Kreikka
Syyslomaviikko Kreetan maisemissa
Vietimme lokakuisen viikon Kreetan saarella. Majoituimme pienestä sisämaakylästä vuokrattuun taloon, josta käsin tutustuimme muun muassa Spinalóngan saareen sekä Iraklionin ja Ierápetran kaupunkeihin. Päivittäiseen ohjelmaan kuului myös kanojen hoitamista.
*Sisältää Booking.comin mainoslinkin
Syyslomakohteen valinta onnistui sujuvasti. Haimme kolmen sukupolven matkalle suhteellisen lämmintä ja leppoisaa matkakohdetta, muttemme halunneet lähteä Välimerta kauemmas. Harkitsimme vakavasti Kyprosta, mutta paremmat lentoaikataulut käänsivät valinnan Kreetalle. Edellisestä Kreikan-matkasta ehti vierähtää yli kymmenen vuotta, joten olikin jo korkea aika matkata helleenien maille. Kreeta osoittautui kaikin puolin erinomaiseksi valinnaksi. Viikko oli poutainen ja lämmin, joskin hellelukemissa käväistiin vain pariin otteeseen. Majoituksemmekin oli mainio ja sopivan persoonallinen. Se sijaitsi saaren keskiosassa vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä Iraklionin lentokentästä.

Yksi aiemmista Kreikan-matkoistani oli suuntautunut juuri Kreetalle, mutta Välimeren viidenneksi suurimmalla saarella riittää koettavaa monelle reissulle. Ympäristö ja retkikohteet ovat meille nyt uusia, sillä majoituimme aiemmalla matkalla Hanian suunnalle saaren länsiosaan. Tämänkertaisesta majoituksestamme olisi sinne lähes kolmen tunnin ajomatka. Pidän Kreikkaa Euroopan rentouttavimpana matkakohteena, jossa jo paikallinen tunnelma käy nähtävyydestä eikä aina tarvitsisi olla menossa minnekään. Ehdimme joka tapauksessa käydä monessa paikassa saaren keski- ja itäosissa.

Viihtyisä lomatalo Kreetan maaseudulla
Lomatalomme *Villa Kanaki sijaitsee pienessä Galatásin kylässä, jossa on muutamia asuttuja taloja sekä joitakin raunioiksi luhistuneita rakennuksia. Vaikka kylästä ei jääkään paljoa muisteltavaa, toimii se hyvänä tukikohtana retkille eri suuntiin. Itse talo miellyttää meitä kovasti. Kuuden hengen ryhmällemme on sopivasti kolme makuuhuonetta, joista kahdessa on parivuoteet ja yhdessä kaksi sänkyä. Kaikki on siistiä ja keittiöstä sekä olohuoneesta muodostuva valoisa tila toimii talon sydämenä. Yhteydenpito talon omistajaan on erittäin sujuvaa englanniksi WhatsAppin kautta.

Viihdymme parhaiten pihamaalla, jolla riittää syksyn viilentämän uima-altaan lisäksi sekä kukkia että erilaisia hedelmäpuita. Maistelemme esimerkiksi omenoita ja viinirypäleitä. Pihamaalla on myös tyylikäs grillirakennus, jossa kokeilemme lihojen paistamista. Lähikauppamme sijaitsee neljän kilometrin päässä Arkalochórin kylässä. Marketista ei löydy tuoreita lihoja grilliin, vaan ne ostetaan erikseen lihakaupasta. Vierailu kreetalaisessa lihakaupassa on jo kokemus sinänsä, kun seurailen tiskin takana suuren teräaseen kanssa heiluvan mustapartaisen miehen touhuja. Puodin antimet ovat sekä mureita että edullisia.

Meille on iloinen yllätys, että Villa Kanakin pihalta löytyy kanatarha. Neljää kanaa saa käydä syöttämässä ja samalla kerätä tuoreet munat vaikkapa suoraan paistinpannulle päivittäin. Viikossa ehtii jo oppia mikä kanoista on vikkelin ja mikä vetäytyy joskus syrjemmälle. Meistä on kovin hauskaa seurata kanojen touhuja, ja välillä pihaan ilmestyy myös koko joukko kissanpentuja.

Aamukahvia kelpaa nauttia ulkona maisemaa ihaillen. Aurinko hiipii silloin esiin kukkuloiden takaa ja kuivattaa pian yökasteen kostuttaman maan. Taustalla kuuluu kylän koirien haukahduksia sekä naapurin hanhien kaakatusta. Joinakin aamuina soivat kirkonkellot, ja parina päivänä ylitse jyrisee harjoituslentoa tekeviä hävittäjiä. Toisinaan taivaalla näkyy ylväästi kaartelevia petolintuja. Kävelemme eräänä päivänä parin kilometrin päässä häämöttävään Vónin kylään. Matkan varrelle jää luostari, jonka pihamaata käymme kurkkaamassa. Paluumatka sujuu vehmaiden viljelysmaiden halki. Näemme kuinka tomaatit ja kurpitsat kypsyvät Kreetan auringon alla. Oliivipuita on tietenkin kaikkialla, ja myös viiniä viljellään näillä seuduilla runsaasti.
*Villa Kanakin voi vuokrata Booking.comin kautta

Tuhti ateria Kassakin tilalla
Galatásissa ei ole yhtään varsinaista ravintolaa, mutta siellä toimii lihaan ja leikkeleisiin erikoistunut Kassaki Charcuterie. Maatilan viihtyisään puutarhaan voi varata ruokailuajan ennakkoon, ja käymmekin siellä kerran illallisella. Ystävällisenä isäntänä toimii yrityksen omistaja Manolis Kassakis, joka loihtii pöydän täyteen paikallisia herkkuja. Talon leipää tarjotaan oman oliiviöljyn kera. Leikkelelautaselta löytyy neljää erilaista lihaa, joista parhaat palat lähes sulavat suussa. Seurana on erilaisia paikallisia juustoja. Pidän myös tilan tuoremakkarasta. Kasvispuolta edustavat maukkaat tomaatit sekä mausteisesti täytetyt kurpitsankukat. Tässä alkaisi jo olla melkein kylliksi, mutta pääruoaksi pöytään ilmestyy vielä runsas annos ulkogrillissä valmistettua porsaanlihaa sekä perunoita.

Saamme syödä puupöydän ääressä omassa rauhassamme, kun uteliaat kissatkin tyytyvät seuraamaan ateriointiamme turvallisen välimatkan päästä. Lokakuinen ilta viilenee hämärtyessään jonkin verran, ja kuulemmekin olevamme syksyn viimeiset vieraat tilan puutarhassa ennen talvitaukoa. Kassakin toimipiste Iraklionin laidalla on sen sijaan avoinna ympäri vuoden. Ruoka on oikein hyvää, mutta emme millään jaksa syödä kaikkea. Saamme onneksi yli jääneet pöydän antimet doggy bagissa mukaamme. Sana saa paluumatkalla konkreettisen merkityksen, kun pimeällä kylällä päivystävät koirat haistavat paperikassiin pakatut herkut. Paikalliset hauvat ovat onneksi leppoisaa sorttia, eivätkä nappaa makupaloja väkisin. Näin saamme syödä Kassakin ruokaa vielä seuraavanakin päivänä.

Autoilua Kreetan saarella
Auto on syrjäiselle maaseudulle majoittuessa pakollinen kulkuväline. Itselleni Kreetalla ajaminen on mieluisaa, sillä liikennettä on melko vähän ja ajokulttuurikin varsin toimiva. Sääntöjä ei esimerkiksi stop-merkkien kohdalla noudateta pilkulleen, mutta muut autoilijat huomioidaan paremmin kuin Suomessa. Välimatkat venyvät Kreetan kokoisella saarella helposti pitkiksi. Lomatalolta hurauttaa kyllä vaikkapa Iraklioniin puolessa tunnissa, mutta Spinalóngan ja Ierápetran retkillä köröteltävää tulee puolisentoista tuntia suuntaansa. Toisaalta matkan varrella saa ihailla upeita maisemia ja välillä maalaistiet kulkevat idyllisten pikkukylien halki.

Surullisten kohtaloiden Spinalónga
Retkikohteista meitä kiinnostaa eniten Spinalóngan saari, jolla on monivaiheinen historia. Spinalóngalla sijaitsee vanha venetsialaisten rakentama linnoitus, mutta parhaiten saari muistetaan siellä toimineesta leprasiirtokunnasta. Lepraan sairastuneet eristettiin saarelle loppuiäksi. Spinalóngan synkkä menneisyys on tullut tunnetuksi Victoria Hislopin romaanista Saari sekä siihen perustuvasta kreikkalaisesta tv-sarjasta. Pieni saari sijaitsee aivan Plákan kylän edustalla ja sinne pääsee lyhyellä venekyydillä. Tuntuu hyvin mielenkiintoiselta tutkia vanhoja raunioita. Samalla saa nauttia aurinkoisesta päivästä upeissa merimaisemissa. Spinalónga on koskettava paikka ja ehdottomasti vierailemisen väärti.
Lue lisää jutustani Spinalónga – surullisten kohtaloiden saari.

Kreetan pääkaupunki Iraklion
Kreetan pääkaupunkia kutsutaan sekä nimellä Iraklion että Heraklion, joista jälkimmäinen on yleisempi englanninkielisissä yhteyksissä. Tutustumme Iraklioniin päiväretkellä, jonka aikana kiertelemme lähinnä vanhankaupungin alueella. Näemme muun muassa vilkkaita ostoskatuja, Pyhän Tituksen kirkon sekä kuvauksellisen sataman, jota hallitsee venetsialaisaikainen linnoitus. Kaupungissa on vierailupäivänämme useita risteilylaivoja, mikä näkyy turistien määrässä. Suuri kaupunki tarjoaa mukavaa vaihtelua matkaohjelmaamme ja tuntuu käymisen arvoiselta paikalta, vaikkei erityisesti sykähdytäkään. Pidemmällä vierailulla voisi tutustua vaikkapa Iraklionin museoihin.
Lue lisää jutustani Kreetan vilkas pääkaupunki Iraklion.

Hersonissoksen kahdet kasvot
Yksi retkistämme suuntautuu suosittuun rantalomakohteeseen Hersonissokseen, jossa käymme sekä historiallisessa yläkylässä että vilkkaalla ranta-alueella. Yläkylän kreikkalainen tunnelma miellyttää meitä enemmän, sillä hiljaisilla kujilla tulee vastaan lähinnä raukeasta iltapäivästä nauttivia kissoja. Ravintoloita ja matkamuistokauppojakin on, muttei liiaksi. Rannan läheisyyteen levittäytyvä kaupunki on sen sijaan suurempi ja eloisampi paikka, jonka rantakatu on täynnä ravintoloita ja baareja. Lokakuinen iltapäivä on rauhallinen, mutta puitteista on helppo päätellä, kuinka villiksi meno yltyy kuumina kesäöinä. Nautimme joka tapauksessa aurinkoisesta päivästä ja ihailemme merimaisemia satamasta käsin.
Hersonissoksesta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Kreetan etelärannikon viehättävä Ierápetra
Lähdemme eräänä päivänä autoilemaan kohti Kreetan hiljaista etelärannikkoa. Mutkikkaat vuoristotiet johtavat lopulta Libyanmeren rannalle ja Ierápetraan, joka on koko Euroopan eteläisin kaupunki. Ihastun heti Ierápetran leppoisaan tunnelmaan. Rannan tuntumassa on pitkä rivi ravintoloita, mutta asiakkaita ei tähän aikaan vuodesta riitä kovin moneen pöytään. Nautimme tuoreesta kalasta muutaman metrin päässä kevyesti aaltoilevasta merestä. Ehdimme myös kierrellä vanhankaupungin kujilla ja vierailla satamaa vartioivalla linnoituksella. Ierápetra voisi olla sopiva paikka lepoloman viettoon sekä kelpo tukikohta Kreetan itäosaan suuntautuville retkille.
Lue lisää jutustani Euroopan eteläisin kaupunki Ierápetra.

Historian havinaa Knossoksessa
Käymme matkan loppupuolella Knossoksen raunioilla, jonne on lomatalolta vain puolen tunnin ajomatka. Tämä on samalla ainoa vierailemamme paikka, jossa kävimme myös edellisellä Kreetan-reissulla. Tyttäremme olivat silloin vielä taaperoiässä, mutta kokivat yllättäen arkeologisen kohteen hyvin mielenkiintoiseksi. Teini-ikäisinä reaktio on laimeampi, mutta kierrämme joka tapauksessa koko perhe Knossoksen alueen ympäri. Kyseessä on Kreetan merkittävin arkeologinen kohde. Paikalla sijaitsi muinoin mahtava palatsi, jota ympäröinyt kaupunki oli tuhansia vuosia sitten jopa koko Euroopan merkittävin ja kehittynein. Raunioita on osittain entisöity, mikä on historiantutkimuksen kannalta korvaamaton menetys, mutta toisaalta helpottaa muinaisen palatsin hahmottamista.
Knossoksesta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lue myös vuoden 2013 matkastamme kertova juttu Kreetan-matkan parhaat muistot.
Kreikka
Kreetan vilkas pääkaupunki Iraklion
Teimme lokakuun Kreetan-matkalla retken saaren pääkaupunkiin Iraklioniin. Vilkas kaupunki tarjoaa jonkin verran nähtävyyksiä sekä ostosmahdollisuuksia. Retki toi mukavasti vaihtelua matkaohjelmaan, sillä majoituimme hiljaisella maaseudulla.
Sisämaan rauhassa sijaitsevalta lomataloltamme on puolen tunnin ajomatka Iraklioniin. Tie laskeutuu kohti rantaa niin, että näemme jo kaukaa satamassa seisovat laivat. Risteilyaluksia on tänään peräti neljä, ja ne ovat varmasti tuoneet melkoisen joukon turisteja kaupunkiin. Keskustan autoliikenne on vilkasta, muttei aiheuta ongelmia, kun parkkipaikka on valittu valmiiksi ja navigaattori ohjaa oikeaan suuntaan. Google Mapsiin nimellä Museum Center Parking merkitty pysäköintialue on melko pieni, mutta sieltä löytyy onneksi tilaa. Henkilökunta viittoo vapaaseen parkkiruutuun ja rahastaa viiden euron päivämaksun.

Parkkipaikalta on lyhyt ylämäkeen viettävä kävelymatka laajalle Plateia Eleftherias -aukiolle, jonka nimi kääntyy Vapaudenaukioksi. Paikallisten suosiman kohtaamispaikan ympäristössä näkyy useita kahviloita ja kauppoja. Samoilla kulmilla toimii myös Arkeologinen museo, joka ei nyt kuulu oman retkemme ohjelmaan. Kehutussa museossa kannattaa varmasti käydä, jos viipyy kaupungissa pidempään.

Suunnistamme Bembon suihkulähteelle, jonka luota alkaa vilkas 1866-katu. Se on saanut nimensä vuodesta, jolloin kreetalaiset nousivat suureen kapinaan vallassa olleita ottomaaneja vastaan. 1866 on tiivis basaarimainen ostoskatu, jonka varrella on pikku liikkeitä vieri vieressä. Tarjolla on matkamuistoja ja muuta monenlaista tavaraa laidasta laitaan. Markkinameiningin keskellä pyörii paljon risteilyturisteja, kuten etukäteen arvelimmekin. Muutaman englanninkielisen ihmisen suusta kuuluu sana Heraklion.

Kaupungin nimi herättää usein hämmennystä, sillä siitä käytetään useita eri versioita. Näitä ovat Heraklion, Iraklion, Iráklio, Irakleio ja Herakleion sekä muutamat muutkin samantyyppiset sanat. Versioiden taustalla on historiallisia syitä, sillä kreikan kielestä on olemassa vanhan antiikinaikaisen kielen lisäksi moderni kansankieli sekä edellä mainittujen välimuoto puhdas kieli. Myös kreikkalaisen tekstin kääntäminen meillä käytössä oleville kirjaimille on joskus haastavaa. Lisäksi vaikkapa tienviitoissa voi olla kirjoitusvirheitä. Olen joka tapauksessa käsittänyt, että suomenkielisissä yhteyksissä olisi oikeaoppisinta käyttää nimeä Iraklion.

Reittimme johtaa kävelykatuja pitkin suoraviivaisesti kohti Iraklionin satamaa. Näemme matkan varrella muun muassa Leijona-aukiota koristavan Morosinin suihkulähteen, jota pidetään jopa koko Iraklionin keskipisteenä. Francesco Morosini johti venetsialaisia puolustusjoukkoja, kun ottomaanit piirittivät 1600-luvulla Iraklionia. Kaupunki tunnettiin venetsialaiseen aikaan nimellä Candia.

Loggia on tyylikäs venetsialaisaikainen rakennus, jota on jouduttu restauroimaan vuosisatojen varrella useaan otteeseen. Nykyään se toimii Iraklionin kaupungintalona. Käväisemme ihailemassa arkkitehtuuria pienellä sisäpihalla, mutta nähtävää ei riitä pitkäksi aikaa.

Iraklionissa on kreikkalaiseen tapaan paljon kirkkoja. Vierailemme kauniissa Pyhän Tituksen kirkossa, joka sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla. Alun perin moskeijaksi pystytetty rakennus on toiminut kirkkona vuodesta 1925 lähtien.

Uskotaan, että Titus toi yhdessä apostoli Paavalin kanssa kristinuskon Kreetalle. Tituksesta tuli saaren ensimmäinen piispa, ja hänet haudattiin aikanaan tällä samalla paikalla sijainneeseen kirkkoon. Kun ottomaanit lopulta valloittivat Kreetan, veivät heitä paenneet edelliset hallitsijat Tituksen pääkallon mukanaan Venetsiaan. Kallo on sittemmin palautettu Pyhän Tituksen kirkon sivukappeliin. Se on asetettu lasikuvulla suojattuun koristeelliseen astiaan, joten itse kallosta näkee korkeintaan päälaen. Moni uskovainen käy lyhyen vierailumme aikana kunnioittamassa pyhäinjäännöstä.

Sisätiloja on mukava pysähtyä hetkeksi ihailemaan, sillä pidän kreikkalaiskatolisten kirkkojen koristeellisesta, mutta silti hillitystä tyylistä. Titus on Kreetan saaren suojeluspyhimys ja häntä juhlitaan aina 25. elokuuta.

Jatkamme taivaltamme kohti satamaa Tituksen muistopäivän mukaan nimettyä kävelykatua pitkin. Väylä viettää loivasti alamäkeen ja sen varrella on lisää matkamuistomyymälöitä sekä muutama turistivetoiselta näyttävä ravintola. Meilläkin olisi nälkä, mutta päätämme kävellä paremman ruoan toivossa kulman takana sijaitsevaan Ligo Krasi Ligo Thalassa -ravintolaan.

Kahden vilkkaan kadun välissä sijaitsevalta terassilta on satamanäköalat. Ruuhkainen liikenne etenee niin verkkaisesti, ettei se haittaa ruokailuamme. Tilaamme viininlehtikääryleitä, dakos-leipiä sekä pääruoaksi pari gyros-annosta jaettaviksi. Ateria on sopivan runsas ja maittava. Talo tarjoaa vielä lopuksi ison lautasellisen vaniljajäätelön kera tarjottuja pikku munkkeja, joten olemme ravintolavalintaamme tyytyväisiä.

Ylitämme kadun ja katselemme kevyesti aaltoilevaa merta. Taustalla kohoavista vuorista erottuu erityisesti pyramidinmuotoinen Stroumboulas, joka on saanut nimensä italialaisesta Strombolin tulivuoresta.

Käännymme satamaan päin ja kävelemme kohti venetsialaisten rakentamaa linnoitusta. 1500-luvulta peräisin olevasta linnoituksesta käytetään kreikkalaista nimeä Koules sekä muutamia italialaisia nimiä, joista Rocca a Mare lienee yleisin.

Linnoitukset kiinnostavat aina, mutta toteamme ettei meillä ole kunnolla aikaa tällekään nähtävyydelle. Aikuisten pääsyliput maksavat kymmenen euroa ja sisätiloissa kuluisi luultavasti tunti tai parikin. Linnoitus on kyllä kuulemani mukaan vierailun arvoinen. Näyttelyt valottavat paikallista historiaa ja tarjolla on myös hyviä näköalapaikkoja.

Linnoitukselta eteenpäin jatkuva aallonmurtaja on peräti kaksi kilometriä pitkä. Aallonmurtajaa on koristeltu seinämaalauksilla ja sen päässä häämöttää Iraklionin majakka. Aurinko porottaa kuumasti, joten emme lähde kulkemaan linnoituksen luota aallonmurtajaa pitkin pidemmälle.

Satama näyttää kauniilta ja jäämme katselemaan perinteisiä kalastusveneitä. Veneiden välissä istuvan onkijan ympärille on kerääntynyt saalista odottavia kissoja. Hieman kauempana risteilysatamassa näkyy monta suurta alusta. Ylitse jyrisee lentokoneita, jotka nousevat aivan kaupungin laidalla sijaitsevalta kansainväliseltä lentokentältä. Kenttä on tarkoitus korvata kauemmas Kasteliin rakennettavalla uudella lentokentällä. Työt ovat parhaillaan käynnissä ja niiden on tarkoitus valmistua parin vuoden kuluttua.

Palaamme kävelykatuja pitkin samoille paikoille, jotka näimme jo tulomatkalla. Ainakin osa risteilijöistä on jo lähdössä merille, sillä turistien määrä on vähentynyt oleellisesti. Hiljaisuuteen vaikuttaa myös se, että osa kaupoista on jo sulkenut ovensa. Pysähdymme erääseen kahvilaan, josta tilaan kreikkalaista jääkahvia eli frappéa. Se piristää näin lämpimänä päivänä mukavasti.

Teemme pienen kierroksen hiljaisilla kaduilla ja palailemme vähitellen kohti Plateia Eleftherias -aukiota. Matkan varrelle osuvat Dikeosinis- ja Dedalou-kadut ovat Iraklionin siistiä ostosaluetta, josta löytyy useita paikallisia ja kansainvälisiä ketjuliikkeitä. Tyttäret käyvät pikaisesti katsomassa parin kaupan tarjonnan läpi, mutta ostokset jäävät tällä kerralla tekemättä.

Retki Iraklioniin oli mukava kokemus. Kulutimme kaupungilla hieman yli neljä tuntia ja saimme jonkinlaisen käsityksen Kreetan pääkaupungista. Iraklion ei herättänyt itsessäni suuria tunteita puolesta tai vastaan, mutta siihen oli mielenkiintoista tutustua ainakin näin pintapuolisesti.
Kreikka
Euroopan eteläisin kaupunki Ierápetra
Yksi lokakuisen Kreetan-matkamme retkistä suuntautui saaren etelärannikolla sijaitsevaan Ierápetraan. Kaupungissa oli aurinkoisena syyspäivänä rauhallista. Saimme nauttia kävelystä viihtyisillä rantakaduilla sekä ruokailusta meren äärellä.
Lomataloltamme Galatásin kylästä on noin puolentoista tunnin ajomatka Ierápetraan. Reitti kulkee mutkikkaita teitä pitkin muutamien sisämaakylien halki. Ihailemme jylhiä ja karuja maisemia, kunnes tie laskeutuu vuorilta kohti Libyanmeren rantaa. Loppumatka sujuu tasaista merenrantaa seurailevaa tietä pitkin. Ierápetran ympäristössä huomio kiinnittyy varsin rumiin kasvihuoneisiin, joita näkyy tällä hedelmällisellä seudulla silmiinpistävän paljon. Päätie vie suoraan Ierápetran keskustaan, ja löydämme pian parkkitilaa rannalla sijaitsevalta pysäköintialueelta.

Yli kahdenkymmenentuhannen asukkaan Ierápetra on Kreetan neljänneksi suurin kaupunki heti Iraklionin, Hanian ja Rethymnonin jälkeen. Näemme automatkan varrella vilkasta ja arkipäiväiseltä vaikuttavaa uudenaikaista kaupunkia, mutta keskitymme retkellämme Ierápetran ranta-alueeseen sekä vanhaankaupunkiin.

Ilma tuntuu täällä Kreetan etelärannikolla yllättävänkin kuumalta. Ierápetraa mainostetaan koko Kreikan aurinkoisimpana kolkkana, ja ainakin vierailupäivänämme taivas on lähes pilvetön. Paikkakunnan nimi ei ollut ennen tätä syksyä itselleni tuttu, mutta huomasin nyt jälkikäteen, että Ierápetra kuuluu suomalaisista matkanjärjestäjistä ainakin Tjäreborgin valikoimaan.

Kävelemme parkkipaikalta kohti niemen kärjessä sijaitsevaa aallonmurtajan suojaamaa satamaa sekä linnoitusta. Katua reunustaa hiljaisten ravintoloiden rivistö, jonka takana levittäytyvät uimarannan hiekat sekä kimalteleva meri.

Kástro Kalés eli Ierápetran linnoitus kuuluu kaupungin nähtävyyksiin. Rakennus on linnoitukseksi melko pieni, mutta silti lyhyen vierailun arvoinen. Sisäänpääsy on ilmainen, eikä paikalla näy henkilökuntaa.

Linnoitus on monien muiden Kreetan rannikon historiallisten rakennusten tapaan venetsialaiselta aikakaudelta. Se on suojellut kaupunkia 1200-luvulta lähtien merirosvojen ja muiden vihollisten hyökkäyksiltä. Linnoitus vaurioitui pahoin 1500-luvun alun maanjäristyksessä, mutta sitä on restauroitu moneen otteeseen, muun muassa ottomaanien eli turkkilaisten hallitessa Kreetaa.

Linnoituksen ylätasanteelta on mukava katsella merimaisemia sekä pientä satamaa. Ierápetrasta tehdään veneretkiä autiolle Chrissin saarelle, joka on luonnonsuojelualuetta. Käsitin mainosteksteistä, että alukset ankkuroituvat rannan tuntumaan ja halukkaat voivat uida Chrissin upeille hiekkarannoille, mutta saaren muihin osiin meneminen on kielletty.

Linnoituksessa ei ole kovin paljoa nähtävää. Muutamaan käytännössä tyhjään huoneeseen pääsee sisälle ja luettavissa on pari infotaulua. Saamme olla linnoituksessa keskenämme, kunnes paikalle saapuu pari muutakin turistia.

Palaamme ravintola-alueelle, jossa riittää useita samantasoisilta näyttäviä vaihtoehtoja. Ohitamme niistä muutaman ja valitsemme mukavalta vaikuttavan Konaki-nimisen tavernan, jossa istuskelee muutamia asiakkaita. Saamme pöydän aivan meren ääreltä ja nautimme ateriasta lämpimässä ulkoilmassa. Muutamat varttuneet ihmiset viettävät päivää ravintolan ja meren väliin jäävällä kapealla uimarannalla. Merivesi on vielä syksylläkin lämmintä ja harmittelen hieman, ettei uimahousuja tullut tälle retkelle mukaan.

Kreikassa kannattaa aina tilata muutamia paikallisia alkuruokia jaettavaksi. Esimerkiksi viininlehtikääryleet ovat yleensä varma valinta. Koska meri on näin lähellä, valitsen pääruoaksi tietenkin kalaa. Kiireetön lounas on mukava kokemus. Merituuli puhaltaa hyvin kevyesti, ja tiedämme ettei näin kirkkaasta säästä nauttiminen onnistu enää muutaman päivän kuluttua lokakuisessa kotimaassa.

Poikkeamme näkemämme viitan perusteella sisämaahan päin ja päädymme pian Napoleonin taloksi kutsutun rakennuksen ovelle. Napoleon Bonaparte pysähtyi tarinan mukaan Ierápetrassa matkallaan kohti Egyptiä ja yöpyi paikallisen perheen luona. Hän pysytteli tuntemattomana, mutta isäntäväki löysi vieraan poistuttua Napoleonin allekirjoittaman kiitoskirjeen. Museoitu talo on paikalle saapuessamme jo tältä päivältä suljettu, mutta sisätiloissa ei ilmeisesti olisikaan kovin paljoa nähtävää. Voi myös olla niinkin, ettei Napoleon oikeasti edes koskaan astunut Kreetan kamaralle.

Jatkamme kävelyä Napoleonin talolta syvemmälle Ierápetran vanhankaupungin sokkeloisille kujille. Nimellä Kato Mera tunnettu alue periytyy ottomaanien ajalta ja siellä on mukava tehdä pieni kierros. Varjoissa makailevat kissat sopivat raukeaan tunnelmaan hyvin.

Vanhakaupunki vaikuttaa viihtyisältä asuinalueelta, jolla ei näy juurikaan palveluita. Muun muassa kukkaistutukset värittävät kujia, joita ei ole puunattu liian siisteiksi. Ympäristö on niin hiljainen, että melkein pelkäämme häiritsevämme paikallisten ihmisten rauhaa. Muutamat pikkulapset juoksentelevat leikeissään ja jonkin ikkunan takaa kuuluu kreikkalaista musiikkia.

Kato Meran päänähtävyytenä kohoaa entinen moskeija, jonka ottomaanit rakensivat 1800-luvun loppupuolella. Osa näyttävästä minareetista on romahtanut maanjäristyksessä. Moskeijan vieressä säilynyt kaivorakennus tuo aukiolle yhä turkkilaista tunnelmaa.

Ohitamme parkkipaikalle jätetyn automme ja suuntaamme vielä ravintoloiden ja matkamuistoliikkeiden reunustamalle toiselle rantakadulle, jossa emme vielä aiemmin käyneet. Näin syksyllä on jo hyvin hiljaista, eivätkä tarjoilijat houkuttele kulkijoita pöytiinsä.

Istahdamme kadun toisessa päässä kahvilaan, jossa nautin kreikkalaisesta jääkahvista frappésta. Retki on ollut mukavan kiireetön ja ulkoilmassa olevalla pehmeällä sohvalla voisi viipyä pidempäänkin.

Ierápetra ei tarjoa suuria nähtävyyksiä, mutta se ei olekaan täällä pääasia. Tarjolla olisi ollut pieni arkeologinen museo, jossa on joitakin lähistöltä tehtyjä löytöjä kaukaisesta menneisyydestä minolaiselta ja roomalaiselta ajalta. Kirkkoja on tietenkin kreikkalaiseen tapaan useampia. Esimerkiksi rannan tuntumassa kohoava Agía Fotinín kirkko näkyy kauas.

Nautin kovasti muutamasta tunnistamme Ierápetrassa. Kaupungissa on leppoisaa lomatunnelmaa ja ilmapiiri on ainakin näin lokakuussa hyvin rauhallinen. Keskikesän sesongillakin lienee hiljaisempaa kuin Kreetan vilkkaimmissa turistikohteissa. Ierápetran sijainti tarjoaa hyvät retkeilymahdollisuudet saaren itäosiin, ja voisin kyllä viihtyä täällä lepolomaa viettäen. Tunnetumpi lomakaupunki Ágios Nikólaos sijaitsee vain kolmenkymmenen kilometrin päässä Ierápetran pohjoispuolella.

Paluumatka sujuu samaa reittiä mitä tulimmekin. Ajatuksenamme oli poiketa Ierápetran länsipuolella Mýrtosin rannikkokylässä, mutta kello on jo sen verran paljon, että jätämme kohteen väliin. Pysähdymme sen sijaan kauempana, vuorilla kolmen vartin ajomatkan päässä Ierápetrasta sijaitsevan suuren muistomerkin luona.

Paikan päältä ei löydy paljoa tietoa, mutta selvitän jälkikäteen monumentin synkät taustat. Saksalaiset miehittäjät tappoivat syyskuussa 1943 tapahtuneessa Viannosin verilöylyssä yli viisisataa kreetalaista ja tuhosivat monia kyliä maan tasalle. Muistomerkille tuskin kannattaa varta vasten lähteä, mutta paikka on sekä historian että maisemien vuoksi pysähtymisen arvoinen, jos satut autoilemaan ohitse. Muistomerkin sijainti selviää tästä kartasta ja historiaa voi lukea englanniksi Wikipediasta.
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Jääkiekko1 vuosi sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä
-
Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Anaheim
-
Italia1 vuosi sittenKokemuksia Aostanlaakson maisemista
-
Ranska1 vuosi sittenChâteau des Milandes – Joséphine Bakerin linna
-
Ranska1 vuosi sittenMarqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna
-
Italia1 vuosi sittenAostanlaakson kylät Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Italia1 vuosi sittenPäiväretki tornin juurelle Pisaan
-
Englanti1 vuosi sittenLontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
-
Yhdysvallat11 kuukautta sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
30.10.2025 at 19:11
Itse en ole koskaan jostain syystä käynyt Kreikassa, mutta sinällään en yhtään imettele, että maa on niin suosittu matkakohde. Kivalta tuokin loma kuulosti. Muutama kohde tossa oli, jotka itseäni kiinnostaisi itseäni kovastikin.
Mika / Lähtöportti
31.10.2025 at 19:02
Kreikka on hyvin suosittu ja moni mieltää sen rantalomakohteeksi, mutta maassa riittää myös monenlaisia nähtävyyksiä. Esimerkiksi mantereella Ateenan Akropoliksella olen käynyt, mutta Meteoran luostarit ovat vielä näkemättä.