Englanti
Nähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
Vietimme elokuun alussa kolme päivää perhelomalla Liverpoolissa. Ihastuin vanhaan satamakaupunkiin, joka houkuttelee matkailijoita erityisesti The Beatlesin ja jalkapallon avulla. Liverpoolista löytyi paljon muutakin nähtävää, ja kotiuduimme hyvin kaupungin eloisaan ja kompaktiin keskustaan.
Voi teitä raukkoja, parahtaa hotellin vastaanottovirkailija, kun kerron että saavumme Liverpooliin parin Manchesterissa viettämämme päivän jälkeen. Järkyttynyt nainen on pahoillaan siitä, että olemme joutuneet kestämään kammottavaa naapurikaupunkia niin kauan. Mutta tervetuloa Liverpooliin! Kai käytte Anfieldin stadionilla? Ja pidätte The Beatlesistakin, oikein hyvä!
Kuten aiemmassa jutussa kirjoitin, Manchester oli mielestäni kaikessa rosoisuudessaan kodikas kaupunki, eikä mitenkään paha paikka. Mutta kun lähdemme kävelylle Liverpoolin keskustaan, alkaa mielikuva pian kääntyä siihen suuntaan, että Mersey-joen kaupunki viehättää monin tavoin enemmän. Täältä löytyy matkailijalle runsaammin nähtävää ja kaupunkikuvakin on erilainen. Manchester on hyvin pitkälti punatiilinen kaupunki, kun taas täällä Liverpoolissa rakennuskanta on vaihtelevampaa ja monin paikoin vaaleampaa.
Saavumme heti kärkeen vilkkaille kävelykaduille, joiden ympärillä riittää kauppoja ja ravintoloita. Tiiviissä keskustassa on helppo liikkua jalkaisin, ja saavummekin pian Merseyn rantaan. Joen äärellä kohoaa suuria rakennuksia, joista muutamat muistuttavat Liverpoolin pitkästä historiasta ja osassa kiiltävät modernit lasiseinät. Lokit kirkuvat ja merellinen tuuli puhaltaa raikkaasti, mutta hieman syrjemmällä kaupunki alkaa kohota tasamaalta kohti kukkuloita. Historiallisesti Liverpool on aina ollut kansainvälinen kaupunki, jolle meri on merkinnyt enemmän kuin muun Englannin tapahtumat.
Mersey-joen suulla sijaitseva Liverpool alkoi kehittyä voimakkaasti 1700-luvulla, ja se kasvoi yhdeksi Euroopan merkittävimmistä satamakaupungeista. Merenkulku teki Liverpoolista myös tärkeän kauppapaikan. Valitettavasti varsinkin 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tärkein kauppatavara olivat orjat, joiden kuljettaminen vaurastutti kaupunkia oleellisesti. Historiantutkijoiden mukaan Liverpoolin kautta kulki jopa puolitoista miljoonaa afrikkalaista orjaa. Toiminta kiellettiin 1800-luvun alussa, minkä jälkeen Liverpool on tullut tunnetuksi mukavammista syistä.
Liverpool on Englannin irlantilaisin kaupunki, jonne on muutettu naapurisaarelta vuosien saatossa sankoin joukoin. Ensimmäinen suuri muuttoaalto ajoittui 1840-luvun Irlannin suureen nälänhätään, ja vaikka useimmat pakolaiset jatkoivat matkaa muualle, jäi moni myös tänne ensimmäisenä vastaan tulleeseen satamakaupunkiin. Valtaosalla liverpoolilaisista on irlantilaisia sukujuuria, eikä kaupungilla kierrellessä voi olla huomaamatta irlantilaisia pubeja, joissa juhlitaan illasta toiseen kuin viimeistä päivää. Illat ovat Liverpoolin keskustassa muutenkin äänekkäitä. Karaoke raikaa, juomat virtaavat ja soitto kuuluu kauas baarien ulkopuolelle.
Irlantilaisilla on ollut vahva vaikutus myös paikalliseen murteeseen eli scouseen, jota moni pitää hankalasti ymmärrettävänä. Murre on saanut nimensä paikallisesta perinneruoasta, joka saapui kaupunkiin pohjoiseurooppalaisten merimiesten mukana. Pääosin naudanlihasta, perunoista ja porkkanoista koostuva pataruoka maistuu itselleni loistavasti, kun syön sitä mukavassa The Cavern Restaurantissa. Scouse muistuttaa karjalanpaistia, mutta sen lähin suomalainen vastine on raumalainen lapskoussi, joka on suoraa sukua liverpoolilaisten herkulle. Tällä ruoalla on Merseyn rannoilla pitkät perinteet, ja liverpoolilaisista käytetäänkin yleisesti lempinimeä Scousers.
Jalkapallokaupunki Liverpool
Scouserit suhtautuvat suurella intohimolla jalkapalloon. Kaupungin vanhin seura on vuonna 1878 syntynyt Everton FC, jonka kilpailijaksi ilmaantui reilua vuosikymmentä myöhemmin Liverpool FC. Everton pelasi ensimmäiset vuotensa Anfieldin stadionilla, mutta vuokrien maksamisesta syntyneen kiistan jälkeen joukkueelle rakennettiin oma areenansa Goodison Park. Liverpoolin joukkue perustettiin, jotta Evertonin hylkäämälle Anfieldille saataisiin uutta käyttöä. Tästä alkoi menestystarina, joka on tuonut punapaitaiselle Liverpoolille muun muassa kuusi Mestareiden liigan tai sen edeltäjän Euroopan cupin voittoa. Viime keväänä The Reds juhli jo historiansa 20. Englannin mestaruutta.
Sinipaitainen Everton on eniten kausia Englannin pääsarjatasolla pelannut seura, mutta se on jäänyt paikalliskilpailijansa varjoon. The Toffeesin edelliset Englannin mestaruudet ovat 1980-luvulta, ja nykyään se taistelee sijoituksista Valioliigan keskikastissa. Evertonissa puhaltavat nyt uudet tuulet, sillä joukkue muutti juuri äskettäin reilun vuosisadan jälkeen Goodison Parkilta uudelle Hill Dickinson Stadiumille. Kuvassa häämöttävä Goodison Park toimii nykyään Evertonin naisten joukkueen kotikenttänä.
Valioliigan otteluihin on vaikeaa saada lippuja, sillä seurojen jäsenillä on etuosto-oikeus, eikä tikettejä yleensä jää yleiseen myyntiin. Tunnelman kannalta onkin hyvä, että katsomot täyttyvät turistien sijasta lähinnä uskollisista paikallisista kannattajista. Liput kannattaa ostaa seurojen omien nettisivujen kautta, sillä välityspalvelut ovat Britanniassa lailla kiellettyjä. Joskus seuran jäseneksi liittyminen voi kannattaa jo yhdenkin pelin pääsylippujen hankintaa varten. Seurojen sivuilta voi ostaa ilman jäsenyyttä hospitality-lippuja, joilla sisäänpääsy oheispalveluineen varmistuu peruslippuja kalliimpaan hintaan. Näiden lippujen hinnat lähtevät Evertonin osalta noin sadasta punnasta, kun taas Liverpoolin pelistä joutuu pulittamaan huomattavasti enemmän. Hinnat vaihtelevat ottelun tärkeyden mukaan.
Stadioneihin voi tutustua pelipäivien ulkopuolella opastetuilla kierroksilla. Me vierailimme legendaarisella Anfieldin stadionilla. Lue lisää jutustani Stadionkierros Liverpoolin Anfieldilla.
Liverpoolin monet The Beatles -kohteet
Sotienjälkeinen Liverpool oli ankea ja arkipäiväinen englantilainen kaupunki, kunnes se heräsi 1960-luvulla aivan uudella tavalla henkiin. Paikallinen merseybeat-musiikki levisi erityisesti The Beatlesin ansiosta maailmalle, ja Liverpoolista tuli yhtäkkiä eräänlainen nuorisokulttuurin keskipiste. John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starrin muodostamaa The Beatlesia pidetään yleisesti maailman kaikkien aikojen merkittävimpänä bändinä, ja sen voi aistia poikien kotikaupungissa edelleen. The Beatles on Liverpoolin matkailun ehdoton myyntivaltti. Kaupungista löytyy kaksi aiheeseen keskittyvää museota, lukuisia patsaita sekä yhtyeeseen ja sen musiikkiin liittyviä historiallisia paikkoja.
Tutustuimme molempiin The Beatles -museoihin. Hieman kotikutoisen Liverpool Beatles Museumin valttina ovat monet bändin alkuvaiheisiin liittyvät alkuperäiset esineet, kun taas suosittu The Beatles Story on visuaalisesti näyttävä ja kaupallisempi kokonaisuus. Molempia voi lämpimästi suositella yhtyeestä kiinnostuneille, kuten myös vierailua Mathew Streetin varrella sijaitsevalla The Cavern Clubilla. The Beatles esiintyi kotikaupunkinsa kellariklubilla lähes kolmesataa kertaa. Kävimme myös laulusta tutulla lähiökadulla Penny Lanella.
Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea laaja juttuni The Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa.
British Music Experience
Brittiläiseen pop- ja rock-musiikkiin voi tutustua Pier Headin alueella sijaitsevassa British Music Experiencessä. Museo toimii historiallisessa Cunard Buildingissa, joka oli aikoinaan kuuluisan laivayhtiön päämaja. Lipuista saa ennakkoon ostettaessa kahden punnan alennuksen. Saavumme paikalle juuri sopivasti, kun suurilla näytöillä alkaa pyöriä kooste vuoden 1985 Live Aid -konserteista. Live Aidin 40-vuotisjuhla on nyt museossa esillä muutenkin.
British Music Experience esittelee brittiläisen populaarimusiikin historian varsin kliiniseen tapaan, sillä näyttely sisältää lähinnä keskenään samankaltaisia vitriinejä, joiden sisältö vain vaihtuu esiintyjästä ja teemasta toiseen. Odotin museolta aihepiiri huomioiden räväkämpää toteutusta, mutta näyttely on toki kiinnostava näinkin. Esillä on muun muassa maailmantähtien alkuperäisiä esiintymisasuja, soittimia ja käsin kirjoitettuja laulujen sanoja. Kierros alkaa 1940-luvun jazzista ja skiffle-musiikista, josta jatketaan aikakausi kerrallaan kohti nykypäivää. Suurista nimistä ei ole puutetta, sillä The Beatlesin jälkeen maailmaa ovat valloittaneet esimerkiksi The Rolling Stones, David Bowie, Queen, Iron Maiden, Black Sabbath, Phil Collins, Spice Girls, Oasis, Adele, Coldplay ja Ed Sheeran.
Museossa on alue, jossa voi kokeilla itse soittamista vaikkapa kitaralla tai kosketinsoittimilla. Omat musikaaliset taitoni ovat sen verran alkeellisella tasolla, etten malta perehtyä aiheeseen tälläkään kertaa. Erillisiin koppeihin pääsee myös laulamaan tai opettelemaan vuosikymmenten takaisia suosikkitansseja Macarenasta lähtien. British Music Experience on ihan kiva paikka, mutten laske sitä Liverpoolin pakollisten nähtävyyksien joukkoon.
Royal Liver Building
Heti Cunard Buildingin vieressä kohoaa Liverpoolin kenties ikonisin maamerkki, Royal Liver Building. Rakennuksen molempia satametrisiä torneja koristaa kaupungin symbolia, myyttistä Liver birdiä esittävä patsas. Merimetsoa muistuttavista linnuista Bella katsoo merelle ja Bertie toisesta tornista kaupunkiin päin. Paikallisen uskomuksen mukaan Liverpool on tuhon oma, jos linnut lentävät pois. Komea talo rakennettiin alun perin vakuutusyhtiö Royal Liver Groupin toimitaloksi. Rakennukseen ja sen näköalapaikkaan voi tutustua kierroksilla, joita saa varata Liver Building Tour -sivustolta. Katselimme nyt rakennusta vain ulkoapäin, mutta varsinkin näköalapaikka kiinnostaisi, jos vielä palaan Liverpooliin.
Pier Headin museot ja lauttaterminaali
Kävimme Liverpoolissa peräti kolmessa musiikkiaiheisessa museossa, minkä vuoksi muihin museoihin tutustuminen ei tällä kerralla jaksanut innostaa. Pier Headin laidalla toimiva ilmainen Museum of Liverpool lienee silti hyvin kiinnostava vierailukohde. Museon pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt esittelevät kaupungin historiaa hyvin monipuolisesti. Samoilta kulmilta löytyy myös taidemuseo Tate Liverpool, joka on remontin vuoksi väliaikaisissa tiloissa ainakin kevääseen 2027 saakka. Samassa naapurustossa sijaitseva merenkulkumuseo Maritime Museum on sen sijaan kokonaan suljettu uudistustöiden vuoksi. Museo on tarkoitus avata vuonna 2028, jos vain rahoitus järjestyy.
Pier Headista löytyy museoiden lisäksi lauttaterminaali, joka on nimetty Gerry Marsdenin mukaan. Gerry and the Pacemakersin laulaja muistetaan muun muassa 1960-luvun hittikappaleesta Ferry Cross the Mersey, joka on rakkaudentunnustus Liverpoolille. Mersey-joella järjestetään vajaan tunnin mittaisia risteilyjä, mutta me pysyttelemme tällä matkalla kuivalla maalla. Mieleeni jää vahva muisto tuulisesta rannasta ja auringon painumisesta Merseyn vastarannalla häämöttävän Birkenheadin taakse.
Viihtyisä Royal Albert Dockin alue
Pier Headin naapurista löytyvä Royal Albert Dock on entisistä telakka- ja varastorakennuksista koostuva viihdekeskus Merseyn rannalla. Satama-altaan ympärillä on runsaasti ravintoloita, muutama kauppa, pari hotellia sekä esimerkiksi The Beatles Story -museo.
Merellistä historiaa huokuva punatiilinen alue on varsin viihtyisä paikka viettää iltaa ruoasta nauttien. Me päädymme italialaiseen ravintolaan, mutta Royal Albert Dockin tarjontaan kuuluvat myös vaikkapa intialaiset ja meksikolaiset maut paikallisia perinneruokia unohtamatta.
Eloisa Bold Street
Yksi keskustan mielenkiintoisimmista kaduista on hipsterihenkinen Bold Street, jonka varrella vallitsee poikkeuksellisen eloisa tunnelma. Monet ravintolat ovat levittäneet terassinsa kadulle, jolla riittää paljon kulkijoita. Tarjolla näyttäisi olevan makuja eri puolilta maailmaa. Kuljemme kadun halki pariin otteeseen ja pysähdymme kerran nauttimaan turkkilaisen kahvilan herkuista.
Bold Streetiltä löytyy paljon persoonallisia pikku puoteja, joista erityisesti vintage-vaatteita myyvät kaupat kiinnostavat tyttäriämme. Kuvassa näkyvä Cow Vintage tuli tutuksi jo Manchesterissa. Jos tämän tyyppiset kaupat kiinnostavat, kannattaa poiketa tutkimassa myös ainakin Resurrection sekä Soho’s Liverpool.
St Lukes Bombed Out Church
Liverpool joutui tärkeänä satamakaupunkina saksalaisten kovan pommituksen kohteeksi toisen maailmansodan aikana. Sodan jäljet näkyivät kaupungissa kauan, ja jotain on yhä jäljellä. Bold Streetin päässä kohoava Pyhän Luukkaan kirkko tunnetaan yleisesti Pommitettuna kirkkona, sillä siitä ovat pystyssä ainoastaan seinät. Rauniokirkosta ja sen pihamaasta on kehittynyt suosittu tapahtumapaikka, jossa järjestetään esimerkiksi konsertteja ja näytelmiä sekä myös hääparien vihkimisiä. Meidän käydessämme pihalle on pystytetty baari, jonka antimista kansa nauttii rennosti puisten pöytien äärellä.
Rauniokirkon pihalla on kahta kättelevää sotilasta esittävä patsas. Miesten välissä on jalkapallo. Taideteos kuvaa todellista tapahtumaa ensimmäisestä maailmansodasta. Länsirintamalla pidetyn lyhyen joulurauhan aikana joukko saksalaisia ja englantilaisia sotilaita tapasi toisensa ja pelasi spontaanin jalkapallo-ottelun, ennen kuin vihollisuudet seuraavana päivänä jatkuivat. Patsaalla on suuri symbolinen arvo erityisesti täällä Pommitetun kirkon juurella. Veistoksen toteuttanut Andy Edwards on tehnyt useita jalkapalloon tai musiikkiin liittyviä patsaita, kuten esimerkiksi Pier Headista löytyvän The Beatles -patsaan.
Nykytaiteen ystävien Bluecoat
Liverpoolin keskustassa on useita kauniita rakennuksia. Pysähdymme ohi kulkiessamme Bluecoatin kohdalle. 1700-luvulta peräisin olevan rakennuksen nimi viittaa sen historiaan hyväntekeväisyyskouluna. Britannian Blue Coat Schoolit tarjosivat vähäosaisille lapsille ilmaista koulutusta – sekä siniset takit. Rakennuksessa toimii tänä päivänä nykytaiteen keskus, jossa järjestetään ilmaisia vaihtuvia näyttelyitä sekä muita tapahtumia. Ihmisten kohtauspaikaksi suunniteltuun kokonaisuuteen kuuluu myös taiteilijoiden työtiloja, kotiruokaa tarjoava kahvila sekä sisäpihalta löytyvä puutarha.
Monumentaalinen St George’s Quarter
Liverpoolilla on monet kasvot, ja kaupungin mahtipontiseen puoleen voi tutustua kävelemällä pienen kierroksen St George’s Quarterin alueella. Kookkaista vanhoista rakennuksista koostuva alue sijaitsee aivan päärautatieasema Lime Streetin vieressä. Jykevien pylväiden koristamiin taloihin kuuluvat perinteikäs Empire Theatre, eri maiden kulttuureita ja luonnontiedettä käsittelevä World Museum, suuri taidemuseo Walker Art Gallery sekä kuvassa näkyvä St George’s Hall, jossa toimii muun muassa konserttisali.
Me käymme tällä alueella sisällä ainoastaan Liverpoolin keskuskirjastossa, jossa jo aulan moderni kupoli tekee vaikutuksen. Hengähdämme myös St George’s Hallin takaa löytyvässä St John’s Gardens -puistossa, joka on ydinkeskustan harvoja viheralueita.
Boheemi Lark Lane
Liverpoolista löytyy kyllä vehreyttä ja väljyyttä, kun vain lähtee ydinkeskustan ulkopuolelle vaikkapa paikallisbussilla. Jäämme kyydistä Lark Lanen lähistöllä ja kävelemme kadun päästä päähän. Kaunis kesäinen lauantai-ilta on houkutellut terasseille paljon hyväntuulisia ihmisiä. Värikäs Lark Lane tuntuu olevan täynnä elämää, ruokien tuoksua, lasien kilinää ja puheensorinaa.
Boheemin ja yhteisölliseltä vaikuttavan kadun varrella on paljon ravintoloita, baareja ja persoonallisia pikku putiikkeja, joista viimeksi mainitut ovat ohi kulkiessamme jo kiinni. Lark Lane muistuttaa keskustan Bold Streetiä, vaikka sijaitseekin hieman syrjäiseltä vaikuttavassa lähiössä.
Vehreä Sefton Park
Heti Lark Lanen päästä alkaa laaja puisto Sefton Park, jonka halki on mukava kävellä. Näemme puiden reunustamia kävelyteitä, leikkipuiston, kahvilan, tenniskenttiä ja lammen, jolle voisi lähteä soutelemaan. Keidasmaisen puiston varsinainen helmi on Palm House, jonka sisällä on runsaasti eksoottisia kasveja. Me joudumme ihailemaan vanhaa kasvihuonetta vain ulkoa päin, sillä sisällä on paikalla käydessämme meneillään hääjuhla.
Liverpool ONE -kauppakeskus
Aivan ydinkeskustassa toimiva Liverpool ONE -kauppakeskus on vilkas kaupunkilaisten kohtauspaikka, josta löytyy monenlaisia merkkiliikkeitä ja ravintoloita sekä esimerkiksi elokuvateatteri Odeon. Perheemme teinit kiertävät täällä vaateliikkeitä ja poikkean itse sekä Evertonin että Liverpoolin jalkapallojoukkueiden kauppoihin. Aktiviteetteja löytyy samaan kompleksiin kuuluvasta paikasta nimeltä Gravity MAX, jossa pääsee kokeilemaan vaikkapa keilailua, minigolfia tai mikroautoilua.
Muuta nähtävää Liverpoolissa
Vaikka meillä oli kolme päivää aikaa tutustua Liverpooliin, jäi monta kohdetta vielä näkemättä. Liverpoolin protestanttinen katedraali on Britannian suurin. Rakennuksessa houkuttelee sisätilojen lisäksi torni, jonka päältä aukeaa kuvien perusteella huikea maisema yli kaupungin. Liverpoolista löytyy myös hyvin persoonalliselta näyttävä katolinen Liverpool Metropolitan Cathedral, joka tunnetaan paremmin lempinimellä Paddy’s Wigwam. Paddy viittaa katolisiin irlantilaisiin ja Wigwam intiaanitelttaa muistuttavaan ulkomuotoon. Meiltä jäi tutkimatta myös Liverpoolin Chinatown, jonka komean portin näimme vilaukselta bussin ikkunasta. Katutaidetta voisi puolestaan käydä katselemassa Baltic Trianglen alueella.
Keskellä kaupunkia kohoava paikallinen Näsinneula eli näköalatorni St Johns Beacon on ollut suljettuna vuoden 2025 alusta lähtien, mutta avataan toivottavasti taas joskus yleisölle. Liverpoolin pubeista kiinnostaisivat erityisesti upeista sisätiloistaan tunnettu Philharmonic Dining Rooms sekä The Beatlesin ensimmäinen keikkapaikka The Jacaranda.
Ymmärrän hyvin, että jotkut vierailijat voivat kokea Liverpoolin keskinkertaisena matkakohteena. Kyseessä ei ole Euroopan näyttävin, säältään houkuttelevin tai nähtävyyksiltään runsain kaupunki. Minuun Liverpool teki kuitenkin suuren vaikutuksen ja vei kliseisesti sanottuna palan sydämestä. Oli kovin mukavaa viettää perheen kanssa yhteistä aikaa Liverpoolissa ja nauttia kiireettömistä lomapäivistä. Pidän liverpoolilaisten jalkapallohulluudesta ja The Beatles -kohteiden herättämistä nostalgisista tuntemuksista, minkä lisäksi scouse nousi kerralla suosikkiruokieni joukkoon. Olen myös huomannut, että vanhat satamakaupungit vetoavat reissumiehen luonteeseeni yllättävän vahvasti. Totta kai pidän myös siitä, kuinka paljon irlantilaiset ovat vaikuttaneet Liverpooliin.
Eräs syyllinen Liverpooliin liittyviin tunteisiini on Waterstonesin kirjakaupasta hankkimani John Winterin kirja Blame It On The Beatles… And Bill Shankly. Etsin jotakin kaupunkiin sijoittuvaa kirjaa, ja tämä opus ikään kuin löysi minut. Teos kertoo teini-ikäisestä Tonysta, joka kasvaa kohti aikuisuutta 1960-luvun Liverpoolissa. Mukaansatempaavan fiktiivisen tarinan taustalle on sijoitettu mahtava määrä historiallisia tapahtumia, joiden keskiössä ovat erityisesti The Beatles sekä Bill Shanklyn valmentama Liverpoolin jalkapallojoukkue. Kirja on yksi parhaista lukemistani, ja lainaan siitä tähän loppuun yhden vapaasti käännetyn lauseen. Liverpool oli todellakin hyvin erilainen kuin Lontoo, mutta sen erikoinen taika lumosi minut jälleen. Tuon taian vuoksi haaveilen palaavani Liverpooliin pian uudelleen.
Jättimäinen British Museum kuuluu Lontoon suosituimpiin nähtävyyksiin. Eri puolilta maailmaa haalittujen historiallisten esineiden kokoelma on yksi maailman laajimmista, ja sitä pääsee ihmettelemään täysin ilmaiseksi.
Tutustuin British Museumiin maaliskuussa, kun käväisimme parin kaverin kanssa Lontoossa Englantiin suuntautuneen jalkapallomatkan yhteydessä. British Museum oli jäänyt itseltäni edellisillä Lontoon-matkoilla käymättä, vaikka olinkin pari kertaa kävellyt massiivisen rakennuksen ohitse. Nyt kaverini Pasi vaikutti niin kiinnostuneelta egyptiläisistä muumioista, ettei tätä museota voinut jättää mitenkään väliin. Hyvä niin, sillä museovierailu oli mielenkiintoinen kokemus.
British Museum on ilmainen, mutta suuren suosion vuoksi on erittäin suositeltavaa hankkia museon nettisivuilta maksuton ennakkolippu, joka takaa sisäänpääsyn valittuna ajankohtana. Saavumme paikalle arkisena iltapäivänä, jolloin varsinaista jonoa ei ole, vaan pääsemme kävelemään suoraan turvatarkastukseen. Reput tutkitaan päällisin puolin, mutta ennakkolippuja ei tällä kerralla tarvitse näyttää lainkaan.
Museossa on sujuvasta sisäänpääsystä huolimatta melko paljon ihmisiä. Reput ja takit voisi jättää säilytykseen, mutta koska narikkaan on pitkä jono, päätämme pitää ne mukanamme. Saavumme aluksi valoisaan aulatilaan, jonka virallinen nimi on komealta kuulostava Queen Elizabeth II Great Court. Vanha sisäpiha avattiin täysin uudistettuna ja lasikatolla varustettuna vuonna 2000.
Lontoon Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitseva British Museum perustettiin vuonna 1753 ja avattiin muutamaa vuotta myöhemmin maailman ensimmäisenä yleisölle avoimena kansallismuseona. Museo toimi aluksi Montagu Housessa, mutta tilat kävivät pian ahtaiksi. Nykyinen kreikkalaistyylistä uusklassismia henkivä päärakennus valmistui alkuperäisen museon paikalle 1850-luvulla.
Museon tehtävänä on esitellä ihmiskunnan historiaa ja kulttuuria eri puolilta maailmaa. Sekä aihe että museon kokoelma ovat käsittämättömän laajoja. British Museumin hallussa on noin kahdeksan miljoonaa esinettä, joista esille mahtuvien määrä rajautuu alle sataantuhanteen. Näyttelykartan pääotsikoita ovat Kreikka ja Rooma, Eurooppa, Egypti, Lähi-itä, Aasia, Afrikka sekä Amerikat.
Jättimäinen kokoelma tekee vaikutuksen, mutta herättää myös kysymyksen siitä miten tämä kaikki on päätynyt Lontooseen. Kolonialistinen Britannia on tehnyt vuosisatojen aikana lukemattomia valloitus- ja ryöstöretkiä eri puolille maailmaa, ja moni valtio on vaatinut esineiden palauttamista takaisin. British Museum vetoaa asemaansa maailman kulttuuriperinnön vaalijana ja lupaa tarjota arvokkaille esineille turvallisen säilytyspaikan, mutta näillekin perusteille on olemassa vasta-argumentteja. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Egyptissä, Kreikassa ja muutamissa Afrikan maissa on toivottu esineiden palauttamista alkuperäisille mailleen.
Keskitymme vierailullamme lähinnä Egyptiin, jolle on varattu valtavat tilat ensimmäisestä kerroksesta sekä useita huoneita myös ylemmistä kerroksista. Alemman kerroksen tila on suorastaan mahtipontinen. Siellä on nähtävillä paljon suuria veistoksia.
Sukeltaminen Lontoon vilkkailta kaduilta muinaisen Egyptin maailmaan vaatii hetken hengähtämistä, jotta esineitä ja niiden merkitystä malttaisi hahmottaa paremmin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kuka vitriiniin aseteltuja kaiverruksia on tehnyt. Millaistakohan elämää tuo ihminen on elänyt, ja mitä sattunut ajattelemaan näitä piirroksia tehdessään? Tuskinpa on ainakaan tullut mieleen, että omien käsien jäljet päätyvät joskus vieraaseen maahan miljoonien ihmisten ihmeteltäväksi.
Yksi museon tunnetuimmista esineistä on Rosettan kivi, jolla oli ratkaiseva rooli muinaisen hieroglyfikirjoituksen tulkitsemisessa. Murikka löytyi Napoleonin sotaretken yhteydessä Rosettan kaupungista Egyptistä vuonna 1799. Kiven merkitys perustuu siihen, että siinä on sama teksti hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella sekä kreikan kielellä. Näin ollen esimerkiksi kreikkaa taitava lukija pystyi päättelemään aiemmin tuntemattomien hieroglyfien merkityksen. Napoleonin armeija hävisi myöhemmin samalla retkellä taistelun brittijoukoille, minkä seurauksena Rosettan kivi päätyi lopulta Pariisin sijasta Lontooseen. Egypti on vaatinut kiven palauttamista itselleen.
Pasin kaipaamat muumiot löytyvät toisen kerroksen näyttelyhuoneista. Joukossa on myös muutamia kissojen ja muiden eläinten muumioita. On vaikuttavaa nähdä tuhansia vuosia vanhoja muumioarkkuja, jotka on koristeltu hyvin kauniisti.
Siirrymme egyptiläisten esineiden keskeltä hetkeksi muihin teemoihin. Vaikkapa mayojen tai atsteekkien aikainen Meksiko on mielenkiintoinen aihe, jolle on tosin varattu vain yksi huone. Arvokkaisiin esineisiin kuuluu esimerkiksi atsteekkien tekemä kaksipäistä käärmettä esittävä veistos. Se on mahdollisesti saapunut Eurooppaan konkistadori Hernán Cortésin mukana.
Viereisessä huoneessa päästään Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin. Pohdinnan aiheena on muun muassa eurooppalaisten valloittajien vaikutus alkuperäiskansojen yhteisöihin. Pohjois-Amerikkakin on esillä vain hyvin rajatusti, kun taas esimerkiksi Lähi-itää on esitelty paljon laajemmin.
Museon avarissa aulatiloissa toimii kahvila, jossa käväisemme haukkaamassa pientä välipalaa. Kiertelemme vielä tämän jälkeen ympäri aulaa ja kurkkaamme myös kaiken keskellä sijaitsevaan lukusaliin. Se muistuttaa ajasta, jolloin British Museumin tiloissa säilytettiin maan merkittävintä ja suurinta kirjakokoelmaa. Yli kymmenen miljoonaa nidettä siirrettiin vuonna 1997 British Libraryn uuteen kansalliskirjastoon, joka toimii St Pancrasin rautatieaseman vieressä.
British Museum on ilman muuta näkemisen arvoinen museo, jossa saisi helposti vietettyä vaikka kokonaisen päivän. Meille riittää tällä kerralla kaksi tuntia, sillä takana on jo pitkä päivä. Olemme heränneet koti-Suomessa ennen kukonlaulua, suunnistaneet Gatwickin lentokentältä Borough Marketin ruokatorille ja katselleet maisemia The Garden at 120 -näköalatasanteella ennen useamman kilometrin reipasta kävelyä British Museumiin. Pasiakin alkaa tässä vaiheessa kiinnostaa muumioiden sijasta perinteinen brittipubi, joten jätämme museon tyytyväisinä taaksemme. Kenties British Museumiin tulee palattua joskus toistekin. Silloin voisi keskittyä vaikkapa antiikin Rooman tai Kreikan esineisiin.
Museosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa British Museumin omilta nettisivuilta.
Lontooseen on avattu viime vuosina useita uusia näköalatasanteita, joista ilahduttavan moneen pääsee ilmaiseksi. Maaliskuisen Lontoon-pikavisiitin ohjelmaan mahtui The Garden at 120, jonne pääsi sujuvasti ilman ennakkovarausta.
Meillä on kavereiden kanssa puoli päivää aikaa Lontoossa ennen matkan jatkumista Manchesteriin. Suuntaamme aamulennolta Borough Marketin ruokamarkkinoille, joilta jatkamme kylläisinä London Bridgen ylitse Thamesin pohjoisrannalle. Käymme vielä katsomassa St Dunstan in the East -rauniokirkon ympärille syntyneen puutarhan, ennen kuin käännymme kohti näköalapaikkaa.
Lontoon Cityn alueelle on noussut parissakymmenessä vuodessa lukuisia pilvenpiirtäjiä, ja lisää on edelleen tulossa. Melko pieneltä alueelta löytyykin nykyään useita näköalatasanteita, joilta kelpaa ihailla Lontoon maisemia. Kävin itse pari vuotta sitten Sky Gardenissa, minkä lisäksi Citystä löytyvät myös vierekkäiset Horizon 22 ja The Lookout. Kaikki kolme ovat ilmaisia, mutta sisäänpääsyajan varaaminen ennakkoon on vähintäänkin suositeltavaa. Siksi valintamme osui tällä kerralla The Garden at 120 -puutarhaan, jonne varauksia ei edes oteta ryhmiä lukuun ottamatta vastaan. Rakennus näyttää katutasolta katsottuna mielenkiintoiselta, mutta mietimme peittävätkö ympäröivät rakennukset pahasti näköaloja.
Näköalatasanne sijaitsee osoitteessa 120 Fenchurch Street. Sisäänkäynnille on kertynyt parinkymmenen ihmisen jono, joka saadaan turvatarkastuksen läpi parissa minuutissa. Pääsemme siis pian hissiin, joka kuljettaa hetkessä noin 65 metrin korkeudella sijaitsevalle katolle. Esimerkiksi kesäviikonloppuina lienee vilkkaampaa, mutta jono etenee toivottavasti silloinkin sujuvasti.
Kattopuutarha on varmasti parhaimmillaan myöhemmin keväällä ja kesäaikaan, mutta jo maaliskuussakin on nähtävillä jonkin verran vihreää. Kukkapenkkejä koristavat keltaiset narsissit, kun taas näyttävät sinisateet eli wisteriat odottavat vielä myöhempää kevättä. Kasvit tekevät näköalatasanteesta viihtyisän ja on mukavaa katsella maisemia ulkoilmasta, varsinkin näin poutaisella säällä. Kattopuutarhan alla 14. kerroksessa toimii tyylikkäältä vaikuttava ravintola 14 Hills.
The Garden at 120 avattiin vasta valmistuneen One Fen Court -rakennuksen katolle vuonna 2019. Se suunniteltiin heti alusta alkaen kaikille avoimeksi tilaksi, jonne pääsee ilmaiseksi ilman ennakkolippuja.
On hurjaa ajatella, kuinka paljon City on viime vuosina kehittynyt. Muistan, kuinka lempinimellä The Gherkin eli Suolakurkku tunnettu hauskanmuotoinen pilvenpiirtäjä hallitsi aikoinaan maisemaa. Nyt se on jäänyt pahasti naapuriensa puristukseen.
Edellä mainittu Sky Garden sijaitsee tästä kattopuutarhasta nähtynä lähes käden ulottuvilla. Se toimii lempinimellä Walkie-Talkie tunnetun pilvenpiirtäjän yläosassa saman Fenchurch Streetin varrella.
Vaikka ennakkoon hieman pelkäsinkin maisemien jäävän muiden rakennusten katveeseen, ovat näkymät lopulta yllättävän avaria moneen suuntaan. Länteen päin katsellessa esimerkiksi Saint Paulin katedraali erottuu selvästi ja kuuluisa maailmanpyörä London Eyekin häämöttää kaukaisuudessa. Tämä vastaava maisema on toki viereisen Sky Gardenin korkeuksista vieläkin näyttävämpi.
Upea Tower Bridge ja sen edustalla näkyvä keskiaikainen linna Tower of London kuuluvat kaupungin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Nostokurjet kurkottavat kuitenkin kohti taivasta siihen malliin, etten tiedä peittyykö kuvan näkymä jo kovinkin pian. Ympärille nousevat pilvenpiirtäjät varmasti muuttavat näköalatasanteen maisemia, mutta jotain jää toivottavasti jäljellekin.
Vaikka The Garden at 120 on muutamiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna huomattavasti matalampi näköalatasanne, ei se tee kokemuksesta automaattisesti huonompaa vaan paremminkin erilaisen. Lisäkorkeus tietenkin auttaisi joidenkin kohteiden näkemisessä, mutta toisaalta monet rakennukset ovat hieman matalammalta nähtynä ikään kuin lähempänä ja paremmin hahmotettavissa.
The Garden at 120 on kiva vierailukohde, jota voi ilmaisen sisäänpääsynkin vuoksi suositella Lontoon-matkaajille. Tällä katolla voisi olla kiva nauttia joskus vaikka lämpimästä kesäillasta. Eri puolilta kaupunkia löytyy lisää erilaisia näköalapaikkoja, kuten Thamesin etelärannalla kohoava Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard. Mielenkiintoisia voisivat olla myös Crossrail Place Roof Garden Canary Wharfissa, The Post Building Roof Garden Holbornissa tai Lift 109 entisessä Battersean voimalaitoksessa. Maisemia voi ihailla myös vaikka Saint Paulin katedraalin kupolista tai Tate Modern -museosta käsin. Vaihtoehtoja siis riittää monelle tulevallekin Lontoon-matkalle.
Lisätietoja näköalatasanteesta löytyy The Garden at 120:n virallisilta nettisivuilta.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti11 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
11.10.2025 at 15:21
Mistä päin Afrikkaa nuo orjat Liverpooliin muuten tuotiin? Enpä tiennyt, että niitä on liikkunut Liverpoolin läpi tuollainen määrä. Tämän perusteella itselleni tuli olo, että Liverpoolissa on itse asiassa varsin paljon nähtävää ja kuva siellä olisi joskus itsekin käydä.
Mika / Lähtöportti
11.10.2025 at 16:45
Orjia tuotiin laajalta alueelta Länsi- ja Keski-Afrikasta. Liverpoolista monien matka jatkui Karibialle. Tästä tuli nyt mieleeni Karibialta Britanniaan muuttanut ns. Windrush-sukupolvi, joka auttoi Britanniaa toisen maailmansodan jälkeisessä työvoimapulassa. Siinä joukossa oli varmasti paljon Liverpoolin kautta kulkeneiden orjien jälkeläisiä. Näin se historia heittelee eri vuosisadoilla mantereelta toiselle.
Kyllä Liverpoolissa on aika paljon nähtävää, mukava kaupunkikohde vaikkapa pitkäksi viikonlopuksi.