Yhdistimme tasan vuosi sitten tekemäämme Krakovan-matkaan muutaman päivän Slovakiassa. Löysimme vieraanvaraisen maan, jonka kaunis luonto oli vasta heräilemässä uuteen kevääseen.

* Sisältää Booking.comin mainoslinkin

Tietoni Slovakiasta ja varsinkin sen nähtävyyksistä olivat etukäteen lähes olemattomat. Aloitin matkan suunnittelun etsimällä mukavaa majapaikkaa jostain Puolan rajan tuntumasta. Varasin lopulta yösijan Popradin kaupungissa sijaitsevasta *Boutique Hotel Villa Zauberista, joka täyttikin odotukset hyvin. Miltei takapihan poikki kulkeneelta rautatieltä kuului jonkin verran junien kolinaa, mutta seurueemme viihtyi siisteissä ja tilavissa huoneissa hyvin.

Ajomatka Krakovasta Popradiin sujuu vajaassa kolmessa tunnissa. Siirtyminen maasta toiseen on helppoa, sillä rajapuomi on nostettu pystyyn, eikä paikalla näy ristin sielua. Ohitamme havumetsiä, näemme häivähdyksiä sumun sekaan katoavista Tatran lumihuipuista ja ajamme muutamien laaksojen halki.

Popradin pikkukaupunki toimii porttina Tatran hiihtokeskuksiin, minkä vuoksi sieltä löytyy jopa kansainvälinen lentokenttä. Hiljaisessa keskustassa on iloisesti maalattuja vanhoja rakennuksia sekä hämmästyttävän suuri ostoskeskus. Koska talviurheilukausi on jo päättynyt, ei kaduilla tule vastaan muita ulkomaalaisia. Nautin kotoisan arkipäiväisestä tunnelmasta. On apteekkeja ja rautakauppoja, mutta sopivaa ravintolaa joutuu etsimään hetken. Mukava ruokapaikka sentään löytyy joka illaksi.

Avaraa baaria muistuttava Hodovna vaikuttaa suorastaan trendikkäältä. Pubiruokamaiset annokset, kuten kuvassa näkyvät porsasrullat, maistuvat erinomaisesti ja hintataso on ilahduttavan alhainen. Marcon sisustus ei ole erityisen viehättävä tai viimeistelty, mutta ravintola ajaa asiansa. Tarjoilu toimii kiitettävästi ja reilunkokoiset annokset karkottavat nälän pitkäksi aikaa. Koliba vaikuttaa perinteikkäältä slovakkiravintolalta, jonka koristelussa on käytetty kaikkea mahdollista eläinten taljoista räsymattoihin. Annokset ovat paikalliseen tapaan suuria, konstailemattomia ja lihapainotteisia.

Slovakian-matkamme ehdoton kohokohta on vierailu Spišin linnassa, josta olen julkaissut postauksen jo aiemmin. Lähdemme linnalta pienelle autoilukierrokselle Slovakian keskiosiin. Tie kiemurtelee hiljaisten kylien halki ja aurinko valaisee laaksojen kumpuilevia niittyjä. Pääkatujen varsilla on pieniä värikkäitä taloja. Nousemme mutkikasta tietä pitkin vuoristoon ja kierrämme Slovak Paradisen kansallispuiston ympäri. Vaikka pääsemme korkealle, ei puiden takaa juuri erotu maisemia. Kansallispuiston patikkapolut eivät ole talven jäljiltä vielä kehuttavassa kunnossa, emmekä muutenkaan ole varustautuneet metsäretkelle. Uskon Slovak Paradisen olevan kesällä nimensä veroinen, mutta pelkkä autoretki kansallispuiston laitamilla ei tarjoa suuria elämyksiä.

Suunnistamme näkemäni maisemakuvan perusteella Dedinkyyn. Palcmanská Maša -nimisen tekojärven rannalla sijaitseva pikkukylä vaikuttaa melko idylliseltä, muttei silti kutsu tekemään tarkempaa tuttavuutta. Ihmettelemme suurta patoa ja jatkamme matkaa Popradin suuntaan. Tie sukeltaa kanjoniin, jonka pohjalla virtaa vuolas joki. Lauma komeasarvista ylämaankarjaa syö ruohoa niityllä ja jossain on hevoslaitumia. Maisemat kallioineen ja havumetsineen paranevat, mutta pysähdyspaikkoja ei juuri ole.

Sopivasta suunnasta lähestyttäessä Poprad on melko absurdi näky. Suhteettoman laajan peltoaukean takana kohoaa valtava kerrostalojen rivistö. Kaupunkia vartioivat mahtavat Tatran huiput, jotka kohoavat korkeuksiin hämmentävällä tavalla suoraan tasangon laidalta.

Vaikka emme ole varustautuneet varsinaisille vaelluksille, haluamme silti tutustua Štrbské Plesoon. Se on samannimisen järven mukaan nimetty hiihtokeskus Ylä-Tatran vuoristossa. Konsonanttipitoinen nimi on saattanut jäädä talviurheilun seuraajien mieliin. Štrbské Plesossa pidettiin pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut vuonna 1970 ja maailmancupin osakilpailuja vielä 1990-luvulla. Hiihtokeskus hyppyrimäkineen on edelleen käytössä, mutta aivan kovimman tason kilpailuja ei ole järjestetty aikoihin.

Matka Popradista Štrbské Plesoon sujuu puolessa tunnissa. Hyväkuntoisen moottoritieosuuden jälkeen kiivetään pienempää tietä pitkin kohti vuoria. Ennakko-odotukseni ovat tuoneet mieleen Slovenian satumaisen Bledin. Štrbské Pleso ei tarjoa aivan yhtä näyttävää elämystä, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä toki löytyy. Molempien vuoristojärvien ympäri kulkee muutaman kilometrin mittainen hyväkuntoinen lenkkipolku ja ilma tuntuu raikkaalta hengittää.

Štrbské Pleso paljastuu melko suosituksi ulkoilukohteeksi, jonka parkkipaikan liepeillä on meneillään melkoiset markkinat monine rihkamakojuineen. Pysäköinti koko päiväksi maksaa kuusi euroa. Ympäristössä olisi runsaasti muitakin ulkoilureittejä, mutta valitsemme helpon kävelyn järven ympäri. Vuoriston sää on muutaman asteen viileämpi kuin alhaalla kaupungissa.

Ilmassa on kevättä ja suuret sammakot kurnuttavat äänekkäästi vesilammikoissa. Lähes kaikki lumet ovat jo sulaneet, mutta noin puolet järvestä on edelleen ohuen jään peitossa.

Maisemat paranevat edetessämme etelärannalle, josta järven takana kohoavat Tatra-vuoret näkyvät upeasti. Maisemaan kuuluu myös erikoinen Patria-hotelli sekä suuri hyppyrimäki. Štrbské Pleson muut hotellit sijaitsevat vieretysten täällä järven etelärannalla.

Järven kiertävä reilun kahden kilometrin mittainen kävelyreitti on hyvässä kunnossa, joten matka etenee mukavasti. Aurinkoisena alkanut lauantai on houkutellut poluille runsaasti kaikenikäisiä retkeilijöitä. Käymme välillä kurkkaamassa maisemaa myös alas laaksoon päin.

Seuraamme hetken, kuinka paikallisesta hääparista otetaan kuvia kaunista taustaa vasten. Järven varjoisan pohjoisrannan tuntumasta löytyy vielä lunta, mutta ladut eivät ole enää hiihtokunnossa. Kylmä viima puhaltaa, joten palaamme reipasta tahtia parkkipaikalle.

Tutustumisemme Spišin linnaan, Štrbské Plesoon ja Popradin kaupunkiin jättävät Slovakiasta erittäin positiivisen mielikuvan. Maata voi kehua myös vieraanvaraiseksi, turvalliseksi sekä edulliseksi matkakohteeksi. Slovakia kannattaa pitää mielessä, jos etsit hieman tuntemattomampaa Eurooppaa, mutta haluat silti pysytellä keskieurooppalaiset standardit täyttävässä ympäristössä.