Vietimme äskettäin vaimon kanssa mukavan viikonlopun Bergamossa. Yksi pohjoisitalialaisen kaupungin häikäisevimmistä nähtävyyksistä on Santa Maria Maggioren basilika, joka sykähdyttää myös paljon kirkkoja nähneitä matkailijoita.

Bergamon kaupunki jakautuu maantieteellisesti ylä- ja alakaupunkiin, joista kukkulan päällä kohoava yläkaupunki eli Città Alta on selvästi vanhempi. Venetsialaiset rakensivat 1500-luvulla Città Altan ympärille tukevat muurit, joiden sisäpuolella voi edelleen ihailla keskiaikaista arkkitehtuuria.

Todellinen helmi rakennusten joukossa on Basilica di Santa Maria Maggiore, jonka sisätilat saavat lähestulkoon haukkomaan henkeä. Olen vieraillut lukemattomissa kirkoissa ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa, mutta tuskin mikään noista rakennuksista on tehnyt yhtä suurta vaikutusta nimenomaan sisätilojensa osalta. Viime vuonna julkaisemassani jutussa mainituista 12 kirkosta ehkä Pariisin Sainte-Chapellen sisätilat vetävät Santa Maria Maggiorelle vertoja, mutta aivan erilaisella tyylillä.

Santa Maria Maggiore sijaitsee Città Altan parhaalla paikalla kaupungin symbolin Campanone-tornin ja Bergamon tuomiokirkon kainalossa. Basilikan julkisivulla on kaksi ovea, joista pienempi mutta tavallaan keskeisemmältä näyttävä ei johda varsinaiseen kirkkoon vaan Colleonin kappeliin. Bartolomeo Colleoni oli 1400-luvulla elänyt sotapäällikkö, joka halusi rakennuttaa itselleen oman mausoleumin. Vaikka Colleoni palvelikin suurimman osan palkkasoturin urastaan Venetsiaa, oli hän ylpeä bergamolaisista juuristaan. Tarkalleen ottaen Colleoni syntyi Solzan kylässä Bergamon lähistöllä.

 
Colleonin kappelissa vieraileminen on ilmaista, joskin euron vapaaehtoista lahjoitusta suositellaan. Kappelin sisällä ei saa ottaa valokuvia, ja paikalla päivystävä matkamuistokauppias huolehtii kiellon noudattamisesta. Hillityn tyylikkäällä taiteella koristeltu kappeli on kaunis. Mieleen jäävät lähinnä keltasävyistä kupolia koristavat klassiset maalaukset, tummanpuhuva alttari sekä seinällä komeileva kullattu ratsastajapatsas. Kappelin ulkopuolella olevasta aidasta löytyy Colleonin vaakuna, jossa näkyvät kuviot eivät suinkaan ole esimerkiksi valkosipuleita vaan kiveksiä. Bartolomeo Colleonilla oli kuulemma kolme kivestä, ja sotapäällikkö oli tästä niin ylpeä että asia tulee esille jopa suvun vaakunassa.

Viereinen suurempi ovi johtaa varsinaiseen Santa Maria Maggioren basilikaan. Sisäänpääsy maksaa viisi euroa, ja vaikken kirkkojen pääsymaksuista periaatteessa pidäkään, maksamme tällä kerralla mielellämme. Näin upeaa nähtävyyttä ei kannata jättää Bergamossa väliin!

Basilika rakennettiin kiitokseksi Neitsyt Marialle, jonka uskottiin suojelleen bergamolaisia Pohjois-Italiaa riivanneelta ruttoepidemialta. Pääalttari vihittiin käyttöön vuonna 1185, mutta työt jatkuivat tuon jälkeen vielä kauan ja esimerkiksi kellotorni saatiin valmiiksi vasta 1400-luvulla. Tuon jälkeen on tehty vielä paljon muutakin.

Suurimman vaikutuksen heti ensi silmäyksellä tekevät runsaat kattomaalaukset, jotka edustavat barokkityyliä. Monet niistä ovat peräisin 1600-luvulta, jolloin elettiin barokin kultakautta Italiassa. Ulkopuolelta rakennus on sen sijaan säilyttänyt paremmin vanhemman romaanisen ulkoasunsa.

Huomio kiinnittyy seuraavaksi hämmästyttävän hienoon rippituoliin, joka on paikallisen Andrea Fantonin reilut kolmesataa vuotta vanha luomus. Rippituoliin veistetyissä aiheissa toistuvat katumus ja armo. Taustalla näkyy yksi kirkon arvokkaista seinävaatteista.

Pysähdymme tutkimaan mestarillisesti veistettyjä yksityiskohtia, joissa riittäisi ihailtavaa pidemmäksikin aikaa. Kyllä kannattaisi tehdä hieman pikku syntejä, jos niitä pääsisi tunnustamaan näin upeaan rippituoliin.

Yksi kirkon nähtävyyksistä on bergamolaisen säveltäjän Gaetano Donizettin hauta. Esimerkiksi oopperasta Lemmenjuoma tunnettu Donizetti oli aikansa merkittävimpiä säveltäjiä Vincenzo Bellinin ja Gioacchino Rossinin rinnalla. Keväällä 1848 menehtyneen Donizettin hautamuistomerkki on kuvanveistäjä Vincenzo Velan käsialaa.

Kirkon kuoriosa eli alttarin ympäristö on näyttävä. Suurimpana taideteoksena erottuu Camillo Procaccinin maalaama Apostolit Neitsyt Marian tyhjän ja kukkia täynnä olevan haudan ympärillä.

Korkealla hämmästyneitä apostoleita kuvaavan alttaritaulun yläpuolella on Gian Paolo Cavagnan kupoliin maalaama teos, jossa Neitsyt Maria astuu enkeleiden ympäröimänä taivaaseen. Kahden eri maalarin työt täydentävät hienosti toisiaan.

Kuoriosassa pääsee käymään ja ihailemaan erilaisia yksityiskohtia lähempää. Itseäni kiinnostavat erityisesti taidokkaat puuveistokset. Opin vasta jälkikäteen, että kuorin arvokkaimpina taideteoksina pidetään taulumaisia puusta tehtyjä upotustöitä, jotka suunnitteli taidemaalari Lorenzo Lotto ja toteutti paikallinen puuteoksiin erikoistunut taituri Giovan Francesco Capoferri.

Kirkko on täynnä taidetta, ja moni teos jää tällaisella omatoimisella vierailulla varmasti huomioimatta. Sivualttaria koristaa Antonio Bosellin kaikkia pyhimyksiä esittävä maalaus.

Alttarin edustalla roikkuu varsin rujolta näyttävä veistos, joka esittää ristiinnaulittua Jeesusta. Veistoksen arvellaan olevan peräisin 1300-luvulta, mutta sen tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Veistos sopii kirkkoon hyvin, mutta sen tyyli eroaa melko lailla ympärillä näkyvästä barokkitaiteesta.

Tästä kirkosta ei millään malttaisi lähteä pois, sillä erityisesti runsaissa kattoon tehdyissä taideteoksissa riittää ihailtavaa. Maalaukset, veistokset ja muut kullatut koristeet sopivat mielestäni saumattomasti yhteen.

Sali on riittävän suuri ollakseen mahtipontinen, mutta toisaalta sen koko on hyvin helposti lähestyttävä kaikista kookkaimpiin kirkkoihin verrattuna. On myös miellyttävää, että paikalla on vierailumme aikana vain muutamia ihmisiä.

Käännymme ulko-ovella katsomaan kirkkosalia vielä kerran. Kevätaurinko paistaa ikkunasta muodostaen samanlaisia säteitä kuin taivaallista valoa kuvaavissa uskonnollisissa maalauksissa. Minusta tuntuu että löysin juuri uuden suosikkikirkkoni Italiassa. Kauneus on aina katsojan silmissä, mutta Bergamon Santa Maria Maggioressa on ainakin omaan makuuni aivan erityistä hohdokkuutta.

Olemme tehneet vaimoni kanssa useana peräkkäisenä keväänä matkan Milanoon, jossa olen nähnyt suosikkiseurani Interin ottelun. Tänä vuonna reissu suuntautui Milanon sijasta Bergamoon, mutta ohjelmassa oli nytkin yhden sinimustan joukkueen peli.

Kiintymykseni Interiin ei ole mitenkään heikentynyt, mutta ajattelin että voisi olla mukavaa tehdä perinteinen kevätreissu vaikkapa joka toinen vuosi Milanon sijasta johonkin muuhun italialaiseen kaupunkiin. Kiinnostavia Serie A -joukkueita löytyy monelta paikkakunnalta, ja olin tätä ennen käynyt pelissä vain viidellä eri stadionilla saapasmaassa. Monta hienoa kaupunkiakin on vielä näkemättä.

Kaunis ja viihtyisä Bergamo on erinomainen matkakohde vaikkapa romanttiselle viikonlopulle, sillä tarjolla on sopivasti nähtävää sekä italialaiseen tapaan paljon hyviä ravintoloita. Reissun helppouden takaavat suorat lennot Helsingistä joko Norwegianin tai Ryanairin siivin. Myös jalkapallon kannalta Bergamo on hyvä valinta, sillä kaupungin ylpeys Atalanta on menestynyt kokoonsa nähden erinomaisesti jo usean vuoden ajan. Tällä kerralla sen vieraaksi Italian pääsarjan otteluun saapuu toinen perinteikäs Serie A -seura Udinese.

Atalantan joukkue on bergamolaisille tärkeä, ja seuran tunnus näkyy esimerkiksi joidenkin ravintoloiden ja hotellien ovilla. Kaduilla kulkiessa ei voi olla huomaamatta erilaisia tolppia värittäviä sinimustia tarroja, joita ovat liimailleet Atalantan ultrakannattajat. Atalantan äärikannattajat kuuluvat Italian kiihkeimpiin, eikä heillä ole juurikaan ystäviä saapasmaan muissa kaupungeissa.

Hotelliltamme Bergamon yläkaupungista Città Altasta on noin puolen tunnin alamäkeen viettävä kävelymatka stadionille. Otteluareena näkyy jo kaukaa laakson pohjalla. Vanhassakaupungissa ei näy merkkejä illan ottelusta, mutta tunnelma tiivistyy noin puolen kilometrin päässä stadionilta. Liikenne on pysäytetty, jotta vieraskannattajat pääsevät moottoripyöräpoliisien saattamina ongelmitta perille. Udinesta saapuvien bussien ikkunoissa heiluvat mustavalkoiset liput ja kaulaliinat. Liikenteen ohjaamisesta näyttävät huolehtivan lähinnä virkavallan opastamat vapaaehtoiset, joille on annettu tehtävää varten siniset poliisikypärät päähän.

Atalanta pelaa kotiottelunsa tiivistunnelmaisella New Balance Arenalla, jonka laajamittainen remontti valmistui syksyllä 2024. Pian sata vuotta täyttävä jalkapallopyhättö on tunnettu myös perinteisellä nimellään Stadio Atleti Azzurri d’Italia, edellisen sponsorinsa mukaan Gewiss Stadiumina sekä yksinkertaisesti Stadio di Bergamona. Uudistetun stadionin arvostuksesta kertoo, että Italian jalkapalloliitto valitsi sen pelipaikaksi maaliskuun lopulla odottavaan tärkeään MM-jatkokarsintaotteluun Pohjois-Irlantia vastaan.

Atalanta tunnetaan juniorityöstään, jota on pidetty jopa Italian parhaana. Seuran nuorisojoukkueista ovat ponnistaneet vuosikymmenten varrella maajoukkueeseen tai ainakin Serie A:n ystävien tietoisuuteen muiden muassa Roberto Donadoni, Gaetano Scirea, Riccardo Montolivo, Giampaolo Pazzini, Giacomo Bonaventura, Dejan Kulusevski sekä Alessandro Bastoni. Atalantan edustusjoukkue on pelannut Italian Serie A:ssa kaikkiaan 65 kautta, mikä on eniten kaikista niistä seuroista, jotka eivät ole koskaan voittaneet mestaruutta. Palkintokaapista löytyy kuitenkin Italian cupin voitto keväältä 1963 sekä tuoreempana saavutuksena Eurooppa-liigan pokaali toukokuulta 2024.

Katselen hetken stadionin ympäristöä, mutta kun oma porttini tulee pian vastaan, päätän astua sisään. Valitsemani Tribuna Rinascimento eli renessanssikatsomo näyttää kadun puolelta suorastaan antiikkiselta rakennukselta, jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä kuvassa näkyvän modernin päätykatsomon kanssa. Päädyn lipun ja henkilöllisyystodistuksen tarkastamisen jälkeen lyhyelle käytävälle, jonka varrelta näyttäisi pääsevän vip-tiloihin. Koska kyseiset salit eivät ole minua varten, olenkin jo muutamalla askeleella matalan katsomonosan penkeillä. Minkäänlaisia myyntipisteitä ei tällä reitillä tule vastaan, mutta juotavaa sekä pikku purtavaa saisi kaikesta päätellen jostain muualta. Kauppiaita kiertää myös katsomossa.

Ostan aina pääsyliput seurojen virallisilta nettisivuilta, ja Atalantan sivustolla tämän ottelun hintahaarukka osui 24–70 euroon. Harkitsin tunnelman kannalta jompaakumpaa päätyä, mutta valitsin lopulta ottelun seuraamisen kannalta erinomaisen paikan keskiviivan tuntumasta. Hintaa lipulle tuli 55 euroa. Stadion on nykymuodossaan sikäli mielenkiintoinen, että pitkien sivujen katsomot ovat jääneet kovin pieniksi massiivisiin päätyihin verrattuna. Paikkoja on yhteensä vajaalle 25 000 katsojalle ja yleisökeskiarvo pyörii pari tuhatta maksimin alapuolella. Bergamon stadion siis täyttyy hyvin, mutta irtopaikkoja pitäisi silti löytyä melkein mihin tahansa otteluun.

Vuonna 1907 perustettu Atalanta on esimerkiksi Helsingin Jalkapalloklubin ikätoveri. Perustajina toimineet paikalliset opiskelijat löysivät seuran nimen kreikkalaisesta mytologiasta. Antiikin Atalanta oli voimakas ja itsenäinen naishahmo, joka menestyi metsästäjänä sekä soturina. Hahmosta juontaa juurensa myös jalkapalloseuran lempinimi La Dea, Jumalatar. Sinimustat raitapaidat otettiin käyttöön vuonna 1920, kun mustavalkoisissa tuohon asti pelannut Atalanta yhdistyi samaksi seuraksi sinivalkoisen Società Bergamasca di Ginnastica e Scherman kanssa.

Atalantasta ei voi oikeastaan puhua mainitsematta Gian Piero Gasperinia, joka valmensi La Deaa yhdeksän vuotta aina viime vuoden kevääseen saakka. Harmaantunut herrasmies johti Bergamon sinimustat ennennäkemättömälle tasolle, johon kuului Eurooppa-liigan voiton lisäksi muun muassa Serie A:n kolmas sija peräti neljällä eri kaudella. Mestarien liigassa Gasperinin Atalanta ylsi parhaimmillaan kahdeksan joukkoon ja Italian cupissa tuli kolme tappioihin päättynyttä finaalipaikkaa. Nyt Atalantassa eletään Gasperinin jälkeistä aikaa, mutta taso ei ole päässyt ainakaan pahasti romahtamaan.

Atalanta aloitti kauden Gasperinin oppipoikana tunnetun Ivan Jurićin johdolla, mutta kroaattiluotsi sai heikkojen esitysten jälkeen kenkää jo marraskuussa. Tilalle tullut Raffaele Palladino on tehnyt kelpo työtä ja hänet palkitaankin ennen ottelun alkua Serie A:n helmikuun parhaana valmentajana. Atalanta roikkuu mukana taistelussa ensi kauden eurokentille pääsystä ja sillä riittää myös muita kiireitä. Tämän illan kamppailua edelsi Italian cupin välierien ensimmäinen osaottelu ja muutaman päivän kuluttua odottaa haastava Mestarien liigan kamppailu Bayern Müncheniä vastaan.

Vierasjoukkue Udinese on tullut itselleni vuosien varrella kuin huomaamatta yllättävän tutuksi, sillä tämä on jo neljäs paikan päällä todistamani friulilaisseuran ottelu. Olen nähnyt aiemmin yhden Udinesen kotiottelun sekä kaksi vieraspeliä Milanossa. Udinesen asemasta Italian jalkapallokartalla kertoo jotain, että sen lisäksi vain neljä seuraa on pelannut pääsarjassa jokaisella kaudella edellisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Joukkue lähtee illan otteluun tutusti sarjataulukon keskivaiheilta ilman suurempaa vaaraa putoamisesta tai realistisia toiveita europeleihin pääsemisestä. Cup-kilpailut ovat tämän kauden osalta ohitse.

Ensimmäinen puoliaika sujuu enimmäkseen Atalantan hallinnassa, mutta hyvien maalintekopaikkojen luominen on vaikeaa. Nautin ottelutapahtumien lisäksi tunnelmasta. Atalantan ultrat ovat kansoittaneet pohjoispäädyn eli Curva Nord Pisanin, josta kuuluu äänekkäin kannustus suurten lippujen ja ajoittaisten pienten savujen sävyttämänä. Myös vastakkaisessa päädyssä Curva Sud Morosinissa heiluu Atalantan lippuja, mutta meno on hieman rauhallisempaa. Vieraskannattajat on sijoitettu Curva Sudin kulmaukseen. Myös ympärilläni istuvat ihmiset eläytyvät ottelutapahtumiin, ja vaikken päätykatsomossa olekaan, kuuluvat tunnelmaa kohottavat laulut tiiviillä stadionilla hyvin.

On hauskaa seurata televisiosta tuttuja pelaajia niin läheltä, että monet ilmeet erottuvat ja toisinaan jopa huudotkin kuuluvat. Katson mielenkiinnolla esimerkiksi Atalantan peliä pyörittävien Mario Pašalićin ja Lazar Samardžićin otteita. Saan ensimmäisellä puoliajalla seurata erityisen läheltä laidalla kirmaavaa Kamaldeen Sulemanaa, jonka nopeus tuottaa Udinesen puolustukselle jatkuvia ongelmia. Myös Atalantan nuori Lorenzo Bernasconi pelaa tällä laidalla varsin hyvin ja puolustaja Sead Kolasinac esittää varmoja otteita.

Udinesen hyökkäyspelaamisessa avainroolit ovat härkämäisellä brittikärjellä Keinan Davisilla sekä aina arvaamattomalla Nicolò Zaniololla. Zanioloa on pidetty yhtenä italialaisen jalkapallon suurista lahjakkuuksista, mutta loukkaantumiset ja hankala luonne ovat estäneet nousun terävimmälle huipulle. Skandaalit, riidat ja ailahtelevat otteet ovat sääli, sillä Italia kaipaisi Zaniolon kaltaisten lahjakkuuksien täyden potentiaalin hyödyntämistä. Mieleen tulevat Antonio Cassanon tai Mario Balotellin kaltaiset pelaajat, joiden urat eivät kentän ulkopuolisten asioiden vuoksi koskaan nousseet täyteen loistoonsa.

Näin Zaniolon edellisen kerran paikan päällä Lontoossa pari vuotta sitten, jolloin hän onnistui maalinteossa Aston Villan paidassa West Hamia vastaan. Nyt hän kohauttaa kaukaa lähettämällään pallolla, joka uhkaa Atalantan maalin takanurkkaa. Vierasjoukkue siirtyy hieman pelitapahtumien vastaisesti johtoon avausjakson loppupuolella. Zaniolo antaa hyvän kulmapotkun ja vahvaa kautta pelaava tanskalaispuolustaja Thomas Kristensen puskee pallon helposti verkkoon. Atalantan Odilon Kossounou jää tilanteessa pahasti tanskalaisen jalkoihin, mutta tuomari ei näe tilanteessa rikettä.

Atalanta vaihtaa tauolla keskikenttäpelaajaa, kun kovin epävarmasti esiintynyt Yunus Musah tekee tilaa joukkueen runkopelaajiin kuuluvalle Marten de Roonille. Kärkipelaaja Gianluca Scamacca herättelee pian tauon jälkeen kotijoukkuetta ampumalla terävästi tolppaan. Atalantan haaveet tuntuvat kuitenkin kaatuvan, kun hyvin pelannut Udinesen Davis vie vieraat kahden maalin karkumatkalle. Pallo jää pomppimaan Atalantan rangaistusalueelle, ja kookas britti sijoittaa pelivälineen kylmän viileästi takakulmaan.

Kotijoukkueen loppukiri käynnistyy toden teolla, kun jäljellä on vartin verran varsinaista peliaikaa. Nicola Zalewskin millintarkka keskitys löytää Scamaccan, joka puskee varmasti Atalantan avausmaalin. Kotiyleisö herää entistä innokkaampaan kannustukseen ja räjähtää kunnon huutoon vain muutamaa minuuttia myöhemmin. Scamacca on jälleen päineen välissä ja tasoittaa pelin. Molemmat joukkueet hakevat vielä viime minuuteilla varsin rohkeasti voittomaalia, mutta loppunumerot kirjataan 2–2. Atalanta ja Udinese tarjosivat italialaisen jalkapallon ystävälle jännittävän ottelun, jota kelpasi seurata hyvältä paikalta.

Poistun kadulle ja katselen löytyisikö stadionin ympäriltä vielä jotain helposti mukaan napattavaa syötävää. Huomaan vain yhden ruokakojun, jonka ympärillä on kohtalaisen paljon jonoa. Ero on melkoinen muihin käymiini italialaisiin stadioneihin, joiden tuntumassa riittää yleensä pitkä rivi vastaavia vaihtoehtoja. Syinä lienevät sekä tiiviin alueen tilanpuute että stadionrakennuksessa toimivat pikaruokaravintolat. En jaksa jonottaa, joten suuntaan askeleeni kohti Bergamon muita houkutuksia. Italialainen jalkapallo-ottelu on ollut jälleen kerran hieno elämys. Ensi kaudella toivon näkeväni Serie A:ta ainakin Milanossa, mutta kenties sen lisäksi jollakin muullakin paikkakunnalla.

Tutustu myös Lähtöportti-blogin muihin jalkapalloaiheisiin juttuihin.