Italia
Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa
Teimme kesäkuun alussa reilun kahden viikon matkan, jonka aikana etenimme Rooman lentokentältä aina Sisiliaan saakka. Yövyimme reissun varrella viidessä eri paikassa, minkä lisäksi teimme päiväretket seitsemään kylään tai kaupunkiin.
Sain tällä kerralla tavallistakin vapaammat kädet matkaohjelman suunnitteluun. Kyseessä oli eräänlainen syntymäpäivämatkani, vaikkei ajankohta ihan juhlapäivään osunutkaan. Pienenä erona normaaleihin kolmen sukupolven reissuihimme oli hieman tavallista suurempi eri yöpaikkojen määrä sekä siirtymien pituus, sillä matkan varrelle tuli pari melko pitkää ajomatkaa. Autoilukilometrien määrä jäi kuitenkin kokonaisuudessaan alle kahdentuhannen. Vastapainona joukkoon mahtui myös muutamia lomataloilla tai niiden lähirannoilla vietettyjä päiviä, ja niin nuorempi kuin vanhempikin sukupolvi kehuivat matkaa hyvin onnistuneeksi.

Minulle tämä oli jonkinlainen unelmien Italian-matka, koska pääsin käymään monessa pitkään haaveilemassani paikassa Etelä-Italiassa. Esimerkiksi Basilicata ja Calabria ovat houkutelleet jo kauan, mutta niiden sijainti on moneen muuhun Italian kohteeseen verrattuna hieman syrjäinen. Tällä matkalla täyttyi myös tavoitteeni vierailla kaikilla Italian kahdellakymmenellä alueella. Olen viettänyt yhden tai useamman viikon kahdellatoista alueella, mutta toisaalta Marchen ja Trentino-Alto Adigen tuntemus on toistaiseksi vain päiväretkien varassa.

Sijainniltaan houkutteleva Ostia Lido
Tämänkertainen Italian-matkamme alkaa lennolla Rooman Fiumicinon lentokentälle, josta siirrymme vuokra-autolla muutaman kilometrin päähän Ostia Lidoon. Roomalaisten rantakaupunki on tuttu myös muutamalta aiemmalta matkalta, jolloin olemme yöpyneet siellä iltalennon jälkeen tai pysähtyneet matkan päätteeksi syömään ennen auton palauttamista lentokentälle. En ole koskaan varsinaisesti ihastunut Ostia Lidoon, mutta kätevä sijainti tuo kaupunkiin aina uudelleen.

Majoitumme tällä kerralla retrohenkiseen La Sirenetta -hotelliin, kävelemme pätkän pitkää rantakatua, haemme piadinat paikallisesta pikaruokaravintolasta, päädymme vahingossa hetkeksi jazzfestivaaleille ja ihailemme upeaa auringonlaskua. Vaikka Ostia Lido ei mielestäni olekaan Italian viehättävin rantakohde, voisi sinne ehkä joskus pysähtyä vähän pidemmäksikin aikaa ja tutustua ainakin Ostia Antican raunioalueeseen.

Miellyttävä Sperlonga
Jatkamme matkaa heti seuraavana aamuna kohti Sperlongaa, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Roomasta etelään. Sperlongaa on helppo kehua tyylikkääksi ja miellyttäväksi kaupungiksi, jossa voi nauttia rantaelämästä sekä seikkailla kuvauksellisen vanhankaupungin kapeilla kujilla. Sperlongan vanha osa on rakennettu korkealle kukkulalle, josta aukeaa upeita merimaisemia. Viivymme vain yhden päivän, jonka aikana ehdimme tutustua erityisesti vanhaankaupunkiin sekä syödä maukkaan illallisen. Tässä ajassa saa jo hyvän käsityksen Sperlongasta, mutta rantaelämästä kiinnostuneiden kannattaa toki viipyä kauemmin.
Lue lisää jutustani Historiallinen rantakaupunki Sperlonga.

Maaginen Matera
Yksi matkan tärkeimmistä kohteista on Basilicatassa sijaitseva Matera, jossa kävimme päiväretkellä jo reilut kymmenen vuotta sitten. Tuolloin heräsi ajatus palaamisesta vähän paremmalla ajalla, jotta ehtisimme nähdä kaupungin iltavalaistuksessa sekä yöpyä jossakin monista luolahotelleista. Ainutlaatuinen Matera on yksi maailman vanhimmista kaupungeista ja se tunnetaan erityisesti alueesta, jonne louhituissa luolakodeissa on asuttu vuosisatojen ajan. Italian päättäjät tyhjensivät kodit 1950-luvulla, jolloin olosuhteet todettiin asuinkelvottomiksi. Matera on kuitenkin noussut aivan uudenlaiseen kukoistukseen viime vuosikymmeninä, kun vanhoja rakennuksia on kunnostettu esimerkiksi hotelleiksi ja ravintoloiksi.

Vietämme kaksi yötä Le Dodici Lune -luolahotellissa ja ehdimme kävellä itsemme näännyksiin mäkisillä kujilla, joilla riittää tuhansia portaita. Kivisessä kaupungissa on aivan omanlaisensa ilmapiiri, joka vain paranee helteisten päivien kääntyessä leppoisiksi illoiksi. Turistiryhmät katoavat ja hämyisesti valaistut kujat hiljenevät niin, että tietyillä alueilla tulee vastaan enemmän kissoja kuin ihmisiä. Vaikka aurinkoinen Matera onkin upea, tulee sen suorastaan maaginen tunnelma esiin vasta pimeällä. Täällä jos jossain kannattaa viipyä ainakin yhden yön yli ja viettää aikaa upeilla näköalapaikoilla.
Materasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Merellisiä tunnelmia Calabriassa
Matkamme jatkuu Materasta Italian saappaankärjessä sijaitsevalle Calabrian alueelle ja tarkemmin ilmaistuna Costa degli Deille eli Jumalten rannikolle. Majoitumme viikoksi Santa Maria di Ricadin kylästä vuokrattuun huvilaan, jossa viihdymme mainiosti kiireetöntä lomaa viettäen. On mukavaa asettua hetkeksi aloilleen ja tehdä välillä itsekin ruokaa sekä keitellä kahvia perinteisellä mutteripannulla. Tuntuu helpolta heittäytyä kiireettömään lomatunnelmaan viimeistään, kun kaikki pysähtyy iltapäivän kuumuuteen. Koko matkan aikana ei sada kertaakaan ja sää pysyy lämpimänä, mutta elohopea ei toisaalta nouse aivan mahdottoman korkealle. Päivän huippulämpötila asettuu yleensä 25 ja 30 asteen välille.

Kävelymatkan päästä löytyy sopivan rauhallinen hiekkaranta, jolla viihdymme parina päivänä oikein hyvin. Vaikken ole kovin innokas uimari, on mukavaa nauttia Tyrrhenanmeren lämpimästä ja kirkkaasta vedestä. Ostan aina rannalle mennessämme pienestä marketista sanomalehden, jotta voin lukea tuoreet jalkapallouutiset paikallisella kielellä. Rantamaisemat ovat kauniita ja kauempana merellä häämöttävät tuliperäiset Eoliset saaret. Retki Strombolille jää kuitenkin tällä reissulla tekemättä.

Miekkakalaa ja merimaisemia Scillassa
Tutustumme Calabriassa kolmeen kauniiseen kaupunkiin. Ensimmäinen näistä retkistä suuntautuu Scillaan, jonka kiehtovin osa on pittoreski kalastajakortteli Chianalea. Vanhan kujan varrelta kannattaa koukata johonkin monista kalaravintoloista, joiden terassit ulottuvat merenpäällisille laitureille. Maistan lounaan pääruokana miekkakalaa, josta ollaan täällä Scillassa erityisen ylpeitä. Valinta osuukin nappiin, sillä ruoka on erittäin maukasta. Kiipeämme ateriaa sulatellen Ruffon linnoitukselle ihailemaan merimaisemia. Kylän toisella puolella näyttää olevan pitkä hiekkaranta. Scilla jää mieleen idyllisenä ja miellyttävänä paikkana, jossa on sopivan rauhallista.
Scillasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Kuvankaunis Tropea
Jumalten rannikon helmeksikin mainittu Tropea on seudun tunnetuin turistikohde, mutta suosio ei ole pilannut kauniin kaupungin charmia. Dramaattisten jyrkänteiden reunalle rakennettu vanhakaupunki on kuvauksellinen ja keskeisimpien kävelykatujen ulkopuolelta löytyy myös hiljaisia kujia. Sperlongan tai Scillan tapaan Tropean viehätys perustuu vanhankaupungin lisäksi pitkiin hiekkarantoihin. Kiipeämme katselemaan komeita merimaisemia muun muassa Santuario di Santa Maria dell’Isolan kirkolta.
Tropeasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Pizzaa, jäätelöä ja kissoja Pizzossa
Kolmas Calabrian retkikohteemme Pizzo tunnetaan erityisesti tartufo-jäätelöannoksesta, jota ei voi ainakaan kaupungin pääaukiolla ohittaa. Mekin maistamme herkullisen suklaista tartufoa yhdessä monista vierekkäisistä kahviloista. Sitä ennen täytyy kuitenkin syödä pizzoja Pizzossa ja kierrellä vanhankaupungin kujilla. Myös Pizzo on rakennettu rannan tuntumasta kohoavien kallioiden päälle ja sitä vartioi vanha linnoitus. Omalta retkeltämme jää mieleen myös Mugat-niminen puutarha, jossa paikalliset vapaaehtoiset pitävät huolta Pizzon kulkukissoista. Paikalla ei ole käydessämme ihmisiä, mutta viivymme hyvän tovin suloisten kissojen seurassa.
Pizzosta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Paluu hurmaavaan Sisiliaan
Siirrymme matkan viimeisiksi viideksi päiväksi Sisiliaan, jossa lomailimme edellisen kerran kahdeksan vuotta sitten. Minulla ei ole yhtä ehdotonta suosikkia Italian alueista, mutta Sisilia kuuluu listallani vähintäänkin kärkipäähän. Niinpä tuntuukin oikein mukavalta ylittää Messinansalmi ja saapua Välimeren suurimmalle saarelle. Lyhyt merimatka taittuu sujuvasti autolautalla. Ostin liput etukäteen netistä, joten voimme ajaa Villa San Giovannin satamassa jonon jatkona suoraan lautalle. Liput ovat voimassa tiettynä päivänä, mutta lauttoja kulkee jatkuvasti edestakaisin, eikä kellonaikaa tarvitse valita etukäteen.

Saavumme parinkymmenen minuutin lauttamatkan päätteeksi Messinan keskustaan, josta suuntaamme Sisilian pohjoisrannikkoa seuraavalle moottoritielle. Pitkälti tunneleissa ja silloilla etenevä reitti ei ole erityisen mukava ajettava, mutta vie tehokkaasti Altavilla Miliciaan, josta olemme vuokranneet reissun jälkimmäisen lomatalon. Altavilla jää meille melko vieraaksi, mutta teemme jälleen mukavia päiväretkiä niin itään kuin länteenkin päin. Olen nyt majoittunut kolmelle eri seudulle Sisiliassa ja huomannut, että niin maisemat kuin tunnelmatkin vaihtelevat varsin paljon eri puolilla saarta.

Vilkas ja viehättävä Cefalù
Ensimmäinen retkemme Sisiliassa suuntautuu Cefalùun, joka kuuluu suomalaistenkin matkatoimistojen kohdevalikoimaan. Pidän erityisesti saaren pohjoisrannikolta löytyvän kaupungin vanhasta osasta, jossa riittää aikaa nähneitä rakennuksia sekä kivannäköisiä kujia. Kävelemme helteisellä rantakadulla, näemme ihmismassojen täyttämät hiekkarannat, syömme maittavan lounaan varjoisalla kujalla, maistelemme raikasta mansikkagranitaa ja nautimme niin merimaisemista kuin vanhassakaupungissa kiertelystäkin. Muutamassa tunnissakin ehtii hyvin tutustua kaupunkiin, mutta monelle tämä on se varsinainen lomakohde tai vähintäänkin retkien tukikohta.
Cefalùsta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Sopivasti arkipäiväinen Termini Imerese
Termini Imerese on Cefalùun verrattuna varsin erilainen, sillä tämä kaupunki ei vedä puoleensa turistimassoja. Päädymme aitoa sisilialaista ilmapiiriä henkivään Termini Imereseen oikeastaan siksi, että siellä on kuvattu vaimon ja anopin seuraamaa Unelmakoti Sisiliassa -televisiosarjaa. Löydämme ruotsalaisen Nylanderin perheen remontoiman vaaleanpunaisen Palazzo Cirillon, mutta myös yllättävän paljon muuta kaunista. Kujat ja portaikot ovat sunnuntai-iltapäivänä autioita, joten saamme ottaa valokuvamme rauhassa. Ohjelmaamme kuuluu myös merenelävistä koostuva lounas sekä jäätelöt paikallisen keskusaukion laidalla.
Termini Imeresestä on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Karismaattinen Palermo
Yksi eniten odottamistani retkikohteista on Palermo, jossa käymme paikallisjunalla Altavilla Miliciasta käsin. Vilkas suurkaupunki tuo vaihtelua matkaohjelmaan ja tarjoaa kokemuksia laidasta laitaan. Aloitamme Ballaròn markkinoiden kaoottisesta hässäkästä, kiertelemme kävelykaduilla ja aistimme kiehtovan kaupungin vaihtelevia tunnelmia. Palermo on paikoitellen rähjäinen, mutta yllättää upeiden vanhojen rakennusten runsaalla määrällä. Löydämme myös viihtyisiä puistoja ja vierailemme katedraalissa. Omituisin kokemus on Catacombe dei Cappuccini, jonka maanalaisiin käytäviin on haudattu satoja ihmisiä. Vaatteisiin puetut luurangot ovat kaikkien nähtävillä, ja monet niistä on nostettu seisovaan asentoon seiniä vasten. Katakombien harras tunnelma herättää kunnioitusta, ja toisaalta mikä tahansa kummitusjuna tuntuu tällaisen paikan jälkeen taatusti laimealta.
Palermosta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Viimeisen päivän yllättäjä Porticello
Harkitsemme viimeisenä kokonaisena matkapäivänä jäämistä vuokraamamme huvilan uima-altaalle, mutta lähdemme onneksi vielä yhdelle retkelle. Lähistöltä löytyvä Porticello osoittautuu viehättävän arkiseksi kalastajakyläksi, johon on mukava tutustua. Syömme lounaaksi edulliset sisilialaiset arancinat eli maukkaat riisipallot, joiden sisällä on tällä kerralla lihaisa täyte. Käymme myös Porticellon naapurissa Sant’Eliassa, josta löydämme hyvin kuvauksellisen uimareille sopivan pienen merenpoukaman. Nämä taitavat olla niitä salaisia helmiä, joiden löytämisessä tarvitaan joskus vähän tuuriakin.
Porticellosta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Muistoja matkan varrelta
Nautin kovasti parista viikostamme Etelä-Italiassa. Vastaan tulee köyhyyden ränsistämiä paikkoja, mutta myös paljon kauneutta niin luonnossa kuin kylissä ja kaupungeissakin. Matkaohjelmassamme on sopivasti monipuolisuutta, sillä nähtävyyksien ihailun lisäksi jää aikaa myös kiireettömään paikallisesta tunnelmasta nauttimiseen. Syömme monta herkullista kolmen ruokalajin ateriaa, uimme paljon lomatalojen altailla ja pari kertaa meressäkin sekä ihailemme upeita auringonlaskuja.

Autolla tulee ajettua sen verran, että mieleen jäävät myös huoltoasemien pihoilla syödyt focacciat ja paninot. Minulta on kysytty vuosien varrella monta kertaa italialaisesta liikenteestä, ja oman kokemukseni mukaan autolla pärjää hyvin, kunhan vain sopeutuu paikallisiin tapoihin. Siinä missä Suomessa ajetaan sääntöjen mukaan, määrittää italialaista liikennettä paremminkin sulautuminen muiden tekemiseen. Sääntöjä sovelletaan ja oma tilansa täytyy osata ottaa, mutta toisaalta joustamista ja muiden huomioimista näkee enemmän kuin Suomessa. Varsinkin etelässä kylätiet saattavatkin olla niin kapeita, että vastaantulijalle tilan antaminen on usein välttämätöntä.

Minulle tulee Italiassa aina hyvin tervetullut ja kotoisa olo. Juttelen tilaisuuden tullen mielelläni paikallisten kanssa ja otan kiitollisena vastaan kehut kielitaidosta, vaikken italiaa täydellisesti puhukaan. On silti mukavaa kyetä tarvittaessa pitkiinkin keskusteluihin ja hoitaa asiat englantiin turvautumatta. Mieleeni palaavat majapaikkojemme ystävälliset emännät ja isännät sekä esimerkiksi Sant’Eliassa vastaan tullut Antonio, joka kertoi mielellään kotikylästään. Paikallisten kielitaito vaihtelee. Joskus italia on ainoa vaihtoehto, mutta varsinkin monet nuoremmat ihmiset taitavat englantia erinomaisesti.

Vaikuttaa siltä, että mitä enemmän Italiassa matkustaa, sitä palavammin sinne haluaa palata takaisin. Pari seuraavaa Italian-matkaamme suuntautuvat luultavasti tuttuihin suurkaupunkeihin Roomaan ja Milanoon, mutta joskus tulee taas aika vuokrata auto ja huvila, suunnistaa maaseudulle, keittää pastaa kaasuhellalla sekä syödä sitruunasorbettia pienen kyläkirkon kupeessa. Italian-loma muodostuu mauista ja kohtaamisista, maisemista ja lämmöstä sekä vain selittämättömästä tunteesta olla juuri siellä missä pitääkin.
Italia
Kissoja, merimaisemia ja tartufo-jäätelöä Pizzossa
Tutustuimme kesäkuisella matkallamme muutamaan Calabrian rannikkokylään tai -kaupunkiin. Yksi näistä oli viehättävä Pizzo, jossa kohtasimme paljon kissoja, söimme kuuluisaa tartufo-jäätelöä sekä ihailimme Jumalten rannikon maisemia.
Majoituimme kesäkuussa viikoksi Italian saappaankärkeen Calabrian alueelle. Santa Maria di Ricadista vuokratulta lomatalolta oli mukava tehdä retkiä muutamiin Jumalten rannikoksi nimetyn seudun kyliin ja kaupunkeihin. Aiemmat blogikirjoitukset ovat käsitelleet Scillaa ja Tropeaa, mutta nyt on Pizzon vuoro. Ajomatka tähän retkikohteeseen sujuu rannikkoa seuraillen vajaassa tunnissa. Taivas on pilvetön ja autossa tuoksuu aurinkorasva, kun maantie johtaa hieman yllättäen suoraan Pizzon ahtaaseen keskustaan. Kapea kaupungin taloja viistävä tie vie pienen tunnelin ja muutaman mutkan kautta Papa Inferiore -nimiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti tilaa.

Heti parkkipaikan laidalta voi ihailla hienoa merimaisemaa. Kohtaamme pian nuoren miehen, joka tarjoaa tuktuk-kyytiä ympäri Pizzon aluetta. Ohjelmaan kuuluisi esimerkiksi vierailu reilun kilometrin päässä sijaitsevassa Piedigrottan luolakappelissa, joka voisi kiveen veistettyine patsaineen olla mieleenpainuva nähtävyys. Mies on kohtelias, mutta kieltäydymme tarjouksesta, koska tutustumme kylään mieluummin omatoimisesti. Toisaalta luolakappeli jää meiltä lopulta näkemättä, koska sen aukioloajat eivät oikein sovi yhteen päiväohjelmamme kanssa ja retken lopuksi tekee jo mieli palata pian lomatalolle.

Aloitamme Pizzoon tutustumisen etsimällä Mugat-nimistä puutarhaa, jossa paikallinen vapaaehtoisjärjestö huolehtii kulkukissoista. Päädymme aluksi pienen asuinalueen tunnelmallisille kujille. Ihmisiä ei näy, mutta avoimien ovien ja ikkunoiden takaa kuuluu kotien ääniä. Keittiöissä kolistellaan kattiloita, pyykkikone hurisee ja radio soittaa italoiskelmää.

Kuja muuttuu heinikon reunustamaksi kapeaksi poluksi, mutta jatkamme uteliaasti eteenpäin. Etsimämme puutarha löytyy rauhalliselta paikalta kalliojyrkänteiden välistä. Ensimmäinen kissa tassuttaa pian vastaan, ja kohta löydämme lisää nelijalkaisia ystäviä.

Mugat Pizzo on toiminut vasta pari vuotta, mutta saanut jo paljon aikaan. Puutarha toimii keitaana niin kissoille kuin ihmisillekin, ja moni kulkukissa on löytänyt uuden huolehtivan kodin järjestön kautta.

Muita ihmisiä ei näy missään, mutta vietämme pitkän tovin kesyjen kissojen kehräävässä seurassa. Joukossa on myös hyvin pieniä ja leikkisiä pentuja. Kissoille on rakennettu siistejä puumajoja sekä erilaisia pehmustettuja oleskelupaikkoja myös taivasalle.

Maltamme lopulta kiivetä tuloreittiämme pitkin takaisin Pizzon keskustaan. Kuljemme hetken helteistä autotien reunaa pitkin ja käännymme vielä katsomaan alas laaksoon, jonka keskellä kissojen puutarha häämöttää.

Saavumme pian Pizzon sydämeen Piazza della Repubblicalle. Tämä on paikallisten ihmisten perinteinen kohtaamispaikka, joka lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen houkuttelee myös matkailijoita. Tuumaamme että Pizzossa voisi olla paikallaan maistella pizzoja. Pitkänomaisen aukion päädyssä sijaitsevassa vanhassa rakennuksessa näyttää toimivan pizzeria, joten suuntaamme sinne.

Il Porticato -ravintolan antimet maistuvat meille erinomaisesti. Istumme muovituoleilla porttikäytävässä, jonka holvikaarten varjossa on miellyttävän viileää ruokailla. Pöydästämme on näkymä auringonpaahteiselle aukiolle päin. Valitsemani pizzan täytteenä on rucolaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa sekä Grana Padano -juustoa. Talon halvimman pizzan saa vitosella ja kalleimmat maksavat reilun kympin.

Heti pizzerian vieressä sijaitsee yksi Pizzon monista kirkoista, Neitsyt Marialle omistettu Chiesa dell’Immacolata. Paikallisten kauppiaiden ja maanviljelijöiden rakennuttamassa kirkossa on tyylikäs vaalea julkisivu.

Ohitamme aukiota reunustavat kahvilat ja jäätelöbaarit, joiden edustoilla päivystää muutamia sisäänheittäjiä. Pari terassia on jo melkein täyttynyt turistiryhmistä, mutta tilaakin vielä olisi. Pizzossa vierailu ei onnistu maistamatta kuuluisaa tartufo-jäätelöannosta, mutta haluamme sulatella pizzoja rauhassa ja herkutella vasta hieman myöhemmin.

Piazza della Repubblican toisessa päässä voi ihailla maisemaa Tyrrhenanmerelle päin. Aukiolla päivystävä tuktuk-kuski tulee tarjoamaan meille omaa kierrostaan, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Miestä naurattaa, kun selitän italiaksi että meistä on mukavampaa kävellä kuin lähteä kyytiin.

Pizzo on Tropean ja Scillan tavoin rakennettu korkealle kukkulalle, josta on voinut puolustautua merirosvoja ja muita vihollisia vastaan. Vuosisatojen saatossa tänne ovat pyrkineet esimerkiksi saraseenit, ottomaanit sekä berberit.

Näkymää tarkkailee myös Il Collezionista di Venti eli Tuultenkerääjä. Metalliverkosta valmistettu taideteos on kuvanveistäjä Edoardo Tresoldin käsialaa. Upeaa maisemaa tyynesti katseleva kookas hahmo jää mieleen, sillä se sopii paikallensa erinomaisesti.

Näköalapaikan vieressä kohoava puolustuslinnoitus rakennettiin nykyiseen muotoonsa 1400-luvulla, mutta se on saanut nimensä vuoden 1815 tapahtumien mukaan. Napolin kuningas Joachim Murat oli menettänyt kruununsa, mutta rantautui Pizzoon toivoen saavansa valtansa takaisin. Hänet oli opittu tuntemaan paitsi Etelä-Italian hallitsijana myös itsensä Napoleon Bonaparten lankona. Murat sai kuitenkin vihamielisen vastaanoton, joten hänet vangittiin ja pian myös teloitettiin linnoituksen sisällä. Kyseessä oli niin tärkeä henkilö, että – paradoksaalista tai ei – linnoitus tunnetaan nykyään nimellä Castello Murat.

Kierrämme linnoituksen toiselle puolelle jatkamaan merimaisemien katselua. Jätämme Castello Muratissa vierailun väliin, vaikkei sisäänpääsy kovin montaa euroa maksaisikaan. Sisällä on ilmeisesti ainakin mallinukkeja, jotka esittävät Joachim Muratin päiviä vankisellissä, oikeudenkäyntiä sekä teloitusta.

Linnoituksen sisäänkäynninpuoleisen aukion nimi herättää meissä pientä ihmetystä, sillä B. Musolino tuo mieleen erään pahamaineisen italialaisen hahmon. Parin kirjaimen ero on kuitenkin ratkaiseva, sillä kyseessä on paikallinen suuruus Benedetto Musolino. Pizzossa syntynyt mies nousi 1800-luvulla maineeseen Italian kuningaskunnan senaattorina.

Palaamme sivukatuja pitkin Piazza della Repubblican toiseen päähän ja istahdamme Raffaele-kahvilan lähes autiolle terassille maistamaan Pizzon kuuluisinta herkkua. Tartufo di Pizzo on ulkonäöltään tryffeliä muistuttava annos, jossa käsin tehdyn jäätelöpallon sisältä löytyy sulaa suklaata. Kaiken kruunaa pintaa maustava kaakaojauhe.

Tartufon keksi aukion toisella laidalla yhä toimivan Gelateria Danten kondiittorimestari Giuseppe De Maria vuonna 1952. Jäätelömuotit pääsivät loppumaan kesken suurten hääjuhlien, jolloin lempinimellä Don Pippo tunnettu mies alkoi muotoilla jäätelöpalloja käsillään ja sovelsi jälkiruoan hätäpäissään mieleisekseen. Vieraat ihastuivat tuotokseen, jonka maine kiiri ympäri Italiaa. Tänä päivänä vieri vieressä kilpailevien kahviloiden mainokset pitävät huolen siitä, ettei paikkakunnan oma jälkiruoka jää keneltäkään huomaamatta.

Jatkamme matkaamme houkuttelevalta näyttävää Corso Giuseppe Garibaldia pitkin. Kuvauksellista kävelykatua reunustavat erilaiset pikku puodit, joista voisi ostaa muun muassa paikallisia elintarvikkeita, matkamuistoja tai kenkiä.

Kadulla tulee vastaan myös kissoja. Mugat-järjestö on ollut jälleen asialla, sillä seinälle kiinnitetyssä lapussa esitellään kulmakunnan neljä kissaa kuvien ja nimien kera. Tapaamme nuo kaikki viettämässä hellepäivää varjoissa makaillen. Giallo on asettunut portaille ja kääntää mielellään kylkeä rapsuttamista varten.

Kuja jatkuu loivaan ylämäkeen. Matkan varrelle jäävää pientä aukiota koristaa Fontana Garibaldi -suihkulähde, jonka julkisivu on harmaata graniittia.

Jatkamme vielä hetken eteenpäin, kunnes putiikit näyttävät jo loppuvan. Katsomme parhaaksi kääntyä alaspäin johtavaan portaikkoon, joka viekin lähes parkkipaikan kulmalle.

Vierailu Pizzossa oli oikein miellyttävä kokemus. Pari nähtävyyttä jäi ehkä väliin, mutta saimme nauttia kiireettömästä päivästä, herkuista ja paikallisten kissojen seurasta kauniissa ympäristössä. Emme yrittäneetkään nähdä tällä reissulla koko Calabriaa, mutta muutaman kohteen pintaraapaisu jättää alueesta oikein myönteisen mielikuvan.
Italia
Kuvankaunis rantakaupunki Tropea
Tropea tunnetaan Calabrian vilkkaimpana turistikohteena, ja jotkut suomalaisetkin matkatoimistot myyvät sinne matkapaketteja. Suosiolle on syynsä, sillä Tropeassa voi nauttia eteläitalialaisesta tunnelmasta, keskiaikaisesta vanhastakaupungista sekä pitkistä hiekkarannoista.
Tutustumme Tropeaan päiväretkellä, joka kuuluu reilun kahden viikon mittaisen Italian-matkamme ohjelmaan. Majapaikastamme Santa Maria di Ricadista ajaa perille puolessa tunnissa tai luultavasti nopeamminkin, jos vain uskaltaisi kaahata samaa vauhtia ohitsemme kiilanneen pikku Fiatin kanssa. Lomalaisilla ei ole kuitenkaan kiire, joten huristelemme perille rauhallisempaan tahtiin.

Toisin kuin edellispäivän retkellämme Scillassa, onnistuu pysäköinti hyvinkin sujuvasti. Etukäteen valitsemani parkkipaikka tulee vastaan heti Tropeaan saapuessamme, ja sieltä kävelee vanhankaupungin puolelle muutamassa minuutissa. Saavumme pian ravintoloiden reunustamalle Piazza Vittorio Venetolle, jolle pystytetty muistomerkki on omistettu ensimmäisen maailmansodan uhreille.

Matkamuistokauppojen ja ravintoloiden reunustama pääkatu Corso Vittorio Emanuele viettää loivaan alamäkeen merelle päin. Kadulla riittää melko paljon kulkijoita ja kaupunkikuva muistuttaa mielestäni hieman Sorrentoa, jossa lomailimme muutamia vuosia sitten. Meno tuntuu Scillan jälkeen melko turistiselta, mutta toisaalta ulkomaalaisten määrä ei mitenkään pilaa kauniita puitteita.

Jatkamme pääkatua alaspäin ja poikkeamme välillä hauskannäköisessä Batik Moda -puodissa, josta anoppi löytää itselleen uuden kesäleningin. Tropean keskustaa koristavat näyttävästi kukoistavat kukat. Kujien varjoihin livahtaa pari mustaa kissaa.

Kävelykatu päättyy jyrkänteen reunalla sijaitsevalle näköalapaikalle, josta voi ihailla ihmeellisen turkoosina kimaltavaa merta. Maisemaa hallitsee korkean kallion päälle rakennettu Santa Maria dell’Isola -kirkko, johon tutustumme hieman myöhemmin.

Jyrkänteen juurella levittäytyvät pitkät hiekkarannat. On helppo ymmärtää, miksi Tropea on suosittu lomakohde. Historiallisen vanhankaupungin lisäksi voi nauttia myös luonnon kauneudesta.

Lähdemme tutkimaan Tropean kapeita kujia, joiden varrella on huomattavasti pääkatua hiljaisempaa. Kujien varsilla valmistellaan ravintoloiden lounaskattauksia ja kuivatetaan päivän pyykkejä. Muutamissa seinissä halkeilee maali, eikä kaikki ole aivan viimeisen päälle puunattua. Siellä täällä kukkii näyttäviä ihmeköynnöksiä.

Näemme myös paljon sipuleita, joita kaupitellaan katujen varsilla ja käytetään jopa koristeina. Tropea tunnetaan Italiassa punasipulien kaupunkina, sillä alueella kasvavat sipulit ovat sopivan maaperän vuoksi poikkeuksellisen makeita ja mehukkaita. Sanotaan, että niitä voi hyvin syödä jopa raakana sellaisenaan.

Kurkistamme sattumalta vastaan tulleeseen kirkkoon. Barokkityylinen Chiesa del Gesù eli Jeesuksen kirkko valmistui 1600-luvulla ja sen kauniissa sisätiloissa on näin hellepäivänä mukavan viileää.

Jyrkänteen päälle rakennetun vanhankaupungin reunoilta voi katsella maisemia eri suuntiin. Saavumme paikkaan, josta näkee Tropean satamaan. Täältä voisi lähteä pienelle risteilylle vaikkapa Strombolin tulivuorisaarelle, mutta tuo epäilemättä ikimuistoinen elämys jää meiltä tällä matkalla kokematta.

Saavumme Tropean katedraalille. Rakennus on peräisin 1100-luvulta, jolloin normannit hallitsivat näitä maita. Sisätilat ovat melko pelkistetyt, joten jatkamme pian matkaamme eteenpäin.

Löydämme hetken etsiskelyn jälkeen lounaspaikaksemme Vicolo 34:n, joka tarjoaa modernia calabrialaista ruokaa. Pienellä sisäpihalla on mukava syödä ja nauttia paikallisista mauista. Tilaamme alkuun jaettavaksi aina maukkaan parmiggiano melanzanen sekä lajitelman paikallisia herkkuja. Jälkimmäiseen kuuluva punasipuli on yllättävän vahvan makuinen, eikä ihan vastaa tropealaisista sipuleista kuulemiamme arvioita. Valikoimaan kuuluu tietenkin myös tulista calabrialaista makkaratahnaa ’ndujaa. Lautaselta löytyy jotain mieluisaa kaikille ja saamme lisäksi myös lämpimiä sämpylöitä.

Pääruoaksi popsin annoksen Tropealle tyypillistä fileja-pastaa, jonka kastike muodostuu kesäkurpitsasta, pekonista sekä karamellisoidusta punasipulista. Annos on maittava, joskaan ei ihan yllä suosikkipastakseni Italiassa. Palvelu on oikein ystävällistä ja nautimme ateriasta, jonka päätteeksi syön tartufo-jäätelöannoksen. Tartufo on oikeastaan seuraavan retkikohteemme Pizzon oma herkku, mutten malta odottaa vaan haluan maistaa kuuluisaa annosta jo Tropeassa. Jäätelöpallon sisältä löytyy runsaasti valuvaa suklaakastiketta, ja tiedän että haluan syödä samanlaisen annoksen myös Pizzossa.

Suunnistamme ravintolan lähistöllä sijaitsevalle näköalapaikalle, josta on hieno maisema Santa Maria dell’Isolalle päin. Pyhäköllä on pitkä historia, sillä kauttaaltaan veden ympäröimän kallion päällä asui tiettävästi erakkomunkkeja jo 600-luvulla. Sittemmin muun muassa maanjäristykset, eroosio sekä ihmisten tekemät työt ovat muovanneet maisemaa niin paljon, että kallio on liittynyt mantereeseen.

Pysähdyn valokuvaamaan Scala Letteraria -portaita, jotka on koristeltu kuuluisien kirjojen nimillä. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi Danten Jumalainen näytelmä, Umberto Econ Ruusun nimi, Pikku prinssi sekä Pinocchion seikkailut.

Laskeudumme alas rantaan, kunnes edessä on nousu ylös Santa Maria dell’Isolan pyhäkölle. Kiipeäminen on ohitse yllättävän nopeasti, vaikka hiki tuleekin hellepäivänä hetkessä pintaan. Pääsy kukkulan päälle maksaa aikuisilta kolme euroa ja teineiltä kaksi.

Benediktiinimunkit rakensivat tälle paikalle ensimmäisen kirkon jo varhaiskeskiajalla, mutta nykyinen pyhäkkö on paljon uudempi. Se on pystytetty vuoden 1905 maanjäristyksessä tuhoutuneen edellisen rakennuksen paikalle. Pienessä kirkossa on kaunis alttari ja harras tunnelma. Istumme hetkeksi penkille lepuuttamaan jalkojamme.

Kallion päältä on hienot näkymät molemmissa suunnissa avautuville pitkille hiekkarannoille sekä paljon kauemmaskin. Seutu tunnetaan nimellä Costa degli Dei eli Jumalten rannikko, koska tarun mukaan jopa Olympos-vuoren jumalat ihastuivat näihin maisemiin niin paljon että viettivät täällä mielellään aikaansa.

Kalliolta näkee hyvin, kuinka dramaattiselle paikalle Tropean kaupunki on rakennettu. Reunimmaiset talot näyttävät lähes roikkuvan kalliokielekkeiden päällä. Kallioita on paikoitellen vahvistettu betonirakenteilla, mikä on varmasti järkevä ellei jopa välttämätön ratkaisu.

Kirkon takana on pieni puutarha, jossa voi ihailla sekä kasveja että aavaa merta. Jossain päin häämöttää myös Stromboli sekä pari muutakin Tyrrhenanmeren vulkaanista saarta.

Laskeudumme kallion laelta rannan tuntumaan, kunnes puuskutamme pitkät portaat takaisin ylös Tropean keskustaan. Myöhäinen iltapäivä tuntuu Tropeassa varsin hiljaiselta, kun moni on vielä rannalla ja päivällisaikaakin saa vielä odotella pitkän tovin.

Kuljemme meille uutta matkamuistokauppojen reunustamaa kujaa pitkin ylämäkeen. Edessä on vielä muutama päivä lomatalolla, joten ostamme mukaamme muutaman punasipulin sekä erinomaiseksi osoittautunutta sipulihilloketta. Mieli tekisi jo omalle uima-altaalle, joten palaamme suorinta tietä parkkipaikalle ja Tropea jää pian taakse.

Tropea on kaunis pikkukaupunki, jota ei kannata jättää Calabrian-matkalla väliin. Vaikka turismi näkyykin Tropeassa, on se moneen muualla saapasmaassa sijaitsevaan kohteeseen verrattuna vielä melko pienimuotoista. Tropea on mielestäni hyvinkin harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, jos suunnitelmissa on pakettimatka persoonalliseen rantakohteeseen jonnekin päin Italiaa.

Retki Tropeaan oli meille miellyttävä kokemus. Koska majoituimme Calabriassa muualle, tuntui muutama tunti riittävältä ajalta Tropeaan tutustumiseen. Seuraavassa julkaisussa lähdetään päiväretkelle niin ikään kauniiseen calabrialaiseen rantakaupunkiin Pizzoon.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Englanti12 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Luxemburg11 kuukautta sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Suomi1 vuosi sittenMonipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
11.7.2026 at 8:40
Ihan mahtavalta kuulostanut reissu. Nuo alueet kiinnostaisivat myös itseäni. Kuulosti, että liikkeellä olemisen vastapainona oli sopivasti myös paikallaan oloa. Kun on kaikissa maakunnissa käynyt, on siinä väkisinkin tullut tutustuttaa maahan varsin kattavasti.
Mika / Lähtöportti
16.7.2026 at 21:22
Oli kyllä oikein mainio reissu! Paljon uutta nähtävää, mutta toisaalta myös kiireettömiä lomapäiviä. Etelä-Italia on tunnelmaltaan kiehtova paikka, jossa on monenlaista rosoista kauneutta. Esimerkiksi Milano tuntuu tuolla jo todella kaukaiselta.
Jenni / Unelmatrippi
16.8.2026 at 12:29
Kuulostaa erinomaisen onnistuneelta reissulta – ja reitti sisälsi paljon paikkoja, joissa itsekin kävisin mielelläni. Matera on näistä paikoista ehdottomasti kärkisijalla. Se on koko Italiassa se paikka, jossa kaikkein eniten haluaisin joskus käydä.
Olen tainnut mainitakin, että meillä on haaveissa ajella Italian itäpuolta ihan eteläkärkeen ja palata takaisin kohti pohjoista länsipuolta. Siinä saisi myös kätevästi vierailtua kaikilla alueilla, joilla emme ole vielä käyneet. 😀 Mutta perimmäinen ajatus ei varsinaisesti ole mikään bongausreissu – haluaisin vain nähdä ja kokea ne kaikki seudut ja erityisesti maistella joka paikassa paikallisia ruokia.
Tämä oli mielestäni erinomainen tiivistys: ”Italian-loma muodostuu mauista ja kohtaamisista, maisemista ja lämmöstä sekä vain selittämättömästä tunteesta olla juuri siellä missä pitääkin.” Voin samaistua tunteeseen, joskin minulle tällainen maa on Espanja. Myös Saksassa tunnen oloni niin kotoisaksi, että aina maahan saapuessa tulee tuo fiilis, että nyt olen vihdoin siellä, missä mun pitääkin olla. Se on hieno tunne.
Mika / Lähtöportti
19.8.2026 at 20:55
Haaveilin tästä reissusta pitkään ja se tosiaan onnistui loistavasti. Materaa voin kyllä lämpimästi suositella, ja kannattaa ehdottomasti myös viipyä parin-kolmen yön verran. Jos Materaan menee, se pitää ehdottomasti kokea myös yöllä.
Muistan tuon teidän matkasuunnitelman Italiaan. Toivottavasti se tulee lähivuosina ajankohtaiseksi, jutellaan lisää jos tarvitsette lisää vinkkejä. Minusta on hyvä idea vierailla kaikilla Italian alueilla jo siksikin, että tuo maa on täynnä todella upeita paikkoja, joita ei esimerkiksi Suomessa tunneta juuri lainkaan. Monta sellaista on tullut vastaan vain siksi, että olen halunnut käydä taas uudella alueella. Monesti myös nuo vähän syrjäisemmät alueet on tarjonneet melkeinpä parhaita elämyksiä!
Kiitos, mukavaa jos tuo loppukaneetti osui ja upposi. Minulle ehkä Irlanti tarjoaa vähän vastaavanlaista tunnetta kuin Italia, mutta eri tavalla. Sitä olen joskus miettinyt, että jos ensimmäinen matkani Etelä-Eurooppaan 13-vuotiaana olisi suuntautunut Italian sijasta vaikka Espanjaan tai Ranskaan, niin olisiko jompi kumpi niistä voinut viedä sydämen samalla lailla.