Viro
Kovan onnen hiihtoloma Otepäässä
Mielessä olivat alun perin valkeat hanget ja seuraavassa vaiheessa erilaiset retkikohteet. Lopulta Etelä-Viron -matka meni lähinnä sairastellessa, mutta tulipahan käytyä. Ainakin Tarttoon haluan palata paremmalla onnella takaisin.
Olemme käyneet neljänä edellisenä talvena hiihtämässä Suomen lumilla joko Lapissa tai vähintään Vuokatin korkeudella, mutta halusimme kokeilla tänä vuonna jotain erilaista. Niinpä suuntasimme katseen etelänaapuriin ja varasimme omalle perheellemme sekä appivanhemmille hiihtolomaviikoksi mökin Viron talvipääkaupungista Otepäästä.
Tiedostamme toki epävarman lumitilanteen jo kohdetta syyskuussa valitessamme, mutta haluamme silti ottaa riskin. Otepää on eteläisestä sijainnistaan huolimatta useimpina talvina yllättävän lumista seutua ja paikkakunnalla järjestetään lähes vuosittain maailmancup-tason talviurheilukilpailuja. Matkamme ajoittuu perinteikkään massahiihtotapahtuman Tartu Maratonin aikaan, jolloin latujen luulisi olevan parhaimmillaan, jos lunta koko talvena ylipäätään tulee.
No, tänä talvena lunta ei tullut. Tartu Maraton perutaan lopullisesti muutamaa päivää ennen lähtöämme ja sen tilalle organisoidaan patikointitapahtuma. Nettikameran mukaan Tehvandin hiihtostadionilla vihertää ruoho, joten suksien mukaan ottamista ei tarvitse lopulta edes harkita. Matka ei kuitenkaan kaadu lumenpuutteeseen, sillä eteläisessä Virossa riittää kyllä kiinnostavaa nähtävää. Mielessäni on vaihtelevia retkikohteita monelle päivälle, joten odotamme matkaa hyvillä mielin. Pakkaamme tavarat autoon ja ylitämme Suomenlahden Tallinkin Megastarilla.
Ilmassa alkaa olla lupaavaa seikkailun tuntua, kun suunnistamme Tallinnasta kohti etelää. Poikkeamme lopulta valtatieltä ja lähestymme Otepäätä maalaisteitä pitkin. Ohitamme lumettoman helmikuun melankoliaan kietoutuneita ruskeita peltoja, lukemattomia myyränkoloja ja kevättä odottavia haikaranpesiä. Pienet kylät näyttävät vajonneen talviuneen. Halkopinot on koottu säntillisesti, mutta osa rakennuksista on jätetty rapistumaan niille sijoilleen. Omaa matkantekoani varjostavat yhä rajummiksi yltyvät vilunväristykset. Kuume nousee, eikä tauti varsinaisesti hellitä koko viikon aikana.
Opin tällä matkalla ainakin sen, ettei hassu eestiläinen hirsimökki ole paras mahdollinen paikka sairastamiseen. Koskaan ei voi tietää johtuuko paleleminen tuvan vai kehon lämpötilasta, ja moni käytännön elämään vaikuttava hankala yksityiskohta alkaa vähitellen harmittaa. Mieliala ei ole paras mahdollinen, mutta löydän onneksi kohtalaisen tasapainon neljän seinän sisällä makaamisen ja varovaisen retkeilyn välillä.
Karhun päästä nimensä saanut Otepää on varsin sympaattinen pikkukylä, josta löytyy muutama ravintola, jonkin verran majoitusvaihtoehtoja sekä kolme supermarkettia. Laadukkainta ruokaa tarjoaa hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva GMP Pühajärven ravintola, jossa käymme kertaalleen syömässä. Keskustan maamerkkeihin kuuluvat komea kunnantalo sekä Viron korkeimmassa tangossa liehuva suuri sinimustavalkoinen lippu. Tehvandin hiihtostadion sijaitsee aivan keskustassa. Hieman sivummalla olevaan hyppyrimäen torniin voisi halutessaan kiivetä ihailemaan etelävirolaisia maisemia.
Otepään talvisiin vetonauloihin kuuluu lapsille suunnattu Winterplace, jonka tarjontaa on kuitenkin jouduttu sääolosuhteiden vuoksi supistamaan. Käymme matkan alkuvaiheessa katsomassa tekolumen avulla toimintaan saatuja snowtubing- ja kelkkamäkiä. Päätämme palata laskemaan joskus toiste, sillä käyntimme aikaan puhaltaa hyytävä viima. Pahaksi onneksi normaalisti läpi talven auki oleva Winterplace kuitenkin suljetaan seuraaviksi päiviksi, joten lapsilta jää mäenlasku kokonaan väliin.
Jään muutamana päivänä sisälle lukemaan kirjaa, kun muu seurue suuntaa Otepään patikkapoluille. Otepäässä onkin varsin mainio polkuverkosto, joka kulkee niin kauniissa metsissä kuin esimerkiksi Pühäjärven rannalla. Seudun ehdottomasti kiinnostavin reitti olisi 15 kilometrin mittainen Kekkosen retkipolku, mutta se jää nyt odottamaan tulevia matkoja. Etelä-Virossa muistellaan edelleen lämmöllä, kuinka Suomen presidentti kävi täällä vierailulla maaliskuussa 1964.
Muut tekevät retken myös reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Võruun. Võrumaan pienessä pääkaupungissa oli kuulemma kylmän sään autioittamia katuja, vaihtelevan näköisiä taloja sekä mukava kahvila-ravintola Taevas. Suunnittelin alun perin myös Viljandissa vierailua, mutta se jää nyt odottamaan tulevia Viron-matkoja.
Oman matkani kohokohta on päivä Tartossa, sillä olen halunnut Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin jo niin kauan, että siellä käymistä en malta jättää vähän heikommassakaan kunnossa väliin. Otepäästä on Tarttoon reilun neljänkymmenen kilometrin matka.
Käytämme Tarttoon saavuttuamme pari ensimmäistä tuntia tiedekeskus AHHAAssa, joka mainostaa olevansa Viron paras koko perheen matkailukohde. AHHAA muistuttaa suuresti kotimaista Heurekaa, mutta rakennus on selvästi uudempi. Muutamat näyttelyiden osat on toteutettu visuaalisesti näyttävästi.
Niin lapsille kuin uteliaille aikuisillekin riittää tutkittavaa, sillä AHHAAssa on yli 170 sellaista näyttelyesinettä, joita saa kokeilla itse. Teknologian ja tieteen parissa voisi kuluttaa helposti hieman pidemmänkin ajan.
Raatihuoneentoria voi pitää Tarton sydämenä ja se onkin varsin kaunis vanhojen rakennusten ympäröimä alue. Vaaleanpunaisen raatihuoneen edustalla on suutelevia opiskelijoita esittävä patsas. Vanhankaupungin kadut ihastuttavat muutenkin, vaikka viiltävä tuuli supistaakin kierroksemme melko lyhyeksi.
Eräs raatihuoneentorin mielenkiintoisimmista rakennuksista on Tarton taidemuseo, joka tunnetaan myös kaltevana talona. Kivijalka on pettänyt niin, että rakennus on huomattavasti Pisan torniakin vinompi.
Sain Tarton erinomaisesti tuntevalta kaveriltani muutamia hyviä vinkkejä, joista hyödynnämme mainion italialaisen ravintolan La Dolce Vitan. Kiitos punavalkoruutuisten pöytäliinojen, taustalla soivan musiikin sekä tietenkin myös maukkaan ruoan, tunnen täällä itseni terveeksi edes hetken verran.
Vaikkei matkasta jäänytkään juuri flunssaa kummempaa muisteltavaa, ehti Tartto sykähdyttää jo ensi silmäyksellä niin, että sinne haluan ehdottomasti palata. Olisi mahtavaa käyttää joskus pari aurinkoista kesäpäivää kävellen vanhassakaupungissa, Toomemäen puistossa sekä Karlovan ja Supilinnin puutalokortteleissa. Kahviloita, katutaidetta, ravintoloita ja museoitakin tuntuu riittävän, joten olen vakuuttunut siitä, että Tartto on taatusti minunlaiseni kaupunki. Paremmalla onnella ja paremmalla terveydellä koko Virokin näyttää varmasti paremmalta.
Viro
Kävelyllä Tallinnassa
Kävin edellisessä Tallinna-jutussani läpi vanhankaupungin tunnelmallisimpia kolkkia. Tällä kerralla nautitaan kävelystä muualla Tallinnassa. Reitti kulkee Telliskiven, Kalamajan ja Noblessnerin halki kohti rannan kävelytietä ja betonista Linnahallia.
Ei sellist küll maailmas kusagil leidu kui Saaremaa heinamaal juunikuu ööl. Balti Jaama Turgin edustalla musisoiva harmonikansoittaja virittää ilmoille tutun valssin sävelet ja aurinko lämmittää jo melkein kuin kesäkuisella Saarenmaalla. Heitän soittajalle kolikon ja alan jo mielessäni suunnitella matkoja Itämeren saarille ja muuallekin Viroon. Viereiseltä Balti Jaamin rautatieasemalta pääsisi junalla Tarttoon, Narvaan, Viljandiin ja moneen muuhunkin kohteeseen.
BALTI JAAMA TURG
Baltian aseman tori kuuluu suosikkipaikkoihini Tallinnassa. Tutustuimme edellisellä matkallamme alakerran katuruokatarjontaan ja ehdin nytkin jo hetken haaveilla Baojaamin höyrysämpylöistä. Alakerta on kuitenkin pääsiäislauantaina sen verran ruuhkainen, että syömme lopulta ylemmän kerroksen baariravintola Kobessa. Aurinkoinen terassi näyttää suositulta, mutta sisältä löytyy helposti vapaa pöytä. Koben hampurilainen on yllättävänkin maukas, joten ateriasta jää hyvä mieli. Kiertelemme vielä Balti Jaama Turgin yläkerrassa, jossa on myynnissä monenlaista tavaraa vaatteista antiikkilöytöihin.
TELLISKIVI
Balti Jaama Turgin vierestä löytyvä Telliskiven luova keskus on suosittu alue, joka tunnetaan erilaisista putiikeista, ravintoloista sekä luovien alojen yrityksistä. Rosoisissa kortteleissa on paljon katutaidetta ja seinille on ilmestynyt edellisen vierailumme jälkeen paljon uusia teoksia.
Kuhina Telliskiven ympärillä saattoi olla kovimmillaan jo muutamia vuosia sitten, mutta alueen viehätysvoima on pysynyt ennallaan ja paikka tuntuu kehittyvän edelleen.
Itseäni ei oikeastaan kiinnosta lainkaan pidetäänkö Telliskiveä trendikkäänä vai ei. Palaan tänne mielelläni vaikkapa jokaisella Tallinnan-matkalla, jos aikaa vain on riittävästi.
Telliskiveen ei kannata tulla kiirehtimään, sillä alue sopii parhaiten tunnelmasta nauttimiseen, kiireettömään kuljeskeluun ja ympäristön tutkimiseen.
Keskitymme tällä kerralla katutaiteeseen, joten jätämme Telliskiven ykkösnähtävyyden Fotografiskan väliin. Olen käynyt tutustumassa Fotografiskaan kertaalleen, mutta koska näyttelyt vaihtuvat useamman kerran vuodessa, riittäisi valokuvataiteen näyttelytilassa aina uutta katseltavaa.
Aurinkoinen päivä on houkutellut paljon ihmisiä ulkoilmaan. Esimerkiksi vaunuravintola Peatuksen terassilla näyttäisi olevan rento meininki. Vaunut muistuttavat Telliskiven historiasta entisenä junavarikkona.
Käväisemme ohimennen Telliskiven ostoskäytävillä, joiden pikkukaupoista voisi tehdä monenlaisia löytöjä. Mieleeni jää värikäs sisustusliike Universaal Universum, jossa riittää eksoottisia esineitä eri puolilta maailmaa. Universaal Universum on kasvanut ketjuksi, jolla on Virossa jo tusinan verran liikkeitä. Yllä oleva kuva on Telliskiven sijasta Tallinnan vanhankaupungin myymälästä.
KALAMAJAN PUUTALOALUE
Matkamme jatkuu Kalamajan puutaloalueelle, joka alkaa heti Telliskiven laidalta. Virallisesti ottaen Kalamajan kaupunginosa on niin suuri, että niin Telliskivi kuin kaikki muutkin tässä kirjoituksessa mainitut paikat kuuluvat sen alueeseen. Itselleni kuitenkin juuri tämä perinteikäs asuinalue edustaa sitä aidointa Kalamajaa.
Entisellä kalastajien asuinalueella viehättää erityisesti puutaloarkkitehtuuri. Monet vanhoista taloista on maalattu iloisilla väreillä ja alueella vallitsee mukava ilmapiiri.
Kalamajalla on pitkä historia, sillä paikalla on asuttu jo 1300-luvulla. Vuonna 1870 valmistunut rautatie mahdollisti Tallinnan teollistumisen ja Kalamajan sympaattiset puutalot rakennettiin aikoinaan tehdastyöläisten kodeiksi. Kävisin joskus mielelläni Kalamajan museossa, jossa voi tutustua alueen asukkaiden tarinoihin.
Oikaisemme kohti merenrantaa Kalamajan puistohautausmaan halki. Vuosisatoja vanha entinen hautausmaa toimii nykyään puistona, joka on saanut luonnonsuojelualueen aseman.
NOBLESSNER
Puistohautausmaan kulmalta saavutaankin jo Tallinnan nopeimmin kehittyväksi alueeksi mainittuun Noblessneriin. Ohitamme sisustusliike Shishin ja Põhjalan panimoravintolan, minkä jälkeen alammekin olla jo rannassa.
Noblessner on kiinnostava sekoitus vanhaa ja uutta. Entisen sukellusvenetehtaan tiloihin avattu keksintötehdas Proto on mainio paikka, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Tällä kerralla pysähdymme vain Proton kahvilaan levähtämään hetkeksi. Viereisestä rakennuksesta löytyy Taidekeskus Kai sekä pari laadukasta ravintolaa.
Suunnistamme kohti rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä ja näemme rivistön upouusia kerrostaloja. Niiden takana meidät yllättää persoonallinen Iglupark. Yöpyminen tummalla puulla verhotussa kodikkaassa iglussa voisi olla hauska kokemus, sillä tarjolla on hyvä merimaisema.
Osa igluista on tarkoitettu kokouskäyttöön ja lisäksi löytyy myös saunaigluja. Iglukylään kuuluu myös baarikahvila, jonka terassille on kerääntynyt muutamia ihmisiä.
RANNAN KÄVELYTIE
Kun Igluparkista suuntaa keskustan suuntaan, saapuu saman tien merimuseo Lennusadamin alueelle. Lennusadam on hieno museo, johon olemme tutustuneet kertaalleen muutama vuosi sitten. Nyt ohikulkumatkalla saamme katsella jäänmurtaja Suur Tõlliä, joka on saanut nimensä virolaisesta kansantarustosta.
Sää tuntuu mukavan keväiseltä, sillä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta eikä kevyt merituulikaan pahemmin viilennä ilmaa. Naurulokit viihtyvät rantakallioilla ja tuntuu kuin kesä olisi jo lähellä.
Lennusadamin naapurista löytyy pahamaineinen Patarein merilinnoitus, joka toimi vuoteen 2002 saakka vankilana. Kommunismin ajan julmuuksista kertova karu vankilamuseo on tällä hetkellä suljettu ja näyttelytilat on tarkoitus avata entistä ehompina vuonna 2026.
Matkamme jatkuu Kalarannan rantapromenadia pitkin. Rannan tuntumaan on noussut uusia asuntoja, joiden takana häämöttää jo suunnittelemani kävelyreitin päätepiste Linnahall.
LINNAHALL
Rannalla kohoava Linnahall on niin ruma, että siinä on jotain kiehtovaa. Massiivinen rakennelma edustaa karumpaa betoniarkkitehtuuria kuin Itä-Pasila ja on neuvostoliittolaisen brutalismin malliesimerkki.
Linnahall valmistui vuonna 1980, jolloin Moskovan olympialaisten purjehduskilpailut järjestettiin Tallinnassa. Kilpasatama oli Piritassa, mutta kaupunkiin rakennettiin olympialaisia varten paljon muutakin, kuten Linnahall, Olümpia-hotelli ja televisiotorni.
Linnahallin käyttötarkoitus ei ehkä ensi silmäyksellä selviä, mutta jättimäisen betonikuoren alla on toiminut yli 4000-paikkainen konserttisali sekä 3000-paikkainen jäähalli. Valot sammuivat vuonna 2009, minkä jälkeen suljetut tilat ovat jääneet rapistumaan ja kärsineet vesivaurioista.
Linnahall oli parhaina päivinään tärkeä konserttiareena, eivätkä sisätilat näytä netistä löytyvien valokuvien perusteella lainkaan hullummilta. Tuntuu jotenkin oudolta kävellä graffitien peittämässä ympäristössä ja kuvitella, että jossain alapuolella esiintyivät aikoinaan Apocalyptica, Duran Duran, Scorpions, Céline Dion, Toto, Lou Reed ja monet muut maailmantähdet.
Linnahallin tulevaisuus on hämärän peitossa, sillä monista suunnitelmista huolimatta mitään virallista korjauspäätöstä ei tietääkseni ole saatu aikaan. Vaikka Linnahall näyttääkin ulkoapäin vastenmieliseltä, toivoisin sen heräävän vielä uudelleen eloon. Rakennus on jo historiansakin vuoksi varsin mielenkiintoinen.
Linnahall on suosittu ajanviettopaikka varsinkin tällaisena lämpimänä lauantai-iltana. Kaupunkilaisia kerääntyy ylätasanteelle erilaisine eväineen ja osa kiipeilee vaikeakulkuisempiin kulmauksiin istuskelemaan rauhassa. Paikallinen nuorten miesten porukka näyttää valmistautuneen pidempäänkin illanviettoon. Jokaisella on mukana omat rommi- ja kolapullonsa, joista voi mukien puuttuessa ottaa huikkaa vuorotellen. Mukavaa iltaa ja reipasta huomista vaan heillekin!
Ruman rakennuksen päältä saa ihailla kaunista maisemaa Suomenlahdelle. Täältä voi seurailla laivojen kulkua kohti Helsinkiä ja katsella myös rannan kävelyreittiä Patareihin, Lennusadamiin ja kauempana häämöttävään Noblessneriin saakka.
Linnahallin päältä avautuu komea maisema myös keskustan suuntaan. Rapistuvan betonin keskeltä voi katsella, kuinka Virun rinnalle kohoaa aina vain uusia kiiltäviä pilvenpiirtäjiä. Tallinna muuttuu jatkuvasti, mikä tekeekin siitä erityisen kiinnostavan matkakohteen, josta voi löytää aina jotain uutta koettavaa. Neljän Ruusun Tallinnan aallot -kappaleen sanoin ootan jo nyt milloin tiemme taas uudelleen kohtaa.
Viro
Viikonloppu keväisessä Tallinnassa
Vietimme pääsiäisviikonlopun aurinkoisessa Tallinnassa. Tuttua, mutta jatkuvasti kehittyvää kaupunkia oli mukava katsella ilman turhaa kiirettä. Tässä tunnelmia vanhastakaupungista sekä pari hyvää ravintolalöytöä.
Kokosin reissun varrelta tähän juttuun lähinnä vanhaankaupunkiin sijoittuvia kohteita, joista itselleni mieluisin oli Olevisten kirkon tornin näköalapaikka. Mukulakivikatuja pitkin kierrellessä heräsi myös ideoita tulevia reissuja ajatellen. Vaikka vanhakaupunki onkin tuttu, on siellä yhä paljon kohteita, joissa ei ole tullut käytyä koskaan sisällä. Ravintolavalinnat Pull ja Farm osuivat hyvin kohdalleen, ja tutustuimme myös sympaattiseen kissakahvila Nurriin. Pääsiäisreissusta on tulossa toinenkin juttu, jossa tehdään kävelykierros Telliskiven, Kalamajan ja Noblessnerin kaupunginosissa, kuljetaan pitkin meren rantaa sekä ihmetellään massiivista Linnahallin rakennusta.
MAISEMAT OLEVISTEN KIRKON TORNISTA
Kun lipuntarkastaja toivottaa ennen portaiden nousemista onnea, voi jo päätellä ylös olevan pitkä matka. Olevisten kirkon torniin saa kiivetä kapeassa käytävässä yli kaksisataa kivistä porrasta, mutta nousu on vaivan arvoinen. Ylhäällä odottavat koko Tallinnan parhaat maisemat.
Vanhankaupungin laidalla sijaitsevasta tornista saa ihailla kevätauringon valaisemia kattoja ja Toompean mäen maamerkkejä. Myös näkymä sataman suuntaan on loistava ja toisaalla uutta Tallinnaa rakentavat nostokurjet kurottavat yhä korkeammalle. Näköalapaikka ei välttämättä sovellu korkeita paikkoja kammoaville, sillä kaiteen suojaama katselualue on kapea.
Edellisen Tallinnan-matkamme aikaan torni oli suljettu koronarajoitusten vuoksi ja nytkin ennakkotietona oli, että ylös pääsisi talvitauon jälkeen vasta vappuna. Ilahduinkin suuresti, kun huomasin tornin olevan sittenkin avoinna jo pääsiäismaanantaina ja ehdin käydä näköalapaikalla juuri ennen kotimatkan alkamista. Aikuisen nouseminen torniin maksaa viisi euroa. Samalla kannattaa kurkistaa myös kirkkosaliin, jonne on ilmainen sisäänpääsy.
Lisätiedot: oleviste.ee, visittallinn.ee
KÄVELY KAUPUNGINMUURIN PÄÄLLÄ
Tallinnan vanhaakaupunkia kiertävät yhä keskiaikaiset muurit ja onkin mielenkiintoista päästä katselemaan kaupunkia niiden päältä. Väike-Kloostri-kadun varrelta pääsee nousemaan lyhyehkölle muurin osuudelle, jota hallitsevat Nunnen, Saunan ja Kuldjalan tornit. Vierailu on hyvinkin kolmen euron sisäänpääsyn arvoinen. Tässäkin kohteessa on paljon portaita ja varsinkin torneihin johtavat vanhat portaat saattavat aiheuttaa joillekin vierailijoille hankaluuksia.
Muurilla on vierailumme aikaan hiljaista, joten historiallisessa ympäristössä on helppo antaa mielikuvituksen laukata keskiaikaan saakka. Täältä on hauska tähystellä vartiosotilaiden lailla eri suuntiin ja tarkkailla kulkijoita. Kolmessa tornissa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa nähtävää, mutta miljöö on kiehtova ja tarjoaa taas uuden näkökulman Tallinaan.
Kaupunginmuureja on jäljellä lähes parin kilometrin verran ja tornejakin on pystyssä reilusti yli kaksikymmentä. Haluaisin joskus kiivetä muurille myös Hellemannin tornin kohdalta Müürivahe-kadun varrelta. Tulevien reissujen listallani on myös Paksun Margareetan torni, jonka sisällä toimii merimuseo.
Lisätiedot: visittallinn.ee
PATKULIN JA PIISKOPIN NÄKÖALAPAIKAT
Tallinnaa saa ihailla ihan ilmaiseksikin useammalta Toompean mäen näköalapaikalta. Oma suosikkini näistä on Patkuli, josta aukeaa romanttinen näkymä vanhaankaupunkiin ilman Tallinnan kiiltäviä pilvenpiirtäjiä. Niitä näkisi sen sijaan Kohtuotsan näköalatasanteelta.
Käväisen tällä kertaa Patkulin ohella myös vähemmän tunnetulla Piiskopin eli Piispan puutarhan näköalapaikalla. Pieni puutarha on miellyttävä paikka, mutta maisema Telliskiven ja Kalamajan suuntaan ei ole yhtä näyttävä kuin vanhaankaupunkiin antavilla näköalapaikoilla.
ALEKSANTERI NEVSKIN KATEDRAALI
Vierailu Aleksanteri Nevskin katedraalissa on vaikuttava kokemus. Ortodoksista pääsiäistä vietetään vasta viikkoa myöhemmin, mutta käynnissä on jonkinlainen hartaustilaisuus. En ymmärrä papin sopotuksesta sanaakaan, mutta tunnelma on harras ja jossain piilossa lymyilevä naiskuoro vastaa aina ajoittain mustakaapuisen miehen sanoihin. Jykevät koristeelliset pylväät kohoavat korkeuksiin ja ikkunoista siivilöityvät iltapäivän auringonsäteet valaisevat kullattua alttaria. Tätä kaikkea on mukava pysähtyä seurailemaan joksikin aikaa. Valokuvaaminen on sisätiloissa kielletty.
Lisätiedot: visittallinn.ee
PARLAMENTTITALO JA PITKÄN HERMANNIN TORNI
Heti ortodoksista katedraalia vastapäätä komeilee vaaleanpunainen Toompean linna, jonka sisällä toimii Viron parlamentti Riigikogu. Rakennuksen sisätiloihin voisi tutustua perjantaisin järjestettävillä opastetuilla englanninkielisillä kierroksilla. Myös parlamentin istuntoja voi käydä seuraamassa.
Linnan vieressä olevan Kuvernöörin puutarhan laidalta pääsee katselemaan maisemaa taas uudenlaiseen suuntaan. Linnan ja samalla puutarhankin kulmalla kohoaa virolaisille rakas Pitkän Hermannin torni. Sen huipulla liehuva lippu on erityisen tärkeä Viron itsenäisyyden symboli.
Lisätiedot: riigikogu.ee, visittallinn.ee
TANSKAN KUNINKAAN PUUTARHA JA KIEK IN DE KÖK -TORNI
Toompean linnan kulmilta kaupunginmuurin takaa löytyy tunnelmallinen Tanskan kuninkaan puutarha, joka muistuttaa niistä muinaisista ajoista, kun Tanskan valta ulottui tänne Viroon saakka. Puutarhaa koristaa kolme munkkeja esittävää patsasta, jotka näyttävät suorastaan aavemaisilta.
Muuriin ja sen historiaan pääsee tällä kohdalla tutustumaan neljässä eri tornissa sekä maanalaisissa bastionikäytävissä. Tunnetuin torneista on Kiek in de Kök, jonka vierestä löytyvät Neitsyttorni, Tallitorni ja Lyhyen jalan porttitorni. Tornit on nyt ohi kulkiessani suljettu, mutta tähän nähtävyyteen olisi hauska tutustua paremmin vaikkapa jo seuraavalla Tallinnan-matkalla.
Lisätiedot: linnamuuseum.ee, visittallinn.ee
HARJUMÄGI JA VAPAUDEN AUKIO
Kiek in de Kökin vierestä löytyy vehreä Harjumägi, jonka päällä toimii pieni puistokahvila. Täältä voi ihailla maisemaa Vapaudenaukiolle ja sen takana kohoaville pilvenpiirtäjille päin. Pysähdyn mäelle katselemaan ylpeästi liehuvia Viron lippuja sekä vapaussodan muistomerkkiä. Erään rakennuksen seinälle on viritetty vierekkäin sekä Ukrainan että Viron värit. Viileä kevättuuli puhaltaa ja jossain soi tuulikello. Toivottavasti se ennakoi Eurooppaan parempia aikoja.
Lisätiedot: visittallinn.ee
VANHANKAUPUNGIN KADUT JA RAATIHUONEENTORI
Olen vaeltanut monen suomalaisen tapaan usealla matkalla pitkin Tallinnan vanhankaupungin katuja, mutta ainakaan itse en ole niihin koskaan kyllästynyt. Illan tunteina saattaa esimerkiksi Viru-kadun varrella joutua väistelemään arvaamattomasti heilahtelevia maanmiehiä, mutta muuten mukulakivikaduilla on aina mukava kuljeskella. Moni katu, kuten Pikk, Lai, Vene tai Rataskaevu ovat valokuvauksellisia niin päivänvalossa kuin pimeälläkin. Vanhoissa rakennuksissa riittää hienoja yksityiskohtia.
Raatihuoneentori on vanhan Tallinnan napa, jonka terassit vetävät varsinkin aurinkoisina päivinä ihmisiä puoleensa. Itse Raatihuoneessa ja myös sen tornissa pääsee vierailemaan kesäaikaan. Raatihuoneen torin laidalla toimii myös historiallinen Raadinapteekki, jossa käyminen jää tällä reissulla suunnitelmista huolimatta väliin.
Lisätiedot Raatihuoneesta raekoda.tallinn.ee ja Raadinapteekista raeapteek.ee
KATARIINA KÄIK
Vanhankaupungin kuvauksellisin kuja Katariina Käik ansaitsee oman mainintansa, sillä se on mielestäni harvinaisen tunnelmallinen paikka. Kujaa pitkin on hauska kävellä illan hämärtyessä ja kuunnella, kuinka askelten ääni kaikuu vanhoilla seinillä kuin viestinä keskiajalta. Katariinankujan varrella sijaitseva italialainen ravintola Controvento on kiinnostanut minua kauan, mutta jäänyt toistaiseksi käymättä. Alta löytyvät ne etukäteen valitsemamme ravintolat, joihin tällä reissulla päädyimme.
RAVINTOLA PULL
Hyvillä ravintolakokemuksilla on Tallinnan-matkoilla merkittävä rooli. Teemme tälle reissulle varaukset pariin meille ennalta tuntemattomaan ravintolaan, emmekä joudu kokemaan pettymyksiä. Ravintola Pull sijaitsee sataman ja vanhankaupungin väliin jäävässä Rotermannin korttelissa, josta on tullut suosittu ajanviettoalue monine kauppoineen ja ravintoloineen. Vanhoja teollisuuskiinteistöjä on restauroitu ja niiden väliin on kohonnut alueen henkeen sopivia uudisrakennuksia. Vuonna 2016 avatun Pullin rosoiset seinät huokuvat rakennuksen teollista historiaa.
Meidät ohjataan yläkertaan, joka vaikuttaa katutasoa rauhallisemmalta ateriointiympäristöltä. Asiakaskunta kuulostaisi ainakin tällä kerralla koostuvan enimmäkseen suomalaisista. Omat valintani kolmen ruokalajin illalliselle ovat raikkaan hapokas ceviche, murea Ibérico-porsas hiiliperunan kera sekä takuuvarma crème brûlée, jotka kaikki maistuvat oikein hyvin. Lihapainotteiselta listalta löytyy myös pari kala- tai kasvisvaihtoehtoa sekä hampurilaisia. Pull on viihtyisä ja laadukas ravintola, joka on sisustettu trendikkäästi vuosikymmeniä nähneitä kiviseiniä peittelemättä. Tallinnassa toimii myös Pullin sisarravintola Härg.
Lisätiedot: resto.pull.ee
RAVINTOLA FARM
Toinen illallisravintolamme Farm löytyy kaupunginmuurin varjosta Müürivahe-kadun varrelta. Täällä on Pulliin verrattuna hieman juhlallisempi tunnelma ja sisustuskin noudattaa klassisempaa tyyliä kattokruunuineen ja pehmustettuine tuoleineen. Mukana on silti myös ripaus ravintolan nimen lupaamaa rustiikkisuutta ja syödessään voi seurailla ikkunoiden takana työskentelevien kokkien puuhia. Ruokalista edustaa modernia virolaista keittiötä, joten tarjolla on tuttujen klassikkoannosten sijasta hieman erikoisiltakin kuulostavia vaihtoehtoja. Kaikki vaikuttaa silti olevan kokemustemme perusteella hyvää.
Jo pöytään aluksi tuotu tumma virolainen leipä on huikean hyvää, kuten toki monessa muussakin Tallinnan ravintolassa. Valitsen pääruoaksi kuhaa, joka on herkullista nahkaansa myöten. Myös muiden kokeilemat vasikka ja riistapihvit kuulostavat olevan erittäin onnistuneita sekä mureita. Jälkiruoatkin ovat erinomaisia, vaikka eivät edustakaan ihan perinteisintä linjaa. Samettinen ruismallaskerma mustaherukkahyytelöllä ja spelttikeksillä on oikein hyvää, samoin kuin marenkijälkiruoka vanilja-vuohenjuustokreemillä, tuoreilla marjoilla, pähkinöillä ja kirsikkahyytelöllä. Annokset ovat tässä ravintolassa kohdillaan huolellista asettelua myöten.
Lisätiedot: restaurant.farm
KISSAKAHVILA NURRI
Valitsemme matkan yhdeksi ohjelmanumeroksi vierailun kissakahvila Nurrissa. Kissakahviloiden konsepti on meille tuttu monesta muusta kaupungista, joten haluamme nyt tutustua myös tähän Viron ainoaan kassikohvikiin. Tilavassa ja valoisassa kahvilassa asuu kymmenkunta kissaa, joista on vierailumme aikaan näkyvillä viisi. Loput ovat vetäytyneet takahuoneen rauhaan. Lähes kaikki kissat nukkuvat päiväuniaan, joten mitenkään erityisen innokasta kissaseuraa emme tällä kertaa saa. Vaikka suurempia kontakteja kissojen kanssa ei tulekaan, nautimme miellyttävästä ilmapiiristä.
Nurri löytyy Tallinnan kiiltävien pilvenpiirtäjien suunnalta harmaasta neuvostoaikaisesta rakennuksesta, jonka tornin huipulla on tähti. Kahvilaan on muutaman euron pääsymaksu, joka käytetään kissojen hoitamiseen ja ruokkimiseen. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen. Nurrissa voi nauttia joko ruokaa tai makeita kahvilaherkkuja. Valitsemamme kakut sekä tassukuvioilla koristeltu cat-puccino maistuvat hyvin. Kissakahvilan mukava isäntä puhuu sujuvaa suomea.
Lisätiedot: nurri.ee
Tallinnassa riittää vanhankaupungin ja hyvien ruokapaikkojen lisäksi paljon muutakin. Tulossa on siis vielä toinen tarina kierroksesta muissa kaupunginosissa ja niiden tunnelmista. Sitä odotellessa voit lukea vaikkapa kolme vuotta sitten kirjoittamani jutun 10 tapaa nauttia Tallinnasta.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
Jenni / Unelmatrippi
26.2.2020 at 22:48
Voi ei, pitipä sattua. Reissussa sairastaminen on ikävää (kuten tietty muutenkin, mutta lomalta yleensä odottaa paljon, joten sairastaminen harmittaa enemmän). Onneksi Viroon pystyy palaamaan suht helposti ja voi sitten seuraavalla kerralla paremmalla onnella tehdä niitä juttuja, jotka nyt jäivät väliin tai puoliteholle. Ei oikein kyllä _hiihtolomaksi_ voi tuota sanoa. :/
Mika / Lähtöportti
27.2.2020 at 13:42
Tällä kerralla kävi näin, mutta olen toisaalta ollut tähän mennessä onnekas ja sairastanut reissuilla todella vähän. Joskushan sen sairastelunkin piti sitten osua matkan aikaan. Onni onnettomuudessa tosiaan, ettei tämä ollut mikään unelmien kaukomatka, vaan Viroon voi palata aina uudelleen. Parempi joka tapauksessa nähdä Tartto ja Viljandi joskus lämpimämpään vuodenaikaan!
Katja / Lähtöselvitetty
27.2.2020 at 6:28
Tämän vuoden hiihtolomat eivät kyllä ole olleet aivan nimensä veroisia – paitsi niille, jotka oikeasti lähtivät sinne Lappiin asti. Ihana auringonpaiste teillä on kuitenkin ollut Tarttossa.
Mika / Lähtöportti
27.2.2020 at 13:45
Nyt oli kyllä eri syistä pieleen menneitä hiihtolomia itse kullakin. Ilmeisesti nykyään pitää lähteä sinne Lappiin asti, jos haluaa ihan varmaa lumilomaa. Meille paistoi tosiaan välillä ihan kivasti aurinkokin, mutta kovin lämpimältä se ei silti tuntunut 😀
Mä vaan
1.12.2022 at 19:02
Oliko korona?
Mika / Lähtöportti
2.12.2022 at 20:03
En tiedä. Kävin kotiin palattuamme lääkärissä, mutta vielä helmikuussa 2020 ei tehty mitään testejä.