Seuraa somessa

Italia

Unelmien Agrigento

Julkaistu

-

Sisilian-matkan kenties monipuolisin retki suuntautui Agrigentoon, jossa kiersimme vanhankaupungin helteisillä kujilla, ihmettelimme Valle dei Templin kreikkalaisia raunioita ja päädyimme lopulta Scala dei Turchin valkoisille rantakallioille.

Sisilian-matka oli pyörinyt suunnitelmissa jo vuosikausia, kunnes se viimein kuluneena kesänä toteutui. Mielikuvissani yksi saaren kiinnostavimmista paikoista oli Agrigento, jossa äitini kävi vuosikymmeniä sitten. Kiehtovista tarinoista ovat jääneet mieleen rautatieasemien himmeät kaasulyhdyt ja kulkuvälineinä käytetyt aasit. Vaikka nykypäivän Sisiliassa käytetäänkin sähkövaloja ja kuljetaan Fiat Pandoilla, ei saaren mystinen kiehtovuus ole kadonnut minnekään.


Harkitsemme Agrigenton-retken toteuttamista viimeiseen asti, sillä lomataloltamme on noin kolmen tunnin ajomatka perille. Kauan matkaunelmissa pyörineen Agrigenton kutsu on lopulta niin voimakas, että jätämme lapset päiväksi isovanhempien hoitoon ja lähdemme vaimon kanssa kahdestaan matkaan. Pitkähkö ajomatka kuluu yllättävän rattoisasti. Teiden varsilta jäävät mieleen lammaslaumoja opastavat paimenkoirat, uhkaavasti leviävät ruohikkopalot sekä parin kaupungin vilkkaat keskustat.


Perille päästessämme alkaa olla jo nälkä, joten suuntaamme ennalta valitsemani parkkihallin vieressä sijaitsevaan Osteria Expanificio -ravintolaan. Michelin-oppaassakin mainittu ravintola täyttää odotukset loistavasti.

Pienen aukion kulmalla sijaitsevalla hiljaisella terassilla kelpaa nauttia hyvästä ruoasta ja nopea palvelu sopii retkemme aikatauluun hyvin. Valitsen mozzarellaa ja jättikatkarapuja, busiate-pastaa sisilialaisella pestokastikkeella sekä jälkiruoaksi paikallisherkkua cassataa. Hinta-laatusuhde on mukavasti kohdallaan.


Vatsan täytyttyä on aika lähteä tutkimaan Agrigenton vanhaa kaupunginosaa. En ole tutustunut kaupungin tarjontaan etukäteen, mutta suunnistaminen kohti tuomiokirkkoa eli Duomoa kuulostaa järkevältä. Kartta ei kuitenkaan kerro, että käytännössä koko matka joudutaan kiipeämään jyrkkiä portaita pitkin. Paikalliset kissat ovat etsiytyneet varjopaikoille makailemaan ja seutu tuntuu muutenkin vajonneen lounaanjälkeiseen raukeuteen.


Muista italialaiskaupungeista poiketen Agrigenton Duomon edustalla ei ole viihtyisää aukiota, se ei sijaitse mitenkään keskeisellä paikalla, eikä kirkko näytä muutenkaan kiinnostavalta. Kaiken kukkuraksi rakennus on laajalta näyttävän remontin vuoksi suljettu. Harharetkessä on silti hyviäkin puolia, sillä pittoreskeilla kujilla pääsee kurkistamaan sisilialaiseen arkeen.


Kävelykierroksen varrella tulee vastaan hikisiä portaita, yksinäisiä kissoja, ilmaan lehahtavia puluja, helteessä haisevia roskapusseja sekä vuosien saatossa halkeilleita seiniä. Avoimista ikkunoista kaikuvat keskustelut kuulostavat riitelyltä, vaikka kyseessä lienee ihan normaali sisilialainen kuulumisten vaihtaminen.


Käymme kääntymässä Santo Spiriton luostarin portilla, mutta meillä ei valitettavasti ole aikaa astua peremmälle. Päädymme viimein ostoskatu Via Atenealle, joka lienee useimpien mielestä vanhankaupungin kiinnostavin osa. Huomaamme sattumalta kauniit taideportaat, joita pysähdymme tutkimaan tarkemmin.

Via delle Artin maalaukset ovat katutaidetta parhaimmillaan. Kiire unohtuu, kun pysähdymme ihailemaan seiniä koristavia taideteoksia. Kokonaisuus on parhaimmillaan alhaalta katsottuna.


Kukkulan päällä kohoavasta vanhastakaupungista on kymmenen minuutin ajomatka alas Valle dei Templin arkeologiselle alueelle. Unescon maailmaperintölistalle kuuluvat rauniot ovat peräisin reilun kahdentuhannen vuoden takaa, jolloin antiikin kreikkalaisten perustama Akragasin kaupunki kuului Välimeren merkittävimpiin keskuksiin.


Valle dei Templi eli Temppelien laakso löytyy nimestään huolimatta harjun päältä, vaikka se toki sijaitseekin kaupungin nykyistä keskustaa alempana. Arkeologinen alue on poikkeuksellisen laaja, joten vierailijan kannattaa varautua pitkiin kävelymatkoihin tai turvautua sähköauton kyytiin.


Iltapäivän aurinko paahtaa miltei tukahduttavalla voimalla, eikä Valle dei Templissä ole juurikaan varjopaikkoja tarjolla. Kiipeämme katsomaan Junon temppeliä, joka on säilynyt ikäänsä nähden melko hyvin. Kuuntelemme hetken paikalle osuneen brittiryhmän opasta, joka tarinoi intohimoisesti doorilaisista pylväistä ja muista antiikin arkkitehtuurin yksityiskohdista.


Alueen ylivoimaisesti komein nähtävyys on Concordian temppeli, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä antiikin ajalta säilyneistä kreikkalaisista rakennuksista. Concordian temppelin sanotaan toimineen Unescon symbolin esikuvana.


Ohitamme Villa Aurean, jossa britti Alexander Hardcastle aikoinaan asui. Hardcastle oli varakas merivoimien kapteeni, joka käytti omaisuutensa Valle dei Templin arkeologisten töiden rahoittamiseen. Villa Aurean lähistöltä löytyy Herkuleen temppeli, jonka pylväiden uudelleen pystyttäminen kuuluu vuonna 1933 kuolleen Hardcastlen merkittävimpiin aikaansaannoksiin.


Käymme lopulta kääntymässä Zeuksen temppelin raunioiden takaa löytyvällä kentällä, jossa on jättimäisen makaavan ihmishahmon patsas. Täältä on noin puolentoista kilometrin matka takaisin parkkipaikalle. Valle dei Templi on mielenkiintoinen paikka historian ystäville ja hyvinkin kymmenen euron pääsylipun arvoinen käyntikohde.


Päivän viimeinen nähtävyys on Scala dei Turchin kalliomuodostelma, joka on noussut yhdeksi Instagram-kuvaajien suosikkikohteeksi Sisiliassa. Porto Empedoclessa sijaitseville kallioille hurauttaa Valle dei Templistä parissakymmenessä minuutissa. Jätämme auton tien varteen ja laskeudumme pitkät portaat laajalle hiekkarannalle.


Kastelen varpaat merivedessä ja tunnen iholla sopivasti viilentävän tuulen. Rantabaarista kuuluu leppoisaa musiikkia, kun kävelen kohti edessä häämöttäviä valkeita kallioita. Ennen perille pääsyä eteen tulee aita, johon kiinnitetyssä lapussa varoitetaan pahimmillaan tuhannen euron rangaistuksista. Sakkojen perusteita ei eritellä tarkemmin, mutta seuraan joka tapauksessa muiden esimerkkiä ja kierrän verkkoaidan päästäkseni päämäärääni.


Sileitä kallioita kutsutaan turkkilaisten portaiksi, koska muinaiset valloittajat nousivat aikoinaan tätä kautta maihin. Valkoiset kalliot kohoavatkin turkoosista merestä jättiläismäisiä rappusia muistuttaen. Ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia suorastaan surrealistisiin valokuviin, joita monet ottavatkin. Täällä olisi varmasti hauska istuskella pidempään ja ihailla auringonlaskua. Varjot pitenevät nopeasti, mutta katsomme parhaaksi lähteä paluumatkalle.


Scala dei Turchi jää taakse hieman ennen kuin aurinko alkaa värjätä taivaanrantaa punaiseksi. Edessä on vielä pitkä ja osittain pilkkopimeä ajomatka, mutta päivän kokemukset ovat olleet vaivan arvoisia. Agrigento ympäristöineen on yksi kiehtovan saaren mielenkiintoisimmista osista, jossa riittää koettavaa moneen makuun. Agrigentosta kannatti unelmoida.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
Kommentoi

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Syysmyrskyä ja mustekalaa kauniissa Tellarossa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vierailimme Italiassa viettämämme syysloman aikana Tellarossa, joka kuuluu maan kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Kylä hurmasi harmaanakin päivänä ja maistoimme myös Tellaron tunnuseläintä mustekalaa.

Perillä meitä odottaa hiljaisuus. Olemme ajelleet kukkuloille kohonnutta pientä rannikkotietä Lericistä Tellaroon, jonka yläpuolella sijaitseva parkkipaikka on lähes autio. Sateessa kastuneen kyltin mukaan maksullinen pysäköintiaika on loppunut jo syyskuussa, joten en joudu kaivamaan kolikoita esille. Hiljaisuus tuntuu hyvältä, koska tie oli tarpeeksi kapea ja mutkikas jo näin ilman suurempaa liikennettä. 

tellaro_19


Pysäköintialueen lähistöltä lähtee pitkä portaikko alas kylän keskustaan. Suuntaa näyttävä kyltti on päässyt ruostumaan ja sitä peittävät köynnöskasvit.

tellaro_18

Siistin portaikon varrella riittää kukkaistutuksia ja muuta kasvillisuutta. Myös ruskan värit näyttävät tekevän tuloaan tänne eteläiseen Eurooppaan. Laskeudumme kivimuurin ja vanhojen rakennusten välistä tasaiselle kadulle, jonka varrella on pari ravintolaa ja baaria. 

tellaro_16


Tellaro on osa Lericin kuntaa, jossa mekin majoitumme viikon ajan. Lericin keskustasta on vain reilut kolme kilometriä Tellaroon ja matkan voisi taittaa myös patikointireittiä pitkin, mutta se jää meiltä kokeilematta. Edellinen yö on ollut myrskyisä ja ukkonenkin on jyrissyt Ligurianmeren yllä. Ennuste ei lupaa juurikaan parempaa säätä, mutta iloitsemme siitä, että sade on tauonnut hetkeksi.

tellaro_14


Ohitamme hiljaiset ravintolat ja suuntaamme kapeille kujille. Tellaron keskusta on vierailumme aikaan lähes autio, sillä liikkeellä näyttäisi olevan vain yhteensä kymmenkunta turistia. Vastaan tulee myös pari paikallista, jotka kiirehtivät määrätietoisesti kohti päämääräänsä.

tellaro_13


Pittoreskit kujat tarjoavat juuri sellaista pikkukylän kauneutta, mitä Italialta sopii odottaakin. Seinien pastellivärit on valittu hyvällä maulla ja ikkunoita suojaavat perinteiset luukut. Katulamput sopivat postikorttimaiseen näkymään, mutta kukaan ei ole sentään ripustanut tällaisella säällä pyykkejä kuivumaan.

tellaro_12


Yksi Tellaron erikoisuuksista on nimellä Sotto-Ria tunnettu käytävä, joka rakennettiin 1300-luvulla suojaksi saraseenien, katalaanien ja muiden katalien merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Suojaisen käytävän ikkuna-aukoista voi tähystää alapuolella olevaan satamaan sekä merelle päin. Muinoin täältä kuulemma kaadettiin kiehuvaa öljyä vihamielisten vieraiden niskaan. Ikivanha kivilattia on koristeltu tähdillä ja muilla kuvioilla.

tellaro_11


Astumme ruosteisen portin läpi käytävälle, joka jatkuu noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Lopulta käytävä muuttuu hämäräksi ja toteamme sen umpikujaksi. Tällaiset paikat kertovat omalla kiehtovalla tavallaan pienen rannikkokylän pitkästä historiasta.

tellaro_17


Tellaron kapeat kujat johtavat kuvaukselliseen satamaan, jonka veneet on nostettu järkevästi kuivalle maalle. Navakat tuulenpuuskat iskevät vasten kasvoja ja vaahtopäiset aallot lähestyvät rantaa. 

tellaro_08


Aallot roiskahtelevat näyttävästi tummia rantakallioita vasten ja veden liikkeitä on lähes lumoavaa seurata. Katselemme pitkään kuohuvaa merta ja nautimme kylän hiljaisuudesta. Kostea ilma tuntuu miellyttävän lämpimältä, sillä elohopea on kohonnut lähelle kahtakymmentä astetta.

tellaro_07


Kirkon kulmalta lähtee pieni kivetty kävelypolku, joka seuraa hetken rantaa ja päättyy pian umpikujaan. Tarjolla on kuitenkin taas uuteen ilmansuuntaan avautuva myrskyisä merimaisema. 

tellaro_09


Ohitamme sataman ja kierrämme sen toiselle puolelle sisämaan kujia pitkin. Sataman läpikin voisi kävellä, mutta se olisi tällä säällä riskialtis ratkaisu. Osa aalloista kuohuu pitkälle kohti kylää.  

tellaro_03


Niemen kärkeä koristavan San Giorgion kirkon ovet on laitettu vierailupäivänämme säppiin, mutta katselemme rakennusta ulkopuolelta. Näin syysmyrskyn tuivertaessa voi miettiä kuuluisinta Tellaroon liittyvää legendaa.

tellaro_04


Keskiaikainen tarina liittyy rannikolla mellastaneisiin merirosvoihin, joita vastaan Tellarokin oli varautunut jatkuvalla vartioinnilla. Tähystäjä kuitenkin nukahti pahaksi onnekseen juuri sellaisena myrskyisänä yönä, jolloin piraatit olivat saapumassa. Tellaron pelasti jollain keinolla kirkontorniin päätynyt suuri mustekala, joka soitti lonkeroillaan kelloja ja herätti kylän väen puolustautumaan.

tellaro_10


Tarinan kuvaamaa tapahtumaa juhlitaan vuosittain elokuisilla festivaaleilla, joiden pääaktiviteettina on mustekalojen syöminen. Tämä kuulostaa hieman nurinkuriselta tavalta kunnioittaa Tellaron suurta sankaria, mutta ruoat ovat varmasti herkullisia. Erilaisia mustekalakuvioita vai nähdä kylässä ympäri vuoden. Tellaron mustekalalegendasta ja kahdestakymmenestä muusta kiehtovasta italialaiskylästä voi lukea Heli Pekkarisen kirjasta Kylässä Italiassa.

tellaro_06


Pysähdyn vielä ihailemaan Tellaron kauniinvärisiä taloja, rantakallioita sekä ylös nostettuja värikkäitä veneitä. Tellaro on varsin kompakti kylä, jonka kujille on vaikea eksyä kovin pitkäksi aikaa. Kyseessä on suorastaan hurmaava paikka, jonka kauneutta edes harmaa syyspäivä ei onnistu latistamaan. 

tellaro_05


Kesäinen auringonlasku voisi olla täällä ikimuistoinen elämys, mutta syksyinen arkipäivä luo Tellaroon omanlaisensa kiehtovan tunnelman. Saamme koko kylän ikään kuin itsellemme ja voimme aistia rauhassa, kuinka värikkäät seinät ja kujien kivet huokuvat pitkää historiaa. Tästä huolimatta Tellaro on edelleen myös elävä asuinpaikka, joka toimii kotina yli tuhannelle ihmiselle. 

tellaro_20


Rannan pärskeet iskevät ajoittain yllättävän korkealle, mutta selviämme kuivin jaloin takaisin sisämaan kujille. Suunnistamme kohti La Barca -nimistä ravintolaa, jonka näimme ohimennen ennen kujasokkeloon sukeltamistamme. Ajoitus on sopiva, sillä ehdimme pöytään ennen lounasajan päättymistä ja rankkasateen alkamista. Olemme saapuessamme koko ravintolan ainoat asiakkaat. Lisäksi paikalle tulee pian jälkeemme yksi suomalainen pariskunta. He aterioivat meitä nopeammin ja poistuvat, ennen kuin ehdin kysyä ovatko hekin lukeneet Helin kirjan vai päätyneet jostain muusta syystä tähän syrjäiseen kylään.

tellaro_01


Terassin ulkopöydistä olisi hieno maisema, mutta olemme nyt tyytyväisiä katosta päämme päällä. Maistamme alkupalaksi totta kai mustekalaa, joka onkin värikkäine lisukkeineen herkullista. Siirrymme seuraavaksi pastaan, ja vaikka oma rapuja sisältävä gnocchetti-annokseni onkin ihan kelvollinen, uskon tyttären peston olleen vielä parempaa. Pesto on täällä päin Italiaa suosituin pastakastike ja se osataan siksi tehdä poikkeuksellisen hyvin. Lounas täydentyy vielä sorbeteilla sekä kahvilla ja olemme ateriaan todella tyytyväisiä.

tellaro_02


Mukava tarjoilija osaisi englantiakin, mutta juttelen hänen kanssaan mieluummin italiaksi. Saan kuulla, kuinka kylä on hiljentynyt vasta äskettäin syyskuun loppuessa. Kesäkaudella on paljon vilkkaampaa, mutta nyt monet majoituspaikoista on suljettu talveksi. Tellaro ei häviä kauneudessa melko lähellä sijaitseville Cinque Terren kylille, vaikka matkailijamäärät ovatkin moninkertaisesti maltillisempia.

tellaro_15


Kiipeämme tihkusateessa portaita pitkin takaisin parkkipaikalle. En missään vaiheessa epäillyt Tellaron lumovoimaa, mutta kylä pääsi silti yllättämään positiivisesti. Jos lapsikin kertoo vieläpä kysymättä pitävänsä Tellarosta, täytyy tässä paikassa olla jotain erityistä.

Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Ligurian rannikolla sekä Lericiä kuvaava Lerici – kylä Runoilijoiden lahden rannalla.  

Jatka lukemista

Italia

Lerici, kylä Runoilijoiden lahden rannalla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Majoituimme Italiaan suuntautuneella syyslomamatkallamme viikoksi Lericiin, josta teimme retkiä muihin Ligurian rannikon kyliin ja kaupunkeihin. Myös itse Lerici on todella miellyttävä paikka, jossa saimme nauttia kauniista sunnuntai-iltapäivästä ilman ruuhkia.

Ensimmäisenä Lericin kylällä tulevat vastaan värit, jotka ovat juuri niitä mitä Italiassa sopiikin odottaa. Vanhoilla kiviseinillä näkyy terrakotan sävyjä, murrettua keltaista, oranssia sekä punaista. Ikkunaluukkujen suhteen on taidettu tehdä yhteistilaus koko kylälle, sillä niin yhtenäisen vihreitä ne ovat.

lerici_07


Kapea kuja johtaa rantakadulle, jonka toisella puolella erilaiset paatit keikkuvat Lericin viihtyisässä pienvenesatamassa. Pidämme sunnuntai-iltapäivän leppoisasta ilmapiiristä ja päätämme olla kiirehtimättä minnekään. Yksi matkapäivä on hyvä rauhoittaa tänne ”kotikylälle” ja nauttia pyhäpäivästä samaan tapaan kuin italialaisetkin täällä tekevät.

lerici_15


Rannan tuntumassa on käynnissä jonkinlaiset antiikkimarkkinat, mutta emme yritäkään tehdä löytöjä vaan katselemme mieluummin merelle päin. Pienvenesatamaa reunustaa tyypillinen italialainen rantabulevardi, jota pitkin kelpaa tehdä sunnuntaikävelyitä tai käydä näyttäytymässä ennen päivällisaikaa. Keskustan pohjoispuolella on pari hiekkarantaa ja niiden ohitse voisi taivaltaa vaikka parin kilometrin päässä sijaitsevaan San Terenzon kylään.

lerici_01


Italiassa ei ole käytetty katujen ja aukioiden nimeämisessä liiemmälti mielikuvitusta, vaan ympäri maata löytyy satoja samannimisiä katuja sekä aukioita. Niinpä täälläkin Via Roma kääntyy Piazza Garibaldille, joka on Lericin selkeä keskus. Laajaa aukiota reunustaa viehättävä talorivistö ja harmaa kirkontorni kurkottaa palmujen yläpuolelle.

lerici_10


Sunnuntai-iltapäivän sää on lähes täydellinen, sillä auringonpaiste saa parikymmenasteisen ilman tuntumaan todellista lämpimämmältä. Mereltä puhaltava tuuli on kesäisen kevyt, vaikka eletäänkin jo lokakuun puoltaväliä. Kiertelemme hetken kujalta toiselle, kunnes on jo aika etsiä lounasravintolaa.

lerici_17


Italia kuuluu niihin maihin, joissa lounasta tarjoillaan vain tiettyyn kellonaikaan. Useimmat kunnon ravintolat avautuvat puoli yhden maissa ja vaikka aukioloajoissa onkin pieniä eroja, on varminta hakeutua pöytään pian yhden jälkeen. Päädymme hetken kierreltyämme La Conchiglian terassille, jonka reunalla on sopivasti tilaa.

lerici_12


Pöytämme on erinomainen rantaa pitkin kulkevien ihmisten seuraamiseen. On hauska huomata kuinka useimmat koirat kulkevat kuuliaisesti ilman hihnaa, mutta villeimmät taaperot on laitettu valjaisiin. Italialaiset tuntevat Lericin kauneuden melko hyvin ja jotkut ovat hankkineet sieltä jopa kakkosasunnon, mutta ulkomaalaisia matkailijoita ei ainakaan enää lokakuussa näy juuri lainkaan. 

liguria_pesto


Viihdymme La Conchigliassa hyvin. Pestokastikkeen kera tarjottu trofie-pasta on näillä kulmilla suosittua perinneruokaa, joka vie lähes kielen mennessään. Näin meren äärellä täytyy kokeilla myös grillattua mustekalaa, joka sekin maistuu erinomaisesti. Seuraamme sivusilmällä, kuinka viereisen pöydän pikkulapset hotkivat simpukoiden kera tarjotut spagettiannoksena hyvällä ruokahalulla. Sitten onkin aika lähteä juoksentelemaan sataman pulujen perässä. Vanhemmat saavat komentaa vauhdikasta Tommaso-poikaa moneen kertaan, sillä heillä on meneillään tyypillinen tuntikausia kestävä sukulounas.

lerici_09


Lähdemme ateriaan tyytyväisinä maleksimaan kohti kylää vartioivaa keskiaikaista linnoitusta. Suuntaamme vanhoille kujille, joita kutsutaan täälläpäin Italiaa nimellä carruggi.

lerici_08


Ylämäkeä on jonkin verran, mutta taival taittuu mukavasti ympäröivää kauneutta ihastellen. Pittoreskien talojen välistä aukeaa välillä maisemia yhä alemmaksi jäävään kylään sekä kuvaukselliselle merenlahdelle.

lerici_02


Sisäänpääsy linnoitukseen maksaa aikuisilta vitosen ja on lapsille ilmainen. Sisätiloissa ei ole tällä hetkellä käynnissä minkäänlaista näyttelyä, joten nähtävää ei ole juuri lainkaan.

lerici_06


Kuljemme autioiden salien halki ja kurkistamme Pyhän Anastasian kappeliin. Kaunis pieni kappeli on omistettu paikalliselle marttyyrille.

lerici_03


Linnoituksen ehdoton päänähtävyys on kattotasanne, jolta kelpaa ihailla maisemia joka suuntaan. Edessämme näkyvää merialuetta kutsutaan Runoilijoiden lahdeksi, koska alueella on historian saatossa viihtynyt useampikin kuuluisa kynäniekka. Ympäristö näyttää kieltämättä inspiroivalta taiteen luomiseen. Koko merenlahti pikku kylineen on todella kaunis. Lahden toisella laidalla erottuu Portovenere, kun taas La Spezia jää niemen taakse piiloon.

lerici_18


Etruskien perustamalla Lericillä on pitkä historia, joka ulottuu kauas ennen ajanlaskumme alkua. Linnoitus sai alkunsa 1100-luvun puolivälissä, minkä jälkeen sitä laajennettiin ja muokattiin useamman sadan vuoden ajan. Pisalaiset ja genovalaiset taistelivat keskiajalla kiivaasti Lericin hallinnasta, minkä jälkeen kylä jäi lopulta viimeksi mainittujen haltuun. Nykyiseltä kartalta Lerici löytyy niukasti Ligurian puolelta, vain muutaman kilometrin päästä Toscanan rajasta.

lerici_05


Palaamme linnoituskukkulalta alas samaa kujaa pitkin kuin tulimmekin, mutta pysähtelemme vielä moneen kertaan ihailemaan kuvauksellisia taloja. Seinien maalipintojen epätasaisuus miellyttää silmää ja rakennuksissa on hauskoja pikku yksityiskohtia koristeellisista ovenkolkuttimista lähtien. 

lerici_11


Suunnistamme Piazza Garibaldin laidalla sijaitsevaan gelateriaan ostamaan jäätelöä. Kuinka ollakaan, Tommason sunnuntailounas on tällä välin päättynyt ja hauska vesseli on täällä jäätelötötterö kourassaan. Itse olen tottunut syömään jäätelöni kupista ja mauksi valitsen nyt suosikkiani amarena-kirsikkaa. Nautimme jäätelöt varjoisalla kujalla, jota pitkin lähtisi viitan perusteella vaelluspolku Tellaron kylän suuntaan. Patikointimahdollisuuksia olisi Lericin ympäristössä enemmänkin.

lerici_04


Kurkistamme aukion laidalla kohoavaan pieneen kirkkoon. Viisisataa vuotta vanha Oratorio di San Rocco näyttää kauniilta. Käyn sytyttämässä kynttilän samaan tapaan kuin monessa muussakin ulkomaisessa kirkossa. 

lerici_14


Lerici sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä La Spezian satamakaupungista. Meille löytyi parkkipaikka majoituksen puolesta, mutta sain käsityksen, että pysäköinti saattaa olla vaikeaa varsinkin kesäkaudella. Lericiin pääsee La Speziasta käsin paikallisbussilla ja myös Cinque Terren lautat kulkevat Lericiin satamaan.

lerici_16


Lerici ja esimerkiksi samaan kuntaan kuuluva Tellaron kalastajakylä tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseville Cinque Terren kylille. Siinä missä syystäkin supersuosittu Cinque Terre pursuaa turisteja, voi Runoilijoiden lahden itärannalla nauttia paljon hiljaisemmista tunnelmista. Lerici on myös hyvä tukikohta retkille, vaikkakin Cinque Terreen tutustumista ajatellen La Spezia tai Levanto ovat vielä kätevämpiä. Oli joka tapauksessa mukavaa viettää aikaa Lericissä ja nauttia kylän tunnelmasta varsinkin leppoisana sunnuntai-iltapäivänä. Hyvin tuntui viihtyvän Tommasokin.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja