Nähtävyyskierroksella Pietarissa

Jalkapallo oli luonnollisesti pääosassa, kun kävin kavereiden kanssa Pietarissa seuraamassa MM-kisapelejä. Ehdimme silti tutustua myös kaupunkiin, joka yllätti viihtyisyydellään ja länsimaisuudellaan.

Myönnän heti alkuun, että Venäjä on vuosien varrella herättänyt paljon ennakkoluuloja. Sain pari vuotta sitten tilaisuuden vaihtaa pari sanaa Ville Haapasalon kanssa ja kysyin häneltä vinkkejä epäilevästi Venäjään suhtautuville. Ville kehotti unohtamaan politiikan ja lähtemään matkaan avoimin mielin. Hän ylisti erityisesti venäläisten ihmisten ystävällisyyttä ja selvästi tiesi mistä puhui.

Pietariin on helppo matkustaa Allegro-junalla, joka kuljettaa Helsingistä perille vain kolmessa ja puolessa tunnissa. Junamatkailun etuna lentämiseen verrattuna on suora yhteys keskustasta toiseen. Asemalla ei tarvitse olla kuin hieman ennen junan lähtöaikaa. Matkustaminen on tehty mahdollisimman helpoksi, sillä rajatarkastukset tehdään liikkuvassa junassa. Itse kävin Pietarissa viisumivapaasti jalkapallon MM-kisaturistina, mutta normaalisti Venäjälle matkustettaessa tarvitaan viisumi. Poikkeuksena ovat St. Peter Linen viisumivapaat risteilyt.

Pietari on jättimäinen metropoli, jossa on suurin piirtein saman verran asukkaita kuin koko Suomessa. Kaupungin mittasuhteet ovat valtavia ja tuntuu, kuin mahtipontiset valtakadut jatkuisivat silmänkantamattomiin. Keskustasta saa silti jonkinlaisen käsityksen yllättävän nopeasti. Emme ehtineet kahden lyhyen jalkapallomatkamme aikana tutustua kulttuurinähtävyyksiin tarkemmin, mutta näimme tärkeimmät maamerkit kävelykierroksiemme varrella. Joukkoon mahtui myös pari vähemmän tunnettua, mutta varsin mielenkiintoista kohdetta.

NEUVOSTONOSTALGIAA

Tein edellisen matkani kaupunkiin silloin, kun sitä vielä kutsuttiin nimellä Leningrad. Kolmessa vuosikymmenessä on ehtinyt tapahtua paljon, eikä hämärien muistikuvien mukaisista tunnelmista ole enää tietoakaan. Tuon ajan nähneenä tuntui silti mielenkiintoiselta vierailla parissa Neuvostoliitosta muistuttavassa paikassa.

Soviet Lifestyle Museum pursuaa soittimia, Leninin kuvia, kaviaaripurkkeja ja jääkiekkomailoja. Verikirkon lähistöllä sijaitseva sympaattinen museo vie aikamatkalle noin neljänkymmenen vuoden taakse. Museo ei ole poliittisesti kantaaottava, vaan se pyrkii kertomaan tavallisen neuvostoliittolaisen perheen elämästä mahdollisimman todenmukaisella tavalla. Innokas englannintaitoinen opas vastaa mielellään kaikkiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Mukaan saa tietenkin ostaa teemaan sopivia matkamuistoja.

Soviet Lifestyle Museum sopii hyvin koko perheelle, sillä esillä on paljon leluja suurikorvaisista Tšeburaška-pehmoleluista pöytäjääkiekkopeleihin. Urheiluosastolta löytyy muun muassa vuoden 1980 Moskovan olympialaisiin liittyviä esineitä. Takkeja ja päähineitä voi sovittaa valokuvia varten. Soviet Lifestyle Museum on ilman muuta käymisen arvoinen, jos neuvostonostalgia yhtään kiinnostaa. Näyttely ei ole kovin suuri, joten vierailuun ei välttämättä tarvitse varata puolta tuntia pidempää aikaa.

Toinen Neuvostoliiton aikaan vievä kohde Museum of Soviet Arcade Machines on kuin tehty kaveriporukkamme rentoa ajanviettoa varten. Heti alkuun tarjotaan ystävällinen englanninkielinen opastus sekä tulitikkurasiallinen 15 Neuvostoliiton kopeekan kolikoita. Museossa on esillä suhteellisen laaja valikoima neuvostoliittolaisia kolikkopelejä alkeellisista tietokonepeleistä pajatsoon.

Viihdymme parhaiten kaksin pelattavien mekaanisten laitteiden äärellä, sillä tarjolla on esimerkiksi tuttua Stigaa pari astetta karumpi versio pöytäjääkiekosta. Ehdoton suosikkini on koripallopeli, jossa palloa yritetään saada vastustajan koriin nappeja painelemalla. Saamme kulumaan reilusti aikaa myös ihan tavallisen pöytätenniksen parissa.

Museosta löytyy kahvila sekä neuvostoliittolaisia juoma-automaatteja. Saatavilla on esimerkiksi kotikaljaa muistuttavaa kvassia, joka on perinteinen venäläinen janojuoma. Mikäli pelailu kiinnostaa ja haussa on paikka leppoisaan ajanviettoon ystävien kesken, on Museum of Soviet Arcade Machines suorastaan täydellinen vierailupaikka.

KANAVARISTEILY

Neva-joella ja sille johtavilla kanavilla on merkittävä asema Pohjoisen Venetsiaksikin kutsutun Pietarin kaupunkikuvassa. Pietarissa kannattaakin lähteä jokiristeilylle ja kokea kaupunki uudenlaisesta näkökulmasta. Jokiristeilyjä lähtee useimpien keskustan siltojen läheisyydestä. En tällä kerralla tehnyt minkäänlaista taustatutkimusta, vaan astuimme ensimmäiseen sopivalla hetkellä vastaan tulleeseen alukseen. Reilun tunnin mittainen kierros maksoi 800 ruplaa eli noin 11,50 euroa.

Tuntuu rentouttavalta istua jokilaivan kyydissä, lipua matalien siltojen alitse ja katsella erilaisia rakennuksia. Oman risteilymme selostus sattui olemaan pelkästään venäjäksi, mutta esimerkiksi englanniksi opastettuja risteilyjä on toki tarjolla. Kanavaristeily on luonnollisesti parhaimmillaan kauniina kesäpäivänä, mutta osoittautui hyväksi kokemukseksi myös hieman vaihtelevammalla säällä.

LOFT PROJECT ETAGI

Mielenkiintoinen taide- ja kauppakeskus edustaa Pietarin urbaania kaupunkikulttuuria parhaimmillaan. Entiseen tehtaaseen kymmenisen vuotta sitten avattu kompleksi sisältää kaikkea mahdollista kahviloista kampaamoihin ja muotiliikkeistä taidenäyttelyihin. Aikatauluumme sopi käydä paikalla vain aamulla, jolloin lähes kaikki oli suljettuna.

Löysimme sentään tiemme yhdelle katolle, mutta kuuluisa ylempi kattoterassi jäi näkemättä. Etagi herää eloon iltapäivisin ja iltaisin, jolloin uskon sen olevan todella miellyttävä kohtaamispaikka niin paikallisille kuin matkailijoillekin. Lisää Etagista voi lukea Reissuesan ja Travelloverin blogeista. Tänne haluan ehdottomasti uudelleen paremmalla ajalla, jos vielä palaan Pietariin.

NEVSKI PROSPEKT

Pietarin mahtipontinen pääkatu tuo ensimmäisenä mieleeni italialaisartisti Alicen kappaleen, jossa lauletaan pakkastuulesta, punakaartin tulista ja vanhojen rouvien rukousnauhoista. Kesäisessä auringonpaisteessa mieleen jäävät paremminkin jatkuva ihmisten ja autojen virta sekä runsaat ostosmahdollisuudet. Tällä Nevan valtakadulla kannattaa kävellä siksikin, että sen varrelta tai ympäristöstä löytyy suuri osa kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä.

UPEAT KIRKOT

Hieman yli sadan metrin korkuinen Iisakinkirkko kuuluu Pietarin kuuluisimpiin maamerkkeihin. Suomen kieleen juurtunut sanonta ”rakennetaan kuin Iisakinkirkkoa” viittaa neljäkymmentä vuotta kestäneeseen rakennusurakkaan, joka ei kuitenkaan ole muutamiin muihin Euroopan katedraaleihin verrattuna mitenkään poikkeuksellisen pitkä aika. En valitettavasti ehtinyt tutustua Iisakinkirkon sisätiloihin, jotka ovat näkemieni kuvien perusteella todella upeat. Mikäli vielä palaan Pietariin, haluaisin kiivetä myös kullatun kupolin juurella olevalle näköalatasanteelle ihailemaan maisemia.

Gribojedovin kanavan varrella kohoava Kirkko veren päällä tunnetaan kaupungin komeimmista sipulikupoleista. Rakennuksen virallinen nimi on Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, mutta yleensä puhutaan vain Verikirkosta. Näyttävä kirkko pystytettiin keisari Aleksanteri II:n muistoksi hänen murhapaikalleen. Vuonna 1907 valmistuneen kirkon sisätiloihin pääsee tutustumaan 250 ruplan (noin 3,60 €) hintaan.

Nevski Prospektin varrelta löytyvä jättimäinen Kazanin katedraali herättää huomion valtavan kokonsa ansiosta. Suuri pylväikkö tuo mieleen Rooman Pietarinkirkon, joka onkin toiminut Kazanin katedraalin esikuvana. Kirkko sai nimensä Kazanin ihmeitätekevän Jumalanäidin ikonista, jonka kopiota säilytettiin sen sisällä. Kyseisellä ikonilla on Venäjällä suuri symbolinen merkitys. Sisäänpääsy Kazanin katedraaliin on ilmainen.

EREMITAASI

Yksi maailman tunnetuimmista museoista kätkee sisälleen jättimäisen kokoelman taidetta ja kulttuurihistoriallisia esineitä. Eremitaasissa vierailuun kannattaa varata vähintään 3–4 tuntia, mutta perusteellisempaan tutustumiseen saa varmasti kulumaan useita päiviä. Emme edes yrittäneet mahduttaa Eremitaasissa vierailua jalkapallomatkojen ohjelmaan, joten ihailimme museon päärakennusta Talvipalatsia vain ulkopuolelta jättimäiseltä Palatsiaukiolta käsin. Eremitaasista löytyy lisätietoa museon virallisilta nettisivuilta.

PIETARIN RAVINTOLAT

Pietarin ravintolavalikoima on runsas ja monipuolinen. Tarjolla on kaikkea mahdollista perinteisistä venäläisruoista turkulaislähtöisen pikaruokaketjun hampurilaisiin. Omista ruokakokemuksistani selvästi parhaaksi nousee georgialainen Khochu Kharcho. Huomasin Pietarissa asuneen Lanttimatkojen Antin suosituksen tästä Sennaya-aukion laidalla sijaitsevasta ravintolasta, enkä joutunut pettymään. Khochu Kharchon valtteihin kuuluvat hyvät ruoat, sujuva palvelu sekä kohtuulliset hinnat. Lisää ravintolavinkkejä Pietariin löytyy esimerkiksi Pöndekengissä– ja Hop On Hop Off -blogeista.

PIETARIN METRO

Kaupungista saa parhaan käsityksen kävelemällä, mutta välimatkat ovat pitkiä. Pietarissa kannattaakin turvautua metroverkostoon, jonka viisi linjaa kattavat keskeisimmät alueet hyvin. Osa asemista on varsin näyttäviä ja niistä voi lukea lisätietoa Kohteena maailma -blogista.

Matkat Pietariin olivat melkoista ennakkoluulojen tuulettamista. Venäjän kulttuuripääkaupungin tunnelma on niin länsimainen, että ajoittain vain kyrilliset kirjaimet muistuttavat siitä missä maassa ollaan. Suurin kulttuurishokki taisikin olla Ladojen ja kaalikeiton hajun puuttuminen katukuvasta.

Emme valitettavasti ehtineet tutustua Pietariin kovin laajasti, mutta ainakin keskusta vaikutti kaikin puolin turvalliselta ja silmiinpistävän siistiltä. Kaupunkikuvaa oli ehkä kiillotettu kisojen ajaksi ja joitakin ongelmia lakaistu maton alle, mutta tuskin yleisilme täysin epätodellinen silti oli. Pietari sijaitsee niin lyhyen matkan päässä, että suosittelen siellä käymistä edes kerran, vähintäänkin yleissivistävänä kokemuksena.