Irlanti
Tyrskyjä Irlannin vanhimmalla majakalla
Irlannin kaakkoisosassa sijaitsevan Wexfordin kreivikunnan rannikolta pistää esiin kapea Hookin niemi. Niemen itseoikeutettuna maamerkkinä toimii maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva majakka. Seudun muita nähtävyyksiä ovat raunioituneet luostarit sekä kummitusten asuttama Loftus Hall.
Kapea tie mutkittelee peri-irlantilaiselta näyttävän maalaismaiseman halki. Valkoiset lampaat täplittävät matalille kukkuloille kohoavia peltoja. Vihreä kasvillisuus on peittänyt kiviaidat, joiden takana näkyy muutamia taloja sekä värikkäästi maalattu yksinäinen pubi. Niemen kaventuessa maasto tasaantuu ja esiin ilmestyy meri, jonka maaliskuiset tyrskyt näyttävät hyisiltä. Jatkuva tuuli on taivuttanut osan puista ja pensaista nojaamaan sisämaahan päin.
Viimein edessämme näkyy Hookin majakan ylväs hahmo. Se on vartioinut niemeä jo noin kahdeksansadan vuoden ajan. Maailman vanhimmasta majakasta voidaan keskustella, ja esimerkiksi Espanjan La Coruñassa sijaitsevalla Herkuleen tornilla on pidempi historia. Irlannissa ollaan kuitenkin vakuuttuneita, että Hook Lighthouse on maailman vanhin edelleen toimiva majakka, jonka alkuperäiset rakenteet ovat säilyneet ehjinä.
Astumme sisään vierailijakeskukseen ja ilmoittaudumme opastetulle kierrokselle. Etukäteistietojeni mukaan kierroksia järjestetään tähän aikaan vuodesta vain tasatunnein, mutta opastuksia onkin saatavilla puolen tunnin välein. Kierros rakennuksen eri kerroksiin tarjoaa mielenkiintoisen matkan alueen historiaan.
Niemelle jo varhaiskristillisellä ajalla saapuneilla munkeilla oli tapana sytyttää varoitustulia merenkulkijoille. Varsinaisen majakan pystytti 1200-luvun alussa Pembroken jaarli William Marshal, joka halusi turvata laivaliikenteen hallitsemiinsa satamiin. Paikallisesta kalkkikivestä rakennetuista seinistä tuli jopa neljä metriä paksuja. 35 metrin korkeuteen kohoava torni kuuluu Irlannin merkittävimpien keskiaikaisten rakennusten joukkoon.
Ulkoa päin varsin modernilta näyttävän majakan ikä alkaa paljastua, kun pääsemme tutustumaan karuihin sisätiloihin. Majakan ylläpidon hoitivat aluksi munkit. Ryhmä läheisen luostarin veljiä saapui aina muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan huolehtimaan tulen palamisesta ja merenkulkijoiden turvallisuudesta. Majakan kahdessa eri kerroksessa on takan lämmittämät huoneet, joiden yhteydestä löytyvät myös pienet keittiöt sekä rukoilemiseen soveltuneet kammiot.
Munkkien työ päättyi ja tuli sammui muutamaa vuosisataa myöhemmin, viimeistään Henrik VIII:n tuhottua Irlannin katolisen luostarilaitoksen. Kivikkoisen rannikon lukuisat haaksirikot saivat seudun merimiehet ja kauppiaat vaatimaan majakan palauttamista toimintaan. Majakka kunnostettiin 1600-luvulla, jolloin tuli suojattiin lasi-ikkunoilla. Paikalle palkattiin majakanvartija sekä kaksi apulaisvartijaa, jotka kaikki asuivat perheineen ahtaassa tornissa. Rakennus sai nykyisen raidallisen ulkonäkönsä 1860-luvulla tehdyissä korjaustöissä. Majakka sähköistettiin vuonna 1972 ja automatisoitiin 1996, jolloin majakanvartijan työ lakkautettiin.
Astumme majakan sisällä kuultujen esittelyjen ja lyhyiden videoesitysten jälkeen parvekkeelle, jonne viileä tuuli pääsee puhaltamaan täydellä voimallaan. Ilmassa on hieman kosteutta, mutta sadepilvet ovat onneksi väistyneet. Näkymä niin Kelttienmerelle kuin Hookin niemellekin on komea.
Laskeudumme tornin yhteyteen rakennettuun uudempaan tilaan, jonka ikkunoista on mukava tarkkailla merta. Kiikariin osuu tummia lintuja, joita epäilen merimetsoiksi. Kyselen oppaalta valaista ja delfiineistä. Niitä voi kuulemma nähdä marras- ja helmikuun välisenä aikana, mutta varsinkin valaat pysyttelevät kaukana rannasta. Valaita saattaa nähdä veneretkillä, mutta esimerkiksi kuluneena talvena havaintoja oli kertynyt vain muutamia.
Tutkimme hetken majakan vanhaa esineistöä, kunnes siirrymme kahvilan lämpimien kaakaokuppien ääreen. Irlannin rannikkoa vartioi yli 70 majakkaa, joista Hookia voi hyvällä syyllä pitää merkittävimpänä. Se on vaikuttava nähtävyys niin historiansa kuin maisemiensakin puolesta. Mikäli Irlannin majakat kiinnostavat, kannattaa tutustua Great Lighthouses of Ireland -sivustoon. Jos haluat peräti yöpyä jollakin irlantilaisella majakalla, voit tutustua mahdollisuuksiin Irish Landmark Trustin sivuilla.
Jo matkalla majakalle silmään pisti peltoaukean keskellä kohoava suuri harmaa rakennus. Aurinkoisellakin säällä hieman puistattavalta näyttävää Loftus Hallia pidetään Irlannin aavemaisimpana talona. Sen sanotaan olevan paholaisen riivaama ja siellä uskotaan asuvan ainakin nuoren Anne-nimisen naisen haamu. Aikoinaan Loftuksen perheen omistamalla rakennuksella on vuosisatoja pitkä ja monivaiheinen historia.
Hookin niemi ja koko Wexfordin kreivikunta kuuluu Ireland’s Ancient Eastiksi nimettyyn alueeseen, jossa muinaiset tarinat tulevat käsin kosketeltaviksi kerta toisensa jälkeen. Hookin niemen nähtävyyksiin kuuluvat Dunbrody Abbeyn ja Tintern Abbeyn luostarinrauniot sekä Duncannonin linnoitus. Mikäli muinaiset luostarit kiinnostavat, kannattaa pitää mielessä myös Kilkennyn kreivikunnan puolella sijaitseva Jerpoint Abbey. Emme valitettavasti ehtineet tällä kertaa vierailla näissä paikoissa, mutta näimme teiden varsilla lukuisia pienempiä raunioita sekä vuosisatojen takaa säilyneitä rakennuksia.
Kuva: Tourism Ireland
Hookin niemen kärjessä sijaitsevalle majakalle on vajaan puolentoista tunnin ajomatka Kilkennystä. Dubliniin taivalta kertyy reilun kahden ja puolen tunnin verran. Majakkaa lähin kaupunki on Barrow-joen rannalle rakennettu New Ross, jossa voi tutustua 1840-luvun siirtolaisuudesta kertovaan Dunbrody Famine Ship -museolaivaan. Suuri perunaruton ja sortopolitiikan aiheuttama nälänhätä johti ennennäkemättömään muuttoaaltoon. Museolaiva näyttelijöineen tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua niihin olosuhteisiin, joissa kohti Amerikkaa matkattiin. Ireland’s Ancient East tarjoaa toinen toistaan kiinnostavampia mahdollisuuksia tutustua Irlannin vaiherikkaaseen historiaan.
Tämä kirjoitus on osa Irlanti-viikkoa, joka on suomalaisten matkabloggaajien toteuttama kampanja. Viikon aikana 12.–19.3.2017 julkaistaan blogipostauksia, joissa esitellään monipuolisesti Irlantia matkakohteena. Seuraa Irlanti-viikkoa Facebookissa, jotta pysyt selvillä kampanjan sisällöstä ja kilpailuista.
Mukana ovat seuraavat blogit:
Kohteena maailma | Live now – dream later | London and beyond | Lähtöportti
Yhteistyökumppanit:
Tapanani on ollut kirjoittaa näin Pyhän Patrickin päivän aikaan jotain Irlannista. Palaan nyt uusia reissuja odotellessa muistelemaan etelärannikon Kinsalea, joka on jäänyt mieleen harvinaisen värikkäänä paikkana.
Saavumme päiväretkelle Kinsaleen Irlannin tasavallan toiseksi suurimmasta kaupungista Corkista. Bussimatkaan kuluu vajaa tunti ja näemme sen varrella kauniisti kumpuilevia niittyjä. Mutkikkaan tien varrella laiduntaa lehmiä ja tuntuu kuin katselisimme irlantilaista postikorttimaisemaa.
Myös itse Kinsale näyttää omanlaiseltaan postikortilta. Kaikki Irlannin maalaiskylät ja pikkukaupungit ovat iloisen kirjavia, mutta täällä maalarit ovat vieneet värikylläisyyden aivan uudelle tasolle.
Reilun viidentuhannen asukkaan kaupungin keskeisimmät osat on koristeltu kaikilla sateenkaaren väreillä ja kuvauksellisia kujia tuntuu löytyvän lähes jokaisen kulman takaa.
Katselemme uteliaina Kinsalea, jossa puhaltaa merituuli ja vallitsee miellyttävä tunnelma. Pikkukaupunki on saanut kunniamainintoja vuosittaisessa Tidy Towns -kilpailussa, jossa palkitaan Irlannin kauneimpia kyliä ja kaupunkeja. Vuonna 1986 Kinsale valittiin koko Irlannin ykköseksi. Siisti ympäristö viehättää meitäkin, eikä yltiövärikäs alue kata sentään ihan koko kaupunkia.
Kiipeämme pienelle ydinkeskustan takana kohoavalle kukkulalle, jossa on siistejä asuintaloja. Ohitamme myös pienehkön Desmondin linnan. Kivinen rakennus pystytettiin alun perin tullikamariksi ja sitä käytettiin pitkään vankilana, mutta nykyään muurien suojissa toimii viinimuseo.
Kinsalea kierrellessä vastaan tulee pieniä majataloja, pari katolista kirkkoa sekä hautausmaa. Huomio kiinnittyy aina uudelleen värikkäisiin taloihin, joista muutamat näyttävät harvinaisen söpöiltä.
Saavumme rantakadulle, jonka varrella kasvaa suuria hortensioita sekä palmuja kuin tropiikissa ikään. Satamasta järjestetään pieniä risteilyjä ja mekin päätämme astua Spirit of Kinsalen kannelle, koska alus on pian lähdössä vajaan tunnin kierrokselle kaupungin edustalle.
Pienen laivan yläkannella on mukava istuskella ja aistia meritunnelmaa. Sää pysyy koko päivän ilahduttavan poutaisena, vaikka merituuli välillä puhaltaakin viileästi. Kierrämme Kinsalen edustalla sijaitsevan lahden ympäri.
Lahden rannoilta jäävät parhaiten mieleen värikäs Summercoven kylä sekä suuri Charles Fort -linnoitus, johon olisi voinut olla hauska tutustua paremminkin. Charles Fortiin on keskustasta noin puolen tunnin kävelymatka suuntaansa. Sen vastarannalta löytyy myös toinen puolustuslinnoitus James Fort.
Alus kääntyy ennen avomerta ympäri. Teemme vielä lopuksi kierroksen sataman toiselta puolelta alkavan Bandon-joen suulla. Jäämme lopuksi katselemaan hyljettä, joka kärkkyy makupaloja satamaan saapuneen kalastusaluksen vieressä. Uteliaan eläimen pää näkyy veden pinnalla ja näyttää siltä, kuin se neuvottelisi saaliin jakamisesta kalastajan kanssa.
Kinsale on pohjimmiltaan kalastajakylä, joten se tunnetaan laadukkaista ravintoloistaan ja erityisesti meren herkuistaan. Ruokailuvaihtoehtoihin liittyen kannattaisi luultavasti tehdä taustatutkimusta, mutta me päädymme sattumalta vastaan tulleeseen Blue Haven -hotellin ravintolaan. Lohi maistuu hyvin ja jäämme juomaan Irish coffeet aterian päätteeksi.
Kävelemme syötyämme vielä uudelleen puolen kylän ympäri, mutta kaikki houkuttelevimmat kujat alkavat näyttää jo tutuilta. Sataman hyljekin on jo sukeltanut jonnekin näkymättömiin. Syömme jäätelöt, ostamme pienet matkamuistot ja siirrymme odottelemaan paluubussia takaisin Corkiin.
Kinsale jää mieleen värikkäänä kaupunkina, jossa riittää mukavasti nähtävää vähintään yhdeksi iltapäiväksi. Kinsale tunnetaan myös maailman pisimmän merkityn maisemareitin Wild Atlantic Wayn toisena päätepisteenä. Peräti 2500 kilometrin mittaisena mutkittelevan rannikkoreitin toinen pää on Inishowenin niemellä Donegalissa.
Vietimme tällä heinäkuussa 2009 tehdyllä Irlannin-matkalla viisi yötä Corkissa. Irlannin etelärannikon suurin kaupunki jäi mieleen viihtyisänä paikkana, mutten silti ihastunut siihen samalla lailla kuin vaikkapa Kilkennyyn tai Galwayhin. Parasta antia olivatkin päiväretket, joita teimme Kinsalen lisäksi esimerkiksi Cobhiin sekä Blarneyn linnaan, josta olen kirjoittanut aiemmin. Voit lukea vihreän saaren tarjoamista mahdollisuuksista myös vaikkapa postauksestani Täydellinen matka Irlantiin.
Tänään vietetään Irlannin kansallispäivää eli Pyhän Patrickin päivää. Riehakkaat juhlat ja paraatit on tänä vuonna peruttu koronaviruksen takia, mutta aina voi silti haaveilla uusista elämyksistä vihreällä saarella. Listasin kymmenen asiaa, jotka haluaisin kokea Irlannissa.
Olen ehtinyt kokea Irlannissa jo paljon. Vanha postaukseni Täydellinen matka Irlantiin pohjautuu useampaan tekemääni matkaan, minkä jälkeen olen kirjoittanut juttuja esimerkiksi Pohjois-Irlannista. Paljon on silti edelleen näkemättä. Kokosin tähän uusia elämyksiä, joista haluaisin seuraavilla Irlannin-matkoillani nauttia.
Kuva: Tourism Ireland / David Maher
1. HURLING-OTTELU CROKE PARKISSA
Irlannin kiihkeä kansallispeli hurling herättää suurta intohimoa, vaikkei sitä juuri muualla maailmassa tunnetakaan. Maailman vanhimmaksi ja nopeimmaksi nurmella pelattavaksi pallopeliksi kutsutussa lajissa riittää vaarallisia tilanteita, kun kaksi alkeellisin puumailoin varustautunutta joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Hurling yhdistää irlantilaiset perinteet, kulttuurin ja urheilun ainutlaatuisella tavalla toisiinsa.
Olen nähnyt yhden ottelun Kilkennyssä, mutta All-Ireland -loppuottelu täpötäydellä kansallisareenalla Dublinissa olisi unelmien täyttymys. Finaalilippujen vaikean saatavuuden vuoksi esimerkiksi välieräpelikin toki kelpaisi hyvin. Irlantilaisten perinnelajien suosiosta kertoo jotain, että hurlingille ja kelttijalkapallolle pyhitetty 82300 katsojaa vetävä Croke Park on koko Euroopan kolmanneksi suurin stadion heti Barcelonan Camp Noun ja Lontoon Wembleyn jälkeen.
• Heittäydy hurlingin tunnelmaan YouTube-videon kautta.
Kuva: Tourism Ireland / Gareth McCormack
2. KIIPEÄMINEN CROAGH PATRICKILLE
Irlannin pyhä vuori Croagh Patrick kohoaa Mayon kreivikunnassa saaren tuulisella länsirannikolla. Vuoren pyhyys perustuu uskomukseen, jonka mukaan Pyhä Patrick paastosi ja rukoili sen huipulla neljänkymmenen päivän ajan. Huipulla on pieni kappeli, mutta itseäni kiinnostaisi nousta ylös ennen kaikkea upeiden maisemien vuoksi. Irlannissa puhutaan mielellään vuorista, vaikkei 764 metrin korkuinen Croagh Patrick erityisen korkea olekaan.
Käveleminen Murriskin kylästä Croagh Patrickin huipulle ja takaisin vie noin neljä tuntia, joten reitti soveltuu hyvin päiväpatikointiin. Toinen itseäni erityisesti kiinnostava irlantilainen vuori on persoonallisen muotoinen Benbulbin, joka löytyy Mayon pohjoispuolelta Sligon kreivikunnasta.
Kuva: Tourism Ireland
3. MUSIIKKIA WESTPORTIN PUBEISSA
Irlannin sää on tunnetusti arvaamaton, mutta kodikkaat pubit tarjoavat lämpöään ympäri vuoden. Pubitunnelmaan kuuluu olennaisena osana myös elävä perinteinen musiikki, jota soitetaan innokkaasti illasta toiseen. Irlantia olisi vaikea kuvitella ilman bodhrán-rummun, viulun ja puhallinsoittimien säestämää kansanmusiikkia.
Koko Irlanti on täynnä mukavia pubeja, mutta saamani käsityksen mukaan yksi eläväisimmistä musiikkikaupungeista on pieni Westport, joka sijaitsee sopivasti aivan edellä mainitun Croagh Patrickin lähistöllä. Westportin tunnetuin musiikkipubi on The Chieftains-yhtyeen huilistin omistama Matt Molloy’s.
Kuva: Tourism Ireland / Brian Morrison
4. FRANK MCCOURTIN LIMERICK
Yksi suosikkikirjoistani on Frank McCourtin omaelämäkerrallinen Seitsemännen portaan enkeli, joka kertoo kurjaakin kurjemmasta irlantilaisesta lapsuudesta. Vaikka aihe onkin synkkä, onnistuu McCourt mahduttamaan tarinaansa myös runsaasti huumoria ja ilon pilkahduksia. Olen nähnyt Seitsemännen portaan enkelin myös elokuvana pariinkin otteeseen.
Frank McCourtin tarina sijoittuu pääosin Limerickin kaupunkiin, joka ei ehkä muuten kuulu Irlannin kiinnostavimpien matkailukohteiden joukkoon. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti tutustua myös Limerickiin McCourtin jalanjäljissä kulkien. Kirjailijalle omistettu museo jouduttiin rahoitusongelmien vuoksi sulkemaan viime syksynä, mutta esineitä on siirretty The People’s Museum of Limerickin tiloihin. Limerickissä on järjestetty myös aiheeseen liittyviä opastettuja kävelykierroksia.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
5. PATIKOINTIA CONNEMARASSA
Lumoava luonto kuuluu Irlannin suurimpiin vetonauloihin, ja yksi maan sykähdyttävimmistä alueista on karunkaunis Connemara. Olen käynyt tuolla rosoisten kukkuloiden ja laajojen soiden sävyttämällä seudulla kertaalleen kauan sitten, mutta haluaisin ehdottomasti palata Connemaraan paremmalla ajalla ja tutustua sen luontoon perusteellisemmin. Tarjolla on myös runsaasti houkuttelevia patikointireittejä.
Irlannissa on toki patikointia ajatellen monia muitakin hyviä vaihtoehtoja. Toistaiseksi parhaat retkeilyelämykseni olen kokenut Killarneyn kansallispuistossa ja myös Dublinin lähistöllä sijaitseva Wicklow tarjoaa huikeita maisemia. Pääkaupungista käsin voi tehdä helposti retkiä myös rannikon pikkukyliin ja haluaisin joskus kävellä esimerkiksi Graystonesin ja Brayn välillä olevan polun.
Kuva: Tourism Ireland / Jonathan Hession
6. IRLANNIN JALKAPALLO-OTTELU AVIVA STADIUMILLA
Listan ykkösenä olleiden kelttipelien lisäksi haluaisin toki nähdä Irlannissa myös ihan tavallista jalkapalloa. Irlannin oma sarja ei ole erityisen tasokas, mutta lempinimellä The Boys in Green tunnettu maajoukkue on selviytynyt useisiin arvokisoihin. Irlannin menestys on aina perustunut taidon sijasta peräänantamattomaan asenteeseen, mutta ehdottomasti parasta pelitapahtumissa ovat intohimoiset kannattajat.
Vihreään pukeutuneet fanit kuuluvat Euroopan äänekkäimpiin ja uskollisimpiin, joten olisi ilo liittyä joskus joukkoon Irlannin pelatessa kotiareenallaan Aviva Stadiumilla. Haaveenani oli nähdä The Boys in Green seuraavassa EM-turnauksessa, mutta vaikka sainkin liput yhteen Dublinissa pelattavaan otteluun, ei kentällä nähdä tuona iltana Irlantia. Suomen Huuhkajien olisi tarkoitus kohdata Irlanti Kansojen liigan peleissä tulevana syksynä.
Kuva: Shutterstock / Madrugada Verde
7. AURINGONNOUSU GIANT’S CAUSEWAYLLA
Auringonnousut ja -laskut kuuluvat usein ikimuistoisimpiin matkaelämyksiin. Haaveenani olisi kokea auringonnousu Pohjois-Irlannin kuuluisimmalla luonnonihmeellä Giant’s Causewaylla. Ikoninen nähtävyys on hyvin suosittu, joten aamunkoitto lienee muutenkin niitä harvoja hetkiä, kun mystisiä basalttipylväitä voisi tutkia ilman ympärillä pyöriviä suuria ihmismassoja.
Olen käynyt Giant’s Causewaylla kertaalleen opastetulla retkellä, jolloin en ehtinyt saada ainutlaatuisesta kivimuodostelmasta tarpeekseni. Uudemmalla kerralla olisi mukava varata kunnolla aikaa myös ympäristön laajempaan tutkimiseen, sillä Antrimin rannikolla riittää jos jonkinlaisia luonnonihmeitä myös tämän kuuluisimman nähtävyyden lisäksi.
• Lue myös aiempi juttuni Uskomaton Giant’s Causeway.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
8. DUNLUCEN LINNANRAUNIOT
Irlanti on satojen kiehtovien linnojen saari, jossa riittää loputtomasti tutkittavaa historian ystäville. Olen ehtinyt tutustua noin kymmeneen maan merkittävimpiin kuuluvaan linnaan, mutta monta kuuluisaa nähtävyyttä on edelleen kokematta. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaisi eniten Dunlucen rauniolinna, joka sijaitsee dramaattisella Antrimin rannikon jyrkänteellä Pohjois-Irlannissa.
Dunlucessa houkuttelee erityisesti kuvauksellinen sijainti sekä vaiherikas historia. Osa keskiaikaisesta linnasta on sortunut vuosien saatossa mereen. Muista itselleni uusista Irlannin linnoista listallani on esimerkiksi Trim, joka tunnetaan Braveheart-elokuvan kuvauspaikkana.
Kuva: Shutterstock / Giacomo di Blasi
9. ATHENRYN PELLOT
Listan oudoin valinta lienee Athenry. Kyseinen pikkukaupunki sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Galwaysta sisämaahan päin, eikä siellä luultavasti ole mitään erityistä nähtävää. Kiinnostukseni paikkakuntaan perustuu puhtaasti tunteikkaampaan tietämääni irlantilaiseen lauluun, Pete St. Johnin sepittämään The Fields of Athenryyn.
The Fields of Athenry kertoo Michaelista, joka varasti suuren nälänhädän aikaan maissia pitääkseen perheensä hengissä. Laulussa Michael keskustelee viimeistä kertaa vaimonsa kanssa vankilan muurin yli, ennen kuin hänet lähetetään rangaistussiirtolaan Australiaan. Sanoitus sisältää voimakasta kansallistunnetta, sillä köyhät irlantilaiset joutuivat nälänhädän aikaan englantilaisten julmien sortotoimien kohteeksi.
Monien urheilujoukkueiden kannattajat ovat ottaneet laulun omakseen ja sitä hoilataan usein varsinkin Irlannin jalkapallomaajoukkueen otteluissa. Irlannin fanit herättivät maailmanlaajuista ihastusta vuoden 2012 EM-turnauksessa, jossa he lauloivat ottelun viimeiset minuutit täyttä kurkkua The Fields of Athenrya, vaikka Irlanti oli putoamassa kisoista murskatappiolla Espanjalle.
• Kuuntele The Fields of Athenry The Dublinersin esittämänä.
• Kuuntele The Fields of Athenry Irlannin kannattajien laulamana EM-kisoissa 2012.
Kuva: Tourism Ireland / Paulina Nickstrom
10. PYHÄN PATRICKIN PÄIVÄ IRLANNISSA
Lista on sopivinta päättää ajankohtaiseen aiheeseen, eli Pyhän Patrickin päivään. Mikä olisikaan irlantilaisempaa kuin päästä juhlimaan riehakasta kansallispäivää maaliskuun seitsemäntenätoista Dubliniin, Galwayhin, Kilkennyyn tai johonkin muuhun saaren kaupungeista.
Pyhän Patrickin päivänä kaikki värjäytyy vihreäksi, musiikki soi, suuret paraatit kulkevat pitkin katuja ja irlantilainen hauskanpito eli craic on parhaimmillaan. Hulinaa saattaa olla omaan makuuni liikaakin, mutta olisihan Pyhän Patrickin päivä mahtavaa kokea paikan päällä edes kerran elämässä.
Oletko käynyt Irlannissa ja mitä sinä haluaisit vihreällä saarella kokea?
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia2 vuotta sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Huvipuistot2 vuotta sittenSevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti2 vuotta sittenPitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sittenSyyslomaviikko Ligurian rannikolla
-
Espanja2 vuotta sittenSevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos
-
Suomi1 vuosi sittenIso-Syöte ihastutti jälleen
-
Itävalta2 vuotta sittenImst – koko perheen retkikohde Tirolissa
Saana | Live now – dream later
14.3.2017 at 14:55
Voi vitsit, kyllä niin houkuttelisi joskus osallistua tuollaiseen paranormaaliin tutkimukseen. Toistaiseksi on pitänyt tyytyä vain omiin tutkimuksiin (joista viimeisimmästä onkin luvassa juttua blogin puolella huomenna 😉 ). Majakat ovat kyllä kiehtovia kohteita missä päin maailmaa tahansa, täällä koti-Suomessakin. Kovasti houkutteli majakkayöpyminen myös omalla Pohjois-Irlannin-matkalla, mutta se olisi vaatinut vähintään kahden yön varauksen, ja oli niin liikkuvainen reissu kyseessä, ettei voitu siihen ehtoon taipua.
Mika / Lähtöportti
15.3.2017 at 9:06
Lähdepä joskus tuonne Loftus Halliin kummitusjahtiin, olisi mukava kuulla millainen kokemus oli! Siellä on erityisesti halloweenin aikaan paljon ohjelmaa. Halloweeniahan kannattaisi viettää nimenomaan Irlannissa, koska se on saanut alkunsa muinaisten kelttien samhain-juhlasta.
Katselin nyt jälkikäteen itsekin Irlannin majakkamajoituksia, ja niissä näyttää yleensä olevan vaatimus vähintään kahdesta yöstä. Houkuttelisi kyllä jollakin tulevalla reissulla. Sitä odotellessa voisi olla mukavaa käväistä vaikka siellä teidän Kylmäpihlajalla.
Saana | Live now – dream later
2.4.2017 at 12:42
Bloggaajien kesäreissu Kylmäpihlajaan voisi olla aika hyvä! 😀
Pidän mielessä tuon Loftus Hallin, jahka Irlantiin joudan. En lopeta kummitustalojen kiertämistä ennen kuin näen jotain, mitä ei ihmisjärki voi selittää, tai kunnes olen kiertänyt tarpeeksi monta aaveetonta kummitustaloa ja luovutan.
Hmm, mahdoinkohan kuitenkin tuoda Ballygally Castlesta jotakin mukanani kotiin, meillä kun on viikonlopun aikana tapahtunut tosi outoja juttuja. Toissapäivänä meidän makuuhuoneen kaappiin piilotetut taulutelkkari (aika ison kokoinenkin sellainen) ja pleikkari hyllyineen rojahti alas lattialle. Pari tuntia sitten yksi taulu tipahti rikki lattialle, vaikka kukaan ei ollut lähimaillakaan. Aavemaista… Ihme kyllä, television ruutu säilyi ehjänä, vaikka tippui parin metrin matkan lattialle ruutu alaspäin. Ei tosin olla vielä testattu, toimiiko se enää. PS3:n kuori halkesi, koneen toimintakunnosta ei ole varmuutta. Ehkä tosiaan toin jotain kiusoittelevia henkiä mukanani kummituslinnasta… kunhan eivät tulisi liian kalliiksi.
Mika / Lähtöportti
4.4.2017 at 13:42
Bloggaajien kesäreissu Kylmäpihlajaan kuulostaa mainiolta! 😀
Seuraan mielenkiinnolla sun kummitustutkimusten edistymistä! Irlannista löytyy paljon potentiaalisia kohteita aaveiden bongaamiseen ja kuulostaa siltä, että olet ehkä saanut sieltä jonkun kaverin mukaasi. Tuskin sentään itse Isabella on tullut teille asumaan. Kenties se on joku nuorempi kummitus, joka halusi saada pleikkarin esille? 🙂
Thomas ja Titta / IKILOMALLA
14.3.2017 at 16:37
Majakassa yöpyminen kuulostaa NIIN mahtavalta – se on ehdottomasti meidän bucket listalla ja toteutuu toivon mukaan vielä jonain päivänä. Vähän jännittäisi, että tulevatko ne kummitukset tuonne majakankin puolelle.. ? Ei ehkä uni tulisi. ? Hieno rakennus ja tarina! Ei ollut aavistustakaan, että munkit ovat aikoinaan huolehtineet majakasta.
Mika / Lähtöportti
15.3.2017 at 10:20
Majakassa haluaisin itsekin yöpyä! Suomessa se onnistuisi ainakin Bengtskärissä tai Kylmäpihlajalla. Tuolla Hookin majakalla ei ole yöpymismahdollisuutta, mutta Irlannin majakoista esimerkiksi Wicklow Head näyttää houkuttelevalta. Irlannissa on niin paljon vanhoja rakennuksia ja raunioita, että kummituksiakin löytyy varmasti enemmän kuin monesta muusta maasta, aavetarinoita riittää maan joka kolkalla. Irlannissa munkit on aika monen asian takana, hehän sitä oluttakin alkoivat ensimmäisinä valmistaa.
Kohteena maailma / Rami
16.3.2017 at 17:30
Ireland’s Ancient East tarjoaa kyllä monipuolisesti nähtävää historiasta kiinnostuneille. Länsirannikolle mennessä pari viikkoa takaperin omalla kierroksella pysähdyin Clonmacnoisen luostariin ja Kilbegganin viskitislaamoon -> kummatkin kuuluu Ireland’s Ancient Eastin kiinnostaviin kohteisiin. Tarkoitus olisi kirjoittaa näistä viikonloppuna omaan blogiin.
Irlannissa on kyllä paljon noita majakoita ja monet sellaisissa kohteissa, että saa ajelle kunnon maisemareittejä perille 🙂 Oikeastaan olen kiertänyt Irlannin rannikkoa pitkin muuten ympäri, mutta juuri tuo alue missä Hook Head on, on itseltä kokematta. Oli kyllä puhetta, että voisi olla kesällä ohjelmassa…
Mika / Lähtöportti
18.3.2017 at 12:02
Clonmacnoise ja Kilbeggan näyttävät sijaitsevan sopivasti matkan varrella Dublinista länsirannikolle, joten ovat varmasti kaikin puolin hyviä vierailukohteita keskellä saarta. Ancient Eastissa tosiaan riittää monenlaista nähtävää, ja nyt kun olen reissun jälkeen malttanut tutustua historiaan vähän paremmin, tuntuu alue entistä kiinnostavammalta.
Toivottavasti pääset vaikka jo ensi kesänä noille eteläisen Irlannin rannoille. Hook Head on hieno, mutta oletan että ykköskohteesi on se Kinsalen lähellä sijaitseva Old Head 😉 Corkin seutu ei aikoinaan tehnyt ihan yhtä suurta vaikutusta kuin vaikka Galway tai Killarney, mutta on sielläkin hienoja paikkoja. Esimerkiksi juuri Kinsale on mukava ja toki Blarneyn linnalla pitää käydä, jos haluat entistäkin paremmat puheenlahjat 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
17.3.2017 at 22:18
Me ollaankin tuolla Bengtskärissä majoituttu, ja se oli kyllä aivan mahtava kokemus. Kannattaa mennä.
Mutta kiinnostaisi kyllä myös hieman tuo aavetalo ja paranormaalit tutkimukset! Tai siis tavallaan ei kiinnosta, mutta tavallaan se varmaan olisi kyllä elämys. Jäin kaipaamaan vähän syvempää tietoa ton Loftus Hallin monivaiheisesta historiasta, ja siitä miksi Anne siellä kummittelee! Ehkä pitää siis itse käydä selvittämässä paikan päällä. 🙂
Mika / Lähtöportti
18.3.2017 at 12:30
Paranormaalien tutkimusten yö voisi olla ikimuistoinen kokemus 😀 Me ei valitettavasti ehditty Loftus Halliin sisälle, mutta Annen tarinan olen lukenut. Anne oli vuonna 1666 (jännä vuosiluku) taloon muuttaneen perheen tytär. Eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä niemelle saapui mahdottomista olosuhteista huolimatta laiva. Laivalla saapunut mies tuli Loftus Halliin ja ihastui päivien kuluessa Anneen. Eräänä korttipeli-iltana Anne huomasi, että miehellä onkin jalkojen sijasta sorkat. Tämän paljastuttua mies loikkasi karkuun talon katon lävitse. Anne vaipui mielisairauteen ja häntä hävennyt perhe sulki neidon huoneeseensa. Siellä Anne istui katselemaan ikkunasta merelle miehen paluuta odottaen, kunnes kuoli. Annen haamusta on tehty useita havaintoja ja mahdollisesti mysteerimieskin on palannut, pitäisi käydä itse selvittämässä mitä heille kuuluu…
Anna | Muuttolintu.com
19.3.2017 at 3:29
Paljon mielenkiintoista nähtävää sinne Irlantiin näköjään mahtuu. Mietin tosiaan ensin, että eipä se majakka niin vanhalta ulkoapäin näytä, mutta sisältä näyttää! Majakassa yöpyminen kiinnostaisi minuakin, se pitää joskus toteuttaa. Ja tuo Loftus Hall kuulostaa tosi creepyltä paikalta! Sen verran herkkä typpi olen kuitenkin että ehkä jättäisin ne paranormaalit tutkimukset väliin 🙂
Mika / Lähtöportti
20.3.2017 at 9:48
Irlantiin todella mahtuu monenlaista nähtävää. Maisemien puolesta suosittelen erityisesti länsirannikkoa, kun taas monet historialliset nähtävyydet löytyvät idästä. Maa on pieni, joten lyhyessäkin ajassa ehtii paljon. Majakan ikää ei tosiaan arvaisi ulkona, mutta sisällä kyllä. Kun Irlannin jännittävän historian ja kaikki vanhat rakennukset yhdistää tarinankerronnan perinteisiin, niin voi olla varma että kummitusjuttujakin riittää. Periytyyhän esimerkiksi halloween kelttien samhain-juhlasta ja olihan Draculan luoja Bram Stokerkin irlantilainen.
Pirkko / Meriharakka
20.3.2017 at 12:05
Majakat ovat yksi meidän ”heikkouksiamme” – useammallakin matkalla olemme, jos emme nyt suoranaisesti jonnekin majakan takia matkustaneet, niin virittäneet matkareitin siten, että se käy mahdollisimman monella majakalla!
Mika / Lähtöportti
22.3.2017 at 22:34
Majakat ovat hienoja rakennuksia. Irlannin rannikkoa seuraillen pystyisitte tekemään aikamoisen kierroksen monelle majakalle, kenties myös yöpymään jossakin niistä. Majoitusten osalta tosin usein vaaditaan kaksi tai kolme yöpymistä kerralla.
Heli / Heli voyage
20.3.2017 at 19:26
Majakat ovat kyllä aina kiehtovia, ja tämä majakka on komea – oli se sitten maailman vanhin tai ei. Kumitusjutut kiertäisin kuitenkin kaukaa. Hui!
Mika / Lähtöportti
22.3.2017 at 22:40
Majakat henkivät sellaista meriromantiikkaa, että niitä on vaikea vastustaa. Tuon kummitustalon ohitse pääsee majakalle mennessä halutessaan nopeasti, mutta sen peltoaukealla kohoavaa harmaata hahmoa on vaikea olla huomaamatta.
Teija / Lähdetään Taas
21.3.2017 at 14:35
Nuo Irlannin rannikkomaisemat on kyllä mahtavia! Aika monta majakkaa sinne näköjään mahtuu. Mikähän on syynä niin valtaisaan määrään majakoita??
Mika / Lähtöportti
22.3.2017 at 22:45
Irlannin rannikkomaisemissa on taikaa, ja ne vaan paranevat länsi- tai pohjoisrannikolle mentäessä. Majakoiden määrä johtuu varmaankin siitä, että Irlannin rannat ovat kivikkoisia ja varsin myrskyisiä, joten vuosisatojen aikana on ehditty rakentaa jos jonkinlaista lyhtypylvästä merenkulkijoiden turvaksi.
Kati / Lähinnä Kauempana
23.3.2017 at 23:44
Siinä on komia majakka komialla paikalla! Voin melkein haistaa meri-ilman ja tuntea tuulen.
Bengtskärin majakassa on tullut vain käytyä, olisi varmasti upea olla siellä yötä. Pelkkä meneminen oli haastavaa, sillä meriolosuhteiden takia piti yrittää sinne parina kesänä. Tällä onnistuneellakin reissulla yritettiin parina päivänä peräkkäin, kunnes vihdoin meri tyyntyi tarpeeksi. Mutta siltikin melkein kaikki laivalla oli mennessä merisairaita… Että ei ole helppoa!
Mika / Lähtöportti
25.3.2017 at 14:08
Komia on Hookin majakka ja pihaan pääsee kätevästi autolla! Bengtskärillä haluaisin itsekin käymään, mutta täytyypä varautua siihen, ettei matkanteko onnistukaan ihan aikataulun mukaan. Pääasia kuitenkin, että pääsitte lopulta koettelemuksista huolimatta perille 🙂
Emma / Mutkia matkassa
24.3.2017 at 0:04
Voi että mikä unelmaretki! Mä rakastan Irlannin maisemia, etenkin rannikkoa, ja majakoita yleisesti ihan missä vaan! Ja sitten päälle vielä luostareita, linnoituksia, kummituksia, valaita ja delfiinejä, täydellistä!!
Mika / Lähtöportti
25.3.2017 at 14:12
Mukava kuulla! Nyt ei sitten muuta kuin matkaa suunnittelemaan! Varaa vaan riittävästi aikaa ja tarkista aukioloajat, että ehdit näkemään kaiken haluamasi 🙂
Tiia(ntai)
25.3.2017 at 12:09
Tässä yhdistyi nyt kaksi to do -listani juttua, Irlanti ja majakka! Nämä Irlanti-viikon jutut ovat kyllä entisestään vakuuttaneet minua siitä, että tuossa maassa olisi käytävä. Saa nähdä, pääsenkö silti ensimmäisellä kerralla Dublinia pidemmälle vai pitääkö majakkaosio suorittaa kotimaassa 🙂 Mikä ei sekään tietysti olisi huono vaihtoehto.
Mika / Lähtöportti
25.3.2017 at 21:16
Majakat on hienoja Irlannissa, Suomessa ja kaikkialla muuallakin! Toivottavasti pääset pian tutustumaan Irlantiin. Dublin on luonnollinen ja hyvä aloituspiste, mutta jos aikaa suinkin on, kannattaa lähteä katsomaan maisemia myös pääkaupungin ulkopuolelta. Helpoin vaihtoehto on DART-paikallisjuna, jolla pääsee nopeasti läheisiin rantakyliin (Howth, Malahide, Dalkey…). Suosittelen Dublinista myös päiväretkeä bussilla Glendaloughiin, jonka maisemissa kelpaa patikoida.
Johanna Hulda / Vida de Estrada
26.3.2017 at 0:53
Kiinnostavaa historiaa ja upean jylhiä maisemia – Irlanti saa kiinnostumaan itsestään yhä vain lisää. Majakanvartijoiden tarinoissa on monesti jotain kiehtovaa, koska työ on ollut niin eristyksissä ulkomaailmasta. Majakassa yöpyminen olisikin upeaa, jos siinä tavoittaisi edes häivähdyksen majakanvartijan tunnelmista.
Mika / Lähtöportti
26.3.2017 at 15:27
Majakanvartijan työ kuulostaa harvinaisen romanttiselta, ja on jotenkin sääli ettei nykyajan automatisoiduilla majakoilla tarvita pysyvää henkilökuntaa. Toki työ on voinut joskus tuntua tylsältäkin, mutta ainakin Hookin majakan videolla esiintynyt entinen majakanvartija puhui tuosta työstä ”elämänsä parhaana aikana”. Moneen muuhun majakkaan verrattuna Hookin etu on toki ollut sijainti Irlannin pääsaarella jonkun yksinäisen luodon sijasta. Yöpyminen majakalla olisi varmasti hieno elämys monella tavalla!