Seuraa somessa

Montenegro

Kissanpäiviä Kotorissa

Julkaistu

-

Kapean merenlahden päässä sijaitsevasta Kotorin vanhastakaupungista on tullut yksi Montenegron suosituimmista nähtävyyksistä. Olimme onnekkaita päästessämme kuvauksellisille kujille päivänä, jolloin vastaan tuli enemmän kissoja kuin ihmisiä. 

Heräilemme aurinkoiseen aamuun vuokra-asunnossa Kotorinlahden rannalla. Huhtikuinen ilma lämpenee mukavasti pariinkymmeneen asteeseen jo aamupäivän aikana. Lyhythihaisella paidalla pärjää siis mainiosti, kun kävelemme parin kilometrin matkan Kotorin vanhaankaupunkiin. Taitamme taipaleen rantaa seurailevaa tietä pitkin ja pysähdymme välillä kokeilemaan sormillamme meriveden viileyttä.

kotor_06

Muurien ympäröimä vanhakaupunki on poikkeuksellisen yhtenäinen kokonaisuus. Astumme kauniille kujille merenpuoleisen pääportin kautta. Portin luona riittää hetken kuhinaa, sillä paikalle osunut turistiryhmä haluaa kuvata aukion laidalla kohoavan kellotornin. Vanhankaupungin nähtävyyksiin kuuluu myös muutamia kirkkoja sekä pari pientä museota.

kotor_12

Mitään ehdotonta yksittäistä nähtävyyttä ei ole, vaan Kotoria voi hyvällä omallatunnolla tutkia ilman sen kummempaa päämäärää. Kävely vanhojen rakennusten keskellä on nautinto. Istahdamme kahvilan terassille lepuuttamaan jalkojamme ja haukkaamaan hieman huikopalaa.

kotor_16

Kissoja juoksentelee pitkin kujia ja aukioita poikkeuksellisen paljon. Ei ole ihme, että niistä on tullut Kotorin epävirallinen symboli. Myös kaupungin vanha italialainen nimi Cattaro kuulostaa englanninkielisten matkailijoiden korvaan teemaan sopivalta, vaikkei sillä oikeasti olekaan kissojen kanssa mitään tekemistä. Kotorista löytyy jopa pieni kissamuseo, jonne on kerätty kaikkea mahdollista katteihin liittyvää postikorteista ja kolikoista lähtien.

kotor_04

Jätämme museon väliin, mutta päädymme pieneen kissa-aiheiseen kauppaan. Kaksi kissaa nukkuu tyytyväisinä laatikossa avoimen ikkunan alla ja puolentusinaa niiden toveria seikkailee lattialla. Silitän hetken pientä raidallista, joka puskee jalkaa ja kehrää pian kovaan ääneen.

kotor_03

Kassakoneen luona päivystävä rouva kertoo pitäneensä kauppaa kotikaupungissaan jo neljännesvuosisadan ajan, mutta keskittyneensä pelkästään kissoihin pari vuotta sitten. Kissat ovat hänelle sydämenasia, ja suurin osa kaupan tuotosta meneekin hoiviin otettujen kulkukissojen ruokkimiseen. Jos hän raaskii joskus lähteä matkalle, kuluu rahaa entistä enemmän, sillä hänen täytyy soitella jatkuvasti kissojen sijaishoitajalle kuulumisia kysellen. Omapahan on valintani, nainen naurahtaa, ja lähtee hakemaan takahuoneesta uutta ruokapurkkia nelijalkaisille ystävilleen.

kotor_02

Vanhankaupungin takaa lähtee suosittu polku ylös Kotoria vartioivan vuoren rinteille. Monet matkailijat kiipeävät reilun kilometrin mittaisen jyrkän reitin Kotorin linnoitukselle saakka. Nelivuotiaskin nousee portaalta toiselle intoa puhkuen, mutta tyydymme silti ihailemaan maisemia alempana sijaitsevan kappelin luota. Aurinkoinen kevätilma on lämmennyt suorastaan helteiseksi, emmekä halua näännyttää lapsia kesken päivän. Maisema kattojen ylle ja tyynelle merenlahdelle on häikäisevän hieno. Levähdämme hetken kappelin luona, kunnes palaamme takaisin alas.

kotor_01

Kotorin kujat johdattavat meidät aukiolle, jota hallitsee Pyhän Tripunan katedraali. Kirkon kaksoistornit kohoavat kaupungin kattojen yläpuolelle. Nälkä kurnii, joten jäämme aukion laidalla sijaitsevan Dekaderonin terassille. Keskitasoinen ravintola ajaa asiansa hyvin. Kalalajitelman parasta antia on kinkulla ja juustolla täytetty mustekala, mutta kokonaisuus ei nouse ikimuistoiselle tasolle.

kotor_13

Jäämme vielä ruoan jälkeen kiertelemään kuvauksellisessa Kotorissa. Tunnelma on leppoisa ja iltapäivä miellyttävän lämmin. Varjoisillakaan kujilla ei tunnu liian viileältä. Muutama katusoittaja on ottanut kitaransa esille ja baareista kantautuu leppoisaa musiikkia miellyttävän hiljaisella volyymilla.

kotor_07

Pysähdymme syömään pienet jäätelöt ja saamme jalkoihimme jälleen uuden naukuvan kaverin. Pistäydymme myös ortodoksisessa Pyhän Nikolauksen kirkossa ja löydämme vielä pari uutta kissa-aiheisia tuotteita myyvää kauppaa.

kotor_10

Kaupunki hiljenee ennen ravintoloiden iltavieraita, eikä seuranamme näy kissojen lisäksi kuin muutama satunnainen ohikulkija. Unescon suojelema vanhakaupunki tuntuu juuri sopivan kokoiselta. Kujia on riittävästi, mutta kaikki tulee silti kierrettyä melko nopeasti. Tällaiseen Kotoriin ei kerta kaikkiaan voi olla ihastumatta.

kotor_08

Ymmärrämme olleemme onnekkaita, sillä tänään ei saavu ainuttakaan risteilyalusta. Näemme itse asiassa laivan vasta viikon viimeisenä päivänä, jolloin jätämme Montenegron taaksemme. Kesäkaudella tilanne on toinen, sillä Kotorin satamaan saattaa silloin ankkuroitua jopa neljä laivaa kerrallaan. Niiden yhteenlaskettu matkustajamäärä nousee helposti yli kymmenentuhannen. Risteilylaituri sijaitsee kätevästi vanhankaupungin laidalla, joten voi vain kuvitella sitä tungoksen määrää, mikä pahimmillaan neljänkymmenen asteen helteessä vallitsee. Osa risteilymatkustajista lähtee toki muualle, mutta bussikuljetukset tukkivat ahtaat tiet nopeasti.

kotor_15

Keskusteluissa paikallisten ihmisten kanssa käy selväksi, ettei risteilyalusten saapumista Kotoriin pidetä hyvänä asiana. Kaupunki sijaitsee vuorten ympäröimän kapean merenlahden pohjukassa, ja sen halki kulkee vain yksi tie. Tuo tie johtaa pitkään tunneliin, joka on ainoa järkevä reitti esimerkiksi Budvaan, Tivatiin tai Podgoricaan. Eräs toimistovirkailija kertoo, että normaalisti Kotorin halki ajaa viidessä minuutissa, mutta risteilyalusten saapuessa jopa kahden tunnin ruuhka on täysin normaalia.

kotor_09

Tivatilainen taksikuski puolestaan valittelee, kuinka hänen täytyy tehdä 12-tuntisia työpäiviä perheensä elättämiseksi. Kyydillä Tivatista Kotoriin tienaa 10–15 euroa, mutta risteilypäivinä reilun kymmenen kilometrin matkaa ei ehdi ajaa kovin montaa kertaa edestakaisin. Hän yrittää joskus ehdottaa Tivatista Kotoriin haluaville turisteille vaihtoehtoisia retkikohteita, mutta joutuu yleensä asiakkaan toiveen mukaisesti jonottamaan Kotoriin johtavassa tunnelissa. Massaturismiin suhtauduttaisiin varmasti positiivisemmin, mikäli se toisi edes rahaa kaupunkiin. All inclusive -risteilyllä olevat matkailijat kuitenkin harvemmin kuluttavat maissa ja ostokset saattavat rajoittua yhteen vesipulloon. Risteilijöiden ympäristövaikutuksista keskimäärin alle 30 metrin syvyisen vuonomaisen lahden luontoon en ole perehtynyt tarkemmin. Toistaiseksi vesi näyttää kirkkaalta.

kotor_11

Ymmärrän risteilyjen olevan mukava lomailumuoto ja pidän merimatkoista itsekin. Toivoisin vain laivayhtiöiltä vastuullisuutta ja järjen käyttöä risteilysatamien valinnassa. Rajallisten liikenneyhteyksien päässä sijaitseva pikkuinen Kotor on paikka, jossa jättimäiset risteilyalukset eivät millään lailla sovi mittakaavaan. Esimerkiksi laivojen rajoittaminen yhteen päivässä luultavasti helpottaisi tilannetta. Suurikokoisissa satamakaupungeissa, oli sitten kyseessä Helsinki, Marseille tai vaikka Abu Dhabi, ei risteilyaluksen saapuminen varmasti aiheuta Kotorin kaltaisia ongelmia.

kotor_14

Vaikka maisemat kappelilta ja lahden rannoilta ovat kauniita, nousevat näkymät aivan uudelle tasolle vuorten rinteiltä nähtyinä. Seuraavassa postauksessa ajetaan 25 hiusneulamutkan kautta seudun komeimmille näköalapaikoille ja suunnistetaan kohti Lovćenin kansallispuistoa. Pysy mukana matkassa!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
8 kommenttia

Kommentit

  1. Tulee lueskeltua tosi paljon postauksia nyt Kroatian, Montenegron ja Albanian suunnilta sillä ollaan suuntaamassa sinne kesällä. Pitääpäs muistaa yrittää ajoittaa Kotoriin reissu siten, ettei sinne ole juuri sinä päivänä tulossa isoja risteilyaluksia. Osaatko sanoa, onko risteilyaluksia päivittäin kesällä, tuliko sellainen puheeksi kenenkään kanssa?

    Ps. Ihan mun lemppari toi toisiks viimeinen kuva veneineen!

    • Mika / Lähtöportti

      26.4.2017 at 21:28

      Mukava kuulla, että olette lähdössä tuolle suunnalle kesällä. Hienoja paikkoja, uskon että teille tulee hyvä reissu! Haluaisin itsekin joskus myös Albaniaan. Nähtiin jo kaukaisuudessa Albanian rantoja Skadar-järvellä, mutta ajateltiin että mennään siihenkin maahan sitten joskus ajan kanssa.

      Kotorissa on toki kesällä ihmisiä ilman laivojakin, mutta risteilypäiviä kannattaa välttää. Löysin tällaisen aikataulun, jossa näkyy Kotoriin saapuvat laivat tänä vuonna, toivottavasti tiedot on ajantasalla: http://crew-center.com/kotor-montenegro-cruise-ship-arrival-schedule-2017

  2. Susannastravels

    27.4.2017 at 23:40

    Hyvä että kissoista huolehditaan!
    Sardiniassa näin kun kissoja ja koiria ruokittiin, tarjottiin myös pullovettä katukoirille

    • Mika / Lähtöportti

      30.4.2017 at 18:18

      Ainakin Kotorissa näytti kissoille riittävän huolehtijoita, mutta toisaalta kissoja myös oli harvinaisen paljon. Monissa Välimeren maissa katueläimiä on ongelmaksi asti, toisille käy paremmin kuin toisille. Sardinia on muuten upea saari!

  3. Miika & Gia | matkakuume.net

    29.4.2017 at 14:16

    Tämä on tällaisen hullun kissanaisen ”pakko päästä” -kohde. Kiitos nyt vaan senkin asettamisesta kartalle. 😀

    Vaikuttaa ihanan rauhalliselta paikalta, jota ei olla ainakaan huhtikuussa vielä pilattu turismilla. Sesonkihan ei tietysti vielä ole päällä. Olisi vain fiksua jos viranomaiset ymmärtäisivät säätää jonkun rajoituksen noille risteilyaluksille – ja sen voisi pelata myös brändäämispelinä ”vain harvoille ja valituille” -tyyppisesti. Toivottavasti paikkaa ei turismilla täysin tuhota. :/

    • Mika / Lähtöportti

      30.4.2017 at 18:28

      Sinne vaan Kotoriin tapaamaan tuon puodin vieläkin hullumpaa kissanaista 😀

      Kotoria voi hyvin kutsua ihanaksi silloin, kun ei ole tungosta. Se unohtuikin tekstissä mainita, että Lonely Planet valitsi Kotorin vuoden 2016 parhaaksi kaupunkikohteeksi, joten suosio on varmasti senkin ansiosta noussut. Sinänsä ymmärrän, että turisteja tuodaan laivoilla, sillä se on varmasti helpompaa kuin ruuhka-alttiita pikkuteitä pitkin. Laivojen vain pitäisi olla sopivan kokoisia, eikä niitä saisi olla liian paljon.

  4. jossus

    28.2.2018 at 4:45

    Oli niitä kissoja Herceq Novissakin. Vaikutti olevan kesyjä kun yks jopa istahti mun syliin.

    • Mika / Lähtöportti

      28.2.2018 at 14:08

      Hauska kuulla, että Herceg Novissakin on tullut kissoja vastaan. Meiltä jäi tuo kaupunki näkemättä, ajoimme vain pari kertaa sen lävitse.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Montenegro

Skadar-järven aalloilla ja maisemateillä

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Montenegron ja Albanian rajalla sijaitseva Balkanin suurin järvi tunnetaan nimillä Skadar ja Skutari. Maisemien katselu oli mukavaa veneestä käsin, mutta todelliset elämykset odottivat järven lähistöllä kiemurtelevien maalaisteiden näköalapaikoilla.

Teemme Skadar-järvelle päiväretken Kotorin kulmilta. Ajomatkaa kertyy nopeinta reittiä pitkin noin puolitoista tuntia yhteen suuntaan. Saamme ihailla matkan varrella kimaltelevaa Adrianmerta, kunnes käännymme sisämaahan päin. Muun muassa Budvan ohitse kulkeva tie on hyvässä kunnossa.

Skadar-järven melko pienimuotoinen turismi on Montenegron puolella keskittynyt Virpazarin kylään. Kohtaamme heti taajamaan saavuttuamme keltaiseen collegepaitaan pukeutuneen pitkän aurinkolasipäisen miehen. Turistiansan haju tunkeutuu vahvasti nenään jo ennen kuin avaan auton ikkunan. Mies kertoo haluavansa auttaa pysäköinnissä. En tohdi kieltäytyäkään, sillä tyhjää parkkitilaa ei näy missään. Aurinkolasimies järjestää automme puiston laidalle sellaiseen koloon, jota en itse olisi ymmärtänyt hyödyntää. Pysäköinti on ilmaista.

montenegro_virpazar_silta

Alkaa perinteinen kysely siitä, mistä olemme kotoisin. Olen jo tottunut kuulemaan tällä suunnalla aina ensimmäisenä Matti Nykäsen nimen, joten Jari Puikkonenkaan ei yllätä. Kolmas aurinkolasimiehen muistama suomalainen tulee kuitenkin puun takaa, nimittäin Risto Ulmala. Muistan kyllä Coloradon suden, jonka piti pelastaa Suomen kestävyysjuoksumaine 80- ja 90-lukujen taitteessa. Splitin EM-kisojen kuudes sija ei ole näköjään unohtunut ainakaan Virpazarissa. Asia sopii hyvin kuvaan, sillä täällä aika tuntuu jollakin lailla pysähtyneen. Kenties kyse on vain vilkkaasta mielikuvituksestani, mutta huomaan aistivani Virpazarissa henkäyksiä Jugoslavian ajoilta.

montenegro_vene

Aurinkolasimies kertoo, että järven kunnolla nähdäkseen kannattaa lähteä veneretkelle. Olen lukenut jostain, että vesille pääseminen saattaisi olla vaikeaa. Tämän tiedon perusteella tunnen itseni onnekkaaksi ja idea houkuttelee, varsinkin kun aurinkokin paistaa kirkkaalta taivaalta. Siirrymme kulman taakse Hotel Pelikanin ravintolaan, jossa kuulemme tarkemman kuvauksen veneajelun sisällöstä. Tarjoilija tuo eteemme kaupantekijäisiksi korillisen priganice-munkkeja, jotka ovatkin erinomaisia. Tiedämme nälän yllättävän parin tunnin kuluessa, joten tilaamme saman tien myös ruoat odottamaan järveltä palaamistamme.

montenegro_skadar_vene

Kävelemme mutaista polkua pitkin veneeseen, jossa on kymmenkunta muutakin matkailijaa. Alus lipuu muutaman minuutin ruohikon keskelle raivatussa kanavassa, kunnes maisema avartuu. Laajan vesialueen toisella laidalla häämöttää Albania, jolle kolmannes järvestä kuuluu.

montenegro_skadarjarvi

Tuntuu mukavalta katsella maisemaa ja nauttia niin vesillä olemisesta kuin auringonpaisteestakin. Rannat ovat kauniita, mutta toisaalta risteily ei tarjoa mitään mullistavia kokemuksia. Etukäteen mainostettu linnoitus on melko vaatimaton, emmekä edes mene kovin lähelle sitä. Samoin ennakkoon mainittu luostari nähdään vain pienenä hahmona kaukaisella rinteellä.

montenegro_linnut

Skadar-järvi tunnetaan jonkinlaisena lintuparatiisina ja erilaisia lintuja näkyykin jonkin verran. Olisin kuitenkin nauttinut enemmän pienemmällä veneellä tai vaikka kanootilla tehdystä retkestä, jolloin lintujen lähelle olisi päässyt aivan toisenlaisella tavalla.

montenegro_virpazar

Selvitin jälkikäteen, että 20 euron hinta aikuiselta on tällaisesta puolentoista tunnin kierroksesta kohtuuttoman suuri, varsinkin kun kyseessä ei ollut yksityinen retki. Lisäksi piti maksaa myös neljän euron sisäänpääsymaksu kansallispuistoon, mikä toki tuntuu olevan yleinen käytäntö. En sano risteilyä huonoksi kokemukseksi, mutta mitenkään ehdoton elämys se ei Skadar-järvellä ainakaan näin toteutettuna ole. Jos haluat mennä, neuvottele ainakin hinta huomattavasti alhaisemmaksi.

montenegro_pelikan

Meille on risteilyn jälkeen sovitusti Hotel Pelikanissa pöytä katettuna. Tarjoilija vaikuttaa aidosti mukavalta ja vaikkei ravintola olekaan hieno, pidän sen hauskalla tavalla kulahtaneesta jugoslavialaishenkisestä sisustuksesta. Ruoan taso ei valitettavasti herätä ihastusta. Meille on suositeltu erityisesti viereisestä järvestä pyydettyä kalaa. Kuvan alkupalalautasen tönkkösuolatuista antimista on kuitenkin tuoreus kaukana. Vihanneskeitto näyttää erehdyttävästi vedessä lämmitetyltä herne-maissi-paprika -pakastesekoitukselta.

Pääruoaksi tarjotut karppi ja ankerias ovat periaatteessa kelvollisia, mutta uunipadassa tuotujen annosten valtava koko masentaa ja ruotojen perkaaminen tappaa lopun innostuksen. Viimeistään silloin ovat maailmankirjat pahasti sekaisin, kun anoppi ei saa talon omituisenväristä valkoviiniä kurkusta alas. Pysyttelen automiehenä vesilinjalla, mutta pieni maistiainen tuo mieleen lähinnä Baskimaan rutikuivien siidereiden extrahapatetun version. Talo tarjoaa jälkiruoaksi maukasta omenatorttua ja ravintolasta jää näin lopulta hyvääkin makua suuhun.

montenegro_skadar_maisema3

Jätämme Virpazarin taaksemme hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Hämmennys unohtuu kuitenkin hetkessä, kun suuntaamme suoraan pohjoiseen johtavalle vuoristotielle. Pieni tie kapenee huolestuttavan paljon ja nousee yhä korkeammalle.

montenegro_skadar_maisema

Maisemat järvelle päin ovat uskomattoman kauniita ja vain paranevat matkan edetessä. Tiellä on leveyttä paikoitellen hädin tuskin yhden auton verran.

montenegro_auto

Jyrkänteen puolella ei ole minkäänlaisia kaiteita, joten katson parhaaksi pysytellä kaukana reunasta, enkä välitä auton toiseen oveen osuvista pensaiden oksista.

montenegro_viitta

Välillä sukellamme vehreisiin laaksoihin, joiden yksinäisten talojen pihoilla myydään viiniä, hunajaa ja muita maaseudun antimia. Piikkiherneiden keltaiset kukat tuovat mieleen Irlannin.

montenegro_silta

Uskomattoman upea, mutta paikoitellen lähes pelottavan kapea maisematie johtaa meidät lopulta Rijeka Crnojevićan kylän sillalle. Noin 25 kilometrin kapealla tieosuudella tuli onneksi vastaan vain pari autoa, ja nekin sopivasti jonkinlaisten levikkeiden läheisyydessä. Järvinäkymien vuoksi voisin kaikesta huolimatta lähteä reitille uudemmankin kerran.

montenegro_jokimutka

Tie levenee, kun lähdemme etsimään Crnojevića-joen hevosenkenkämutkaa. Näin kuvia mutkasta ensimmäistä kertaa Inkan Archie Gone Lebanon -blogissa ja lisäsin saman tien paikan myös omaan matkaohjelmaani. Näköalapaikka löytyy helposti, kunhan vain on oikealla tiellä (katso sijainti kartalla).

montenegro_joki

Satumaista maisemaa on mukava jäädä ihailemaan kaikessa rauhassa. Jokimutka ja kaukaisuuteen jatkuva järvimaisema vihreine kukkuloineen ja jylhine vuorineen on lähestulkoon uskomaton. Hiljaisuuden rikkovat vain kaukaa alhaalta kantautuvat lintujen äänet. Joen kosteikossa viihtyy kymmeniä eri lintulajeja haikaroista tiiroihin. Tällaista maisemaa voisi jäädä ihailemaan lähes kuinka pitkäksi ajaksi tahansa, mutta meidän on kiirehdittävä eteenpäin, jotta ehtisimme Kotoriin ennen pimeää.

montenegro_tie

Kärrypoluilla köröttely alkaa riittää, joten jatkamme näköalapaikan ohitse koilliseen, kunnes pääsemme kääntymään Podgorican ja Cetinjen väliselle valtatielle. Ohitamme Cetinjen ja kierrämme Lovcenin kansallispuiston pohjoispuolelle. Reitti on harmiksemme yhtä tietyömaata. Keskentekoinen tie mutkittelee korkealle kohti vuoria, joiden taakse aurinko jo häviää. Laskeudumme välillä varjoisaan laaksoon ja ajamme uinuvan Njegušin kylän halki.

montenegro_auringonlasku

Saavumme lopulta aiemmassa postauksessa kuvaillun serpentiinitien yläosaan. Jalkojemme juuressa levittäytyy koko Kotorinlahden ympäristö vuorineen ja kukkuloineen. Auringonlasku on punertanut taivaan ja maisema kylpee uskomattomissa väreissä.

montenegro_aurinko

Ilta on viilentynyt, eikä lämpöä ole enää kuin kymmenkunta astetta. En silti malta hakea pitkähihaista autosta, vaan katselen lumoutuneena tyyntä lahtea ja kaukaisuudessa kimmeltävää Adrianmerta. Tämän upeampaa päätöstä retkelle ei voi saada. Enää ei ole kiire, sillä voihan serpentiinitien sittenkin ajaa alas pimeälläkin.

Jatka lukemista

Montenegro

Kyläidyllejä Kotorinlahden rannoilla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Palaan nyt huhtikuisen Montenegron-matkan lämpimiin tunnelmiin ja upeisiin maisemiin. Vaikka Kotor taitaakin olla koko maan suosituin nähtävyys, kannattaa samannimisen merenlahden rannoilla käydä katsomassa muitakin kyliä ja kaupunkeja.

Meille tarjoutuu mahdollisuus ikimuistoiseen kokemukseen, kun vuokra-asuntomme isäntä ehdottaa risteilyä hänen purjeveneensä kyydissä. Neuvottelemme retkelle kohtuullisen hinnan ja lähdemme matkaan Dobrotasta, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Kotorin vanhastakaupungista.

montenegro_sailing


Tuntuu hyvältä aistia meren tuoksu sieraimissa ja kevyt tuulenhenkäys iholla. Suojaisa merenlahti on peilityyni, joten purjeita on turha nostaa ylös. Meille on oikeastaan sama millä keinolla etenemme, kunhan vain saamme olla vesillä. Elämäni toinen kerta purjeveneessä on täysosuma. Reggae soi, aurinko lämmittää ja suoraan rannasta kohoavat vuoret näyttävät huikeilta. Kapteeni tarjoaa jääkaapista kylmiä juomia, eikä oikeastaan mikään voisi olla paremmin.

montenegro_purjehdus


Rannoilla näkyy useita rakennustyömaita. Parhaat tontit ovat arvokkaita ja taloja pystytetään innolla ennen maan mahdollista liittymistä EU:n jäseneksi. Euroopan Unionin direktiivit estäisivät tiettyihin paikkoihin rakentamisen, jolloin pystyssä olevien rantahuviloiden hinnat nousisivat pilviin. Jo vuosia jatkuneet EU-neuvottelut eivät lähinnä Montenegron korruptio-ongelmien vuoksi ole vielä edenneet toivottuun tulokseen, vaikka maan valuuttana onkin ollut koko itsenäisyyden ajan euro. Kotorinlahden rannoille on viime aikoina muuttanut yhä enemmän ulkomaalaisia muun muassa Arabiemiraateista ja Britanniasta. Heidän tulonsa pelätään nostavan maan yleistä hintatasoa, joka on toistaiseksi pysynyt kohtalaisen alhaisena.

montenegro_kotor_purjehdus


Saan istuskella ruorissa ja leikkiä kipparia, kunnes lähestymme Perastin rantaa. Perast on yksi seudun kauneimmista kylistä ja se sijoittuu korkealle useimmissa Montenegron suosituimpien nähtävyyksien listauksissa. Kylässä voisi viihtyä kauemminkin, mutta koska vene odottaa laiturissa, maltamme tehdä vain puolen tunnin kierroksen.

montenegro_perast_ranta


Käytännössä kävelemme vain rantakatua edestakaisin, kurkkaamme parille kujalle ja ihailemme ulkoa päin vanhoja rakennuksia. Autolla saapuvien matkailijoiden täytyy jättää autonsa Perastin laidalla olevalle pysäköintialueelle, joten liikenteestä ei ole harmia.

montenegro_saarikirkko


Risteilymme jatkuu Perastin edustalla kohoavalle pikkuruiselle Gospa od Škrpjelan saarelle, jota hallitsee roomalaiskatolinen kirkko. Perastin asukkaat loivat saaren vuosisatoja sitten viemällä kiviä pienen luodon ympärille.

montenegro_perast_kynttilat


Käyn sytyttämässä tunnelmallisessa kirkossa kynttilän. Ellei alla ole yksityistä purjevenettä, pääsee saarelle helposti myös Perastista kulkevilla pienillä aluksilla.

montenegro_kartta


Paikalliset kuvailevat mutkikasta Kotorinlahtea perhosen muotoiseksi. Jatkamme kapean salmen lävitse kohti hieman avoimempaa merialuetta. Vasemmalle puolellemme jää Lepetane, jonka nimi viittaa merimiehiä laivoilla viihdyttäneisiin kaunottariin. Kylä sijaitsee juuri sen verran niemen takana, ettei se näy Perastiin, Kotorista nyt puhumattakaan. Takavuosien merenkävijät jättivät salarakkaansa Lepetaneen ja jatkoivat sitten muina miehinä perheidensä luokse seuraaviin satamiin. Avomerelle suunnattaessa laivat tietenkin koukkasivat jälleen Lepetanen kautta.

montenegro_porto


Tuuli alkaa vihdoin nousta, kun lähestymme Tivatin kaupunkia. Jäämme reilun kahden tunnin mittaisen veneretken päätteeksi kyydistä Porto Montenegron satamassa. Dubailaisessa omistuksessa oleva huvivenesatama on muuhun Montenegroon verrattuna kuin toisesta maailmasta. Kaikki on silotellun kiiltävää ja raha tuoksuu niin laatumerkkejä kaupittelevissa vaateputiikeissa kuin huvijahtien kansillakin.

montenegro_porto_koira


Menemme vuokraisäntämme suosituksesta syömään Al Posto Giusto -nimiseen ravintolaan. Pizzat ovat kohtuuhintaisia ja ne kuuluvat parhaiden Italian ulkopuolella syömieni joukkoon. Aurinko porottaa, kun katselemme terassilta vieressä kelluvia purjeveneitä. Luksuskylä on hieman hämmentävä kokemus, jota en välttämättä laskisi Montenegron tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon.

montenegro_tivat


Kävelemme satamasta Tivatin kaupungin keskustaan. Huhtikuussa on vielä hiljaista ja saamme tallustella rantakadulla kaikessa rauhassa. Tivat on ilmeisen suosittu rantalomakohde, mutta keskustasta ei löydy mitään kovin sykähdyttävää nähtävää. Otamme pari valokuvaa pienen sataman tuntumassa ja jätämme kaupungin taaksemme.

montenegro_lustica


Vaikka purjevene lieneekin tyylikkäin väline Kotorinlahden tutkimiseen, onnistuu kiertäminen myös autolla. Teemme eräänä päivänä retken Luštican kauniille niemelle. Lahtea kiertävät rantatiet ovat paikoitellen erittäin kapeita, joten matkaan ei kannata lähteä kovin kiireisellä aikataululla. Nousemme ylemmäs kohti Luštican pieniä kyliä ja pysähdymme välillä katselemaan, kuinka meri kimmeltää kaukana alapuolellamme. Suunnistamme kohti niemen kärjessä sijaitsevaa Rosen kylää. Navigaattori ei löydä koko paikkakuntaa, mutta Klincistä lähtien on perille ohjaavia viittoja. Monen mutkan ja muutaman pientareelle koukkaamisen jälkeen tie päättyy pienelle parkkipaikalle.

montenegro_rose


Suloinen Rose tuntuu nukkuvan ruususen unta. Parkkipaikalle on jätetty pari Yugo-merkkistä autoa, eikä kylillä näy ristin sielua. Ainoa ensi minuuttien aikana näkemämme elävä olento on raukea koiravanhus. Myöhemmin huomaamme myös parrakkaan kalastajan, jolta kissalauma kärttää herkkupaloja. Kesällä on luultavasti vilkkaampaa.

montenegro_rose_koira


Käymme kääntymässä Forte Rose -nimisen resortin laiturilla, jossa aaltojen loiske sekoittuu kaiuttimista kantautuvaan letkeään loungemusiikkiin. Rosen idyllissä saattaisi olla mukavaa viivähtää pari päivää, jos kaipaisi täydellistä lepolomaa. Retkien tukikohdaksi sijainti kapean tien päässä on kuitenkin varsin hankala.

montenegro_lepetane


Ajamme paluumatkalla Luštican maalaismaisemien halki. Sisämaan laaksoissa on muutamia taloja, joista osa on laitettu myyntiin. Vastaantulijoita joutuu taas väistämään tien sivuun. Päätämme jatkaa retkeämme vielä Tivatin niemen ympäri. Edellä mainitun Lepetanen kohdalla tie muuttuu jälleen ahtaaksi ja muiden kulkijoiden kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä.

montenegro_perastinlahti


Pysähdymme ottamaan kuvia niemen kärjestä Perastiin päin. Lahden maisemiin ei heti kyllästy, vaikka kameran muistikortti uhkaakin täyttyä yllättävän nopeasti. Prčanjin kylästä etsimämme ravintola on remontissa, joten kierroksemme päättyy ilman suurempia pysähdyksiä Dobrotaan.

montenegro_konoba_portun


Oma ”kotikylämme” Dobrota on Kotoriin johtavan rantatien varteen levittäytynyt pientaloalue, josta löytyy paikallisasutuksen lisäksi muutamia ravintoloita ja pieniä hotelleja. Mikäli nälkä pääsee noilla kulmilla yllättämään, suosittelen lämpimästi Konoba Portun -kalaravintolaa, joka tarjosi meille toistaiseksi vuoden parhaan ateriakokemuksen. Annan täydet pisteet niin terassin sijainnista kauniin merenlahden rannalla, sujuvasta palvelusta kuin maukkaasta ruoastakin. Liharuokien ystäville löytyy naapurista kodikas Dobrotski Dvori.

montenegro_kotorinlahti_perast


Kokonaisuutena Kotorinlahti on upea alue, johon kannattaa tutustua niin vanhojen kylien kuin ennen kaikkea maisemienkin vuoksi. Myös aiemmin kirjoittamani postaukset Kotorin vanhastakaupungista ja serpentiinitiestä tuovat esiin seudun parhaita puolia.

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja