Seuraa somessa

Suomi

Parhaat hiihtokokemukset Pohjois-Suomen lumilta

Julkaistu

-

Olemme käyneet jo kahdeksassa Pohjois-Suomen hiihtokeskuksessa. Kokosin nyt samaan pakettiin pienen tunnelmapalan jokaisen reissun mieleenpainuvimmalta hiihtoretkeltä sekä tiivistyksen kunkin kohteen annista.

Vuosittainen talvireissu pohjoisen lumille on kuulunut perheemme perinteisiin siitä lähtien, kun nousimme Lapin-matkan aluksi yöjunaan joulukuussa 2015. Vastaavia matkoja on nyt kertynyt kahdeksan ja ne kaikki ovat suuntautuneet eri hiihtokeskuksiin.


Ylläs, Saariselkä, Pyhätunturi ja Salla ovat Lapin kohteita, joihin olemme matkustaneet autojunalla. Nautin junien tarjoamasta leppoisasta matkanteosta ja pienestä seikkailun tunteesta, mutta autopaikat täytyy varata joulu- ja hiihtolomasesonkeina kuukausia etukäteen. Pohjois-Pohjanmaalla olemme käyneet Rukalla ja Iso-Syötteellä. Lasken tässä Pohjois-Suomeen myös Kainuun, jossa ovat tulleet tutuiksi Vuokatin ja Ukkohallan ladut. Neljään viimeksi mainittuun kohteeseen olemme kulkeneet omalla autolla, yleensä matkan varrella jonnekin yhdeksi yöksi pysähtyen. Käymättä on vielä jonkin verran tunnettuja hiihtokohteita, kuten esimerkiksi Pallas ja Levi.


Matkojemme pääaktiviteetti on ollut hiihtäminen. Emme ole huippukuntoisia urheilijoita, vaan tarkoituksena on nauttia puhtaasta luonnosta latuja pitkin liikkuen. Hiihtokeskuksiin liittyvät arviot perustuvat yhden viikon mittaisiin omakohtaisiin kokemuksiin, joten voi hyvin olla että joku muu on kokenut samat paikat eri tavalla. Olemme majoittuneet aina kolmen sukupolven voimin vuokramökkiin, käyneet ehkä jossakin lähiseudun ravintolassa ja tutustuneet mahdollisesti johonkin nähtävyyteen. Laskettelua emme ole harrastaneet, mutta pulkkamäkiä on tullut kokeiltua. Alla muistot kaikkien kahdeksan matkan parhaista hiihtohetkistä sekä lyhyet yleisarviot kohteista.


Auringonlasku Ruuhitunturilla (Salla 2021)

Ympärillä näkyvä maisema tuntuu suorastaan uskomattomalta. Yritin suunnitella hiihtoretkeni niin, että osuisin Ruuhitunturin huipulle auringonlaskun aikaan, ja ajoitus vaikuttaisi onnistuneen täydellisesti. Nousua on ollut pitkä, mutta kun laskevan auringon kultaama luminen maisema jatkuu peninkulmien päähän, en haluaisi olla missään muualla. Jäätyneestä näkötornista kelpaa ihailla maisemia kaikkiin ilmansuuntiin, kunnes taivas sinertyy ja edessä on pitkä nautinnollinen lasku alas tunturilta. Itä-Lapin luonnossa on jotain koskettavan kaunista.

Salla on jäänyt mieleen pienenä ja hiljaisena hiihtokeskuksena, jossa saa nauttia luonnon rauhasta. Sallasta löytyy muutama upea vaihtoehto vaikkapa 20–30 kilometrin hiihtolenkille, mutta jäimme kaipaamaan perheystävällisiä lyhyitä ja helppoja rengasreittejä. Pidin Sallan maisemista, joihin kuuluu esimerkiksi näkymä Onkamon näköalapaikalta Venäjän puolelle jääneille vanhan Sallan tuntureille saakka. Sallan seudulla on sotahistoriallisia nähtävyyksiä ja kävimme myös huskysafarilla.
   
Lue lisää kokemuksia Sallasta:
Hiihtolomaelämyksiä Sallassa
Hiihtokokemuksia Sallassa
Huskysafarilla Sallassa


Tuulisen Kiilopään ylitys (Saariselkä 2017)

Lumi kimaltelee pilviharson takaa paistavan auringon säteissä, mutta tunturista puhaltaa jäätävä viima. Edessä näkyy loputon nousu ja puhuri lennättää lunta niin, että latu katoaa näkyvistä. Nautin silti jokaisesta hetkestä. Joskus nousukin varmasti päättyy ja kääntyy vauhdikkaaksi laskuksi kohti seuraavaa latukahvilaa. Olen lähtenyt useamman tunnin hiihtoretkelle, jonka reitti kulkee Kiilopää-tunturin ylitse. Saan nauttia Urho Kekkosen kansallispuiston huikeista maisemista ja tunnen olevani oikeassa erämaassa. Käännän katseeni kauempana siintäville tuntureille ja voin vain ihailla Lapin lumoavaa kauneutta.

Voisi sanoa, että Saariselkä vei palan sydämestä. Missään muussa käymässämme kohteessa ei ole ollut yhtä vahvaa Lapin taikaa ja erämaan tunnelmaa. Hiihtokeskuksessa on toki palveluita, mutta uskon Saariselän olevan nimenomaan luonnon rauhasta nauttivien hiihtäjien unelmakohde. Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla oli melko hiljaista ja laduilla näkyi enemmän rauhalliseen tahtiin eteneviä hiihtelijöitä kuin hiki hatussa kiirehtiviä urheilijoita. Saariselkä sijaitsee muita käymiämme kohteita pohjoisempana, joten matkakin on selvästi pisin. Saariselältä käsin kannattaa tehdä retki Inariin ja vierailla saamelaismuseo Siidassa sekä palkitussa Aanaar-ravintolassa.

Lue lisää kokemuksia Saariselältä:
Lumista riemua Saariselällä
Hiihtoretkellä kaukana pohjoisessa
Saamelaisuuden jäljillä Siidassa


syote_18

Raikasta ilmaa Syötteen kansallispuistossa (Iso-Syöte 2023)

Helmikuun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuusimetsän oksat ovat kuvauksellisesti lumen peitossa. Hiihtelemme vaimon kanssa rauhalliseen tahtiin ja nautimme ladusta, joka kulkee vuorotellen metsän siimeksessä ja avarissa aapasoiden maisemissa. Syötteen latuverkoston pohjoisosa levittäytyy kansallispuiston alueelle, jossa saa hiihdellä luonnon hiljaisuudesta nauttien. Oksilta roikkuva naava kertoo ilman puhtaudesta. Ainoa huolenaihe on se, ennätämmekö Ahmatuvan erämaakahvilaan ennen sulkemisaikaa. Ja kyllähän me lopulta ehdimme.

syote_08

Iso-Syöte on monin tavoin täydellinen paketti. Matka pääkaupunkiseudulta on Lapin kohteisiin verrattuna lyhyempi, mutta Suomen eteläisimmän tunturin maisemissa ei ole mitään valittamista. Mieleen ovat jääneet varsinkin tunturin huipun tykkylumipuut sekä avarat näkymät, joista voi nauttia vaikka Hilltop-ravintolan ikkunapöydästä. Noin 120 kilometrin mittainen latuverkosto vastaa omia toiveitamme erinomaisesti, sillä tarjolla on satunnaiselle harrastajalle sopivia leppoisia latuprofiileja ja riittävästi vaihtelua. Iso-Syöte on sijaintinsa ansiosta varsinkin oululaisten suosima kohde, mutta laduilla oli viimevuotisella Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla varsin rauhallista.

Lue lisää kokemuksia Iso-Syötteeltä:
Hiihtoloma Syötteen laduilla


Vuoden ensimmäinen aamu hiihtoladulla (Ylläs 2016)

Ladut ovat pakkasaamuna autiot ja vain omien sauvojeni ääni rikkoo hiljaisuuden. Muutamista mökeistä kajastaa valoa, mutta suurin osa ihmisistä taitaa olla vielä unten mailla. Se ei ole ihme, sillä eletään uudenvuodenpäivän aamua Yllästunturin laitamilla. Ylläksen laajasta valaistujen latujen verkostosta on näin vuodenvaihteessa paljon iloa, sillä päivänvaloa riittää vain muutamaksi tunniksi. Viikon aikana saakin hiihdellä monenlaisessa valaistustilanteessa. Mieleen jäävät sekä sinertävät aamut että ne iltapäivät, kun suurelta näyttävä aurinko värjää taivaan ihmeellisillä punaisen sävyillä.

Ylläs mainostaa olevansa ykkönen, ja kyllä se puitteidensa puolesta käymistämme hiihtokeskuksista sellainen onkin. Ylläs on Suomen parhaita laskettelukohteita ja tarjolla on myös maan laajin latuverkosto, josta löytyy vaihtoehtoja sekä tavoitteelliseen treenaamiseen että kevyempään menoon. Ylläksen paikka omana ykkösenämme ei silti ole selvä, koska kolmen yllä mainitun kohteen hiihtoretket hiljaisessa luonnossa olivat ehkä vieläkin mieluisampia. Toisaalta meiltä jäi omalla Ylläksen-matkallamme paljon latuja kokematta ja varsinkin Äkäslompolon puolelta voisi löytyä mainioita reittejä. Reissusta on jo monta vuotta, joten Ylläkselle tekisi mieli palata verestämään muistoja.
 
Lue lisää kokemuksia Ylläkseltä:
Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen!
Hiihtoturistina Ylläksellä
Snow Village – Lumen ja jään ihme


Auringonnousu Rukan rinteillä (Ruka 2021)

Ylämäet alkavat ottaa jo hieman kunnon päälle, mutta kiipeän sitkeästi pitkin Rukatunturin rinteitä. Viimein nousu päättyy ja tulee laskun vuoro. Ehdin onneksi huomata alamäen alkupäähän jäävän näköalapaikan ajoissa. Pakkasaamun auringonnousu saa taivaan hohtamaan vaaleanpunaisen sävyissä ja näkymä kantaa kauas Konttaisen vaaran suuntaan. Rukatunturin ympäri kiertävä reitti on varsin mielenkiintoinen, sillä sen varrella pääsee hetkeksi myös kansainvälisissä hiihtokilpailuissa käytettävälle reitille. Nousuista selviää kyllä rauhalliseen tahtiin etenemällä, mutta jännittävimpiä ovat laskut, joissa vauhti nousee helposti sunnuntaihiihtäjiä hirvittäväksi.

Ruka on Suomen vilkkaimpia hiihtokeskuksia ja laskettelun osalta sen puitteet kuuluvat Levin ja Ylläksen ohella maan parhaisiin. Hiihtäjille löytyy laaja latuverkosto, jonka reittien vaikeustasot vaihtelevat laidasta laitaan. Maasto on monin paikoin mäkistä ja itsensä voi haastaa vaikka maailmancup-tason jyrkissä nousuissa. Erilaisia latuja löytyy Rukan lisäksi myös vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä Kuusamon keskustan ympäriltä. Oma kolmen vuoden takainen Rukan-matkamme ajoittui vuodenvaihteeseen, jolloin kaikkia reittejä ei ollut vielä saatu heikon lumitilanteen vuoksi avattua. Niinpä parin houkuttelevan ladun kokeileminen jäi mahdolliseen seuraavaan kertaan.
 
Lue lisää kokemuksia Rukalta:
Hiihtokokemuksia Rukalla
Hämyinen talvipäivä Riisitunturilla


Seesteinen aamu Pyhätunturilla (Pyhätunturi 2018)

Latu on johtanut järven rantaan. Parikymmenasteinen pakkanen pistelee poskissa, kun pysähdyn katselemaan vastarannalla kohoavaa Pyhätunturia ja vähitellen punertuvaa taivasta. Aikaisella hiihtolenkillä saa nauttia Lapin lumoavasta luonnosta ilman häiriöitä. Lenkkini johtaa pitkää mäkeä pitkin ylös Karhunjuomalammelle, jossa kävin haalistuneiden valokuvien mukaan edellisen kerran 6-vuotiaana. Lumisten puiden keskellä kelpaa suksia huippukuntoisilla laduilla, mutta alamäkeen en uskalla enää ottaa yhtä hurjaa vauhtia kuin silloin vuosikymmeniä sitten.


Pyhätunturi on mukava paikka, josta minulla on lämpimiä muistoja erityisesti elämäni ensimmäiseltä Lapin-matkalta. Myös aikuisiän Pyhätunturin-matka oli hyvä kokemus, mutta hiihtokeskus ei silti pääse listani kärkeen. Pyhätunturissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta olemme löytäneet latuverkoston, tunnelman tai matka-ajan osalta juuri itsellemme vieläkin parempia vaihtoehtoja muualta. Pyhätunturin suunnalla liikkuessa kannattaa käydä tapaamassa paikallisia eläimiä Koparan poropuistossa.

Lue lisää kokemuksia Pyhätunturilta:
Pakkasviikko Pyhätunturilla
Latutunnelmia Pyhätunturilta


ukkohalla_hiihtoladut_03

Hyvän mielen hiihtolenkki lapsen kanssa (Ukkohalla 2022)

Helmikuun säässä tuntuu olevan jo ripaus kevättä, kun Ukkohallan hanget kimaltavat kirkkaassa auringonpaisteessa. Lasten hiihtoinnostus on vaihtelevaa, mutta tyttären mono on tällä kerralla syönnillään. Yhdeksän kilometrin mittainen Akan kierros on meille juuri sopivan mittainen ja saamme ihailla matkan varrella sekä avaria suomaisemia että kauniita havupuumetsiä. Muita hiihtäjiä näkyy harvakseltaan, mutta täällä saattaa hyvällä tuurilla bongata vaikka jäniksen tai tikan.

ukkohalla_hiihtoladut_01

Kainuussa Hyrynsalmen kunnassa sijaitseva Ukkohalla on pieni kodikas hiihtokeskus, joka sopii mainiosti talvisen lomaviikon viettämiseen. Pidimme puhtaan luonnon hiljaisuudesta ja löysimme itsellemme sopivia hiihtoreittejä, joissa oli vaihtelua muttei kuitenkaan liian suuria mäkiä. Latuverkosto on valitettavasti sen verran suppea, että Ukkohallan hiihtoreitit tulevat tutuiksi muita käymiämme kohteita nopeammin. Lähistön tärkein luonnonnähtävyys on Hepokönkään vesiputous.

Lue lisää kokemuksia Ukkohallasta:
Hiihtolomalla Ukkohallassa
Vuoden retkipaikka Hepoköngäs talvella


Aurinkolatu Nuasjärven jäällä (Vuokatti 2019)

Iltapäivän aurinko lämmittää vähintäänkin mieltä, kun hiihtelemme kaikessa rauhassa pitkin järven jäälle avattua Aurinkoladuksi nimettyä reittiä. Kokemus on huomattavasti mieluisampi kuin muutamaa päivää aiemmin, jolloin sankka lumipyry peitti sekä ladun että näkyvyyden ja sama reitti tuntui jonkinlaiselta tutkimusretkeltä. Nyt katse yltää kaukana vastarannalla häämöttäville vaaroille, joiden taakse aurinko pian painuu. Lumi narisee suksien alla siihen malliin, että yöksi on luvassa kiristyvää pakkasta.


Vuokatti jäi lopulta mieleen lievänä pettymyksenä, joskin asiaan vaikuttivat myös sään kaltaiset kohteesta riippumattomat asiat. Mukana oli huonoa tuuria, kun lumi pyrytti joinakin päivinä ladut umpeen ja välillä tuuli tuiversi hiihtoreitit täyteen puista pudonneita roskia. Vuokatin valtteihin kuuluu Etelä-Suomesta katsottaessa yllämainittuja kohteita lyhyempi ajomatka, mutta Kainuusta ei tietenkään löydy Lapin eksotiikkaa. Urheiluopistostaan tunnettu Vuokatti sopii erityisesti hiihdon tavoitteelliseen harjoitteluun, vaikka kyllä joukkoon mahtuu myös hitaampia sivakoijia.

Lue lisää kokemuksia Vuokatista:
Hiihtolomalla Vuokatissa

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

2 Comments

  1. Paljon on upeita kuvia hiihtolomilta, ja sinulla toden totta on kokemusta eri hiihtokeskusten laduista. Itse en niin hiihtämisestä välitä, mutta täytyy myöntää, että juttua lukiessa ja kuvia katsoessa alkoi itselläkin tehdä mieli hiihtämään!

    • Mika / Lähtöportti

      13.2.2024 at 17:48

      Heh, hauskaa jos tämä innosti edes vähän hiihtämään! Mutta toisaalta liikutte kyllä muuten niin paljon erilaisissa luontokohteissa ympäri maailmaa ja myös Pohjois-Suomea, että kelpaahan luonnosta nauttia myös patikoiden.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Sähkömaastopyöräilyn iloa Ahvenistolla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävin alkuviikosta kaverini Juhanin kanssa kokeilemassa ensi kertaa sähköpyöräilyä. Paikkana oli Hämeenlinnan Ahvenisto, joka on kuin kesäinen keidas kirkasvetisine järvineen ja metsäisine harjuineen. Nautimme pyöräilyn lisäksi rantasaunan löylyistä.

Kaupallisessa yhteistyössä Ahveniston Toimintapuisto

Sain keväällä yhteydenoton Ahveniston Toimintapuistosta, jossa oli huomattu parin vuoden takainen juttuni keväisestä retkestä paikalliselle luontopolulle. Sovimme että palaan kauniiseen ympäristöön kokeilemaan tämän kesän uutuutta, vuokrattavana olevia sähkömaastopyöriä. Olin retkestä jo etukäteen innoissani, koska tiesin Hämeenlinnan luonnon kauniiksi, enkä ollut koskaan aiemmin kokeillut sähköpyörää.

ahvenisto_08 (2)

Sähköpyörien suosio on kovassa nousussa ja niitä on ollut vuokrattavana useammassa paikassa kotimaanmatkojemme varrella. Kerran Keski-Suomessa olin jo tekemässä varaustakin, mutta silloin suositut menopelit oli varattu loppuun. Tavallinen maastopyöräily on minulle tuttua puuhaa, joten luonnossa pyöräily tuntuu luontevalta. Nyt apuna on kuitenkin sähkö, joka suorastaan nykäisee ensikertalaisen pyörän matkaan.

ahvenisto_13 (2)

Käymme aluksi läpi sähköpyörien tekniikkaa Ahveniston Toimintapuiston puistopäällikön Aatun kanssa ja kuuntelemme asiantuntevat vinkit seudun parhaista pyöräilyreiteistä. Päätämme hetken pohdinnan jälkeen suunnata Toimintapuiston nettisivuilta löytyvälle esimerkkireitille, joka vie Hämeenlinnan tunnetuimpien nähtävyyksien äärelle. Pyörässä on kiinnike matkapuhelinta varten, jolloin kännykän käyttäminen navigaattorina on sujuvaa. Mainittu esimerkkireitti löytyy maksuttomasti Komoot-sovelluksesta.

ahvenisto_04 (2)

Sähkölle tulee käyttöä heti retken alussa, kun nousemme jyrkkää mäkeä pitkin maauimalan kulmalta Ahveniston harjulle. Sähkön tuoma apu jopa yllättää ensikertalaisen, sillä mäki taittuu hämmästyttävän kevyesti, kunhan vain muistaa polkea taukoamatta. Hyväkuntoinen pyöräilijä pärjäisi täällä pelkillä lihasvoimilla, mutta satunnaiselle polkijalle sähköavusteinen pyörä tekee haastavastakin reitistä miellyttävän. Isotkaan ylämäet eivät tunnu liian raskailta ja samalla kilometrimäärää on helppo venyttää entistä pidemmäksi.

ahvenisto_09 (2)

Sähköpyörään totuttelussa menee pieni hetki, sillä vaihteille on käyttöä sähköavustuksesta huolimatta. Esimerkiksi ennen jyrkkää ylämäkeä on hyvä valita tavallisen polkupyörän tavoin riittävän pieni vaihde, jotta eteneminen sujuu jouhevasti. Myös sähköavustuksen voimakkuutta voi säätää itse.

ahvenisto_24

Ahveniston Toimintapuistosta vuokrattavat pyörät ovat täysjousitettuja GasGas eMTB Trail 2.0 -sähkömaastopyöriä. Runkokokoja on tarjolla kaksi, M ja L. Kypärä kuuluu tietenkin hintaan ja mukana on myös lukko, jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä vaikkapa kahville. Pyörän vuokrahinta kolmelta tunnilta on 49,90 euroa ja lisätunteja voi varata kymmenen euron hintaan. Vuokraaminen onnistuu Toimintapuiston nettisivujen kautta.

ahvenisto_21

Ahveniston harjut ja metsät muodostavat upean ulkoilualueen, jossa kelpaa liikkua niin kävellen kuin pyöräillenkin. Ajelemmekin aluksi metsäpolkuja edestakaisin ihan vain siitä ilosta, että saamme nauttia näissä maisemissa ylä- ja alamäistä vankkatekoisten pyörien selässä. Risuista tai männynkävyistä ei tarvitse suuremmin välittää, sillä maastopyörien renkaat on tehty rullaamaan luonnon keskellä.

ahvenisto_12 (2)

Lähdemme vähitellen seuraamaan etukäteen suunniteltua reittiä. Se vie meidät pian Ahveniston hylätyn hyppyrimäen juurelle. Karu betonitorni on kuin muinainen luuranko, joka kohoaa korkealle metsän yläpuolelle. Hyppyrin juurelta alastulorinteelle päin katsellessa ei voi kuin ihmetellä mäkihyppääjien rohkeutta. Tämä ei ollut edes kovin suuri mäki, sillä Vesa Hakalan leiskauttamaksi mäkiennätykseksi jäi 82 metriä.

ahvenisto_14 (2)

Hyppyrimäen vierestä avautuu maisema Ahveniston moottoriradalle ja kauempana levittäytyville metsäalueille. Suomen vanhin toiminnassa oleva moottorirata avattiin vuonna 1967, jolloin Formula 2 -kisassa nähtiin monta F1-luokan legendaarista maailmanmestaria. Jack Brabhamin, Graham Hillin, Niki Laudan, Jim Clarkin ja Jochen Rindtin jälkeen radalla ovat kurvailleet tietenkin kaikki maineeseen nousseet kotimaiset kilpa-ajajat.

ahvenisto_01 (2)

Laskettelemme alas harjulta ja päädymme Hämeenlinnan päällystetyille kaduille. Seurailemme hetken Hämeen Härkätietä ja saavumme Vanajaveden rannalle. Pian edessämme kohoaa komea Hämeen linna, joka on vartioinut ympäristöä jo keskiajalta lähtien. Katselemme ohimennen myös viereisen Museo Militarian pihalle kerättyjä tykkejä ja panssarivaunuja.

ahvenisto_23

Jatkamme matkaa Vanajan rantareittiä seuraten. Hämeenlinnan suosituin lenkkeilypolku kiertää tasaisia rantoja seuraillen kauniin vesialueen ympäri. Olen tehnyt tämän kierroksen muutamia vuosia sitten vaimon kanssa kävellen ja olen ehkä hämeenlinnalaisille hieman kateellinen tällaisesta ulkoilumahdollisuudesta aivan kaupungin keskustassa. Sähköpyörällä matka jatkuu joutuisasti kohti Aulankoa.

ahvenisto_07 (2)

Retkipäivämme sää näyttää arvaamattomalta, mutta navakoista tuulenpuuskista ja synkistä pilvistä huolimatta sadekuurot eivät pääse yllättämään. Aurinkokin ilmestyy päivän edetessä näkyviin yhä useammin. Saamme todeta, että sähkön voimalla jopa vastatuuleen pyöräily onnistuu ilman ylimääräisiä ponnistuksia. Emme pidä erityisen kovaa vauhtia, mutta parinkymmenen kilometrin tuntinopeus pysyy yllä kuin huomaamatta.

ahvenisto_11 (2)

Valmiiksi valittu reitti kulkee Aulangolla päällystettyjä teitä pitkin. Suunnistamme kohti Aulangon näkötornia, jossa käyntiä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan. Nyt tilaisuuden koittaessa lukitsemme pyörät ja kiipeämme portaita pitkin vuonna 1907 valmistuneen graniittitornin huipulle. Pidän rakennuksen linnaa muistuttavista sisätiloista ja kattotasanteelta kelpaa ihailla maisemaa joka suuntaan.

Näkymät lienevät parhaimmillaan kirkkaammalla säällä, mutta saamme nytkin hyvän käsityksen kansallismaisemasta, joka kuulemma inspiroi Hämeenlinnassa syntynyttä Jean Sibeliusta. Järviä ja silmänkantamattomiin jatkuvia metsiä katsellessa mielessä alkavatkin soida Finlandian mahtipontiset sävelet. Tänne olisi hauska palata joskus ruska-aikaan, kun metsien vihreys vaihtuu monipuolisempaan väriloistoon.

ahvenisto_10 (2)

Aulangon maisemista voi nauttia myös nousematta torniin, sillä sen juurelta aukeaa komeita näkymiä kantahämäläiseen luontoon. Näkötornin vieressä toimii perinteikäs Aulangon Tornikahvila, jonne emme kuitenkaan tällä kerralla poikkea. Lähdemme tornin juurelta paluumatkalle Ahveniston suuntaan. Emme noudata orjallisesti kartan ohjeistamaa reittiä, vaan poikkeamme välillä pienemmille metsäpoluille, joissa maastopyörät pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

ahvenisto_03 (2)

Päädymme rautatiesillan ylitettyämme paikallisille asuinalueille, joilta löytyy miellyttäviä kevyen liikenteen väyliä. Kaupunkiosuuden jälkeen on mukava palata takaisin Ahveniston metsiin. Pysähdymme hetkeksi idylliselle Kahtoilammelle, jossa on pieni uimaranta. Emme kuitenkaan pulahda veteen, sillä haluamme nauttia vielä hetken pyöräilystä Ahveniston harjumaisemissa.

ahvenisto_20

Aurinko lämmittää ja houkuttelevia metsäpolkuja lähtisi useampaankin suuntaan. Kolme tuntia on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Valokuvaustauot hidastivat matkantekoa jonkin verran, mutta ehdimme silti nähdä ja kokea paljon.

ahvenisto_22

Kiertämämme reitti oli erinomainen johdatus koko Hämeenlinnan tarjontaan ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää. Pidin kaikesta huolimatta eniten reitin metsäosuuksista, joten jos palaan samoissa merkeissä Hämeenlinnan maisemiin, haluaisin keskittyä entistä enemmän maastossa pyöräilyyn. Ahveniston mäkiä voisi polkea niin kauan kuin jalat ja akku kestävät, tai sitten suunnata Aulangon maastopyöräreitille tai Turengin Kalpalinnaan. Hyviä vaihtoehtoja riittää.

ahvenisto_15 (2)

Meitä odottaa pyöräretken päätteeksi rantasauna, joka on saatavilla omaan käyttöön 40 euron tuntihintaan. Varausten tekeminen onnistuu kätevästi Ahveniston Toimintapuiston nettisivuilta. Lauteille mahtuisi kerralla jopa kahdeksan ihmistä ja löylyt tuntuvat miellyttävän pehmeiltä, vaikka eivät ihan omalle rakkaalle mökkisaunalle pärjääkään.

ahvenisto_06 (2)

Sauna tuntuu täydelliseltä ohjelmanumerolta useamman tunnin ulkoilun jälkeen. Terassilla kelpaa vilvoitella ja käydä läpi päivän pyöräretkeä. Tilaussaunan alapuolella on erilliset pukutilat avanto- ja kesäuimareille, joiden kanssa saunan laituri on yhteiskäytössä. Kirkkaaseen veteen pääsee siis pulahtamaan heti saunan edustalta.

ahvenisto_17

Rantasaunalta on vain lyhyt kävelymatka takaisin uimarannalle ja kahvilaan. Aurinkoinen Ahvenisto näyttää täydelliseltä paikalta kesäpäivien viettämiseen ja siellä riittää liikunnallista tekemistä koko perheelle.

ahvenisto_18

Uimarannan lisäksi polskimaan pääsee historiallisessa maauimalassa, joka valmistui vuoden 1952 olympialaisten nykyaikaista viisiottelua varten. Muitakin vesiurheilumahdollisuuksia löytyy, sillä järvelle voi vuokrata SUP-laudan.

ahvenisto_16

Uimarannan vieressä on perheen pienimmille sopiva mukavankokoinen leikkipuisto. Kouluikäiset ja sitä vanhemmat hurjapäät voivat koetella rohkeuttaan seikkailupuisto Flowparkissa, jonka korkeimmat radat kulkevat yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa. Rauhallista menoa kaipaaville on tarjolla luontopolku sekä muita ulkoilureittejä.

ahvenisto_05 (2)

Parin kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva Ahvenisto sopii päiväretkikohteeksi vaikkapa pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta päin saapuville. Ahvenisto on nyt parin vierailun perusteella tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja olen vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on kappale kauneinta Suomea.

Jatka lukemista

Suomi

Hiihtoloma Syötteen laduilla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme hiihtolomaviikon tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla Syötteen maisemissa. Suomen eteläisimmän tunturin ympärillä kelpasi sivakoida mukavilla laduilla ja nauttia luonnon rauhasta.
  
Iso-Syöte valikoitui tämän talven hiihtokohteeksi paristakin syystä. Luvassa oli houkuttelevia latuja, meille kokonaan uusi kohde sekä Lapin hiihtokeskuksiin verrattuna siedettävämpi ajomatka, vaikka sitä kertyykin pääkaupunkiseudulta noin yhdeksän tuntia. Matkan varrella yöpyminen helpottaa urakkaa huomattavasti. Autojunaakin olisimme voineet harkita, elleivät ne olisi olleet suunnitelmia tehdessämme loppuunmyytyjä. Oulusta ajaa Pudasjärven kaupunkiin kuuluvalle Iso-Syötteelle vajaassa kahdessa tunnissa, ja Oulun seudulta saapuvat ihmiset muodostavatkin merkittävän osan hiihtokeskuksen kävijäkunnasta.   

syote_24

Iso-Syöte vaikuttaa hyvässä nosteessa olevalta paikalta, jonka suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa. Toiminta on silti suurimpiin hiihtokeskuksiin verrattuna melko pienimuotoista ja saammekin nauttia myös kaipaamastamme luonnon rauhasta. Meillä on nyt kokemusta kahdeksasta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan tai Kainuun hiihtokeskuksesta ja Iso-Syöte nousi ehdottomasti suosikkiemme joukkoon.

syote_21

Syötteen ladut täyttävät odotukset, sillä noin 120 kilometrin laajuinen verkosto on mukavan monipuolinen ja reitit sopivat hyvin myös satunnaiselle harrastajalle, joka ei kaipaa erityisen rankkoja kuntoratoja. Haastavia latuprofiilejakin Iso-Syötteeltä toki löytyy, jos lähtee kiipeämään tunturin rinteelle.

syote_23

Leppoisaan menoon sopii noin yhdeksän kilometrin mittainen kierros Iso-Syötteen tunturin ympäri. Pääsemme vuokramökin pihalta suoraan tälle lenkille, joka tuleekin tehtyä useampaan kertaan myös lasten kanssa. Tunturin länsireunalla on yksi pitkähkö nousu ja lasku, mutta nekään eivät ole erityisen jyrkkiä.

syote_26

Tunturikierroksen lisäksi latuverkosto palvelee parhaiten kaltaisiani hiihtäjiä, jotka suksivat mielellään noin parinkymmenen kilometrin mittaisia leppoisia lenkkejä. Tarjolla on luonnon rauhaa ja erämaahenkisiä maisemia, eikä Etelä-Suomen hiihtolomaviikollakaan ole ruuhkaa. Maisemat muistuttavat näillä Koillismaan seuduilla Lappia, vaikkei niin pohjoisessa ollakaan. 

syote_13

Iso-Syötteen tunturin kiertävältä reitiltä voi jatkaa etelään Pytkyn lenkille. Kahdeksan ja puolen kilometrin mittaisella kierroksella ei ole valtavia korkeuseroja. Metsämaisemasta sukelletaan välillä avaralle suolle ja reitillä on muutenkin riittävästi vaihtelua.

syote_12

Kierroksen varrelle osuu myös Pytky Café, jonka kodikkaissa tiloissa voi nauttia vaikkapa kuumaa mehua ja maukkaita munkkeja. Kahvilan pihapiirissä on pari poroa ja läheisessä Naamankajärven rannassa saunan lisäksi avanto sekä majoituskäytössä oleva lasi-iglu.

syote_20

Maisemiltaan mielenkiintoisin alue löytyy latuverkoston pohjoisosasta, kun lähdetään Syötteen luontokeskukselta pohjoiseen päin. Täällä liikutaan suurimmaksi osaksi Syötteen kansallispuiston alueella.

syote_19

Hiihtelen näissä maisemissa vaimon kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa ja toisena päivänä yksikseni lumipyryssä, jolloin näkyvyys on huomattavasti heikompi.

syote_22

Latujen varsilla on upeasti lumen peittämää metsää sekä toisinaan myös avaria suomaisemia. Välillä voi pysähtyä vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Täällä saa hengittää raikasta ilmaa, joka on oksilta riippuvan naavan määrästä päätellen hyvinkin puhdasta.

syote_25

Tuntuu hyvältä olla täällä suomalaisen luonnon keskellä. Vaikka reissaankin mielelläni maailman metropoleissa, on valtavan hienoa rauhoittua välillä kotimaan maisemissa ja ymmärtää omien juurien olevan syvällä tässä maassa.

syote_18

Tarkoituksenamme on hiihtää vaimon kanssa Toraslammelle saakka, mutta päätämmekin kääntyä hieman ennen perille pääsemistä Ahmatuvan suuntaan, jotta ehdimme latukahvilaan ennen sulkemisaikaa. Muuten hyvinkin tasainen reitti muuttuu ylämäeksi, joka on tosin täältä Toraslammen suunnasta huomattavasti loivempi kuin Koiratuvalta kuvassa näkyvälle Ahmatuvalle nouseva mäki.

syote_17

Erämaakahvila Ahmatuvan herkut lämmittävät ja antavat voimia paluumatkalle. Ahmatupa on myös vuokrattavissa yöpymistä varten.

syote_11

Käännyn sillä lumipyryisemmällä retkelläni kansallispuistosta Koiratuvan ohitse kohti Pikku-Syötettä. Taival alkaa tuntua raskaalta, vaikka matkan varrella on vain pari kunnon ylämäkeä. Suksi ei vaan oikein luista, tuuli puhaltaa latua umpeen ja nälkäkin alkaa jo kurnia. Pelastus löytyy tällä kerralla Pikku-Syötteen hiihtokeskuksen kahvilasta, joka toimii rinteiden alapuolella. Onneksi hiihdän viikon päätteeksi vielä kerran yksikseni Iso-Syötteen ympäri ja saan todistettua itselleni pystyväni yhä reipasvauhtiseen hiihtoon jopa ilman latukahviloissa pysähtelyä.

syote_27

Vaikka hiihtelinkin viidessä päivässä hieman yli sata kilometriä, jäi monta latua vielä kokeilematta. Osa kansallispuiston alueella kulkevista laduista jäi seuraavaan kertaan ja Pytkynharjun eteläpuolella olisi tarjolla myös Naamangan kierros. Lisäksi Pikku-Syötteen suunnalla kiertää jonkin verran lyhyehköjä latuja, joille emme nyt ehtineet. Se tuli kyllä testattua, että hiihtäminen Iso-Syötteeltä Pikku-Syötteelle on suurimmaksi osaksi melkoista ylämäkeä ja paluumatka tietenkin vauhdikasta alamäkeä. Reittikarttaan ja tarkempiin latutietoihin voi tutustua Syötteen virallisilla nettisivuilla.

syote_14

Syötteen matkailun keulakuvana paistattelee seudun komeimmalle paikalle rakennettu Tunturihotelli Iso-Syöte. Hotelli on toiminut tunturin laella 1980-luvulta lähtien, mutta se kunnostettiin entistä ehommaksi joulukuussa 2018 sattuneen tulipalon jälkeen. Rakennuksesta löytyy kylpyläosasto sekä kansainvälisestikin ylistettyjä luksussviittejä, mutta meille riittää ateria Hilltop-ravintolan ikkunapöydässä. Suosittelen ainakin sesonkiaikaan pöytävarauksen tekemistä etukäteen.  

syote_15

Syön Hilltopissa Pohjois-Suomen matkoihin lähes pakollisena kuuluvan poronkäristyksen, joka onkin varsin maukasta. Ensi kerralla saattaisin maistaa anopin kovasti kehumaa nieriää. Ravintolassa voisi nauttia myös vaikka kolmen ruokalajin menun suositusviineineen.

syote_28

Ihailemme pöydästämme komeaa näkymää illan mittaan hämyiseksi muuttuvaan ympäristöön. Myös tyylikkään hotellin aula- ja ravintolatilat miellyttävät silmää. Uskoisin hotellihuoneiden olevan yhtä viihtyisiä ja ainakin maisemat ovat kohdallaan. 

syote_06

Iso-Syötteen huipulla kannattaa ehdottomasti käydä seudun parhaiden maisemien vuoksi, vaikkei laskettelu tai hotelliin majoittuminen kuuluisikaan matkaohjelmaan. Ylös pääsee niin autolla, kävellen kuin hiihtäenkin. Käymme tunturin laella pariin kertaan ja saamme ihailla satumaisen upeita tykkylumipuita.

syote_08

Näkymä on parhaimmillaan, kun auringonlasku kultaa taivaan ja saa hanget kimaltamaan. Lomaviikkoomme osuu harmillisesti vain pari aurinkoista päivää, mutta sekin on enemmän kuin joillakin toisilla talvilomilla. 

syote_04

Laskettelua ei tullut kokeiltua tälläkään reissulla, mutta asian voisi ottaa harkintaan mahdollisella seuraavalla kerralla. Iso-Syötteen rinnevalikoimasta löytyy käsittääkseni mukavasti myös lapsille ja aloittelijoille sopivia vaihtoehtoja, eivätkä hissijonot näyttäneet ohimennen katsottuna pitkiltä. Eturinteiden vieressä toimiva Lumimaa on perheille suunniteltu alue, josta löytyy kolme loivaa rinnettä sekä pulkkamäki.

syote_16

Muutaman kilometrin päässä Iso-Syötteeltä sijaitseva Pikku-Syöte on pieni hiihtokeskus, josta löytyy lisää helppoja rinteitä. Pikku-Syötteellä toimii myös nuorisokeskus, jossa järjestetään monenlaista leiritoimintaa.

syote_09

Vaikka emme laskettelemaan lähdekään, ehdimme pariin kertaan Iso-Syötteen rinteiden juurella toimivaan Wohvelikahvila Jäkälään. Pienessä lämminhenkisessä kahvilassa on vilkkaimpaan aikaan ahdasta, mutta herkulliset vohvelit vievät kielen mennessään.

syote_03

Kahvilan tuntumassa voi tavata myös poroja. Laskettelukeskuksen lemmikkiporot Musti ja Lysti päivystävät omassa aitauksessaan läpi talvisesongin. Näemme myös Pytky Ranchin paikalle järjestämät porot, joiden kyydissä voi joinakin hiihtolomapäivinä tehdä muutaman sadan metrin rekiajelukierroksen.

syote_10

Syötteen kansallispuiston laidalta löytyvä luontokeskus on kiva vierailukohde, jossa kannattaa piipahtaa. Luontokeskuksella on oma parkkipaikka, mutta Iso-Syötteen rinteiden juurelta pääsee perille myös mukavaa kävelytietä pitkin. Luontokeskuksessa on pieniä näyttelyitä, kahvila, infopiste sekä välinevuokraamo, josta löytyy vaikkapa fatbikeja tai lumikenkiä.

syote_07

Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on runsaasti erilaisia kävelyreittejä, joista osa on kuljettavissa ympäri vuoden. Me keskityimme nyt pelkästään hiihtämiseen, mutta moni on lähtenyt myös patikoimaan. Yksi suosituimmista talvireiteistä on luontokeskukselta lähtevä Teerivaaran kierros, josta voi lukea lisää Matkalla missä milloinkin -blogista

syote_02

Huolella hoidetut ja sopivan vaihtelevat ladut tekivät meihin suuren vaikutuksen. Iso-Syötteen valttikortteihin kuuluvat latujen lisäksi puhdas luonto sekä Lapin kohteita lyhyempi ajomatka.

syote_01

Myös alueen rauhallisuus miellyttää, joskin palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien määrässä Syöte häviää monelle suuremmalle keskukselle. Olisimme voineet lähteä esimerkiksi keilahalliin tai luistinradalle, jos sellaisia olisi ollut tarjolla. Aika kului silti oikein hyvin näinkin, eikä vierailu toivottavasti jäänyt viimeiseksi. Iso-Syöte nousi nimittäin aivan kärkisijoille mietittäessä mihin käymistämme talvikohteista voisimme palata suksimaan toisenkin kerran.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja