meille riitti nyt joka tapauksessa asiointi Tunturi Marketissa, josta saa aina kätevästi täydennystä vuokramökin jääkaappiin.

isosyote_2026_07


Iso-Syöte tuntuu meistä kaikin puolin miellyttävältä talvilomakohteelta, jonne saatamme palata tulevinakin vuosina. Lapin kohteista erityisesti Ylläs ja Saariselkä houkuttelisivat palaamaan, mutta toisaalta Iso-Syötteen kotoisuus ja lyhyempi ajomatka vetävät kovasti puoleensa. Aika näyttää, minne tiemme vie tulevina talvina.
 
Lue myös aiempina vuosina kirjoittamani jutut Hiihtoloma Syötteen laduilla ja Iso-Syöte ihastutti jälleen.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja