Seuraa somessa

Lähtöportti

Elämäni ensimmäiset ulkomaanmatkat

Julkaistu

-

Kolmården, Legoland, Tallinna, Lofootit ja Leningrad. 80-luvulle sijoittuneilla ensimmäisillä ulkomaanmatkoillani ei lennetty etelän aurinkoon, vaan kerättiin loppuiän kestäviä muistoja erilaisista naapurimaista.

Haluan nyt vastata Kaukokaipuu-blogista lähteneeseen haasteeseen, jossa kerrotaan elämän ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Koska monet lapsuusiän matkoistani olivat melko lyhyitä, katsoin parhaaksi muistella kerralla viittä ensimmäistä reissuani. Monet muistikuvat ovat haalistuneet vanhojen valokuvien tavoin, mutta turhaan ei ole näitäkään matkoja tehty. Hauskaa oli ja toisaalta reissut ovat olleet myös monin tavoin opettavaisia.



RUOTSI 1983

Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautuu Ruotsiin samana kesänä, jolloin olen täyttänyt seitsemän vuotta. Lähdemme äidin ja isän kanssa matkaan Silja Linen pari vuotta aiemmin valmistuneella Silvia Reginalla, joka on 80-luvun suurimpia autolauttoja. Ainakin ohittamamme Viking Linen Apollo III näyttää paljon pienemmältä.


Perillä Tukholmassa ihmettelen eniten sitä, kuinka vanhempani osaavat suunnistaa oikeaan suuntaan näin oudossa paikassa. Majoitumme Hotel Malmeniin (nykyinen Scandic Malmen) Södermalmilla. Näemme Tukholmassa muun muassa kuninkaanlinnan vahdinvaihdon sekä vanhankaupungin katuja. Päässäni on Ruotsin väreihin täydellisesti sopiva sinikeltainen lippalakki.


Matkan pääkohde on Kolmårdenin eläinpuisto, jonne menemme bussilla. Jännittävintä on bussikyyti safarialueella, jossa villieläimet saavat kulkea vapaasti. Muistan erityisesti suuren karhun, joka jää pitkäksi aikaa tutkimaan edellä ajaneen henkilöauton valoja. Sen lisäksi mieleen on jäänyt kotieläintilan vuohilauma, joka haluaa puskea minut kumoon vaikka väkisin.



TANSKA 1985

Toisen ulkomaanmatkan odotetuin kohde on Tanskan Legoland. Sinne pääseminen tuntuu suurelta unelmalta, koska vietän lapsuuttani tiiviisti Legojen parissa. Mieluisana matkaseurana on tällä kerralla vanhempien lisäksi myös kummitätini. Opastettu bussikiertomatka alkaa taipaleella Helsingistä Turkuun, josta jatkamme laivalla Tukholmaan. Naapurihytin äänet kuuluvat hyvin seinien läpi. Seuraavana päivänä vieraillaan Eskilstunan eläintarhassa, jossa sadekuuro laskee tunnelmaa. Pitkä ajomatka vie Göteborgin satamaan, josta jatkamme Stena Linen aluksella Tanskaan ja viimein yöksi Ålborgiin.


Sadesää jatkuu Århusissa, jossa on aikaa tutustua Den Gamle By -ulkoilmamuseoon. Mieleeni jää erityisesti vanhanaikainen posti, sillä kerään tuohon aikaan innokkaasti postimerkkejä. Sade hellittää päivän toisessa kohteessa Givskudin eläinpuistossa, jonka safarialueella näemme leijonia. Illaksi ehdimme mukavaan Vejlen kaupunkiin, jossa on kiva tehdä pitkä iltakävely.


Matkan odotettu kohokohta on joka tapauksessa Legoland, jonka portteja katselen bussin ikkunasta malttamattomana. Ihastelen sisään päästyämme tuhansista palikoista rakennettuja pienoismaailmoja, joiden joukosta löytyy myös aidolta näyttävä Punkasalmen rautatieasema.


Käymme näköalatornissa sekä parissa muussa huvipuistolaitteessa, mutta itseäni kiinnostavat erityisesti palikoista tehdyt rakennukset. Käymme myös esimerkiksi intiaanikylässä, mutta minua harmittaa, ettei siellä ole oikeastaan Lego-palikoita lainkaan. Olisin viihtynyt Legolandissa kauemminkin, mutta samana päivänä pitää ehtiä vielä Odensessa sijaitsevaan H.C. Andersenin museoon.


Kööpenhaminaan on varattu hieman enemmän aikaa, sillä vietämme siellä kaksi yötä. Hotelli tosin sijaitsee suuren tien varrella jossakin keskustan ulkopuolella. Opin aamiaisella kantapään (kirjaimellisesti ottaen reisien) kautta, että maailmassa on myös löysäksi keitettyjä kananmunia. Vahingosta viisastuneena pakkaan vielä tänäkin päivänä aina munahousut eli varahousut matkalle mukaan. Kööpenhaminassa on paljon ohjelmaa, sillä käymme esimerkiksi Amalienborgin linnassa sekä akvaariossa. Syömme eväitä Strøgetin varrella ja toteamme että Pieni Merenneito on todellakin pieni. Illalla mennään tietenkin Tivoliin, jossa riittää monenlaisia houkutuksia.


Paluumatkalla ajetaan yhdessä päivässä Kööpenhaminasta Tukholman satamaan. Juutinrauman siltaa ei vielä ole, joten käytämme lauttayhteyttä Helsingørista Helsingborgiin. Laivan kannelta häämöttää Kronborgin linna. Jossakin loputtoman pitkän E4-tien varrella pysähdytään ravintolaan, jossa tarjoilijat huutavat valmistuneiden annosten numeroita kovaan ääneen ruotsiksi. Syön lihapullia, kuten monta kertaa muutenkin matkan aikana. Ne ovat eri ravintoloissa aina eri muotoisia ja vaihtelevan kokoisia. Lihapullien lisäksi muistan tältä matkalta pitkät punaiset tanskalaiset nakit eli pølserit. Ruotsissa haluan aina tilaisuuden tullen 88-nimisen jäätelöpuikon.



TALLINNA 1985

Tallinnaan matkustaminen ei ollut kesällä 1985 yhtä yksinkertaista kuin itsenäisen Viron aikaan. Viisumi on pitänyt hankkia hyvissä ajoin ja täytän Georg Otsin kannella jotakin tärkeää lomaketta, johon opettelen kirjoittamaan nimeni kyrillisillä kirjaimilla. Tallinnan sataman aula on täynnä laivamatkustajia odottavia ihmisiä. Majoitumme Viru-hotelliin ja saamme huoneen melko korkealla sijainneesta kerroksesta. Näköalassa on ihmettelemistä, kuten myös käytävällä päivystävässä kerrosvalvojassa. Kulman takaa löytyy vanhakaupunki kävelykatuineen.


Tallinnan ilmapiiri tuntuu ainakin lapsen mielestä ahdistavalta, sillä kaduilla näkyy miliisejä ja sotilaita. Ilta-aurinko paistaa Linnahallin betonirakenteille, pikkupojat kerjäävät purukumia ja monet ohikulkijat puhuvat venäjää. Kaubamajassa minua säälittää eräänlainen pehmohiiri, jonka haluan ostaa ja kuljettaa turvaan Neuvostoliiton ulkopuolelle. Se on erikoista kimmoisaa materiaalia ja murenee myöhemmin kotona palasiksi.


Kolmepäiväisen matkan ohjelmaan kuuluu kiertoajelu, jonka aikana näemme kansantanssia Rocca al Maren ulkoilmamuseossa sekä vierailemme Georg Otsin haudalla ja suurella laululavalla. Opas vie meidät myös Tallinnan näköalapaikoille, mutta joutuu vaikenemaan monen suomaisturistien esittämän kysymyksen kohdalla.


Käymme myös Piritan satamassa, jossa Esko Reckhardt voitti purjehduksen olympiakultaa muutamaa vuotta aiemmin. Piritan hiekkarannalla myydään mielestäni maailman huonointa jäätelöä, sillä se maistuu vain jäädytetyltä maidolta. Ostoksia tehdään Raadinapteekissa, josta saadaan mummon toivomaa käärmesalvaa tuliaisiksi.


Isälleni meinaa tulla satamassa ongelmia, sillä hän erehtyy ottamaan kameransa esille, vaikkei ole edes kuvaamassa mitään. Miliisi vie hänet sivummalle ja käskee valottaa filmin, mutta vaikuttaa kuitenkin ystävälliseltä ja huolehtii siitä, ettei pilalle mene useampaa kuvaa. Satamasta on kaikesta huolimatta Georg Otsin kannelta otettu kuva muistona.

Jos Neuvostoliiton aika Tallinnassa kiinnostaa, suosittelen Viru-hotellissa toimivaa KGB-museota. Olen kirjoittanut siitä jutun Vakoilutarinoita Viru-hotellin KGB-museossa.



LOFOOTIT 1986

Opastettu bussimatka Lofooteille on kuuden päivän tehokas kierros, jonka varrelle ei jää juuri ylimääräistä lepoaikaa. Nousemme kyytiin Hyvinkäältä, josta ajetaan ensin Vaasaan, matkustetaan neljä tuntia laivalla Pohjanlahden yli Uumajaan ja jatketaan vielä samana iltana Tärnabyhyn saakka. Minua harmittaa, että nukahdan kesken pitkän päivän, sillä olisin halunnut nähdä kaikki Sinisen tien maisemat. Istun koko kiertomatkan ajan äidin vieressä bussin etuosassa, ja isä saa seurakseen yksin matkustavan miehen. Toisin kuin Legolandin-matkalla, olen nyt koko seurueen ainoa lapsi.


Matka jatkuu Ruotsista Norjan puolelle ja bussi on mäkisillä teillä lähes suorituskykynsä rajamailla. Pysähdymme ensin Mo i Ranaan ostoksille ja sitten Fauskessa sijaitsevaan kalaravintolaan, jossa syön hyvänmakuista ruijanpallasta. Yllä oleva kuva on tuosta ravintolasta.


Saavumme vielä samana päivänä Saltraumenin vuonolle, jossa ihmettelemme suuren sillan juurella vuolaasti virtaavaa vuorovettä. Yön vietämme rannikolla Bodøssä, jossa ehdimme tehdä pitkän iltakävelyn. Norjassa syödään muun muassa oudonmakuista kutunjuustoa, mutta uudet ruokakokemukset eivät jää siihen. Elämäni ensimmäinen hampurilainen ostetaan jonkinlaisesta nakkikioskista, jonka myyjänä toimivalla pojalla on värjätyt hiukset. Purilainen maistuu hyvältä ja sen välissä on paljon majoneesia.


Kolmantena päivänä pääsemme viimein Lofooteille, vaikka matkaan tuleekin mutkia. Meitä hakemaan tulossa ollut lautta ajaa karille ja joudumme odottelemaan seuraavaa alusta kolmisen tuntia. Laskuvesi tyhjentää sillä välin satama-altaan ja löydämme isän kanssa sen pohjalta hienoja simpukankuoria. Viivymme Lofooteilla vain yhden yön, joten saarista ei jää lopulta paljoakaan muisteltavaa. Päällimmäisenä jäävät mieleen lautan kannelta nähdyt huikeat maisemat. Pilvet roikkuvat matalalla ja välillä sataa, mutta maisemia pitää silti ihailla tuulisella kannella.


Paluumatkalla yövymme vielä Norjan puolella Narvikissa, jossa kiivetään Narvikfjelletille katsomaan maisemia ja ihmettelemään rinteillä säilynyttä lunta. Ruotsin puolelle palattuamme käymme katsomassa Kiirunan nähtävyyksiä ja majoitumme viimeiseksi yöksi Skellefteån keskustaan. Hotellihuoneen televisiossa on urheilukanava ja sieltä tulee amerikkalaista jalkapalloa. Aamulla käydään vielä Skellefteån torilla. Omat hankintani reissun varrelta ovat lähinnä eri paikkakuntien viirejä, sillä ne ovat 80-luvulla suosittuja matkamuistoja.



LENINGRAD 1987

Kesällä 1987 lähdemme Leningradin-risteilylle Sally Albatrossilla. Vietämme pienellä porukalla sukulaispariskunnan häiden vuosipäivää, minkä kunniaksi minäkin saan laivan baarissa hienon hedelmäjuoman. Vielä suurempi ihmetyksen aihe on sukulaismiehen syömä katkarapuvoileipä, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Leningradin lähestyessä tähystetään kannella Kronstadtin sotilastukikohtaa ja katsellaan, kuinka alus lipuu Neva-joen suulle.


Päivä Leningradissa on täynnä opastettua ohjelmaa. Pääkohteena on Pietarhovin palatsi sekä puutarha, johon tutustumme aurinkoisessa säässä. Katselen matkan varrella bussin ikkunasta suuria ja ankeita kerrostaloja miettien, millaista täällä olisi asua.


Ruokailu on järjestetty suureen leningradilaiseen ravintolaan, jossa esiintyy värikkäästi pukeutunut tanssiryhmä. Ennen satamaan palaamista käydään vielä ulkomaalaisille suunnatussa valuuttakaupassa eli berjoskassa, josta ei kuitenkaan löydy mitään mielenkiintoista. Kun palaan Nevan suulle seuraavan kerran vuonna 2018, on kaupungin nimi Pietari ja ostosmahdollisuudetkin toista luokkaa.

Haaste ensimmäisistä ulkomaanmatkoista on lähtöisin Kaukokaipuu-blogista ja siihen voi tarttua kuka tahansa, joka haluaa palata muistelemaan matkailutaipaleensa alkua.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

1 kommentti

  1. Maisemaonnellinen Johanna

    8.2.2021 at 22:22

    Voi mikä mainio nostalgiapläjäys!

    Tuo norjalainen vuohenjuusto (etenkin pienessä aurlandilaisessa kuttulassa käsin tehty) on parasta juustoa mitä tiedän. Sen takia pitää joskus mennä käymään siellä uudelleen. Ja luulenpa että otan kaiken varalta mukaani myös munahousut 😁

    • Mika / Lähtöportti

      9.2.2021 at 9:58

      Kiitos Johanna! Norjaan voi palata juuston, maisemien tai monen muunkin syyn takia. Itse olen matkustanut siellä ihan liian vähän, mutta eiköhän uusien Norjan-reissujenkin aika vielä tule. Munahousut mukaan joka tapauksessa! 😅

  2. Kivalta kuulostavia matkoja! Kolmårdenissa olen itsekin lapsena käynyt, vaikka muistikuvat onkin hataria. Positiiviset mielikuvat ovat kuitenkin siitäkin matkasta jääneet. Me taidetaan osallistua tähän kirjoittamalla juttu meidän ensimmäisestä yhteisestä matkasta.

    • Mika / Lähtöportti

      10.2.2021 at 20:50

      Kiitos Mikko! Juttu teidän ensimmäisestä yhteisestä matkasta olisikin hyvä, kun teette blogia yhdessä. Siitä on myös varmasti tuoreemmat mielikuvat kuin lapsuuden ensimmäisistä matkoista 😀

  3. Kohteena maailma / Rami

    9.2.2021 at 23:32

    Upeaa tarinointia upealta kirjoittajalta! Kivoja kuvia, kivoja reissuja. Tässä pitää vakavasti harkita, lähteekö moiseen mukaan 😊

    • Mika / Lähtöportti

      10.2.2021 at 20:52

      Kiitos Rami! Lähde ihmeessä mukaan, olisi kiinnostavaa lukea sunkin ensimmäisistä reissuista 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lähtöportti

Elämäni 12 tärkeintä matkaa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Jotkut matkat jäävät mieleen paremmin kuin toiset ja saattavat jopa jättää tavalla tai toisella jäljen sydämeen. Listasin nyt tähänastisen elämäni kaksitoista tärkeintä ja ikimuistoisinta matkaa.

Sain inspiraation tähän juttuun muutamissa matkablogeissa kiertäneestä haasteesta, joka sai käsittääkseni alkunsa Elinan matkalaukussa -Instagram-tilillä ja siirtyi blogien puolelle Reissukuumeen sivuilla lokakuussa 2023. Ajattelin jo tuolloin vastata haasteeseen, mutta juttu jäi kirjoittamatta, kun totesin etten osaa valita vain viittä matkaa. Asia palasi nyt uudelleen mieleeni ja päätin kirjoittaa asiaan liittyvän postauksen, joskin omin lupineni kahteentoista matkaan laajennettuna.

dingle_03


Matkojen valinta oli edelleen todella vaikeaa, sillä monta ikimuistoista reissua jäi nytkin mainitsematta. Tarkistin tilastoistani, että olen tehnyt jo kaikkiaan 118 ulkomaanmatkaa, minkä lisäksi mieleeni tulee myös monta hienoa reissua Suomessa. Yritin valita mukaan ne kaikkein unohtumattomimmat ja merkityksellisimmät reissut, joista moneen liittyy myös jonkinlainen matkailuelämään liittyvä käännekohta. Tässä ne ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta kokemuksesta tuoreimpaan.


Kahtia jaettu Keski-Eurooppa 1988

Olin ehtinyt käydä jo Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Neuvostoliitossa ennen ensimmäistä lentoani ulkomaille. Münchenistä alkanut seuramatka vei bussin kyydissä paikkoihin, jotka eivät olisi enää muutaman vuoden kuluttua entisellään. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu arvokkaalta, että ehdin nähdä rautaesiripun jakaman Euroopan omin silmin. Ymmärrän maanosamme historiaa paremmin, kun muistelen Tšekkoslovakian raja-asemaa, Berliinin muuria ja Itä-Saksan moottoriteitä. Vaikkei tällä matkalla löytynytkään erityistä suosikkikohdetta, lisäsi ensimmäinen kosketukseni Keski-Eurooppaan intoa tutustua maailmaan entistä laajemmin.

Lue lisää: Euroopassa kesällä 1988


parhaatmatkat_venetsia

Italian kiertomatka 1989

Vaikka edellä mainitulla matkalla ei löytynytkään suosikkikohdetta, se tapahtui sitäkin voimakkaammin heti seuraavana kesänä. Pääsin ensi kertaa Alppien eteläpuolelle ja rakastuin Italiaan lähes kirjaimellisesti ensi silmäyksellä. Muun muassa maan tunnelma, maisemat, ihmiset ja kieli ihastuttivat tavalla, joka on pitänyt tiukasti otteessaan koko elämäni ajan. Italia-suhteeni tärkeimmät kulmakivet ovat ruoka ja jalkapallo. Yksi elämäni merkityksellisimmistä pienistä hetkistä olikin Inter Milanon sinimustan lipun ostaminen Firenzestä elokuun toisena päivänä 1989. Kävimme tällä matkalla myös Assisissa, Roomassa, Sienassa, Venetsiassa ja San Marinossa.


parhaatmatkat_sintra

Kavereiden kanssa Portugalissa 1995

Tein vanhempieni kanssa kaikkiaan kymmenen ikimuistoista matkaa, ennen kuin tuli aika lähteä ensi kertaa maailmalle kavereiden seurassa. Ylioppilaslakki Keravan lukiosta oli juuri hankittuna ja kesäinen aurinko porotti, kun saavuimme Juhan ja Mikan kanssa Lissaboniin. Erilainen seura toi reissaamiseen uudenlaisia ulottuvuuksia ja ennen kokematonta vapauden tunnetta. Vietimme suurimman osan pariviikkoisesta matkasta Lissabonissa, mutta lähdimme muutamaksi päiväksi seikkailemaan muun muassa Sintraan, Évoraan ja Albufeiraan. Mieleeni ovat jääneet myös Cabo da Rocan kalliot, joiden päällä mietin avoinna ollutta tulevaisuuttani lukioelämän jälkeen.

Lue lisää: Cabo da Roca – ajatuksia maailman reunalla


Kuukauden Interrail 1997

Olen aina ollut hyvin Eurooppa-henkinen ihminen, enkä vielä 1990-luvulla osannut kunnolla edes haaveilla kaukomatkoista. Niinpä kuukauden mittainen Interrail olikin todellinen unelmien täyttymys ja vei matkojen tuoman vapauden tunteen taas aivan uudenlaiselle tasolle. Junat ovat minulle mieluisa kulkuväline, ja nautin siitä kuinka maata pitkin matkatessa saa seurata maisemien vaihtumista aivan eri lailla kuin lentäessä. Interrail kaverini Juhanin kanssa vei kahdeksaan eri maahan, tarjosi valtavasti uusia kokemuksia ja antoi varmuutta siitä, kuinka hyvin omin päin matkatessa pärjää maailmalla.

Lue lisää: Interrail-muistoja: Saksa, Itävalta, Italia ja Sveitsi, Interrail-muistoja: Ranska, Englanti, Belgia ja Hollanti


parhaatmatkat_sosua

Kihlajaismatka Dominikaaniseen tasavaltaan 2002

Vuosituhat vaihtui ja oma maailmani muuttui monin tavoin. Löysin rinnalleni tyttöystävän, joka on nykyään rakas vaimoni. Ehdimme tehdä pari lyhyempää reissua ennen ensimmäistä kaukomatkaamme, joka oli myös kihlajaismatkamme. Kohteena oli Dominikaaninen tasavalta, johon tutustuimme Sosúan rantakaupungista käsin tehdyillä retkillä. Oli mielenkiintoista aistia Karibian eksotiikkaa ja nähdä merengue-musiikin tahdittamaa rentoa elämää. Elämyksiimme kuuluivat paratiisirannat, vehreä viidakkomainen luonto, snorklaaminen, maastopyöräily sekä vierailut pienissä paikallisissa kylissä. Ehdimme käväistä myös pääkaupungissa Santo Domingossa.


parhaatmatkat_galway

Ensikosketus Irlantiin 2004

Viihdyn yleensä siellä minne satun menemään, mutta jotkut maat ovat tehneet poikkeuksellisen vaikutuksen. Siinä missä Italia herättää minussa suurta intohimoa, tarjoaa Irlanti puolestaan ainutlaatuista kodikkuuden tunnetta. Ensimmäinen Irlannin-matkamme vei meidät upeisiin länsirannikon maisemiin. Kävimme Galwayn kaupungista käsin tutustumassa karuihin Burrenin kallioihin, Connemaran turvesoihin sekä yksinäisiin Aran-saariin. Löysin sielunmaisemani hieman etelämpää vihreänä kumpuilevasta Killarneyn kansallispuistosta. Kiersimme myös kuuluisan Ring of Kerry -autoilureitin sekä näimme kauniin Dinglen niemimaan. Lopuksi suuntasimme pääkaupunkiin Dubliniin. Olen käynyt Irlannissa viidesti, mutta edellisestä kerrasta on jo aivan liian kauan.

Lue lisää: Täydellinen matka Irlantiin


parhaatmatkat_japani

Ensimmäinen matka Japaniin 2006

Italian ja Irlannin lisäksi löytyy vielä kolmas valtio, johon tutustumisen haluan nostaa erikseen esiin. Japania on helppo kuvailla yhtä aikaa sekä omituisimmaksi että turvallisimmaksi käymäkseni matkakohteeksi. Japanin kulttuuri ja pitkä historia kiehtovat monin tavoin, nähtävää on laidasta laitaan ja sykähdyttäviä kokemuksia voi hakea niin luonnosta kuin jättimäisistä metropoleistakin. Keväällä 2006 näimme kirsikankukkia Kiotossa, seikkailimme luontopoluilla Fuji-vuoren lähettyvillä sekä heittäydyimme Tokion vilinään. Palasimme Japaniin vain pari vuotta ensimmäisen matkan jälkeen, mutta kolmas matka on edelleen vain suunnittelun asteella.


Häämatka Seychelleille 2007

Elämän tärkeimmistä matkoista puhuttaessa ei missään tapauksessa voi sivuuttaa häämatkaa. Halusimme lähteä heti häidemme jälkeen maanpäälliseen paratiisiin, joten kohteeksi valikoitui Intian valtamerestä löytyvä Seychellien saariryhmä. Kävimme kolmella eri saarella, joilla kaikilla vietimme neljä yötä. Etsimämme paratiisi löytyi näistä saarista pienimmältä eli La Diguelta. Siellä ei ollut autoja, vaan palmurannalta toiselle poljettiin vanhoilla polkupyörillä. Trooppinen tunnelma vei mennessään, eikä meitä suuremmin haitannut edes matkatavaroiden saapuminen perille useamman päivän myöhässä. Oli mukavaa kierrellä myös Seychellien kahdella suurimmalla saarella Praslinilla ja Mahélla, mutta parhaat häämatkamuistot sijoittuvat silti La Diguelle.

Lue lisää: Häämatkamuistoja Seychelleiltä – La Digue, Häämatkamuistoja Seychelleiltä – Praslin, Häämatkamuistoja Seychelleiltä – Mahé


Vuokratalo Umbriassa 2011

Uusi vuosikymmen toi mukanaan elämää rikastuttavan lapsiperhearjen. Matkailutahti vain kiihtyi, vaikka reissaaminen pienten lasten kanssa vaatikin uudenlaista asennetta ja oli hetkittäin raskasta. Esikoisen ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Keski-Italiaan Umbrian alueelle. Lomatalon vuokraaminen Italiasta oli ollut kaukainen haave, jonka toteutumiselle tällainen perhematka tuntui sopivalta hetkeltä. Mukaan lähtivät myös appivanhempani, vaimon sisarukset sekä hieman muutakin sukua, joten olimme melkein kuin aito italialainen suurperhe. Vauva nukkui päiväunia oliivipuun alla, oppi konttaamaan kylmällä kivilattialla ja maisteli elämänsä ensimmäistä jäätelöä Orvieton tuomiokirkon varjossa. Kolmen sukupolven matkat erilaisille lomataloille ovat jatkuneet tiiviisti tästä ensi kokemuksesta lähtien.

Lue lisää: Lago Trasimeno – italialainen sielunmaisemani, Neljä kaupunkia Umbriassa


Kesäinen Sisilia 2018

Koko 2010-luku oli täynnä onnistuneita matkoja, joista on vaikea nostaa jotain tiettyä muiden yläpuolelle. Kävimme useamman kerran esimerkiksi upealla Madeiralla, mutta itselleni sykähdyttävintä oli ehkä sittenkin päästä ensimmäistä kertaa Sisiliaan. Vietimme saarella kaksi viikkoa, joiden aikana ehdimme nähdä kiinnostavia kaupunkeja ja vaihtelevia maisemia. Matkan alkupuoliskoksi majoituimme vuokrataloon, jonka uima-altaalta sai ihailla rauhallisesti savuavaa Etnaa. Jälkimmäisen viikon vietimme saaren kaakkoisosassa Val di Noton alueella, jonka hienot barokkikaupungit näyttivät tutuilta Komisario Montalbano -televisiosarjan ansiosta.

Lue lisää: Sisilian parhaat palat


frigiliana_2022_14

Syksy Andalusiassa 2022

Maailman pysäyttänyt koronapandemia opetti, että unelmia kannattaa toteuttaa heti tilaisuuden tullen. Oma matkailumme palaili entisille raiteilleen jo syksyllä 2021, jolloin pandemian siirtämille matkoille lähteminen tuntui poikkeuksellisen hyvältä. Pitkään odotettuja suurempia unelmia alkoi toteutua lokakuussa 2022, kun lähdimme kuudeksi viikoksi Espanjaan. Olimme haaveilleet jo kauan jopa kokonaisen talven viettämisestä ulkomailla, mutta kuudenkin viikon järjestyminen tarkoitti meille selvästi pisintä kerralla ulkomailla vietettyä aikaa. Majoituimme kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi Áloraan, kolmeksi seuraavaksi Sevillaan ja loppuajaksi Frigilianaan. Aika kului kovin nopeasti, mutta ehdimme heittäytyä välimerellisiin tunnelmiin perusteellisemmin kuin koskaan aiemmin.

Lue lisää: Andalusian maaseudun tunnelmaa Álorassa, Ihastuttavan upea Sevilla, Leppoisa viikko Frigilianan laaksossa ja kylällä


kalifornia_golden_gate

Unelmien Kalifornia 2023

Matkustamme paljon Euroopassa, mutta kaukomatkat ovat harvinaisempia. Yksi kauan haaveissa ollut matkakohde oli Kalifornia, jonne suuntasimme koko perheen voimin kesäkuussa 2023. Kolmen viikon mittaisen matkan aikana kiertelimme ympäri Los Angelesia, ajoimme muutaman päivän Tyynenmeren rantaa seurailevaa Highway 1:tä pohjoiseen ja pääsimme lopuksi nauttimaan San Franciscosta. Vielä jälkeenpäinkin on tuntunut melkein uskomattomalta, että näimme omin silmin muun muassa Hollywoodin, Beverly Hillsin, Warner Brosin studiot, Disneylandin, Venice Beachin, Alcatrazin ja Golden Gaten. Kannustankin kaikkia lähtemään juuri niille matkoille, joilla on mahdollista toteuttaa suuria unelmia.
 
Lue lisää: Kalifornian-matkan parhaat palat

Jatka lukemista

Lähtöportti

Lähtöportin uusi aika

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Lähtöportti on jättänyt Rantapallon taakseen ja löytyy nyt osoitteesta www.lahtoportti.fi. Perille pääsee myös osoitteella www.lähtöportti.fi.

Rantapallo lakkauttaa blogiportaalinsa elo-syyskuun vaihteessa, joten Lähtöportin tuli aika itsenäistyä omaan osoitteeseensa. Vaikka muutos olikin pakon sanelema, uskon siitä seuraavan paljon hyviä asioita.
 
Lähtöportin ensimmäinen julkaisu näki päivänvalon 1.11.2015 ja Rantapallon blogiportaalin aikana postauksia kertyi kaikkiaan 480 kappaletta. Ne kaikki ovat nyt luettavissa uudessa osoitteessa. Vaikka blogin elämä jo jatkuukin uudessa kodissa, on osa muuttolaatikoista yhä purkamatta. Toisin sanoen tekninen taustatyö on edelleen kesken, mutta toisaalta ehdin taas pienen tauon jälkeen tuottamaan myös uutta sisältöä.

Seuraavien kuukausien aikana on tulossa juttuja ainakin tuoreimmalta matkaltamme Itävallan Tirolista sekä kesäkuisesta Kaliforniasta. Esimerkiksi Sevillasta ja Berliinistä on jäänyt vielä monta kohdetta esittelemättä ja luvassa on tietenkin myös uusia reissuja eri kohteisiin. Italia pysyy tärkeänä juttujen aiheena jatkossakin.

Pysykäähän mukana matkassa ja muistakaa seurata Lähtöporttia myös Facebookin ja Instagramin kautta. Kiitokset Rantapallolle yhteisistä vuosista ja mukavaa loppukesää kaikille!

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja