Espanja
Madridin-matkan 20 kokemusta
Vietimme joulun jälkeen viikon Espanjan vilkkaassa pääkaupungissa Madridissa. Ohjelmaan kuului erilaisia nähtävyyksiä, näköalapaikkoja, museoita, ostoksia, joulutoreja, makuelämyksiä, flamenconäytös, jalkapallo-ottelu sekä paljon kävelyä.
Suurkaupungit ovat osoittautuneet perheellemme sopivimmiksi matkakohteiksi, ja tällä kerralla valinta osui Madridiin. Olin käynyt Espanjan pääkaupungissa kerran aiemmin, mutta tuosta reissusta on kulunut jo lähes neljännesvuosisata. Muulle perheelle tämä Madridin-matka on ensimmäinen.
Moni muukin on valinnut Madridin vuodenvaihteen kohteekseen, sillä tietyt ydinkeskustan kadut ovat käsittämättömän täynnä ihmisiä päivästä toiseen. Tungokseen mahtuu niin paikallisia, muualta Espanjasta tulleita kuin meitä ulkomaalaisiakin. Toisaalta hiljaisiakin alueita riittää yllin kyllin, kun vain siirtyy hieman syrjemmälle.
Viikon sää on enimmäkseen kolea, mutta lämpö nousee välillä noin kymmeneen asteeseen. Aurinko paistaa ajoittain iloisesti, ja hetkellinen vesisade yllättää vain pari kertaa. Matkan viimeisenä yönä maahan ilmestyy hiukkasen lunta.
Madrid jäi ensimmäisen matkani perusteella mieleen viihtyisänä kaupunkina, ja sellaiselta se tuntuu edelleen. Paikalliset asukkaat osaavat nauttia elämästä, ja monissa kaupunginosissa voi mielestäni aistia jopa jotenkin kylämäistä tunnelmaa. Kotoisien kortteleiden lisäksi Madridista löytyy myös mahtipontinen puolensa palatseineen ja valtakatuineen. Nähtävyyksiä on kaupungin kokoon nähden sen verran maltillisesti, ettei maamerkiltä toiselle tarvitse kiirehtiä. Madrid sopiikin hyvin leppoisista kaupunkilomista pitäville matkailijoille.
Keskusta on varsin kompakti, ja kun kohteesta toiseen kävelee lähes aina alle puolessa tunnissa, ei julkista liikennettä tarvinnut käyttää koko viikon aikana kuin pari kertaa. Toisaalta kävelyretket venyivät helposti pitkiksi, ja kilometrejä kertyi paljon. Tämä oli tavallaan myös tarkoitus, sillä eri kaupunginosissa vaeltelu on Madridia parhaimmillaan. Käyn nyt läpi matkan varrelta valitsemani 20 kokemusta suurin piirtein siinä järjestyksessä kuin me ne koimme.
Kaupungin keskipiste Puerta del Sol
Muistan yhä elävästi ensimmäisen Madridin-matkani alun, kun nousin metrotunnelista maan pinnalle pimeällä Puerta del Solin aukiolla ja näin ikonisen Tío Pepe -sherrymerkin valomainoksen. Tällä kerralla saavumme kaupungin keskipisteeseen ensimmäisen Madridissa nukutun yön jälkeen. Aukiota koristaa nyt kartiomainen joulukuusta kuvaava rakennelma. Puerta del Solin nähtävyyksiin kuuluu myös Madridin vaakunasta tuttu symboli, karhua ja mansikkapuuta esittävä patsas.
Puerta del Sol ja sitä ympäröivät ostoskadut ovat niin keskellä kaupunkia, että päädymme paikalle useampaan kertaan. Aukio on tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan illalla, kun värivalot ovat syttyneet. Poliisi on näkyvästi paikalla, sillä Puerta del Sol on Madridin uudenvuoden juhlinnan keskus. Koko muu Espanja voi seurata tapahtumaa televisiosta. Perinteenä on nielaista Casa de Correos -rakennuksen kellon tahtiin kaksitoista viinirypälettä, jotka tuovat onnea alkavalle vuodelle. Tapahtuma ei rajoitu pelkästään uudenvuodenyöhön, sillä Puerta del Solilla nautitaan ennakkorypäleistä jo 30. joulukuuta sekä keskipäivällä että puoliltaöin.
Malasañan kaupunginosan vintagepuodit
Trendikkääksi mainittu Malasaña on yksi Madridin kiinnostavimmista kaupunginosista. Sen kapeilla kaduilla voi aistia edelliseltä matkalta muistelemaani kylämäistä tunnelmaa. Oma kierroksemme boheemissa Malasañassa keskittyy tyttärien mielenkiinnon vuoksi lähinnä vintagepuoteihin, joita täällä riittääkin hurjan paljon. Käymme luultavasti yli kymmenessä liikkeessä katselemassa menneiden vuosikymmenten muotia ja aistimassa paikallista tunnelmaa. Mieleen jää esimerkiksi kuvassa näkyvä El Diván de Cocó, jonka perältä löytyy myös pieni kahvila.
Vintagepuodeista jäävät mieleen myös esimerkiksi Península sekä Loop Vintage. Malasaña Vintage Outletissa kaikki maksaa vain vitosen. Käymme myös Plaza del Dos de Mayo -aukiolla, mutta se on koleana iltapäivänä kovin hiljainen.
Madridin joulutorit
Useimmat Madridin joulutoreista ovat matkamme aikana yhä parhaimmillaan, sillä Espanjassa Itämaan tietäjät tuovat lahjat vasta loppiaiseksi. Viihdymme parhaiten Plaza de Españalla järjestettävässä La Navideña -tapahtumassa, jossa maistamme paikallista glögin vastinetta Vino Calientea sekä katselemme jäällä horjuvia luistelijoita.
Markkinoilla on myynnissä muun muassa käsitöitä, lämpimiä vaatteita sekä herkkuja. Käväisemme ohimennen myös useiden pienempien aukioiden markkinoilla sekä tietenkin keskeisellä Plaza Mayorilla. Jos Madridin seudulla tekee mieli teemapuistomaista joulukokemusta, kannattaa tutustua Parque Mágicas Navidades -puiston tarjontaan.
Plaza Mayor
Plaza Mayor on Puerta del Solin ohella Madridin keskeisimpiä paikkoja. Symmetrinen punertavien renessanssirakennusten reunustama aukio on tunnelmallinen paikka, jonka saamme nyt nähdä jouluisessa asussaan. Iltaisin aukiolla riittää ihmisiä tungokseksi asti. Innokkaat kauppiaat myyvät lapsille pieniä paukkupommeja, joita poksahtelee maahan tasaiseen tahtiin. Aukiolla on totta kai myös paikallisen tavan mukainen seimiasetelma, jonka luokse on jonkin verran jonoa. Vuoden vaihduttua Plaza Mayorin joulumarkkinat puretaan ja ravintoloiden terassit valtaavat taas oman tilansa takaisin.
Madridin kuninkaallinen palatsi
Kuninkaanlinna on yksi Madridin ehdottomista päänähtävyyksistä. Pääsemme ennakkoon ostettujen pääsylippujen ansiosta melko lyhyen jonottamisen jälkeen sisään. Kierros mahtipontisen palatsin loistokkaissa saleissa sykähdyttää, vaikka olemmekin kolunneet monia vastaavia rakennuksia aiemmilla matkoillamme. Nähtävillä on erilaisia edustustiloja, kuten upea ruokailutila sekä valtaistuinsali. Ihailtavana on myös arvokkaita taideteoksia sekä muita koristeellisia esineitä.
Kuninkaallisesta palatsista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Almudenan katedraali
Myös kuninkaanlinnaa vastapäätä sijaitseva Almudenan katedraali kuuluu Madridin helmiin. Saavumme paikalle aurinkoisena päivänä ja nautimme erityisesti kirkon katolta avautuvista maisemista. Näköalapaikan pääsylipun hintaan kuuluu myös vierailu pienessä uskonnollisessa museossa. Vaaleasävyinen kirkkosali on kooltaan ja korkeudeltaan vaikuttava. Istahdamme penkille lepuuttamaan jalkojamme, joten ehdimme nauttia kirkon kauniista sisätiloista kaikessa rauhassa.
Almudenan katedraalista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Parque de las Siete Tetas
Madridista löytyy upeita näköalapaikkoja myös ihan ilmaiseksi. Keskustan ulkopuolella Vallecasissa sijaitseva vehreä puistoalue Cerro del Tío Pío tunnetaan yleisemmin nimellä Parque de las Siete Tetas. Sen seitsemältä kurvikkaalta kukkulalta kelpaa katsella avaraa maisemaa yli koko kaupungin. Keskustaan on muutaman kilometrin matka, mutta monet maamerkit ovat selvästi tunnistettavissa. Taustalla häämöttävät Sierra de Guadarraman lumiset vuorenhuiput.
Paikallisten suosima puisto tarjoaa erinomaiset puitteet piknikille sekä auringonlaskun katselemiseen. Meillä ei ole mukana eväitä, emmekä jaksa odottaa auringon laskemista mailleen, mutta pysähdymme ihailemaan maisemaa pitkäksi aikaa. Tämä on yksi koko matkan parhaista ja mieleenpainuvimmista hetkistä.
Kirjakauppa The Secret Kingdoms
Tapanani on ostaa kaupunkilomilta muistoksi jokin kohteeseen liittyvä kirja. Englanninkielisiin teoksiin keskittyvä The Secret Kingdoms on pienehkö perheyritys, jonka laajasta valikoimasta löytyy monta Madridiin sijoittuvaa nidettä. Luin jo ennen reissua suomeksi C.J. Sansomin vakoilutarinan Talvi Madridissa. Paikan päällä valintani osuu samaan Espanjan sisällissodan aikakauteen sijoittuvaan Eduardo Mendozan teokseen Englishman in Madrid. Huomasin nyt jälkikäteen, että sekin löytyisi myös suomennettuna – tosin yllättävällä nimellä Kissatappelu. Pidin Sansomin ajankuvauksesta, mutta Mendozan kirjan juoni vaikuttaa vieläkin mukaansatempaavammalta. Molemmat viihteelliset romaanit opettavat paljon Espanjan historiasta ja vuosiin 1936–39 ajoittuneesta julmasta sisällissodasta.
Lavapiésin ja La Latinan kaupunginosat
Värikkäät ja paikoin mäkisetkin kaupunginosat tekevät Madridista kiehtovan kaupungin. Vierekkäiset Lavapiésin ja La Latinan alueet tarjoavat paikallistunnelmaa sekä pieniä kurkistuksia madridilaiseen elämään aivan ydinkeskustan tuntumassa.
Vierailemme muun muassa Antón Martínin ja San Fernandon kauppahalleissa, joista varsinkin jälkimmäinen jää mieleen rennon ilmapiirinsä ansiosta. Vaeltelemme ravintoloiden ja pikku puotien reunustamilla kaduilla useampanakin päivänä sekä käymme kuuluisilla El Rastron sunnuntaimarkkinoilla, jotka vetävät kadut täyteen kansaa laajalla alueella.
Näistä kaupunginosista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Flamencoa Madridissa – Tablao Flamenco 1911
Valitsemme uudenvuodenaaton alkuillan ohjelmaksemme flamencoshow’n. Ihastuimme tähän tunteikkaaseen taiteenlajiin muutama vuosi sitten Sevillassa, jossa kävimme katsomassa parikin esitystä. Myös Madridissa näytöksiä järjestetään monessa osoitteessa. Vakuutun pienen taustatutkimuksen perusteella Tablao Flamenco 1911 -nimisestä paikasta, jolla on pitkät perinteet. Toisin kuin muualla Madridissa, täällä voi ennakkolipun ostamisen yhteydessä valita myös paikkansa katsomossa. Hankimme liput hyvissä ajoin, joten saamme nauttia esityksestä eturivin paikoilta. Lipun hintaan sisältyy yksi juoma.
Oven tuntumassa päivystävät sisäänheittäjät antavat Tablao Flamenco 1911:sta hieman turistirysämäisen ensivaikutelman, mutta taitavien esiintyjien toteuttama tunnin mittainen näytös on laadukas kokonaisuus. Tanssijoista ovat tällä kerralla vuorossa Paula Rodríguez, Vanesa Coloma sekä Isaac de los Reyes. Rytmiä antaa kuuden miehen ryhmä soittimeen ja tunteikkaine laulutulkintoineen. En osaa verrata esityksen tasoa Madridin muihin flamencopaikkoihin, mutta olemme tähän elämykseen hyvin tyytyväisiä.
Uudenvuodenjuhlat Madridissa
Madrid täyttyy juhlapyhien aikaan ihmisistä, ja kaiken keskipisteenä loistaa edellä mainittu Puerta del Sol. Meillä ei ole aikomustakaan heittäytyä pahimpaan tungokseen, mutta näemme ohimennen noin puolen kilometrin mittaisen Puerta del Solin turvatarkastukseen johtavan jonon. Suuntaamme sen sijaan keskustan laidalla kohoavalle kukkulalle, jota koristaa egyptiläinen temppeli Templo de Debod. Kukkulalle kerääntyy ennen keskiyötä muutamia satoja ihmisiä. Näköalapaikalta voi katsella laajalla laaksoalueella välkkyviä ilotulitteita, tosin varsin pitkän välimatkan päästä. Keskustan suunnalla räiskyy ainoastaan Puerta del Solin virallinen ilotulitus, jonka näemme kohtalaisesti puiden katveesta.
Mercado de San Miguel
Madridissa on useita kauppahalleja, joista aivan Plaza Mayorin naapurissa toimiva Mercado de San Miguel on tunnetuin. Osumme paikalle uudenvuodenpäivänä, jolloin halli on tupaten täynnä ihmisiä. Näemme ohimennen toinen toistaan houkuttelevammista herkuista notkuvia tiskejä, mutta sietämättömässä tungoksessa ei tee mieli jäädä maistiaisille. Rauhallisempana hetkenä täällä voisi varmasti nauttia vaikkapa tapaksista ja leivoksista hyvien juomien kera, mutta nyt yritämme vain raivata tiemme vastapäiselle ulko-ovelle. Autenttisempaa paikallistunnelmaa kannattaa hakea esimerkiksi edellä mainitusta Mercado de San Fernandosta.
Riu Plaza Españan näköalat
Syömme viikon aikana yleensä siellä, missä nälkä sattuu iskemään. Poikkeuksena on Riu Plaza España -hotellin 26. kerroksen El Edén Gastrobariin tekemäni varaus. Ikkunapöydästä kelpaa ihailla parin tunnin ajan Madridia, vaikka sää tällä kerralla hieman utuinen onkin. Varaus maksaa reilut kolmekymppiä hengeltä, mutta se sisältää yhden juoman ja vapaavalintaisen tapaksen. Tapas ei täällä tarkoita mitään pikku suupalaa tai fine diningia, vaan reilua konstailematonta annosta. Meitä on neljä, joten tilaamme jaettavaksemme pizzan, burrata-salaatin, krokettivalikoiman sekä patatas bravas -perunoita. Tästä kertyy perheelle sopivan kokoinen ateria, emmekä kaipaa lounaaksi muuta purtavaa.
Vuonna 1953 valmistunut nykyinen Riu-hotellin rakennus on yksi Madridin näkyvimpiä maamerkkejä. Nousemme aterian jälkeen tihkusateiselle kattoterassille, josta saa ihailla Madridia kaikkiin ilmansuuntiin. Upeat näköalat sykähdyttävät säästä huolimatta. Suosituin kuvauspaikka vaikuttaa olevan lasilattia, jolle on pitkä jono. Jätämme tämän kokemuksen väliin, mutta rohkeuttaan voi koetella myös terassin toiselta puolelta löytyvällä lasisillalla. Katu näyttää olevan sen läpi katsottuna kovin kaukana alhaalla.
Mahtipontinen Gran Vía ja muut valtakadut
Keskustaa halkova Gran Vía on kaupungin kiistaton pääkatu, ja sitä pitkin kulkeminen kuuluukin lähes pakollisiin kokemuksiin Madridissa. Kadun varrella on paljon upeita valkeita rakennuksia, jotka huokuvat pääkaupungin arvokkuutta. Plaza de Españan ja Plaza de Callaon välinen osuus tuo mieleen New Yorkin Broadwayn, sillä ohitamme useita suuria teattereita. Tästä jatketaan ostosalueelle, josta löytyy kansainvälisiä merkkiliikkeitä. Niistä esimerkiksi Pull&Bear, Stradivarius ja Bershka kiinnostavat teinityttöjä, joten kuluu jokunen tovi, kunnes pääsemme jatkamaan matkaa.
Gran Vía yhdistyy Calle Alcalán kanssa, mutta jatkuu käytännössä samana valtakatuna itään päin. Täällä vastaan tulee näyttävä Cibelesin palatsi, joka toimii nykyään sekä kaupungintalona että kulttuurikeskuksena. Real Madridin pelaajilla ja kannattajilla on tapana juhlia mestaruuksiaan palatsin edustalla Cibelesin suihkulähteellä, kun taas paikalliskilpailija Atléticon juhlapaikka on muutaman sadan metrin päässä Neptunuksen suihkulähteellä Paseo del Pradon varrella.
El Retiron puisto
Jatkamme valtakatukävelyämme Puerta del Alcalán riemukaarelle, jonka vierestä siirrymme laajaan El Retiron puistoon. Keväiseltä matkalta muistelemani vehreys ja kukkivat ruusutarhat ovat vaihtuneet jouluvaloihin, joiden syttyminen illan hämärtyessä saa monet paikallaolijat huokaamaan spontaanisti ihastuksesta. Puiston eräänlaisena sydämenä toimii suorakaiteenmuotoinen lampi, jonka rannoille on kerääntynyt paljon ihmisiä.
Emme tällä kerralla perehdy puiston tarjontaan kovin perusteellisesti ja esimerkiksi kaunis kristallipalatsi näkyykin olevan parhaillaan remontissa. Vaikkei El Retiro olekaan talvi-iltana parhaimmillaan, on sen lamppujen hämyisessä valossa hyvin tunnelmallista kävellä.
Suussasulavat churrot
Espanjalaisiin uudenvuodenperinteisiin kuuluvat keskiyön viinirypäleiden lisäksi suussa sulavat churrot. Moni himoitsee näitä paikallisia munkkeja heti vuoden vaihduttua, ja näemmekin ohimennen kaupungin kuuluisimpaan churreriaan Chocolateria San Ginésiin johtavan mahdottoman jonon. Me maltamme odottaa seuraavaan iltaan, jolloin käymme herkuttelemassa vatsamme täyteen Chocolat Madrid -nimisessä paikassa. Pääsemme muutaman minuutin jonottamisen jälkeen alakertaan, josta kuuluu paikallisten perheiden iloista puheensorinaa. Sekä siroja churroja että muhkeita porra-tankoja kastetaan lämpimään suklaakastikkeeseen. Näin rasvaista herkkuhetkeä ei kannata kokeilla joka päivä, mutta ymmärrän hyvin miksi espanjalaiset haluavat aloittaa vuotensa näin maukkaalla tavalla.
Pradon taidemuseo
Madrid tunnetaan huipputason taiteesta, jota on runsaimmin esillä maineikkaassa Museo del Pradossa. Meiltä hurahtaa näyttelyssä helposti kolme ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme käydä kaikki salit pikaisesti lävitse sekä pysähtyä ihailemaan joitakin merkittäviä tai itseämme erityisesti miellyttäviä teoksia. Ilahdun kovasti siitä, kuinka hyvin koko perhe viihtyy valtavassa taidemuseossa. Mittaamattoman arvokas kokoelma sisältää erityisesti espanjalaisten mestareiden, kuten Diego Velázguezin, Francisco de Goyan sekä El Grecon maalauksia. Esillä on myös monien ulkomaisten taiteilijoiden maalauksia Rubensista ja Tizianista lähtien.
Nautin tapani mukaan erityisesti perinteisistä maisemamaalauksista sekä muista yksityiskohtaisista ja eläväisistä teoksista. Iloisena yllätyksenä vastaan tulee muutama Martín Ricon maalaus, sillä pidin hänen töistään myös Sinebrychoffin taidemuseossa äskettäin esillä olleessa Espanja-teemaisessa näyttelyssä Helsingissä. Pradon hämmästyttävin maalaus on mielestäni edelleen Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha. Mahtava Prado olisi pitkänkin jutun arvoinen, mutta sen kirjoittaminen ei valokuvauskiellon ja kuvien puuttumisen vuoksi tunnu nyt mielekkäältä. Madridin muita merkittävimpiä taidemuseoita ovat Thyssen-Bornemisza ja Reina Sofía.
Jalkapalloa Vallecasin kaupunginosassa
Madrid on jalkapallokaupunki, jonka suurseurat Real Madrid ja Atlético Madrid tunnetaan ympäri maailman. Niiden lisäksi Espanjan tasokkaassa pääsarjassa La Ligassa pelaa myös Vallecasin kaupunginosan ylpeys Rayo Vallecano sekä aivan Madridin kupeesta ponnistava Getafe. Käyn katsomassa kahden viimeksi mainitun välisen paikallisottelun hieman rosoisella Estadio de Vallecasilla. Rayo on persoonallinen kulmakunnan työläisten kannattama seura, jolla on vahvasti yhteisöllinen identiteetti. Kaupunginosa ja jalkapalloseura kuuluvat tiiviisti yhteen, eikä stadionille ole mahduttu rakentamaan viereisten kerrostalojen vuoksi edes toista päätykatsomoa lainkaan.
Pääsylippujen hankkiminen ei ole aina yksinkertaista. Rayo Vallecano ei myy lippuja netissä ollenkaan, joten kävin lunastamassa tikettini stadionilta pari päivää ennen peliä. Real Madridin osalta ongelmana on suuri kysyntä. Liput tulevat nettimyyntiin vain joitakin päiviä ennen ottelua, jolloin tarvitaan hyvää ajoitusta ja tuuria jo yhdenkin lipun saamiseksi. Tehtävä luultavasti helpottuisi seuran jäsenyyden hankkimisen myötä, mutta itselleni riitti tällä reissulla sopivampaan ajankohtaan pelatun Rayon ottelun näkeminen. Atlético Madridin lippuja näyttäisi pikaisen kokeilun perusteella saavan netistä varsin mukavasti, mutta Los Colchoneros ei pelannut kotiottelua matkamme aikana.
Rayo Vallecanosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Päiväretki Toledoon
Käytämme yhden matkapäivän retkeen Madridin ulkopuolelle. Hyviä vaihtoehtoja riittäisi muitakin, mutta päädymme Toledoon, jonne on Atochan asemalta vain reilun puolen tunnin junamatka. Kävin Toledossa myös edellisellä Madridin-matkallani, mutta on kiva palata historialliseen kaupunkiin nyt oman perheen kanssa. Kiertelemme kapeilla kujilla ja katselemme ikivanhoja rakennuksia. Käymme pienessä El Grecon museossa ja Santo Tomén kirkossa sekä syömme hyvää konstailematonta ruokaa. Toledossa riittäisi varmasti nähtävää vielä kolmannellekin vierailulle.
Toledosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Galería de las Colecciones Reales
Ostin kuninkaalliseen palatsiin yhdistelmäliput, joilla pääsee tutustumaan myös kesällä 2023 avattuun kuninkaallisten kokoelmien galleriaan. Yhdistelmälippu on mukavan joustava, sillä galleriaan voi kävellä milloin vaan viikon sisällä palatsivierailun ajankohdasta. Moderniin rakennukseen sijoitettu näyttely esittelee Espanjan hallitsijasukujen historiaa taiteen ja monenlaisten arvoesineiden avulla. Eri vuosisadoilla hallinneille Habsburg- ja Bourbon-suvuille on varattu omat kerroksensa, mutta näyttelyt eivät onneksi ole näännyttävän laajoja. Lisäksi esillä on pari pienempää vaihtuvaa näyttelyä. Miellyttävän väljä Galería de las Colecciones Reales ei liene Madridin ”pakollisia nähtävyyksiä”, mutta se oli meille monipuolisen matkan hyvä päätöskohde.
Galería de las Colecciones Realesista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Vietimme viime vuodenvaihteen Teneriffalla. Muistelen nyt aiemmin julkaistujen juttujen jatkoksi Puerto de la Cruzin tunnelmia. Kaupunki on miellyttävä yhdistelmä suosittua matkailukohdetta sekä perinteistä kanarialaista elämänmenoa.
Majoituimme reiluksi viikoksi ainutlaatuiseen Hacienda el Terreroon, josta kerroin jutussani Teneriffan lomaviikon 10 elämystä. Tuolta entiseltä maatilalta on vajaan kymmenen kilometrin ajomatka saaren pohjoisrannikon tärkeimpään kaupunkiin Puerto de la Cruziin. Kävimme Puertossa myös kymmenen vuoden takaisella matkallamme, joten kaupunki on meille entuudestaan tuttu.
Jätämme auton valtavalle ilmaiselle parkkipaikalle rannan tuntumaan. Vapaa ruutu löytyy hetken etsiskelyn jälkeen, minkä jälkeen kävelemme aivan lähistöllä sijaitsevalle Calle Mequinezille. Katu tunnetaan värikkäistä taloista ja näyttävistä seinämaalauksista, joita mekin pysähdymme moneen kertaan ihailemaan.
On uudenvuodenaatto, ja tarkoituksenamme on viettää päivä kaupungilla perheen kesken. Olemme varanneet pöydän aikaista illallista varten, mutta sitä ennen on monta tuntia aikaa katsella kaupunkia ja vaikkapa vastaan tulevaa katutaidetta. Hiljaisilla kujilla on mukava kierrellä.
Pysähdymme kevyelle lounaalle pienen La Placeta -aukion kulmalle. Tapasbaari Ágora on tupaten täynnä, joten istahdamme viereisen La Pescaderían terassille. Sää on lämpenemässä helteiseksi, joten varjoisat paikat tuntuvat mieluisilta. Jaamme annokset tonnikalasalaattia, kroketteja sekä paikallisia ryppyperunoita, joiden voimalla jaksaa taas muutaman tunnin eteenpäin. Kiirettä ei ole, joten katselemme vielä seudun kuvauksellisia rakennuksia kaikessa rauhassa.
Saavumme vähitellen vanhalle satama-alueelle. Paikallinen bändi virittelee jo soittimiaan iltaa varten ja satamassa näkyy yllättävän paljon ihmisiä uimassa. Minulle jäi jo edellisellä matkalla mieleen kalastajanaista esittävä patsas. Persoonallinen pronssiveistos on toteutettu yksityiskohtaisesti ja siitä on tullut yksi kaupungin symboleista.
Siirrymme Santa Barbaran linnoitukselle, jonka muureilta on mukava ihailla valtamerta. Auringonpaiste alkaa tuntua jo polttavalta, kun katselemme kuohuvia aaltoja. Linnoitus rakennettiin aikoinaan suojaamaan satamaa merirosvoilta ja muilta vihollisilta.
Puerto de la Cruzilla on pitkä historia. Paikalla oli jo 1500-luvun alussa kalastajakylä, joka kasvoi vuosisatojen kuluessa tärkeäksi kauppasatamaksi. Ensimmäiset matkailijat saapuivat 1800-luvun loppupuolella, minkä jälkeen turismi kehittyi hitaaseen tahtiin, kunnes vilkastui toden teolla 1950-luvulla. Siitä ei ole ollut enää paluuta, mutta kaupunki on säilyttänyt silti persoonallisen menneisyydestä muistuttavan ilmeensä.
Jatkamme rantaa seuraillen itään päin. Vastaan tulee useita matkamuistopuoteja ja muita kauppoja, joista muutamassa käväisemme sisällä. Pysähdymme myös valkean San Telmon kappelin luona. Punakeltaiset aaloet kukkivat näyttävästi pienen kappelin puutarhassa.
Kävelytien ja meren väliin jäävä Lago Martiánez on suuri uimala, jossa on altaita niin aikuisille kuin lapsillekin. Uimalan on suunnitellut veistoksineen kaikkineen César Manrique, joka kunnostautui pitkällä urallaan niin arkkitehtina kuin taiteilijanakin. Vierailimme parikymmentä vuotta sitten Manriquen kotisaarella Lanzarotella, jossa hänen työnsä jälkiä saa ihailla monessa paikassa. Lago Martiánez näyttää ohi kulkiessamme viihtyisältä, mutta jatkamme matkaa eteenpäin.
Saavumme uimalan ohitettuamme tummalle laavahiekkaiselle rannalle. Playa de Martiánezin edusta näyttää olevan surffaajien suosiossa, sillä tarjolla on komeasti kuohuvia aaltoja.
Palaamme takaisin päin samaa leveää kävelytietä pitkin ja ohitamme uimalan uudelleen. Palmujen ja kukkaistutusten koristama kävelytie on miellyttävä, vaikka joudummekin pari kertaa väistelemään katukauppiaita.
Käännymme sisämaahan päin ja päädymme pian Plaza de la Iglesialle. Kirkon puutarhassa on näyttäviä palmuja sekä monenlaisia kasveja. Sesonkiin sopivat joulutähdet kukkivat täällä ulkoilmassa.
Ihailemme Iglesia de Nuestra Señora de la Peña de Francia -kirkkoa vain ulkoa päin. Kirkko on peräisin 1600-luvun loppupuoliskolta, mutta sitä on remontoitu moneen otteeseen ja esimerkiksi kellotorni on lisätty paljon myöhemmin.
Saavumme kaupungin sydämeksi kutsutulle Plaza del Charcolle. Aukiota hallitsevat suuret puut ja sen sivustalla on paikallista arkkitehtuuria edustavia vanhoja taloja. Söimme kymmentä vuotta aiemmin eräässä noista taloista, mutta kyseinen ravintola on tällä välin lopettanut toimintansa. Plaza del Charcon toiselta laidalta löytyy hyvä hajuvesiliike, josta löytyy tyttären toivoma tuoksu huomattavasti huokeampaan hintaan kuin kotimaasta. Kiertelemme vielä jonkin verran eri kujilla ja käväisemme muutamissa kaupoissa.
Kello lähestyy viittä, joten suunnistamme El Pescador -ravintolaan. Suoraan majapaikasta saapuvat appivanhemmat ja lankomies ovat hieman myöhässä. Siirrymme odottelemaan heitä kapean kävelykadun varrelle katettuun pöytään. Ehdimme tehdä perheemme tilaukset ennen viittä, jolloin voimassa ovat vielä normaalit hinnat. Muu seurue saa sen sijaan kello viideltä voimaan astuvat uudenvuodenaaton illan menut, jolloin samoista annoksista veloitetaan selvästi enemmän. Tavallaan ymmärrän hintapolitiikan, mutta ihmettelen tarjoilijan joustamattomuutta tilanteessa, jossa osa meistä teki tilauksensa ennen määräaikaa ja muut varttia myöhemmin. Onneksi tilasin sentään kaikille juotavaa ennen hintojen kohoamista.
Ulkona on mukava syödä. On vielä kovin aikaista, mutta pöydät täyttyvät ateriamme aikana eikä ilman varausta näy pääsevän sisään. Syömme aluksi hieman tapaksia ja kaikkien pääruokavalinta osuu kalaan. Ruoka on maukasta ja palvelukin toimii, mutta emme voi olla vertaamatta kokemusta paria päivää aiemmin kaukana maaseudulla kokeilemaamme La Bola de Jorge Boschiin. Syrjäinen La Bola on nimittäin huikean hyvä ravintola, jossa hintatasokin oli varsin edullinen. El Pescador jää mieleen ihan hyvänä, muttei erityisen mieleenpainuvana ravintolakokemuksena.
Kiertelemme vielä jonkin aikaa pimenneessä illassa Puerto de la Cruzin tunnelmallisilla kaduilla. Jotkut ravintolat vasta availevat oviaan, mutta monella terassilla kilistellään maljoja ja maistellaan kanarialaisia ruokia. Jostain kantautuu nenään houkuttelevaa grillin tuoksua.
Sää on auringon laskettuakin miellyttävän lämmin. Hyväntuulisia ihmisiä kerääntyy yhä enemmän ravintoloihin ja baarien ympärille. Suomen kieltäkin kuuluu korviin moneen otteeseen. Iltaa voisi olla kiva jatkaa kaupungillakin, mutta seurueemme ei kaipaa suuria juhlia, joten palaamme hyvissä ajoin majapaikkaamme. Sielläkin voi nauttia juhlajuomia ja syödä espanjalaisen tavan mukaiset kaksitoista viinirypälettä puolenyön aikaan. Puerto de la Cruzin ilotulituksenkin näemme, vaikkakin melko kaukaa.
Pieni kierroksemme antoi kohtalaisen hyvän käsityksen Puerto de la Cruzin tarjonnasta. Kaupungin sisällä ei ole erityisen merkittäviä nähtävyyksiä, mutta meiltä jäivät näkemättä ainakin pieni San Felipen linnoitus sekä kasvitieteellinen puutarha. Agatha Christien kirjojen teemaan maalattu portaikkokin näyttää kuvissa hauskalta ja ylemmäs rinteeseen kiipeämällä löytyisi varmasti mukavia näköalapaikkoja. Toki Puertossa on pari museotakin.
Puerto de la Cruziin ei kannata saapua nähtävyyksien vaan pikemminkin leppoisan tunnelman vuoksi. Kaupunki on turismista huolimatta miellyttävä, sillä vanhat rakennukset muodostavat aidon kanarialaisen kaupungin. Vuosisatoja vanhan Puerton ilmeessä on valtava ero saaren etelärannikon keskuksiin, kuten vaikkapa pelkästään turismia varten 1960-luvulla synnytettyyn Playa de las Américasiin. Myös luonto on täällä pohjoisessa paljon vehreämpää kuin karussa etelässä. Toisaalta etelärannikko on lämpimämpi, joten jos lomalta haluaa mahdollisimman aurinkoista säätä sekä ehkä myös vilkasta yöelämää, ovat etelärannikon kohteet parempi vaihtoehto. Itse kallistun kyllä vahvasti seesteisemmän Puerto de la Cruzin puolelle.
Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.
Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.
Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.
Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.
On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.
Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.
Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.
Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.
Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.
Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.
Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.
Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.
Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.
Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.
Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Jääkiekko1 vuosi sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä
-
Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Anaheim
-
Italia1 vuosi sittenKokemuksia Aostanlaakson maisemista
-
Ranska1 vuosi sittenChâteau des Milandes – Joséphine Bakerin linna
-
Ranska1 vuosi sittenMarqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna
-
Italia1 vuosi sittenAostanlaakson kylät Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Italia1 vuosi sittenPäiväretki tornin juurelle Pisaan
-
Englanti1 vuosi sittenLontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
-
Yhdysvallat11 kuukautta sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock
Toivanen Pirjo
15.1.2026 at 8:24
Paljon ehditte tehdä Madridissa. Upea kaupunki. Näin Euroopassa vaan tämä vuodenaika on säiden kannalta epävakainen, mutta mitäs siitä, se on vain pukeutumiskysymys. Vähemmän turisteja kuin keväällä tai kesällä tai syksyllä.
Mika / Lähtöportti
16.1.2026 at 22:14
On kyllä upea ja kiehtova kaupunki! Sää on tosiaan pukeutumiskysymys ja kaupunkilomalla riittää aina vaihtoehtoista tekemistä vähän huonommallekin kelille. Turistimäärien kannalta vuodenvaihde oli vielä vilkas, mutta loppiaisen jälkeen on varmasti hiljentynyt mukavasti.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
15.1.2026 at 9:32
Monipuolisesti ehditte kaupunkia näkemään. Nuo kaupungin taidemuseot kiinnostaisivat kovasti. Kuvauskiellosta en ollut kuullutkaan. Ne ovat aina hieman ikäviä. Minkähän vuoksi tuolla oli sellainen?
Mika / Lähtöportti
16.1.2026 at 23:05
Matkaohjelmaan mahtui tosiaan monenlaista. Madrid on nimenomaan taidemuseoiden kaupunki. Edellisellä matkalla tuli käytyä sekä Pradossa että Thyssen-Bornemiszassa, mutta esimerkiksi Reina Sofian taidemuseossa en ole vielä koskaan käynyt. En tiedä Pradon kuvauskiellon syytä, mutta luultavasti pelätään että joku käyttää kuitenkin vahingossa salamaa, tai sitten halutaan pitää vierailu suositussa museossa sujuvampana.