Ota yhteyttä

Suomi

Parhaat hiihtokokemukset Pohjois-Suomen lumilta

Julkaistu

Olemme käyneet jo kahdeksassa Pohjois-Suomen hiihtokeskuksessa. Kokosin nyt samaan pakettiin pienen tunnelmapalan jokaisen reissun mieleenpainuvimmalta hiihtoretkeltä sekä tiivistyksen kunkin kohteen annista.

Vuosittainen talvireissu pohjoisen lumille on kuulunut perheemme perinteisiin siitä lähtien, kun nousimme Lapin-matkan aluksi yöjunaan joulukuussa 2015. Vastaavia matkoja on nyt kertynyt kahdeksan ja ne kaikki ovat suuntautuneet eri hiihtokeskuksiin.


Ylläs, Saariselkä, Pyhätunturi ja Salla ovat Lapin kohteita, joihin olemme matkustaneet autojunalla. Nautin junien tarjoamasta leppoisasta matkanteosta ja pienestä seikkailun tunteesta, mutta autopaikat täytyy varata joulu- ja hiihtolomasesonkeina kuukausia etukäteen. Pohjois-Pohjanmaalla olemme käyneet Rukalla ja Iso-Syötteellä. Lasken tässä Pohjois-Suomeen myös Kainuun, jossa ovat tulleet tutuiksi Vuokatin ja Ukkohallan ladut. Neljään viimeksi mainittuun kohteeseen olemme kulkeneet omalla autolla, yleensä matkan varrella jonnekin yhdeksi yöksi pysähtyen. Käymättä on vielä jonkin verran tunnettuja hiihtokohteita, kuten esimerkiksi Pallas ja Levi.


Matkojemme pääaktiviteetti on ollut hiihtäminen. Emme ole huippukuntoisia urheilijoita, vaan tarkoituksena on nauttia puhtaasta luonnosta latuja pitkin liikkuen. Hiihtokeskuksiin liittyvät arviot perustuvat yhden viikon mittaisiin omakohtaisiin kokemuksiin, joten voi hyvin olla että joku muu on kokenut samat paikat eri tavalla. Olemme majoittuneet aina kolmen sukupolven voimin vuokramökkiin, käyneet ehkä jossakin lähiseudun ravintolassa ja tutustuneet mahdollisesti johonkin nähtävyyteen. Laskettelua emme ole harrastaneet, mutta pulkkamäkiä on tullut kokeiltua. Alla muistot kaikkien kahdeksan matkan parhaista hiihtohetkistä sekä lyhyet yleisarviot kohteista.


Auringonlasku Ruuhitunturilla (Salla 2021)

Ympärillä näkyvä maisema tuntuu suorastaan uskomattomalta. Yritin suunnitella hiihtoretkeni niin, että osuisin Ruuhitunturin huipulle auringonlaskun aikaan, ja ajoitus vaikuttaisi onnistuneen täydellisesti. Nousua on ollut pitkä, mutta kun laskevan auringon kultaama luminen maisema jatkuu peninkulmien päähän, en haluaisi olla missään muualla. Jäätyneestä näkötornista kelpaa ihailla maisemia kaikkiin ilmansuuntiin, kunnes taivas sinertyy ja edessä on pitkä nautinnollinen lasku alas tunturilta. Itä-Lapin luonnossa on jotain koskettavan kaunista.

Salla on jäänyt mieleen pienenä ja hiljaisena hiihtokeskuksena, jossa saa nauttia luonnon rauhasta. Sallasta löytyy muutama upea vaihtoehto vaikkapa 20–30 kilometrin hiihtolenkille, mutta jäimme kaipaamaan perheystävällisiä lyhyitä ja helppoja rengasreittejä. Pidin Sallan maisemista, joihin kuuluu esimerkiksi näkymä Onkamon näköalapaikalta Venäjän puolelle jääneille vanhan Sallan tuntureille saakka. Sallan seudulla on sotahistoriallisia nähtävyyksiä ja kävimme myös huskysafarilla.
   
Lue lisää kokemuksia Sallasta:
Hiihtolomaelämyksiä Sallassa
Hiihtokokemuksia Sallassa
Huskysafarilla Sallassa


Tuulisen Kiilopään ylitys (Saariselkä 2017)

Lumi kimaltelee pilviharson takaa paistavan auringon säteissä, mutta tunturista puhaltaa jäätävä viima. Edessä näkyy loputon nousu ja puhuri lennättää lunta niin, että latu katoaa näkyvistä. Nautin silti jokaisesta hetkestä. Joskus nousukin varmasti päättyy ja kääntyy vauhdikkaaksi laskuksi kohti seuraavaa latukahvilaa. Olen lähtenyt useamman tunnin hiihtoretkelle, jonka reitti kulkee Kiilopää-tunturin ylitse. Saan nauttia Urho Kekkosen kansallispuiston huikeista maisemista ja tunnen olevani oikeassa erämaassa. Käännän katseeni kauempana siintäville tuntureille ja voin vain ihailla Lapin lumoavaa kauneutta.

Voisi sanoa, että Saariselkä vei palan sydämestä. Missään muussa käymässämme kohteessa ei ole ollut yhtä vahvaa Lapin taikaa ja erämaan tunnelmaa. Hiihtokeskuksessa on toki palveluita, mutta uskon Saariselän olevan nimenomaan luonnon rauhasta nauttivien hiihtäjien unelmakohde. Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla oli melko hiljaista ja laduilla näkyi enemmän rauhalliseen tahtiin eteneviä hiihtelijöitä kuin hiki hatussa kiirehtiviä urheilijoita. Saariselkä sijaitsee muita käymiämme kohteita pohjoisempana, joten matkakin on selvästi pisin. Saariselältä käsin kannattaa tehdä retki Inariin ja vierailla saamelaismuseo Siidassa sekä palkitussa Aanaar-ravintolassa.

Lue lisää kokemuksia Saariselältä:
Lumista riemua Saariselällä
Hiihtoretkellä kaukana pohjoisessa
Saamelaisuuden jäljillä Siidassa


syote_18

Raikasta ilmaa Syötteen kansallispuistossa (Iso-Syöte 2023)

Helmikuun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuusimetsän oksat ovat kuvauksellisesti lumen peitossa. Hiihtelemme vaimon kanssa rauhalliseen tahtiin ja nautimme ladusta, joka kulkee vuorotellen metsän siimeksessä ja avarissa aapasoiden maisemissa. Syötteen latuverkoston pohjoisosa levittäytyy kansallispuiston alueelle, jossa saa hiihdellä luonnon hiljaisuudesta nauttien. Oksilta roikkuva naava kertoo ilman puhtaudesta. Ainoa huolenaihe on se, ennätämmekö Ahmatuvan erämaakahvilaan ennen sulkemisaikaa. Ja kyllähän me lopulta ehdimme.

syote_08

Iso-Syöte on monin tavoin täydellinen paketti. Matka pääkaupunkiseudulta on Lapin kohteisiin verrattuna lyhyempi, mutta Suomen eteläisimmän tunturin maisemissa ei ole mitään valittamista. Mieleen ovat jääneet varsinkin tunturin huipun tykkylumipuut sekä avarat näkymät, joista voi nauttia vaikka Hilltop-ravintolan ikkunapöydästä. Noin 120 kilometrin mittainen latuverkosto vastaa omia toiveitamme erinomaisesti, sillä tarjolla on satunnaiselle harrastajalle sopivia leppoisia latuprofiileja ja riittävästi vaihtelua. Iso-Syöte on sijaintinsa ansiosta varsinkin oululaisten suosima kohde, mutta laduilla oli viimevuotisella Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla varsin rauhallista.

Lue lisää kokemuksia Iso-Syötteeltä:
Hiihtoloma Syötteen laduilla


Vuoden ensimmäinen aamu hiihtoladulla (Ylläs 2016)

Ladut ovat pakkasaamuna autiot ja vain omien sauvojeni ääni rikkoo hiljaisuuden. Muutamista mökeistä kajastaa valoa, mutta suurin osa ihmisistä taitaa olla vielä unten mailla. Se ei ole ihme, sillä eletään uudenvuodenpäivän aamua Yllästunturin laitamilla. Ylläksen laajasta valaistujen latujen verkostosta on näin vuodenvaihteessa paljon iloa, sillä päivänvaloa riittää vain muutamaksi tunniksi. Viikon aikana saakin hiihdellä monenlaisessa valaistustilanteessa. Mieleen jäävät sekä sinertävät aamut että ne iltapäivät, kun suurelta näyttävä aurinko värjää taivaan ihmeellisillä punaisen sävyillä.

Ylläs mainostaa olevansa ykkönen, ja kyllä se puitteidensa puolesta käymistämme hiihtokeskuksista sellainen onkin. Ylläs on Suomen parhaita laskettelukohteita ja tarjolla on myös maan laajin latuverkosto, josta löytyy vaihtoehtoja sekä tavoitteelliseen treenaamiseen että kevyempään menoon. Ylläksen paikka omana ykkösenämme ei silti ole selvä, koska kolmen yllä mainitun kohteen hiihtoretket hiljaisessa luonnossa olivat ehkä vieläkin mieluisampia. Toisaalta meiltä jäi omalla Ylläksen-matkallamme paljon latuja kokematta ja varsinkin Äkäslompolon puolelta voisi löytyä mainioita reittejä. Reissusta on jo monta vuotta, joten Ylläkselle tekisi mieli palata verestämään muistoja.
 
Lue lisää kokemuksia Ylläkseltä:
Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen!
Hiihtoturistina Ylläksellä
Snow Village – Lumen ja jään ihme


Auringonnousu Rukan rinteillä (Ruka 2021)

Ylämäet alkavat ottaa jo hieman kunnon päälle, mutta kiipeän sitkeästi pitkin Rukatunturin rinteitä. Viimein nousu päättyy ja tulee laskun vuoro. Ehdin onneksi huomata alamäen alkupäähän jäävän näköalapaikan ajoissa. Pakkasaamun auringonnousu saa taivaan hohtamaan vaaleanpunaisen sävyissä ja näkymä kantaa kauas Konttaisen vaaran suuntaan. Rukatunturin ympäri kiertävä reitti on varsin mielenkiintoinen, sillä sen varrella pääsee hetkeksi myös kansainvälisissä hiihtokilpailuissa käytettävälle reitille. Nousuista selviää kyllä rauhalliseen tahtiin etenemällä, mutta jännittävimpiä ovat laskut, joissa vauhti nousee helposti sunnuntaihiihtäjiä hirvittäväksi.

Ruka on Suomen vilkkaimpia hiihtokeskuksia ja laskettelun osalta sen puitteet kuuluvat Levin ja Ylläksen ohella maan parhaisiin. Hiihtäjille löytyy laaja latuverkosto, jonka reittien vaikeustasot vaihtelevat laidasta laitaan. Maasto on monin paikoin mäkistä ja itsensä voi haastaa vaikka maailmancup-tason jyrkissä nousuissa. Erilaisia latuja löytyy Rukan lisäksi myös vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä Kuusamon keskustan ympäriltä. Oma kolmen vuoden takainen Rukan-matkamme ajoittui vuodenvaihteeseen, jolloin kaikkia reittejä ei ollut vielä saatu heikon lumitilanteen vuoksi avattua. Niinpä parin houkuttelevan ladun kokeileminen jäi mahdolliseen seuraavaan kertaan.
 
Lue lisää kokemuksia Rukalta:
Hiihtokokemuksia Rukalla
Hämyinen talvipäivä Riisitunturilla


Seesteinen aamu Pyhätunturilla (Pyhätunturi 2018)

Latu on johtanut järven rantaan. Parikymmenasteinen pakkanen pistelee poskissa, kun pysähdyn katselemaan vastarannalla kohoavaa Pyhätunturia ja vähitellen punertuvaa taivasta. Aikaisella hiihtolenkillä saa nauttia Lapin lumoavasta luonnosta ilman häiriöitä. Lenkkini johtaa pitkää mäkeä pitkin ylös Karhunjuomalammelle, jossa kävin haalistuneiden valokuvien mukaan edellisen kerran 6-vuotiaana. Lumisten puiden keskellä kelpaa suksia huippukuntoisilla laduilla, mutta alamäkeen en uskalla enää ottaa yhtä hurjaa vauhtia kuin silloin vuosikymmeniä sitten.


Pyhätunturi on mukava paikka, josta minulla on lämpimiä muistoja erityisesti elämäni ensimmäiseltä Lapin-matkalta. Myös aikuisiän Pyhätunturin-matka oli hyvä kokemus, mutta hiihtokeskus ei silti pääse listani kärkeen. Pyhätunturissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta olemme löytäneet latuverkoston, tunnelman tai matka-ajan osalta juuri itsellemme vieläkin parempia vaihtoehtoja muualta. Pyhätunturin suunnalla liikkuessa kannattaa käydä tapaamassa paikallisia eläimiä Koparan poropuistossa.

Lue lisää kokemuksia Pyhätunturilta:
Pakkasviikko Pyhätunturilla
Latutunnelmia Pyhätunturilta


ukkohalla_hiihtoladut_03

Hyvän mielen hiihtolenkki lapsen kanssa (Ukkohalla 2022)

Helmikuun säässä tuntuu olevan jo ripaus kevättä, kun Ukkohallan hanget kimaltavat kirkkaassa auringonpaisteessa. Lasten hiihtoinnostus on vaihtelevaa, mutta tyttären mono on tällä kerralla syönnillään. Yhdeksän kilometrin mittainen Akan kierros on meille juuri sopivan mittainen ja saamme ihailla matkan varrella sekä avaria suomaisemia että kauniita havupuumetsiä. Muita hiihtäjiä näkyy harvakseltaan, mutta täällä saattaa hyvällä tuurilla bongata vaikka jäniksen tai tikan.

ukkohalla_hiihtoladut_01

Kainuussa Hyrynsalmen kunnassa sijaitseva Ukkohalla on pieni kodikas hiihtokeskus, joka sopii mainiosti talvisen lomaviikon viettämiseen. Pidimme puhtaan luonnon hiljaisuudesta ja löysimme itsellemme sopivia hiihtoreittejä, joissa oli vaihtelua muttei kuitenkaan liian suuria mäkiä. Latuverkosto on valitettavasti sen verran suppea, että Ukkohallan hiihtoreitit tulevat tutuiksi muita käymiämme kohteita nopeammin. Lähistön tärkein luonnonnähtävyys on Hepokönkään vesiputous.

Lue lisää kokemuksia Ukkohallasta:
Hiihtolomalla Ukkohallassa
Vuoden retkipaikka Hepoköngäs talvella


Aurinkolatu Nuasjärven jäällä (Vuokatti 2019)

Iltapäivän aurinko lämmittää vähintäänkin mieltä, kun hiihtelemme kaikessa rauhassa pitkin järven jäälle avattua Aurinkoladuksi nimettyä reittiä. Kokemus on huomattavasti mieluisampi kuin muutamaa päivää aiemmin, jolloin sankka lumipyry peitti sekä ladun että näkyvyyden ja sama reitti tuntui jonkinlaiselta tutkimusretkeltä. Nyt katse yltää kaukana vastarannalla häämöttäville vaaroille, joiden taakse aurinko pian painuu. Lumi narisee suksien alla siihen malliin, että yöksi on luvassa kiristyvää pakkasta.


Vuokatti jäi lopulta mieleen lievänä pettymyksenä, joskin asiaan vaikuttivat myös sään kaltaiset kohteesta riippumattomat asiat. Mukana oli huonoa tuuria, kun lumi pyrytti joinakin päivinä ladut umpeen ja välillä tuuli tuiversi hiihtoreitit täyteen puista pudonneita roskia. Vuokatin valtteihin kuuluu Etelä-Suomesta katsottaessa yllämainittuja kohteita lyhyempi ajomatka, mutta Kainuusta ei tietenkään löydy Lapin eksotiikkaa. Urheiluopistostaan tunnettu Vuokatti sopii erityisesti hiihdon tavoitteelliseen harjoitteluun, vaikka kyllä joukkoon mahtuu myös hitaampia sivakoijia.

Lue lisää kokemuksia Vuokatista:
Hiihtolomalla Vuokatissa

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Paljon on upeita kuvia hiihtolomilta, ja sinulla toden totta on kokemusta eri hiihtokeskusten laduista. Itse en niin hiihtämisestä välitä, mutta täytyy myöntää, että juttua lukiessa ja kuvia katsoessa alkoi itselläkin tehdä mieli hiihtämään!

    • Mika / Lähtöportti

      13.2.2024 at 17:48

      Heh, hauskaa jos tämä innosti edes vähän hiihtämään! Mutta toisaalta liikutte kyllä muuten niin paljon erilaisissa luontokohteissa ympäri maailmaa ja myös Pohjois-Suomea, että kelpaahan luonnosta nauttia myös patikoiden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Viikonloppumatkalla Turussa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.

Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.


turku_2026_10

Hotel Kakola ympäristöineen

Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

turku_2026_12


Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

turku_2026_23


Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

turku_2026_04


Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

turku_2026_13


Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.


turku_2026_02

Kakolan funikulaari

Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.


turku_2026_01

Föri

Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.


turku_2026_14

Aurajoen rannat

Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.


turku_2026_05

Jarno Saarisen patsas

Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.


turku_2026_03

Port Arthur eli Portsa

Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

turku_2026_15


Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.


turku_2026_16

Mikaelinkirkko

Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

turku_2026_09


Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.


turku_2026_07

Turun second hand -liikkeet

Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.


turku_2026_19

Turun kauppahalli

Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.


turku_2026_18

Hansakortteli ja Kauppatori

Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.


turku_2026_06

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

turku_2026_08


Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

turku_2026_25


Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

turku_2026_20


Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

turku_2026_21


1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.


turku_2026_24

Ravintola Nerå

Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

turku_2026_22


Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.


turku_2026_17

Ravintola di Trevi

Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.


turku_2026_11

Kissakahvila Mirri

Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.

Jatka lukemista

Suomi

10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)

Julkaistu

Kirjoittaja

Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
 
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Lakeuden Risti, Seinäjoki

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.


kirkot_tampereentuomiokirkko_sisakuva

1. Tampereen tuomiokirkko

Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.


2. Lakeuden Risti, Seinäjoki

Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.

Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.


kirkot_kallio1

3. Kallion kirkko, Helsinki

Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.


kirkot_johanneksenkirkko

4. Johanneksenkirkko, Helsinki

Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.


kirkot_alaharma

5. Alahärmän kirkko, Kauhava

Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.


6. Kajaanin kirkko

Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.


kirkot_hattula

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula

Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.


8. Törnävän kirkko, Seinäjoki

Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.


kirkot_joensuu

9. Joensuun kirkko

Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.


kirkot_tankar

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola

Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.

Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.


+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari

Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.

Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.

Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja