Yhdysvallat
Kiehtova vankilasaari Alcatraz
Viime kesän Kalifornian-matkan ikimuistoisimpiin elämyksiin kuului vierailu San Franciscon edustalla kohoavalla Alcatrazin saarella. Maailmankuulu vankilamuseo tutustutti odotetusti gangstereiden kovaan maailmaan, mutta saaren kauneus pääsi yllättämään.
Kuten olen jo aiemmissa jutuissa maininnut, San Francisco nousi kerralla suosikkikaupunkieni joukkoon. Saimme nauttia poikkeuksellisen kauniin kaupunkikuvan ja rennon tunnelman lisäksi huippuluokan nähtävyyksistä, joista mieleenpainuvin on varmasti Alcatrazin vankilasaari. Alcatraz kuuluu kohteisiin, jonne päästäkseen kannattaa ostaa liput hyvissä ajoin varsinkin kesäaikaan. Lippuja myy Alcatraz City Cruises, joka on ainoa perille kuljettava lauttayhtiö. Lippuja ostettaessa valitaan lähtöaika, mutta mantereelle päin voi palata mihin aikaan tahansa.
Lauttamatka Alcatrazille
Saavumme hyvissä ajoin rantabulevardi Embarcaderon varrella Pier 33:lla sijaitsevaan lauttaterminaaliin. Ihmisiä on kerääntynyt paikalle paljon, mutta ilahdumme kun meidät päästetään jonon jatkona jo varaustamme edeltävään alukseen. Lauttoja lähtee pari kertaa tunnissa, joten säästämme mukavasti aikaa. Matka saarelle vie vain vartin. Nautimme komeista kaupunkimaisemista ja säästä, joka on San Franciscossa viettäminämme päivinä ilahduttavan aurinkoinen. Ainoana vaivana ovat ympärillä pyörivät kärpäset. Kyseessä on Alcatrazia ja sen ympäristöä vaivaava yleisesti tunnettu vitsaus. Kärpästen määrä kuulemma vain lisääntyy kesän edetessä.
Saaren ranta lähestyy kovaa vauhtia. Turistina on mukava matkustaa, mutta vankien päässä lienee ollut synkempiä ajatuksia, kun tiedossa oli pitkä aika pahamaineisessa The Rockissa. Alcatraz tunnettiin vankilana, josta pakeneminen oli käytännössä mahdotonta. Muutamista pakoyrityksistä yksi on saavuttanut myyttisen maineen, koska toisin kuin muissa tapauksissa, kolmea vankia ei koskaan löydetty elävinä eikä kuolleina. Frank Morrisin ja Anglinin veljesten uskotaan hukkuneen kylmään ja voimakkaista merivirroista tunnettuun veteen, mutta asiasta ei ole saatu täyttä varmuutta. Clint Eastwoodin tähdittämä elokuva Pako Alcatrazista kertoo näistä tapahtumista.
Laiturille saavuttaessa huomio kiinnittyy punaiseen tekstiin, joka julistaa saaren kuuluvan intiaaneille. Väitteelle on hyvä syy, sillä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat saapuivat Alcatrazille kauan ennen muita. Heidän historiansa on tallentunut vain sukupolvelta toiselle kerrotuissa tarinoissa, mutta 1775 paikalle purjehtinut espanjalainen Juan Manuel de Ayala teki saaresta ensimmäiset kirjalliset merkinnät ja antoi sille näkemiensä lintujen mukaan nimen La Isla de los Alcatraces. San Francisco kasvoi räjähdysmäisesti vuoden 1849 kultaryntäyksen myötä, jolloin kaupunkia haluttiin suojata linnoituksella. Alcatrazilla kohonnutta linnoitusta käytettiin myös sotilasvankilana, mutta se purettiin myöhemmin. Paikalle päätettiin rakentaa Yhdysvaltojen varmin vankila.
Vaikka Alcatraz lieneekin maailman kuuluisin vankila, se oli toiminnassa vain suhteellisen lyhyen ajan vuosina 1934–63. Tärkein vankilan sulkemiseen johtanut syy oli kallis ylläpito. Saari pysyi tyhjillään muutaman vuoden, kunnes intiaanijoukko valtasi sen marraskuussa 1969 tarkoituksenaan herättää huomiota alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. Näkemämme seinäkirjoitukset ovat tuolta ajalta, joskin kirjainten maalia on vahvistettu myöhemmin. Alcatrazille kerääntyi valtauksen yhteydessä muutakin porukkaa, kuten hippejä ja anarkisteja. Viranomaiset päättivät valtauksen kesällä 1971, minkä jälkeen saari julistettiin suojelukohteeksi. Jopa puolitoista miljoonaa vuosittaista kävijää houkutteleva vankilamuseo avattiin syksyllä 1973.
Saapuminen vankilasaarelle
Astumme maihin ja pysähdymme kuuntelemaan oppaan pitämää tervetulopuhetta, joka sisältää ohjeita vierailua varten. Eväiden nauttiminen on sallittua ainoastaan laiturialueella, eikä saarella ole oikein mitään syötävää tarjolla. Laiturin vieressä sijaitsevasta kirjakaupasta saa kuitenkin ostaa esimerkiksi vettä, jonka juominen on sallittua koko saaren alueella.
Saareen tutustuminen tapahtuu omatoimisesti, mikä tuntuu oikein mukavalta. Aluksi kävellään maisemia ihaillen pieni ylämäki, jonka nousemiseen on heikkokuntoisimpia varten tarjolla myös kyyti sähkökäyttöisellä ajoneuvolla.
Kukkaistutukset ja rakennuksen massiivisuus tuovat mieleen hieman rapistuneen kuninkaallisen palatsin. Mielikuvan särkevät vain ikkunoita suojaavat kalterit. Tuntuu aika erikoiselta, että tällainen paraatipaikka vain kahden kilometrin päässä San Franciscon keskustasta on käytetty vankilan rakentamiseen. San Franciscon lahdella kohoava Alcatrazin saari näkyy erinomaisesti kaupunkiin.
Alcatrazin vankilamuseo
Astumme entisen vankilan sisätiloihin. Saavumme aluksi karuun suihkuhuoneeseen, jonka vieressä olevasta vaatevarastosta vangit ottivat vastaan talon tarjoamat asut.
Pääsylipun hintaan sisältyy kuulokkeiden kautta kuunneltava opastus. Sekä vangit että vartijat kertovat tarinansa niin mukaansatempaavasti, että tämä on varmasti parhaita koskaan kuulemiani ääniopastuksia. Englanninkielinen opastus on myös hyvin selkeä, sillä tarinoiden ohessa kerrotaan minne pitää kulloinkin siirtyä ja mihin yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota.
Näemme kierroksen varrella paljon sellejä, joita voi hyvällä syyllä kuvailla karuiksi. Asukkailla ei ollut kaltereiden takana juurikaan yksityisyyttä ja tilaakin oli vain muutaman neliön verran. Alcatraziin tuotiin lähinnä kaikkein pahamaineisimpia vankeja, jotka olivat aiheuttaneet ongelmia muissa vankiloissa. Heistä kuuluisin lienee Al Capone.
Muutamissa selleissä on vangeille kuulunutta rekvisiittaa. Vangit saattoivat kuluttaa aikaansa eri tavoin, ja esimerkiksi kidnappauksesta tuomittu George Heck ehti piirtää ja maalata paljon kahdeksan Alcatrazissa viettämänsä vuoden aikana.
Sellit on jaettu neljään lohkoon, joiden välillä on suorat käytävät. Keskimmäistä väylää kutsuttiin nimellä Broadway ja sen päässä kulkeva poikkikäytävä oli luultavasti seinäkellon vuoksi Times Square. Pahamaineisin oli sellilohko D, jossa sijaitsivat muitakin tiloja synkemmät eristyssellit.
Koska Alcatrazista pakenemista pidettiin mahdottomana, sinne sijoitettiin muista vankiloista karkuun pyrkineitä vankeja. Edellä mainittujen Frank Morrisin ja Anglinin veljesten pakotie kulki sellien takana sijaitsevan käytävän kautta. Se olikin yksi varmana pidetyn vankilan heikkoja kohtia.
Vankilan luultavasti riskialttein paikka oli ruokala, jossa syntyikin muutamia kahakoita. Täällä vangit olivat yhtä aikaa suurella joukolla keskenään ja saattoivat käyttää ruokailuvälineitä aseinaan. Alcatrazin ruokaa pidettiin varsinkin viimeisinä vuosina Yhdysvaltain vankiloiden parhaana ja myös vartijat söivät yhtä aikaa vankien kanssa. Aterian kesto oli aina korkeintaan kaksikymmentä minuuttia.
Sisätiloista päästään aidatulle ulkoilualueelle, jossa vangit saivat viettää aikaa viikonloppuisin. Osa pelasi täällä esimerkiksi shakkia tai baseballia. Baseballissa pelattiin jopa vankilan sisäistä sarjaa, jonka tilastoja on yhä tallella. Arkisin useimmat vangit työskentelivät saarella eri tehtävissä, jolloin he saivat olla pois ahtaista selleistään. Kaikki päivät sujuivat joka tapauksessa tarkan aikataulun ja tiukan kurin mukaisesti.
Kierroksen loppuvaiheessa voi tutustua muun muassa Yhdysvaltojen vankilajärjestelmästä kertovaan pieneen näyttelyyn. Vierailijat pääsevät totta kai myös matkamuistomyymälään, josta voisi hankkia esimerkiksi kirjallisuutta tai vaikka kopion vankien käyttämästä metallisesta juomamukista. Alcatrazin vankilamuseo on todella mielenkiintoinen ja vierailu sujuu ääniopastuksen ansiosta hyvin sujuvasti.
Alcatrazin kukkia ja lintuja
Saari on pieni, mutta siihen kannattaa ehdottomasti tutustua myös varsinaisen vankilan ulkopuolella. Maisemia voi ihailla niin kaupunkiin kuin Golden Gaten sillallekin päin. Täältä kelpaa katsella keskustan kiiltäviä pilvenpiirtäjiä ja korkeille rinteille kohoavia suoria katuja.
Alcatrazilta löytyy yllättävän runsaasti kukkiva puutarhamainen alue, jonka väriloisto luo melkoisen kontrastin vankilan synkille käytäville. Kukat saavat kasvaa täällä rauhassa, sillä Alcatraz kuuluu Golden Gate National Recreation Area -suojelualueeseen, jota ylläpitää National Park Service.
Alcatraz tunnetaan myös linnuistaan. Kohtaamme vapaaehtoisena työskentelevän innokkaan luonto-oppaan, joka kertoo meille mielellään saaren suuresta merimetsoyhdyskunnasta.
Merimetsoja on tuhansia ja uusimmat tulokkaat ovat kuoriutuneet keväällä vain alle kuukautta aiemmin. Poikaset ovat kasvaneet jo melkein aikuisten lintujen kokoisiksi, mutta ne erottaa hieman muita vaaleammasta väristä.
Näemme myös lumihaikaroita, jotka pesivät kävelyreitin läheisyydessä. Saamme kuulla luonto-oppaalta tämänkin lajin vaiheista saarella. Lumihaikaroilla menee täällä nykyään hyvin, mutta pesiviä lintuja ei saa tietenkään häiritä. Lokit kärkkyvät vartioimatta pesiin jätettyjä munia.
Saarella on vankilan lisäksi jonkin verran muitakin taloja, kuten vanginvartijoiden asuntoja. Osa rakennuksista valitettavasti tuhoutui intiaanivaltauksen aikana. Esimerkiksi kuvassa näkyvä vankilanjohtajan talo paloi kesäkuun alussa vuonna 1970. Vankilalla ehti olla toiminta-aikanaan neljä eri johtajaa.
Alcatrazille vuonna 1854 valmistunut majakka oli koko Yhdysvaltojen länsirannikon ensimmäinen. Se kuitenkin vaurioitui pahoin maanjäristyksessä, joten tilalla on nyt vuonna 1909 valmistunut uudempi torni. Majakka automatisoitiin vankilan sulkemisen aikoihin, jolloin myös majakanvartijan pesti lakkautettiin.
Pysähtelemme useampaan kertaan ihailemaan maisemia. Näkymät, kukat ja linnut tekevät kalliosaaresta harvinaisen kauniin paikan, jossa on mukava viettää aikaa. Viivymme saarella noin kolme tuntia. On kätevää, ettei paluuaikaa tarvitse päättää etukäteen, vaan laiturille voi siirtyä milloin tahansa odottelemaan seuraavaa lauttaa. Asetumme pitkän jonon jatkoksi, mutta mahdumme onneksi seuraavaan alukseen.
Laivan kannella on hetki aikaa miettiä kaikkea juuri näkemäämme. Jännittävä kohde oli kovasti tyttärien mieleen, joten uskon vankilasaaren kiehtovan muitakin kouluikäisiä. Itse yllätyin oikeastaan siitä, ettei kokemus ollut yhtä synkkä kuin etukäteen mielikuvissani ajattelin. Vierailu Alcatrazissa on kaiken kaikkiaan sykähdyttävä elämys, jota voi suositella kaikille San Franciscoon matkaaville.
Yhdysvallat
Kierros Warner Brosin studioilla Hollywoodissa
Warner Brosin studiot ovat mainio paikka tutustua Hollywood-elokuvien maailmaan. Saimme kurkistaa kulissien taakse, näimme kuvauspaikkoja ja kuuluisien kohtausten rekvisiittaa sekä opimme, ettei juuri mikään valkokankaalla näkyvä ole totta.
Viimevuotiseen Kalifornian-matkaan mahtui monta hienoa kokemusta, joista yksi oli vierailu Warner Brosin elokuvastudioilla. Majoitumme loman alkuvaiheessa Los Angelesin Hollywoodiin, josta on lyhyt ajomatka kukkuloiden takana Burbankissa sijaitseville studioille. Meidät toivotetaan amerikkalaiseen tapaan leveästi hymyillen tervetulleiksi maksulliseen parkkihalliin, jossa pysäköinti on vaivatonta ja siirtyminen studioiden sisätiloihin sujuvaa.
Olen ostanut perheellemme pääsyliput valmiiksi Warner Bros. Studio Tour Hollywoodin nettisivuilta. Lippuja saattaa olla saatavilla lyhyelläkin varoitusajalla, mutta halusin varmistaa sujuvan matkaohjelman hankkimalla liput hyvissä ajoin. Tarjolla on muutamia erilaisia kierroksia, joista meille riittää edullisin peruskierros. Sen hinta aikuiselta on tällä hetkellä 73 dollaria. Saavumme puoli tuntia etuajassa vastaanottoaulaan, jossa selviää että voimmekin siirtyä saman tien eteenpäin.
Astumme tummasävyiseen tilaan, jossa voi tutustua Warner Brosin historiaan. Yhtiö on nimensä mukaisesti veljesten perustama. Harry, Albert, Sam ja Jack Warner olivat puolanjuutalaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä, joiden sukunimi oli alun perin Wonsal. Kolme pojista ehti syntyä Puolassa ja nuorin veli Jack Kanadassa, minkä jälkeen perhe siirtyi Yhdysvaltoihin. Veljekset aloittivat alan työt hankkimalla elokuvaprojektorin ja siirtyivät teatteritoiminnasta vähitellen elokuvien tuottamiseen. Warner Bros. Pictures perustettiin virallisesti vuonna 1923 ja se on kehittynyt yhdeksi maailman suurimmista viihdealan yrityksistä.
Näyttelytilassa on muutamia kiinnostavia esineitä, kuten Jack Warnerin puhelinmuistio, jossa riittää kuuluisia nimiä Walt Disneystä Salvador Daliin. Esillä on jonkin verran televisiosta tuttua rekvisiittaa Dallas-sarjan J.R. Ewingin stetsonhatusta lähtien sekä kuuluisien elokuvien julisteita. Vierailijat ohjataan elokuvasaliin katsomaan pieni kooste Warner Brosin tuotannosta, minkä jälkeen päästään ulkoilmaan.
Suurin osa studiokierroksesta tehdään oppaan kuljettamalla sähkökäyttöisellä ajoneuvolla, johon mahtuu kymmenkunta matkustajaa. Oppaana toimiva nuori mies vaikuttaa olevan elokuvista ja tv-sarjoista kovasti innoissaan, joten asiantuntevaa puhetta riittää taukoamatta. Näemme kierroksen alkuvaiheessa Hollywood-studioiden ainoan viidakon, jota vuokrataan toisinaan myös muiden tuotantoyhtiöiden käyttöön.
Viidakkoaluetta on käytetty esimerkiksi Jurassic Parkin sekä Vietnamiin sijoittuvien sotaelokuvien kuvauksissa. Tarvittaessa vaikka paratiisimaiseksi laguuniksi muuttuva allas on ohi ajaessamme kuivillaan. Studiot ovat jatkuvasti toiminnassa, joten kuvaukset saattavat rajoittaa turistikierrosten ohjelmaa. Vierailupäivämme pilvinen sää sopisi kuulemma kuvauksiin oikein hyvin.
Eksoottinen viidakko vaihtuu pian pikkukaupungin kaduksi. Opas jakaa paljon mielenkiintoista tietoa kuvausten toteuttamiseen liittyen. Näkemämme talot ja kadut ovat hyvin pelkistettyjä, jotta ne voi muokata kuvauksia varten aina eri näköisiksi. Koko kulissikaupunki on eräänlainen kehys, josta puuttuvat mainoskyltit, tienviitat, liikennemerkit, postilaatikot, katulamput, aidat, ikkunaverhot sekä kaikki muut yksityiskohdat, jotka on helppo vaihtaa kunkin elokuvan teemaan ja aikakauteen sopiviksi.
Warner Brosin suurin kulissikokonaisuus Midwest Street esittää tyypillistä amerikkalaista pikkukaupunkia ja sitä on käytetty lukuisten elokuvien ja tv-sarjojen kuvauksissa. Keskusaukiolla huomio kiinnittyy huvimajaan, joka näkyi paljon varsinkin Gilmoren tytöissä. Paikan päällä on yllättävää huomata, että majan tiiliseltä näyttävä pinta onkin todellisuudessa munakennomaista kevyttä materiaalia, joten ulkoasun voi vaihtaa nopeasti aivan erilaiseksi.
Aukion laidalla kohoaa valkea puukirkko ja sitä vastapäätä on vaikkapa kaupungintaloksi kelpaava rakennus, joka esitti Gilmoren tytöissä koulua. Viereiseen talorivistöön voi kuvitella kauppoja ja kahviloita, kun taas vastakkaisessa suunnassa on idyllisiä omakotitaloja.
Opas kertoo, kuinka samat lavasteet ovat muodostaneet Gilmoren tyttöjen kotikaupungin Stars Hollow’n lisäksi esimerkiksi Pretty Little Liarsin eli Valehtelevien viettelijöiden Rosewoodin. Täällä on kuvattu myös takavuosien klassikkoelokuvaa Bonnie ja Clyde.
Pääsemme sisälle kulissitaloon, joka on sisältä kovin pelkistetty. Portaat nousevat tyhjyyteen, sillä kuvaukset toteutetaan käytännön syistä aina katutasossa. Sähköä tai juoksevaa vettä ei ole lainkaan. Jos siis halutaan kuvata kraanasta valuvaa vettä, joku kaataa sitä putkeen seinän toiselta puolelta.
Puiselta näyttävä lattia ei narise, koska se paljastuu ovelasti kuvioiduksi matoksi. Kuvatessa halutaan taltioida ainoastaan näyttelijöiden puhe, joten esimerkiksi askelten kopina lisätään ääniraidalle keinotekoisesti jälkikäteen. Matto on paitsi sopivan äänetön, myös helppo vaihtaa taas joltakin muulta näyttävään pintaan. Monella rakennuksella on pihan puolella oma julkisivunsa, jolla ei ole mitään tekemistä talon kadulta näkyvän ilmeen kanssa. Elokuvat ovat täynnä silmänkääntötemppuja.
Kierros jatkuu ajoneuvon kyydissä, mutta välillä jalkaudutaan kävelemään lyhyitä matkoja. Yksi kierroksen odotetuimmista kohteista on pieni aukio, jonka sohva ja suihkulähde tunnetaan Frendien introsta. En ole koskaan ollut televisiosarjojen tai elokuvien suurkuluttaja, mutta Frendejä olen sentään katsonut kohtuullisen paljon.
Alueella on monia suuria studiohalleja, joista yhteen pääsemme myös sisään. Valokuvaaminen on näissä tiloissa ehdottomasti kielletty, eikä videointi ole sallittua missään studioiden alueella. Näkemissämme tiloissa filmattava Bob Hearts Abishola ei ole Suomessa vielä kovin tunnettu sarja, mutta oppaan mielestä se on ehdottomasti great fun. On mielenkiintoista nähdä, kuinka esimerkiksi Bobin koti ja Abisholan työpaikkana toimivan sairaalan käytävä ovat vain muutaman metrin päässä toisistaan. Mieleen jää myös erinomainen äänieristys sekä katosta roikkuvat tummat levyt, joilla valaistusta säädellään sopivaksi.
Noin tunnin mittaisen opastetun osuuden jälkeen saa viettää haluamansa ajan näyttelyrakennuksessa, jonka sisältöön saa tutustua omaan tahtiin. Pysähdymme heti aluksi Frendien teeman mukaiseen Central Perk -kahvilaan, jossa syömme pienet rasvaiset pizzat. Kahvilaa ei ole sisustettu samanlaiseksi kuin suosikkisarjassa, mutta sivummalla on paljon tutulta näyttävää rekvisiittaa. Kaupan puolella myydään runsaasti Frendit-aiheisia tuotteita.
Näyttelytiloissa on runsaasti Warner Brosin elokuviin ja sarjoihin liittyviä asuja, lavasteita sekä muita esineitä. Tarjolla on myös mielenkiintoista tietoa elokuvien tekemiseen liittyen, joten täällä saa halutessaan kulumaan reilusti aikaa.
Näyttelyn kohokohtiin kuuluvat Frendien suosikkikahvilan Central Perkin lavasteet, joissa kaikki halukkaat pääsevät valokuviin. Paikalla on myös ammattikuvaaja, mutta omien kuvausvälineiden käyttö on sallittua.
Yksi Warner Brosin menestyssarjoista on Rillit huurussa, jonka lavasteita on nähtävillä parinkin huoneen verran. Kokemus olisi varmasti entistä antoisampi, jos olisin katsonut esimerkiksi tätä sarjaa edes yhden jakson verran.
Näyttelystä on mahdollisuus ostaa muistoksi video itsestään lentämässä luudalla Harry Potter -elokuvien maailmassa. Video toteutetaan green screen -tekniikalla, eli luutakohtaus kuvataan vihreää seinää vasten ja lopullisen version taustalla pyörii maisemia Lontoosta Tylypahkaan. Emme kaipaa lentovideota itsestämme, mutta istahdamme hetkeksi Taru sormusten herrasta -elokuvissa käytettyyn pöytään, jota kuvattaessa perspektiivi vääristää ihmisten kokoa. Hobitit saatiin näin näyttämään muita hahmoja pienemmiltä.
Katsomme lyhyen elokuvien äänittämisestä kertovan esityksen, joka havainnollistaa päällekkäisten ääniraitojen hyödyntämistä. Esimerkkinä toimii Sandra Bullockin tähdittämä Gravity, joka kahmi Oscarit muun muassa äänityksestä, äänitehosteista sekä musiikista. Katselemme neljään kertaan saman kohtauksen, jossa kuuluu aluksi pelkkää näyttelijöiden puhetta, sitten muita ääniä, kolmantena musiikkia ja lopuksi yhdistelmä näistä kaikista. Näyttelyssä on myös mielenkiintoista tietoa siitä, kuinka eri ääniä tuotetaan animaatioelokuviin. Hirviön äänet saattavatkin olla peräisin vaikkapa koiranruokapurkista.
Siirrymme shuttle bussilla vielä toiseen rakennukseen, jossa tärkeimpiä teemoja ovat supersankarit sekä Harry Potter. Justice Leaguen supersankarit patsastelevat rivissä ja esillä on erilaisia Batmanin käyttämiä ajoneuvoja.
Perhettämme kiinnostaa enemmän Harry Potter, johon liittyen täällä on kohtalaisesti rekvisiittaa. Pääsemme esimerkiksi taikajuomapatojen äärelle ja professori Verson kasvihuoneeseen. Tyttäret kokeilevat onneaan lajitteluhatun alla ja saavat kuulla, mihin Tylypahkan tupiin päätyisivät.
Saamme astua myös portaikon alla sijaitsevaan Harryn pieneen huoneeseen. Harry Potter -osuus on täällä mukava lisä studiokierrokseen, mutta se on toisaalta vain hyvin pieni kokonaisuus verrattuna Lontoon upeaan Warner Bros. Studio Touriin, joka on omistettu pelkästään Harry Potterille.
Lopuksi saa asettua valokuvaan melko painavalta tuntuvan Oscar-patsaan kanssa. Kierros päättyy suureen kauppaan, mistä poistutaan jo tutulta näyttävään Warner Brosin pääaulaan. Istahdamme vielä ennen parkkihalliin palaamista aulan Starbucks-kahvilaan. Studioilla kuluva aika riippuu vierailijan mieltymyksistä, mutta mainitsen esimerkkinä, että meillä kului täällä reilut neljä ja puoli tuntia. Suosittelen studiokierrosta kaikille Los Angelesissa vieraileville. Vaihtoehtoja löytyy Warner Brosin lisäksi muitakin, sillä ainakin Paramount Pictures ja Sony Pictures järjestävät vastaavia kierroksia.
Yhdysvallat
15 x San Franciscon nähtävyydet
Vietimme viime kesäkuussa vajaan viikon San Franciscossa. Kaupunki täytti suuret odotukset muun muassa siksi, että sieltä löytyy runsaasti kiinnostavia nähtävyyksiä ja erilaisia alueita. Poimin tähän juttuun San Franciscon parhaita paloja.
San Francisco viehättää monella tavalla. Jyrkille rinteille rakennettu kaupunki on harvinaisen kuvauksellinen, ja sitä sävyttävät niin merimaisemat kuin keskenään erilaiset kaupunginosatkin. San Francisco on myös kooltaan omaan makuuni sopiva kaupunki, sillä tärkeimmät nähtävyydet tavoittaa melko nopeasti kävellen tai julkista liikennettä käyttäen. Ehdimme nähdä kuudessa päivässä suurin piirtein kaiken suunnittelemamme, vaikka jotain jäi mahdolliseen seuraavaankin kertaan. Tässä listaukseni San Franciscon parhaista nähtävyyksistä.
1. Golden Gate
Näyttävä Golden Gate on San Franciscon kiistaton symboli. Maailman kenties kuuluisin silta ylittää Tyynenmeren ja San Franciscon lahden välisen Golden Gaten salmen noin 75 metrin korkeudessa. Golden Gate oli valmistuessaan vuonna 1937 maailman pisin riippusilta, jonka valmistumista pidettiin haastavien olosuhteiden vuoksi jonkinlaisena ihmeenä. Salmi on sillan kohdalla mailin levyinen ja se tunnetaan voimakkaista merivirroista sekä arvaamattomasta säästä.
Suuri silta näkyy kauas ja sitä voi ihailla monesta eri suunnasta. Golden Gate sijaitsee jonkin verran San Franciscon keskustan ulkopuolella ja esimerkiksi suositulta Fisherman’s Wharfilta on sillalle kuutisen kilometriä. Kävelemme tuon matkan rannan tuntumassa, jolloin saamme katsella koko ajan hiljalleen lähestyvää Golden Gatea. Presidion puistoalueelle saavuttaessa siltanäkymät alkavat olla jo todella upeita.
Jätämme sillan ylittämisen väliin, joten ihailemme punertavaa rakennelmaa vain salmen etelärannalta. Ikonisen sillan näkeminen lähietäisyydeltä tuntuu yllättävänkin sykähdyttävältä. Olemme iloisia aurinkoisesta säästä ja viivymme näköalapaikalla pitkään, kunnes palaamme sillan vierailukeskuksen kulmalta lähtevällä paikallisbussilla San Franciscon keskustaan. Moni on kehunut myös Battery Spencerin näköalapaikkaa, joka sijaitsee salmen vastarannalla.
2. Alcatraz
Myös Alcatrazin vankilasaari kuuluu San Franciscon symboleihin. Vain parin kilometrin päässä rannasta sijaitseva saari näkyy kaupunkiin erinomaisesti. Tuntuukin hieman erikoiselta, että vankila on sijoitettu näin näyttävälle paikalle. Alcatraz tunnetaan vankilana, jonka asukkeihin kuuluivat Amerikan kovimmat gangsterit. Se oli myös paikka, josta pakenemista pidettiin mahdottomana. Alcatraz onkin saanut suorastaan myyttisen maineen, jota vahvistavat vankilasta kertovat menestyselokuvat. Onkin hieman yllättävää kuulla, että vuonna 1963 suljettu vankila ehti olla toiminnassa vain vajaan kolmenkymmenen vuoden ajan.
Saareen tutustuminen kuuluu Kalifornian-matkamme sykähdyttävimpiin kokemuksiin. Perille pääsee Alcatraz City Cruisesin lautalla, jonka liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen. Saarella ja museoidussa vankilassa saa kierrellä omaan tahtiin. Me viihdymme perillä kolmisen tuntia.
Kierrosta varten kannattaa napata mukaan hintaan kuuluvat kuulokkeet, joiden kautta saa tutustua moniin kiinnostaviin tarinoihin muun muassa entisten vankien kertomana. Karu vankila on todella kiehtova paikka, eikä mielestäni museokohteena edes ihan niin synkkä kuin etukäteen kuvittelin.
Runsaiden kukkaistutusten koristama pieni saari on todella kaunis ja sieltä voi ihailla upeita kaupunkimaisemia. Alcatraz on myös erinomainen paikka lintubongaukseen, sillä monenlaiset siivekkäät ovat ottaneet merenlahden keskellä sijaitsevan saaren omakseen. Alcatrazista on tulossa vielä oma erillinen blogijuttunsa toukokuussa.
3. Fisherman’s Wharf ja Pier 39
Sataman tuntumaan syntynyt Fisherman’s Wharf on San Franciscon virallinen turistipyydys, jonka kutsun vain harva matkailija pystyy välttämään. Toisaalta välttelyyn ei ole suurempaa syytä, sillä ravintoloiden, kauppojen ja erilaisten viihdykkeiden täyttämä alue on vilkkaudestaan huolimatta viihtyisä. Alueella on paljon hotelleja ja sieltä käsin on helppo liikkua eri puolille San Franciscoa.
Fisherman’s Wharfin alue kattaa useita kortteleita, joista vilkkaimmat löytyvät läheltä merta. Itselleni mieluisin löytö on vanhoja peliautomaatteja esittelevä Musée Mécanique, jossa on hauska viettää aikaa. Sisäänpääsy on ilmainen ja kaikkia pelihallin laitteita saa kokeilla kolikolla tai parilla. Makeannälän yllättäessä voi suunnata vaikka It’Sugariin, joka mainostaa itseään maailman suurimpana karkkitavaratalona. Perinteikäs leipomo Boudin Bakery on sanfranciscolainen instituutio ja huvituksia löytyy laidasta laitaan, kuten vaikkapa monenlaiset risteilyt, Aquarium by the Bay -akvaario sekä Madame Tussaudsin vahakabinetti.
Fisherman’s Wharfin suurin vetonaula on huvilaituri Pier 39, jonka ravintoissa voi nauttia esimerkiksi paikallista perinneruokaa clam chowderia, joka on hapanleivän sisällä tarjoiltavaa maukasta simpukkakeittoa. Pier 39:llä toimii paljon erilaisia kauppoja, joiden valikoimasta löytyy varsinkin matkamuistoja ja herkkuja. Tarjolla on toki paljon muutakin, kuten vaikkapa ympärivuotinen joulukauppa tai urheilujoukkueiden virallisia fanituotteita kaupitteleva Lids.
Pier 39:n paras nähtävyys on lauma merileijonia, joka köllöttelee omilla laitureillaan huvilaiturin vieressä. Leppoisalta näyttäviä eläimiä on mukava tarkkailla pitkäänkin. Merileijonat saapuivat tänne oma-aloitteisesti syksyllä 1989 ja ovat viihtyneet valtaamallaan alueella siitä lähtien. Eläinten määrä vaihtelee vuodenajan mukaan. Olemme paikalla kesäkuussa, jolloin monet merileijonat ovat lähteneet muualle lisääntymään. Paikalla on silti runsaasti eläimiä, vaikka niiden määrä lieneekin vain murto-osa koko laumasta.
4. Kaapeliraitiovaunut
Mäkinen maasto on vaikuttanut San Franciscon liikennesuunnitteluun. Näkyvin esimerkki tästä ovat romanttisilta näyttävät vanhat kaapeliraitiovaunut, jotka pystyvät kiipeämään jyrkkiäkin rinteitä pitkin. Ne olivat 1900-luvun alussa San Franciscon julkisen liikenteen selkäranka, mutta laaja verkosto on sittemmin korvattu busseilla sekä tavallisilla raitiovaunuilla eli street careilla.
Jäljellä on onneksi vielä kolme linjaa, joita tosin käyttävät paikallisten sijasta lähinnä turistit. Niinpä kaapeliraitiovaunuilla kulkeminen onkin selvästi muuta julkista liikennettä kalliimpaa. Vaunuun pääsyä voi joutua jonottamaan varsinkin suosituimmalle Powell/Hyde -linjalle kauankin, mutta me pääsemme Bay Streetin ja Taylor Streetin risteyksessä sijaitsevalta päätepysäkiltä suoraan Powell/Mason-linjan kyytiin. Harmi kyllä osa molemmista mainituista linjoista on matkamme aikaan remontissa, joten vaunut kulkevat meren läheisyydestä vain Chinatownin kohdalle saakka.
Cable carit toimivat edelleen vanhalla kaapelitekniikalla, joten kuljettajan eli gripmanin työ on fyysisesti raskasta. Vaunu pääsee eteenpäin kiinnittymällä gripmanin käyttämän vivun avulla kiskojen välissä kulkevaan kaapeliin, joka liikkuu jatkuvasti tasaisella viidentoista kilometrin tuntivauhdilla. Ennen jarruttamista vaunu vastaavasti irrotetaan kaapelista. Vanhanmallisissa vaunuissa on tunnelmaa ja kuljettajan työskentelyä on mielenkiintoista seurata. Vaunuissa ei ole ovia ja elämys onkin parhaimmillaan, kun matkustaa vaunun reunalla seisten. Tangosta saa pidettyä hyvin kiinni, ja matkustaminen on hiljaisen vauhdin ansiosta turvallista.
5. Alamo Square
San Franciscossa on useita upeita näköalapaikkoja, joista yksi löytyy Alamo Squaren puistosta. Pienessä puistossa itsessään ei ole muuten mitään kovin erityistä, mutta nurmikolta kelpaa ihailla lähes täydellistä postikorttimaisemaa. Näkymän kruunaa nimellä ”The Painted Ladies” tunnettu talorivistö, joka muodostuu värikkäistä viktoriaanista tyyliä edustavista puutaloista. Romanttisten puutalojen takana levittäytyy melkein koko San Francisco pilvenpiirtäjineen ja kukkuloineen.
6. Golden Gate Park
Alamo Squareen verrattuna erilaista puistotunnelmaa löytyy Golden Gate Parkista. Valtava puistoalue on ikään kuin San Franciscon vastine New Yorkin Central Parkille, eikä se nimestään huolimatta sijaitse aivan kuuluisan sillan vieressä. Puiston alueelta löytyy muun muassa ulkoilupolkuja, urheilukenttiä, ruusutarha, kasvitieteellinen puutarha sekä tasokkaita museoita. Puiston halki kulkee myös autoteitä.
Golden Gate Parkin ehdoton helmi on Japanese Tea Garden, joka vie tyylikkäällä tavalla japanilaisiin tunnelmiin. Teehuonetta ympäröivä puutarha on todella kaunis ja voisi hyvinkin sijaita ihan oikeasti Japanissa. Kasvillisuus, lammessa uivat karpit, koristeelliset sillat, kivilyhdyt, pagodit ja kaikki muutkin rakennukset edustavat autenttista japanilaista tyyliä.
Vierailemme tietysti myös itse teehuoneessa, jossa nautimme vihreästä teestä ja mochi-jäätelöpalloista. Vieressä on myös japanilaisia tuotteita myyvä kauppa. Haluaisimme matkustaa taas pitkästä aikaa Japaniin ja tämä puutarhavierailu toimi yllättävänkin hienona kurkistuksena nousevan auringon maahan.
7. Haight-Ashbury
Golden Gate Parkin itäreunalta alkava Haight-Ashbury on värikäs kaupunginosa, joka tunnetaan erityisesti 1960-luvun hippiliikkeen keskuksena. Täällä muistellaan erityisesti Rakkauden kesää 1967, jolloin tuhannet nuoret kerääntyivät kukkia hiuksissaan Haight-Ashburyn huumeidenhöyryisiin hippikommuuneihin. Kaupunginosa on saanut nimensä Haight Streetin ja Ashbury Streetin risteyksestä.
Alueen selkeä pääkatu on Haight Street, jonka varrella on erilaisia värikkäitä putiikkeja. Hippiajan henki elää muun muassa jokseenkin psykedeelisissä seinämaalauksissa. Toisaalta alueella on myös paljon upeita viktoriaaniseen tyyliin rakennettuja vanhoja puutaloja.
Haight-Ashburyn kaduilla on hauskaa tehdä pieni kävelykierros ja ihmetellä kaikkea vastaantulevaa. Kaduilla hengailee joitakin vanhoja hippejä ja myös hieman epämääräiseltä vaikuttavaa porukkaa, mutta ilmapiiri on ainakin päiväsaikaan leppoisan rauhallinen. Haight-Ashburyn nähtävyyksiin kuuluvat alueella asuneiden muusikoiden kotitalot – tai ainakin talot, joissa heidän väitetään asuneen. Tunnetuimpiin tähtiin kuuluvat Janis Joplin ja Jimi Hendrix.
8. Chinatown
Haight-Ashburyn ohella myös Chinatown kuuluu San Franciscon värikkäimpiin kaupunginosiin. Kyseessä on koko maailman suurin kiinalainen kaupunginosa Kiinan ulkopuolella ja samalla myös Yhdysvaltojen vanhin Chinatown. Alueella riittää punaisia paperilyhtyjä, kiinankielisiä kylttejä, houkuttelevasti tuoksuvia ravintoloita, itämaisia ennustajia, aasialaishenkisiä seinämaalauksia sekä monenlaisia puoteja.
Laajan Chinatownin kiehtovilla kaduilla on hauska kulkea, aistia eksoottista tunnelmaa ja nauttia välillä vaikka kuplateestä, joka on alun perin taiwanilainen keksintö. Kävelemme erityisesti vilkkaalla Grant Avenuella, jota voi pitää Chinatownin pääväylänä. Grant Avenueta koristava Dragon’s Gate toimii kaupunginosan eteläisenä porttina. Myös lyhyempi Waverly Place kuuluu Chinatownin kuvauksellisimpiin katuihin.
9. Coit Tower
Art deco -tyylinen Coit Tower on kuulunut San Franciscon kaupunkikuvaan 1930-luvulta lähtien. Historiallinen näkötorni on erinomainen paikka maisemien ihailuun, sillä se kohoaa korkean Telegraph Hill -kukkulan huipulla. Jyrkälle kukkulalle kapuaminen käy urheilusuorituksesta, mutta tornin juurelle pääsee myös bussilla numero 39.
Coit Towerin sisätiloja koristavat seinämaalaukset valmistuivat samaan aikaan itse tornin kanssa ja ne kuvaavat arkipäiväistä amerikkalaista elämää. Huipulle pitäisi päästä vanhalla hissillä, mutta se on ainakin oman vierailumme aikaan pois käytöstä. Niinpä joudun kapuamaan kaikkiaan 234 porrasta näköalatasanteelle.
Tornin huipulta on upeat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Näyttävin maisema aukeaa Downtownin pilvenpiirtäjille, mutta täältä voi katsella myös muita kaupunginosia ja San Franciscon lahtea. Golden Gaten siltakin näkyy muutaman kilometrin päässä.
10. Embarcadero ja Ferry Building
Yksi mukavimpia kokemuksia San Franciscossa on kävellä leveää Embarcaderoa pitkin ja ihailla rantakatua koristavia palmuja sekä auringonpaisteessa kimaltavaa merta. Tasainen rantabulevardi alkaa vilkkaalta Fisherman’s Wharfilta ja jatkuu noin neljän kilometrin päähän Oracle Park -stadionin paikkeille. Matkan varrella voi pysähtyä vaikkapa Pier 7:lle ihailemaan merenlahtea.
Embarcaderon tärkein rakennus on Ferry Building, joka toimii sekä lauttaterminaalina että kauppahallina. Avara kauppahalli on miellyttävä paikka pysähtyä ostoksille, syömään tai vaikkapa kahville. Rakennuksen ympärillä järjestetään kolmesti viikossa suositut Farmers Market -markkinat. Ferry Buildingin korkea kellotorni on tunnettu maamerkki, joka näkyy kauas ympäristöön.
11. North Beachin kaupunginosa
North Beach tunnetaan San Franciscon italialaisena alueena. Se ei nimestään huolimatta sijaitse rannalla, sillä kaupunki on laajentunut täyttömaalla ja North Beach on näin ollen jäänyt useamman korttelin päähän San Franciscon lahdesta. Alueella asuu paljon muitakin kuin italialaistaustaisia ihmisiä, mutta saapasmaan ravintolat ja värit ovat silmiinpistävän selvästi näkyvissä. Little Italy tunnetaan vilkkaasta yöelämästään, mutta täällä voi myös rauhoittua Pietarin ja Paavalin katolisessa kirkossa tai sen edustalla levittäytyvässä Washington Squaren puistossa.
North Beach oli 1950-luvun beat-kulttuurin keskus, jonka boheemissa ilmapiirissä esimerkiksi kirjailijat Jack Kerouac ja Allen Ginsberg viihtyivät. Samaan yhteisöön kuulunut runoilija Lawrence Ferlinghetti perusti North Beachin ja Chinatownin rajalle City Lights -kirjakaupan, joka on vierailun arvoinen nähtävyys. Kirjakaupan nurkalta lähtee Jack Kerouacin mukaan nimetty kuja, jonka varrella voi ihailla katutaidetta.
12. San Franciscon Downtown
San Franciscon keskustaa eli Downtownia sävyttävät korkeat pilvenpiirtäjät ja leveät kadut, joten täällä on helppo tuntea olevansa amerikkalaisessa suurkaupungissa. Pilvenpiirtäjistä Transamerica Pyramid erottuu persoonallisen muotonsa ansiosta, kun taas Salesforce Tower kohoaa kaikista korkeimmalle. Kaupungin keskipisteenä pidetään kuvassa näkyvää Union Square -aukiota, jonka laidalla toimii esimerkiksi Macy’s-tavaratalo.
San Franciscon kaupungintalo löytyy noin mailin päästä Union Squarelta. Suuren kupolin komistama rakennus on näyttävä ilmestys. Marilyn Monroe meni vuonna 1954 kaupungintalossa naimisiin baseball-legenda Joe DiMaggion kanssa. DiMaggio varttui North Beachin amerikanitalialaisessa yhteisössä ennen kehittymistään huippu-urheilijaksi ja koko kansan tuntemaksi julkkikseksi.
13. Lombard Street
San Franciscon erikoisin katu löytyy Russian Hillin alueelta, jossa yksi osuus pitkästä Lombard Streetistä mutkittelee jyrkkää rinnettä pitkin. Erittäin mutkikas muutaman sadan metrin mittainen kadunpätkä on autoliikenteelle yksisuuntainen, eli sitä voi ajaa vain alamäkeen. Mäen päältä voi ihailla hienoja kaupunkimaisemia. Lombard Street on runsaine kukkaistutuksineen kaunis, mutta mielestäni silti hieman yliarvostettu nähtävyys.
14. Ghirardelli Square
Ghirardelli Square on saanut nimensä kuuluisan suklaayhtiön entisestä pääkonttorista. Konttori muutti jo 1960-luvulla muualle, minkä jälkeen alue remontoitiin eräänlaiseksi ostoskeskukseksi. Nykyisin viihtyisällä paikalla toimiikin monia erilaisia kauppoja ja ravintoloita. Suklaayhtiö Ghirardelli on paikalla edelleen peräti kolmen eri myymälän voimin, ja mekin ostamme mukaamme monta suklaalevyä. Ghirardelli Square sijaitsee lähellä Fisherman’s Wharfia, joten molemmissa paikoissa on helppo vierailla samalla kertaa.
15. Oracle Park
San Francisco on urheilukaupunki, jonka rakastetuimpiin joukkueisiin kuuluu baseballia pelaava Giants. Sen kotikenttä Oracle Park sijaitsee komealla paikalla meren rannalla ja on jo nähtävyys sinänsä. Olen itse kiinnostunut baseballista, mutta lajia tuntemattomien mielestä peli voi tuntua tylsältäkin. Silloin tapahtuman voi ottaa paikallisena kulttuurikokemuksena, sillä baseball-ottelut ovat amerikkalaisten perheiden ja kaveriporukoiden ajanviettopaikkoja. Moni keskittyy pelin sijasta kuulumisten vaihtamiseen, hotdogeihin ja oluen ryystämiseen.
Major League Baseball -sarja alkaa maaliskuun lopulla ja päättyy lokakuussa kauden huipentaviin pudotuspeleihin. Otteluita on usein, sillä runkosarja on peräti 162 ottelun mittainen. Runkosarjapelien lippuja onkin runsaan tarjonnan ansiosta yleensä helposti saatavilla ja ne voi ostaa Giantsin kotisivuilta. Suositun Giantsin lisäksi seudulla on perinteisesti ollut toinenkin MLB-joukkue, mutta lahden vastarannalla Oaklandissa pelaava Athletics on muuttamassa lähivuosina Las Vegasiin. Muissa urheilulajeissa San Franciscon suuria seuroja ovat amerikkalaisessa jalkapallossa San Francisco 49ers ja koripallossa Golden State Warriors.
Muuta nähtävää San Franciscossa
Meiltä jäi yllä mainituista kokemuksista huolimatta käymättä vielä monta nähtävyyttä. San Franciscon museoista varsinkin Palace of Fine Arts mainitaan usein kaupungin päänähtävyyksien joukossa, ja onhan monumentaalinen rakennus jo ulkoakin päin huomiota herättävä näky. Tiedekeskus Exploratorium voisi olla hyvä vinkki monelle lapsiperheelle ja Cable Car Museum tarjoaisi lisätietoa kiehtovista kaapeliraitiovaunuista.
San Franciscosta voi tehdä myös monenlaisia retkiä. Lähistöltä löytyisi vaikkapa Napa Valleyn viinialue, Muir Woodsin punapuumetsät sekä viehättävä Sausaliton pikkukaupunki. San Franciscon huonoin puoli on pitkä matka Suomesta, eikä suoria lentojakaan ole tällä hetkellä tarjolla. San Francisco on silti pitkänkin matkan arvoinen, sillä harvassa kaupungissa on samanlaista persoonallista hohtoa.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
-
Ranska1 vuosi sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Huvipuistot1 vuosi sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Espanja1 vuosi sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia9 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
28.5.2024 at 11:12
Mainio kirjoitus ja loistavat kuvat, niin itse saaresta ja vankilasta kuin muutenkin. Me tykättiin myös kovasti, joa niin paljon, että harkittiin viime kesänä käyntiä uudelleen, joka kuitenkin lopulta jätettiin väliin. Voi kuitenkin hyvin olla, että joskus vielä tulee saarella käytyä.
Mika / Lähtöportti
28.5.2024 at 18:23
Kiitos Mikko! On kyllä sen verran ainutlaatuinen paikka, että voisi hyvin käydä toistekin.