Suomi
Halosenniemi – Tuusulanjärven helmi
Tuusulanjärven ympäristö tunnetaan Suomen kulttuurin kehtona, jonne monet maamme merkkihenkilöt asettuivat asumaan viime vuosisadan alussa. Oma suosikkini seudun nähtävyyksistä on Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi.
Olen viettänyt kesiäni lapsuudesta saakka Tuusulanjärven tuntumassa, joten tunnen seudun varsin hyvin. Toisaalta monet nähtävyydet ovat aina olleet liian lähellä, jotta olisin osannut arvostaa niitä ansaitsemallaan tavalla. Lähiseudun kulttuurihistoria on alkanut toden teolla kiinnostaa vasta aivan viime vuosina ja pyrinkin jatkossa pureutumaan siihen pintaa syvemmältä.

Jos Tuusulassa ehtii tutustua vain yhteen nähtävyyteen, suosittelen lämpimästi Halosenniemeä. Mahtava hirsitalo erottuu edukseen jo komean ulkoasun sekä näyttävän sijaintinsa ansiosta. Pekka Halonen valitsi kotinsa paikan aiemmin Pitkäniemenä tunnetusta kallioisesta niemestä, josta sai ihailla järvimaisemaa moneen suuntaan. Itselleni Halosenniemi on piirtynyt muistiin erityisesti isän kanssa tehdyiltä kalareissuilta, kun istuimme usein onkimassa läheisen kaislikon reunassa.

Komeaan ateljeekotiin haettiin inspiraatiota ulkomailta ja kun asiaa ajattelee, tulee esimerkiksi Aix-en-Provencessa näkemäni Paul Cézannen taitelijakoti suurine ikkunoineen elävästi mieleeni. Mahtipontisen ateljeehuoneen sanotaan olevan pienen kirkon kokoinen, koska Halonen maalasi työkseen myös alttaritauluja. Halonen pyrki kuitenkin uransa edetessä välttämään tilaustöitä, koska ne rajoittivat hänen taiteellista vapauttaan.

Pekka Halonen on Suomen arvostetuimpia taidemaalareita ja hän kuului Tuusulanjärven taiteilijayhteisön keskeisimpiin hahmoihin. Itselleni tutuin Halosen teos on maalarin läpimurtotyönäkin tunnettu Niittomiehet, josta tehty kehystetty juliste on edelleen kesämökkimme seinällä.

Halosenniemen päärakennus valmistui vuonna 1902, jolloin Pekka Halonen oli 37-vuotias. Halonen suunnitteli talon itse ja lainasi rahat hirsien ostoon ystävältään Juhani Aholta. Myös talon monet uunit ja takat on tehty Halosen omien piirustusten mukaan. Ahkerana ja rauhallisena miehenä tunnettu taiteilija asui talossa loppuikänsä ympäristön kauneutta kyltymättömästi ihaillen, kunnes menehtyi kotonaan joulukuun ensimmäisenä 1933.

Halosen läheisimpiin ystäviin kuului kirjailija Juhani Aho, joka houkutteli eri alojen taiteilijoita muuttamaan maaseudun rauhaan Tuusulaan. Molempia yhdistivät savolaiset juuret sekä suhteellisen vaatimaton elämäntapa, kun taas Halosen ikätoverin ja Ahon naapurin Jean Sibeliuksen tyyli oli huomattavasti hienostuneempi. Halosella oli Tuusulan paras rantasauna, joten Ahokin kävi siellä usein kylpemässä. Halosenniemessä laitettiin tarinan mukaan aina lamppu tiettyyn ikkunaan palamaan, kun sauna oli lämpiämässä. Aho tiesi näin valoa seuraten hiihtää talvi-iltaisin jään yli saunomaan.

Pekan vaimon Maijan vakiovieraisiin kuului Aino Sibelius. Aino tuli mielellään soittamaan pianoa ystävänsä kanssa, koska Jean vaati kotonaan täydellistä hiljaisuutta. Haloset olivat muutenkin vieraanvaraista väkeä ja tunnettuihin kyläilijöihin kuuluivat muun muassa Akseli Gallen-Kallela sekä Eino Leino.

Maija ja Pekka Haloselle syntyi kahdeksan lasta, joten suurelle talolle oli tarvetta. Perhe tuli taloudellisesti melko hyvin toimeen, koska Pekan työt menivät kaupaksi ja Maija työskenteli kotiaskareidensa lisäksi ahkerasti kääntäjänä. Halosenniemessä kannattaa tutustua myös entisöityyn puutarhaan, jonka tehtävänä oli tuottaa suuren perheen tarvitsemaa ravintoa.

Halosenniemi sijaitsee Tuusulanjärven parhaalla paikalla ja sieltä on hyvät näkymät etelään Sarvikalliolle ja pohjoiseen Järvenpäähän päin. Sarvikalliolle tehtiin kesäisin veneretkiä useammankin perheen voimin. Myös Halosen hyvä ystävä Eero Järnefelt maalasi mielellään Pikku-Koliksi nimeämänsä Sarvikallion maisemaa. Nykyään Halosenniemen rannassa on kaksi soutuvenettä, joita voi vuokrata lipunmyyntipisteeltä. Ennakkovaraus ei ole mahdollinen.

Pidän Pekka Halosen maalauksista erityisesti siksi, että ne keskittyvät kauniisiin maisemiin ja tavallisten ihmisten elämään. Realistisesti kuvatut kansallisromanttiset työt edustavat taidetta parhaimmillaan. Halonen nousi maatalon pojasta tunnetuksi taiteilijaksi, mutta hän säilytti kykynsä kuvata ihmisiä samalta tasolta itsensä kanssa. Arvostan myös sitä, kuinka mielellään Halonen maalasi itsellenikin kovin rakasta Tuusulanjärveä.

Olen aina pitänyt Halosenniemestä myös siksi, että sen näyttelyt ovat maltillisen kokoisia. Nautin perinteisestä maalaustaiteesta maisemineen ja muotokuvineen, mutta koen tuhansia teoksia esittelevien taidemuseoiden näyttelyt tuskastuttavan laajoiksi. Halosenniemen seinille asetelluissa muutamien kymmenien taulujen kokoelmissa on itselleni sopiva annos taidetta, jolloin maltan perehtyä yksityiskohtiin ja miettiä ajatuksia maalausten takana. Historiallinen miljöö antaa tauluille lisäarvoa, sillä jokaista maalausta ympäröi kehysten lisäksi koko Pekka Halosen maailma.

Tänä kesänä (6.9.2020 saakka) Halosenniemessä on esillä Piirustuskoulusta maailmalle – Albert Gebhard Pekka Halosen vieraana -niminen näyttely. Halonen ja Gebhard ystävystyivät taideopintojen merkeissä ja viettivät yhdessä aikaa myös Ranskassa ja Italiassa. Näyttelyssä onkin muutamia italialaisia maisemia esittäviä teoksia. Gebhard teki merkittävän uran myös piirtäjänä ja kuvittajana, mutta hänen maalauksissaan on paljon yhteistä Pekka Halosen tyylin sekä aiheiden kanssa. Niinpä molempien miesten teokset sopivat samoille seinille harvinaisen hyvin.
Lue Halosenniemestä lisää museon omilta nettisivuilta.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
Suomi
Luminen Teerivaaran patikkakierros Syötteellä
Vietimme hiihtolomaviikon Iso-Syötteellä, jossa tutustuimme hiihtoretkien lomassa myös Teerivaaran patikointireittiin. Neljän ja puolen kilometrin mittainen kierros vei lumiseen ja mäkiseen maastoon Syötteen kansallispuistossa.
Teerivaaran kierros alkaa Syötteen luontokeskukselta, joka valitettavasti suljettiin viime lokakuussa. Lakkautuksen taustalla ovat Metsähallituksen Luontopalveluiden taloudelliset haasteet, jotka ovat ajaneet muitakin Suomen luontokeskuksia ahtaalle. Toivottavasti Syötteen luontokeskus saataisiin tulevaisuudessa taas avattua jonkun toimijan voimin. Mieleemme ovat jääneet sekä pari vuotta sitten luontokeskuksessa nautitut pullakahvit että varsinainen näyttelykin.

Luontokeskuksen pysäköintialue on joka tapauksessa edelleen aurattu hyvään kuntoon ja se on myös vilkkaassa käytössä. Ylitämme parkkipaikan ohittavan hiihtoladun, jolloin vastaan tulevatkin jo Teerivaaralle johtavat opasteet. Polku viettää aluksi alamäkeen. Huomaamme reitin olevan hyvin tallautunut, joten kierroksen tekeminen onnistuu mainiosti tavallisilla talviulkoiluun sopivilla kengillä. Lumikengille saattaa olla käyttöä sankan pyrytyksen jälkeen tai kenties hiihtolomaa hiljaisempina ajankohtina.

Laskeudumme tasaiselle suoalueelle, jossa lumen alla lienee pitkospuita. Kauempana vasemmalla näkyy kulkevan tuttu latu, jota pitkin olen hiihdellyt monta kertaa Toraslammen tai Ahmavaaran suuntaan. Saavumme melko pian risteykseen, jossa voi päättää kumpaan suuntaan varsinaisen rengaslenkin haluaa tehdä. Lähdemme suosituksen mukaisesti kulkemaan myötäpäivään.

Reitin seuraava osuus kulkee metsässä, jossa pakkaslumi narskuu kenkien alla ja ajoittaiset tuulenpuuskat uhkaavat pudottaa puiden oksille kerääntynyttä lunta. Ilma tuntuu täällä kovin raikkaalta hengittää.

Metsässä käveleminen on aina mukavaa, mutta reitti ei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mielenkiintoisimmilta näyttävät lumen peittämät pienet puut, joista muutaman voi kuvitella ihmiseksi tai kenties muumiksi.

Reitti on merkitty virallisessa esitteessä vaativaksi, ja syy tälle alkaa selvitä matkan edetessä. Tasainen suo on enää kaukainen muisto jyrkissä ja paikoitellen hieman liukkaissakin nousuissa, joissa saattaa pian hengästyäkin. Hiki tulee pintaan varsinkin, kun ylläni on kummitätini islantilaisesta langasta neuloma uusi villapaita. Teerivaaran rinteillä kiipeäminen onnistuu meiltä sujuvasti, mutta polku ei sovi ihan heikkokuntoisille tai vaikkapa polvivaivaisille kulkijoille.

Nousun palkintona odottavat Teerivaaran päältä avautuvat maisemat. Sää on tällä kerralla pilvinen ja hieman utuinenkin, joten näkymät eivät ole parhaimmillaan. Luonto on silti kaunis.

Teerivaaralla riittää paljon puita, joten maisemia näkyy vain ajoittain. Mitään aivan erityistä merkittyä näköalapaikkaa ei ole, mutta matkan varrella on pari tavallista avarampaa kohtaa, joista pääsee katselemaan kauas ympäristöön.

Polku kääntyy jyrkkään alamäkeen, jossa kannattaa olla varovainen. Paras keino alas pääsemiseksi taitaakin olla rehellinen liukumäen laskeminen. Teerivaaralla on kaksi huippua, joten pohjoiselta huipulta laskeutumisen jälkeen on edessä vielä nousu eteläiselle huipulle.

Eteläisellä huipulla odottaa päivätupana toimiva Teeritupa, jonne astumme sisään. Puupenkeillä on mukava levähtää ja syödä pieniä eväitä. Tuletkin voisi halutessaan sytyttää, mutta meillä ei ole mukana mitään paistamista kaipaavaa.

Päivä on ollut hiljainen, sillä kohtasimme polulla vain kaksi vastaantulijaa. Nyt kodikkaassa tuvassa istuessamme huomaamme ikkunan takana pari ohikulkijaa koirineen, mutta he jatkavat pian matkaansa eivätkä tule sisään.

Kohta tuvalta lähdettyäemme avautuu näkymä Iso-Syötteen laskettelurinteille päin. Loppumatka kohti risteystä ja suoaluetta on lähes pelkkää loivahkoa alamäkeä. Kulkeminen on niin joutuisaa, että suorastaan yllätymme tutun risteyksen tullessa jo vastaan.

Teerivaaran kierros oli meille miellyttävä retki, joka tarjosi kaivattua vaihtelua erinomaisilla laduilla hiihtelyyn. Mikään ihan unohtumaton elämys tämä ei ollut, mutta kirkkaampi sää olisi luultavasti tehnyt kokemuksesta sykähdyttävämmän.

Teerivaaralla kannattaa Syötteen suunnalla liikkuessa patikoida, jos vain kunto kestää korkeuseroja. Olisi mielenkiintoista nähdä Syötteen kansallispuisto joskus myös sulan maan aikaan, jolloin vaikkapa tämän reitin luonnosta saisi aivan uudenlaisen käsityksen. Pohjois-Suomeen suuntautuvat matkamme ovat toistaiseksi ajoittuneet aina talveen, mutta kenties joskus tulee jonkin muunkin vuodenajan vuoro. Silloin olisi aikaa tutustua nimenomaan patikointireitteihin perusteellisemmin kuin näillä hiihtomatkoilla.
Voit tutustua Teerivaaran kierroksen tietoihin luontoon.fi-sivustolla.
Lue myös koko reissusta kertova juttuni Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla.
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Eurooppa12 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia12 kuukautta sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia10 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Italia1 vuosi sittenMontemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa


Kohteena maailma / Rami
21.6.2020 at 21:14
Oli mukava päivä vierailla kanssani Halosenniemellä. Ei tarvitse itse tuottaa tästä kohteesta tekstiä, kun voin linkittää suoraan tähän erinomaiseen postaukseen 😊
Mika / Lähtöportti
22.6.2020 at 23:16
Oli kyllä mainio päivä! Tulehan toistekin Tuusulaan 🙂