Seuraa somessa

Suomi

Kesäloman tahtia Visulahdessa

Julkaistu

-

Mikkelin Visulahti kuuluu maamme tunnetuimpiin lapsiperheiden kohteisiin. Saamani blogiyhteistyökutsu innosti lähtemään paikan päälle selvittämään, millaista menoa Visulahdessa on kesällä 2016.

Yhteistyössä Visulahti

Kutsu osui sopivasti kohdalle, koska olimme luvanneet viedä 6- ja 3-vuotiaat tyttäremme johonkin puuhapuistoon tänä kesänä. Huvipuistoja on kierretty jo urakalla, mutta Visulahden monipuoliset aktiviteetit ja vesipuisto kuulostivat meistä kiinnostavilta. Puiston sijainti viitostien varrella Mikkelissä oli meille erinomainen, sillä se osui reitillemme Pohjois-Karjalasta kotiin. Lapset eivät varsinaisesti nauti pitkistä ajomatkoista, joten taipaleen jakaantuminen kahdelle päivälle oli tervetullutta.

En ollut käynyt Visulahdessa koskaan aiemmin, vaikka tien varressa seisova dinosaurus ja tarttuva mainosrallatus ovatkin jääneet hyvin mieleen. Kyselin etukäteistietoja ystäviltäni. Jotkut olivat käyneet Visulahdessa joskus 80-luvulla, melko pian puiston avaamisen jälkeen. Mielikuvat eivät olleet kovin tuoreita ja heräsi jopa kysymyksiä, onko paikka pystynyt uudistumaan vai kenties kulahtanut kokonaan. Tuntui mukavalta ottaa asiasta selvää.

Lomakotitalo Visulahdessa
Meidät toivotetaan iloisesti tervetulleiksi portilla sijaitsevassa vastaanottorakennuksessa, jonka jälkeen pääsemme pysäköimään auton lomakotitalomme kulmalle. Majoitus on toimiva kokonaisuus. Varsinaisesta luksuksesta ei voida puhua, mutta talo on siisti, hyväkuntoinen ja jopa kodikaskin. Nelihenkiselle perheelle on riittävästi tilaa.

Lomakotitalo Visulahdessa
Keittiöstä löytyy kaikki tarvittava, ja takka luo mukavaa tunnelmaa. Molemmat makuuhuoneet ovat samalla lailla pelkistettyjä, niistä löytyy kaksi erillistä sänkyä sekä vaatekaappi. Saamme nukuttua hyvät unet ja kerättyä riittävästi voimia seuraavan päivän seikkailuihin. Täällä olisi voinut viihtyä kauemminkin.

Lomakotitalo Visulahdessa
Lomakotitaloista löytyy erikokoisia versioita 2–8 henkilölle, joissakin on myös oma sauna. Talot on rakennettu eri värisiksi kortteleikseen. Visulahden leirintäalueella näkyy karavaanareita sekä muutamia telttailijoita. Majoittua voi myös kymmenen neliön kokoisiin punaisiin leirintämökkeihin. Leirintäalueella voi pelata maksutta esimerkiksi minigolfia ja tennistä. Mikkelin palvelut ja nähtävyydet ovat vain muutaman minuutin automatkan päässä.

Dinosauria, Visulahti
Aloitamme Visulahden puistoon tutustumisen Dinosauriasta, jossa tyttäremme kuuluvat parhaaseen kohderyhmään. Lippuluukulle on puoliltapäivin jonoa, mutta etenemme kohtuullisessa ajassa sisään. Visulahden rannekkeella pääsee Dinosaurian lisäksi myös vahakabinettiin ja sisäleikkipaikka HyperDinoon. Dinosaurian alueella voi käyttää maksuttomia vetokärryjä, jotka tulevatkin tarpeeseen. Tavaroita on mukana paljon, sillä olemme varautuneet niin uimiseen kuin sadesäähänkin.

Dinosauria, Visulahti
Dinosauriassa on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja sekä vedessä että kuivalla maalla. Kuusivuotiasta kiinnostavat ensimmäisenä pomppulinnat, kun taas pikkusisko haluaa testata huvipuistolaitteita. Jonottaa ei tarvitse. Pari karusellia kelpaavat hyvin muun toiminnan lisänä, mutta varsinainen huvipuisto Visulahti ei ole. Hieman omia lapsiamme isommille suunnatut Vauhtijuna ja Ketjukaruselli ovat tämän kesän uutuuksia.

Dinosauria, Visulahti
Laskemme liukumäkeä ja kokeilemme pikaisesti kiipeilyaluetta, jonka köydet ja puutelineet lienevät olleet paikoillaan jo hyvän tovin. Liukuminen pientä rataa pitkin köydessä roikkuen on lapsille suurta hupia, mutta muu tasapainoilu ei tällä kertaa kiinnosta. Myös mikroautot jätetään tällä kertaa väliin, mutta pääsen sentään ajelemaan polkuautolla.

Dinosauria, Visulahti
Oleellinen osa Visulahti-kokemusta on pulahtaminen vesipuiston altaisiin. Tarjolla on omat alueensa niin aikuisille kuin pienille kahlaajillekin. Vesipuiston vetonauloja ovat vesiliukumäet, joita on tarjolla loiva, jyrkkä ja mutkikas malli. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta ehdin täyttää juuri neljäkymmentä, enkä ollut koskaan aiemmin laskenut vesiliukumäestä. Nyt testaan kaikki mäet useampaan kertaan ja hauskaa on kuin pikkupojalla.

Visulahti
Myös altaiden vieressä sijaitseva kumiveneellä laskettava liukumäki on kokeilemisen arvoinen, sillä vauhti kiihtyy yllättävän mukavasti. Kuusivuotias tytär kokeilee kanssani helpointa vesiliukumäkeä, mutta muuten lapset tyytyvät polskimaan pienimmille tarkoitetussa altaassa.

Dinogrilli
Pakenemme sadekuuron yllättäessä Dinogrilliin, sillä nälkä on ehtinyt jo yllättää. Tarjolla on perinteistä huvipuistoruokaa, kuten nakkisämpylöitä ja makkaraperunoita, mutta salaattivaihtoehtokin löytyy. Kahdentoista euron hampurilaisateria kuulostaa tyyriiltä, mutta hintataso ei toisaalta eroa muista huvipuistoista. Purilainen on majoneeseineen ilahduttavan maukas ja grillimauste antaa perusranskalaisiin miellyttävän säväyksen. Jos haluaa säästää, voi puistoon tuoda myös omat eväät.

Ravintola Kulkuri
Visulahden alueelta löytyy myös ravintola Kulkuri, jossa käymme vain ovella kääntymässä. Tarjolla olisi kellonajan mukaan joko aamiaista, buffetlounasta, pizzaa tai à la carte -annoksia.

Visulahden vahakabinetti
Visulahden vahakabinetti on noussut otsikoihin hahmojen saaman rajun kritiikin vuoksi. Hahmojen taso vaihtelee ja joukkoon mahtuu myös onnistuneita näköisnukkeja. Parilla niistä on jopa niin aidontuntuinen katse, että tuntuu melkein tarpeelliselta kysyä lupaa kuvan ottamista varten. Joukossa on kuitenkin myös paljon kammottavalla tavalla epäonnistuneita tekeleitä. Toivon sydämestäni, ettei ainakaan Ruotsin kruununprinsessa Victoria saavu koskaan Visulahteen katsomaan irvikuvaa itsestään.

Visulahden vahakabinetti
Teemu Selänne ei olisi mitenkään tunnistettavissa ilman Anaheim Ducksin paitaa ja kalmankalpea Juice Leskinen vähintäänkin hämmentää. Tauno Palo voisi olla kuka hyvänsä karjapaimen, eikä nukke edes muistuta elävää ihmistä. Näyttelystä löytyy suhteellisen aidoilta ihmisiltä näyttäviä nukkeja, joista on kuitenkin vaikea löytää esikuviensa piirteitä. Moni asia on vähän sinne päin, mutta ei niin justiinsa.

Visulahden vahakabinetti
Jos joukosta poistettaisiin muutama karmein tekele, olisi vahakabinetin yleisilme varmasti uskottavampi. Hahmojen vaihteleva taso on kuitenkin herättänyt keskustelua ja moni haluaa nähdä nuket omin silmin jo niiden saaman julkisuuden takia. Vahakabinettia ei voi verrata ulkomaiden Madame Tussaudseihin, mutta se toimii vähintäänkin rauhoittumispaikkana vauhdikkaampien aktiviteettien välissä. Suomen arvaamattomat säät tuntien on myös hyvä, että tarjolla on sisällä tapahtuvaa toimintaa.

Xon-puisto
Pienille lapsille suunnatun Dinosaurian lisäksi Visulahdesta löytyy myös suuremmille hurjapäille tarkoitettu Xon-puisto. Sen aktiviteetteihin pitää ostaa liput erikseen, mutta alueella voi kierrellä vapaasti. Käyntimme aikaan on hiljaista, emmekä pääse näkemään benji-hyppyjä tai värikuulasotaa. Tarjolla olisi muun muassa mönkijäsafareita, mikroautorata, sumopainipukuja ja mekaaninen rodeohärkä. Mikäli kiinnostusta tällaisiin aktiviteetteihin löytyy, saa Xon-puistossa varmasti vietettyä vauhdikkaan ja elämysrikkaan päivän.

HyperDino
Käymme totta kai testaamassa myös sisäleikkipaikka HyperDinon. Lapset viihtyvät suuressa seikkailulabyrintissa kauan. Eri tasoille on mukava kiipeillä ja liukumäkiä pitkin pääsee vauhdikkaasti alas. Ympäristö on kuin missä tahansa sisäleikkipaikassa. Täällä toiminta keskittyy labyrinttiin, koska muita aktiviteetteja riittää yllin kyllin seinien ulkopuolelta. Siskokset löytävät mieluisan leikkikaverin, eivätkä malttaisi lähteä millään pois.

Dinosauria, Visulahti
Palaamme vielä lopuksi Dinosauriaan. Ajattelemme syödä jäätelöt, mutta alueen jäätelökioski ja kahvila on jo ehditty sulkea. Onneksi Dinosaurian portilla sijaitsevassa kaupassa on sentään tuutteja jäljellä. Tungoksesta ei ole tietoa, joten saamme touhuta viimeisen tunnin kaikessa rauhassa. Sateen uhka on väistynyt ja ilta-aurinko lämmittää mukavasti. Lapset ihastuvat pieniin sähköautoihin, jollaisella kolmevuotiaskin osaa huristella sujuvasti pientä ympyrää. Trampoliinit kiinnostavat aina ja kun jonoa ei ole, pääsee aikuinenkin pomppimaan hyvillä mielin.

Dinosauria, Visulahti
Käymme tekemässä vielä lopuksi kierroksen polkuveneellä. Aluksen pohjalla on hieman vettä, veneen pinta on päässyt vähän likaantumaan ja pelastusliivitkin ovat jo nähneet parhaat päivänsä. Se ei kuitenkaan pahemmin haittaa menoa. Varjoisan joen pinta väreilee hyttysistä, auringonsäteet siivilöityvät puiden takaa ja suuret dinosauruspatsaat tarkkailevat etenemistämme. Käyttämällä ripaus mielikuvitusta saadaan aikaan kunnon seikkailu muinaisella virralla.

Visulahti
Lähdemme kotimatkalle tyytyväisinä, sillä Visulahti oli mukava paikka viettää kesäpäivä lasten kanssa. Olemme kiertäneet paljon huvi- ja leikkipuistoja sekä muita lasten kohteita, mutta tällainen puuhapuisto oli uusi kokemus. Tenavien iloa on aina mukava katsella ja jos lapsenmielisyyttä yhtään löytyy, voi aikuinenkin touhuta Visulahdessa vaikka mitä. Aktiviteetteja on mielestäni riittävästi yhdelle päivälle ja puiston yleisilme on siisti. Suurta tungosta ei ainakaan vierailupäivänämme ollut, joten aikaa ei tarvinnut rannekkeiden saamisen jälkeen kuluttaa jonottamiseen.

Totuus tulee lasten suusta. Kysyn autoon päästyämme, oliko Visulahdessa kivaa. Vastaus tulee empimättä: Oli! Voidaanko me joskus mennä sinne uudestaan?

Tämä kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Visulahden kanssa. Arviot ja mielipiteet ovat omiani. Tutustu Visulahteen tarkemmin osoitteessa www.visulahti.fi.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Terhi / Muru Mou

    22.7.2016 at 18:08

    Katsoin, että onpas tuo Jörn Donnerin vieressä oleva vahanukke hyvin tehty! En vain saanut päähäni, että ketä se esittää… 😀
    Olen käynyt Visulahdessa joskus lapsena ja tv-mainoksen tunnari on jäänyt hyvin mieleen. Paikasta en kylläkään paljoa muista, paitsi sen, että koin sen hieman tylsäksi. Onhan se varmasti vuosien (vuosikymmenten?!) saatossa muuttunut, ja tämän postauksen perusteella vaikuttaa ihan monipuoliselta paikalta.

    • Mika / Lähtöportti

      24.7.2016 at 11:29

      Haha, varmasti Visulahden vaikeimmin tunnistettava vahanukke 😀

      Tuntuu siltä, että monet tutut on käyneet Visulahdessa kauan sitten, mutta kenelläkään ei ole tuoreita kokemuksia sieltä. Itse kun en ollut aiemmin käynyt, niin en osaa kertoa muutoksista, mutta ainakin lapset tykkäsi kovasti ja heille riitti puuhaa koko päiväksi.

  2. Jonna / Lempipaikkojani

    23.7.2016 at 18:37

    Ha ha, mäkin katosin samaa elävän näköistä vahanukkea 😀 Olipa kiva lukea toisen bloggaajan kokemuksia Visulahdesta, juuri olimme itsekin siellä. Tykkäsimme kovasti. Etenkin lomatalosta ja uimarannasta. Kokonaisuutena oikein monipuolinen paikka viettää lapsiperheen lomaa.

    • Mika / Lähtöportti

      24.7.2016 at 11:35

      Mukava tietää näyttävänsä elävämmältä kuin Jörnin vahanukke 😀
      Hauska kuulla, että teilläkin oli onnistunut vierailu Visulahdessa. Lapsille riittää monenlaista puuhaa ja lomatalo oli yllättävänkin viihtyisä. Me ei ehditty uimarannalle, mutta oltiin toisaalta oltu ennen Visulahtea mökkilomalla järven rannalla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.

Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

villakokkonen_05


Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

villakokkonen_08

  
Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

villakokkonen_06


Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

villakokkonen_03


Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

villakokkonen_12


Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

villakokkonen_11


Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

villakokkonen_10


Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

villakokkonen_04


Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

villakokkonen_07


Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

villakokkonen_14


Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

villakokkonen_01


Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

villakokkonen_02


Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi. 

villakokkonen_13


Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.

Jatka lukemista

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja