Ranska
Päivä viihtyisässä Aix-en-Provencessa
Yksi lokakuisen Ranskan-matkan retkikohteista oli Aix-en-Provence. Kauniista kaupungista jäi leppoisa ja miellyttävä mielikuva. Kävelimme myös hieman taiteilija Paul Cézannen jalanjäljillä.
Olen jo vuosia haaveillut matkasta Provencen länsiosiin, mutta päätimme silti majoittua lokakuisella matkallamme lähemmäksi tuttua Nizzaa kuin vaikkapa Avignonia. Upeista retkikohteista oli nyt valitulla seudullakin ylitarjontaa, mutta lähdimme silti yhtenä päivänä hieman kauemmas länteen Aix-en-Provencen kaupunkiin.
Lomataloltamme Roquebrune-sur-Argensista on Aixiin vajaan puolentoista tunnin ajomatka, joka sujuu lähes kokonaisuudessaan leveää moottoritietä pitkin. Päädymme kaupunkiin saavuttuamme navigaattorin sekavien ohjeiden ja tietöiden seurauksena yliopiston alueelle. Harharetki antaa mielikuvan nuorekkaasta opiskelijakaupungista, jollainen Aix onkin. Löydämme lopulta myös etukäteen valitsemani parkkihallin aivan keskustasta.
Aix-en-Provence tuntuu heti alusta alkaen miellyttävältä. Syysaurinko lämmittää ja valaisee talojen värikkäitä seiniä. Kaupungin äänet, tuoksut ja eloisuus tempaisevat heti mukaansa. Ennalta suunnittelemani lounasravintola on suljettu, mutta löydämme pian uuden vaihtoehdon.
Le Bouddoir sijaitsee pienellä kolmionmuotoisella aukiolla, jonka reunoilla on muutama ravintola ja keskellä soliseva suihkulähde. Nautimme niin auringonpaisteesta kuin maukkaasta ruoastakin. Tällaisina lokakuisina päivinä mieleen hiipii helposti ajatus siitä, että Välimeren lämmössä voisi hyvinkin viihtyä aina kevääseen saakka.
Mustekalarisotto on suorastaan erinomaista ja kenties koko lomaviikon paras annos. Kun aterian ajoittaa heti retken alkuun, voi autoilijakin nauttia ruokaan yhteensopivan viinilasillisen hyvällä omallatunnolla. Espresson jälkeen on sopivan reipas olo jatkaa matkaa.
Aix-en-Provencen kenties tunnetuin merkkihenkilö on maalari Paul Cézanne, jota kutsutaan modernin taiteen isäksi. Kävelemme noin puolentoista kilometrin matkan ravintolasta taiteilijan viimeiseen ateljeehen. Ohitamme pari kujaa ja aukiota, minkä jälkeen päädymme vanhankaupungin ulkopuolelle. Loppumatka on melkoista ylämäkeä, jossa porottava aurinko tuo hien pintaan. Saavumme lopulta kellertävän rakennuksen pihamaalle. Puiden katveeseen on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä.
Ateljeehen otetaan vain alle kaksikymmentä ihmistä kerrallaan, mutta sisään pääsee jo muutaman minuutin odottelun jälkeen. Toisessa kerroksessa sijaitseva ateljee ei ole taidemuseo, vaan sinne jääneet esineet kertovat särmikkäästä maalarista itsestään.
Täällä on Cézannen käyttämiä vaatteita, huonekaluja sekä asetelmamaalausten malleina käytettyjä hedelmiä ja pääkalloja. Monet ovat sanoneet, että huoneessa voi aistia syksyllä 1906 kuolleen taiteilijan henkeä ainutlaatuisella tavalla. Paul Cézanne oli itsekriittinen erakkoluonne, joka pyhitti elämänsä taiteelle.
Ateljee on mielenkiintoinen kokemus, vaikkei siellä olekaan nähtävää kovin pitkäksi aikaa. Teemme lopuksi pienen kierroksen puutarhassa, minkä jälkeen palaamme keskustaan. Jos Cézannen taide kiinnostaisi enemmän, voisi kävellä vastakkaisessa suunnassa olevaan Terrain des Peintres -puistoon, jossa mies maalasi Sainte-Victoire -vuorta kerta toisensa jälkeen. Aixista löytyy myös laadukas taidemuseo Musée Granet.
Nautimme vanhankaupungin kävelykatujen viihtyisästä tunnelmasta ja värikkäiden talojen muodostamasta kauneudesta. Ruuhkasta ei ole pelkoa ja suurin osa vastaantulijoista näyttäisi olevan paikallisia.
Käväisemme vaikuttavan kokoisessa katedraalissa, joka on sisältä yllättävänkin tummasävyinen. On mukava katsella hetki rakennuksen yksityiskohtia ja sytyttää kynttilä edesmenneitä sukulaisia muistellen.
Taivas tummuu nopeasti ja pian alkaa jo vihmoa vettä. Ehdimme sopivasti kaupungintalon aukiolta löytyvän kahvilaterassin varjojen suojaan. Sadetta pidellessä ehtii hyvin syömään crêpen, Ranskassa kun ollaan. Muihin pöytiin kerääntyy opiskelijoita, jotka tuntuvat nauttivan kiireettömästä ajanvietosta suurissa ryhmissä. Sää poutaantuu ilahduttavan nopeasti.
Kävelykierroksella selviää, että Aixin vanhakaupunki on täynnä erilaisia aukioita, ravintoloiden terasseja ja pieniä putiikkeja. Kävelykaduilla ulkoilutetaan koiria ja ilmassa leijuu ruoan tuoksuja. Ainoa harmi ovat äänekkäät tietyöt, jotka pyrimme kiertämään mahdollisimman kaukaa.
Eräällä aukiolla tulee vastaan tutunnäköinen villisikaa esittävä patsas. Place Richelmelta löytyvä pronssiluomus paljastuu Firenzessä näkemämme Porcellinon kopioksi. Firenzessä porsaan kärsää silittämällä varmistetaan paluu kaupunkiin ja epäilen Aixin patsaaseen liittyvän samanlaisia uskomuksia.
Päädymme viimein Cours Mirabeau -bulevardille, jota pidetään Aix-en-Provencen sydämenä. Leveää puistokatua reunustavat suurten lehtipuiden ja kellertävien talojen rivistöt. Tällä kertaa on melko hiljaista, mutta markkinoiden aikaan on varmasti toisin. Aixin markkinapäivät ja -paikat voi tarkistaa kaupungin nettisivuilta.
Kävelykierros on mukava päättää taivaltamalla Cours Mirabeau päästä päähän. Aurinkokin pilkahtaa vielä hetkeksi esiin. Aix-en-Provencea on helppo suositella retkikohteeksi Etelä-Ranskassa. Pakollisista nähtävyyksistä ei tarvitse stressata, mutta toisaalta nähtävää riittää tarpeen mukaan kokonaiseksi päiväksi. Parasta on leppoisa tunnelma, josta kannattaa nauttia kiirettä pitämättä.
Ranska
Hurmaavan kaunis Limeuil
Kävimme kesäkuisella Ranskan-matkallamme monessa Dordognen alueella sijaitsevassa viehättävässä kylässä. Yksi näistä oli idyllinen Limeuil, jossa saimme nauttia hiljaisista kujista sekä upeista jokimaisemista.
Majoituimme puoleksitoista viikoksi Lounais-Ranskaan Dordognen alueelle, jolta löytyy peräti kymmenen Ranskan kauneimpien joukkoon valittua kylää. Ehdimme käydä näistä seitsemässä. Vaikka kyliä on mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, sijoittuisi Limeuil varmasti omalla listallani korkealle.
Hiljaiset iltapäivän auringon valaisemat maalaistiet johdattelevat meidät kohti Limeuilia, joka sijaitsee alueen kahden tärkeimmän joen Dordognen ja Vézèren yhtymäkohdassa. Joet olivat aikoinaan seudun tärkeimpiä kulkuväyliä, joten strategisesti keskeiselle paikalle perustettu Limeuil vaurastui merkittävänä kauppapaikkana. Samalla se joutui puolustamaan itseään keskiajan kahakoissa vuosisadasta toiseen. Muureilla suojattu kylä nousee jokirannasta korkealle kukkulalle, mikä oli varmasti suuri etu taisteluissa vihollisia vastaan.
Teiden kehittyminen ja junaratojen rakentaminen vähensivät jokiliikenteen merkitystä, ja viimeistään toisen maailmansodan jälkeen Limeuil alkoi vakavasti autioitua. Pelastukseksi löytyivät ranskalaiset ja ulkomaiset kakkoskotien ostajat, jotka ovat restauroineet rapistumaan päässeen kylän uudenlaiseen loistoon. Työt on tehty pieteetillä kylän vanhaa ilmettä kunnioittaen, joten Limeuilin ulkonäkö on säilynyt käytännössä samanlaisena kuin vuosisatoja sitten.
Jätämme auton paikallisen jalkapallokentän laidalla sijaitsevalle parkkipaikalle, josta on lyhyt kävelymatka jokien yhtymäkohtaan. Lounasajan päättyminen saattaa yllättää Ranskan-matkoilla ikävästi, joten suunnistamme suorinta tietä ensimmäiseen näkemäämme ravintolaan. Lähellä jokirantaa sijaitsevan À l’Ancre de Salutin lounaslista on hyvin samantyyppinen kuin monella muullakin tämän seudun ravintolalla. Vaihtoehtoina on esimerkiksi runsaita salaatteja, hampurilaisia, ankkaa parissa eri muodossa sekä entrecôtepihvi. Oma valintani osuu tällä kerralla perusvarmaan fish & chipsiin, vaikkei se erityisen ranskalainen ruokalaji olekaan.
Terassin auringonvarjon alla on mukava ruokailla ja viettää kesäpäivää. Kaikesta päätellen ravintolan vakioporukkaan kuuluva koira kuljeskelee vapaana ympäriinsä ja käy välillä tervehtimässä meitäkin. Lopulta se asettuu sisäänkäynnin edustalle makaamaan auringon lämmöstä nauttien. Taivaalla liikkuvat tummat pilvet kaikkoavat ja sää pysyy koko retken ajan onneksi poutaisena.
Astumme ravintolan kulmalta Limeuilin viehättäville kujille. Ainakin näin kesäkuun alussa on vielä kovin hiljaista, eikä kylällä liiku lisäksemme kuin muutamia muita turisteja. Liikkeellä kuulostaisi olevan ranskalaisten lisäksi jokunen britti ja kenties hollantilainen.
En ollut karttaa katsoessani ihan ymmärtänyt, kuinka jyrkästi kylä kohoaa jokirannasta korkealle kukkulalle. Kiipeäminen kannattaa, sillä mäki tekee Limeuilista hyvin kuvauksellisen. Saamme samalla nauttia näkymistä niin jokilaaksoon kuin toisille kukkuloillekin päin. Vanhat kivitalot ja kukkaistutukset täydentävät idyllin.
Suunnistamme vähitellen kohti kylän huipulla sijaitsevaa maisemapuutarhaa. Les Jardins Panoramiques de Limeuil on maksullinen nähtävyys, jonka parasta antia on upea näkymä alas jokilaaksoon. Puutarha on kohtalaisen laaja, muttei silti mitenkään valtava. Se sijaitsee kukkulan huipulla muinoin kohonneen linnoituksen paikalla.
Lipunmyyntitiskiltä saa mukaan kartan, jonka avulla on helppo kulkea puutarhan läpi niin, että kaikki tulee varmasti nähtyä. Pysähdymme katselemaan monenlaisia kukkia ja muita kasveja. Puista jää mieleen erityisesti pohjoisamerikkalainen jättiläispunapuu, joka kuulostaa koputtaessa yllättävän ontolta. Puutarha on suunniteltu koko perheen kohteeksi, sillä sieltä täältä löytyy lapsille suunniteltuja pelejä, tietoa tarjoavia avattavia luukkuja sekä muuta tutkittavaa.
Paras näköalapaikka löytyy puutarhan eteläpäästä, josta voi ihailla maisemaa Dordogne- ja Vézère-joille päin. Näköalaa voi kiivetä katselemaan muutamalta eri tasolta. Huomaamme täältä käsin, että ravintolassa tutuksi tullut koira on herännyt jo uniltaan ja juoksentelee iloisesti kaukana alapuolellamme koirakaveriensa perässä.
Jäämme ihailemaan maisemaa pitkäksi aikaa, kunnes kierrämme vielä loput jäljellä olevat polut lävitse. Viihtyisää puutarhaa ei kannata jättää pienessä Limeuilin kylässä väliin, vaikkei se toisaalta maisemia lukuun ottamatta aivan huippunähtävyys välttämättä olekaan.
Limeuilin kylän yläosassa on puutarhan lisäksi muutakin nähtävää. Teemme pienen kiireettömän tutkimusmatkan hiljaisilla kujilla, jotka tuntuvat vaipuneen iltapäivän raukeuteen. Nämä pienet korttelit ovat yllättävänkin kuvauksellisia.
Läheskään kaikkia kujia ei ole päällystetty, vaan ne ovat hiekka- tai jopa nurmipohjaisia. Välillä hieman jännittää olemmeko jo päätymässä jollekin sisäpihalle tai muuhun umpikujaan, mutta pääsemme aina vähintäänkin kapeaa polkua pitkin eteenpäin.
Pidän kovasti Limeuilin ulkonäöstä, sillä vanhat talot ja päällystämättömät kujat vievät ajatukset vuosisatojen taakse. On kiehtovaa miettiä, millaista elämää täällä on aikojen saatossa eletty ja minkälaisia ihmiskohtaloita vuosisatoja vanhat kiviseinät ovat nähneet.
Limeuil taitaa olla monen muun paikan tavoin kauneimmillaan näin kesällä, mutta kylä lienee tunnelmallinen myös vaikkapa sumuisina syysiltoina tai kuulaina talvipäivinä.
Joka kulman takaa löytyy aina vain uutta kuvauksellista nähtävää. Vastaantulijoita on niin vähän, että tuntuu kuin olisimme saaneet tämän pienen kylän ikään kuin hetkeksi itsellemme. Lähes kaikilla harvoista kulkijoista on koira mukanaan. Kohtaamme myös pari vapaana liikkuvaa kissaa.
Kurkistamme pieneen Sainte-Catherinen kirkkoon, joka on yhtä aikaa sekä melko vaatimaton että kaunis. Kirkon omistaminen Pyhälle Katariinalle ei ollut sattumaa, sillä häntä pidettiin joella seilanneiden venemiesten suojeluspyhimyksenä. Kirkon ympäristössä sijaitsevat talot olivat aikoinaan varakkaan väen, kuten menestyneiden kauppiaiden koteja.
Lähdemme palailemaan alas jokirannan suuntaan vasta, kun kaikki pienimmätkin kujat on kierretty läpi. Limeuil jää mieleen poikkeuksellisen kauniina kylänä, joka huokuu sekä historiaa että maalaisromantiikkaa. Ranska on monipuolisuudessaan upea matkailumaa, jossa kannattaa sukeltaa kaiken muun ohella myös tällaisten pikkukylien tunnelmaan.
Ranska
20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon
Vietimme kesäkuisen Ranskan-matkamme ensimmäiset päivät Bordeaux’ssa, joka osoittautui yllättävänkin miellyttäväksi paikaksi. Koettavaa löytyy moneen makuun ja esittelenkin nyt kaupungin kiinnostavimmat nähtävyydet.
Lounais-Ranskasta löytyvä Bordeaux on Uuden-Akvitanian departementin pääkaupunki. Tämä Ranskan yhdeksänneksi suurin kaupunki on asukasluvultaan suunnilleen Tampereen kokoluokkaa, joskin koko metropolialueen ihmismäärä nousee jo reilusti yli miljoonan. Bordeaux’hon ei ole tällä hetkellä suoria lentoja Suomesta, joten matkustimme perille vaihtolennolla Amsterdamin kautta.
Bordeaux on kaunis kaupunki, jonka ilmeeseen kuuluvat vanhat rakennukset, mahtipontiset muistomerkit, monet puistot sekä runsaat kukkaistutukset. Kaupungissa ei näy moderneja pilvenpiirtäjiä, ja laaja keskusta-alue onkin päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon historiallisen arvonsa sekä yhtenäisyytensä ansiosta.
Toisaalta Bordeaux on myös rento ja eloisa kaupunki, jossa on nuorekkaan yliopistokaupungin tunnelmaa. Ravintoloiden terasseilla ja puistossa näkyy paljon ihmisiä nauttimassa kiireettömästä elämästä. Bordeaux tunnetaan totta kai viinikaupunkina, ja myös ruokatarjonta on erinomainen. Paikallisena erikoisuutena voisi mainita rommilta ja vaniljalta maistuvat canelé-leivokset.
Vaikka Bordeaux ei sijaitsekaan meren rannalla, on Garonne-joki tehnyt siitä merkittävän satamakaupungin. Bordeaux nousi kukoistukseen erityisesti 1700-luvulla, jolloin se oli merkittävä kauppasatama. Joki tekee kaupungin kohdalla sirppimäisen mutkan, minkä vuoksi Bordeaux tunnetaan lempinimellä Port de la Lune eli Kuun satama.
Majoitumme kolmen sukupolven lomallamme neljäksi yöksi asuntoon, joka sijaitsee lähellä Saint-Michelin basilikaa ja Pont du Pierren siltaa. Kaupungilla liikkuminen onnistuu hyvin jalkaisin, koska ydinkeskusta on melko tiivis ja tasainen. Myös julkinen liikenne toimii hyvin, ja erityisesti neljän linjan raitiovaunuverkosto on todella tehokas ja helppokäyttöinen. Raitiovaunulla pääsee sujuvasti myös lentokentälle saakka. Matkalippujen ostamiseen käytin paikallisen liikenneyhtiön TBM-sovellusta.
Bordeaux’ssa on mielestäni jotain etäisesti samaa kuin suurimpiin suosikkikaupunkeihini kuuluvassa Sevillassa, vaikkei se ihan Sevillan loistokkuudelle pärjääkään. Molemmista löytyy joka tapauksessa kaupunkia vaurastuttanut joki, tasainen ja laaja kävelyyn sopiva keskusta, paljon historiallisia rakennuksia, runsaasti ravintoloita ja miellyttävää tunnelmaa. Esittelen nyt kaupungin päänähtävyydet ja merkittävimmät maamerkit sekä joitakin muita oman matkamme varrelle osuneita mukavia löytöjä. Viinimuseosta ja taidekeskus Darwinista on tulossa omat juttunsa myöhemmin.
Viinimuseo Cité du Vin
Bordeaux tunnetaan erityisesti viineistään, ja onkin hyvin luonnollista että kaupungista löytyy aiheelle omistettu museo. Suosittu Cité du Vin toimii näyttävässä modernissa rakennuksessa Garonne-joen rannalla hieman keskustan pohjoispuolella. Näyttelyssä on tarjolla paljon tietoa viinistä sekä erilaisia aiheeseen liittyviä taiteellisia ja viihteellisiä toteutuksia. Kierroksen lopuksi saa nauttia pääsylipun hintaan kuuluvan lasillisen haluamaansa viiniä. Museo on mielenkiintoinen ja varmasti käymisen arvoinen, joskaan se ei noussut ihan omaksi suosikikseni. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että saavuimme paikalle hieman väsyneinä muiden saman päivän kokemusten jälkeen.
Lisätiedot: laciteduvin.com
Digitaalinen taidekeskus Bassins des Lumières
Kerroin jo aiemmassa jutussani toisen maailmansodan sukellusvenetukikohdassa toimivasta digitaalisesta taidekeskuksesta Bassins des Lumières’ta. Suuret ja kolkot vesialtaiden hallitsemat tilat heräävät eloon, kun seinille heijastetaan animaatioilla täydennettyjä taideteoksia taustamusiikin tahtiin. Tämänvuotinen päänäyttely Vermeeristä Van Goghiin esittelee hollantilaisten taiteilijoiden tunnettuja teoksia. Taidekeskus on mieleenpainuva kokemus, jossa vierailusta nautin hyvinkin paljon.
Lisätiedot: www.bassins-lumieres.com
Vaihtoehtoinen taidekeskus Darwin Écosystème
Keskustasta katsottuna Garonne-joen vastarannalle jäävä värikäs Darwin Écosystème tuo mieleen monille Tallinnan-kävijöille tutun Telliskiven luovan keskuksen. Kiehtovasta Darwinista löytyy muun muassa runsaasti katutaidetta, käsityöläisten työpajoja, kahvila, leipomo, suklaapuoti, paikallisia viinejä ja pienpanimo-oluita, kirpputori, polkupyöräpaja, skeittihalli, erilaisia myyntipisteitä sekä paljon muuta. Nautimme kiireettömästä kiertelystä kuvauksellisessa ympäristössä ja syömme Darwinin urbaanissa ruokahallissa maukkaan pastalounaan. Parasta on rento tunnelma kesäisen auringon alla.
Lisätiedot: darwin.camp
Tyylikäs kauppahalli Les Halles de Bacalan
Aivan viinimuseon vieressä sijaitseva Les Halles de Bacalan on viihtyisä paikka, jossa ihmiset voivat kokoontua hyvän ruoan ja juoman äärelle. Myyntitiskejä on parisenkymmentä, ja lähes kaikilta löytyy valmiita ruoka-annoksia. Tarjonta aiheuttaa helposti valinnan vaikeutta, sillä tapakset, poke bowlit, empanadat, fish & chipsit, pastat, pizzat ja monet muut annokset näyttävät houkuttelevilta. Oma lounasvalintani osuu lopulta runsaaseen valkosipulilla ryyditettyyn mustekala-annokseen. Istumapaikkoja löytyy sekä sisältä että ulkoa.
Lisätiedot: biltoki.com
Perinteikäs kauppahalli Marché des Capucins
Bordeaux’n pääkauppahalli Marché des Capucins on täynnä perinteitä, sillä samalla paikalla on tehty ostoksia jo usealla vuosisadalla. Hieman rosoinen halli tarjoaa hyvän mahdollisuuden kurkistaa paikallisten ihmisten arkeen, sillä moni hankkii täältä esimerkiksi hedelmiä, vihanneksia, juustoja, kalaa tai lihaa. Mekin käymme parina aamuna haistelemassa tunnelmaa sekä tekemässä pieniä aamiaisostoksia. Aamukävelyllä käydään tietenkin aina myös jossakin naapuruston leipomossa, jotta pöytään saadaan uunituoreita croissanteja ja ehkä myös rapea patonki. Oma suosikkini kokeilemistamme leipomoista on La Boulangerie Saint-Michel.
Lisätiedot: marchedescapucins.com
Ostoskatu Rue Sainte-Catherine
Reilun kilometrin mittainen Rue Sainte-Catherine on ainakin Bordeaux’n oman matkailutoimiston arvion mukaan Euroopan pisin ostoskatu. Kaupungin keskustaa halkova suora kävelykatu on suosittu ostospaikka, jonka varrelle on rantautunut koko joukko kansainvälisiä ketjuja sekä ranskalaisia merkkiliikkeitä. Kuljen Rue Sainte-Catherinen halki vain melko pikaisesti, mutta käsittääkseni laaja valikoima kattaa sekä edullisia että kalliitakin puoteja. Kadun varrelta voi poiketa vaikkapa Promenade Sainte-Catherine -ostoskeskukseen tai Galleries Lafayetten tavarataloon.
Place de la Bourse
Bordeaux’n merkittävin aukio Place de la Bourse löytyy Garonne-joen tuntumasta. Laaja pörssiaukio vanhoine rakennuksineen esittelee kaupungin arkkitehtuuria näyttävimmillään. Koko keskusta-alue on kaunis, eikä ole mitenkään ihme että se on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kyseessä on pinta-alaltaan maailman laajin Unescon kaupunkikohde.
Miroir d’Eau eli Vesipeili
Heti Place de la Boursen vierestä löytyvä Vesipeili houkuttelee ihmisiä vilvoittelemaan ja valokuvaamaan. Suurella graniittilaatoilla päällystetyllä alueella on parin sentin vesikerros, jonka tarkoituksena on muodostaa peilin kaltaisia heijastuksia. Tyynestä veden pinnasta on varsinkin hellepäivinä turha haaveilla, sillä vesialueella riittää iloisesti kirmaavia lapsia ja koiria sekä rauhallisempaan tahtiin liikkuvia aikuisia. Kyseessä on joka tapauksessa hauska ajanviettopaikka. Vesipeili on toiminnassa vuosittain huhtikuusta lokakuuhun.
Saint-Andrén katedraali
Bordeaux’n katedraali on kokenut vuosisatojen kuluessa monia muutostöitä, ja siitä löytyy piirteitä erityisesti goottilaisesta ja romaanisesta arkkitehtuurityylistä. Korkeat tornit tekevät rakennuksesta todella näyttävän. Sisätilat ovat katolisten kirkkojen tapaan kauniit, joskaan eivät moniin muihin näkemiimme katedraaleihin verrattuna mitenkään erityisen sykähdyttävät. Sisällä on joka tapauksessa mukavaa vilvoitella helteisen kaupunkikierroksen varrella. Katedraalin ympäriltä löytyy Bordeaux’n kaupungintalo sekä yliopiston rakennuksia.
Saint-Michelin basilika
Bordeaux’n monista kirkoista voi nostaa esiin myös arkkienkeli Mikaelille omistetun Basilique Saint-Michelin. Suuren kirkon vieressä kohoava Ranskan kolmanneksi korkein kellotorni on harmiksemme remontissa, joten tämä kaupungin paras näköalapaikka jää meiltä kokematta. Goottilaisen basilikan sisätiloihin pääsemme silti tutustumaan.
Jardin Public -puisto
Bordeaux’n keskustassa on ilahduttavan paljon puistoja, joista Jardin Public kuuluu suosituimpiin. Laaja nurmialue, suuret puut ja lampi muodostavat viihtyisän ympäristön kesäisten päivien viettämiseen. Tänne onkin kerääntynyt paljon ihmisiä nauttimaan valintansa mukaan joko auringosta tai varjoisista paikoista. Puiston reunalla on pienehkö kasvitieteellinen puutarha, johon käymme ohimennen tutustumassa. Erilaisia kasveja on paljon, mutta alue ei tarjoa kukkaloistoa tai muuta erityisen mielenkiintoista nähtävää.
Kasvitieteellinen puutarha
Bordeaux’n varsinainen kasvitieteellinen puutarha sijaitsee keskustasta katsottuna joen vastarannalla. Laajassa puistossa saa kierrellä ilmaiseksi, kun taas kasvihuoneisiin ja näyttelytiloihin on pieni pääsymaksu. Meille riittää tällä kerralla ulkoalue, joka tarjoaa mukavan ympäristön pienelle päiväkävelylle. Monet paikalliset ovat saapuneet puistoon piknik-eväiden kanssa. Mieleen jäävät esimerkiksi vesipuutarhan näyttävästi kukkivat lumpeet, sammakoiden kurnutus ja ohittamamme bambumetsikkö. Puiston laidalla on maisemaan hyvin sopivia puisia kerrostaloja.
Monument aux Girondins
Yli viisikymmentä metriä korkea Monument aux Girondins on mahtipontinen muistomerkki, joka kohoaa Ranskan vallankumouksessa henkensä menettäneiden girondistipuolueen jäsenten muistoksi. Suihkulähteiden koristama monumentti kohoaa joen tuntumassa sijaitsevan valtavan aukion laidalla. Place des Quinconces näyttäytyy meille vain tyhjänä hiekkakenttänä, mutta siellä järjestetään usein erilaisia tapahtumia. Meitä hieman harmittaa, että Ranskan avoin Mölkyn mestaruusturnaus pelataan täällä vasta pian kaupungista poistumisemme jälkeen. Kyllä vaan, suomalainen Mölkky on yllättävän suosittu peli Ranskassa!
Grosse Cloche
Bordeaux’n keskustaa koristaa muutama keskiaikainen kaupunginportti, joista näyttävimpiin kuuluu Grosse Cloche eli Iso Kello. Rakennelma on toiminut aikoinaan myös kaupungintalon kellotapulina sekä vankilana. Vuonna 1775 valettu kello painaa lähes kahdeksan tonnia, joten sitä voi hyvällä syyllä kutsua suureksi.
Porte Cailhau
Jykevä Porte Cailhau -portti johdattaa kulkijat jokirannasta ravintolaterassien täyttämälle Place du Palais -aukiolle. 1400-luvun lopulla rakennettu portti oli aikoinaan osa kaupunginmuuria ja toimi pääsisäänkäyntinä satamasta kaupunkiin. Porte Cailhaun sisätiloissa toimii pieni museo ja tornista avautuu mukava jokimaisema. Itse osuimme paikalle harmillisesti iltapäivällä niin, että torni oli lounastauon ajaksi suljettu.
Eloisa Saint-Pierren kaupunginosa
Edellä mainitut Place de la Bourse ja Porte Cailhau sijoittuvat kartalla Saint-Pierren kaupunginosan joenpuoleiselle laidalle, kun taas lännessä tämä viihtyisä alue rajautuu ostoskatu Rue Sainte-Catherineen. Kaupunginosan monet ravintolat houkuttelevat ihmisiä pitkin päivää ja illan tullen meno vilkastuu niin, että tuntuu kuin Saint-Pierren kortteleissa vietettäisiin viikonloppua myös arkisin. Alue kehittyi jo 1200-luvulla sen sijaitessa lähellä kaupunkia vaurastuttanutta satamaa, ja monet nykyisistä rakennuksista ovat 1700-luvulta. Kaupunginosassa on muutamia kauniita aukioita, kuten Place Saint-Pierre. Tuon aukion laidalta löytyy myös erinomainen jäätelöbaari La Maison du Glacier.
Viihtyisä Place Meynard ravintoloineen
Oma suosikkiaukioni Bordeaux’ssa on vuokraamaamme asuntoa lähellä sijaitseva Place Meynard, joka tunnetaan viereisen kirkon vuoksi myös nimellä Place Saint-Michel. Aukiolla toimii monta houkuttelevaa ravintolaa, joista ehdimme kokeilla kahta. Chez Thérèse tarjoaa todella hyvää ranskalaista ruokaa kohtuulliseen hintaan ja on itselleni ehdottomasti vuoden parhaita ravintolakokemuksia. Hauskana erikoisuutena on viinitilaus, sillä haluamansa pullon saa käydä itse noutamassa ravintolan kellarikerroksesta. Chez Thérèsen naapuriravintola Tripletta on puolestaan viihtyisä pizzeria, jossa ruoan taso on yhtä lailla kohdallaan.
Pont de Pierre
Bordeaux’n vanhimman sillan Pont de Pierren rakentaminen oli alun perin Napoleonin idea, mutta työ valmistui vasta vuonna 1822 keisarin kuoleman jälkeen. Nykyään silta on jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja julkisen liikenteen käytössä. Pont de Pierren keskustanpuoleisessa päässä kohoaa riemukaarimainen Porte de Bourgogne, josta oli kuva tämän jutun alkuosassa. Kävelemme eräänä iltana sillan yli ja katselemme lempeän ilta-auringon valaisemaa Garonne-jokea. Joesta voi tietenkin nauttia myös risteillen. Esimerkiksi Les Bateaux Bordelais järjestää lounas- ja illallisristeilyjä päivittäin.
Pont Jacques Chaban-Delmas
Viinimuseon lähistöllä sijaitseva Pont Jacques Chaban-Delmas edustaa modernia silta-arkkitehtuuria. Kyseessä on koko Euroopan korkein vertikaalinen nostosilta, eli silta, jonka kansi nousee suoraan ylöspäin. Nykyaikainen tekniikka mahdollistaa näin valtameriristeilijöiden pääsyn aivan kaupungin keskustaan. Sillan värivalot kertovat pimeällä vuoroveden suunnasta. Vihreä valo tarkoittaa laskuvettä ja sininen nousuvettä.
Garonne-joen rantapromenadi
Yksi mukavimmista asioista mitä Bordeaux’ssa voi tehdä, on pitkä kävelylenkki Garonne-joen rantaa seuraillen. Joen keskustanpuoleisella rannalla kulkee siisti kevyen liikenteen väylä, jota pitkin kuljemme neljän kilometrin matkan viinimuseosta Saint-Michelin kirkolle saakka. Matkan varrella voi pysähtyä vaikkapa sataman entisiin varastotiloihin perustettuun Bord’eau Village -ostoskeskukseen, josta löytyy useita rantaterasseilla toimivia ravintoloita ja kahviloita. Edellä mainitun Vesipeilin ympäristössä on puolestaan kukkaistutusten koristamia puistoalueita, joilla paikalliset ihmiset viettävät mielellään aikaansa.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi1 vuosi sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
-
Ranska1 vuosi sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Huvipuistot1 vuosi sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja1 vuosi sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia9 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää