Irlanti
Glendalough – Irlannin vihreä sielu
Irlannin vehreä luonto on tehnyt vaikutuksen moneen matkailijaan. Palaan nyt Pyhän Patrickin päivän kunniaksi muutama vuosi sitten tehtyyn Glendaloughin-retkeen. Yksi maan rakastetuimmista vierailukohteista löytyy Dublinin eteläpuolelta Wicklow’n kansallispuistosta.
Bussin kostean ikkunan takana näkyvä usvainen maisema vaihtuu vilkkaaseen tahtiin. Dublinin talot jäävät taakse ja näkymiä hallitsevat kumpuilevat niityt. Vihreillä pelloilla laiduntaa suuria lammaslaumoja sekä satunnaisia lehmiä ja hevosia.
Märkää heinää syövät eläimet saavat niskaansa ajoittaisia sadekuuroja, mutta niihin ne ovat varmasti jo tottuneet. Siirrymme itsekin raikkaaseen ulkoilmaan, kun linja-auto seisahtuu päätepysäkilleen Glendaloughiin.
Tutustumme aluksi vierailijakeskuksen lähistöllä sijaitsevaan raunioalueeseen. Pyhä Kevin perusti tänne varhaiskeskiajalla luostarin, joka myöhemmin kasvoi kukoistavaksi uskonnolliseksi keskukseksi. Askeettisesti eläneen ja luontoa rakastaneen Pyhän Kevinin uskotaan kuolleen vuonna 618, kun taas luostarialue tuhoutui lopullisesti englantilaisarmeijan sotaretkellä 1300-luvun lopulla. Muutamia kirkkojen jäänteitä on edelleen pystyssä, mutta ne eivät anna koko kuvaa siitä, millainen paikka on aikoinaan ollut.
Näyttävin pystyyn jääneistä rakennuksista on kolmisenkymmentä metriä korkea pyörötorni, jonne munkit aikoinaan pakenivat viikinkien hyökkäyksiä kaapujen helmat hulmuten. Jos Glendaloughissa toimisi edelleen luostari, piileskelisivät sen asukkaat luultavasti tornissa nytkin. Espanjalaisilla ja italialaisilla koululaisryhmillä ei ole aseita, mutta ääntä lähtee vähintään yhtä paljon kuin hyökkäävästä armeijastakin.
Siirrymme sivummalle ihailemaan hautausmaan komeita kelttiristejä sekä tekemään tuttavuutta viereisellä niityllä laiduntavien lampaiden kanssa. Ilma tuntuu kostealta ja matalalla roikkuvat pilvet peittävät taustalla kohoavien kukkuloiden huippuja.
Luonnonkauniissa ympäristössä on hauska päästä hieman patikoimaan. Glendalough, iirinkieliseltä nimeltään Gleann Dá Loch, tarkoittaa kahden järven laaksoa. Kävelemme leveää hiekkatietä pitkin kohti pienikokoista alempaa järveä, jota voisi yhtä hyvin kutsua lammeksikin. Ylempi järvistä ei sekään ole valtava, mutta huomattavasti suurempi kuitenkin.
Kukkuloilta virtaavat kirkasvetiset purot solisevat kauniisti ja vehreä metsä näyttää korkeine tammineen komealta. Suuret saniaiset ja runkoihin kietoutuva muratti tuovat luontoon oman vihreytensä.
Glendaloughin mieleenpainuvinta maisemaa saa ihailla ylemmän järven itäpäästä. Kapean laakson vihertävät rinteet kohoavat järven molemmin puolin kohti pilviä. Istahdamme kiven päälle nauttimaan näkymästä. Harmaasävyinen valokuva ei tee oikeutta järven kauneudelle.
Taivallamme Upper Laken pohjoisrantaa pitkin kohti vanhaa kaivosaluetta. Mäntyjen reunustama hyväkuntoinen hiekkatie nousee välillä melko korkealle järven yläpuolelle. Ilma on miellyttävän raikasta hengittää.
Wicklow’n kansallispuistossa elää muun muassa peuroja, kauriita, kettuja ja jäniksiä, mutta eläimet jäävät tällä kerralla näkemättä. Polku kohti kaivosaluetta jatkuu hyväkuntoisena.
Saavumme lopulta kaivosmiesten kylän raunioille. Hopeaa, sinkkiä ja lyijyä tuottanut kaivosalue oli toiminnassa yli puolentoista vuosisadan ajan, kunnes se vuonna 1957 lakkautettiin. Alue sijaitsee kapean laakson päässä suurten kiviröykkiöiden ja jyrkkien rinteiden ympäröimänä.
Kivitaloista on jäljellä lähinnä muutamia pystyyn jääneitä seiniä ja rakennusten välissä virtaa muutama pieni puro. Utuinen sää luo seudulle mystistä tunnelmaa.
Sumu tiivistyy vähitellen sateeksi, joka yltyy pian rankaksi. Lähdemme paluumatkalle, josta tulee harmillisen kostea. Kastumme melko lailla sateenvarjoista ja kohtalaisen hyvistä ulkoiluvaatteista huolimatta.
Glendalough näyttää upealta sateesta huolimatta. Pysähdymme suuren puun alle syömään eväitä, jotka maistuvat luonnon helmassa erinomaisesti. Sää pelottaa lähes kaikki kulkijat tiehensä, joten ruuhkista ei ole enää pelkoa.
Käymme vielä katsomassa läheisen Reefert Churchin rauniot. Pienen kivikirkon seinät ovat vahvasti pystyssä, mutta katosta ei ole enää tietoakaan. Katselemme muinaisia hautaristejä ja seurailemme portaalta toiselle hyppivää sammakkoa.
Kiipeämme yhä korkeammalle ja löydämme mukavan näköalapaikan, josta on hyvä näkymä sateiselle järvelle. Maassa olevia kiviä epäillään Pyhän Kevinin erakkomajan jäänteiksi.
Kierrämme Lower Laken eri puolelta kuin tullessamme ja saavumme takaisin luostarin raunioille, joiden ympärillä ei näy enää ketään. Sade piiskaa muinaisia kivirakenteita entistä rankemmin, mutta lampaat jatkavat ruohon popsimista säästä välittämättä. Bussipysäkille ilmestyy muutamia matkailijoita sateenvarjoineen. Irlantilaismies sen sijaan nostaa vain kauluksensa pystyyn ja vetää pipoaan hieman syvemmälle päähän. Irlannin heinäkuu tuo säänsä puolesta mieleen monet suomalaiset juhannukset.
Vaatteet alkavat kuivua bussin lämmössä, jossa kertaamme päivän antia. Koin Glendaloughin niin sykähdyttävänä paikkana, että sitä voisi jopa kutsua Irlannin sieluksi – toki hyviä vaihtoehtoja olisi muutamia muitakin. Aina ei tarvita maailman dramaattisimpia vuoria tai jyrkänteitä jättämään jälkeä sydämeen.
Glendalough on erinomainen retkikohde, jonne toivon palaavani vielä useammankin kerran takaisin. Glendaloughin patikointiesitteessä on mainittu yhdeksän erilaista reittiä. Varsinkin kukkuloiden päälle nousevilla poluilla saa taatusti nauttia upeista näkymistä.
Kuljimme Dublinin keskustasta Glendaloughiin St. Kevin’s -bussilla, jonka aikataulutiedot löytyvät yhtiön omilta nettisivuilta.
Irlanti
Kinsale – Irlannin värikkäin kylä
Tapanani on ollut kirjoittaa näin Pyhän Patrickin päivän aikaan jotain Irlannista. Palaan nyt uusia reissuja odotellessa muistelemaan etelärannikon Kinsalea, joka on jäänyt mieleen harvinaisen värikkäänä paikkana.
Saavumme päiväretkelle Kinsaleen Irlannin tasavallan toiseksi suurimmasta kaupungista Corkista. Bussimatkaan kuluu vajaa tunti ja näemme sen varrella kauniisti kumpuilevia niittyjä. Mutkikkaan tien varrella laiduntaa lehmiä ja tuntuu kuin katselisimme irlantilaista postikorttimaisemaa.
Myös itse Kinsale näyttää omanlaiseltaan postikortilta. Kaikki Irlannin maalaiskylät ja pikkukaupungit ovat iloisen kirjavia, mutta täällä maalarit ovat vieneet värikylläisyyden aivan uudelle tasolle.
Reilun viidentuhannen asukkaan kaupungin keskeisimmät osat on koristeltu kaikilla sateenkaaren väreillä ja kuvauksellisia kujia tuntuu löytyvän lähes jokaisen kulman takaa.
Katselemme uteliaina Kinsalea, jossa puhaltaa merituuli ja vallitsee miellyttävä tunnelma. Pikkukaupunki on saanut kunniamainintoja vuosittaisessa Tidy Towns -kilpailussa, jossa palkitaan Irlannin kauneimpia kyliä ja kaupunkeja. Vuonna 1986 Kinsale valittiin koko Irlannin ykköseksi. Siisti ympäristö viehättää meitäkin, eikä yltiövärikäs alue kata sentään ihan koko kaupunkia.
Kiipeämme pienelle ydinkeskustan takana kohoavalle kukkulalle, jossa on siistejä asuintaloja. Ohitamme myös pienehkön Desmondin linnan. Kivinen rakennus pystytettiin alun perin tullikamariksi ja sitä käytettiin pitkään vankilana, mutta nykyään muurien suojissa toimii viinimuseo.
Kinsalea kierrellessä vastaan tulee pieniä majataloja, pari katolista kirkkoa sekä hautausmaa. Huomio kiinnittyy aina uudelleen värikkäisiin taloihin, joista muutamat näyttävät harvinaisen söpöiltä.
Saavumme rantakadulle, jonka varrella kasvaa suuria hortensioita sekä palmuja kuin tropiikissa ikään. Satamasta järjestetään pieniä risteilyjä ja mekin päätämme astua Spirit of Kinsalen kannelle, koska alus on pian lähdössä vajaan tunnin kierrokselle kaupungin edustalle.
Pienen laivan yläkannella on mukava istuskella ja aistia meritunnelmaa. Sää pysyy koko päivän ilahduttavan poutaisena, vaikka merituuli välillä puhaltaakin viileästi. Kierrämme Kinsalen edustalla sijaitsevan lahden ympäri.
Lahden rannoilta jäävät parhaiten mieleen värikäs Summercoven kylä sekä suuri Charles Fort -linnoitus, johon olisi voinut olla hauska tutustua paremminkin. Charles Fortiin on keskustasta noin puolen tunnin kävelymatka suuntaansa. Sen vastarannalta löytyy myös toinen puolustuslinnoitus James Fort.
Alus kääntyy ennen avomerta ympäri. Teemme vielä lopuksi kierroksen sataman toiselta puolelta alkavan Bandon-joen suulla. Jäämme lopuksi katselemaan hyljettä, joka kärkkyy makupaloja satamaan saapuneen kalastusaluksen vieressä. Uteliaan eläimen pää näkyy veden pinnalla ja näyttää siltä, kuin se neuvottelisi saaliin jakamisesta kalastajan kanssa.
Kinsale on pohjimmiltaan kalastajakylä, joten se tunnetaan laadukkaista ravintoloistaan ja erityisesti meren herkuistaan. Ruokailuvaihtoehtoihin liittyen kannattaisi luultavasti tehdä taustatutkimusta, mutta me päädymme sattumalta vastaan tulleeseen Blue Haven -hotellin ravintolaan. Lohi maistuu hyvin ja jäämme juomaan Irish coffeet aterian päätteeksi.
Kävelemme syötyämme vielä uudelleen puolen kylän ympäri, mutta kaikki houkuttelevimmat kujat alkavat näyttää jo tutuilta. Sataman hyljekin on jo sukeltanut jonnekin näkymättömiin. Syömme jäätelöt, ostamme pienet matkamuistot ja siirrymme odottelemaan paluubussia takaisin Corkiin.
Kinsale jää mieleen värikkäänä kaupunkina, jossa riittää mukavasti nähtävää vähintään yhdeksi iltapäiväksi. Kinsale tunnetaan myös maailman pisimmän merkityn maisemareitin Wild Atlantic Wayn toisena päätepisteenä. Peräti 2500 kilometrin mittaisena mutkittelevan rannikkoreitin toinen pää on Inishowenin niemellä Donegalissa.
Vietimme tällä heinäkuussa 2009 tehdyllä Irlannin-matkalla viisi yötä Corkissa. Irlannin etelärannikon suurin kaupunki jäi mieleen viihtyisänä paikkana, mutten silti ihastunut siihen samalla lailla kuin vaikkapa Kilkennyyn tai Galwayhin. Parasta antia olivatkin päiväretket, joita teimme Kinsalen lisäksi esimerkiksi Cobhiin sekä Blarneyn linnaan, josta olen kirjoittanut aiemmin. Voit lukea vihreän saaren tarjoamista mahdollisuuksista myös vaikkapa postauksestani Täydellinen matka Irlantiin.
Irlanti
10 haavetta Irlantiin
Tänään vietetään Irlannin kansallispäivää eli Pyhän Patrickin päivää. Riehakkaat juhlat ja paraatit on tänä vuonna peruttu koronaviruksen takia, mutta aina voi silti haaveilla uusista elämyksistä vihreällä saarella. Listasin kymmenen asiaa, jotka haluaisin kokea Irlannissa.
Olen ehtinyt kokea Irlannissa jo paljon. Vanha postaukseni Täydellinen matka Irlantiin pohjautuu useampaan tekemääni matkaan, minkä jälkeen olen kirjoittanut juttuja esimerkiksi Pohjois-Irlannista. Paljon on silti edelleen näkemättä. Kokosin tähän uusia elämyksiä, joista haluaisin seuraavilla Irlannin-matkoillani nauttia.
Kuva: Tourism Ireland / David Maher
1. HURLING-OTTELU CROKE PARKISSA
Irlannin kiihkeä kansallispeli hurling herättää suurta intohimoa, vaikkei sitä juuri muualla maailmassa tunnetakaan. Maailman vanhimmaksi ja nopeimmaksi nurmella pelattavaksi pallopeliksi kutsutussa lajissa riittää vaarallisia tilanteita, kun kaksi alkeellisin puumailoin varustautunutta joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Hurling yhdistää irlantilaiset perinteet, kulttuurin ja urheilun ainutlaatuisella tavalla toisiinsa.
Olen nähnyt yhden ottelun Kilkennyssä, mutta All-Ireland -loppuottelu täpötäydellä kansallisareenalla Dublinissa olisi unelmien täyttymys. Finaalilippujen vaikean saatavuuden vuoksi esimerkiksi välieräpelikin toki kelpaisi hyvin. Irlantilaisten perinnelajien suosiosta kertoo jotain, että hurlingille ja kelttijalkapallolle pyhitetty 82300 katsojaa vetävä Croke Park on koko Euroopan kolmanneksi suurin stadion heti Barcelonan Camp Noun ja Lontoon Wembleyn jälkeen.
• Heittäydy hurlingin tunnelmaan YouTube-videon kautta.
Kuva: Tourism Ireland / Gareth McCormack
2. KIIPEÄMINEN CROAGH PATRICKILLE
Irlannin pyhä vuori Croagh Patrick kohoaa Mayon kreivikunnassa saaren tuulisella länsirannikolla. Vuoren pyhyys perustuu uskomukseen, jonka mukaan Pyhä Patrick paastosi ja rukoili sen huipulla neljänkymmenen päivän ajan. Huipulla on pieni kappeli, mutta itseäni kiinnostaisi nousta ylös ennen kaikkea upeiden maisemien vuoksi. Irlannissa puhutaan mielellään vuorista, vaikkei 764 metrin korkuinen Croagh Patrick erityisen korkea olekaan.
Käveleminen Murriskin kylästä Croagh Patrickin huipulle ja takaisin vie noin neljä tuntia, joten reitti soveltuu hyvin päiväpatikointiin. Toinen itseäni erityisesti kiinnostava irlantilainen vuori on persoonallisen muotoinen Benbulbin, joka löytyy Mayon pohjoispuolelta Sligon kreivikunnasta.
3. MUSIIKKIA WESTPORTIN PUBEISSA
Irlannin sää on tunnetusti arvaamaton, mutta kodikkaat pubit tarjoavat lämpöään ympäri vuoden. Pubitunnelmaan kuuluu olennaisena osana myös elävä perinteinen musiikki, jota soitetaan innokkaasti illasta toiseen. Irlantia olisi vaikea kuvitella ilman bodhrán-rummun, viulun ja puhallinsoittimien säestämää kansanmusiikkia.
Koko Irlanti on täynnä mukavia pubeja, mutta saamani käsityksen mukaan yksi eläväisimmistä musiikkikaupungeista on pieni Westport, joka sijaitsee sopivasti aivan edellä mainitun Croagh Patrickin lähistöllä. Westportin tunnetuin musiikkipubi on The Chieftains-yhtyeen huilistin omistama Matt Molloy’s.
Kuva: Tourism Ireland / Brian Morrison
4. FRANK MCCOURTIN LIMERICK
Yksi suosikkikirjoistani on Frank McCourtin omaelämäkerrallinen Seitsemännen portaan enkeli, joka kertoo kurjaakin kurjemmasta irlantilaisesta lapsuudesta. Vaikka aihe onkin synkkä, onnistuu McCourt mahduttamaan tarinaansa myös runsaasti huumoria ja ilon pilkahduksia. Olen nähnyt Seitsemännen portaan enkelin myös elokuvana pariinkin otteeseen.
Frank McCourtin tarina sijoittuu pääosin Limerickin kaupunkiin, joka ei ehkä muuten kuulu Irlannin kiinnostavimpien matkailukohteiden joukkoon. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti tutustua myös Limerickiin McCourtin jalanjäljissä kulkien. Kirjailijalle omistettu museo jouduttiin rahoitusongelmien vuoksi sulkemaan viime syksynä, mutta esineitä on siirretty The People’s Museum of Limerickin tiloihin. Limerickissä on järjestetty myös aiheeseen liittyviä opastettuja kävelykierroksia.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
5. PATIKOINTIA CONNEMARASSA
Lumoava luonto kuuluu Irlannin suurimpiin vetonauloihin, ja yksi maan sykähdyttävimmistä alueista on karunkaunis Connemara. Olen käynyt tuolla rosoisten kukkuloiden ja laajojen soiden sävyttämällä seudulla kertaalleen kauan sitten, mutta haluaisin ehdottomasti palata Connemaraan paremmalla ajalla ja tutustua sen luontoon perusteellisemmin. Tarjolla on myös runsaasti houkuttelevia patikointireittejä.
Irlannissa on toki patikointia ajatellen monia muitakin hyviä vaihtoehtoja. Toistaiseksi parhaat retkeilyelämykseni olen kokenut Killarneyn kansallispuistossa ja myös Dublinin lähistöllä sijaitseva Wicklow tarjoaa huikeita maisemia. Pääkaupungista käsin voi tehdä helposti retkiä myös rannikon pikkukyliin ja haluaisin joskus kävellä esimerkiksi Graystonesin ja Brayn välillä olevan polun.
Kuva: Tourism Ireland / Jonathan Hession
6. IRLANNIN JALKAPALLO-OTTELU AVIVA STADIUMILLA
Listan ykkösenä olleiden kelttipelien lisäksi haluaisin toki nähdä Irlannissa myös ihan tavallista jalkapalloa. Irlannin oma sarja ei ole erityisen tasokas, mutta lempinimellä The Boys in Green tunnettu maajoukkue on selviytynyt useisiin arvokisoihin. Irlannin menestys on aina perustunut taidon sijasta peräänantamattomaan asenteeseen, mutta ehdottomasti parasta pelitapahtumissa ovat intohimoiset kannattajat.
Vihreään pukeutuneet fanit kuuluvat Euroopan äänekkäimpiin ja uskollisimpiin, joten olisi ilo liittyä joskus joukkoon Irlannin pelatessa kotiareenallaan Aviva Stadiumilla. Haaveenani oli nähdä The Boys in Green seuraavassa EM-turnauksessa, mutta vaikka sainkin liput yhteen Dublinissa pelattavaan otteluun, ei kentällä nähdä tuona iltana Irlantia. Suomen Huuhkajien olisi tarkoitus kohdata Irlanti Kansojen liigan peleissä tulevana syksynä.
Kuva: Shutterstock / Madrugada Verde
7. AURINGONNOUSU GIANT’S CAUSEWAYLLA
Auringonnousut ja -laskut kuuluvat usein ikimuistoisimpiin matkaelämyksiin. Haaveenani olisi kokea auringonnousu Pohjois-Irlannin kuuluisimmalla luonnonihmeellä Giant’s Causewaylla. Ikoninen nähtävyys on hyvin suosittu, joten aamunkoitto lienee muutenkin niitä harvoja hetkiä, kun mystisiä basalttipylväitä voisi tutkia ilman ympärillä pyöriviä suuria ihmismassoja.
Olen käynyt Giant’s Causewaylla kertaalleen opastetulla retkellä, jolloin en ehtinyt saada ainutlaatuisesta kivimuodostelmasta tarpeekseni. Uudemmalla kerralla olisi mukava varata kunnolla aikaa myös ympäristön laajempaan tutkimiseen, sillä Antrimin rannikolla riittää jos jonkinlaisia luonnonihmeitä myös tämän kuuluisimman nähtävyyden lisäksi.
• Lue myös aiempi juttuni Uskomaton Giant’s Causeway.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
8. DUNLUCEN LINNANRAUNIOT
Irlanti on satojen kiehtovien linnojen saari, jossa riittää loputtomasti tutkittavaa historian ystäville. Olen ehtinyt tutustua noin kymmeneen maan merkittävimpiin kuuluvaan linnaan, mutta monta kuuluisaa nähtävyyttä on edelleen kokematta. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaisi eniten Dunlucen rauniolinna, joka sijaitsee dramaattisella Antrimin rannikon jyrkänteellä Pohjois-Irlannissa.
Dunlucessa houkuttelee erityisesti kuvauksellinen sijainti sekä vaiherikas historia. Osa keskiaikaisesta linnasta on sortunut vuosien saatossa mereen. Muista itselleni uusista Irlannin linnoista listallani on esimerkiksi Trim, joka tunnetaan Braveheart-elokuvan kuvauspaikkana.
Kuva: Shutterstock / Giacomo di Blasi
9. ATHENRYN PELLOT
Listan oudoin valinta lienee Athenry. Kyseinen pikkukaupunki sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Galwaysta sisämaahan päin, eikä siellä luultavasti ole mitään erityistä nähtävää. Kiinnostukseni paikkakuntaan perustuu puhtaasti tunteikkaampaan tietämääni irlantilaiseen lauluun, Pete St. Johnin sepittämään The Fields of Athenryyn.
The Fields of Athenry kertoo Michaelista, joka varasti suuren nälänhädän aikaan maissia pitääkseen perheensä hengissä. Laulussa Michael keskustelee viimeistä kertaa vaimonsa kanssa vankilan muurin yli, ennen kuin hänet lähetetään rangaistussiirtolaan Australiaan. Sanoitus sisältää voimakasta kansallistunnetta, sillä köyhät irlantilaiset joutuivat nälänhädän aikaan englantilaisten julmien sortotoimien kohteeksi.
Monien urheilujoukkueiden kannattajat ovat ottaneet laulun omakseen ja sitä hoilataan usein varsinkin Irlannin jalkapallomaajoukkueen otteluissa. Irlannin fanit herättivät maailmanlaajuista ihastusta vuoden 2012 EM-turnauksessa, jossa he lauloivat ottelun viimeiset minuutit täyttä kurkkua The Fields of Athenrya, vaikka Irlanti oli putoamassa kisoista murskatappiolla Espanjalle.
• Kuuntele The Fields of Athenry The Dublinersin esittämänä.
• Kuuntele The Fields of Athenry Irlannin kannattajien laulamana EM-kisoissa 2012.
Kuva: Tourism Ireland / Paulina Nickstrom
10. PYHÄN PATRICKIN PÄIVÄ IRLANNISSA
Lista on sopivinta päättää ajankohtaiseen aiheeseen, eli Pyhän Patrickin päivään. Mikä olisikaan irlantilaisempaa kuin päästä juhlimaan riehakasta kansallispäivää maaliskuun seitsemäntenätoista Dubliniin, Galwayhin, Kilkennyyn tai johonkin muuhun saaren kaupungeista.
Pyhän Patrickin päivänä kaikki värjäytyy vihreäksi, musiikki soi, suuret paraatit kulkevat pitkin katuja ja irlantilainen hauskanpito eli craic on parhaimmillaan. Hulinaa saattaa olla omaan makuuni liikaakin, mutta olisihan Pyhän Patrickin päivä mahtavaa kokea paikan päällä edes kerran elämässä.
Oletko käynyt Irlannissa ja mitä sinä haluaisit vihreällä saarella kokea?
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi1 vuosi sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
-
Ranska1 vuosi sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Huvipuistot1 vuosi sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja1 vuosi sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia9 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
Noora / Seikkailumielellä
17.3.2019 at 19:28
Tästä postauksesta voi melkein haistaa sateen kasteleman ruohon ja maan tuoksun! Irlannissa, Englannissa ja Skotlannissa matkaillessa sade on jotenkin aina tuntunut kuuluvan asiaan ja luovan jopa oikeanlaista tunnelmaa, toisin kuin monissa muissa matkakohteissa.
Mika / Lähtöportti
18.3.2019 at 10:14
Kiitos kommentista, kiva kuulla että tunnelma välittyi! Noissa maissa sade tosiaan kuuluu jollain lailla asiaan. Auringonpaiste on iloinen yllätys ja sade ikään kuin asiaankuuluva autenttinen säätila. Olen yrittänyt joskus Suomen sateessa ajatella, että ”melkein kuin olisi päässyt matkalle Irlantiin” 😀
Anu
19.3.2019 at 15:46
Glendalough on ihana paikka ja Irlanti muutenkin aivan mahtava maa. Kesäaikaan varmaan sateista johtuen luonto on niin vihreää, että silmiä särkee. Kävittekö muuten katsomassa Powerscourtin puutarhaa? Se on todella kaunis paikka.
Suunnitteilla ensi vuodeksi patikkaa länsirannikolle Connemaraan.
Mika / Lähtöportti
19.3.2019 at 19:07
Irlanti on vienyt minunkin sydämeni, sinne täytyy aina palata! Ja totta tuokin, että sadettahan se vihreys vaatii. Powerscourtissa olen käynyt kertaalleen kauan sitten, aikana ennen digikameran ostamista. Todella kaunis paikka sekin.
Patikointi Connemarassa kuulostaa upealta! Sielläkin käynnistä on vierähtänyt jo aikaa. Haluaisin varata joskus pari viikkoa matkalle, joka keskittyisi Connemaraan, Mayoon ja Galwayn ympäristöön.