Lähtöportti
Kaikki kaverit, joita kaipaan

Mitäpä jos maat olisivatkin ihmisiä? Kuka olisi sinun veljesi, serkkusi, mummosi, suurin rakkautesi tai paras kaverisi? Käyn nyt vierailemiani maita läpi tällaisesta hieman erilaisesta näkökulmasta.
Pandemian vaikein puoli on se, ettei saa tavata kavereitaan, tällä hetkellä ei edes sukulaisiaan tai naapureitaan. Kerron tässä itselleni tutuista tyypeistä, joita olen näinä erikoisina aikoina kaivannut. Näiden lisäksi tekisi mieli tutustua myös moniin muihin, itselleni vielä tuntemattomiin persooniin.
Äitiäni kutsutaan nimellä Suomi. Hän on minulle hyvin tuttu ja rakas, ja hänen luokseen on aina turvallista palata. Toisaalta pelkästään äidin helmoihin jääminen ahdistaa, sillä maailma on täynnä kiinnostavia tuttavuuksia. Kun saa viettää tarpeeksi aikaa muiden seurassa, jaksaa elää äidinkin seurassa taas paremmin.
Tätini Ahvenanmaa on suomenruotsalainen ja häntä on siksi hieman vaikea ymmärtää. Jos hänelle yrittää puhua suomea, täti vain pyörittelee silmiään ja sanoo ursäkta. Ahvenanmaan luona on silti aina mukava käydä, sillä hän asuu viehättävällä meren ympäröimällä saarella, paistaa herkullista pannukakkua ja lainaa mielellään polkupyöräänsä kesäretkiä varten.
Olen tottunut jo pienestä pitäen kinastelemaan isoveljeni Ruotsin kanssa. Haluamme aina voittaa toisemme kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja vitsailemme mielellämme toistemme kustannuksella. Emme ole nyt nähneet toisiamme aivan äskettäin, vaikka tapaisimme mieluusti ainakin kerran vuodessa. Vaikka naljailemmekin toisillemme, viihdymme silti yhdessä ja huomaamme ymmärtävämme toisiamme monissa asioissa hämmästyttävän hyvin.
Serkkuni Norjan kanssa olemme olleet tekemisissä vain harvakseltaan. Minua harmittaa, että hän yleensä voittaa minut suvun hiihtokilpailuissa ja joskus hän myös leveilee öljystä saamillaan rikkauksilla. Toisaalta hänen seurassaan ei ole tylsää, sillä hän saattaa kutsua vaikka vaeltamaan huimiin maisemiin vuorten ja vuonojen keskelle.
Toinen serkkuni Tanska ei harrasta hiihtoa, joten olemme hänen kanssaan paremmissa väleissä. Ihailen hänen rentoa luonnettaan ja kansainvälisiä kontaktejaan. Lapsena leikimme yhdessä Lego-palikoilla ja nyt aikuisena Tanska on tarjoillut herkullisia voileipiä. Toivon salaa, että Tanska-serkusta tulisi minulle vielä joskus yhtä läheinen kuin veljestäni Ruotsista.
Kolmas serkkuni Islanti on kiehtova ja ainutlaatuinen persoona. Hänet tunnetaan jääkylmänä erakkona, jonka pinnan alla kytee tulinen sielu. Olemme tavanneet vain kerran, mutta muistan Islannin avaralla pihamaalla sijaitsevan hevostallin sekä kuumat altaat, joissa voi lämmitellä pakkassäälläkin. Islanti on luvannut kutsua minut joskus uudelle vierailulle, jolloin näkisimme lisää vesiputouksia, jäätiköitä, kuumia lähteitä ja muita luonnon ihmeitä. Sitä odotan innolla.
Läheisin naapurini on nimeltään Viro. Moni käväisee hänen luonaan vain Tallinnaksi kutsutussa eteisessä, mutta Viron syvällisempi luonne paljastuu vasta, kun hän kutsuu kotiinsa peremmälle. Tuntuu kuin olisimme Viron kanssa melkein samaa perhettä, sillä hänen eri huoneissaan on helppo tuntea olonsa kotoisaksi. Viime vuonna tapasimme kolmesti ja toivottavasti näemme jälleen pian.

Viron läheisimpiä kavereita ovat Latvia ja Liettua. Latviaa en ole tavannut vuosikausiin, sillä viime syksyksi sovitut treffit peruuntuivat harmillisella tavalla. Liettuan kanssa olen viettänyt kaksi pitkää viikonloppua. Hän on harvinaisen sympaattinen tyyppi, jonka kanssa olen tullut aina hyvin toimeen. Onneksi Liettua ei asu kovin kaukana.
Yksi naapureistani on karhumaisen kookas ja toisinaan arvaamaton Venäjä, jonka kanssa ei kannata ryhtyä tukkanuottasille. Erityisesti politiikasta ei kannata alkaa väittelemään, mutta toisaalta Venäjästä saa leppoisaa seuraa vaikkapa kesäisillä grillijuhlilla. Silloin Venäjä on maailman vieraanvaraisin isäntä, jolta ruoka tai kirkkaat juomat eivät lopu koskaan ennen aamua.
Elämäni suurin rakkaus Italia lumosi minut heti ensi silmäyksellä. Olin silloin vasta 13-vuotias, mutta sama tunne on säilynyt tai oikeastaan jopa vahvistunut ajan kuluessa. Italia on karismaattinen ja hämmästyttävän moni-ilmeinen kaunotar, joka kiinnostaa sitä enemmän, mitä paremmin häneen tutustuu. Temperamenttisella Italialla on omat oikkunsa, mutta hänen kanssaan ei ole koskaan tylsää. Kaiken muun hyvän lisäksi Italia osaa tehdä maailman parasta ruokaa.
Tapasin kerran Italian alivuokralaisen, pienikokoisen San Marino -vaarin, joka on kenties vanhin kohtaamani henkilö. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan, mutta kuulemani mukaan kumarainen ukko on edelleen voimissaan. Italian toinen alivuokralainen on hurskas Vatikaani, joka ryhtyi jo nuorena nunnaksi. Hän onkin ainoita tuttujani, jonka luokse en ole päässyt yökylään.
Myös Italian Ranska-serkku on viehättävä, mutta hänen hienostunut tyylinsä ei ole koskaan vedonnut minuun yhtä paljon. Ranska puhuu hankalaa murretta ja kulkee mielellään nenä pystyssä, mutta kun hänen oikkujaan oppii ymmärtämään, näyttää Ranskakin sydämellisen puolensa. Muista siis Ranskan nähdessäsi olla kohtelias ja tervehtiä oikeilla sanoilla. Silloin Ranskankin suu kääntyy hymyyn ja hän tarjoilee kahvilansa pöytään maailman parhaita juustoja sekä croissanteja.
Belgia on Ranskan vaatimaton pikkuveli, joka ei pidä meteliä itsestään. Ensitapaamisemme oli lyhyt, minkä vuoksi sain hänestä valjun vaikutelman. Nyt kun olemme viettäneet pari kertaa muutaman päivän yhdessä, on mielikuvani muuttunut täysin. Viihdyn Belgian seurassa mainiosti ja ystävyydestä kiitollisena hän tarjoaa mielellään käsintehtyä suklaata ja lainaa sarjakuvalehtiään luettavaksi.
Eräs erikoisimmista tuttavistani on Hollanti. Hän on käyttänyt joskus aineita ja saattanut siksi olla hyvinkin arvaamaton. Toisaalta Hollanti on parhaina hetkinään kielitaitoinen kosmopoliitti ja reipas ulkoilmaihminen, joka pyöräilee ryhdikkäänä kaksimetrisenä hahmona pitkin tulppaanipeltoja. Viime tapaamisemme onnistui aiempia paremmin, joten haluaisin käydä tapaamassa häntä taas uudelleen. Hollanti lupasi tarjota herkullisia stroopwafeleita, joten toivottavasti näemme pian.
Kaveristani Saksasta monilla saattaa olla hieman väärä käsitys. Insinöörin koulutus sekä tehokas ja järjestelmällinen luonne saattavat viitata tylsyyteen, mutta vapaalle vaihtaessaan Saksa on mainio ja monipuolinen tuttavuus. Hän asuu pienessä ristikkotalojen koristamassa kylässä, laulaa oluttuopin saatuaan duurivoittoisia schlagereita ja kutsuu viikonloppuretkille vuorille, vanhoihin linnoihin sekä jalkapallostadioneille.
Saksan naapureina asuu pari mielenkiintoista tyyppiä, joihin molempiin haluaisin tutustua entistä paremmin. Sekä Itävalta että Sveitsi ovat vieneet minut vuoristoon ja houkutelleet uusille, entistä pidemmille vierailuille. Molempien seurassa on kertynyt jo useampia hyviä muistoja. Itävallan kanssa istuimme kirkasvetisen järven rannalle ihailemaan satumaisia maisemia. Sveitsi puolestaan majoitti minut aitoon maalaistaloon ja tarjosi keittiössään perinnereseptillä valmistettua fondueta.
En ole koskaan tavannut ketään yhtä kaunista kuin Slovenia. Hänellä on lumoavat Soča-joesta heijastuvat turkoosit silmät ja itsevarma, mutta silti vaatimaton luonne. Tämä kurvikas kaunotar on reipas ja aikaansaava ulkoilmaihminen, joka viihtyy yhtä lailla vuorilla kuin vesilläkin. Slovenia on omaksunut naapureidensa parhaat puolet, joten hän tarjoaa siistissä kodissaan sopivasti balkanilaisilla mausteilla ryyditettyä keittoa.
Montenegro kuuluu kummallisiin ystäviini. Hän on päällisin puolin komea kuin veistos, mutta perimmäiseltä luonteeltaan varsinainen huijari. Toisaalta Montenegro ei ole kohdistanut metkujaan minuun, vaan kohdellut suurenmoisella vieraanvaraisuudella. Lähtisinkin mielelläni purjehtimaan hänen kanssaan joskus toistekin.
Kroatia asui ennen samassa kommuunissa muun muassa Slovenian ja Montenegron kanssa, mutta on muuttanut sittemmin omilleen. Hän on ollut hauskaa ja leppoisaa seuraa niillä parilla kerralla, kun olemme tavanneet. Kroatia muistuttaa etäisesti Italiaa ja uskon että hänellä on minulle vielä monta tarinaa kerrottavanaan.
Paras kaverini on mutkaton ja helposti lähestyttävä Irlanti. Tapaamme aivan liian harvoin, mutta juttu jatkuu aina siitä, mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Irlanti ottaa mielellään tuopillisen tummaa olutta ja tarinoi monivaiheisesta menneisyydestään. Hänen kanssaan on mukava vaellella vihreillä niityillä, pitää sadetta takkatulen lämmössä, aistia rantakallioille puhaltavaa merituulta ja ihmetellä ikivanhoja linnoja. Irlannin seuraan kyllästyisin tuskin koskaan.
Tulen hyvin toimeen myös Irlannin kaksoisveljen Pohjois-Irlannin kanssa. Hänkin on oikein mukava hahmo ja pitää enimmäkseen samoista asioista kuin Irlantikin, mutta Pohjois-Irlannin luonteessa on silti synkät ristiriitansa. En voi olla hänen seurassaan ajattelematta sitä, että vaikka yhdennäköisyys on ilmeinen, hän ei kuitenkaan ole kaksoisveljensä Irlanti.
Knallipäisestä herrasmiehestä nimeltä Englanti minulla on hieman kaksijakoiset ajatukset. Hän on ollut minulle aina oikein mukava ja kohtelias, minkä lisäksi ihailen Englannin kuivaa huumorintajua. Toisaalta mieltäni vaivaa se, kuinka ilkeästi Englanti on vuosien varrella kiusannut naapureitaan, aivan erityisesti hyvää ystävääni Irlantia. Englannin omapäistä luonnetta kuvaa, että hän erosi äskettäin eräästä kerhosta, johon monet muut ystäväni kuuluvat.
Skotlanti on Englannin seinänaapuri samasta punatiilisestä rivitalosta. Vietin kerran hänen kanssaan reilun viikon, ja meistä tuli melkein parhaita kavereita. Arvostan kovasti Skotlannin vahvaa luonnetta ja tunnen hänen kanssaan jonkinlaista yhteenkuuluvuutta. Oikeastaan ainoa este ystävyytemme syvenemiselle on ollut aiemmin mainittu Irlanti, joka vie aina kaiken huomioni, jos mainitsen suunnittelevani vierailua samaan kortteliin.
Englannin pieni lapsenlapsi Gibraltar on muuttanut kauas kotoa Espanjan takapihalle. Gibraltar on ylpeä juuristaan ja heiluttaa mielellään sukunsa lippua kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Gibraltar pitää lemmikkinään röyhkeitä magottiapinoita, ja olen ehkä vähän katkera, kun yksi sellainen varasti minulta herkullisen nakkipiilon.
Espanja tunnetaan aurinkoisena tyyppinä, joka osaa nauttia elämästä ja tanssii flamencoa aamunkoittoon saakka. Syvempi tutustuminen on kuitenkin paljastanut monitahoisesta persoonasta myös muita puolia. Olen alkanut pitää Espanjasta entistä enemmän, kun hän on esitellyt minulle tilustensa pohjoisia osia ja tarjoillut siellä herkullisia pintxoja, tai toisaalta kertonut vaiherikkaasta menneisyydestään etelämpänä Sierra Nevadan vuorten juurella.
Espanjan naapuri Portugali on hieman alakuloinen luonne ja hänen kiehtovaan persoonaansa on ollut monella tavalla helppo samaistua. Viihdymme Portugalin kanssa hyvin yhdessä, syömme Pastéis de Nata -leivoksia ja vaeltelemme pitkin katuja sekä kukkuloita. Portugali on kutsunut minut useamman kerran lomailemaan myös kauniille saarilleen, joilla viihdyn niin hyvin, että olen viettänyt Portugalin kanssa eniten aikaa heti suurimman rakkauteni Italian jälkeen.
Espanjan pienikokoinen naapuri Andorra on aika hiljainen tyyppi, jonka jotkut saattavat unohtaa kokonaan. Vietin hänen luonaan kerran yhden yön, jolloin kiipesimme vuoren rinteelle katselemaan pienen kaupungin valoja ja ihmettelemään pään päällä partioivia lepakoita. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa meillä riittäisi juteltavaa, mutta voisin toki piipahtaa Andorran luona joskus toisenkin kerran.
Ranskan kainalossa viihtyvä Monaco on puolestaan varsinainen keikari, joka rakastaa seurapiirijuhlia ja ylellistä tunnelmaa. Meillä ei ole juuri mitään yhteistä, enkä jaksaisi hänen seuraansa pitkää aikaa kerrallaan, mutta Monacoa on hauska nähdä pikaisesti silloin tällöin. Glamouria ei puutu, kun hän pukeutuu valkoiseen mittatilauspukuun, saapuu paikalle punaisella avoautolla ja nostaa samppanjalasiaan kultakellolla koristellulla kädellä.
Tunnen myös erään hauskan porukan, jolla ei ole Monacon kerskailevaa luonnetta, mutta jonka seurassa on sitäkin helpompi viihtyä. Puola on pessyt nokiset kasvonsa jo ajat sitten, ja hänestä on kuoriutunut seurapiirikelpoinen kaveri, joka on silti pitänyt mutkattoman maanläheisen tyylinsä. Sisarukset Tšekki ja Slovakia puhkesivat kukkaan muutettuaan omiin koteihinsa ja olen viihtynyt molempien kanssa hyvin. Samaan joukkoon kuuluu vielä Unkari, jonka kanssa kävin joskus kauan sitten uimassa Balaton-järven lämpimissä vesissä.
Melkein unohdin esitellä mummoni, aina yhtä lämminhenkisen Kreikan. Valkeaksi kalkitussa talossa sijaitseva mummola on ainoa paikka kodin ulkopuolella, jossa maltan ottaa rennosti ja pysähtyä vain nauttimaan elämästä. Mustaan mekkoon pukeutunut Kreikka-mummo tarjoilee leveästi hymyillen herkullista ruokaa ja hänen jaloissaan pyörii rapsutusta kerjäävä kissa. Mummolassa on aina leppoisaa, aurinko paistaa, meri hohtaa sinisenä ja oliivitarhassa sirittää hyönteisten kuoro.
Yllä mainittujen lisäksi tunnen myös joitakin kauempana asuvia kavereita. Heistä kaipaan eniten kiehtovaa Japania, joka on taatusti kummallisin koskaan tapaamani tyyppi. Omituisuuksistaan huolimatta tulemme loistavasti toimeen ja olen molemmilla kyläilykerroillani tuntenut oloni hämmästyttävällä tavalla kotoisaksi. Myös kaikki muut kaukaiset tuttuni ovat opettaneet minulle jotakin uutta. Arabiemiraatit, Brasilia, Dominikaaninen tasavalta, Hongkong, Indonesia, Kanada, Macao, Malesia, Mauritius, Seychellit, Singapore, Thaimaa ja Yhdysvallat ovat kaikki omanlaisiaan persoonia, joiden kanssa koettuja hetkiä on mukava muistella. Toivottavasti tapaamme vielä joskus.
Muutamat vanhoista tutuistani ovat jo kuolleet, eikä heitä pääse enää tapaamaan, mutta onneksi kukaan vainajista ei kuulunut lähimpiin ystäviini. Neuvostoliiton tapasin kahdesti ja Tšekkoslovakian vain kerran. Yksi erikoisimmista tapaamistani miehistä oli univormupukuinen Saksan demokraattinen tasavalta, joka kutsui itseään ytimekkäällä lyhenteellä DDR. Hänen vaimonsa Länsi-Saksa oli lämminhenkisempi, ja onneksi heidän insinöörityttärensä Saksa muistuttaakin enemmän äitiään kuin isäänsä. Rauha sekä Länsi-Saksan että DDR:n muistolle.
Tässä tulikin nyt esiteltyä kaikki tuntemani kaverit sekä muutama sukulainenkin. Haluaisin kovasti tavata heitä pitkästä aikaa sekä solmia myös kokonaan uusia ystävyyssuhteita. Tiedän, että niidenkin vuoro tulee, vaikka odottavan aika onkin tunnetusti pitkä.

Lähtöportti
Elämäni 12 tärkeintä matkaa

Jotkut matkat jäävät mieleen paremmin kuin toiset ja saattavat jopa jättää tavalla tai toisella jäljen sydämeen. Listasin nyt tähänastisen elämäni kaksitoista tärkeintä ja ikimuistoisinta matkaa.
Sain inspiraation tähän juttuun muutamissa matkablogeissa kiertäneestä haasteesta, joka sai käsittääkseni alkunsa Elinan matkalaukussa -Instagram-tilillä ja siirtyi blogien puolelle Reissukuumeen sivuilla lokakuussa 2023. Ajattelin jo tuolloin vastata haasteeseen, mutta juttu jäi kirjoittamatta, kun totesin etten osaa valita vain viittä matkaa. Asia palasi nyt uudelleen mieleeni ja päätin kirjoittaa asiaan liittyvän postauksen, joskin omin lupineni kahteentoista matkaan laajennettuna.

Matkojen valinta oli edelleen todella vaikeaa, sillä monta ikimuistoista reissua jäi nytkin mainitsematta. Tarkistin tilastoistani, että olen tehnyt jo kaikkiaan 118 ulkomaanmatkaa, minkä lisäksi mieleeni tulee myös monta hienoa reissua Suomessa. Yritin valita mukaan ne kaikkein unohtumattomimmat ja merkityksellisimmät reissut, joista moneen liittyy myös jonkinlainen matkailuelämään liittyvä käännekohta. Tässä ne ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta kokemuksesta tuoreimpaan.

Kahtia jaettu Keski-Eurooppa 1988
Olin ehtinyt käydä jo Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Neuvostoliitossa ennen ensimmäistä lentoani ulkomaille. Münchenistä alkanut seuramatka vei bussin kyydissä paikkoihin, jotka eivät olisi enää muutaman vuoden kuluttua entisellään. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu arvokkaalta, että ehdin nähdä rautaesiripun jakaman Euroopan omin silmin. Ymmärrän maanosamme historiaa paremmin, kun muistelen Tšekkoslovakian raja-asemaa, Berliinin muuria ja Itä-Saksan moottoriteitä. Vaikkei tällä matkalla löytynytkään erityistä suosikkikohdetta, lisäsi ensimmäinen kosketukseni Keski-Eurooppaan intoa tutustua maailmaan entistä laajemmin.
Lue lisää: Euroopassa kesällä 1988

Italian kiertomatka 1989
Vaikka edellä mainitulla matkalla ei löytynytkään suosikkikohdetta, se tapahtui sitäkin voimakkaammin heti seuraavana kesänä. Pääsin ensi kertaa Alppien eteläpuolelle ja rakastuin Italiaan lähes kirjaimellisesti ensi silmäyksellä. Muun muassa maan tunnelma, maisemat, ihmiset ja kieli ihastuttivat tavalla, joka on pitänyt tiukasti otteessaan koko elämäni ajan. Italia-suhteeni tärkeimmät kulmakivet ovat ruoka ja jalkapallo. Yksi elämäni merkityksellisimmistä pienistä hetkistä olikin Inter Milanon sinimustan lipun ostaminen Firenzestä elokuun toisena päivänä 1989. Kävimme tällä matkalla myös Assisissa, Roomassa, Sienassa, Venetsiassa ja San Marinossa.

Kavereiden kanssa Portugalissa 1995
Tein vanhempieni kanssa kaikkiaan kymmenen ikimuistoista matkaa, ennen kuin tuli aika lähteä ensi kertaa maailmalle kavereiden seurassa. Ylioppilaslakki Keravan lukiosta oli juuri hankittuna ja kesäinen aurinko porotti, kun saavuimme Juhan ja Mikan kanssa Lissaboniin. Erilainen seura toi reissaamiseen uudenlaisia ulottuvuuksia ja ennen kokematonta vapauden tunnetta. Vietimme suurimman osan pariviikkoisesta matkasta Lissabonissa, mutta lähdimme muutamaksi päiväksi seikkailemaan muun muassa Sintraan, Évoraan ja Albufeiraan. Mieleeni ovat jääneet myös Cabo da Rocan kalliot, joiden päällä mietin avoinna ollutta tulevaisuuttani lukioelämän jälkeen.
Lue lisää: Cabo da Roca – ajatuksia maailman reunalla

Kuukauden Interrail 1997
Olen aina ollut hyvin Eurooppa-henkinen ihminen, enkä vielä 1990-luvulla osannut kunnolla edes haaveilla kaukomatkoista. Niinpä kuukauden mittainen Interrail olikin todellinen unelmien täyttymys ja vei matkojen tuoman vapauden tunteen taas aivan uudenlaiselle tasolle. Junat ovat minulle mieluisa kulkuväline, ja nautin siitä kuinka maata pitkin matkatessa saa seurata maisemien vaihtumista aivan eri lailla kuin lentäessä. Interrail kaverini Juhanin kanssa vei kahdeksaan eri maahan, tarjosi valtavasti uusia kokemuksia ja antoi varmuutta siitä, kuinka hyvin omin päin matkatessa pärjää maailmalla.
Lue lisää: Interrail-muistoja: Saksa, Itävalta, Italia ja Sveitsi, Interrail-muistoja: Ranska, Englanti, Belgia ja Hollanti

Kihlajaismatka Dominikaaniseen tasavaltaan 2002
Vuosituhat vaihtui ja oma maailmani muuttui monin tavoin. Löysin rinnalleni tyttöystävän, joka on nykyään rakas vaimoni. Ehdimme tehdä pari lyhyempää reissua ennen ensimmäistä kaukomatkaamme, joka oli myös kihlajaismatkamme. Kohteena oli Dominikaaninen tasavalta, johon tutustuimme Sosúan rantakaupungista käsin tehdyillä retkillä. Oli mielenkiintoista aistia Karibian eksotiikkaa ja nähdä merengue-musiikin tahdittamaa rentoa elämää. Elämyksiimme kuuluivat paratiisirannat, vehreä viidakkomainen luonto, snorklaaminen, maastopyöräily sekä vierailut pienissä paikallisissa kylissä. Ehdimme käväistä myös pääkaupungissa Santo Domingossa.

Ensikosketus Irlantiin 2004
Viihdyn yleensä siellä minne satun menemään, mutta jotkut maat ovat tehneet poikkeuksellisen vaikutuksen. Siinä missä Italia herättää minussa suurta intohimoa, tarjoaa Irlanti puolestaan ainutlaatuista kodikkuuden tunnetta. Ensimmäinen Irlannin-matkamme vei meidät upeisiin länsirannikon maisemiin. Kävimme Galwayn kaupungista käsin tutustumassa karuihin Burrenin kallioihin, Connemaran turvesoihin sekä yksinäisiin Aran-saariin. Löysin sielunmaisemani hieman etelämpää vihreänä kumpuilevasta Killarneyn kansallispuistosta. Kiersimme myös kuuluisan Ring of Kerry -autoilureitin sekä näimme kauniin Dinglen niemimaan. Lopuksi suuntasimme pääkaupunkiin Dubliniin. Olen käynyt Irlannissa viidesti, mutta edellisestä kerrasta on jo aivan liian kauan.
Lue lisää: Täydellinen matka Irlantiin

Ensimmäinen matka Japaniin 2006
Italian ja Irlannin lisäksi löytyy vielä kolmas valtio, johon tutustumisen haluan nostaa erikseen esiin. Japania on helppo kuvailla yhtä aikaa sekä omituisimmaksi että turvallisimmaksi käymäkseni matkakohteeksi. Japanin kulttuuri ja pitkä historia kiehtovat monin tavoin, nähtävää on laidasta laitaan ja sykähdyttäviä kokemuksia voi hakea niin luonnosta kuin jättimäisistä metropoleistakin. Keväällä 2006 näimme kirsikankukkia Kiotossa, seikkailimme luontopoluilla Fuji-vuoren lähettyvillä sekä heittäydyimme Tokion vilinään. Palasimme Japaniin vain pari vuotta ensimmäisen matkan jälkeen, mutta kolmas matka on edelleen vain suunnittelun asteella.

Häämatka Seychelleille 2007
Elämän tärkeimmistä matkoista puhuttaessa ei missään tapauksessa voi sivuuttaa häämatkaa. Halusimme lähteä heti häidemme jälkeen maanpäälliseen paratiisiin, joten kohteeksi valikoitui Intian valtamerestä löytyvä Seychellien saariryhmä. Kävimme kolmella eri saarella, joilla kaikilla vietimme neljä yötä. Etsimämme paratiisi löytyi näistä saarista pienimmältä eli La Diguelta. Siellä ei ollut autoja, vaan palmurannalta toiselle poljettiin vanhoilla polkupyörillä. Trooppinen tunnelma vei mennessään, eikä meitä suuremmin haitannut edes matkatavaroiden saapuminen perille useamman päivän myöhässä. Oli mukavaa kierrellä myös Seychellien kahdella suurimmalla saarella Praslinilla ja Mahélla, mutta parhaat häämatkamuistot sijoittuvat silti La Diguelle.
Lue lisää: Häämatkamuistoja Seychelleiltä – La Digue, Häämatkamuistoja Seychelleiltä – Praslin, Häämatkamuistoja Seychelleiltä – Mahé

Vuokratalo Umbriassa 2011
Uusi vuosikymmen toi mukanaan elämää rikastuttavan lapsiperhearjen. Matkailutahti vain kiihtyi, vaikka reissaaminen pienten lasten kanssa vaatikin uudenlaista asennetta ja oli hetkittäin raskasta. Esikoisen ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Keski-Italiaan Umbrian alueelle. Lomatalon vuokraaminen Italiasta oli ollut kaukainen haave, jonka toteutumiselle tällainen perhematka tuntui sopivalta hetkeltä. Mukaan lähtivät myös appivanhempani, vaimon sisarukset sekä hieman muutakin sukua, joten olimme melkein kuin aito italialainen suurperhe. Vauva nukkui päiväunia oliivipuun alla, oppi konttaamaan kylmällä kivilattialla ja maisteli elämänsä ensimmäistä jäätelöä Orvieton tuomiokirkon varjossa. Kolmen sukupolven matkat erilaisille lomataloille ovat jatkuneet tiiviisti tästä ensi kokemuksesta lähtien.
Lue lisää: Lago Trasimeno – italialainen sielunmaisemani, Neljä kaupunkia Umbriassa

Kesäinen Sisilia 2018
Koko 2010-luku oli täynnä onnistuneita matkoja, joista on vaikea nostaa jotain tiettyä muiden yläpuolelle. Kävimme useamman kerran esimerkiksi upealla Madeiralla, mutta itselleni sykähdyttävintä oli ehkä sittenkin päästä ensimmäistä kertaa Sisiliaan. Vietimme saarella kaksi viikkoa, joiden aikana ehdimme nähdä kiinnostavia kaupunkeja ja vaihtelevia maisemia. Matkan alkupuoliskoksi majoituimme vuokrataloon, jonka uima-altaalta sai ihailla rauhallisesti savuavaa Etnaa. Jälkimmäisen viikon vietimme saaren kaakkoisosassa Val di Noton alueella, jonka hienot barokkikaupungit näyttivät tutuilta Komisario Montalbano -televisiosarjan ansiosta.
Lue lisää: Sisilian parhaat palat

Syksy Andalusiassa 2022
Maailman pysäyttänyt koronapandemia opetti, että unelmia kannattaa toteuttaa heti tilaisuuden tullen. Oma matkailumme palaili entisille raiteilleen jo syksyllä 2021, jolloin pandemian siirtämille matkoille lähteminen tuntui poikkeuksellisen hyvältä. Pitkään odotettuja suurempia unelmia alkoi toteutua lokakuussa 2022, kun lähdimme kuudeksi viikoksi Espanjaan. Olimme haaveilleet jo kauan jopa kokonaisen talven viettämisestä ulkomailla, mutta kuudenkin viikon järjestyminen tarkoitti meille selvästi pisintä kerralla ulkomailla vietettyä aikaa. Majoituimme kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi Áloraan, kolmeksi seuraavaksi Sevillaan ja loppuajaksi Frigilianaan. Aika kului kovin nopeasti, mutta ehdimme heittäytyä välimerellisiin tunnelmiin perusteellisemmin kuin koskaan aiemmin.
Lue lisää: Andalusian maaseudun tunnelmaa Álorassa, Ihastuttavan upea Sevilla, Leppoisa viikko Frigilianan laaksossa ja kylällä

Unelmien Kalifornia 2023
Matkustamme paljon Euroopassa, mutta kaukomatkat ovat harvinaisempia. Yksi kauan haaveissa ollut matkakohde oli Kalifornia, jonne suuntasimme koko perheen voimin kesäkuussa 2023. Kolmen viikon mittaisen matkan aikana kiertelimme ympäri Los Angelesia, ajoimme muutaman päivän Tyynenmeren rantaa seurailevaa Highway 1:tä pohjoiseen ja pääsimme lopuksi nauttimaan San Franciscosta. Vielä jälkeenpäinkin on tuntunut melkein uskomattomalta, että näimme omin silmin muun muassa Hollywoodin, Beverly Hillsin, Warner Brosin studiot, Disneylandin, Venice Beachin, Alcatrazin ja Golden Gaten. Kannustankin kaikkia lähtemään juuri niille matkoille, joilla on mahdollista toteuttaa suuria unelmia.
Lue lisää: Kalifornian-matkan parhaat palat
Lähtöportti
Lähtöportin uusi aika

Lähtöportti on jättänyt Rantapallon taakseen ja löytyy nyt osoitteesta www.lahtoportti.fi. Perille pääsee myös osoitteella www.lähtöportti.fi.
Rantapallo lakkauttaa blogiportaalinsa elo-syyskuun vaihteessa, joten Lähtöportin tuli aika itsenäistyä omaan osoitteeseensa. Vaikka muutos olikin pakon sanelema, uskon siitä seuraavan paljon hyviä asioita.
Lähtöportin ensimmäinen julkaisu näki päivänvalon 1.11.2015 ja Rantapallon blogiportaalin aikana postauksia kertyi kaikkiaan 480 kappaletta. Ne kaikki ovat nyt luettavissa uudessa osoitteessa. Vaikka blogin elämä jo jatkuukin uudessa kodissa, on osa muuttolaatikoista yhä purkamatta. Toisin sanoen tekninen taustatyö on edelleen kesken, mutta toisaalta ehdin taas pienen tauon jälkeen tuottamaan myös uutta sisältöä.
Seuraavien kuukausien aikana on tulossa juttuja ainakin tuoreimmalta matkaltamme Itävallan Tirolista sekä kesäkuisesta Kaliforniasta. Esimerkiksi Sevillasta ja Berliinistä on jäänyt vielä monta kohdetta esittelemättä ja luvassa on tietenkin myös uusia reissuja eri kohteisiin. Italia pysyy tärkeänä juttujen aiheena jatkossakin.
Pysykäähän mukana matkassa ja muistakaa seurata Lähtöporttia myös Facebookin ja Instagramin kautta. Kiitokset Rantapallolle yhteisistä vuosista ja mukavaa loppukesää kaikille!
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
2.2.2021 at 21:23
Hauskasti kirjoitettu juttu. Vastaavanlainen kaipaus on kyllä täälläkin ja valitettavasti tällä hetkellä näyttää, että noita tyyppejä ei ihan lähiaikoina pääse jatkossakaan tapaamaan…
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:05
Kiitos Mikko! Pandemian seuraavia vaiheita on tosiaan vaikea ennustaa, en ainakaan itse osaa tehdä vielä minkäänlaisia kyläilysuunnitelmia. Mutta odotellaan ja toivotaan parasta!
Aila ja Juha
2.2.2021 at 21:48
Kivasti kirjoitettu muistelu monista tutista maista. Napakasti tuli luonnehdinta tyypillisimmistä luonteenpiirteistä. Vuosi sitten maaliskuun alussa piti lähteä ajamaan etelään. Josko jonkin vuoden maaliskuussa sitten?
Juha
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:09
Kiitos! Toivotaan että tilanne helpottaa ja tekin pääsette Espanjaan tai minne mieli sitten ikinä tekeekin 🙂
Katja / Lähtöselvitetty
3.2.2021 at 7:05
Minä vähän ajattelin, että Portugali olisi sun salarakas, josta ei uskalla pitää yhtä kovaa meteliä kuin Italiasta. Italia kun tuskin hyväksyy noita kaikkia vierailuja Portugalin luona. 🙂
Ja tosiaan Saksa ei ole yhtään niin tylsä kuin voisi kuvitella. Saksasta saattaa silloin tällöin kuoriutua aika villi olento.
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:17
Sä Katja niin tiedät nämä jutut 😂 Siis mähän näen Portugalia enimmäkseen vain niillä syrjäisillä saarilla juuri sen takia, ettei Italia saisi tietää. Italia kun on niin pahuksen temperamenttinen luonne, vaikkei sen oikeasti tarvitsisi olla mistään Portugalista huolissaan 😁
Ja Saksahan on villein kaikista, se on tullut todistettua. Ihan mahdottoman villi tapaus myös silloin, jos se tulee vaikka Helsinkiin kyläilemään 🥳
Piyya / Levoton Sielu Maailmalla
3.2.2021 at 7:14
Olipa hauskasti kirjoitettu juttu kaikista läheisistä. Suuri rakkautesi on kyllä tullut tutuksi tässä vuosien aikana ja onneksi et ole sitä piilotellut 😉
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:19
Kiitos Piyya! Suuresta rakkaudesta on tullut niin tärkeä osa elämää, ettei sitä oikein voi piilotellakaan 😄
Satu
3.2.2021 at 8:33
Tosi kiva kirjoitus!! Ja kiitos muutenkin hyvästä matkablogista. Sulla on leppoisa ja huoliteltu tapa kirjoittaa ja kuvat on laadukkaita. Täällä on aina mukava käydä inspiroitumassa.
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:24
Kiitos paljon Satu! Tosi mukava kuulla että pidät blogista muutenkin, tällaisten palautteiden ansiosta jaksaa kirjoitella jatkossakin 😊
Terhi | Vagabondablogi.fi
3.2.2021 at 10:50
Ihana postaus! Ja pidin erityisesti siitä, kuinka kuvailit mummoasi ja minun nykyistä asuinmaatani. Juuri tuollainen, lempeä ja leppoisa, on Kreikka!
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:29
Kiitos Terhi! Tykkään Kreikasta tosi paljon juuri leppoisuuden takia. Missään muualla ei tunnu yhtä kivalta olla vaan paikoillaan ja nauttia tunnelmasta. Mukavaa talven jatkoa sinne Kreetalle!
Pirjo
3.2.2021 at 19:14
Hauska ja kekseliäs juttu + upeita kuvia.Tuo maisemia ihaileva apina on ihan paras eläinkuva..Pääsispä taas pian ”mualimmoo”näkemään.
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:30
Kiitos Pirjo! Toivotaan että päästäisiin reissuille mahdollisimman pian 🙂
Elina / elinanmatkalaukussa
3.2.2021 at 23:14
Tää oli kyllä hauska! 🙂 Yhdyn kyllä Sloveniaan, osaa olla todella vaatimaton, mutta on kyllä helmi maa! 🙂
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:34
Kiitos Elina! Slovenia on monella tavalla jopa Euroopan paras matkailumaa. Mukavia ihmisiä, huikeita maisemia ja valtavasti nähtävää tosi pienellä alueella 🙂
Jenni / Unelmatrippi
7.2.2021 at 13:37
Tämä oli tosi hauska postaus! Meillä on aika paljon yhteisiä kavereita ja sukulaisiakin. :O 🙂
Mika / Lähtöportti
7.2.2021 at 21:09
Kiitos Jenni! Yhteiset kaverit ei yllätä, mutta sukulaiset saattaa tietysti kuulostaa hämmentäviltä. Tuskinpa me silti keskenään serkuksia ollaan 😃