Englanti
Luoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
Teimme Liverpoolista käsin pienen retken Chesteriin. Roomalaisten perustama Chester on historiaa huokuva kaupunki, jonka keskustan ympäri voi kävellä muureja pitkin. Parhaiten jäivät mieleen upeat keskiaikaiset rakennukset vanhoine kauppakäytävineen.
Halusimme tehdä Englannin-matkallamme retken ihastuttavaksi kehuttuun Chesteriin, joka sijaitsee kolmen vartin junamatkan päässä Liverpoolista aivan Walesin rajan tuntumassa. Junamme sattuu olemaan tuosta Punaisen lohikäärmeen maasta, joten kuulutukset hoidetaan englannin lisäksi myös hauskankuuloisella kymrin kielellä. Ehdimme oppia, että lähtöasemamme on kymriksi Lerpwl ja määränpäämme tunnetaan myös nimellä Caer. Matkustaminen tuntuu edulliselta, kun hankimme nelihenkiselle perheelle menopaluuseen oikeuttavan päivälipun neljällätoista punnalla.

Perillä odottaa poutainen, mutta hieman viileä brittiläinen kesäsää. Ollaan jo iltapäivässä, sillä kävimme jo aiemmin samana päivänä tutustumassa hienoon Beatles Story -museoon Liverpoolissa. Eleanor Rigbyn sanat soivat yhä päässä, kun kävelemme Chesterin rautatieasemalta kohti keskustaa. Ylittämältämme sillalta näkyy kaupunkia halkova Shropshire Union -kanava. Rantapubissa riittää sunnuntaipäivän viettäjiä ja taustalla kohoaa historiallinen höyrymyllyn rakennus, jossa on nykyään toimistotiloja.

Suunnistamme kohti Chesterin keskustaa ja pääkatua, jonka nimi vaihtuu matkan varrella Foregate Streetistä keskeisimmän Eastgate Streetin kautta Watergate Streetiksi. Kadun varrella on runsaasti kauppoja, joista osa toimii upeissa historiallisissa rakennuksissa.

Eräs Chesterin merkittävimmistä maamerkeistä on Eastgate Clock, jota pidetään Englannin toiseksi kuvatuimpana kellona heti Lontoon Big Benin jälkeen. Näyttävä aikarauta juhlistaa kuningatar Viktorian hallitsijakauden 60. juhlavuotta, jota vietettiin 1897. Kello valmistui kuitenkin vasta kahta vuotta myöhemmin. Se koristaa itäistä kaupunginporttia, joka on osa Chesterin vanhaa keskustaa kiertävää muuria.

Kiipeämme kiviset portaat Eastgaten päälle aivan kellon juurelle. Täältä aukeaa upea näkymä Chesterin pääkadulle. Sunnuntai-iltapäivä on houkutellut liikkeelle paljon ihmisiä, sillä monet kaupat ovat avoinna pyhänäkin.

Kellon luota voi lähteä kävelemään pitkin keskiaikaista kaupunginmuuria. Täysi kierros muureja pitkin on reilun kolmen kilometrin mittainen ja antaa varmasti hyvän käsityksen Chesteristä. Meillä ei ole nyt aikaa koko kierrokseen, mutta kävelemme osan matkasta.

Näemme muurin päältä muun muassa Chesterin katedraalin. Jykevä goottilaistyylinen rakennus kuuluu Englannin kauneimpiin kirkkoihin, mutta tyydymme nyt ihailemaan sitä vain ulkopuolelta.

Suuntaamme takaisin keskustan kävelykaduille. Ihailemme vanhoja rakennuksia, joista monissa on koristeellinen mustavalkoinen julkisivu.

Chester on houkutellut jo kauan varakasta väkeä, jota on muuttanut tänne rauhallisemman elämän perässä erityisesti Manchesterista ja Liverpoolista. Ilmapiiri tuntuu oikein mukavalta ja keskustassa on hauska kuljeskella.

Kävely onnistuu mainiosti myös katutason yläpuolella. Chesterin eräänlainen erikoisuus ovat vanhat kauppakujat, jotka tunnetaan täällä nimellä rows. Pitkiä pienten liikkeiden reunustamia käytäviä riittää monen kadun varrella. Ratkaisu lienee erityisen mukava sadepäivinä, jolloin keskustaa voi kierrellä katto päänsä päällä.

Meille ehtii tulla jo melko kova nälkä, kunnes valitsemme ruokapaikaksemme sopivasti vastaan tulleen Olive Tree Brasserien. Katetun kauppakujan varrella sijaitseva kreikkalainen ravintola on hyvä löytö, sillä ruoka on maukasta, palvelu huomaavaista ja ilmapiiri muutenkin miellyttävä. Moussakan, kreikkalaisen salaatin ja punaviinilasillisen voimalla jaksaa taas jatkaa Chesteriin tutustumista.

Kävelemme aterian jälkeen katua alaspäin kohti kaupunginmuurin läntistä osaa. Vastaantulevilla naisilla näkyy hienoja kesämekkoja sekä suuria hattuja, kun taas miehillä on yllään siistejä pukuja. Pian selviääkin, että lähestymme Chesterin laukkarataa ja päivän kilpailut ovat päättyneet jokunen tovi sitten. Rata näkyy muurin laidalta ja seurailemme hetken tapahtuman jälkeisen siivouksen etenemistä.

Jatkamme kävelyä muuria seuraten. Ohitamme Chesterin linnan, joka ei ainakaan tältä suunnalta katsottuna näytä erityisen kiinnostavalta. Kyseessä on silti merkittävä rakennus, joka sai alkunsa Vilhelm Valloittajan määräyksestä vuonna 1070. Chesterin historia ulottuu noin tuhat vuotta tuotakin kauemmas, sillä se perustettiin alun perin roomalaiseksi linnoitukseksi. Roomalaisista muistuttavat yhä Chesterin amfiteatterin rauniot sekä keskustan tärkeimmät kadut, jotka kulkevat yhä muinaisilla paikoillaan.

Saavumme muuria seuraten Dee-joen rantaan. Pysähdymme seurailemaan vesilintujen touhuja sekä ihailemaan kaupungin vanhinta siltaa The Old Dee Bridgeä.

Jokiranta näyttää oikein mukavalta ajanviettopaikalta, mutta meidän pitää jo suunnata takaisin keskustaan päin ja vähitellen kohti rautatieasemaa. Dee-joella järjestetään maisemaristeilyjä ja halutessaan vesille voisi lähteä myös vuokraamalla soutu- tai moottoriveneen.

Ohitamme vielä kerran keskustan upeat mustavalkoiset rakennukset ja päätämme palata asemalle uutta reittiä pitkin. Saavumme loppumatkasta pienten kivijalkaliikkeiden reunustamalle Brook Streetille. Katu oli lukemani perusteella ainakin vielä muutama vuosikymmen sitten oma tiivis yhteisönsä. Ilmapiiri on sittemmin muuttunut kansainvälisemmäksi, kun katukuvaan on ilmestynyt ulkomaisia ravintoloita ja etnisiä ruokakauppoja. Kadun tunnelmaa ja historiaa on ikuistettu Gary Drostlen taiteilemaan muraaliin, joka löytyy Brook Streetin varrelta.

Chesteristä jää lyhyen vierailun perusteella oikein miellyttävä mielikuva. Pieni kaupunki on siisti ja arkkitehtuuriltaan upea. Historiallinen Chester onkin erinomainen retkikohde kaikille Luoteis-Englannissa liikkuville. Pienessä kaupungissa ei ole nähtävää kovin pitkäksi ajaksi, mutta täällä voisi viettää päivän tai ehkä kaksikin vaikkapa jonkinlaisen kiertomatkan yhteydessä.
Lue myös muita Lähtöportin juttuja Englannista.
Englanti
Mahtava British Museum Lontoossa
Jättimäinen British Museum kuuluu Lontoon suosituimpiin nähtävyyksiin. Eri puolilta maailmaa haalittujen historiallisten esineiden kokoelma on yksi maailman laajimmista, ja sitä pääsee ihmettelemään täysin ilmaiseksi.
Tutustuin British Museumiin maaliskuussa, kun käväisimme parin kaverin kanssa Lontoossa Englantiin suuntautuneen jalkapallomatkan yhteydessä. British Museum oli jäänyt itseltäni edellisillä Lontoon-matkoilla käymättä, vaikka olinkin pari kertaa kävellyt massiivisen rakennuksen ohitse. Nyt kaverini Pasi vaikutti niin kiinnostuneelta egyptiläisistä muumioista, ettei tätä museota voinut jättää mitenkään väliin. Hyvä niin, sillä museovierailu oli mielenkiintoinen kokemus.

British Museum on ilmainen, mutta suuren suosion vuoksi on erittäin suositeltavaa hankkia museon nettisivuilta maksuton ennakkolippu, joka takaa sisäänpääsyn valittuna ajankohtana. Saavumme paikalle arkisena iltapäivänä, jolloin varsinaista jonoa ei ole, vaan pääsemme kävelemään suoraan turvatarkastukseen. Reput tutkitaan päällisin puolin, mutta ennakkolippuja ei tällä kerralla tarvitse näyttää lainkaan.

Museossa on sujuvasta sisäänpääsystä huolimatta melko paljon ihmisiä. Reput ja takit voisi jättää säilytykseen, mutta koska narikkaan on pitkä jono, päätämme pitää ne mukanamme. Saavumme aluksi valoisaan aulatilaan, jonka virallinen nimi on komealta kuulostava Queen Elizabeth II Great Court. Vanha sisäpiha avattiin täysin uudistettuna ja lasikatolla varustettuna vuonna 2000.

Lontoon Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitseva British Museum perustettiin vuonna 1753 ja avattiin muutamaa vuotta myöhemmin maailman ensimmäisenä yleisölle avoimena kansallismuseona. Museo toimi aluksi Montagu Housessa, mutta tilat kävivät pian ahtaiksi. Nykyinen kreikkalaistyylistä uusklassismia henkivä päärakennus valmistui alkuperäisen museon paikalle 1850-luvulla.

Museon tehtävänä on esitellä ihmiskunnan historiaa ja kulttuuria eri puolilta maailmaa. Sekä aihe että museon kokoelma ovat käsittämättömän laajoja. British Museumin hallussa on noin kahdeksan miljoonaa esinettä, joista esille mahtuvien määrä rajautuu alle sataantuhanteen. Näyttelykartan pääotsikoita ovat Kreikka ja Rooma, Eurooppa, Egypti, Lähi-itä, Aasia, Afrikka sekä Amerikat.

Jättimäinen kokoelma tekee vaikutuksen, mutta herättää myös kysymyksen siitä miten tämä kaikki on päätynyt Lontooseen. Kolonialistinen Britannia on tehnyt vuosisatojen aikana lukemattomia valloitus- ja ryöstöretkiä eri puolille maailmaa, ja moni valtio on vaatinut esineiden palauttamista takaisin. British Museum vetoaa asemaansa maailman kulttuuriperinnön vaalijana ja lupaa tarjota arvokkaille esineille turvallisen säilytyspaikan, mutta näillekin perusteille on olemassa vasta-argumentteja. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Egyptissä, Kreikassa ja muutamissa Afrikan maissa on toivottu esineiden palauttamista alkuperäisille mailleen.

Keskitymme vierailullamme lähinnä Egyptiin, jolle on varattu valtavat tilat ensimmäisestä kerroksesta sekä useita huoneita myös ylemmistä kerroksista. Alemman kerroksen tila on suorastaan mahtipontinen. Siellä on nähtävillä paljon suuria veistoksia.

Sukeltaminen Lontoon vilkkailta kaduilta muinaisen Egyptin maailmaan vaatii hetken hengähtämistä, jotta esineitä ja niiden merkitystä malttaisi hahmottaa paremmin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kuka vitriiniin aseteltuja kaiverruksia on tehnyt. Millaistakohan elämää tuo ihminen on elänyt, ja mitä sattunut ajattelemaan näitä piirroksia tehdessään? Tuskinpa on ainakaan tullut mieleen, että omien käsien jäljet päätyvät joskus vieraaseen maahan miljoonien ihmisten ihmeteltäväksi.

Yksi museon tunnetuimmista esineistä on Rosettan kivi, jolla oli ratkaiseva rooli muinaisen hieroglyfikirjoituksen tulkitsemisessa. Murikka löytyi Napoleonin sotaretken yhteydessä Rosettan kaupungista Egyptistä vuonna 1799. Kiven merkitys perustuu siihen, että siinä on sama teksti hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella sekä kreikan kielellä. Näin ollen esimerkiksi kreikkaa taitava lukija pystyi päättelemään aiemmin tuntemattomien hieroglyfien merkityksen. Napoleonin armeija hävisi myöhemmin samalla retkellä taistelun brittijoukoille, minkä seurauksena Rosettan kivi päätyi lopulta Pariisin sijasta Lontooseen. Egypti on vaatinut kiven palauttamista itselleen.

Pasin kaipaamat muumiot löytyvät toisen kerroksen näyttelyhuoneista. Joukossa on myös muutamia kissojen ja muiden eläinten muumioita. On vaikuttavaa nähdä tuhansia vuosia vanhoja muumioarkkuja, jotka on koristeltu hyvin kauniisti.

Siirrymme egyptiläisten esineiden keskeltä hetkeksi muihin teemoihin. Vaikkapa mayojen tai atsteekkien aikainen Meksiko on mielenkiintoinen aihe, jolle on tosin varattu vain yksi huone. Arvokkaisiin esineisiin kuuluu esimerkiksi atsteekkien tekemä kaksipäistä käärmettä esittävä veistos. Se on mahdollisesti saapunut Eurooppaan konkistadori Hernán Cortésin mukana.

Viereisessä huoneessa päästään Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin. Pohdinnan aiheena on muun muassa eurooppalaisten valloittajien vaikutus alkuperäiskansojen yhteisöihin. Pohjois-Amerikkakin on esillä vain hyvin rajatusti, kun taas esimerkiksi Lähi-itää on esitelty paljon laajemmin.

Museon avarissa aulatiloissa toimii kahvila, jossa käväisemme haukkaamassa pientä välipalaa. Kiertelemme vielä tämän jälkeen ympäri aulaa ja kurkkaamme myös kaiken keskellä sijaitsevaan lukusaliin. Se muistuttaa ajasta, jolloin British Museumin tiloissa säilytettiin maan merkittävintä ja suurinta kirjakokoelmaa. Yli kymmenen miljoonaa nidettä siirrettiin vuonna 1997 British Libraryn uuteen kansalliskirjastoon, joka toimii St Pancrasin rautatieaseman vieressä.

British Museum on ilman muuta näkemisen arvoinen museo, jossa saisi helposti vietettyä vaikka kokonaisen päivän. Meille riittää tällä kerralla kaksi tuntia, sillä takana on jo pitkä päivä. Olemme heränneet koti-Suomessa ennen kukonlaulua, suunnistaneet Gatwickin lentokentältä Borough Marketin ruokatorille ja katselleet maisemia The Garden at 120 -näköalatasanteella ennen useamman kilometrin reipasta kävelyä British Museumiin. Pasiakin alkaa tässä vaiheessa kiinnostaa muumioiden sijasta perinteinen brittipubi, joten jätämme museon tyytyväisinä taaksemme. Kenties British Museumiin tulee palattua joskus toistekin. Silloin voisi keskittyä vaikkapa antiikin Rooman tai Kreikan esineisiin.
Museosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa British Museumin omilta nettisivuilta.
Englanti
Lontoon näköalapaikkoja: The Garden at 120
Lontooseen on avattu viime vuosina useita uusia näköalatasanteita, joista ilahduttavan moneen pääsee ilmaiseksi. Maaliskuisen Lontoon-pikavisiitin ohjelmaan mahtui The Garden at 120, jonne pääsi sujuvasti ilman ennakkovarausta.
Meillä on kavereiden kanssa puoli päivää aikaa Lontoossa ennen matkan jatkumista Manchesteriin. Suuntaamme aamulennolta Borough Marketin ruokamarkkinoille, joilta jatkamme kylläisinä London Bridgen ylitse Thamesin pohjoisrannalle. Käymme vielä katsomassa St Dunstan in the East -rauniokirkon ympärille syntyneen puutarhan, ennen kuin käännymme kohti näköalapaikkaa.

Lontoon Cityn alueelle on noussut parissakymmenessä vuodessa lukuisia pilvenpiirtäjiä, ja lisää on edelleen tulossa. Melko pieneltä alueelta löytyykin nykyään useita näköalatasanteita, joilta kelpaa ihailla Lontoon maisemia. Kävin itse pari vuotta sitten Sky Gardenissa, minkä lisäksi Citystä löytyvät myös vierekkäiset Horizon 22 ja The Lookout. Kaikki kolme ovat ilmaisia, mutta sisäänpääsyajan varaaminen ennakkoon on vähintäänkin suositeltavaa. Siksi valintamme osui tällä kerralla The Garden at 120 -puutarhaan, jonne varauksia ei edes oteta ryhmiä lukuun ottamatta vastaan. Rakennus näyttää katutasolta katsottuna mielenkiintoiselta, mutta mietimme peittävätkö ympäröivät rakennukset pahasti näköaloja.

Näköalatasanne sijaitsee osoitteessa 120 Fenchurch Street. Sisäänkäynnille on kertynyt parinkymmenen ihmisen jono, joka saadaan turvatarkastuksen läpi parissa minuutissa. Pääsemme siis pian hissiin, joka kuljettaa hetkessä noin 65 metrin korkeudella sijaitsevalle katolle. Esimerkiksi kesäviikonloppuina lienee vilkkaampaa, mutta jono etenee toivottavasti silloinkin sujuvasti.

Kattopuutarha on varmasti parhaimmillaan myöhemmin keväällä ja kesäaikaan, mutta jo maaliskuussakin on nähtävillä jonkin verran vihreää. Kukkapenkkejä koristavat keltaiset narsissit, kun taas näyttävät sinisateet eli wisteriat odottavat vielä myöhempää kevättä. Kasvit tekevät näköalatasanteesta viihtyisän ja on mukavaa katsella maisemia ulkoilmasta, varsinkin näin poutaisella säällä. Kattopuutarhan alla 14. kerroksessa toimii tyylikkäältä vaikuttava ravintola 14 Hills.

The Garden at 120 avattiin vasta valmistuneen One Fen Court -rakennuksen katolle vuonna 2019. Se suunniteltiin heti alusta alkaen kaikille avoimeksi tilaksi, jonne pääsee ilmaiseksi ilman ennakkolippuja.

On hurjaa ajatella, kuinka paljon City on viime vuosina kehittynyt. Muistan, kuinka lempinimellä The Gherkin eli Suolakurkku tunnettu hauskanmuotoinen pilvenpiirtäjä hallitsi aikoinaan maisemaa. Nyt se on jäänyt pahasti naapuriensa puristukseen.

Edellä mainittu Sky Garden sijaitsee tästä kattopuutarhasta nähtynä lähes käden ulottuvilla. Se toimii lempinimellä Walkie-Talkie tunnetun pilvenpiirtäjän yläosassa saman Fenchurch Streetin varrella.

Vaikka ennakkoon hieman pelkäsinkin maisemien jäävän muiden rakennusten katveeseen, ovat näkymät lopulta yllättävän avaria moneen suuntaan. Länteen päin katsellessa esimerkiksi Saint Paulin katedraali erottuu selvästi ja kuuluisa maailmanpyörä London Eyekin häämöttää kaukaisuudessa. Tämä vastaava maisema on toki viereisen Sky Gardenin korkeuksista vieläkin näyttävämpi.

Upea Tower Bridge ja sen edustalla näkyvä keskiaikainen linna Tower of London kuuluvat kaupungin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Nostokurjet kurkottavat kuitenkin kohti taivasta siihen malliin, etten tiedä peittyykö kuvan näkymä jo kovinkin pian. Ympärille nousevat pilvenpiirtäjät varmasti muuttavat näköalatasanteen maisemia, mutta jotain jää toivottavasti jäljellekin.

Vaikka The Garden at 120 on muutamiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna huomattavasti matalampi näköalatasanne, ei se tee kokemuksesta automaattisesti huonompaa vaan paremminkin erilaisen. Lisäkorkeus tietenkin auttaisi joidenkin kohteiden näkemisessä, mutta toisaalta monet rakennukset ovat hieman matalammalta nähtynä ikään kuin lähempänä ja paremmin hahmotettavissa.

The Garden at 120 on kiva vierailukohde, jota voi ilmaisen sisäänpääsynkin vuoksi suositella Lontoon-matkaajille. Tällä katolla voisi olla kiva nauttia joskus vaikka lämpimästä kesäillasta. Eri puolilta kaupunkia löytyy lisää erilaisia näköalapaikkoja, kuten Thamesin etelärannalla kohoava Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard. Mielenkiintoisia voisivat olla myös Crossrail Place Roof Garden Canary Wharfissa, The Post Building Roof Garden Holbornissa tai Lift 109 entisessä Battersean voimalaitoksessa. Maisemia voi ihailla myös vaikka Saint Paulin katedraalin kupolista tai Tate Modern -museosta käsin. Vaihtoehtoja siis riittää monelle tulevallekin Lontoon-matkalle.
Lisätietoja näköalatasanteesta löytyy The Garden at 120:n virallisilta nettisivuilta.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti11 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
31.8.2025 at 13:13
Kuulostaa tosiaan kiintoisalta, tuolla kyllä kiinnostaisi piipahtaa. Hienolta paikka näyttää ja erityisesti kuulostaa.
Mika / Lähtöportti
31.8.2025 at 17:18
Hieno ja historiallinen pieni kaupunki, kannattaa käydä jos tuolla suunnalla Englantia tulee joskus liikuttua.