Italia
Unelmien Agrigento

Sisilian-matkan kenties monipuolisin retki suuntautui Agrigentoon, jossa kiersimme vanhankaupungin helteisillä kujilla, ihmettelimme Valle dei Templin kreikkalaisia raunioita ja päädyimme lopulta Scala dei Turchin valkoisille rantakallioille.
Sisilian-matka oli pyörinyt suunnitelmissa jo vuosikausia, kunnes se viimein kuluneena kesänä toteutui. Mielikuvissani yksi saaren kiinnostavimmista paikoista oli Agrigento, jossa äitini kävi vuosikymmeniä sitten. Kiehtovista tarinoista ovat jääneet mieleen rautatieasemien himmeät kaasulyhdyt ja kulkuvälineinä käytetyt aasit. Vaikka nykypäivän Sisiliassa käytetäänkin sähkövaloja ja kuljetaan Fiat Pandoilla, ei saaren mystinen kiehtovuus ole kadonnut minnekään.
Harkitsemme Agrigenton-retken toteuttamista viimeiseen asti, sillä lomataloltamme on noin kolmen tunnin ajomatka perille. Kauan matkaunelmissa pyörineen Agrigenton kutsu on lopulta niin voimakas, että jätämme lapset päiväksi isovanhempien hoitoon ja lähdemme vaimon kanssa kahdestaan matkaan. Pitkähkö ajomatka kuluu yllättävän rattoisasti. Teiden varsilta jäävät mieleen lammaslaumoja opastavat paimenkoirat, uhkaavasti leviävät ruohikkopalot sekä parin kaupungin vilkkaat keskustat.
Perille päästessämme alkaa olla jo nälkä, joten suuntaamme ennalta valitsemani parkkihallin vieressä sijaitsevaan Osteria Expanificio -ravintolaan. Michelin-oppaassakin mainittu ravintola täyttää odotukset loistavasti.
Pienen aukion kulmalla sijaitsevalla hiljaisella terassilla kelpaa nauttia hyvästä ruoasta ja nopea palvelu sopii retkemme aikatauluun hyvin. Valitsen mozzarellaa ja jättikatkarapuja, busiate-pastaa sisilialaisella pestokastikkeella sekä jälkiruoaksi paikallisherkkua cassataa. Hinta-laatusuhde on mukavasti kohdallaan.
Vatsan täytyttyä on aika lähteä tutkimaan Agrigenton vanhaa kaupunginosaa. En ole tutustunut kaupungin tarjontaan etukäteen, mutta suunnistaminen kohti tuomiokirkkoa eli Duomoa kuulostaa järkevältä. Kartta ei kuitenkaan kerro, että käytännössä koko matka joudutaan kiipeämään jyrkkiä portaita pitkin. Paikalliset kissat ovat etsiytyneet varjopaikoille makailemaan ja seutu tuntuu muutenkin vajonneen lounaanjälkeiseen raukeuteen.
Muista italialaiskaupungeista poiketen Agrigenton Duomon edustalla ei ole viihtyisää aukiota, se ei sijaitse mitenkään keskeisellä paikalla, eikä kirkko näytä muutenkaan kiinnostavalta. Kaiken kukkuraksi rakennus on laajalta näyttävän remontin vuoksi suljettu. Harharetkessä on silti hyviäkin puolia, sillä pittoreskeilla kujilla pääsee kurkistamaan sisilialaiseen arkeen.
Kävelykierroksen varrella tulee vastaan hikisiä portaita, yksinäisiä kissoja, ilmaan lehahtavia puluja, helteessä haisevia roskapusseja sekä vuosien saatossa halkeilleita seiniä. Avoimista ikkunoista kaikuvat keskustelut kuulostavat riitelyltä, vaikka kyseessä lienee ihan normaali sisilialainen kuulumisten vaihtaminen.
Käymme kääntymässä Santo Spiriton luostarin portilla, mutta meillä ei valitettavasti ole aikaa astua peremmälle. Päädymme viimein ostoskatu Via Atenealle, joka lienee useimpien mielestä vanhankaupungin kiinnostavin osa. Huomaamme sattumalta kauniit taideportaat, joita pysähdymme tutkimaan tarkemmin.
Via delle Artin maalaukset ovat katutaidetta parhaimmillaan. Kiire unohtuu, kun pysähdymme ihailemaan seiniä koristavia taideteoksia. Kokonaisuus on parhaimmillaan alhaalta katsottuna.
Kukkulan päällä kohoavasta vanhastakaupungista on kymmenen minuutin ajomatka alas Valle dei Templin arkeologiselle alueelle. Unescon maailmaperintölistalle kuuluvat rauniot ovat peräisin reilun kahdentuhannen vuoden takaa, jolloin antiikin kreikkalaisten perustama Akragasin kaupunki kuului Välimeren merkittävimpiin keskuksiin.
Valle dei Templi eli Temppelien laakso löytyy nimestään huolimatta harjun päältä, vaikka se toki sijaitseekin kaupungin nykyistä keskustaa alempana. Arkeologinen alue on poikkeuksellisen laaja, joten vierailijan kannattaa varautua pitkiin kävelymatkoihin tai turvautua sähköauton kyytiin.
Iltapäivän aurinko paahtaa miltei tukahduttavalla voimalla, eikä Valle dei Templissä ole juurikaan varjopaikkoja tarjolla. Kiipeämme katsomaan Junon temppeliä, joka on säilynyt ikäänsä nähden melko hyvin. Kuuntelemme hetken paikalle osuneen brittiryhmän opasta, joka tarinoi intohimoisesti doorilaisista pylväistä ja muista antiikin arkkitehtuurin yksityiskohdista.
Alueen ylivoimaisesti komein nähtävyys on Concordian temppeli, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä antiikin ajalta säilyneistä kreikkalaisista rakennuksista. Concordian temppelin sanotaan toimineen Unescon symbolin esikuvana.
Ohitamme Villa Aurean, jossa britti Alexander Hardcastle aikoinaan asui. Hardcastle oli varakas merivoimien kapteeni, joka käytti omaisuutensa Valle dei Templin arkeologisten töiden rahoittamiseen. Villa Aurean lähistöltä löytyy Herkuleen temppeli, jonka pylväiden uudelleen pystyttäminen kuuluu vuonna 1933 kuolleen Hardcastlen merkittävimpiin aikaansaannoksiin.
Käymme lopulta kääntymässä Zeuksen temppelin raunioiden takaa löytyvällä kentällä, jossa on jättimäisen makaavan ihmishahmon patsas. Täältä on noin puolentoista kilometrin matka takaisin parkkipaikalle. Valle dei Templi on mielenkiintoinen paikka historian ystäville ja hyvinkin kymmenen euron pääsylipun arvoinen käyntikohde.
Päivän viimeinen nähtävyys on Scala dei Turchin kalliomuodostelma, joka on noussut yhdeksi Instagram-kuvaajien suosikkikohteeksi Sisiliassa. Porto Empedoclessa sijaitseville kallioille hurauttaa Valle dei Templistä parissakymmenessä minuutissa. Jätämme auton tien varteen ja laskeudumme pitkät portaat laajalle hiekkarannalle.
Kastelen varpaat merivedessä ja tunnen iholla sopivasti viilentävän tuulen. Rantabaarista kuuluu leppoisaa musiikkia, kun kävelen kohti edessä häämöttäviä valkeita kallioita. Ennen perille pääsyä eteen tulee aita, johon kiinnitetyssä lapussa varoitetaan pahimmillaan tuhannen euron rangaistuksista. Sakkojen perusteita ei eritellä tarkemmin, mutta seuraan joka tapauksessa muiden esimerkkiä ja kierrän verkkoaidan päästäkseni päämäärääni.
Sileitä kallioita kutsutaan turkkilaisten portaiksi, koska muinaiset valloittajat nousivat aikoinaan tätä kautta maihin. Valkoiset kalliot kohoavatkin turkoosista merestä jättiläismäisiä rappusia muistuttaen. Ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia suorastaan surrealistisiin valokuviin, joita monet ottavatkin. Täällä olisi varmasti hauska istuskella pidempään ja ihailla auringonlaskua. Varjot pitenevät nopeasti, mutta katsomme parhaaksi lähteä paluumatkalle.
Scala dei Turchi jää taakse hieman ennen kuin aurinko alkaa värjätä taivaanrantaa punaiseksi. Edessä on vielä pitkä ja osittain pilkkopimeä ajomatka, mutta päivän kokemukset ovat olleet vaivan arvoisia. Agrigento ympäristöineen on yksi kiehtovan saaren mielenkiintoisimmista osista, jossa riittää koettavaa moneen makuun. Agrigentosta kannatti unelmoida.

Italia
Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.

Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.

Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Italia
Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.

Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.

Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.

Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat