Yhdysvallat
Kiehtova vankilasaari Alcatraz

Viime kesän Kalifornian-matkan ikimuistoisimpiin elämyksiin kuului vierailu San Franciscon edustalla kohoavalla Alcatrazin saarella. Maailmankuulu vankilamuseo tutustutti odotetusti gangstereiden kovaan maailmaan, mutta saaren kauneus pääsi yllättämään.
Kuten olen jo aiemmissa jutuissa maininnut, San Francisco nousi kerralla suosikkikaupunkieni joukkoon. Saimme nauttia poikkeuksellisen kauniin kaupunkikuvan ja rennon tunnelman lisäksi huippuluokan nähtävyyksistä, joista mieleenpainuvin on varmasti Alcatrazin vankilasaari. Alcatraz kuuluu kohteisiin, jonne päästäkseen kannattaa ostaa liput hyvissä ajoin varsinkin kesäaikaan. Lippuja myy Alcatraz City Cruises, joka on ainoa perille kuljettava lauttayhtiö. Lippuja ostettaessa valitaan lähtöaika, mutta mantereelle päin voi palata mihin aikaan tahansa.

Lauttamatka Alcatrazille
Saavumme hyvissä ajoin rantabulevardi Embarcaderon varrella Pier 33:lla sijaitsevaan lauttaterminaaliin. Ihmisiä on kerääntynyt paikalle paljon, mutta ilahdumme kun meidät päästetään jonon jatkona jo varaustamme edeltävään alukseen. Lauttoja lähtee pari kertaa tunnissa, joten säästämme mukavasti aikaa. Matka saarelle vie vain vartin. Nautimme komeista kaupunkimaisemista ja säästä, joka on San Franciscossa viettäminämme päivinä ilahduttavan aurinkoinen. Ainoana vaivana ovat ympärillä pyörivät kärpäset. Kyseessä on Alcatrazia ja sen ympäristöä vaivaava yleisesti tunnettu vitsaus. Kärpästen määrä kuulemma vain lisääntyy kesän edetessä.

Saaren ranta lähestyy kovaa vauhtia. Turistina on mukava matkustaa, mutta vankien päässä lienee ollut synkempiä ajatuksia, kun tiedossa oli pitkä aika pahamaineisessa The Rockissa. Alcatraz tunnettiin vankilana, josta pakeneminen oli käytännössä mahdotonta. Muutamista pakoyrityksistä yksi on saavuttanut myyttisen maineen, koska toisin kuin muissa tapauksissa, kolmea vankia ei koskaan löydetty elävinä eikä kuolleina. Frank Morrisin ja Anglinin veljesten uskotaan hukkuneen kylmään ja voimakkaista merivirroista tunnettuun veteen, mutta asiasta ei ole saatu täyttä varmuutta. Clint Eastwoodin tähdittämä elokuva Pako Alcatrazista kertoo näistä tapahtumista.

Laiturille saavuttaessa huomio kiinnittyy punaiseen tekstiin, joka julistaa saaren kuuluvan intiaaneille. Väitteelle on hyvä syy, sillä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat saapuivat Alcatrazille kauan ennen muita. Heidän historiansa on tallentunut vain sukupolvelta toiselle kerrotuissa tarinoissa, mutta 1775 paikalle purjehtinut espanjalainen Juan Manuel de Ayala teki saaresta ensimmäiset kirjalliset merkinnät ja antoi sille näkemiensä lintujen mukaan nimen La Isla de los Alcatraces. San Francisco kasvoi räjähdysmäisesti vuoden 1849 kultaryntäyksen myötä, jolloin kaupunkia haluttiin suojata linnoituksella. Alcatrazilla kohonnutta linnoitusta käytettiin myös sotilasvankilana, mutta se purettiin myöhemmin. Paikalle päätettiin rakentaa Yhdysvaltojen varmin vankila.

Vaikka Alcatraz lieneekin maailman kuuluisin vankila, se oli toiminnassa vain suhteellisen lyhyen ajan vuosina 1934–63. Tärkein vankilan sulkemiseen johtanut syy oli kallis ylläpito. Saari pysyi tyhjillään muutaman vuoden, kunnes intiaanijoukko valtasi sen marraskuussa 1969 tarkoituksenaan herättää huomiota alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. Näkemämme seinäkirjoitukset ovat tuolta ajalta, joskin kirjainten maalia on vahvistettu myöhemmin. Alcatrazille kerääntyi valtauksen yhteydessä muutakin porukkaa, kuten hippejä ja anarkisteja. Viranomaiset päättivät valtauksen kesällä 1971, minkä jälkeen saari julistettiin suojelukohteeksi. Jopa puolitoista miljoonaa vuosittaista kävijää houkutteleva vankilamuseo avattiin syksyllä 1973.

Saapuminen vankilasaarelle
Astumme maihin ja pysähdymme kuuntelemaan oppaan pitämää tervetulopuhetta, joka sisältää ohjeita vierailua varten. Eväiden nauttiminen on sallittua ainoastaan laiturialueella, eikä saarella ole oikein mitään syötävää tarjolla. Laiturin vieressä sijaitsevasta kirjakaupasta saa kuitenkin ostaa esimerkiksi vettä, jonka juominen on sallittua koko saaren alueella.

Saareen tutustuminen tapahtuu omatoimisesti, mikä tuntuu oikein mukavalta. Aluksi kävellään maisemia ihaillen pieni ylämäki, jonka nousemiseen on heikkokuntoisimpia varten tarjolla myös kyyti sähkökäyttöisellä ajoneuvolla.

Kukkaistutukset ja rakennuksen massiivisuus tuovat mieleen hieman rapistuneen kuninkaallisen palatsin. Mielikuvan särkevät vain ikkunoita suojaavat kalterit. Tuntuu aika erikoiselta, että tällainen paraatipaikka vain kahden kilometrin päässä San Franciscon keskustasta on käytetty vankilan rakentamiseen. San Franciscon lahdella kohoava Alcatrazin saari näkyy erinomaisesti kaupunkiin.

Alcatrazin vankilamuseo
Astumme entisen vankilan sisätiloihin. Saavumme aluksi karuun suihkuhuoneeseen, jonka vieressä olevasta vaatevarastosta vangit ottivat vastaan talon tarjoamat asut.

Pääsylipun hintaan sisältyy kuulokkeiden kautta kuunneltava opastus. Sekä vangit että vartijat kertovat tarinansa niin mukaansatempaavasti, että tämä on varmasti parhaita koskaan kuulemiani ääniopastuksia. Englanninkielinen opastus on myös hyvin selkeä, sillä tarinoiden ohessa kerrotaan minne pitää kulloinkin siirtyä ja mihin yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Näemme kierroksen varrella paljon sellejä, joita voi hyvällä syyllä kuvailla karuiksi. Asukkailla ei ollut kaltereiden takana juurikaan yksityisyyttä ja tilaakin oli vain muutaman neliön verran. Alcatraziin tuotiin lähinnä kaikkein pahamaineisimpia vankeja, jotka olivat aiheuttaneet ongelmia muissa vankiloissa. Heistä kuuluisin lienee Al Capone.

Muutamissa selleissä on vangeille kuulunutta rekvisiittaa. Vangit saattoivat kuluttaa aikaansa eri tavoin, ja esimerkiksi kidnappauksesta tuomittu George Heck ehti piirtää ja maalata paljon kahdeksan Alcatrazissa viettämänsä vuoden aikana.

Sellit on jaettu neljään lohkoon, joiden välillä on suorat käytävät. Keskimmäistä väylää kutsuttiin nimellä Broadway ja sen päässä kulkeva poikkikäytävä oli luultavasti seinäkellon vuoksi Times Square. Pahamaineisin oli sellilohko D, jossa sijaitsivat muitakin tiloja synkemmät eristyssellit.

Koska Alcatrazista pakenemista pidettiin mahdottomana, sinne sijoitettiin muista vankiloista karkuun pyrkineitä vankeja. Edellä mainittujen Frank Morrisin ja Anglinin veljesten pakotie kulki sellien takana sijaitsevan käytävän kautta. Se olikin yksi varmana pidetyn vankilan heikkoja kohtia.

Vankilan luultavasti riskialttein paikka oli ruokala, jossa syntyikin muutamia kahakoita. Täällä vangit olivat yhtä aikaa suurella joukolla keskenään ja saattoivat käyttää ruokailuvälineitä aseinaan. Alcatrazin ruokaa pidettiin varsinkin viimeisinä vuosina Yhdysvaltain vankiloiden parhaana ja myös vartijat söivät yhtä aikaa vankien kanssa. Aterian kesto oli aina korkeintaan kaksikymmentä minuuttia.

Sisätiloista päästään aidatulle ulkoilualueelle, jossa vangit saivat viettää aikaa viikonloppuisin. Osa pelasi täällä esimerkiksi shakkia tai baseballia. Baseballissa pelattiin jopa vankilan sisäistä sarjaa, jonka tilastoja on yhä tallella. Arkisin useimmat vangit työskentelivät saarella eri tehtävissä, jolloin he saivat olla pois ahtaista selleistään. Kaikki päivät sujuivat joka tapauksessa tarkan aikataulun ja tiukan kurin mukaisesti.

Kierroksen loppuvaiheessa voi tutustua muun muassa Yhdysvaltojen vankilajärjestelmästä kertovaan pieneen näyttelyyn. Vierailijat pääsevät totta kai myös matkamuistomyymälään, josta voisi hankkia esimerkiksi kirjallisuutta tai vaikka kopion vankien käyttämästä metallisesta juomamukista. Alcatrazin vankilamuseo on todella mielenkiintoinen ja vierailu sujuu ääniopastuksen ansiosta hyvin sujuvasti.

Alcatrazin kukkia ja lintuja
Saari on pieni, mutta siihen kannattaa ehdottomasti tutustua myös varsinaisen vankilan ulkopuolella. Maisemia voi ihailla niin kaupunkiin kuin Golden Gaten sillallekin päin. Täältä kelpaa katsella keskustan kiiltäviä pilvenpiirtäjiä ja korkeille rinteille kohoavia suoria katuja.

Alcatrazilta löytyy yllättävän runsaasti kukkiva puutarhamainen alue, jonka väriloisto luo melkoisen kontrastin vankilan synkille käytäville. Kukat saavat kasvaa täällä rauhassa, sillä Alcatraz kuuluu Golden Gate National Recreation Area -suojelualueeseen, jota ylläpitää National Park Service.

Alcatraz tunnetaan myös linnuistaan. Kohtaamme vapaaehtoisena työskentelevän innokkaan luonto-oppaan, joka kertoo meille mielellään saaren suuresta merimetsoyhdyskunnasta.

Merimetsoja on tuhansia ja uusimmat tulokkaat ovat kuoriutuneet keväällä vain alle kuukautta aiemmin. Poikaset ovat kasvaneet jo melkein aikuisten lintujen kokoisiksi, mutta ne erottaa hieman muita vaaleammasta väristä.

Näemme myös lumihaikaroita, jotka pesivät kävelyreitin läheisyydessä. Saamme kuulla luonto-oppaalta tämänkin lajin vaiheista saarella. Lumihaikaroilla menee täällä nykyään hyvin, mutta pesiviä lintuja ei saa tietenkään häiritä. Lokit kärkkyvät vartioimatta pesiin jätettyjä munia.

Saarella on vankilan lisäksi jonkin verran muitakin taloja, kuten vanginvartijoiden asuntoja. Osa rakennuksista valitettavasti tuhoutui intiaanivaltauksen aikana. Esimerkiksi kuvassa näkyvä vankilanjohtajan talo paloi kesäkuun alussa vuonna 1970. Vankilalla ehti olla toiminta-aikanaan neljä eri johtajaa.

Alcatrazille vuonna 1854 valmistunut majakka oli koko Yhdysvaltojen länsirannikon ensimmäinen. Se kuitenkin vaurioitui pahoin maanjäristyksessä, joten tilalla on nyt vuonna 1909 valmistunut uudempi torni. Majakka automatisoitiin vankilan sulkemisen aikoihin, jolloin myös majakanvartijan pesti lakkautettiin.

Pysähtelemme useampaan kertaan ihailemaan maisemia. Näkymät, kukat ja linnut tekevät kalliosaaresta harvinaisen kauniin paikan, jossa on mukava viettää aikaa. Viivymme saarella noin kolme tuntia. On kätevää, ettei paluuaikaa tarvitse päättää etukäteen, vaan laiturille voi siirtyä milloin tahansa odottelemaan seuraavaa lauttaa. Asetumme pitkän jonon jatkoksi, mutta mahdumme onneksi seuraavaan alukseen.

Laivan kannella on hetki aikaa miettiä kaikkea juuri näkemäämme. Jännittävä kohde oli kovasti tyttärien mieleen, joten uskon vankilasaaren kiehtovan muitakin kouluikäisiä. Itse yllätyin oikeastaan siitä, ettei kokemus ollut yhtä synkkä kuin etukäteen mielikuvissani ajattelin. Vierailu Alcatrazissa on kaiken kaikkiaan sykähdyttävä elämys, jota voi suositella kaikille San Franciscoon matkaaville.

Yhdysvallat
High Line – New Yorkin paras kävelyreitti

High Line on entisen tavarajunaradan paikalle rakennettu kaikille avoin puistoalue New Yorkissa. Rata kulki katutason yläpuolella, joten puistosta aukeaa mukavia kuvakulmia Manhattanin urbaaneihin maisemiin.
High Line -puisto on käytännössä reilun kahden kilometrin mittainen kävelyreitti, jonka voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Matkan varrella on useita High Linen ja katutason yhdistäviä portaita sekä muutama hissi, joten koko matkaa ei ole pakko kävellä kerralla ja välillä voi halutessaan poiketa myös jossain muualla.

Nousemme High Linelle sen eteläisestä päästä Gansevoort Streetin ja Washington Streetin risteyksestä. Puistoon nousevien portaiden alla toimiva Shake Shack -hampurilaisravintola palvelee nälkäisiä ja naapurista löytyy 1900- ja 2000-lukujen taidetta esittelevä Whitney Museum of American Art.

High Line on yksi eniten odottamistani kohteista tällä matkalla. Kävelyreittiä ei ollut vielä aiemman New Yorkin -reissumme aikana olemassa, ja se on saanut paljon kehuja monilta matkailijoilta. Reitti on tasainen ja esteetön, joten se sopii hyvin kaikille kulkijoille. On oikein mukavaa liikkua sujuvasti kaupungin hälinän ja risteysten yläpuolella. Osumme paikalle aurinkoisena lokakuisena arkipäivänä, jolloin ihmisiä on liikkeellä hieman kuvittelemaani enemmän. Ajoittain on siis pientä ruuhkaa, mutta eteneminen on onneksi enimmäkseen väljää.

High Linen eteläosa kulkee Meatpacking Districtin halki. Rujot teurastamokorttelit ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä viihtyisäksi trendialueeksi, jota hallitsevat tyylikkäät kaupat ja ravintolat. Kuljemme matkamme aikana pari kertaa Meatpacking Districtin halki. Alueesta jäävät mieleen aurinkoisilla terasseilla istuvat hyväntuuliset ihmiset, pienellä aukiolla soittava jazzbändi sekä kadut tilapäisesti vallanneet norsutaideteokset, joiden tehtävänä oli kerätä rahaa villieläinten suojeluun. High Linelta käsin on mukava ottaa kuvia ohittamistamme kaduista.

Meatpacking District jää pian taakse, minkä jälkeen High Line kulkeekin koko loppumatkan Chelsean kaupunginosassa Manhattanin länsilaidalla. Kaupunginosan nimen voi päätellä viimeistään Chelsea Marketille ohjaavista viitoista. Chelsea Market on entisissä National Biscuit Companyn tiloissa toimiva kauppahalli, josta löytyy runsaasti ravintoloita. Kävimme kauppahallin vilkkailla käytävillä jo muutamaa päivää aiemmin, joten jatkamme nyt suoraan eteenpäin.

High Line sopii erityisen hyvin kiireettömään oleskeluun. Valittavana on runsaasti erilaisia penkkejä, joista osa näyttää hyvinkin lokoisilta. Mieleenpainuvin maisema löytyy 17th Streetin kohdalta, jossa on oikea katsomo 10th Avenuen suuntaan.

High Linella on mielenkiintoinen historia. Manhattanin länsireunalle rakennettiin ensimmäinen tavarajunarata jo 1800-luvun puolivälissä, mutta se kulki vaarallisesti katutasolla. Vaadittiin satoja liikenneonnettomuuksissa menehtyneitä kuolonuhreja, kunnes katutason yläpuolella kulkeva huomattavasti turvallisempi rata saatiin rakenteille. Projektista vastasi vaikutusvaltainen kaupunkisuunnittelija Robert Moses. Satuin katsomaan New Yorkin -lennolla Motherless Brooklyn -elokuvan, jonka keskeisiin hahmoihin kuuluva Moses Randolph perustuu Robert Mosesin kylmään ja kiistanalaiseen persoonaan. Jos New Yorkin historia kiinnostaa, kannattaa lukea Mosesista vaikka Wikipediasta.

Uuden katujen yläpuolella kulkevan radan ensimmäinen juna pääsi liikkeelle vuonna 1933. Kiskoja pitkin alkoi kulkea tonneittain erilaisia tuotteita, kuten Meatpacking Districtilla pakattua lihaa. Rata oikaisi suoraan joidenkin tehdasrakennusten halki. Yksi näistä oli National Biscuit Company, jonka seinien sisällä keksittiin maailman valloittaneet Oreo-keksit.

Rekat alkoivat vähitellen syrjäyttää tavarajunia, ja radan ensimmäinen osa purettiin jo 1960-luvulla. Junaliikenne loppui kokonaan 1980-luvulla, jolloin alettiin jo suunnitella koko rakennelman lopullista poistamista. Alueen asukkaat halusivat kuitenkin säästää junaradan, ja he saivat onneksi tahtonsa läpi.

High Linen tulevaisuudesta keskusteltiin vuosikymmeniä, kunnes siitä päätettiin kunnostaa kaupunkilaisia ilahduttava puisto. Vinkin ratkaisuun saattoi antaa luonto itse, sillä kasvit olivat jo ehtineet vallata käyttämättömät kiskot. Nykyään High Linea ei korista mikä tahansa heinä, vaan puistoon on istutettu yli viittäsataa erilaista kasvi- tai puulajia. New Yorkissa on vielä lokakuun puolivälissä niin vehreää, että osa kasveista kukkii yhä iloisesti. Myös vanhat rautatiekiskot erottuvat toisinaan aluskasvillisuuden seasta.

High Line Parkin ensimmäinen osa avattiin vuonna 2009, minkä jälkeen se on kasvanut vaiheittain nykyiseen muotoonsa. Puiston tulevaisuuden pitäisi olla suuren suosion vuoksi turvattu, mutta ainakin sen ylläpidosta vastaavat High Linen ystävät ovat huolissaan kaupungin uusista rakennussuunnitelmista. Lisätietoja voi lukea Friends of the High Line -järjestön kampanjasivuilta.

Chelsea tunnetaan taidegallerioistaan, ja myös High Linella voi ihailla monenlaisia teoksia. Huomaamme matkan varrella useita seinämaalauksia, minkä lisäksi reitille on aseteltu joitakin patsaita. High Linen ulkonäön on tarkoitus elää ajan kuluessa, joten kukin patsas pysyy reitin varrella vain ennalta määrätyn ajan, joka on useimmiten yksi vuosi. Niinpä esimerkiksi kuvassa näkyvä Karon Davisin Curtain Call on jo siirretty jonnekin muualle.

Ohitamme uusia kerrostaloja, joiden moderni arkkitehtuuri näyttää hauskalta. Emme haaveile tänne muuttamisesta, mutta hotellimajoituksen kannalta Chelsea olisi yksi houkutteleva vaihtoehto seuraavaa New Yorkin -matkaa ajatellen. Alue on yhtä aikaa mielenkiintoinen ja sopivan rauhallinen, minkä lisäksi täältä on vain lyhyt matka vilkkaan Midtownin keskeisiin kohteisiin.

High Linen pohjoinen pää sijaitsee Hudson Yards -ostoskeskuksen tuntumassa. Reitti jatkuu vielä junavarikkoalueen ympäri, kunnes se laskeutuu pitkää ramppia pitkin alas kadulle. Me päätämme suunnata suoraan ostoksille. Vuonna 2019 avattu Hudson Yards -ostoskeskus on miellyttävän valoisa ja näyttää yhä uutuuttaan kiiltävältä. Kauppavalikoimaa riittää kotoisen H&M:n kaltaisista liikkeistä Suomessa tuntemattomampiin merkkeihin sekä maailmankuuluihin laatubrändeihin.

Ostoskeskuksen pihalla kohoava Vessel on huomiota herättävä rakennelma, jota voisi kai kutsua tilataideteokseksi. Rakennelman sisällä kulkevia portaita pitkin voi kiivetä katselemaan näkymiä eri tasoilta. Vessel oli yli kolme vuotta suljettuna itsemurhatapausten vuoksi, mutta sen turvallisuutta on nyt parannettu ja rakennelma aukesi matkamme loppuvaiheessa pitkästä aikaa yleisölle. Ylös kiipeäminen jäi meiltä silti tällä matkalla väliin. Liput pitää hankkia etukäteen Vesselin nettisivuilta.

Hudson Yardsin alueella pääsee katselemaan maisemia paljon korkeammaltakin. Pilvenpiirtäjän seinien ulkopuolelle kurkottava näköalaparveke Edge kuuluu Manhattanin sykähdyttävimpiin elämyksiin. Se näkyy hyvin myös High Linen varrelle pohjoisen suuntaan kuljettaessa. Edge ei aluksi kuulunut suunnitelmiimme, mutta päätimme käydä siellä matkan viimeisenä iltana. Kohde oli hintansa väärti ja Edgestä onkin tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot High Linesta: www.thehighline.org
Yhdysvallat
Kävelyllä Brooklynin sillalla ja Brooklynissa

New Yorkin ikonisin silta tarjoaa kauniin kävelyreitin Manhattanilta Brooklyniin. Emme tutustuneet Brooklyniin kovin laajasti, mutta ehdimme nähdä mielenkiintoisia paikkoja esimerkiksi Brooklyn Heightsissa, Dumbossa sekä Williamsburgissa.
New York on laaja kaupunki, mutta moni matkailija viihtyy lähinnä vain Manhattanin saarella. Mekin poistuimme oman matkamme aikana Manhattanilta vain parina päivänä, jolloin suuntasimme East Riverin vastarannalle Brooklyniin. Ylitimme ensimmäisen Brooklyn-päivämme aluksi historiallisen Brooklyn Bridgen, joka on paitsi kulkuväylä, myös yksi kaupungin upeimmista nähtävyyksistä.

Brooklyn Bridge
Brooklyn Bridgen Manhattanin-puoleinen pää ulottuu muutaman sadan metrin päähän rannasta New Yorkin kaupungintalon tuntumaan. Astumme sillalle aurinkoisena sunnuntaipäivänä, jolloin liikkeellä on paljon muitakin ihmisiä. Ruuhka onneksi helpottaa hetkittäin, ja sillalla on välillä väljääkin. Voisi olla upeaa tulla tänne joskus vaikkapa aamuvarhaisella, kun kulkijoita lienee vähemmän.

Näyttävä Brooklyn Bridge on 1825 metriä pitkä, ja se olikin aikoinaan maailman pisin riippusilta. Tarkkaan ottaen tämä vuonna 1883 valmistunut uusgoottilainen rakennelma on riippusillan ja vinoköysisillan yhdistelmä, mutta ei nyt perehdytä teknisiin detaljeihin tarkemmin.

Brooklyn Bridge oli ensimmäinen Manhattanin ja Brooklynin yhdistänyt silta. Williamsburg Bridge ja Manhattan Bridge valmistuivat 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja niiden lisäksi East Riverin alitse kulkee nykyään tunneleita.

Siltaa pitkin on mukava kävellä, sillä jalankulkijoille ja pyöräilijöille on varattu oma puupintainen tasonsa, kun taas kuusi autokaistaa kulkevat alemmalla kannella. Joskus kauan sitten Brooklyn Bridgellä on ollut raideliikennettäkin. Raskaiden ajoneuvojen pääsy sillalle on kokonaan kielletty, ja huomaan valokuvia ottaessani, että New Yorkin katukuvaan kuuluvia keltaisia takseja kulkee sillalla vain harvakseltaan.

Kuvauksellisella sillalla on mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten vanhoja lamppuja. Palkit ja vaijerit muodostavat hauskannäköisiä verkkoja tai rivistöjä, joita on mukava pysähtyä katselemaan. Lokakuisesta päivästä tulee yllättävän kuuma, ja aurinko tuntuu lähes polttavalta lämpötilan noustessa hellelukemien tienoille.

Sillalta on tietenkin upeat maisemat joka suuntaan. Erityisesti Manhattanin eteläosan pilvenpiirtäjät näkyvät täältä hienosti, ja kauempana häämöttää Vapaudenpatsas. Pohjoiseen päin katsottaessa maisemaa hallitsee Manhattan Bridge.

Brooklyniin päin kulkiessa täytyy kääntyä aina uudelleen katselemaan maisemaa Manhattanin suuntaan. Alamme jo vähitellen lähestyä sillan toista päätä. Brooklyn oli vielä sillan valmistuessa oma kaupunkinsa, mutta pitkän poliittisen väännön jälkeen se yhdistettiin New Yorkiin vuonna 1898. New York on tuosta lähtien muodostunut viidestä osasta, jotka ovat Manhattan, Brooklyn, Bronx, Queens sekä Staten Island.

Laskeudumme tilaisuuden tullen pois sillalta ja käännymme Brooklyn Heightsin kaupunginosaan. Söimme edellisellä New Yorkin -matkallamme pizzaa sillan juurella toimivassa Grimaldi’sissa, mutta jätämme kuuluisan ravintolan tällä kerralla väliin.

Brooklyn Heights
Brooklyn Heights on vauras alue, jonka puiden reunustamien katujen varsilla on kauniita asuintaloja. Ympäristö näyttää hyvin siistiltä, rauhalliselta ja turvalliselta. Täällä on varmasti mukava asua, jos vain on varaa maksaa kodistaan riittävän paksu pino dollareita.

Yksi Brooklyn Heightsin kadunpätkistä on katkaistu autoliikenteeltä jonkinlaisen yhteisöllisen sunnuntaitapahtuman vuoksi ja ilmapiiri on rennon leppoisa. Ohitamme näillä main Brooklyn Cat Cafen, jonka ikkunan takana makoilee koko joukko tyytyväisiltä vaikuttavia kissoja.

Brooklyn Heights Promenade
Saavumme pian seuraavaan päämääräämme Brooklyn Heights Promenadelle. Viihtyisän kävelykadun varrelta aukeaa mahtavia maisemia Manhattanille päin.

Promenadin varrella on runsaasti penkkejä, joten kaikille halukkaille on tilaa istahtaa nauttimaan näkymistä ja aurinkoisesta iltapäivästä. Kävelykadun toisella reunalla puiden katveessa on hulppeilta näyttäviä asuntoja.

Brooklyn Bridge Park
Brooklyn Heights Promenade päättyy hetken kävelyn jälkeen kadun varteen. Jatkamme vähän eteenpäin, kunnes käännymme Squibb Parkin kohdalta rantaan päin. Alaspäin viettävä kävelysilta johtaa Brooklyn Bridge Parkin vehreyteen.

Brooklyn Bridge Park vaikuttaa viihtyisältä paikalta. Moni on tuonut mukanaan eväitä, ja sopivan avarilta nurmialueilta kelpaa ihailla maisemaa Manhattanille sekä New Yorkin sataman suuntaan.

Kuljemme eteenpäin aivan rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä pitkin. Joella on melko paljon lauttaliikennettä ja kenties sen vuoksi myös aallokko näyttää yllättävän voimakkaalta. Puistossa ja kävelyreiteillä riittää paljon ihmisiä, joista suurin osa vaikuttaa paikallisilta. Aika monella on koira mukanaan.

Dumbo
Alitamme Brooklyn Bridgen ja siirrymme Dumbon kaupunginosaan. Suunnistamme Time Out Marketin ravintolakeskittymään, jossa ajattelemme pysähtyä syömään. Paikka on kuitenkin niin ruuhkainen, ettei hälinän keskeltä tahdo millään löytyä istumapaikkoja neljälle. Käymmekin vain ihailemassa kattoterassin maisemia ja jatkamme pian matkaamme.

Usein trendikkääksi mainittu Dumbo on entinen teollisuusalue, joka alkoi muuttua 1970-luvulla edullisiksi asuinkortteleiksi. Vuosikymmenet ovat muokanneet nykypäivän Dumbon keskiluokkaiseksi alueeksi, jossa on paljon ruokailu- ja ostosmahdollisuuksia. Kaupunginosan nimellä ei ole mitään tekemistä Disney-elokuvan kanssa, vaan se on lyhennys sanoista Down Under the Manhattan Bridge Overpass. Manhattanin silta on kuvauksellisimmillaan Washington Streetin ja Water Streetin risteyksestä nähtynä.

Risteyksestä avautuva näkymä ei ole mikään salaisuus, vaan paikalla on valtava määrä matkailijoita napsimassa valokuvia. Myös Empire State Building näkyy hauskasti Manhattan Bridgen rakenteiden kehystämänä. Pidän Dumbon rennosta tunnelmasta ja pelkistetystä tiiliseinien sävyttämästä arkkitehtuurista. Päädymme lopulta syömään Fuel Fever Grill & Juice Bariin, jossa vatsan saa täytettyä miellyttävän rauhallisessa ympäristössä.

Williamsburg
Haluan käydä vielä Brooklynin puolella ollessamme Williamsburgin kaupunginosassa, jonka suosiosta luin ensi kertaa jo parikymmentä vuotta sitten. Paras keino Dumbosta Williamsburgiin pääsemiseksi vaikuttaa olevan bussi, joten nousemme ainoan kerran koko New Yorkin -matkamme aikana linja-auton kyytiin. On mielenkiintoista nähdä bussin ikkunoiden lävitse Brooklynin katuja, koripallokenttiä ja seinämaalauksia. Ohitamme myös juutalaisen asuinalueen, jossa kylttien tekstit lukevat hepreaksi ja käytännössä kaikilla ihmisillä on perinteiset ortodoksijuutalaisten vaatteet. Jäämme kyydistä Williamsburgin sillan lähistöllä.

Tarkoituksenamme on nähdä ainakin Williamsburgin pääkatu Bedford Avenue, jolle pääsemmekin pian kääntymään. Vilkkaan väylän varrella on muun muassa meluisia baareja, seinämaalauksia, vintageputiikkeja, taidegallerioita, kahviloita ja erilaisia ravintoloita. Bedford Avenue ei ole mitenkään mahtipontisen leveä, mutta eloisaa katua pitkin on mukava kulkea ja aistia kaupunginosan tunnelmia.

Kävelemme Bedford Avenueta reilun kilometrin McCarren Parkin laidalle saakka. Ilta alkaa jo hämärtyä, emmekä jaksa lähteä vaeltelemaan enää kovin pitkälle. Niinpä kierrämme vain parin korttelin ympäri, kunnes palaamme Bedford Avenueta pitkin kohti lähintä metroasemaa. Olisin voinut viihtyä Williamsburgissa kauemminkin, mutta jo lyhyt vierailu antaa käsityksen kaupunginosan ilmapiiristä. Williamsburg lienee hiljalleen vaurastunut, kun parikymmentä vuotta sitten saapuneet nuoret ovat keski-ikäistyneet ja keskiluokkaistuneet. Rosoista viehätystä on silti jäljellä, joten Williamsburg olisi varmasti pidemmänkin kierroksen väärti.

Brooklyn Heights Promenade iltavalaistuksessa
Suuntasimme toisena Brooklyn-päivänämme Coney Islandin aurinkoisen rantakadun tunnelmiin ja värikkääseen Luna Park -huvipuistoon. Niistä riittää kerrottavaa toisen kokonaisen jutun verran, mutta palaan nyt tässä yhteydessä vielä hetkeksi tuon päivän iltaan, jolloin kävimme uudelleen Brooklyn Heights Promenadella. Maisema valaistulle Manhattanille on juuri niin hieno, kuin olin kuvitellutkin.

Kävelykadun tunnelma on leppoisa ja kun ilmakin on yhä miellyttävän lämmin, kelpaa tänne pysähtyä ihailemaan kaupungin loistetta. Paikka tuntuu hämyisestä valaistuksesta huolimatta hyvin turvalliselta, sillä vastaan ei tule epämääräisiä kulkijoita. Brooklyn Heights Promenade on yksi suosikkipaikoistani New Yorkissa, ja tänne olisikin joskus mukava tulla auringonlaskun aikaan.

Haluaisin myös tutustua koko Brooklyniin paremmin, sillä täältä löytyy suurkaupungin tunnelmaa tietynlaisella kodikkaalla vivahteella. Ainakin turisteja on huomattavasti vähemmän kuin Manhattanilla. Listallani olisi ainakin Prospect Heightsin kaupunginosa, jonka laidalta löytyy koripallo- ja konserttihalli Barclays Center. Tutustumiskohteisiin kuuluisi myös Prospect Park, jossa suuntaisin ainakin Brooklynin kasvitieteelliseen puutarhaan. Museotarjonnasta saattaisin pitää esimerkiksi New York Transit Museumista. Onko sinulla vinkkejä Brooklyniin?
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti12 kuukautta sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
28.5.2024 at 11:12
Mainio kirjoitus ja loistavat kuvat, niin itse saaresta ja vankilasta kuin muutenkin. Me tykättiin myös kovasti, joa niin paljon, että harkittiin viime kesänä käyntiä uudelleen, joka kuitenkin lopulta jätettiin väliin. Voi kuitenkin hyvin olla, että joskus vielä tulee saarella käytyä.
Mika / Lähtöportti
28.5.2024 at 18:23
Kiitos Mikko! On kyllä sen verran ainutlaatuinen paikka, että voisi hyvin käydä toistekin.