Seuraa somessa

Yhdysvallat

Kalifornian-matkan parhaat palat

Julkaistu

-

Teimme kesäkuussa kolmen viikon matkan Kaliforniaan. Keskityimme erityisesti Los Angelesiin ja San Franciscoon, mutta vietimme muutaman päivän myös rannikon pikkukaupungeissa sekä Highway 1 -tien upeissa maisemissa.

Kesäkuinen matka toteutti pitkäaikaisen unelman Yhdysvaltojen länsirannikon näkemisestä. Tuolla suunnalla riittäisi monipuolista koettavaa kuinka pitkäksi ajaksi tahansa, mutta halusimme pitää matkaohjelman riittävän yksinkertaisena ja vietimme lastenkin toiveesta aikaa erityisesti suurissa kaupungeissa. Käyn nyt tiivistetysti läpi koko matkan ohjelman ja julkaisen myöhemmin yksittäisiä juttuja reissun mielenkiintoisimmista kohteista.

kalifornia_hollywood_maisema

Matkamme avausetappi on yhdentoista tunnin suora lento Helsingistä Los Angelesiin. Otamme heti perille päästyämme vuokra-auton käyttöön ja suuntaamme kohti ensimmäistä majapaikkaamme Hollywoodissa. Tarunhohtoinen Hollywood vastaa melko hyvin ennakkotietojani, eli se ei ole lainkaan niin hohdokas paikka kuin kuuluisa nimi antaisi ymmärtää. Haluamme kuitenkin ensimmäisellä Los Angelesin -matkallamme nähdä kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä, ja tähän tarkoitukseen Hollywood on oikein sopiva tukikohta.

kalifornia_hollywood_boulevard

Alueen pääväylä Hollywood Boulevard tunnetaan katuun asetelluista tuhansista tähdistä, joista voi bongata kuuluisien viihdealan ihmisten nimiä. Vaikka laatat eivät olekaan kovin ihmeellisiä, on niissä näkyviä nimiä silti hauska bongailla. Saman kadun varrelta löytyvät myös kuuluisat teatterit Grauman’s Chinese Theatre, El Capitan sekä Oscar-gaalasta tuttu Dolby Theatre. Hollywood Boulevardin ilmapiiri on vilkas, mutta silti rauhallisempi kuin etukäteen kuvittelin. Katukuvaan kuuluu monenlaisia esitteiden tarjoajia, supersankareiksi pukeutuneita amatöörinäyttelijöitä, kodittomia, satunnaisia yksikseen höpötteleviä hörhöjä, kannabiksen hajua sekä tietenkin meitä turisteja.

kalifornia_rodeo_drive

Hollywoodista puuttuvaa luksustunnelmaa voi lähteä etsimään vaikkapa lyhyen ajomatkan päästä Beverly Hillsistä. Varsinkin 90210-postinumeroalueen tunnetuin katu Rodeo Drive on täynnä kalliita merkkiliikkeitä ja ohi murisee Ferrareiden kaltaisia urheiluautoja lähes yhtenäisenä virtana. Beverly Hillsin ilta-auringon valaisemat palmut jäävät mielikuviin palana sitä Kaliforniaa, josta monet elättelevät suuria unelmia.

kalifornia_warner_bros

Alkumatkan mielenkiintoisimpiin kokemuksiin kuuluu opastettu kierros Warner Brosin elokuvastudioilla. On hauskaa kierrellä kulissikaupungissa ja kuulla, miten lavasteet viimeistellään aina kutakin tuotantoa varten eri tavalla. Kierroksen aikana oppii paljon elokuvien tekemisestä ja ymmärtää, ettei juuri mikään valkokankaalla näkyvä ole aitoa. Esimerkiksi puulattia saattaa todellisuudessa olla matto, joka sopii elokuvan äänittämiseen paremmin ja on myös helpompi kuvausten päättyessä vaihtaa. Studioalueen sisätiloissa on kiinnostavia näyttelyitä, joihin voi tutustua omatoimisesti. Välipalaa syömme Frendit-sarjan teemaan sisustetussa Central Perk -kahvilassa.

kalifornia_universal_studios

Toinen samaan teemaan sopiva kohde Universal Studios on saumaton yhdistelmä huvipuistoa ja elokuvastudiota. Paikan mielenkiintoisin laite on eräänlaisen junan kyydissä tapahtuva tunnin mittainen studiokiertoajelu, jonka aikana näemme esimerkiksi Täydellisten naisten kotikadun Wisteria Lanen sekä Psykosta tutun Bates Motelin. Universal Studios on erittäin näyttävä kokonaisuus ja huvipuiston puolella huomio kiinnittyykin huolella toteutettuihin lavasteisiin. Laitteet on teemoitettu tuttujen elokuvien tai piirrossarjojen mukaan, eikä niiden määrä ole lopulta kovin valtava. Koettavaa löytyy esimerkiksi Harry Potterin, Simpsonien, Kung Fu Pandan ja Kätyreiden ystäville.

kalifornia_disneyland

Vietämme yhden kokonaisen päivän myös Los Angelesin kupeessa Anaheimissa sijaitsevassa alkuperäisessä Disneylandissa. Se muistuttaa muualla maailmassa näkemiämme Disney-huvipuistoja, mutta tarjoaa myös uutta koettavaa. Laajalle alueelle mahtuu enemmän erilaisia teemamaita kuin muualla, mutta esimerkiksi puiston keskellä kohoava prinsessalinna näyttää yllättävän pieneltä. Laitevalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin, mutta tarjolla on enemmän leppoisia huviajeluita kuin erityisen hurjaa kyytiä. Disneyland mainostaa olevansa maailman onnellisin paikka, eikä slogan ole ainakaan pahasti pielessä. Vietämme oikein hauskan päivän, jonka aikana on helppo unohtaa todellisen maailman murheet.

kalifornia_griffith_maisema

Los Angeles on tietenkin paljon muutakin kuin elokuvia ja huvipuistoja. Käymme katselemassa maisemia Griffith Observatoryn näköalapaikalta, jonka ympäristössä olisi myös paljon houkuttelevia ulkoilupolkuja. Se on myös yksi paikoista, joista käsin katselemme maailmankuulua Hollywood-kylttiä. Mulholland Driven maisematielle lähdemme opastetulla kierroksella, jonka aikana meille kerrotaan alueella asuvista julkkiksista ja heidän hulppeista huviloistaan. Pilvenpiirtäjien sävyttämässä Downtownissa käväisemme kertaalleen. Kauppahalli on vilkas, Angel’s Flight -funikulaari hauska ja Walt Disney Concert Hall näyttävä, mutta muuten niin sanottu ydinkeskusta ei pääse säväyttämään.

kalifornia_santa_monica

Yksi Los Angelesin alueen ikonisimmista nähtävyyksistä on Santa Monican laituri, jonka päällä toimii kokonainen huvipuisto. Käymme paikalla hämyisenä päivänä, jolloin viileä merituuli vaatii pukemaan takin ylle. Vierailumme Santa Monicassa jää melko lyhyeksi, mutta nautimme laiturin lisäksi myös kävelykatu Third Street Promenadella kulkemisesta. Santa Monica ei silti sykähdytä lainkaan yhtä paljon kuin sen naapuri Venice, josta tulee suosikkialueeni Los Angelesissa.

kalifornia_venice_kanavat

Vietämme Hollywoodissa ja Anaheimissa majoittumisten jälkeen kaksi kokonaista päivää Venicessä, jossa nautin suuresti alueen tunnelmasta. Venice on saanut nimensä kanavista, joiden varsilla on toinen toistaan ihastuttavampia pientaloja. Kauniiden kanavien raukeudesta voi siirtyä hetkessä meren rantaa seuraavan kävelykadun vilskeeseen. Vietämme pitkät tovit katselemalla laajan hiekkarannan laidalla sijaitsevan skeittiparkin rullalautailijoiden temppuja. Taustalla soiva musiikki ja ympärillä huojuvat palmut luovat Los Angelesiin sopivaa tunnelmaa. Käymme pariin kertaan myös Venicen trendikkäällä pääkadulla Abbot Kinney Boulevardilla, jonka varrelta löytyy mukavia ravintoloita sekä kivoja pikku putiikkeja.

kalifornia_venice_sunset

Venicessä vietetyt päivät päättyvät auringonlaskuun Tyynen valtameren rannalla, jossa aallot lyövät pehmeään hiekkaan. Los Angeles lieneekin parhaimmillaan tällaisilla aurinkoisilla rannoilla rennosta elämästä nauttien. Meille kaupunki tarjoaa vain kaksi kirkasta päivää, sillä sää pysyttelee enimmäkseen pilvisenä ja viileänä. Vaikka elokuvien Los Angeles onkin aina aurinkoinen, kuuluvat myös hämyiset May Gray ja June Gloom paikalliseen kalenteriin. Tänä vuonna harmautta on riittänyt ehkä poikkeuksellisenkin paljon.

kalifornia_abbot_kinney

Los Angeles jää taakse hieman ristiriitaisin tuntein. Ehdin saada jonkinlaisen käsityksen Enkelten kaupungin viehätysvoimasta ja ymmärrän ihmisiä, jotka ovat ihastuneet palavasti tämän metropolin sykkeeseen. Olen hyvin iloinen saatuani nähdä Los Angelesia, mutta vaikka pidänkin kaupungista, ei se nouse ainakaan ensi vierailun perusteella suurimpien suosikkieni joukkoon. Kaupunki vastasi melko hyvin ennakko-odotuksiani, sillä jättimäisestä ja hajanaisesta kaupungista on vaikea saada reilussa viikossa kunnollista otetta. Los Angelesin rakenne eroaa monin tavoin eurooppalaisista suurkaupungeista. Paljon mielenkiintoista jäi varmasti myös näkemättä.

kalifornia_route_66

Yhtenäinen metropolialue jatkuu kymmeniä kilometrejä joka suuntaan, eikä matkailijan kannalta ole mitään merkitystä kuuluuko Santa Monica, Beverly Hills, Burbank tai Anaheim virallisesti ottaen Los Angelesiin vai ei. Seudulla on monia viihtyisiä paikkoja, mutta etäisyydet ovat pitkiä ja automatkojen varrella näkyy myös vähemmän kiinnostavia kortteleita. Turvaudumme auton käyttämiseen, koska se on helpoin ja tyypillisin ratkaisu kaupungissa, jonka julkista liikennettä ei ole suuremmin kehuttu. Ajaminen on yllättävänkin sujuvaa, eikä suurkaupungin liikenne tuota meille ongelmia.

kalifornia_pismo_beach

Suuntaamme kaikkiaan kymmenen Los Angelesin seudulla vietetyn yön jälkeen kohti pohjoista ja San Franciscoa. Varaamme ajomatkaan useamman päivän, koska lähes tarunhohtoisen Highway 1 -tien varrelta löytyvät pikkukaupungit ja näköalapaikat vaativat pysähtymään kerta toisensa jälkeen. Tiedämme jo hyvissä ajoin etukäteen, että tuo rannikon yksinäinen maisematie on maanvyöryn takia poikki, joten joudumme ajamaan osan matkasta kiertotietä. Ehdimme silti nähdä aivan riittävästi kauniita paikkoja ja ajomatkasta tulee elämyksellinen.

kalifornia_malibu_pier

Ensimmäinen taukopaikkamme on pian Los Angelesin jälkeen vastaan tuleva Malibu Pier. Vanha puulaituri on Santa Monica Pieriin verrattuna kovin hiljainen. Näemme tunnelmalliselta laiturilta käsin pari ohi uivaa delfiiniäkin. Syömme tukevan myöhäisen aamiaisen ja jatkamme matkaa Santa Barbaraan, jossa sielläkin käymme paikallisella laiturilla. Lyhyeksi jääneen kaupunkikierroksen perusteella Santa Barbara vaikuttaa todella siistiltä ja viihtyisältä rantakaupungilta, jossa olisi helppo viihtyä pidemmänkin aikaa. Ehdimme vielä ihailla maisemia Pismo Beachin lähistöllä ja kuunnella Morro Bayn kalastajasataman hylkeiden konserttia ennen kuin saavumme yöpaikkaamme Cambriaan.

kalifornia_hearst_castle

Vietämme Cambriassa kaksi yötä, joten meille jää kokonainen päivä aikaa tutustua seudun nähtävyyksiin. Niistä tunnetuin on upporikkaan William Randolph Hearstin rakennuttama Hearst Castle. Linnamainen kartano on melkoinen ilmestys, ja vaikka paikka onkin erilaisten tyylien sekamelska, voi sitä pitää myös poikkeuksellisen kauniina. Sijainti kukkulan laella takaa mahtavat maisemat, puutarhat ovat harvinaisen näyttäviä ja toki myös sisätiloissa riittää ihmeteltävää. Katseenvangitsijoihin kuuluvat valtavat uima-altaat niin sisällä kuin ulkonakin.

cambria_moonstone_beach

Cambrian seudulta löytyy paljon muutakin nähtävää. Ihmettelemme esimerkiksi merinorsuja eli norsuhylkeitä, jotka viihtyvät omalla rauhoitetulla rannallaan ja heittelevät hiekkaa päälleen. Käymme kääntymässä Ragged Pointin näköalapaikalla, jonka pohjoispuolelta Highway 1 on matkamme aikaan suljettu. Cambria itsessään on melko uinuva pikkukylä, jonka parasta antia on kuvassa näkyvä Moonstone Beachin kävelypolku, jota pitkin kulkiessaan voi aistia merituulta ja nauttia illan auringonsäteistä. Alkumatkaa sävyttänyt pilvisyys hälvenee Cambriassa ja päivät tästä eteenpäin sujuvat enimmäkseen aurinkoisissa, joskin edelleen melko viileissä säissä.

kalifornia_big_sur

Tiesulku pakottaa meidät ajamaan Cambriasta seuraavaan yöpaikkaamme Montereyhin moottoritietä pitkin. Suuntaamme Montereysta käsin jälleen Highway 1:lle ja ajamme takaisin etelään päin kohti tien kauneimpiin kuuluvaa osuutta, jonka varrella ylitämme esimerkiksi kuvauksellisen Bixby Creek Bridgen. Meiltä jää näkemättä paljon Big Surin kehuttuja maisemia, mutta jo neljänkymmenen kilometrin ajo Montereysta etelään ja takaisin johtaa lähestulkoon maisemaähkyyn. Rannikko on täälläpäin harvinaisen kaunista ja sen vehreys tuo mieleen itselleni rakkaan Irlannin.

kalifornia_17_miledrive

Tutustuminen sekä Montereyhin että sen tyylikkääseen naapuriin Carmel-by-the-Seahin jää pintapuoliseksi. Ehdimme silti nauttia hetken Montereyn merellisestä tunnelmasta sekä pienen Carmelin viihtyisistä kaduista. Tämän seudun kohokohtiin kuuluu myös maisematie 17-Mile Drive. Maksullinen reitti kiertelee suljetun Pebble Beachin luksusasuinalueen sisällä ja sen varrella voi pysähdellä monille upeille näköalapaikoille ihailemaan merimaisemia.

kalifornia_santa_cruz

Viimeinen autoilupäivämme vie meidät Montereysta San Franciscoon. Ainoaksi pysähdyspaikaksemme valikoituu rennolta vaikuttava rantakaupunki Santa Cruz, jossa viihdymme useamman tunnin. Kävelemme värikkäillä kaduilla, käymme jälleen yhdellä huvilaiturilla ja kurkistamme ohimennen huvipuistoon, joka on viihdyttänyt kansaa jo pitkälti yli sadan vuoden ajan. Santa Cruz jää mieleen musiikin ja surffaajien sävyttämänä aurinkoisena paikkana, jossa saamme aistia aitoa lomatunnelmaa.

kalifornia_cable_car

Majoitumme matkan viimeisiksi kuudeksi yöksi San Franciscoon, joka on upeimpia koskaan näkemiäni kaupunkeja. Jyrkille rinteille kohoavat kuvaukselliset kadut, vanhat viktoriaaniset puutalot, kimalteleva meri, vaihtelevat kaupunginosat ja mukava tunnelma muodostavat suorastaan vastustamattoman kokonaisuuden, jonka keskellä on helppo viihtyä. Ajelemme totta kai myös kuuluisilla vanhoilla kaapeliraitiovaunuilla pariin kertaan.

kalifornia_golden_gate

San Francisco on myös nähtävyyksiensä osalta erinomainen matkailukaupunki. Maailmankuulu silta Golden Gate sykähdyttää yllättävänkin paljon, kun sitä pääsee ihailemaan lähietäisyydeltä. Vankilasaari Alcatraz osoittautuu poikkeuksen mielenkiintoiseksi vierailukohteeksi ja esimerkiksi Golden Gate Parkin japanilainen puutarha jää mieleen upeana paikkana. Matkani kohokohtiin kuuluu myös baseball-ottelu San Franciscon Oracle Parkissa. Olen seurannut lajia useamman vuoden, joten sekä säännöt että osa pelaajista ovat entuudestaan tuttuja.

kalifornia_pier_39

Vietämme melko paljon aikaa turistisella mutta viihtyisällä Fisherman’s Wharfin alueella rannan tuntumassa. Alueella riittää niin kauppoja kuin ravintoloitakin ja sen vetonauloihin kuuluvat vilkkaan huvilaituri Pier 39:n vieressä majailevat merileijonat.

kalifornia_coit_towerista

San Francisco on ilahduttavan monipuolinen kaupunki, sillä tunnelmat vaihtelevat kaupunginosasta toiseen. Ehdimme nähdä kaikki etukäteen tärkeimpinä pitämäni kohteet ja alueet, joihin kuuluvat värikäs Chinatown, italialaishenkinen North Beach, ydinkeskustan pääaukio Union Square, mutkikas Lombard Streetin kadunpätkä, hippien kulta-ajan keskus Haight-Ashbury sekä täydellisen postikorttimaiseman tarjoava Alamo Squaren puisto. Kiipeän katselemaan maisemia myös vanhasta Coit Towerin näkötornista.

kalifornia_pelikaanit_auringonlasku

Kolmen viikon matka kuluu nopeasti, sillä nähtävää ja koettavaa riittää jokaiselle päivälle. Ehdimme syödä monta hampurilaista ja nauttia muistakin Amerikan mauista. Oli mukavaa nähdä Los Angelesia ja ihastua erityisesti rannikon maisemiin sekä San Franciscoon. Matka herätti entistä suuremman kiinnostuksen Yhdysvaltoja kohtaan ja voikin olla, että palaamme rapakon taakse jo lähivuosina. Kalifornia täytti suuret odotukset, vaikka lähes kaikki luontokohteet jäivätkin vielä näkemättä. Matkasuunnitelmia riittäisi ympäri Pohjois-Amerikkaa, joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    15.7.2023 at 8:28

    Kalifornia on hieno paikka. Olen ollet siellä muutamaankin kertaan ja tänä vuonna on tarkoitus käydä siellä jälleen. Muutenkin Pohjois-Amerikka tosiaan on mitä mainioin matkakohde, koska on niin monipuolinen. Siellä riittää lähes loputtomasti näkemistä ja tekemistä.

    • Mika / Lähtöportti

      16.7.2023 at 20:57

      Pidin kyllä Kaliforniasta kovasti ja siellä riittäisi koettavaa vielä monella matkalle, koko Pohjois-Amerikasta puhumattakaan. Kävin vuosia sitten Torontossa, Bostonissa ja New Yorkissa, mutta tämä oli vasta toinen reissu tuolle mantereelle. Toivottavasti seuraava Kalifornian-matkanne toteutuu suunnitelmien mukaan!

  2. Susanna/ Makkostenmatkassa

    15.7.2023 at 10:51

    Samoihin aikoihin ollaan näköjään tuolla matkailtu🤩 ja hyvin paljon samoja kokemuksia. Säät eivät tosiaan suosineet ja kyllähän se vähän vei tunnelmasta. Meillä oli vain reilut 2 viikkoa varattuna Länsirannikolle ja olimme myös 3 päivää Vegasissa sekä San Diegossa. 6 viikon reissu aloitettiin Miamista ja Washingtonin jälkeen moottoripyörällä Route 66. Niin paljon nähtävää ja koettavaa. Ja on tuolla Pohjois-Amerikassa niin vaivatonta matkustaa kun kaikki toimii. Täydellinen roadtrippailumaa kyllä.

    • Mika / Lähtöportti

      16.7.2023 at 21:03

      Mukava kuulla! 🙂 Pilvinen ja vähän viileä sää oli tavallaan sopiva kävelyyn ja nähtävyyksien tutkimiseen, mutta varsinkin Los Angelesissa jäätiin kaipaamaan sitä aurinkoista fiilistä, joka kaupungista tulee yleensä mieleen. Sumuisena ja epävakaana tunnettu San Francisco tarjosi meille sen sijaan lähes pelkkää auringonpaistetta. Teidän reissu kuulostaa todella hienolta, olen itsekin haaveillut esimerkiksi juuri Route 66:sta tai Floridasta. Pohjois-Amerikka on todellakin roadtrippeihin sopiva, autoilu tuntui vaivattomalta ja sujuvalta. Mielelläni lähtisin pian uudestaan!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhdysvallat

New Yorkin Vapaudenpatsas ja Ellis Island

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Lokakuussa 2024 tehtyyn New Yorkin -matkaan mahtui runsaasti elämyksiä, ja olen julkaissut reissusta paljon juttuja. Sarjan päättävässä kirjoituksessa käydään Vapaudenpatsaan juurella sekä tutustutaan Ellis Islandilla sijaitsevaan mielenkiintoiseen siirtolaismuseoon.

Aurinko valaisee syksyisen New Yorkin katuja, kun suunnistamme kohti Manhattanin eteläkärjessä sijaitsevaa Battery Parkin lauttaterminaalia. Kaupungissa on totta kai aina paljon turisteja, mutta matkailijamäärä tuntuu koko pariviikkoisen reissumme aikana häiritsevältä oikeastaan vain tänä aamupäivänä. Puiston alueelle muodostunut pitkä jono etenee hyvin hitaasti, ja pääsemme lopulta lauttaan vasta puolitoista tuntia paikalle saapumisemme jälkeen. Suurin pullonkaula on tarkka lentokenttätyylinen turvatarkastus.

newyork_vapaudenpatsas_01


Lauttaliput Vapaudenpatsaasta tunnetulle Liberty Islandille sekä viereiselle Ellis Islandille kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen Statue City Cruisesin nettisivuilta. Muutkin yhtiöt mainostavat erilaisia risteilyjä, mutta Statue City Cruises on ainoa, joka saa rantautua näille saarille. Molemmille saarille saa jäädä haluamakseen ajaksi ja jatkaa kierrosta jollakin seuraavalla lautalla. Risteilyn voi aloittaa Battery Parkin sijasta myös New Jerseyn Liberty State Parkista, jossa jonoista ei liene harmia.


newyork_vapaudenpatsas_05

Vapaudenpatsas Vierailu Liberty Islandilla

Päivä etenee mukavasti, kunhan lopulta pääsemme lautan kyytiin. Nautimme kirkkaasta säästä sekä maisemista, sillä varsinkin näkymä Manhattanille päin on mykistävän upea. Katse kääntyy silti pian nopeasti lähestyvän Vapaudenpatsaan suuntaan. Lauttamatka vie vain noin vartin verran. Tuntuu hienolta nähdä maailmankuulu patsas lähietäisyydeltä. Aiemmalla New Yorkin -matkallamme ihailimme sitä vain kauempaa, ilmaisen Staten Island Ferryn kyydistä.

newyork_vapaudenpatsas_09


Teemme kierroksen pienen Liberty Islandin ympäri. Vierailemme pikaisesti ilmaisessa museossa, jossa käydään läpi Vapaudenpatsaan taustatietoja sekä erityisesti sen rakentamista.

newyork_vapaudenpatsas_07


Opin muun muassa, että nimikkotornistaan tunnettu Gustav Eiffel osallistui Vapaudenpatsaan rakentamiseen suunnittelemalla sen tukirakenteet. Museon näyttävin esine on Vapaudenpatsaan alkuperäinen soihtu, joka oli käytössä vuoteen 1986 saakka.

newyork_vapaudenpatsas_02


Vapaudenpatsas on Ranskan kansan Yhdysvalloille antama lahja, jolla juhlistettiin maiden välistä ystävyyttä. Ranskassa järjestettiin suuri rahankeruukampanja patsaan rahoittamiseksi, kun taas Yhdysvalloissa kerättiin varoja jalustan toteuttamista varten.

newyork_vapaudenpatsas_03


Kuvanveistäjä Frédéric Auguste Bartholdin suunnittelema patsas on jalustoineen 93 metriä korkea, joten se näkyy kauas. Vapaudenpatsas on toivottanut New Yorkiin saapuneet laivamatkailijat tervetulleiksi vuodesta 1866 lähtien. Hahmon oikeassa kädessä oleva soihtu kuvaa vapautta ja valoa, kun taas vasemmassa kädessä olevaan lakitauluun on kirjoitettu Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen päivämäärä.

newyork_vapaudenpatsas_04


Lauttalippujen oston yhteydessä on mahdollisuus varata vierailu Vapaudenpatsaan korokkeen päälle tai ylös aina patsaan kruunun sisälle saakka. Korokkeen päälle pääsee hissillä, mutta kruunuun täytyy kavuta kierreportaita pitkin. Lisämaksu näille näköalapaikoille pääsystä on hyvin pieni, mutta varaus erityisesti kruunuun nousemista varten täytyy tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Meille riittää patsaan katselu maan tasalta, sillä emme halua viettää Liberty Islandilla kovin paljoa aikaa. Tarkoituksenamme on nimittäin ehtiä tutustumaan Ellis Islandin siirtolaismuseoon kiireettömästi.

newyork_vapaudenpatsas_08


Liberty Islandilta on hienot näkymät Manhattanille päin ja maisemia kelpaa varsinkin näin kauniina päivänä pysähtyä ihailemaan. Lauttalaiturin lähistöllä toimii kahvila, jota emme kuitenkaan lähde lähemmin tutkimaan.


newyork_ellisisland_15

Ellis Islandin siirtolaismuseo

Vaikka Vapaudenpatsas onkin maailmankuulu, pidän Ellis Islandia päivän pääkohteena. Seuraavalle laituriin saapuvalle lautalle on melko pitkä jono, mutta mahdumme onneksi siitä huolimatta hyvin kyytiin. Matka on lyhyt, sillä Ellis Island sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä Liberty Islandista.

newyork_ellisisland_06


Istahdamme Ellis Islandille rantauduttuamme penkille syömään lautalta ostetut hotdogit. Ne eivät ole valtavan suuria, mutta siirtävät nälkää riittävästi, jotta jaksamme tutustua siirtolaismuseoon. Lähisuvussani ei ole valtameren ylittäneitä siirtolaisia, enkä ole itsekään harkinnut vakavissani ulkomaille muuttamista, mutta aihe on mielestäni äärimmäisen kiehtova.

newyork_ellisisland_04


Laivalla New Yorkiin saapuneet siirtolaiset astuivat maihin Ellis Islandilla, jossa toimi vuosina 1892–1954 vilkas vastaanottokeskus. Varsinainen massamuutto päättyi jo vuonna 1924, jolloin siirtolaislakeja tiukennettiin oleellisesti. Ellis Islandin kautta ehti tulla Yhdysvaltoihin yli 12 miljoonaa parempaa elämää tavoitellutta ihmistä. Voi vain kuvitella, kuinka paljon heidän jälkeläisiään asuu Yhdysvalloissa nykyään. Kalleimpien luokkien matkustajat tarkastettiin jo laivalla, joten Ellis Islandille tulijat edustivat yleensä alempia yhteiskuntaluokkia.

newyork_ellisisland_01

 
Entisessä vastaanottokeskuksessa toimivan siirtolaismuseon pääsymaksu sisältyy lauttamatkan hintaan. Museo täyttää odotukseni hyvin. Vietämme sisätiloissa perheellemme sopivasti reilut kaksi tuntia, mutta näyttelyissä olisi voinut viihtyä kauemminkin esimerkiksi ihmisten elämäntarinoista kertovia videoita katselemalla. Englanniksi luettavaa tietoa on hyvin paljon, kun taas erilaisia esineitä voisi olla näytteillä enemmänkin. Hyvin kieltä osaava vanhempi tyttäremme vaikuttaa olevan museosta todella kiinnostunut, kun taas nuorempi ei jaksa innostua yhdessä lukemistamme teksteistä yhtä paljon.

newyork_ellisisland_10


Alimman kerroksen näyttelyissä pääsee tutustumaan muun muassa siirtolaisuuden nykypäivään. Videonäytöille voi valita katsottavakseen siirtolaisten tarinoita. Mukana on sekä kuuluisia henkilöitä että ihan tavallisia eri puolilta maailmaa kotoisin olevia ihmisiä. He kertovat taustastaan, muuton syistä, sopeutumisesta sekä nykyisestä amerikkalaisesta elämästään.

newyork_ellisisland_11


Eräältä näytöltä voi tutkia eri kansalaisuuksien, kuten vaikkapa suomalaisten määrää eri puolilla Yhdysvaltoja. Pääsemme kokeilemaan myös Yhdysvaltojen kansalaisuuden hakemisprosessiin kuuluvaa testiä, jossa mitataan tietoja maan historiasta sekä hallintojärjestelmästä. Testi osoittautuu varsin kimurantiksi, emmekä onnistu läpäisemään sitä ainakaan ensimmäisellä yrittämällä.

newyork_ellisisland_13


Toisen kerroksen ja samalla koko rakennuksen ylivoimaisesti näyttävin tila on suuri Registry Room, jossa siirtolaiset tutkittiin ja tarkastettiin. Juhlavalta näyttävä sali oli aikoinaan hyvin vilkas ja äänekäs paikka, jonka moni tulokas koki peräti pelottavaksi. Ilmassa oli helpotusta pitkän merimatkan päättymisestä, mutta myös hämmennystä. Jännitys oli luonnollisesti pinnassa ennen kuin varmistui, saisiko raskaan höyrylaivamatkan tehnyt ihminen luvan päästä määränpäähänsä. Olisi tuntunut musertavalta joutua palaamaan saman tien takaisin, varsinkin jos kaikki säästöt oli sijoitettu laivalippuun. Pari prosenttia saapuneista joutui kokemaan tuon tylyn kohtalon.

newyork_ellisisland_14


Registry Room oli käytössä vuodesta 1900 alkaen, jolloin uusi vastaanottorakennus valmistui tulipalossa tuhoutuneen tilalle. Siirtolaisiksi pyrkiviltä kului Ellis Islandilla yleensä muutamia tunteja, joista suurin osa meni jonottamiseen. Saarella suoritettiin erityisesti tartuntatauteihin liittyvä ripeä terveystarkastus, selvitettiin mahdollista rikostaustaa sekä arvioitiin kykenevyyttä itsensä elättämiseen Amerikassa. 

newyork_ellisisland_03

 
Samassa kerroksessa sijaitseva Through America’s Gate -näyttely on mielenkiintoinen ja perehdymme siihen varsin perusteellisesti. Näyttely kertoo vaihe kerrallaan siirtolaisten saapumisesta ja kohtelusta Ellis Islandilla. Kiinnostavimpia ovat yksittäisten ihmisten tarinat. Vaikka esillä on muutamia esineitäkin, perustuu näyttelyn anti suurelta osin luettaviin teksteihin tai ääniopastuslaitteen kuuntelemiseen. On kiehtovaa, että tietoa on tarjolla juuri samoissa tiloissa, joissa siirtolaisetkin ovat aikoinaan kulkeneet. Mieleeni jää eräänlainen kuulusteluhuone, jossa osa tulokkaista joutui selvittämään taustojaan ennen maahantulopäätöksen tekemistä.

newyork_ellisisland_07


Kerroksen toisesta päästä löytyvä Peak Immigration Years -näyttely johdattaa siirtolaisuuden vilkkaimpiin vuosiin, jotka osuivat 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun. Samalla tulee pohdittua maahanmuuton taustoja, joihin liittyi muun muassa köyhyyttä sekä vainojen, sotien tai nälänhädän kaltaisia kriisejä. Esillä on erilaisia mainosjulisteita sekä passeja, joista muutamat ovat suomalaisia. Vielä 1920-luvulla koko perhe saattoi mahtua samaan passikuvaan.

newyork_ellisisland_16


On jännittävää miettiä siirtolaisten laivamatkoja valtameren ylitse. Olen käynyt Belgian Antwerpenissa sijaitsevassa erinomaisessa Red Star Linen museossa, joka käsittelee eurooppalaisten muuttoa Amerikkaan lähtösataman näkökulmasta. On mielenkiintoista jatkaa aiheeseen tutustumista täällä valtameren toisella puolella New Yorkissa. Osa tulokkaista jäi kaupunkiin, mutta moni jatkoi rautateitä pitkin muualle Amerikan ihmemaahan.

newyork_ellisisland_09


Ylimmän kerroksen näyttelyissä voi tutustua Ellis Islandin historiaan ja kehitykseen. Samalla selviää, kuinka paljon rakennuksia on remontoitu, jotta ne on saatu nykyiseen kuntoonsa. Näytteillä on jo ruostuneita esineitä, jotka ovat olleet käytössä saaren vastaanottokeskuksessa ja sairaalassa silloin kauan sitten. Yksi museon osa havainnollistaa siirtolaisten tarinoita kotimaista tuotujen esineiden avulla.

newyork_ellisisland_12


Saari on saanut nimensä Samuel Ellisiltä, joka osti sen itselleen vuonna 1770. Saaren koko oli tuolloin vain murto-osa nykyisestä, sillä Ellis Islandia on laajennettu erikoiseen kulmikkaaseen muotoonsa täyttömaan avulla. Siirtolaisten vastaanottokeskus eli nykyinen museo hallitsee saaren toista puolta, kun taas muuhun alueeseen ja esimerkiksi entisiin sairaalarakennuksiin pääsee tutustumaan ainoastaan opastetulla Hard Hat Tourilla. Opastukseen oikeuttavat liput hankitaan etukäteen lauttalippujen oston yhteydessä.

newyork_ellisisland_02

 
Näyttelyssä tulee vastaan ensimmäistä Ellis Islandin kautta saapunutta siirtolaista esittävä patsas. Teini-ikäinen Annie Moore tuli Irlannista Yhdysvaltoihin vuoden 1892 ensimmäisenä päivänä. Hahmo näyttää minusta tutulta, sillä olen tavannut Annien aiemminkin. Irlannin etelärannikolla Cobhissa vuosia sitten näkemäni patsas on kuitenkin hieman erilainen, sillä siellä Annien rinnalla on kaksi pikkuveljeä.

newyork_ellisisland_05


Meiltä kuluu siirtolaismuseossa reilut kaksi tuntia, ja olisin voinut viihtyä helposti kauemminkin. Päivän toiseksi viimeinen alus takaisin Manhattanille lähtee jo puoli viiden jälkeen. Saamme hyvät paikat yläkannelta, josta kelpaa ihailla maisemia lyhyen lauttamatkan ajan. Retken alkuosaan kuului harmillisen paljon jonottamista, mutta päivä on ollut muuten todella antoisa ja mielenkiintoinen. Tuntui sykähdyttävältä nähdä Vapaudenpatsas lähietäisyydeltä, mutta vieläkin kiinnostavampaa oli tutustua siirtolaishistoriaan Ellis Islandilla. Pieni saari on täynnä miljoonien ihmisten koskettavia tarinoita.

Jatka lukemista

Yhdysvallat

Päiväkävelyllä New Yorkin Harlemissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vuoden takaisen New Yorkin -matkan varrelle mahtui monenlaisia paikkoja. Erään päivän kohteena oli kiehtova Harlemin kaupunginosa, joka tunnetaan afroamerikkalaisesta kulttuuristaan. Päällimmäisenä kokemuksena jäi mieleen mainio soul food -ravintola.

Metrojuna ehtii kolistella hyvän matkaa Manhattania pohjoiseen, kunnes saavumme Columbian yliopiston pysäkille. Ajattelemme käväistä New Yorkin vanhimman korkeakoulun pihamaalla, mutta se ei onnistukaan ihan noin vain. Portista turistina päästäkseen pitäisi olla ennakkovaraus opastetulle kierrokselle, joten eliittiyliopiston tilukset jäävät nyt näkemättä. Se ei ole onneksi suuri pettymys, sillä retken tärkeimpänä kohteena on Harlemin kaupunginosa. Morningside Heightsissa sijaitsevan yliopiston porteilta on Harlemin sydämeen vain lyhyehkö alamäkeen viettävä kävelymatka.

newyork_harlem_03


Saavumme pian 125th Streetille, joka tunnetaan myös nimellä Martin Luther King Jr. Boulevard. Uteliaisuus täyttää mielen, kun kävelemme tätä Harlemin pääkatua eteenpäin. Päässäni alkaa soida Bobby Womackin upea kappale Across the 110th Street. Muistan kuulleeni biisin ensi kertaa autoradiosta Kehä III:lla ja vaikuttuneeni siitä kovasti. Vääräleuat pitävät Kehä kolmosta susirajana, mutta 110th Street on erottanut vielä rajummin alueita toisistaan. Central Parkin pohjoisreunaa seuraava katu tunnetaan rajana, jonka ylittäminen on tarkoittanut saapumista afroamerikkalaisten asuttamaan köyhään ja vaaralliseen Harlemiin. Vuonna 1972 julkaistussa laulussa Harlem on karu paikka, jossa selvitäkseen on pysyttävänä kovana. Harlem is the capital of every ghetto town, kuuluu Womackin käheä ääni mielessäni.

newyork_harlem_02


Olemme reilusti 110. kadun pohjoispuolella, mutta Martin Luther King Jr. Boulevardilla tuntuu huolettomalta kulkea. Harlem on siistiytynyt vuosituhannen vaihtumisen jälkeen paljon, ja ainakin päivällä kadut ovat yhtä turvallisia kuin muuallakin New Yorkissa. En silti lähtisi seikkailemaan Harlemin sivukujille öiseen aikaan. Valoisallakin voi vastaan tulla jokunen koditon tai muuten epämääräinen kulkija, mutta kukaan ei kiinnitä meihin huomiota. Harlemkin keskiluokkaistuu, valkoihoisten asukkaiden määrä kasvaa ja asumisen hinta nousee. Ilmiössä on sekä hyvät ja huonot puolensa. Kaupunginosan kehittyminen on tietenkin hyvä asia, mutta on surkeaa, jos kaikilla nykyisillä asukkailla ei ole enää varaa jäädä Harlemiin.

newyork_harlem_04


Harlemissa on paljon kirkkoja. Kurkistamme sisälle katoliseen St. Joseph of the Holy Family -kirkkoon, joka on kaupunginosan vanhin. Joosefille omistetussa kirkossa on käydessämme hiljaista, sillä eletään vasta keskiviikkoa. Sunnuntait ovat Harlemissa juhlapäiviä, jolloin monet paikalliset pukeutuvat parhaimpiinsa ja suuntaavat jumalanpalveluksiin. Aito hyväntuulinen gospelmessu Harlemissa olisi varmasti mieleenpainuva elämys kenelle tahansa. Jos tällainen kiinnostaa, kannattaa selvittää etukäteen mitkä kirkot ottavat mieluiten matkailijoita vastaan ja kuinka tilaisuudessa toimitaan seurakuntaa kunnioittavasti. Liiallisesta turistien määrästä on tullut ongelma joillekin suosituimmille kirkoille.

newyork_harlem_05

Myös katutaide kuuluu oleellisesti Harlemin ilmeeseen ja identiteettiin. Emme etsi mitään tiettyä teosta, mutta värikkäitä muraaleja tulee vastaan monella kulmalla. Useissa maalauksissa on yhteiskunnallisia aiheita ja julkisuudesta tuttuja tummaihoisia hahmoja. Esimerkiksi LeBron James on hyvä aihe, koska koripallotähti ottaa hanakasti kantaa myös urheilun ulkopuolisiin asioihin.

newyork_harlem_14


Vaikka olemmekin yhä Manhattanilla, tuntuu kuin Harlem olisi ihan eri puolella maailmaa kuin keskikaupungin pilvenpiirtäjät. Talot ovat matalampia ja ympärillä tuntuu olevan avaruutta, sillä kadut ja jalkakäytävät ovat leveitä. Aurinko lämmittää viileää syyspäivää ja ilma tuntuu kirkkaammalta kuin Manhattanin eteläosassa. Pääkadun varrella on jonkin verran kaupustelijoita, joiden kojuista voisi ostaa vaikkapa vaatteita tai matkamuistoja. Kaduilla kuulee myös paljon musiikkia. Ämyreistä pauhaa enimmäkseen energiseltä kuulostavaa rappia ja hiphopia.

newyork_harlem_15


Saavumme pian Apollo-teatterin kohdalle ja kurkkaamme aulaan, josta löytyy myös matkamuistomyymälä. Apollolla on lähes tarunhohtoinen maine afroamerikkalaisen musiikin keskuksena, ja sen lavalla on esiintynyt paljon huippuartisteja. Konserttisali tunnetaan erityisesti yhä jatkuvista Amateur Night -tapahtumistaan, joiden kautta moni uusi kyky on ponnistanut julkisuuteen. Vuonna 1934 alkaneista amatööri-illoista ovat edenneet maailmalle muiden muassa Ella Fitzgerald, Jimi Hendrix sekä Jackson 5, jonka riveissä lavalla esiintyi vasta 8-vuotias Michael Jackson.

newyork_harlem_16


Michael Jackson esiintyi Apollossa myös maailmankuuluna artistina, ja salin konserttilista on muutenkin komea. Monien muiden ohella esimerkiksi Josephine Baker, Aretha Franklin, Nat King Cole, James Brown, Bob Marley ja Prince ovat esiintyneet Apollossa. Vaikka konsertit painottuvatkin mustiin muusikoihin, on Apollon lavalla esiintynyt myös valkoihoisia artisteja, kuten Paul McCartney ja Guns N’ Roses. Apollo on nyt tätä kirjoittaessani remontin vuoksi suljettu ja tarkoitus avata uudelleen vuoden 2026 aikana.

newyork_harlem_12


Käännymme hiljaisemmille kaduille ja ohitamme halloween-koristeiden lisäksi jälleen uusia seinämaalauksia. 126th Streetin ja Malcolm X Boulevardin kulmalla oleva taideteos on niin täynnä yksityiskohtia, että sitä pitää pysähtyä ihailemaan. Paul Deon sekatekniikalla luoma Planet Harlem on hieno maalaus, josta löytyy paljon tunnettuja kasvoja. Se on suunniteltu kunnianosoitukseksi Harlemin yhteisölle.

newyork_harlem_20


Harlemissa syödään soul foodia, jonka juuret ulottuvat Yhdysvaltojen etelävaltioihin. Afroamerikkalaista perinneruokaa saa monesta ravintolasta, joista Sylvia’s Restaurant on tunnetuin. Meillä ei ole ihan vielä nälkä, joten ohitamme kuuluisan ravintolan ja jatkamme kierrostamme vielä hieman pohjoiseen päin. Seuraavaksi vastaan tuleva National Jazz Museum on ohi kulkiessamme suljettu, sillä se on avoinna ainoastaan torstaista lauantaihin. Pieni museo olisi varmaankin kiinnostava vierailukohde jazzin ystäville, muttei liene muuten erityinen nähtävyys.

newyork_harlem_19


Harlemin väljät kadut tuntuvat hyvältä kohteelta päiväkävelylle, sillä kiinnostavaa nähtävää riittää. Rakennukset edustavat monin paikoin vanhaa ja hyvin kaunistakin arkkitehtuuria. Tyyli ei oikein sovi Harlemin slummimaineeseen, joten on syytä kurkistaa alueen historiaan. Harlem alkoi kehittyä voimakkaasti 1880-luvulla, jolloin rakennettiin paljon uusia asuntoja. Kaupunginosa suunniteltiin varakkaalle väestölle ja siitä kaavailtiin kulttuurin sekä esimerkiksi muodin keskusta. Taloja nousi nopeaan tahtiin, jotta mahdollisimman moni asunto valmistuisi ennen rakentamiseen liittyneitä tiukempia lakeja.

newyork_harlem_01


Talous alkoi kuitenkin taantua, eikä Harlemiin saapunut odotettuja muuttajia. Kotien jääminen tyhjilleen tiesi hintojen laskemista. Tilanteen hyödynsivät ensimmäisenä juutalaiset ja italialaiset. Sitten alkoi mustan väestön suuri muuttoaalto Yhdysvaltain eteläosista kohti pohjoisen kaupunkeja. Taustalla olivat etelävaltioiden rotuerottelua ylläpitäneet lait ja toisaalta New Yorkissa odottaneet työmahdollisuudet. Moni suuntasi Harlemiin, joka alkoi täyttyä afroamerikkalaisista. Alue kukoisti erityisesti 1920-luvulla, jolloin elettiin Harlemin renessanssia. Harlem oli mustan kulttuurin keskus, jonka kirjailijat ja muiden alojen taiteilijat nousivat kuuluisuuteen.

newyork_harlem_18


Seuraavan vuosikymmenen lama tiesi Harlemin tuhoa. Useimpien ihmisten rahat eivät riittäneet elämiseen, puhumattakaan että joku taho olisi tukenut kulttuuria. Seurasi joukkopako, jonka jälkeen Harlemiin jäivät vain köyhimmät mustat. Rappioon liittyi työttömyyden lisäksi väkivaltaisia jengejä, huumeongelmia ja ylipäätään kaikenlaista rikollisuutta. Tilanne oli pahimmillaan 1970-luvulla, eikä 1990-lukukaan ollut juuri parempi. Tein silloin kaverin kanssa laajaa lukioesitelmää New Yorkista, ja Harlem pinttyi mieleeni paikkana, jossa käymisestä ei selviäisi hengissä. Tällä vuosituhannella Harlem on jälleen elpynyt, muun muassa kaupunginosaan tehtyjen investointien ja rikollisuuteen puuttumisen myötä.

newyork_harlem_11


Jaksan yhä kulkiessamme ihmetellä Harlemin ilmapiirin erilaisuutta eteläisempään Manhattaniin verrattuna. Käännymme Malcolm X -bulevardille, jota pitkin kävelemme etelään. Malcolm X on mielenkiintoinen hahmo Harlemin ja koko Yhdysvaltojen historiassa. Aiemmin rosvopäällikkönä ja huumekauppiaana toiminut mies kääntyi vankilassa istuessaan muslimiksi ja ryhtyi kansalaisoikeustaistelijaksi. Hänestä tuli yksi merkittävimmistä afroamerikkalaisista henkilöistä ja tärkeä mustien oikeuksien edistäjä. Malcolm X murhattiin vuonna 1965. Mieleeni tulee jälleen Bobby Womackin kappale. Se ei kerro Malcolm X:sta, mutta sankarina kuollut mies olisi varmaankin voinut lausua samoja sanoja. I’m not saying what I did was all right, trying to break out of the ghetto was a day-to-day fight.

newyork_57


Nälkäkin alkaa viimein kurnia, joten suuntaamme soul foodia tarjoavaan Amy Ruth’siin. Ravintola on suorastaan fantastinen löytö ja ateriasta tulee koko matkan mieleenpainuvin. Tarjoilijamme Tasha ottaa meidät sydämellisesti vastaan ja tunnemme itsemme lämpimästi tervetulleiksi. Amy Ruth’s on melko tunnettu ravintola eikä mikään salaisuus turisteille, mutta nyt pöydissä näkyy vain muutamia paikallisilta vaikuttavia asiakkaita. Yksinkertaisesti sisustetuissa ruokasaleissa on paljon seinämaalauksia, jotka esittävät kuuluisia tummaihoisia henkilöitä. Afroamerikkalaisuus on esillä kaikkialla.

newyork_harlem_06


Tilaan presidentti Barack Obaman mukaan nimettyä kananrintaa, jonka lisukkeina on barbeque-kastiketta, coleslawia ja perunasalaattia. Kyytipoikana toimii Harlem Wit -olut. Kana on niin maukasta ja mureaa, etten muista milloin olisin syönyt parempaa. Ravintolan tunnetuin annos on yhdistelmä kanaa ja vohveleita. Jätämme tämän kokeilematta, mutta Tasha suosittelee vohvelia tyttärien lohikrokettien seuraksi. You will like it, do you trust me? Tytöt nyökkäävät ja ovat annoksiinsa oikein tyytyväisiä. Maistan palan vohvelia itsekin, ja ymmärrän kehujen syyn. Ateria tuo hyvän mielen ja poistumme kadulle kovin kylläisinä.

newyork_harlem_08


Ravintolan lähistöltä löytyvä Malcolm Shabazz Harlem Market on arkisena iltapäivänä yllättävän hiljainen. Värikkäillä markkinoilla myydään afrikkalaisia tuotteita, lähinnä vaatteita ja esimerkiksi koruja sekä puuesineitä. Valikoimassa ei näy meille mitään ostettavaa, mutta eksoottiset markkinat ovat mukava lisä päivän kierrokselle.

newyork_harlem_09


Jatkamme matkaamme kohti 110th Streetin metroasemaa. Ohjelmassa ovat seuraavaksi kävelykierros Central Parkin eteläosissa sekä Broadway-musikaali. New Yorkissa voi todellakin kokea yhden päivän aikana paljon erilaisia asioita. Harlem houkuttelee nähtävyyksien sijasta tunnelmillaan. Se on ehdottomasti käymisen arvoinen ja monin tavoin ainutlaatuinen osa Manhattania.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja