Lomailimme viime kesäkuussa viehättävällä Dordognen alueella Lounais-Ranskassa. Kerron nyt hieman aiempaa tarkemmin kolmesta Dordogne-joen varrella sijaitsevasta kylästä, jotka ovat Beynac-et-Cazenac, La Roque-Gageac sekä Domme.

Mainitut kylät sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan jyrkästi mutkittelevan Dordogne-joen varrella. Kaikki kolme ovat ansainneet hyvinkin paikkansa Ranskan kauneimpien kylien listalla, jonne on päässyt peräti kymmenen Dordognen edustajaa. Myös Beynac-et-Cazenacin ja La Roque-Gageacin väliin sijoittuva Castelnaud-la-Chapelle kuuluu samaan sarjaan, mutta kerroin siitä jo aiemmin jutussa Marqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna.

---

Beynac-et-Cazenac

Keskiaikainen kivilinna näkyy kauas Dordogne-joen laaksoon. Kalliojyrkänteen päällä kohoava mahtipontinen rakennus tuntuu hallitsevan koko ympäristöä ja näyttää heti ensi silmäyksellä kiehtovalta. Myös linnan ympärille syntynyt pittoreski Beynacin kylä on näkemisen arvoinen, joten käännän auton jokivartta seuraavalta maantieltä vanhalle kadulle, jonka varrelta löytyy pian parkkipaikkakin.

Nykyinen Beynac-et-Cazenacin kunta syntyi parisataa vuotta sitten tapahtuneessa Beynacin ja Cazenacin kuntien liitoksessa. Jokivarren Beynac tunnetaan erityisesti 1100-luvulla rakennetusta linnastaan, mutta noin kolmen kilometrin päässä uinuvassa Cazenacissa tuskin riittäisi kovin paljoa nähtävää.

Lähdemme kävelemään kohti linnaa, jonka sisätiloihin emme kuitenkaan aio tällä kerralla tutustua. Olemme hetkeä aiemmin viettäneet useamman tunnin kiehtovassa Joséphine Bakerin linnana tunnetussa Château des Milandesissa, ja yksi linnavierailu tuntuu riittävän yhdeksi päiväksi. On silti kiinnostavaa nähdä Beynacin linna ulkopuolelta ja tutustua myös sen vierestä löytyvään historialliseen yläkylään. Nousu mäen päälle on niin jyrkkä, että se tuntuu todellista matkaansa pidemmältä. Pysähdymme välillä katselemaan näkymiä vanhojen kattojen ylitse Dordogne-joen suuntaan.

Saavumme melko pian linnan muurien kupeeseen ja pysähdymme ensimmäiseen vastaan tulleeseen baariin ostamaan jäätelöä. Ihailen iltapäivän auringossa kylpevää keskiaikaista ympäristöä mustaherukkasorbetin maku suussa.

Käymme linnan sivustalla olevalla näköalapaikalla ihailemassa maisemia. Beynacin linna ja sen vankat puolustusmuurit kokivat keskiajalla levottomia aikoja varsinkin Ranskan ja Englannin välisen satavuotisen sodan eri vaiheissa. Kunnostettu linna on nykyisin suosittu turistikohde, jonka nettisivuilta löytyy lisätietoa vierailua varten.

Beynacin yläkylä on pieni, mutta kujien varrelta löytyy muutamia käsityö- ja matkamuistoliikkeitä. Suunnistamme niiden ohitse kohti tiiviin kylän ulkopuolelta löytyvää näköalapaikkaa.

Hiljaiselta näköalapaikalta kelpaa katsella maisemaa alas Dordogne-joelle. Kauempana erottuu pari linnaa ja joen mutkassa näyttää toimivan leirintäalue.

Myös näkymä Beynacin linnalle päin on varsin kuvauksellinen. Reittejä alakylälle päin ei ole kovin montaa, mutta löydämme silti eri kujan kuin tulomatkallamme. Nautimme vanhojen talojen ja mukulakivikujien kauneudesta. Myös jokimaisemaa tekee mieli pysähtyä katselemaan aina uudelleen.

Beynac sopii täydellisesti leppoisaan iltapäivän viettoon, sillä kylän kauneus on jo itsessään riittävä nähtävyys. Dordognen kesäkuussa viehättää myös hiljaisuus, sillä näemme muita ihmisiä vain harvakseltaan. Toisaalta tunnelmassa on myös ripaus turistisuutta, koska paikallisasutuksen sijasta vanhoissa kivitaloissa näkyy käsityöpuoteja ja muita vastaavia yrityksiä. On hyvä muistaa, että ilman turismia ja kakkosasuntojen ostajia nämä kylät olisivat tuskin nykyisessä kunnossaan.

 
Kalliojyrkänne tekee Beynacin rakenteesta erikoisen, sillä alue jakautuu ylempään osaan linnan ympärille sekä jokivarren alakylään. Jokivarressa on miellyttävä kävelytie, jonka varrelta voi katsella melojia sekä turistiristeilyjä tekeviä gabarre-aluksia. Kävelemme vielä kappaleen matkaa ja olemme kiitollisia satunnaisista pilvistä, jotka varjostavat yhä vain kuumasti porottavaa aurinkoa.

Alhaalta jokirannasta näkee hyvin, kuinka huiman kalliokielekkeen päällä linna kohoaa. Ruokaravintolat ovat vielä kiinni ennen päivällisajan alkamista, joten palailemme hiljalleen parkkipaikan suuntaan. Ohitamme matkan varrella kolme kissakaverusta, jotka syövät matalan kivimuurin päälle tarjoiltua ruokaa. Paikallinen nainen kertoo pitävänsä kulkukissoista huolta ja rokotettujakin katit kuuluvat olevan. Tämän ymmärtäminen onnistuu kovin heikollakin ranskan taidolla.

---

La Roque-Gageac

La Roque-Gageac sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Beynacista. Kylä on rakentunut joen pohjoisrannalle korkean kallioseinämän alle. Poikkeuksellinen sijainti ja vanhat kivitalot tekevät La Roque-Gageacista hyvin kuvauksellisen. Joen ja kallion välissä ei ole valtavasti tilaa, joten kylä on varsin pieni. Jokirantaa seuraavan maantien lisäksi hieman ylempänä kulkee pari samansuuntaista kujaa.

Tien varrelta löytyy suuri parkkipaikka, jonne jätämme automme. Dordognen kylien parkkipaikat ovat pääsääntöisesti maksullisia, kun taas Château des Milandesin tai Marqueyssacin puutarhan kaltaisten nähtävyyksien pysäköintialueet ovat ilmaisia. La Roque-Gageacin perinteiset perjantaimarkkinat ovat saapuessamme jo päättymäisillään, mutta tarjolla olisi vielä makkaroita, juustoja, viiniä sekä muita seudulla tuotettuja elintarvikkeita.

Läheiseltä laiturilta pääsisi gabarre-aluksella tehtävälle jokiristeilylle, mutta emme aio nyt lähteä vesille. Tutkimme parin matkamuistomyymälän valikoimia, minkä jälkeen siirrymme pian lounaalle sopivalta vaikuttavaan Le Patio -ravintolaan.

Ravintolan sisäpiha tuntuu viihtyisältä ja palvelu on oikein ystävällistä. Täällä päin Ranskaa on tarjolla yleensä aina ankkaa, ja oma valintani onkin tällä kerralla runsaiden lisukkeiden kera tarjottu ankkavarras. Annos on oikein maukas.

Joen vartta seuraavan maantien varrella on muutamia kauppoja sekä ravintoloita. Kävelemme jokea seuraten kohti Château de la Malartrieta, joka on kaunis pieni linna kylän laidalla. Linna ei ole avoinna yleisölle, mutta sen voi vuokrata korkeintaan 16 hengen ryhmän majoitukseen.

Kävelen hieman Château de la Malartrien ohitse ja käännyn katselemaan jokimaisemaa La Roque-Gageacin keskustaan päin. Vanhat talot ja vehreä luonto näyttävät upeilta, vaikka päivän sää pysytteleekin kovin pilvisenä.

Palaamme takaisin päin kalliojyrkänteen vieressä kulkevaa kujaa pitkin. Korkea kallio näyttää komealta, mutta se luo myös oman vaaransa asutuksen ylle. Pysähdymme tavaamaan ranskankielistä kylttiä, jossa kerrotaan, kuinka osa kalliosta romahti tammikuussa 1957. Useita taloja tuhoutui ja raunioista löytyi kolme kuolonuhria. Samalla kylän ohittava tie jouduttiin sulkemaan kahdeksi vuodeksi ja pelättiin, toipuisiko La Roque-Gageac koskaan entiselleen.

Pienellä kylällä on pitkä historia. Korkealla kallioseinämän keskellä on kiveen louhittu La Roque-Gageacin linnoitus, jonne voisi kiivetä pitkiä portaita pitkin. Pääsymaksu aikuisilta on tätä kirjoittaessani seitsemän euroa. Ryhmämme ei innostu lähtemään portaisiin, joten linnoitusvierailu jää tällä kerralla väliin. Muinaiselta tähystyspaikalta olisi varmasti hienot maisemat ympäristöön, vaikka toisaalta uskon ettei näkymä voi mitenkään olla parempi kuin Marqueyssacin roikkuvista puutarhoista.

Pysähdymme vielä syömään jäätelöt jokimaisemaa ihaillen, kunnes kuja laskeutuu paikalliselle kirkolle. Église Notre-Dame de La Roque-Gageac on pieni mutta kaunis rakennus, josta jäävät mieleen alttarin yläpuolella ympyrää lentävät pääskyset.   

Kirkon vieressä on kylän erikoisuus, nimittäin subtrooppinen puutarha. Paikallinen ilmasto soveltuu yllättävänkin eksoottisille kasveille, joten saamme kävellä hetken bambujen, palmujen sekä banaanipuiden keskellä.

Vaikka La Roque-Gageac on pieni kylä, löytyy sieltä lyhyessäkin ajassa monenlaisia tunnelmia sekä mieleenpainuvaa nähtävää. Meiltä kuluu kylässä ruokailuineen reilut kolme tuntia, vaikkemme lähteneet jokiristeilylle tai kiivenneet linnoitukselle. La Roque-Gageacin kauneus ja kiireetön tunnelma jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

---

Domme

Dommen sijainti on naapureihinsa verrattuna sikäli erilainen, että koko kylä sijaitsee korkean mäen päällä eikä virran varrella. Tarjolla on kuitenkin hienoja maisemia alas Dordogne-joen laaksoon. Dommen keskusta on edellä mainittuihin kyliin verrattuna paljon suurempi, sillä täällä on useita eri suuntiin kulkevia kujia ja katuja.

Auto jää täälläkin maksulliselle parkkipaikalle, josta suuntaamme kohti muurien ympäröimää keskustaa. Saavumme pian mahtipontiselle Porte des Tours -portille, jonka kautta pääsemme tutustumaan Dommen kujiin.

Domme vaikuttaa muiden käymiemme kylien tapaan varsin hiljaiselta. Vain kauppojen reunustamalla vilkkaimmalla kadulla sekä keskusaukiolla näkyy kerralla useampia ihmisiä. Kivimuureja ja talojen seinustoja koristavat kauniisti kukkivat ruusut.

Kylän päänähtävyys on aivan keskustan alta löytyvä luolasto. Sisäänkäynti tapahtuu keskusaukiolta, jonne kerääntyy parinkymmenen ihmisen ryhmä opastettua kierrosta varten. Ostamme liput aukiolla olevasta toimistosta ja ehdimme sopivasti mukaan pian alkavalle kierrokselle. Sisälle luoliin pääsee vain ranskaksi opastettuna, mutta mukaan saa englanninkielisen infolappusen. Kierrosten aikataulu kannattaa tarkistaa etukäteen netistä. Opastukset ovat noin kolmen vartin mittaisia ja valokuvaaminen maan alla on ehdottomasti kielletty.

Dordognen alueella on paljon erilaisia luolia, mutta tuntuu hämmästyttävältä löytää suuri tippukiviluolasto aivan Dommen keskustan alapuolelta. Tippukiviä on paljon ja kierroksen varrelle jää useita eri kokoisia luolasaleja. Näemme muutaman lepakonkin, mutta niitä ei lennä vastaan kovin montaa. Ohjelmaan kuuluu muutaman minuutin mittainen taidehetki, jonka aikana erästä luolan salia valaistaan värivaloin pianomusiikin säestämänä. Lopuksi noustaan hissillä matkamuistokauppaan, joka sijaitsee Dommen parhaiden näköalapaikkojen läheisyydessä.

Kylän laidalta avautuu upeita näkymiä kauas Dordogne-joen laaksoon. Pysähdymme useampaan kertaan katselemaan vehreitä kukkuloita ja viljelysmaita. Tässä Ranskan kolkassa viehättävät niin maisemat kuin tunnelmakin.

Lounasaika alkaa olla pian ohitse, joten on paras pysähtyä syömään ensimmäiseen auki olevaan ravintolaan. Le Belvédère sijaitsee nimensä mukaisesti näköalapaikalla, ja on kaikesta päätellen turisteille suunnattu. Hinnoissa onkin hieman maisemalisää, mutta ruoat maistuvat meille hyvin. Ravintola on saapuessamme lähes tyhjillään, joten palvelukin toimii ripeästi. Voisin silti kokeilla seuraavalla kerralla jotain perinteisempää ravintolaa Dommessa.

Ohitamme vielä kerran keskusaukion, jonne on taas kerääntynyt uusia ihmisiä luolakierrosta varten. Jatkamme aukion kulmalta alamäkeen viettävälle Dommen eräänlaiselle pääkadulle Grand Ruelle, jonka varrella on paikallisia tuotteita myyviä putiikkeja.

Puodeissa näkyy mukavannäköistä keramiikkaa sekä esimerkiksi hienoja takorautaesineitä, mutta tuliaisostokset jäävät tällä kerralla tekemättä. Myös elintarvikkeita on tietenkin runsaasti tarjolla. Dordognessa ollaan ylpeitä erityisesti hanhenmaksasta, jota mainostetaan monessa putiikissa.

Olemme jo lähdössä pois Dommesta, kun teen vielä pienen kierroksen sivukujilla. Täällä nenään tulee herkullisen makea tuoksu. Eräässä puodissa myydään uunituoreita Cannelés de Bordeaux -leivoksia, ja niitä täytyy tietenkin ostaa pussillinen mukaan. Vietimme juuri ennen Dordogneen saapumista muutaman päivän miellyttävässä Bordeaux’n kaupungissa, josta nämä herkulliset leivokset ovat levinneet ympäri maailman.

Olemme tehneet mukavan kierroksen Dommen kauniilla kujilla. Jokainen Dordognen kylä on hurmannut meidät omalla tavallaan. Tätä Ranskan lounaisosasta löytyvää aluetta on helppo kutsua pikkukylien ystävän paratiisiksi.

Näyttävä Marqueyssacin puutarha sekä jykevä Castelnaudin linna ovat hienoja nähtävyyksiä Dordognen alueella Ranskassa. Kohteet sijaitsevat lähellä toisiaan ja niihin myydään jopa yhdistelmälippuja, joten mahdutin ne nyt samaan juttuun.

Vietimme kesäkuussa noin puolitoista viikkoa Dordognessa, jossa nautimme rennosta elämästä maaseudulla ja tutustuimme moniin kauniisiin kyliin. Yhden aurinkoisen päivän ohjelmaan kuului retki mielenkiintoiseen Marqueyssacin puutarhaan sekä sen lähistöllä sijaitsevaan Castelnaudin linnaan.

---

Marqueyssacin puutarha

Les jardins suspendus de Marqueyssac eli Marqueyssacin riippuvat puutarhat sijaitsevat Dordogne-joen rannoilta kohoavan kallioisen mäen päällä Beynac-et-Cazenacin ja La Roque-Gageacin kylien välissä. Nimessä lienee viittaus antiikin ajan seitsemään ihmeeseen kuuluneisiin Babylonin riippuviin puutarhoihin, jotka nekin ilmeisesti sijaitsivat samaan tapaan korkealla paikalla.

Ostamme Marqueyssacin puutarhaan saapuessamme yhdistelmäliput, joihin kuuluu sisäänpääsy myös Castelnaudin linnaan. Molempien restauroinnista nykyiseen kuntoon sekä avaamisesta yleisölle vastasi sama Rossillonin suku. Marqueyssacin puutarhan laidalta aukeaa hieno näkymä Castelnaudin linnalle päin.

Tilan historia ulottuu 1600-luvun lopulle, jolloin Aurinkokuninkaana tunnetun Ludvig XIV:n neuvonantaja Bertrand Vernet de Marqueyssac rakennutti paikalle pienen linnan. Nykyisin Marqueyssacin linna on jäänyt sen vierestä alkavaan suureen puutarhaan verrattuna sivuosaan, eikä rakennuksessa tunnu tarpeelliselta kuluttaa kovin paljoa aikaa.

Kurkkaamme joka tapauksessa sisälle linnaan, jonka muutamiin avoinna oleviin huoneisiin voi tutustua omaan tahtiin. Château de Marqueyssac edustaa nykyisessä asussaan 1800-luvun alkupuolen ranskalaista luksusasuntoa.

 
Puutarhojen näyttävin osa on sisäänkäynnin lähettyviltä löytyvä alue, joka koostuu muotoon leikatuista puista ja pensaista. Se sai alkunsa vuonna 1861, kun linnan perinyt Julien de Cerval istutti pihamaalle tuhansia puksipuita, joita alettiin leikata erilaisiin muotoihin. Puutarhat olivat de Cervalille suuri intohimon kohde, ja hän käyttikin elämänsä viimeiset kolme vuosikymmentä Marqueyssacin puutarhan kehittämiseen. Tilalla harrastettiin myös maanviljelystä.

Taitavasti leikatut puut ja pensaat muodostavat hauskoja muotoja varsinkin, kun niitä katsoo laajempana kokonaisuutena. Marqueyssacin puutarha lienee parhaimmillaan heinä- ja elokuun torstai-iltoina, jolloin täällä järjestetään romanttisia teemailtoja. Puutarha valaistaan silloin kynttilöin ja kuultavissa on elävää musiikkia.

Puutarha ehti olla vuosikymmenten kuluessa huonossakin kunnossa, kunnes tilan hankkinut Kléber Rossillon palautti sen nykyiseen loistoonsa. Marqueyssacin puutarhat avattiin hänen toimestaan turistinähtävyytenä maaliskuussa 1997.

 
Pysähdymme lounaalle puutarhan ravintolaan. Monella muullakin on nälkä samaan aikaan, joten joudumme jonottamaan vapaata pöytää tovin verran. Kesäkausi on vasta alkamassa ja tarjoilijavajaus viittaa siihen, ettei ravintolassa olla vielä varauduttu suureen kävijämäärään. Saamme lopulta hyvän pöydän, josta on hieno maisema Beynacin linnan suuntaan. Viereemme muurin päälle asettuu pian suuri riikinkukko, joka viihtyy paikoillaan melkein koko ateriamme ajan.

Listalta löytyy esimerkiksi salaatteja, quiche-piiraita ja lämpimiä voileipiä. Aikaa kuluu odottamaamme enemmän, mutta olemme kevyeen lounaaseen muuten tyytyväisiä.

 
Puutarhaan mahtuu paljon muutakin kuin sisäänkäynnin lähistöllä sijaitsevat muotoon leikatut pensaat, sillä alueella on kokoa noin 22 hehtaaria. Puutarha onkin suunniteltu erityisesti kävelyretkiä varten, ja alueella risteilee yhteensä kuuden kilometrin verran erilaisia polkuja.

Kallion päällä sijaitseva puutarha on muodoltaan pitkä mutta kapea, joten käytännössä tarjolla on kolme samansuuntaista pääreittiä, joista voi valita mieleisensä menomatkalle ja palata vaikkapa eri polkua pitkin takaisin. Pääreittien välillä voi myös liikkua poikittaisia polkuja pitkin. Kaikki tiet eivät vie täällä Roomaan, vaan ne johtavat puutarhan parhaalle näköalapaikalle.

 
Vehreä ympäristö miellyttää, mutta mitään varsinaista kukkaloistoa tässä puutarhassa on turha odottaa. Polkujen vieressä kulkee usein muotoon leikattuja pensasaitoja ja välillä voi sukeltaa vaikka eräänlaiseen vihreään tunneliin.

Lähdemme kulkemaan puutarhan poluista keskimmäistä, joka on nimetty Korkeuksien kävelyksi.  Valitsemamme polku polveilee pieneltä kukkulalta toiselle, joten matkan varrella on lyhyitä mutta jyrkkiä nousuja ja laskuja.

Vaikka ravintolassa olikin ruuhkaa, vähenee väki sitä mukaa mitä kauemmas linnalta ehdimme. Näemme matkan varrella pari kivistä rakennusta sekä jonkin verran näköaloja laaksoon. Matkan varrelle jää myös lasten leikkipaikka keinuineen ja pari leikkeihin sopivaa puumajaa.

 
Päämääränämme on vajaan kilometrin päässä linnalta sijaitseva näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa Dordogne-joelle ja sen mutkassa sijaitsevaan La Roque-Gageacin kylään. Maisemaa on kehuttu yhdeksi Dordognen parhaista, ja sitä se varmasti onkin.

Jyrkänteen päälle rakennettu näköalaparveke sijaitsee noin 130 metriä joen yläpuolella. Ihailemme maisemaa kaikessa rauhassa ja käännymme sitten näköalapaikalta takaisin linnalle päin.

Kuljemme nyt puutarhan joenpuoleista reunaa seurailevaa Kallioreittiä pitkin. Tämä polku on selvästi edellistä helppokulkuisempi ja nopeampi. Näemme matkan varrella muun muassa pienen mutta kauniin vesiputouksen.

Reitin varrella on myös paljon hauskanmuotoisia kalkkikivikallioita. Koska polku seurailee jyrkänteen reunaa, ovat laaksomaisematkin suurimman osan ajasta avoimempia kuin menomatkalla. Puutarhavierailu on oikein miellyttävä kokemus, sillä saamme kävellä vaihtelevalla alueella ja nauttia luonnon kauneudesta monin tavoin.
 
Lisätiedot: marqueyssac.com

---

Castelnaudin linna

Puutarhasta on vain parin kilometrin matka Dordogne-joen vastarannalle Castelnaud-la-Chapellen kylään, joten pääsemme autolla perille muutamassa minuutissa. Maksulliselta parkkipaikalta kävellään ensin lyhyt mutta jyrkkä alamäki kylälle, minkä jälkeen edessä on nousu ylös Castelnaudin linnalle. Pysähdymme varjoisan kujan varrelle syömään jäätelöt. Jykevä linna kohoaa vaikuttavana hahmona pienen kylän yläpuolella.

Olemme liikkeellä kesäkuisena arkipäivänä ja iltapäivä on ehtinyt jo melko pitkälle. Yllätymme siitä, kuinka hiljaista Castelnaud-la-Chapellen kylällä on. Linnan sisäänkäynnille ei tarvitse jonottaa, eikä paikalla näy kuin muutamia matkailijoita.

Rauhallisuus on tietysti hyväkin asia, mutta toisaalta ilmapiiri on kovin erilainen kuin niinä vilkkaina päivinä, kun linnassa järjestetään erilaisia tapahtumia. Silloin tunnelmaa luovat keskiaikaisiin asuihin pukeutuneet ihmiset ja teemaan sopivat näytökset.

Kierrämme linnan sisätilat perusteellisesti mutta melko nopeasti läpi. Linnassa toimii keskiaikaiseen sodankäyntiin keskittyvä museo, jossa on esillä pyssyjä, miekkoja, haarniskoita ja muita vastaavia esineitä. Nähtävillä olisi myös pari paikalliseen historiaan liittyvää videota. Sota-aiheinen teema jatkuu pihamaalla, jonne on koottu esimerkiksi katapultteja.

Nykyinen Château de Castelnaud rakennettiin aiemmin tuhotun linnan paikalle 1200-luvulla, ja se koki keskiajan melskeissä monia eri vaiheita. Linna päätyi 1300-luvulla Caumontin aatelissuvulle, joka oli englantilaisten puolella satavuotisessa sodassa ranskalaisia vastaan.

Castelnaudin linna ehti pitkän konfliktin aikana olla lähinnä juonittelujen seurauksena useampaan kertaan molempien osapuolten hallussa, kunnes Ranskan kuninkaan Kaarle VII:n joukot karkottivat englantilaiset lopullisesti kolmeviikkoisen piirityksen jälkeen vuonna 1442.

Linna palasi satavuotisen sodan jälkeen Caumontien käsiin. He vahvistivat Castelnaudia entisestään, mutta rakennuttivat lähistölle Milandesin linnan, josta tuli aatelisille Castelnaudia miellyttävämpi asuinpaikka. Julkaisin tuosta linnasta jo aiemmin jutun Château des Milandes – Joséphine Bakerin linna.

 
Tänne Castelnaudin linnaan jäi Milandesin valmistumisen jälkeen vain kourallinen sotilaita, kunnes 1500-luvun jälkimmäisen puoliskon uskonsodat vaativat paikalle jälleen lisää joukkoja. Pelätty sotapäällikkö Geoffroy de Vivans puolusti kotikylänsä linnaa ja protestanttisia Caumonteja sekä kylvi ympäristöön kauhua.

Caumontit selvisivät uskonsodista, mutta heidän aikansa tällä seudulla päättyi vuoden 1789 vallankumoukseen, jonka seurauksena he joutuivat pakenemaan Ranskasta. Linna muuttui louhokseksi, jonka kiviä purettiin pala palalta muihin käyttötarkoituksiin.

  
Château de Castelnaud pelastui rappiolta 1960-luvulla, kun sen hankkinut Rossillonin suku käynnisti mittavat restaurointityöt. Linna julistettiin kansalliseksi monumentiksi ja korjausurakka saatiin valmiiksi vuonna 1985, jolloin Château de Castelnaud avattiin museona. Nykyään se on avoinna ympäri vuoden ja kävijämäärällä mitattuna koko Lounais-Ranskan suosituin linna. 

Linnan parasta antia ainakin meille taitavat olla maisemat Dordogne-joen laaksoon. Muureilta on upeat näkymät kauas eri ilmansuuntiin. Dordognen alue on kaunista kumpuilevaa seutua, jossa riittää keskiaikaisia kyliä, linnoja, luolia ja aitoa ranskalaisen maaseudun tunnelmaa. Kallion päälle rakennetut Marqueyssacin puutarhat erottuvat yllä olevan kuvan vasemmassa yläkulmassa.

Muutaman kilometrin päässä häämöttää Beynacin linna, jota vastustamaan Castelnaudin linna alun perin rakennettiin. Beynac pysyi satavuotisessa sodassa Ranskan puolella, joten se oli enimmäkseen Englantia kannattaneen Castelnaudin arkkivihollinen. Pitkästä vihanpidosta huolimatta linnojen välillä ei koskaan käyty suoraa taistelua.

Castelnaud-la-Chapellen kylä on valittu Ranskan kauneimpien listalle. Paikan viehätys perustuu hyvin pitkälti linnaan, sillä muurien juurelle levittäytyvä keskiaikainen kylä on kovin pieni. Linnavierailun jälkeen tekemämme kierros pittoreskeilla kujilla jää lyhyeksi, sillä kiinnostavaa nähtävää on vain suppealla alueella.

 
Retkipäivä on ollut hyvin antoisa, sillä Marqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna ovat hienoja vierailukohteita. Niiden lisäksi suosittelen lähistön nähtävyyksistä myös Château des Milandesia. Seudun kauneimmista kylistä Beynac-et-Cazenac, La Roque-Gageac sekä Domme sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan Dordogne-joen rannalla. Noista kolmesta kylästä on tulossa oma yhteinen blogijulkaisunsa myöhemmin.

Lisätiedot: castelnaud.com