Seuraa somessa

Italia

Suklaata ja rotkomaisemia Modicassa

Julkaistu

-

Yksi Sisilian-matkamme parhaista retkikohteista oli jyrkille rinteille rakennettu Modica, jossa voi nauttia barokkiarkkitehtuurista, dramaattisista maisemista ja käsityönä valmistetusta suklaasta.

Vietimme kesäkuisen matkan jälkimmäisen viikon saaren kaakkoisosassa Ragusan maakunnassa. Rauhalliset maalaismaisemat miellyttivät meitä suuresti, sillä ympäristö tuntui huomattavasti viihtyisämmältä kuin Catanian ja Taorminan välimaastossa. Aiemmin näkemämme ahtaat kylätiet, roskien täyttämät ojat ja ankeat aidat unohtuivat nopeasti, kun pääsimme Ragusan seudulle.


Täällä ollaan aidosti maalla ja ympärillä on tilaa hengittää. Lehmät laiduntavat jo alkukesästä kuivuneilla niityillä ja traktorit puksuttavat pelloilla. Jo maisema vuokratalon pihalta on sellainen, jota voisi jäädä tuijottamaan aamusta iltaan. Emme silti malta jäädä paikoillemme, vaan teemme ahkerasti retkiä ympäristön kaupunkeihin.


Yksi Ragusan maakunnan merkittävimmistä kaupungeista on historiaa huokuva Modica. Kaupunki tunnetaan upeasta barokkiarkkitehtuurista, joka on peräisin noin kolmen vuosisadan takaa. Modica jouduttiin rakentamaan vuoden 1693 suuren maanjäristyksen jälkeen käytännössä kokonaan uudelleen, mutta onneksi tuon ajan ihmisillä oli silmää kauniille rakennuksille.


Dramaattiseen rotkoon syntynyt kaupunki jakautuu laakson pohjalla olevaan Modica Bassaan sekä kukkulan päälle kohoavaan Modica Altaan. Jätämme auton alakaupungin pääkadun Corso Umberto I:n tuntumaan ja lähdemme tutustumaan kaupunkiin. Jyrkälle rinteelle kohoavat vaaleat talot muodostavat kuvauksellisen kokonaisuuden ja voisi melkein sanoa, että suhteeni Modicaan on rakkautta ensi silmäyksellä.


Laakson pohjalle paistava aurinko saa kadun varjoisan puolen tuntumaan houkuttelevalta. Kiirehtiminen on turhaa, sillä useimpia jyrkkien portaiden hallitsemia sivukujia kannattaa jäädä hetkeksi ihailemaan.


Käännymme pääkadulta Duomo di San Pietron portaille. Pyhälle Pietarille omistettu kirkko on yksi Modican näyttävimpiä rakennuksia ja käymme myös kurkkaamassa sen sisälle. Vaaleasävyiset sisätilat ovat koristeelliset ja kauniit. Olen kuitenkin nähnyt jo niin monta upeaa eteläeurooppalaista kirkkoa, ettei Duomo di San Pietro pääse sykähdyttämään mitenkään erityisen mieleenpainuvalla tavalla.


Löydämme pieneltä kujalta Sisilian vanhimman suklaatehtaan Antica Dolceria Bonajuton. Modican suklaa tunnetaan ympäri Italian ja kaupungista löytyy useita herkkupuoteja. Bonajuton asema Modicaan saapuneiden suklaanystävien ykkösnähtävyytenä näyttää vankkumattomalta ja paikalla on nytkin jonkin verran eri puolilta maailmaa saapuneita matkailijoita.


Astumme pieneen viehättävään puotiin, jossa niin yrityksen pitkä historia kuin suklaan tuoksukin ovat helposti aistittavissa. Täällä saa maistella samoissa tiloissa valmistettua suklaata, jota tehdään edelleen vanhoja perinteitä kunnioittaen. Erilaisia makuja on tarjolla runsaasti sitruunasta ja kanelista lähtien. Paikallinen erikoisuus on aasinmaidosta valmistettu suklaa. Bonajuton tuotteet ovat lähes poikkeuksetta tummia, eivätkä erityisen makeita. Näin ollen lapsetkin tyytyvät yllättävän niukkoihin maistiaisiin.


Saamme maistaa myös suklaalikööriä, johon chili antaa kunnolla makua. Puodin monipuolisesta tuotevalikoimasta löytyy esimerkiksi suklaaoluttakin. Vierailu suklaapuodissa on mukava kokemus ja palvelu erittäin lämminhenkistä. Ostamme mukaamme muutaman pienen suklaalevyn, joita yritämme loppupäivän ajan varjella sulamiselta.


Jyrkät ja hikiset portaat johdattavat meitä kohti Modican yläkaupunkia. Vaiva palkitaan upeilla maisemilla, joita on pakko pysähtyä ikuistamaan useampaan kertaan.


Nautin vanhojen rakennusten hallitseman alueen tunnelmasta. Askeleet kaikuvat hiljaisilla ja tunnelmallisilla kujilla, joilla ei tähän aikaan iltapäivästä liiku juuri ketään.


Kaupungin yläpuolella kohoava linnoitus on tähän aikaan suljettu, joten katsomme parhaaksi suunnistaa kohti Pyhän Yrjön mukaan nimettyä Duomo di San Giorgioa. Ennen kirkkoa on kuitenkin paras pysähtyä läheiseen baariin nauttimaan granitaa ja jäätelöä. Tauko on kovassa helteessä paikallaan. Päätämme olla lähtemättä kiipeilemään enää ylemmille kujille, vaikka Pizzo Belvedere -niminen näköalapaikka saattaisikin olla vaivan arvoinen.


Duomo di San Giorgio on sisältä melko lailla aiemmin näkemämme San Pietron kaltainen. Parhaan elämyksen tarjoaa näkymä reilun kuudenkymmenen metrin korkuisesta tornista. Ylös kiipeäminen kapeita portaita pitkin maksaa kaksi euroa. Vaiva palkitaan unohtumattomalla maisemalla.


Mustat linnut liitelevät vanhojen tiilikattojen yläpuolella. Kallioille kohoava Modica on näyttänyt luultavasti tällaiselta jo monta sukupolvea sitten. Tuulettimet ja televisioantennit antavat kuitenkin osviittaa siitä, että kaupunki on sittenkin siirtynyt tälle vuosituhannelle.


San Giorgion kirkon julkisivu näyttävine portaineen ja ympäristön kukkaistutuksineen näyttää upealta. Laskeudumme pitkät portaat alas tutun pääkadun varteen. Yksi italialaisiin retkipäiviin liittyvä haaste on lounaan ajoittaminen. Yleisesti ottaen syömään kannattaa mennä viimeistään kahdelta, jotta ehtii pöytään ennen tarjoilun lopettamista. Koska aamiaiset ovat lomaillessa usein myöhäisiä ja runsaita, saattaa niiden voimalla selvitä varsinkin hellepäivinä yllättävän pitkälle. Tällä kerralla olemme onneksi ajoissa liikkeellä ja ehdimme syömään hyvissä ajoin.


Corso Umberto I:n varrella toimiva Osteria dei Sapori Perduti on tyypillinen paikallinen ravintola, jonka kadonneista mauista kertova nimi viittaa nykyään harvinaisiksikin käyneisiin perinneruokiin. Olen lukenut ravintolasta kehuja ja niin ruoka kuin palvelukin vastaa odotuksia.


Kadunvarren terassilla on lähes tukahduttavan kuuma, vaikka auringonvarjo antaakin suojaa pahimmalta paahteelta. Valitsemani pancetta yrttiperunoiden kera maistuu hyvältä ja myös muu seurue on annoksiinsa tyytyväinen. Kuvassa näkyvä mukavan sitruunainen cannolo ja väkevä espresso täydentävät hyvän lounaan.


Lomatalon uima-allas polttelee jo varsinkin lasten mielessä, joten palaamme autolle. Kierrämme silti vielä yhden näköalapaikan kautta, sillä Modicaa pääsee ihailemaan lintuperspektiivistä myös ilman portaiden kiipeämistä. Pysäytämme auton levikkeelle ja jäämme ihmettelemään Modicaa vielä kerran.


Kaupunki kattoineen näyttää yhtenäiseltä rinteelle rakennetulta kokonaisuudelta, johon jopa San Giorgion näyttävä kirkontorni uppoaa huomiota herättämättä. Näkymässä on jotain samaa kuin suorastaan maagisessa Materassa manner-Italian puolella. Modica jättää hyvän maun suuhun niin sananmukaisesti kuin kuvainnollisestikin. Sisilian upeita retkikohteita on oikeastaan mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta kärkipäähän Modica joka tapauksessa pääsee. Se on myös yksi Val di Noton alueen kahdeksasta kaupungista, jotka yhdessä muodostavat Unescon maailmanperintökohteen.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

2 Comments

  1. Sanna

    3.10.2018 at 13:22

    Kiitos näistä Sisilia postauksista 🙂 Meillä lähtö perjantaina ja vaikka suunnitelmissa onkin viettää lomaa pääasiassa Sisilian pohjoisosassa, pääsi sinun postausten kautta jo hyvin tunnelmaan. Erityisesti ruokavinkit on painettu korvan taakse 😀 Toivottavasti sopii, että linkkasin sinun Sisilia-postaukset uusimpaan postaukseeni 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      4.10.2018 at 22:39

      Ole hyvä, mukava kuulla että näistä on ollut iloa 🙂 Tunnelmissa ja ruoissa on varmasti hyvin paljon samaa saaren toisellakin reunalla. Kiitos linkkauksesta ja hyvää matkaa! 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Syysmyrskyä ja mustekalaa kauniissa Tellarossa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vierailimme Italiassa viettämämme syysloman aikana Tellarossa, joka kuuluu maan kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Kylä hurmasi harmaanakin päivänä ja maistoimme myös Tellaron tunnuseläintä mustekalaa.

Perillä meitä odottaa hiljaisuus. Olemme ajelleet kukkuloille kohonnutta pientä rannikkotietä Lericistä Tellaroon, jonka yläpuolella sijaitseva parkkipaikka on lähes autio. Sateessa kastuneen kyltin mukaan maksullinen pysäköintiaika on loppunut jo syyskuussa, joten en joudu kaivamaan kolikoita esille. Hiljaisuus tuntuu hyvältä, koska tie oli tarpeeksi kapea ja mutkikas jo näin ilman suurempaa liikennettä. 

tellaro_19


Pysäköintialueen lähistöltä lähtee pitkä portaikko alas kylän keskustaan. Suuntaa näyttävä kyltti on päässyt ruostumaan ja sitä peittävät köynnöskasvit.

tellaro_18

Siistin portaikon varrella riittää kukkaistutuksia ja muuta kasvillisuutta. Myös ruskan värit näyttävät tekevän tuloaan tänne eteläiseen Eurooppaan. Laskeudumme kivimuurin ja vanhojen rakennusten välistä tasaiselle kadulle, jonka varrella on pari ravintolaa ja baaria. 

tellaro_16


Tellaro on osa Lericin kuntaa, jossa mekin majoitumme viikon ajan. Lericin keskustasta on vain reilut kolme kilometriä Tellaroon ja matkan voisi taittaa myös patikointireittiä pitkin, mutta se jää meiltä kokeilematta. Edellinen yö on ollut myrskyisä ja ukkonenkin on jyrissyt Ligurianmeren yllä. Ennuste ei lupaa juurikaan parempaa säätä, mutta iloitsemme siitä, että sade on tauonnut hetkeksi.

tellaro_14


Ohitamme hiljaiset ravintolat ja suuntaamme kapeille kujille. Tellaron keskusta on vierailumme aikaan lähes autio, sillä liikkeellä näyttäisi olevan vain yhteensä kymmenkunta turistia. Vastaan tulee myös pari paikallista, jotka kiirehtivät määrätietoisesti kohti päämääräänsä.

tellaro_13


Pittoreskit kujat tarjoavat juuri sellaista pikkukylän kauneutta, mitä Italialta sopii odottaakin. Seinien pastellivärit on valittu hyvällä maulla ja ikkunoita suojaavat perinteiset luukut. Katulamput sopivat postikorttimaiseen näkymään, mutta kukaan ei ole sentään ripustanut tällaisella säällä pyykkejä kuivumaan.

tellaro_12


Yksi Tellaron erikoisuuksista on nimellä Sotto-Ria tunnettu käytävä, joka rakennettiin 1300-luvulla suojaksi saraseenien, katalaanien ja muiden katalien merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Suojaisen käytävän ikkuna-aukoista voi tähystää alapuolella olevaan satamaan sekä merelle päin. Muinoin täältä kuulemma kaadettiin kiehuvaa öljyä vihamielisten vieraiden niskaan. Ikivanha kivilattia on koristeltu tähdillä ja muilla kuvioilla.

tellaro_11


Astumme ruosteisen portin läpi käytävälle, joka jatkuu noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Lopulta käytävä muuttuu hämäräksi ja toteamme sen umpikujaksi. Tällaiset paikat kertovat omalla kiehtovalla tavallaan pienen rannikkokylän pitkästä historiasta.

tellaro_17


Tellaron kapeat kujat johtavat kuvaukselliseen satamaan, jonka veneet on nostettu järkevästi kuivalle maalle. Navakat tuulenpuuskat iskevät vasten kasvoja ja vaahtopäiset aallot lähestyvät rantaa. 

tellaro_08


Aallot roiskahtelevat näyttävästi tummia rantakallioita vasten ja veden liikkeitä on lähes lumoavaa seurata. Katselemme pitkään kuohuvaa merta ja nautimme kylän hiljaisuudesta. Kostea ilma tuntuu miellyttävän lämpimältä, sillä elohopea on kohonnut lähelle kahtakymmentä astetta.

tellaro_07


Kirkon kulmalta lähtee pieni kivetty kävelypolku, joka seuraa hetken rantaa ja päättyy pian umpikujaan. Tarjolla on kuitenkin taas uuteen ilmansuuntaan avautuva myrskyisä merimaisema. 

tellaro_09


Ohitamme sataman ja kierrämme sen toiselle puolelle sisämaan kujia pitkin. Sataman läpikin voisi kävellä, mutta se olisi tällä säällä riskialtis ratkaisu. Osa aalloista kuohuu pitkälle kohti kylää.  

tellaro_03


Niemen kärkeä koristavan San Giorgion kirkon ovet on laitettu vierailupäivänämme säppiin, mutta katselemme rakennusta ulkopuolelta. Näin syysmyrskyn tuivertaessa voi miettiä kuuluisinta Tellaroon liittyvää legendaa.

tellaro_04


Keskiaikainen tarina liittyy rannikolla mellastaneisiin merirosvoihin, joita vastaan Tellarokin oli varautunut jatkuvalla vartioinnilla. Tähystäjä kuitenkin nukahti pahaksi onnekseen juuri sellaisena myrskyisänä yönä, jolloin piraatit olivat saapumassa. Tellaron pelasti jollain keinolla kirkontorniin päätynyt suuri mustekala, joka soitti lonkeroillaan kelloja ja herätti kylän väen puolustautumaan.

tellaro_10


Tarinan kuvaamaa tapahtumaa juhlitaan vuosittain elokuisilla festivaaleilla, joiden pääaktiviteettina on mustekalojen syöminen. Tämä kuulostaa hieman nurinkuriselta tavalta kunnioittaa Tellaron suurta sankaria, mutta ruoat ovat varmasti herkullisia. Erilaisia mustekalakuvioita vai nähdä kylässä ympäri vuoden. Tellaron mustekalalegendasta ja kahdestakymmenestä muusta kiehtovasta italialaiskylästä voi lukea Heli Pekkarisen kirjasta Kylässä Italiassa.

tellaro_06


Pysähdyn vielä ihailemaan Tellaron kauniinvärisiä taloja, rantakallioita sekä ylös nostettuja värikkäitä veneitä. Tellaro on varsin kompakti kylä, jonka kujille on vaikea eksyä kovin pitkäksi aikaa. Kyseessä on suorastaan hurmaava paikka, jonka kauneutta edes harmaa syyspäivä ei onnistu latistamaan. 

tellaro_05


Kesäinen auringonlasku voisi olla täällä ikimuistoinen elämys, mutta syksyinen arkipäivä luo Tellaroon omanlaisensa kiehtovan tunnelman. Saamme koko kylän ikään kuin itsellemme ja voimme aistia rauhassa, kuinka värikkäät seinät ja kujien kivet huokuvat pitkää historiaa. Tästä huolimatta Tellaro on edelleen myös elävä asuinpaikka, joka toimii kotina yli tuhannelle ihmiselle. 

tellaro_20


Rannan pärskeet iskevät ajoittain yllättävän korkealle, mutta selviämme kuivin jaloin takaisin sisämaan kujille. Suunnistamme kohti La Barca -nimistä ravintolaa, jonka näimme ohimennen ennen kujasokkeloon sukeltamistamme. Ajoitus on sopiva, sillä ehdimme pöytään ennen lounasajan päättymistä ja rankkasateen alkamista. Olemme saapuessamme koko ravintolan ainoat asiakkaat. Lisäksi paikalle tulee pian jälkeemme yksi suomalainen pariskunta. He aterioivat meitä nopeammin ja poistuvat, ennen kuin ehdin kysyä ovatko hekin lukeneet Helin kirjan vai päätyneet jostain muusta syystä tähän syrjäiseen kylään.

tellaro_01


Terassin ulkopöydistä olisi hieno maisema, mutta olemme nyt tyytyväisiä katosta päämme päällä. Maistamme alkupalaksi totta kai mustekalaa, joka onkin värikkäine lisukkeineen herkullista. Siirrymme seuraavaksi pastaan, ja vaikka oma rapuja sisältävä gnocchetti-annokseni onkin ihan kelvollinen, uskon tyttären peston olleen vielä parempaa. Pesto on täällä päin Italiaa suosituin pastakastike ja se osataan siksi tehdä poikkeuksellisen hyvin. Lounas täydentyy vielä sorbeteilla sekä kahvilla ja olemme ateriaan todella tyytyväisiä.

tellaro_02


Mukava tarjoilija osaisi englantiakin, mutta juttelen hänen kanssaan mieluummin italiaksi. Saan kuulla, kuinka kylä on hiljentynyt vasta äskettäin syyskuun loppuessa. Kesäkaudella on paljon vilkkaampaa, mutta nyt monet majoituspaikoista on suljettu talveksi. Tellaro ei häviä kauneudessa melko lähellä sijaitseville Cinque Terren kylille, vaikka matkailijamäärät ovatkin moninkertaisesti maltillisempia.

tellaro_15


Kiipeämme tihkusateessa portaita pitkin takaisin parkkipaikalle. En missään vaiheessa epäillyt Tellaron lumovoimaa, mutta kylä pääsi silti yllättämään positiivisesti. Jos lapsikin kertoo vieläpä kysymättä pitävänsä Tellarosta, täytyy tässä paikassa olla jotain erityistä.

Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Ligurian rannikolla sekä Lericiä kuvaava Lerici – kylä Runoilijoiden lahden rannalla.  

Jatka lukemista

Italia

Lerici, kylä Runoilijoiden lahden rannalla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Majoituimme Italiaan suuntautuneella syyslomamatkallamme viikoksi Lericiin, josta teimme retkiä muihin Ligurian rannikon kyliin ja kaupunkeihin. Myös itse Lerici on todella miellyttävä paikka, jossa saimme nauttia kauniista sunnuntai-iltapäivästä ilman ruuhkia.

Ensimmäisenä Lericin kylällä tulevat vastaan värit, jotka ovat juuri niitä mitä Italiassa sopiikin odottaa. Vanhoilla kiviseinillä näkyy terrakotan sävyjä, murrettua keltaista, oranssia sekä punaista. Ikkunaluukkujen suhteen on taidettu tehdä yhteistilaus koko kylälle, sillä niin yhtenäisen vihreitä ne ovat.

lerici_07


Kapea kuja johtaa rantakadulle, jonka toisella puolella erilaiset paatit keikkuvat Lericin viihtyisässä pienvenesatamassa. Pidämme sunnuntai-iltapäivän leppoisasta ilmapiiristä ja päätämme olla kiirehtimättä minnekään. Yksi matkapäivä on hyvä rauhoittaa tänne ”kotikylälle” ja nauttia pyhäpäivästä samaan tapaan kuin italialaisetkin täällä tekevät.

lerici_15


Rannan tuntumassa on käynnissä jonkinlaiset antiikkimarkkinat, mutta emme yritäkään tehdä löytöjä vaan katselemme mieluummin merelle päin. Pienvenesatamaa reunustaa tyypillinen italialainen rantabulevardi, jota pitkin kelpaa tehdä sunnuntaikävelyitä tai käydä näyttäytymässä ennen päivällisaikaa. Keskustan pohjoispuolella on pari hiekkarantaa ja niiden ohitse voisi taivaltaa vaikka parin kilometrin päässä sijaitsevaan San Terenzon kylään.

lerici_01


Italiassa ei ole käytetty katujen ja aukioiden nimeämisessä liiemmälti mielikuvitusta, vaan ympäri maata löytyy satoja samannimisiä katuja sekä aukioita. Niinpä täälläkin Via Roma kääntyy Piazza Garibaldille, joka on Lericin selkeä keskus. Laajaa aukiota reunustaa viehättävä talorivistö ja harmaa kirkontorni kurkottaa palmujen yläpuolelle.

lerici_10


Sunnuntai-iltapäivän sää on lähes täydellinen, sillä auringonpaiste saa parikymmenasteisen ilman tuntumaan todellista lämpimämmältä. Mereltä puhaltava tuuli on kesäisen kevyt, vaikka eletäänkin jo lokakuun puoltaväliä. Kiertelemme hetken kujalta toiselle, kunnes on jo aika etsiä lounasravintolaa.

lerici_17


Italia kuuluu niihin maihin, joissa lounasta tarjoillaan vain tiettyyn kellonaikaan. Useimmat kunnon ravintolat avautuvat puoli yhden maissa ja vaikka aukioloajoissa onkin pieniä eroja, on varminta hakeutua pöytään pian yhden jälkeen. Päädymme hetken kierreltyämme La Conchiglian terassille, jonka reunalla on sopivasti tilaa.

lerici_12


Pöytämme on erinomainen rantaa pitkin kulkevien ihmisten seuraamiseen. On hauska huomata kuinka useimmat koirat kulkevat kuuliaisesti ilman hihnaa, mutta villeimmät taaperot on laitettu valjaisiin. Italialaiset tuntevat Lericin kauneuden melko hyvin ja jotkut ovat hankkineet sieltä jopa kakkosasunnon, mutta ulkomaalaisia matkailijoita ei ainakaan enää lokakuussa näy juuri lainkaan. 

liguria_pesto


Viihdymme La Conchigliassa hyvin. Pestokastikkeen kera tarjottu trofie-pasta on näillä kulmilla suosittua perinneruokaa, joka vie lähes kielen mennessään. Näin meren äärellä täytyy kokeilla myös grillattua mustekalaa, joka sekin maistuu erinomaisesti. Seuraamme sivusilmällä, kuinka viereisen pöydän pikkulapset hotkivat simpukoiden kera tarjotut spagettiannoksena hyvällä ruokahalulla. Sitten onkin aika lähteä juoksentelemaan sataman pulujen perässä. Vanhemmat saavat komentaa vauhdikasta Tommaso-poikaa moneen kertaan, sillä heillä on meneillään tyypillinen tuntikausia kestävä sukulounas.

lerici_09


Lähdemme ateriaan tyytyväisinä maleksimaan kohti kylää vartioivaa keskiaikaista linnoitusta. Suuntaamme vanhoille kujille, joita kutsutaan täälläpäin Italiaa nimellä carruggi.

lerici_08


Ylämäkeä on jonkin verran, mutta taival taittuu mukavasti ympäröivää kauneutta ihastellen. Pittoreskien talojen välistä aukeaa välillä maisemia yhä alemmaksi jäävään kylään sekä kuvaukselliselle merenlahdelle.

lerici_02


Sisäänpääsy linnoitukseen maksaa aikuisilta vitosen ja on lapsille ilmainen. Sisätiloissa ei ole tällä hetkellä käynnissä minkäänlaista näyttelyä, joten nähtävää ei ole juuri lainkaan.

lerici_06


Kuljemme autioiden salien halki ja kurkistamme Pyhän Anastasian kappeliin. Kaunis pieni kappeli on omistettu paikalliselle marttyyrille.

lerici_03


Linnoituksen ehdoton päänähtävyys on kattotasanne, jolta kelpaa ihailla maisemia joka suuntaan. Edessämme näkyvää merialuetta kutsutaan Runoilijoiden lahdeksi, koska alueella on historian saatossa viihtynyt useampikin kuuluisa kynäniekka. Ympäristö näyttää kieltämättä inspiroivalta taiteen luomiseen. Koko merenlahti pikku kylineen on todella kaunis. Lahden toisella laidalla erottuu Portovenere, kun taas La Spezia jää niemen taakse piiloon.

lerici_18


Etruskien perustamalla Lericillä on pitkä historia, joka ulottuu kauas ennen ajanlaskumme alkua. Linnoitus sai alkunsa 1100-luvun puolivälissä, minkä jälkeen sitä laajennettiin ja muokattiin useamman sadan vuoden ajan. Pisalaiset ja genovalaiset taistelivat keskiajalla kiivaasti Lericin hallinnasta, minkä jälkeen kylä jäi lopulta viimeksi mainittujen haltuun. Nykyiseltä kartalta Lerici löytyy niukasti Ligurian puolelta, vain muutaman kilometrin päästä Toscanan rajasta.

lerici_05


Palaamme linnoituskukkulalta alas samaa kujaa pitkin kuin tulimmekin, mutta pysähtelemme vielä moneen kertaan ihailemaan kuvauksellisia taloja. Seinien maalipintojen epätasaisuus miellyttää silmää ja rakennuksissa on hauskoja pikku yksityiskohtia koristeellisista ovenkolkuttimista lähtien. 

lerici_11


Suunnistamme Piazza Garibaldin laidalla sijaitsevaan gelateriaan ostamaan jäätelöä. Kuinka ollakaan, Tommason sunnuntailounas on tällä välin päättynyt ja hauska vesseli on täällä jäätelötötterö kourassaan. Itse olen tottunut syömään jäätelöni kupista ja mauksi valitsen nyt suosikkiani amarena-kirsikkaa. Nautimme jäätelöt varjoisalla kujalla, jota pitkin lähtisi viitan perusteella vaelluspolku Tellaron kylän suuntaan. Patikointimahdollisuuksia olisi Lericin ympäristössä enemmänkin.

lerici_04


Kurkistamme aukion laidalla kohoavaan pieneen kirkkoon. Viisisataa vuotta vanha Oratorio di San Rocco näyttää kauniilta. Käyn sytyttämässä kynttilän samaan tapaan kuin monessa muussakin ulkomaisessa kirkossa. 

lerici_14


Lerici sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä La Spezian satamakaupungista. Meille löytyi parkkipaikka majoituksen puolesta, mutta sain käsityksen, että pysäköinti saattaa olla vaikeaa varsinkin kesäkaudella. Lericiin pääsee La Speziasta käsin paikallisbussilla ja myös Cinque Terren lautat kulkevat Lericiin satamaan.

lerici_16


Lerici ja esimerkiksi samaan kuntaan kuuluva Tellaron kalastajakylä tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseville Cinque Terren kylille. Siinä missä syystäkin supersuosittu Cinque Terre pursuaa turisteja, voi Runoilijoiden lahden itärannalla nauttia paljon hiljaisemmista tunnelmista. Lerici on myös hyvä tukikohta retkille, vaikkakin Cinque Terreen tutustumista ajatellen La Spezia tai Levanto ovat vielä kätevämpiä. Oli joka tapauksessa mukavaa viettää aikaa Lericissä ja nauttia kylän tunnelmasta varsinkin leppoisana sunnuntai-iltapäivänä. Hyvin tuntui viihtyvän Tommasokin.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja