Seuraa somessa

Englanti

Päiväretki Lontoosta Windsorin linnaan

Julkaistu

-

Windsor on yksi Euroopan tunnetuimmista ja mahtavimmista linnoista. Englannin kuninkaallisten yhä käyttämä rakennus tekee suuren vaikutuksen varsinkin sisätilojensa osalta. Lontoosta pääsee sujuvasti Windsoriin junalla alle tunnissa.

Windsor on helppo valinta Lontoon-matkamme ohjelmaan, sillä linnat ovat aina kuuluneet meitä kiinnostaviin nähtävyyksiin. Varaamme siis yhden päivän retkeen pääkaupungin länsipuolelle.

windsor_20


Meille on kätevintä nousta junaan kuvassa näkyvällä Paddingtonin asemalla, josta on yhteys Sloughiin. Paddingtonin ja Sloughin välillä kulkee sekä nopeita Great Western Railwayn junia että hitaampia Elizabeth Linen vuoroja. Vaihdamme Sloughissa paikallisjunaan, jolla pääsee muutamassa minuutissa Windsor & Eton Centralin asemalle. Toinen vaihtoehto matkan taittamiseen on Lontoon Waterloon asemalta kulkeva suora junayhteys Windsor & Eton Riversiden asemalle. Windsor sijaitsee Lontoon julkisen liikenteen hintavyöhykkeiden ulkopuolella, joten esimerkiksi Oyster-kortti ei kelpaa, vaan tarvitaan erillinen junalippu.

windsor_02


Windsor & Eton Centralin rautatieasema sijaitsee aivan Windsorin pikkukaupungin keskustassa. Laiturilta siirrytään suoraan ostoskujalle, jota reunustaa puotien, kahviloiden ja ravintoloiden tiivis rivistö. Kuja vie nopeasti linnan muurien juurelle.

windsor_01


Ennakkoon ostamissamme linnan pääsylipuissa lukevaan sisäänpääsyaikaan on vielä tovi, joten teemme odotellessamme lyhyen kierroksen Windsorin kaduilla. Ohitamme kirkon ja löydämme pari tunnelmallista mukulakivikujaa. Yksi niistä, Queen Charlotte Street, ylpeilee seinään kiinnitetyn kyltin mukaan olevansa Britannian lyhyin katu.

windsor_19


Vajaan kuudentoista metrin mittaista katua reunustaa Windsorin vinona talona tunnettu rakennus, joka todellakin kenottaa kallellaan. Alkuperäinen talo purettiin 1600-luvulla viereisen kiltatalon rakennustyömaan tieltä, mutta kaupunginvaltuusto sai ratkaisusta syytteen ja määrättiin kokoamaan rakastettu talo uudelleen. Nöyryytetty valtuusto teetti uudelleenrakennuksen mahdollisimman halvalla, joten lopputuloksesta ei tullut ihan täydellistä.

windsor_12


Windsorin linna on suosittu matkakohde, jonka pääsyliput kannattaa hankkia etukäteen netistä. Aikuisten ennakkolipun hinta on tällä hetkellä 30 puntaa. Linna on suljettu tiistaisin ja keskiviikkoisin, minkä lisäksi aukioloaikoja voidaan rajoittaa nopeallakin aikataululla jos tiloille tulee kuninkaallista käyttöä. Olemme liikkeellä joulun ja uudenvuoden välipäivinä, jolloin liput on portilla näkyvän kyltin mukaan myyty loppuun. Omat ennakkolippumme ovat kello kahdeksi, mutta pääsemme sujuvasti sisään jo pariakymmentä minuuttia aiemmin. Aluksi tehdään turvatarkastus, minkä jälkeen pääsemme kävelemään linnan pihamaalle.

windsor_11


Windsor on maailman vanhin ja suurin edelleen asuttu linna. Linnan syntyyn liittyvä historia alkaa vuodesta 1066, jolloin viikingeistä periytyneet normannit valloittivat Englannin. Kuninkaaksi julistautunut Vilhelm Valloittaja päätti muutamaa vuotta myöhemmin rakennuttaa Lontoon länsipuolelle puolustuslinnoituksen. Vilhelmiä seuranneet kuninkaat laajensivat ja vahvistivat linnaa, lisäsivät siihen muun muassa torneja sekä muokkasivat osan tiloista loistokkaaksi palatsiksi. Merkittävät kehitystyöt jatkuivat aina 1820-luvulle saakka, jolloin Yrjö IV sai viimeisteltyä rakennuksen mieleisekseen. 

windsor_08


Englannin kuninkaallisilla on käytössään monia linnoja ympäri valtakuntaa. Windsorin roolina on toimia hallitsijaparin virallisena maalaisasuntona, joka on käytössä lähinnä viikonloppuisin. Se on kaikesta päätellen mieluisa asuinpaikka, jossa kuninkaalliset tuntuvat viihtyvän ainakin Lontoon keskustan Buckinghamin palatsia paremmin. Windsor oli mieleinen esimerkiksi kuningatar Elisabet II:lle, joka vietti täällä joka kevät kuukauden pääsiäisen aikoihin sekä kesäisin viikon Ascotin laukkakilpailujen yhteydessä. Viimeisinä vuosinaan Elisabet viihtyi Windsorissa myös pidempiä aikoja.

windsor_07


Windsorin linna näyttää komealta, mutta se on niin laaja, että koko rakennuksesta on vaikea saada selkeää yleiskäsitystä näin maan pinnalta katsottuna. Sisääntuloreitin varrelle jäävästä rakennuksesta saisi lainata pääsylipun hintaan kuuluvan audioguiden, josta voi kuunnella opastusta linnaa kierrellessä. Laitteille on muodostunut saapuessamme todella pitkä jono, joten ohitamme sen ja tutustumme linnaan ilman opastusta.

windsor_06


Kävelemme linnan pihan laidalle North Terracen alueelle, josta voi katsella maisemaa muurien alapuolella levittäytyvälle tasangolle. Talojen välistä erottuu Thames-joki, jonka vastarannalla kohoaa sisäoppilaitoksestaan tunnettu Etonin kaupunki.

windsor_16

Tie linnan sisätiloihin käy North Terracen kautta. Asetumme pitkän jonon jatkoksi, mutta varmistamme vielä tyylikkäästi pukeutuneelta henkilökunnalta mihin olemme oikeastaan jonottamassa. Selviää, että jono johtaa Kuningatar Maryn nukkekodille, kun taas valtiosaleihin pääsisi kävelemään suoraan sisään. Maailman upeimmaksi kehuttu nukkekoti kuulostaa sen verran kiehtovalta, että päätämme värjötellä puolisen tuntia tihkusateessa, jotta pääsemme näkemään rakennelman omin silmin. Sata vuotta sitten valmistunut nukkekoti oli kuningatar Marylle annettu lahja. Mary oli tuolloin jo reilusti yli 50-vuotias, joten nukkekotia ei ole tarkoitettu leikkimiseen.

windsor_05


Windsorin linnan sisätiloissa ei saa valokuvata, joten käytän nyt vain ulkopuolella otettuja kuvia. Kuvauskielto perustuu siihen, että kyseessä on edelleen brittikuninkaallisten koti. Kamerakielto tekee sisällä kiertelyn omalla tavallaan sujuvammaksi, vaikka toisaalta hieman harmittaa, että päivän upeimmat kohteet jäävät ikuistamatta.  

windsor_03


Kuningatar Maryn nukkekoti on valmistettu uskomattoman huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten. Pääsuunnittelijana toimi aateloitu huippuarkkitehti Edwin Lutyens, jonka lisäksi työhön osallistui satojen käsityöläisten joukko. Esimerkiksi huonekalut kaikkine verhoiluineen ovat täydellisiä aitojen esikuviensa kopioita ja jopa hyllyjä koristavat kirjat ovat täynnä sisältöä. Ihmeteltävää olisi pidemmäksikin aikaa, mutta etenemme muun kansan tahdissa hitaasti suurikokoisen nukkekodin ympäri. Nähtävää riittää jokaisella neljällä sivustalla. Nukkekoti täytti kaikki odotukset, mutta jos aikataulu on kireä, ei se ole aivan välttämätön kohde. Edessä on nimittäin niin paljon komeaa nähtävää, että nukkekoti jää lopulta vain pieneksi osaksi Windsorin sisätilojen kokonaisuutta.

windsor_10


Minulla ei ole linnan sisätiloista oikeastaan mitään ennakkokäsitystä, mutta salit pääsevät yllättämään upeudellaan. Olemme käyneet lukuisissa kuuluisissa palatseissa ympäri Eurooppaa, mutta tuntuu siltä, että Windsor on nimenomaan sisätilojensa osalta jopa hienoin koskaan näkemäni linna. Sisustus ja huoneiden koko henkivät todellista mahtipontisuutta, mutta linna tuntuu samalla hämmästyttävän kodikkaalta. Osa kodikkuudesta taitaa selittyä peribrittiläisillä kokolattiamatoilla, puisilla yksityiskohdilla, lämpimällä värimaailmalla sekä ajatuksella siitä, että itse kuningatar Elisabet II asui täällä.

windsor_09


Valtavan linnan sisätiloista on avattu yleisölle vain tietty osa ja kierroksen laajuus riippuu siitä, tarvitsevatko kuninkaalliset joitakin tiloja omaan käyttöönsä. Saamme tutustua pariinkymmeneen huoneeseen, mikä tuntuu riittävän suurelta kokonaisuudelta. Jo alkuvaiheessa vastaan tuleva portaikko haarniskoineen, aseineen ja suurine lippuineen on kuin ritarielokuvan mahtipontinen lavaste. Joudun muistuttamaan itseäni siitä, että olemme nyt Hollywoodin sijasta ihan oikeassa kuninkaallisessa linnassa. Mieleen jää myös eräänlainen matkamuistohuone, jonka vitriineissä on kokoelma kuningatar Elisabet II:n saamia lahjoja eri puolilta maailmaa.

windsor_17

Pidän suuresta Waterloo Chamber -nimisestä salista, jonka pöydän ääreen on katettu aterimet neljällekymmenelle ruokailijalle. Koko linnaa koristavat vierailumme aikaan joulukuuset ja muut jouluiset koristeet, mitkä tekevät tiloista entistäkin näyttävämpiä. Juttelen erään mukavan vartijana toimivan herrasmiehen kanssa jonkin aikaa. Ihmettelen sitä, että useimpien joulukuusten latvassa on tähden sijasta nukke. Vartija vakuuttelee ettei ole ratkaisusta vastuussa, sillä se on hänen itsensäkin mielestä outo. Ehdimme jutella kaikenlaista Suomeen ja Englantiin liittyvää. Saamme myös kuulla, että kuningas Charles kävi syömässä yhdessä näkemässämme huoneessa juuri ennen joulua.  

windsor_04


Huoneiden seinillä on runsaasti maalauksia ja taidekokoelma on varmasti mittaamattoman arvokas. Hovimaalarina kunnostautunut Antoon van Dyck on luonut paljon teoksia ja joukkoon mahtuu monen muunkin ulkomaalaisen mestarin, kuten Rubensin ja Tintoretton tauluja. Suurin osa maalauksista on tylsähköjä muotokuvia, mutta muitakin aiheita löytyy. Palaamme kierrokselta ulkoilmaan ja katselemme aidan takaa suurta turisteilta suljettua sisäpihaa. Näemme samalla neljän talviasuisen vahtisotilaan joukon, joka marssiikin lopulta suoraan kohdallamme olevalle portille ja sen kautta kenties jo vapaa-ajan viettoon.

windsor_13


Linnan sulkemisaika lähestyy yllättävän nopeasti, mutta ehdimme vielä onneksi Pyhän Yrjön kappeliin, joka muistuttaa ulkonäöltään paremminkin katedraalia. Kappelissa vallitsee miellyttävän rauhallinen ilmapiiri, sillä vierailijoita on käydessämme vain muutamia. Kauniin kirkon sisällä on monia Englannin kuninkaiden hautoja eri vuosisadoilta. Myös Elisabet II:n viimeinen leposija löytyy täältä Pyhän Yrjön kappelin suojista. Erään metalliaidan takana on syvennys, jonka lattiaa koristavassa suuressa laatassa lukevat Elisabetin sekä hänen puolisonsa ja vanhempiensa nimet. Kappelissa käynti on hieno päätös kierroksellemme linnassa. Kannattaa muistaa, että kappeli ei ole avoinna turisteille sunnuntaisin.

windsor_14


Ehdimme nähdä kaiken haluamamme juuri ennen linnan sulkemisaikaa, joka on näin talviaikaan jo varttia yli neljältä. Vietimme siis linnan alueella noin kaksi ja puoli tuntia. Ilta on jo pimentynyt ja taivaalta vihmoo vettä. Heti porttien ulkopuolelta löytyisi pari ruokapaikkaa, mutta lähdemme silti etsimään ateriaa pääkatu Peascod Streetin varrelta. Tämä osoittautuu virheeksi, sillä alamäkeen viettävän kävelykadun varrella on paljon kauppoja, mutta vähemmän houkuttelevia ravintoloita. Syömme lopulta siistissä Park Bistrossa, jossa on vain pari muuta asiakasta. Ateria on ihan onnistunut, vaikkei ravintola tunnukaan netistä löytyvien ylistävien arvioiden tasoiselta. 

windsor_15


Windsor vaikuttaa näkemämme perusteella mukavalta pikkukaupungilta, mutta pimeässä ja sateisessa illassa ei tee enää mieli lähteä ylimääräisille kierroksille. Niinpä palaamme suorinta tietä rautatieasemalle, jotta ehdimme hyvissä ajoin takaisin Lontooseen. Windsorin linna oli todellakin näkemisen arvoinen. Varsinkin valtiosalit kannattaa käydä tilaisuuden tullen katsomassa omin silmin, sillä niissä riittää ihasteltavaa. Retki Windsoriin on hyvä lisä Lontoon-matkaan varsinkin, jos saarivaltion kuninkaallinen historia yhtään kiinnostaa.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

1 kommentti

  1. Windsor on kyllä paikka, jossa haluaisin joskus käydä. On myös paikka, jonka väliin jättäminen Englannissa asuessa on jäänyt harmittamaan. No ehtiihän sitä, kun seuraavaksi Lontooseen suunnataan.

    • Mika / Lähtöportti

      27.2.2024 at 20:51

      Ulkomailla asuessa taitaa olla aika yleistä, ettei nähtävyyksissä tule käytyä ollenkaan samalla lailla kuin matkailijana. Mutta ehtiihän sitä tosiaan myöhemminkin, ehkä sitten teidän seuraavalla Lontoon-matkalla.

  2. Teija

    28.2.2024 at 11:51

    Tää ois kesän Englannin matkan suunnitelmissa. Itekään en ole ennen Windsorissa käynyt. Oma tarkoitus olisi Kuninkaallisten fanina kunnioittamaan edesmenneitä kuninkaallisia. En vaan tiennyt, että sinne pitää etukäteen varata lippu, siis sinne linnaan. Mutta kiitos vihjeestä ja ihanasta sekä erittäin hyödyllisestä blogi postauksesta.

    • Mika / Lähtöportti

      28.2.2024 at 21:26

      Windsor on kyllä hieno matkakohde ja linnassa todellakin riittää kuninkaallista historiaa. Lippu on parasta varata etukäteen, koska ne saatetaan myydä loppuun. Kiva kuulla että postauksesta oli iloa!

  3. Aron / Ja sitten matkaan

    1.3.2024 at 14:48

    Varsin nopsasti selvisitte Windsorista, vaikka jonojakin oli. Ilmeisesti niitä audio-oppaita pitää aina jonottaa. Niitä taitaa olla liian vähän ja aina välillä joudutaan odottamaan, kun laitteita tuodaan palautuspisteeltä uudelle kierrokselle. Meillä tuhraantui Windsorissa neljä tuntia ja silti jäi nukkekoti näkemättä paikkojen mennessä kiinni. Juutuimme tosin pitkäksi aikaa kahvilaan. Oli pakko saada jotain evästä ja jono seisoi teeastioiden loputtua kesken.

    Retkikohteena Windsor on todellakin mainio. Pikkuisen tuo kuvauskielto harmitti, kun nähtävää oli valtavasti. Otin sitten vahingon takaisin Christiansborgissa, joka taisi olla seuraava vierailemamme linna. Sieltä kertyi valtava läjä kuvia. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      1.3.2024 at 15:29

      Voi tosiaan sanoa että selvittiin nopeasti ja hyvä niin, kun mentiin sisään vasta iltapäivällä. En osannut etukäteen arvioida kuinka paljon aikaa linnaan kannattaisi varata, mutta onneksi ehdittiin silti nähdä kaikki haluamamme. Välillä olen ihan tyytyväinen kuvauskielloista, kun kierrellessä on silloin tavallaan rennompaa, jolloin tulee katseltua kaikkea vähän eri silmin. Windsorin linnassa kuvauskielto kuitenkin jo harmitti, koska osa huoneista oli niin upeita että ne olisi tehnyt mieli päästä kuvaamaan. Onneksi linnoja riittää, myös Christiansborg on upea kuten muutamat muutkin Tanskan linnat!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Englanti

Lontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tutustuimme viime talven Lontoon-matkalla Kensingtonin palatsiin, joka on yksi Britannian kuningasperheen residensseistä. Osa palatsista on kuninkaallisten yksityiskäytössä, mutta museoiduissa tiloissa riittää mukavasti nähtävää matkailijoille.

Palatsi sijaitsee laajan Kensington Gardens -puiston laidalla Länsi-Lontoossa. Ulkoapäin suhteellisen vaatimaton rakennus on toiminut vuosisatojen varrella lukuisten Britannian kuninkaallisten kotina. Usein nostetaan esiin erityisesti pitkään hallinnut kuningatar Viktoria, joka syntyi Kensingtonin palatsissa ja vietti siellä koko lapsuutensa. 

kensington_09


Walesin prinsessa Diana ja prinssi Charles muuttivat Kensingtonin palatsiin mentyään naimisiin ja asuivat siellä suurimman osan avioliitostaan. Prinssi William ja prinsessa Catherine perheineen viihtyivät täällä vakituisesti vuoteen 2022, kunnes halusivat muuttaa rauhallisempaan ympäristöön lastensa kasvatusta ajatellen. Kensingtonin palatsi on yhä perheen virallinen asunto silloin, kun he oleskelevat Lontoossa. Palatsissa on nykyään useita kuninkaallisten ja aatelisten asuntoja sekä toimistoja.

kensington_11


Hankin pääsyliput ennakkoon Kensington Palacen virallisilta nettisivuilta. Saavumme paikalle koleana joulukuun lopun päivänä, jota pilvien välistä pilkottava aurinko ajoittain lämmittää. Sisäänkäynnille on kertynyt näin lomasesongilla jonoa, joka etenee onneksi suhteellisen nopeasti. Sisätilat tuntuvat talvivaatteet päällä kovin lämpimiltä. Vierailijat pääsevät tutustumaan kolmeen erilaiseen palatsin osaan, joissa saa kierrellä omaan tahtiin. Meillä kuluu palatsissa noin puolitoista tuntia.


kensington_10

Viktorian kuninkaallinen lapsuus

Kiipeämme portaat ylempään kerrokseen ja aloitamme palatsiin tutustumisen kuningatar Viktorialle omistetusta näyttelystä. Päädymme ensimmäisenä jalokivihuoneeseen. Esillä on kuningatar Viktorian arvokkaita koruja, jotka hän sai lahjaksi puolisoltaan prinssi Albertilta. Täältä löytyy esimerkiksi tiara, smaragdikaulakoru sekä korvakoruja.

kensington_14


Siirrymme huoneisiin, jotka johdattavat yhden Euroopan historian merkittävimmän monarkin lapsuuteen. Kuningatar Viktoria syntyi täällä Kensingtonin palatsissa toukokuussa 1819. Hän oli syntyessään kruununperimysjärjestyksessä viidentenä, mutta kun Viktorian isä sekä kaikki sedät menehtyivät, päätyi nuori nainen valtaistuimelle vain 18-vuotiaana. Hän muutti tuolloin hoveineen Kensingtonista Buckinghamin palatsiin sekä vietti jatkossa osan vuosistaan myös Windsorin linnassa.

kensington_13


Kansa epäili kokemattoman kuningattaren kykyjä, mutta Viktoria osoitti pätevyytensä ja nousi vuosien kuluessa erittäin suosituksi hallitsijaksi. Hän johti Yhdistynyttä kuningaskuntaa kuolemaansa saakka eli peräti 63 vuoden ajan. Avioliitto Albertin kanssa oli onnellinen ja pari sai yhdeksän lasta, jotka menivät aikanaan naimisiin ulkomaalaisten kuninkaallisten kanssa. Viktoriaa voikin pitää eräänlaisena Euroopan äitihahmona, sillä esimerkiksi nykyisistä valtionpäämiehistä Ison-Britannian Charles III, Espanjan Felipe VI, Ruotsin Kaarle XVI Kustaa, Norjan Harald V sekä Tanskan Frederik X ovat kaikki hänen jälkeläisiään.

kensington_12


Kodikkaat huoneet henkivät Viktorian lapsuusvuosien tunnelmaa. Huonekalut, matot ja tapetit ovat tarkkaan valittuja jäljitelmiä, sillä alkuperäiset eivät ole säilyneet. Nähtävillä on monenlaisia kauniita esineitä sekä pienoismalleja. Tähän aikaan vuodesta paikalle on tietenkin koristeltu myös joulukuusi. Huoneet ovat melko pieniä ja käyvät turistimäärän vuoksi ajoittain ahtaiksi. Saatavilla on yksityiskohtaistakin tietoa Viktorian elämästä ja esillä on hänelle kuuluneita tavaroita. Viktoria vietti täällä lapsuuttaan lähinnä naispuolisten sukulaistensa ympäröimänä.

kensington_06


Näemme myös huoneen, jossa Viktoria syntyi. Viktorian vanhemmat eli Kentin herttuapari matkusti viime hetkellä Saksasta Lontooseen, jotta lapsi syntyisi Englannissa. Ylpeä isä kertoi synnytyksen jälkeen sievästä pikku prinsessasta, joka on pullea kuin peltopyy.


kensington_16

Kuningattaren valtiosalit

Siirrymme palatsin seuraavaan siipeen ja vielä varhaisempien monarkkien maailmaan. Kuningattaren valtiosalit vievät aikamatkalle Kensingtonin palatsin syntyvaiheisiin. Vilhelm III Oranialainen ja Maria II nousivat niin kutsutun mainion vallankumouksen seurauksena Englannin yhteishallitsijoiksi tilanteessa, jossa maan poliitikot halusivat kruunun protestanttien haltuun.

kensington_17


Uusi hallitsijapariskunta etsi vuonna 1689 itselleen asuntoa, ja he löysivätkin sopivan rauhallisessa ympäristössä sijainneen kartanon. Vilhelm kärsi pahasta astmasta, ja pienessä Kensingtonin kylässä riitti kuninkaalle raikasta ilmaa hengitettäväksi. Kartanoa laajennettiin huomattavasti, jotta siitä saatiin kuningasparille kelpaava palatsi. Lontoo on sittemmin kasvanut, eikä Kensingtonin palatsin sijaintia voi enää pitää kovin syrjäisenä. 

kensington_15


Palatsin kuningattaren siipi rakennettiin alun perin juuri Maria II:n käyttöön. Hän ehti nauttia asunnosta ainoastaan viitisen vuotta, kunnes kuoli isorokkoon vain 32-vuotiaana. Vilhelmille kävi kalpaten vuonna 1702, kun hän putosi hevosen selästä ja menehtyi lopulta vammoihinsa täällä Kensingtonin palatsissa. 


kensington_07

Kuninkaan valtiosalit

Jatkamme matkaa kuningattaren valtiosaleista kuninkaan siipeen. Huomio kiinnittyy heti aluksi upeaan portaikkoon. Tilat ovat kaikin puolin näyttävämpiä kuin juuri näkemässämme kuningattaren siivessä, joka alkaa tuntua tähän verrattuna melko vaatimattomalta. Syy löytyy ennen kaikkea siitä, mitä aikakautta nämä museoidut siivet edustavat.

kensington_05


Edellä mainitut Vilhelm III Oranialainen ja Maria II kuolivat lapsettomina, jolloin kruunu periytyi Marian sisarelle Annalle. Annan jälkeen alkoi Yrjöjen aikakausi, kun valta siirtyi saksalaiselle Hannover-suvulle. Yrjö I aloitti palatsin uudistamisen rakennuttamalla useita mahtipontisia huoneita, kuten kuvassa näkyvän kupolihuoneen. Kuninkaan valtiosalit on sisustettu kuvaamaan seuraavan Yrjön eli Yrjö II:n valtakautta 1727–1760.

kensington_03


Ylellisten huoneiden kimallus heijastelee Yrjö II:n ja kuningatar Carolinen elämäntapaa, johon kuuluivat hovissa usein vietetyt hienot juhlat. Täällä nautittiin oopperasta ja muusta musiikista, muodista sekä monenlaisesta taiteesta. Yrjö II on jäänyt viimeiseksi Britannian hallitsijaksi, joka asui Kensingtonin palatsissa oman valtakautensa aikana. Pitkänomaisen galleriahuoneen seinää koristavat nykyään tummasävyiset maalaukset. 


kensington_04

Palatsin puutarhat ja Kensington Gardens

Käväisemme palatsivierailun päätteeksi matkamuistomyymälässä, mutta jätämme vilkkaan ja ahtaalta näyttävän kahvilan väliin. Palatsin omat puutarhat eivät ole talvella parhaimmillaan, joten niihin tutustuminen jää lyhyeksi. Palatsia reunustavat kukkaistutukset olisikin mukava nähdä johonkin toiseen vuodenaikaan.

kensington_02


Poistumme palatsin alueelta avaraan Kensington Gardensin puistoon. Se muodostaa yhdessä Hyde Parkin kanssa Lontoon keskustan suurimman viheralueen. Kensington Gardens ja Hyde Park ovat niin tiiviisti kiinni toisissaan, että kävijä tuskin ymmärtää siirtyvänsä rajana toimivan autotien ylittäessään puistosta toiseen. Olen ehkä itsekin jollakin aiemmalla matkalla Hyde Parkissa kävellessäni käynyt tietämättäni myös Kensington Gardensissa. Katselemme lammen ympärille kerääntyneitä joutsenia ja hanhia. Mieleen jäävät myös monet oravat, joita vapaaksi päästetyt koirat ajavat innokkaasti takaa.

kensington_01


Lontoossa riittää nähtävyyksiä joka makuun, joten vierailukohteiden valinta saattaa olla vaikeaa. Minulle Kensingtonin palatsiin tutustuminen oli mielenkiintoinen kokemus, ja sitä on helppo suositella varsinkin kaikille Britannian kuninkaallisesta historiasta kiinnostuneille.

Jatka lukemista

Englanti

Mielenkiintoinen London Transport Museum

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävin edellisellä Lontoon-matkallani kaupungin liikennevälinemuseossa, joka osoittautui todella mielenkiintoiseksi paikaksi. Museossa voi tutustua menneen ajan julkisiin kulkuvälineisiin ja esimerkiksi maailman vanhimman metroverkoston historiaan.

Suunnittelen yleensä matkojani melko huolellisesti, mutta tämä museovierailu on hyvin spontaani ratkaisu. Meille jää puolitoista tuntia ylimääräistä aikaa ennen lentokentälle lähtöä, jolloin päätämme astua sopivasti kohdalle osuvaan museoon. London Transport Museum sijaitsee Covent Gardenin vilkkaan kauppahallin naapurissa ja vain kivenheiton päässä monista West Endin teattereista, joten perille päästäkseen ei tarvitse suunnistaa syrjäkylille.

lontoo_0324_ltmuseum1


Museon nettisivuilla kerrotaan, että sisäänpääsyyn tarvitaan lipun lisäksi ennakkoon varattu vierailuaika. Tämä saattaa pitää vilkkaampina ajankohtina hyvinkin paikkansa, mutta me pääsemme maaliskuisena maanantaina lipunmyyntitiskin kautta jonottamatta sisään. London Transport Museumin pääsyliput ovat vuosipasseja, eli niillä pääsisi takaisin museoon niin monta kertaa kuin vuoden aikana ehtii. Museo on avoinna joka päivä joulua lukuun ottamatta. Kohde sopii hyvin koko perheelle ja meidänkin vierailumme aikaan paikalla pyörii ryhmä innokkaita päiväkotilaisia. Pieniä lapsia varten löytyy kaksikin hauskannäköistä leikkialuetta.

londontransportmuseum_05


Aloitamme näyttelyyn tutustumisen yläkerrasta. Julistenäyttely Global Poster Galleryssa olisi juuri alkamassa opastettu kierros, mutta emme malta jäädä kuuntelemaan sujuvaa selostusta. Siirrymme sen sijaan tutkimaan vanhoja metrovaunuja. Niiden sisällä voi aistia kuinka esimerkiksi materiaalit ja kyltit kuvastavat aina omaa aikaansa.  

londontransportmuseum_04


Museon mielenkiintoisin anti liittyy omasta mielestäni nimenomaan metron historiaan. Lontoon metro on ollut toiminnassa jo vuodesta 1863 lähtien, joten se on koko maailman vanhin. Esillä on esimerkiksi metrojunia vetänyt höyryveturi vuodelta 1866.

londontransportmuseum_02


On hauskaa seurata animaatiota, joka kuvaa metroverkoston laajenemista vuodesta toiseen. Metrokartan katselemisesta saa sitä enemmän irti, mitä paremmin kaupungin tuntee. Esillä on myös painettuja karttoja eri aikakausilta.

londontransportmuseum_08


Lueskelen museossa tietoa metrotunneleiden kaivamisesta sekä siitä, kuinka liukuportaiden keksiminen on helpottanut liikkumista. Lontoossa on silti edelleen joitakin syvälle maan alle rakennettuja asemia, joiden laitureille pääsee ainoastaan vanhaan tapaan hissillä tai portaita pitkin. Mieleeni tulee Russell Squaren asema, jota käytin tälläkin Lontoon-matkalla. Museossa käsitellään menneisyyden vastapainoksi myös tulevaisuutta, sillä esillä on tietoa vaikkapa lippujärjestelmien kehittämisestä.

londontransportmuseum_09


Vanhat metrovaunut ja bussit ovat todella kiehtovia, sillä ne kertovat omalla tavallaan tarinoita Lontoon historiasta. Nautin matkoillani suuresti siitä, kuinka julkista liikennettä käyttämällä pääsee aistimaan paikallisten ihmisten jokapäiväistä elämää ja arkea. Monet Lontooseen sijoittuvat muistoni liittyvätkin liikennevälineisiin. Mikä olisikaan lontoolaisempaa kuin punainen kaksikerroksinen bussi, jonka jarrut kirskuvat sateisella kadulla? Kaikki kaupungissa käyneet muistavat varmasti myös metroissa toistuvan mind the gap -kuulutuksen.

londontransportmuseum_06


Lontoon kaduilla on liikkunut entisaikaan myös raitiovaunuja. Ensimmäinen hevosvetoinen raitiovaunu aloitti toimintansa pari vuotta ennen metron valmistumista, mutta vetojuhdaksi vaihtui pian höyrymoottori. Myöhemmin raitiovaunut alkoivat kulkea sähköllä ja rinnalle tulivat myös johdinautot. Raitiovaunujen merkitys supistui kasvavan metroverkoston ja joustavammin kulkevien bussien vuoksi, joten raitiovaunuliikenne lakkautettiin kokonaan vuonna 1952. Nykyään Lontoossa operoi jälleen raitiovaunuja, mutta niiden vaikutus koko kaupungin liikenteeseen on kovin pieni, sillä linja kulkee kaukana keskustan eteläpuolella.

londontransportmuseum_11


Osa näyttelystä kertoo julkisen liikenteen työntekijöiden tehtävistä maailmansotien aikana. Kuvassa oikealla näkyvä linja-auto muokattiin normaalista käytöstä niin sanotuksi taistelubussiksi, jolla kuljetettiin ensimmäisen maailmansodan sotilaita rintamalle. Metrotunneleilla on puolestaan ollut tärkeä rooli suojapaikkana, sillä ihmiset ovat sotien aikana paenneet pommituksia maan alle. Mieleeni jäävät seinille asetellut valokuvat Kiovasta ja Harkovasta, joissa nykypäivän ukrainalaisten on täytynyt etsiä samalla tavoin turvaa metroasemilta.

londontransportmuseum_01


On kiinnostavaa tutustua Lontoon julkisen liikenteen graafisen ilmeen historiaan. Kylttien, opasteviittojen ja karttojen täytyy olla todella selkeitä, sillä ne ohjaavat päivittäin tuhansittain erilaisia matkustajia. Varsinkin metrokylttien ajaton design kuuluu Lontoon ehdottomiin tunnusmerkkeihin. Pyöreään metrotunnukseen on tehty viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana vain pientä hienosäätöä. Kirjasintyyppi on nimetty kehittäjänsä Edward Johnstonin mukaan.  

londontransportmuseum_07


Museon tilat ovat verrattain pienet, joten sisälle ei mahdu kovin suurta määrää erilaisia vaunuja tai busseja. London Transport Museumiin kuuluukin myös syrjemmällä Länsi-Lontoossa sijaitseva Acton Depot, jonne on koottu huomattavasti laajempi valikoima liikennevälineitä sekä muita museoesineitä. Ensisijaisesti varastointiin tarkoitettu Acton Depot on avoinna vain joinakin viikonloppuina vuodessa, joten siellä vierailemista voi olla hankalaa ajoittaa Lontoon-matkan yhteyteen.

londontransportmuseum_10


Käytettävissämme olleet puolitoista tuntia kuluvat liian nopeasti, vaikka ehdimmekin saada museosta hyvän käsityksen. Sopiva vierailuaika riippuu aina omista mieltymyksistä, mutta itse varaisin tänne mielelläni vähintään kaksi tai miksei kolmekin tuntia. Aikamme alkaa loppua, joten kiirehdimme museon viimeisen osan halki kohti vaatenaulakkoa ja uloskäyntiä. Niinpä kahvila ja kauppa jäävät meiltä näkemättä. Kaupasta saisi ostaa vaikkapa metron penkkien verhoilussa käytetystä kierrätysmateriaalista tehtyjä laukkuja ja muita tuotteita. Jos oikein innostuu, voi kotiinsa tilata jopa samalla materiaalilla verhoillun sohvan.

lontoo_0324_ltmuseum2


London Transport Museum tutustuttaa sekä vanhoihin liikennevälineisiin että koko kaupungin historiaan. Lontoon kasvaminen suureksi metropoliksi ei olisi ollut mahdollista ilman toimivaa julkista liikennettä, jonka avulla työpaikat ovat tehokkaasti saavutettavissa suhteellisen kaukanakin sijaitsevista kodeista käsin. Vaikka päädyinkin museoon sattumalta, olisi tämän kohteen väliin jättäminen ollut virhe. Nautin vierailusta ja voisin palata tähän museoon toistekin.

Lisätiedot museosta löytyvät London Transport Museumin omilta nettisivuilta.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja