Lähtöportti
Kaikki kaverit, joita kaipaan
Mitäpä jos maat olisivatkin ihmisiä? Kuka olisi sinun veljesi, serkkusi, mummosi, suurin rakkautesi tai paras kaverisi? Käyn nyt vierailemiani maita läpi tällaisesta hieman erilaisesta näkökulmasta.
Pandemian vaikein puoli on se, ettei saa tavata kavereitaan, tällä hetkellä ei edes sukulaisiaan tai naapureitaan. Kerron tässä itselleni tutuista tyypeistä, joita olen näinä erikoisina aikoina kaivannut. Näiden lisäksi tekisi mieli tutustua myös moniin muihin, itselleni vielä tuntemattomiin persooniin.
Äitiäni kutsutaan nimellä Suomi. Hän on minulle hyvin tuttu ja rakas, ja hänen luokseen on aina turvallista palata. Toisaalta pelkästään äidin helmoihin jääminen ahdistaa, sillä maailma on täynnä kiinnostavia tuttavuuksia. Kun saa viettää tarpeeksi aikaa muiden seurassa, jaksaa elää äidinkin seurassa taas paremmin.
Tätini Ahvenanmaa on suomenruotsalainen ja häntä on siksi hieman vaikea ymmärtää. Jos hänelle yrittää puhua suomea, täti vain pyörittelee silmiään ja sanoo ursäkta. Ahvenanmaan luona on silti aina mukava käydä, sillä hän asuu viehättävällä meren ympäröimällä saarella, paistaa herkullista pannukakkua ja lainaa mielellään polkupyöräänsä kesäretkiä varten.
Olen tottunut jo pienestä pitäen kinastelemaan isoveljeni Ruotsin kanssa. Haluamme aina voittaa toisemme kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja vitsailemme mielellämme toistemme kustannuksella. Emme ole nyt nähneet toisiamme aivan äskettäin, vaikka tapaisimme mieluusti ainakin kerran vuodessa. Vaikka naljailemmekin toisillemme, viihdymme silti yhdessä ja huomaamme ymmärtävämme toisiamme monissa asioissa hämmästyttävän hyvin.
Serkkuni Norjan kanssa olemme olleet tekemisissä vain harvakseltaan. Minua harmittaa, että hän yleensä voittaa minut suvun hiihtokilpailuissa ja joskus hän myös leveilee öljystä saamillaan rikkauksilla. Toisaalta hänen seurassaan ei ole tylsää, sillä hän saattaa kutsua vaikka vaeltamaan huimiin maisemiin vuorten ja vuonojen keskelle.
Toinen serkkuni Tanska ei harrasta hiihtoa, joten olemme hänen kanssaan paremmissa väleissä. Ihailen hänen rentoa luonnettaan ja kansainvälisiä kontaktejaan. Lapsena leikimme yhdessä Lego-palikoilla ja nyt aikuisena Tanska on tarjoillut herkullisia voileipiä. Toivon salaa, että Tanska-serkusta tulisi minulle vielä joskus yhtä läheinen kuin veljestäni Ruotsista.
Kolmas serkkuni Islanti on kiehtova ja ainutlaatuinen persoona. Hänet tunnetaan jääkylmänä erakkona, jonka pinnan alla kytee tulinen sielu. Olemme tavanneet vain kerran, mutta muistan Islannin avaralla pihamaalla sijaitsevan hevostallin sekä kuumat altaat, joissa voi lämmitellä pakkassäälläkin. Islanti on luvannut kutsua minut joskus uudelle vierailulle, jolloin näkisimme lisää vesiputouksia, jäätiköitä, kuumia lähteitä ja muita luonnon ihmeitä. Sitä odotan innolla.
Läheisin naapurini on nimeltään Viro. Moni käväisee hänen luonaan vain Tallinnaksi kutsutussa eteisessä, mutta Viron syvällisempi luonne paljastuu vasta, kun hän kutsuu kotiinsa peremmälle. Tuntuu kuin olisimme Viron kanssa melkein samaa perhettä, sillä hänen eri huoneissaan on helppo tuntea olonsa kotoisaksi. Viime vuonna tapasimme kolmesti ja toivottavasti näemme jälleen pian.
Viron läheisimpiä kavereita ovat Latvia ja Liettua. Latviaa en ole tavannut vuosikausiin, sillä viime syksyksi sovitut treffit peruuntuivat harmillisella tavalla. Liettuan kanssa olen viettänyt kaksi pitkää viikonloppua. Hän on harvinaisen sympaattinen tyyppi, jonka kanssa olen tullut aina hyvin toimeen. Onneksi Liettua ei asu kovin kaukana.
Yksi naapureistani on karhumaisen kookas ja toisinaan arvaamaton Venäjä, jonka kanssa ei kannata ryhtyä tukkanuottasille. Erityisesti politiikasta ei kannata alkaa väittelemään, mutta toisaalta Venäjästä saa leppoisaa seuraa vaikkapa kesäisillä grillijuhlilla. Silloin Venäjä on maailman vieraanvaraisin isäntä, jolta ruoka tai kirkkaat juomat eivät lopu koskaan ennen aamua.
Elämäni suurin rakkaus Italia lumosi minut heti ensi silmäyksellä. Olin silloin vasta 13-vuotias, mutta sama tunne on säilynyt tai oikeastaan jopa vahvistunut ajan kuluessa. Italia on karismaattinen ja hämmästyttävän moni-ilmeinen kaunotar, joka kiinnostaa sitä enemmän, mitä paremmin häneen tutustuu. Temperamenttisella Italialla on omat oikkunsa, mutta hänen kanssaan ei ole koskaan tylsää. Kaiken muun hyvän lisäksi Italia osaa tehdä maailman parasta ruokaa.
Tapasin kerran Italian alivuokralaisen, pienikokoisen San Marino -vaarin, joka on kenties vanhin kohtaamani henkilö. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan, mutta kuulemani mukaan kumarainen ukko on edelleen voimissaan. Italian toinen alivuokralainen on hurskas Vatikaani, joka ryhtyi jo nuorena nunnaksi. Hän onkin ainoita tuttujani, jonka luokse en ole päässyt yökylään.
Myös Italian Ranska-serkku on viehättävä, mutta hänen hienostunut tyylinsä ei ole koskaan vedonnut minuun yhtä paljon. Ranska puhuu hankalaa murretta ja kulkee mielellään nenä pystyssä, mutta kun hänen oikkujaan oppii ymmärtämään, näyttää Ranskakin sydämellisen puolensa. Muista siis Ranskan nähdessäsi olla kohtelias ja tervehtiä oikeilla sanoilla. Silloin Ranskankin suu kääntyy hymyyn ja hän tarjoilee kahvilansa pöytään maailman parhaita juustoja sekä croissanteja.
Belgia on Ranskan vaatimaton pikkuveli, joka ei pidä meteliä itsestään. Ensitapaamisemme oli lyhyt, minkä vuoksi sain hänestä valjun vaikutelman. Nyt kun olemme viettäneet pari kertaa muutaman päivän yhdessä, on mielikuvani muuttunut täysin. Viihdyn Belgian seurassa mainiosti ja ystävyydestä kiitollisena hän tarjoaa mielellään käsintehtyä suklaata ja lainaa sarjakuvalehtiään luettavaksi.
Eräs erikoisimmista tuttavistani on Hollanti. Hän on käyttänyt joskus aineita ja saattanut siksi olla hyvinkin arvaamaton. Toisaalta Hollanti on parhaina hetkinään kielitaitoinen kosmopoliitti ja reipas ulkoilmaihminen, joka pyöräilee ryhdikkäänä kaksimetrisenä hahmona pitkin tulppaanipeltoja. Viime tapaamisemme onnistui aiempia paremmin, joten haluaisin käydä tapaamassa häntä taas uudelleen. Hollanti lupasi tarjota herkullisia stroopwafeleita, joten toivottavasti näemme pian.
Kaveristani Saksasta monilla saattaa olla hieman väärä käsitys. Insinöörin koulutus sekä tehokas ja järjestelmällinen luonne saattavat viitata tylsyyteen, mutta vapaalle vaihtaessaan Saksa on mainio ja monipuolinen tuttavuus. Hän asuu pienessä ristikkotalojen koristamassa kylässä, laulaa oluttuopin saatuaan duurivoittoisia schlagereita ja kutsuu viikonloppuretkille vuorille, vanhoihin linnoihin sekä jalkapallostadioneille.
Saksan naapureina asuu pari mielenkiintoista tyyppiä, joihin molempiin haluaisin tutustua entistä paremmin. Sekä Itävalta että Sveitsi ovat vieneet minut vuoristoon ja houkutelleet uusille, entistä pidemmille vierailuille. Molempien seurassa on kertynyt jo useampia hyviä muistoja. Itävallan kanssa istuimme kirkasvetisen järven rannalle ihailemaan satumaisia maisemia. Sveitsi puolestaan majoitti minut aitoon maalaistaloon ja tarjosi keittiössään perinnereseptillä valmistettua fondueta.
En ole koskaan tavannut ketään yhtä kaunista kuin Slovenia. Hänellä on lumoavat Soča-joesta heijastuvat turkoosit silmät ja itsevarma, mutta silti vaatimaton luonne. Tämä kurvikas kaunotar on reipas ja aikaansaava ulkoilmaihminen, joka viihtyy yhtä lailla vuorilla kuin vesilläkin. Slovenia on omaksunut naapureidensa parhaat puolet, joten hän tarjoaa siistissä kodissaan sopivasti balkanilaisilla mausteilla ryyditettyä keittoa.
Montenegro kuuluu kummallisiin ystäviini. Hän on päällisin puolin komea kuin veistos, mutta perimmäiseltä luonteeltaan varsinainen huijari. Toisaalta Montenegro ei ole kohdistanut metkujaan minuun, vaan kohdellut suurenmoisella vieraanvaraisuudella. Lähtisinkin mielelläni purjehtimaan hänen kanssaan joskus toistekin.
Kroatia asui ennen samassa kommuunissa muun muassa Slovenian ja Montenegron kanssa, mutta on muuttanut sittemmin omilleen. Hän on ollut hauskaa ja leppoisaa seuraa niillä parilla kerralla, kun olemme tavanneet. Kroatia muistuttaa etäisesti Italiaa ja uskon että hänellä on minulle vielä monta tarinaa kerrottavanaan.
Paras kaverini on mutkaton ja helposti lähestyttävä Irlanti. Tapaamme aivan liian harvoin, mutta juttu jatkuu aina siitä, mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Irlanti ottaa mielellään tuopillisen tummaa olutta ja tarinoi monivaiheisesta menneisyydestään. Hänen kanssaan on mukava vaellella vihreillä niityillä, pitää sadetta takkatulen lämmössä, aistia rantakallioille puhaltavaa merituulta ja ihmetellä ikivanhoja linnoja. Irlannin seuraan kyllästyisin tuskin koskaan.
Tulen hyvin toimeen myös Irlannin kaksoisveljen Pohjois-Irlannin kanssa. Hänkin on oikein mukava hahmo ja pitää enimmäkseen samoista asioista kuin Irlantikin, mutta Pohjois-Irlannin luonteessa on silti synkät ristiriitansa. En voi olla hänen seurassaan ajattelematta sitä, että vaikka yhdennäköisyys on ilmeinen, hän ei kuitenkaan ole kaksoisveljensä Irlanti.
Knallipäisestä herrasmiehestä nimeltä Englanti minulla on hieman kaksijakoiset ajatukset. Hän on ollut minulle aina oikein mukava ja kohtelias, minkä lisäksi ihailen Englannin kuivaa huumorintajua. Toisaalta mieltäni vaivaa se, kuinka ilkeästi Englanti on vuosien varrella kiusannut naapureitaan, aivan erityisesti hyvää ystävääni Irlantia. Englannin omapäistä luonnetta kuvaa, että hän erosi äskettäin eräästä kerhosta, johon monet muut ystäväni kuuluvat.
Skotlanti on Englannin seinänaapuri samasta punatiilisestä rivitalosta. Vietin kerran hänen kanssaan reilun viikon, ja meistä tuli melkein parhaita kavereita. Arvostan kovasti Skotlannin vahvaa luonnetta ja tunnen hänen kanssaan jonkinlaista yhteenkuuluvuutta. Oikeastaan ainoa este ystävyytemme syvenemiselle on ollut aiemmin mainittu Irlanti, joka vie aina kaiken huomioni, jos mainitsen suunnittelevani vierailua samaan kortteliin.
Englannin pieni lapsenlapsi Gibraltar on muuttanut kauas kotoa Espanjan takapihalle. Gibraltar on ylpeä juuristaan ja heiluttaa mielellään sukunsa lippua kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Gibraltar pitää lemmikkinään röyhkeitä magottiapinoita, ja olen ehkä vähän katkera, kun yksi sellainen varasti minulta herkullisen nakkipiilon.
Espanja tunnetaan aurinkoisena tyyppinä, joka osaa nauttia elämästä ja tanssii flamencoa aamunkoittoon saakka. Syvempi tutustuminen on kuitenkin paljastanut monitahoisesta persoonasta myös muita puolia. Olen alkanut pitää Espanjasta entistä enemmän, kun hän on esitellyt minulle tilustensa pohjoisia osia ja tarjoillut siellä herkullisia pintxoja, tai toisaalta kertonut vaiherikkaasta menneisyydestään etelämpänä Sierra Nevadan vuorten juurella.
Espanjan naapuri Portugali on hieman alakuloinen luonne ja hänen kiehtovaan persoonaansa on ollut monella tavalla helppo samaistua. Viihdymme Portugalin kanssa hyvin yhdessä, syömme Pastéis de Nata -leivoksia ja vaeltelemme pitkin katuja sekä kukkuloita. Portugali on kutsunut minut useamman kerran lomailemaan myös kauniille saarilleen, joilla viihdyn niin hyvin, että olen viettänyt Portugalin kanssa eniten aikaa heti suurimman rakkauteni Italian jälkeen.
Espanjan pienikokoinen naapuri Andorra on aika hiljainen tyyppi, jonka jotkut saattavat unohtaa kokonaan. Vietin hänen luonaan kerran yhden yön, jolloin kiipesimme vuoren rinteelle katselemaan pienen kaupungin valoja ja ihmettelemään pään päällä partioivia lepakoita. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa meillä riittäisi juteltavaa, mutta voisin toki piipahtaa Andorran luona joskus toisenkin kerran.
Ranskan kainalossa viihtyvä Monaco on puolestaan varsinainen keikari, joka rakastaa seurapiirijuhlia ja ylellistä tunnelmaa. Meillä ei ole juuri mitään yhteistä, enkä jaksaisi hänen seuraansa pitkää aikaa kerrallaan, mutta Monacoa on hauska nähdä pikaisesti silloin tällöin. Glamouria ei puutu, kun hän pukeutuu valkoiseen mittatilauspukuun, saapuu paikalle punaisella avoautolla ja nostaa samppanjalasiaan kultakellolla koristellulla kädellä.
Tunnen myös erään hauskan porukan, jolla ei ole Monacon kerskailevaa luonnetta, mutta jonka seurassa on sitäkin helpompi viihtyä. Puola on pessyt nokiset kasvonsa jo ajat sitten, ja hänestä on kuoriutunut seurapiirikelpoinen kaveri, joka on silti pitänyt mutkattoman maanläheisen tyylinsä. Sisarukset Tšekki ja Slovakia puhkesivat kukkaan muutettuaan omiin koteihinsa ja olen viihtynyt molempien kanssa hyvin. Samaan joukkoon kuuluu vielä Unkari, jonka kanssa kävin joskus kauan sitten uimassa Balaton-järven lämpimissä vesissä.
Melkein unohdin esitellä mummoni, aina yhtä lämminhenkisen Kreikan. Valkeaksi kalkitussa talossa sijaitseva mummola on ainoa paikka kodin ulkopuolella, jossa maltan ottaa rennosti ja pysähtyä vain nauttimaan elämästä. Mustaan mekkoon pukeutunut Kreikka-mummo tarjoilee leveästi hymyillen herkullista ruokaa ja hänen jaloissaan pyörii rapsutusta kerjäävä kissa. Mummolassa on aina leppoisaa, aurinko paistaa, meri hohtaa sinisenä ja oliivitarhassa sirittää hyönteisten kuoro.
Yllä mainittujen lisäksi tunnen myös joitakin kauempana asuvia kavereita. Heistä kaipaan eniten kiehtovaa Japania, joka on taatusti kummallisin koskaan tapaamani tyyppi. Omituisuuksistaan huolimatta tulemme loistavasti toimeen ja olen molemmilla kyläilykerroillani tuntenut oloni hämmästyttävällä tavalla kotoisaksi. Myös kaikki muut kaukaiset tuttuni ovat opettaneet minulle jotakin uutta. Arabiemiraatit, Brasilia, Dominikaaninen tasavalta, Hongkong, Indonesia, Kanada, Macao, Malesia, Mauritius, Seychellit, Singapore, Thaimaa ja Yhdysvallat ovat kaikki omanlaisiaan persoonia, joiden kanssa koettuja hetkiä on mukava muistella. Toivottavasti tapaamme vielä joskus.
Muutamat vanhoista tutuistani ovat jo kuolleet, eikä heitä pääse enää tapaamaan, mutta onneksi kukaan vainajista ei kuulunut lähimpiin ystäviini. Neuvostoliiton tapasin kahdesti ja Tšekkoslovakian vain kerran. Yksi erikoisimmista tapaamistani miehistä oli univormupukuinen Saksan demokraattinen tasavalta, joka kutsui itseään ytimekkäällä lyhenteellä DDR. Hänen vaimonsa Länsi-Saksa oli lämminhenkisempi, ja onneksi heidän insinöörityttärensä Saksa muistuttaakin enemmän äitiään kuin isäänsä. Rauha sekä Länsi-Saksan että DDR:n muistolle.
Tässä tulikin nyt esiteltyä kaikki tuntemani kaverit sekä muutama sukulainenkin. Haluaisin kovasti tavata heitä pitkästä aikaa sekä solmia myös kokonaan uusia ystävyyssuhteita. Tiedän, että niidenkin vuoro tulee, vaikka odottavan aika onkin tunnetusti pitkä.
Lähtöportti
Lähtöportin uusi aika
Lähtöportti on jättänyt Rantapallon taakseen ja löytyy nyt osoitteesta www.lahtoportti.fi. Perille pääsee myös osoitteella www.lähtöportti.fi.
Rantapallo lakkauttaa blogiportaalinsa elo-syyskuun vaihteessa, joten Lähtöportin tuli aika itsenäistyä omaan osoitteeseensa. Vaikka muutos olikin pakon sanelema, uskon siitä seuraavan paljon hyviä asioita.
Lähtöportin ensimmäinen julkaisu näki päivänvalon 1.11.2015 ja Rantapallon blogiportaalin aikana postauksia kertyi kaikkiaan 480 kappaletta. Ne kaikki ovat nyt luettavissa uudessa osoitteessa. Vaikka blogin elämä jo jatkuukin uudessa kodissa, on osa muuttolaatikoista yhä purkamatta. Toisin sanoen tekninen taustatyö on edelleen kesken, mutta toisaalta ehdin taas pienen tauon jälkeen tuottamaan myös uutta sisältöä.
Seuraavien kuukausien aikana on tulossa juttuja ainakin tuoreimmalta matkaltamme Itävallan Tirolista sekä kesäkuisesta Kaliforniasta. Esimerkiksi Sevillasta ja Berliinistä on jäänyt vielä monta kohdetta esittelemättä ja luvassa on tietenkin myös uusia reissuja eri kohteisiin. Italia pysyy tärkeänä juttujen aiheena jatkossakin.
Pysykäähän mukana matkassa ja muistakaa seurata Lähtöporttia myös Facebookin ja Instagramin kautta. Kiitokset Rantapallolle yhteisistä vuosista ja mukavaa loppukesää kaikille!
Lähtöportti
10 matkailufaktaa minusta
Pandemian pakottamalla reissutauolla voi pysähtyä muistelemaan menneitä. Olen paketoinut matkailuhistoriani sen verran tarkasti, että kerron nyt itsestäni matkailijana tilastotietojen valossa.
Olen jo pidemmän aikaa halunnut osallistua Unelmatripin Jennin aloittamaan blogihaasteeseen, jossa kirjoittaja saa kertoa itsestään matkailijana. Minusta on kuitenkin tuntunut, että kerroin jo riittävästi kolme vuotta sitten julkaisemassani Tällainen matkailija olen -postauksessa, joten kunnollista ideaa uudelle jutulle ei tahtonut löytyä. Nyt mieleeni lopulta tuli, että voisinkin ottaa faktat kirjaimellisesti faktoina eli numerot numeroina.
Yksi erikoisimmista itseeni liittyvistä matkailufaktoista lienee, että minulla on tallella jokaisen ulkomaanmatkani kohteet ja reitit tarkkoine päivämäärineen. Kaikki ulkomailla vietetyt päivät ovat tuntuneet niin arvokkailta, että olen halunnut taltioida kokemukseni mahdollisimman hyvin. En siis mielestäni ole pitänyt matkoja koskaan itsestäänselvyytenä, vaikka reissuja erityisesti koronaa edeltävinä vuosina olikin paljon ja vuosittainen elämänrytmini on määrittynyt ensisijaisesti matkojen mukaan.
Tunnen olevani rennon leppoisa, mutta tietyissä asioissa myös hyvin järjestelmällinen ihminen. Keräsin matkailuhistoriani yhteen pakettiin parikymmentä vuotta sitten, jolloin tehtyjä reissuja oli vain murto-osa nykyisestä. Päivämäärien tarkistaminen onnistui vielä silloin passin leimojen, säästyneiden matkalippujen, valokuva-albumeihin kirjoitettujen päivämäärien ja matkakertomusten avulla. Innokkaana tilastonikkarina olen pitänyt matkalistan ajan tasalla ja pystyn sen avulla kaivamaan esiin monenlaista turhaa tietoa matkailuhistoriastani. Tässä siis kymmenen matkailufaktaa sekä taustoja niiden takana.
Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui äidin ja isän kanssa Tukholmaan kesällä 1983, kun olin täyttänyt seitsemän vuotta. Tästä eteenpäin teimme yleensä yhden ulkomaanmatkan vuodessa, mutta ensimmäinen ulkomaanlento ajoittui vasta kesäkuuhun 1988. Yhden ja toistaiseksi elämäni ainoan kotimaanlennon olin kuitenkin kokenut sitä aiemmin. Matkailun suhteen omat lapseni ovat itseäni huomattavasti edellä. Täyttäessään seitsemän vuotta molemmat olivat käyneet jo melkein kahdessakymmenessä maassa, ja sen jälkeen on tullut muutamia lisää.
Lue lisää: Elämäni ensimmäiset ulkomaanmatkat
2. PITKÄKESTOISIN ULKOMAANMATKA
Toistaiseksi pitkäkestoisin ulkomaanmatkani on ollut kuukauden mittainen interrail, jonka tein kesällä 1997. Se oli upea kokemus ja tarjosi hyvän irtioton arkisista rutiineista. Erilaiset velvollisuudet ja ehkä liiallinenkin vastuuntunto ovat saaneet aikaan sen, etten ole tuon jälkeen irrottautunut juuri paria viikkoa pidemmille matkoille. Toisaalta en ole koskaan lähtenyt Euroopan ulkopuolelle alle kahdeksi viikoksi. Toivon korona-ajan toimivan jonkinlaisena vedenjakajana, jonka jälkeen lähtisin toteuttamaan myös niitä matkahaaveita, joihin koen tarvittavan reilusti aikaa. Listalla ovat erityisesti Uusi-Seelanti, Chile ja Australia, joiden lisäksi esimerkiksi Kuuba, Kalifornia ja Kanadan Kalliovuoret ovat siirtyneet aina vain tulevaisuuteen. Varsinaisesta maailmanympärimatkasta en kuitenkaan haaveile.
Lue lisää: Interrail-muistoja: Saksa, Itävalta, Italia ja Sveitsi sekä toinen osa Ranska, Englanti, Belgia ja Hollanti
Kaukaisin käymäni paikka on distance.to-sivustolla tekemieni mittausten perusteella Mauritiuksen etelärannikko, joka on samalla myös eteläisin käymäni paikka. Toiseksi kauimpana Keravalta olen ollut Indonesiaan kuuluvalla Bintanin saarella, mutta kaikista itäisin matkakohteeni on toistaiseksi Tokio, läntisin Toronto ja pohjoisin Inari. Nämä tiedot kertovat, etten ole käynyt mitenkään äärimmäisen kaukana eri ilmansuunnissa. Pidän itseäni Eurooppa-keskeisenä matkailijana, jolle suurin osa muusta maailmasta on jäänyt toistaiseksi tuntemattomaksi.
4. KAUPUNKI, JOSSA OLEN NUKKUNUT ENITEN ÖITÄ
Kolme Madeiran-matkaa on tehnyt tehtävänsä ja saaren pääkaupunki Funchal pitää kärkisijaa 35 yöllä. Yli kahden viikon verran yöpymisiä on kertynyt myös Lissabonissa, Singaporessa, Hongkongissa sekä Tukholmassa. Tämä tilasto on itselleni ennen kaikkea muistutus siitä, että suurten unelmien suhteen täytyisi tarttua tuumasta toimeen. Haaveilen asuvani joskus ulkomailla vähintään puoli vuotta ja mieluummin kauemminkin. Pidempi oleskelu ulkomailla olisi varmasti monella tavalla opettavainen kokemus. Haluaisin oppia kunnolla vierasta kieltä, tutustua paikalliseen elämänmenoon sekä nähdä esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelun erilaisessa ilmastossa. Samalla oppisin varmasti jotain uutta myös sekä itsestäni että rakkaasta Suomen maasta.
5. KAUPUNKI, JOSSA OLEN YÖPYNYT USEIMMALLA MATKALLA
Tämän tilaston ykkönen on Tukholma, jossa olen yöpynyt seitsemällä eri matkalla. Milanossa ja Tallinnassa olen yöpynyt viiteen otteeseen, kun taas Dublinissa ja Kööpenhaminassa neljästi. Tukholma ja Tallinna eivät yllätä, sillä molempiin pääsee helposti laivalla. Tukholmassa kävimme erityisen ahkerasti lasten ollessa aivan pieniä, mutta Tallinnassa olen käynyt moniin muihin suomalaisiin verrattuna melko harvoin. Milanoon minua houkuttelee jalkapalloseura Inter, Dublin toimii porttina muualle Irlantiin ja Kööpenhamina on mainio koko perheen matkakohde. Minusta olisi mahtavaa tutustua johonkin ulkomaiseen kaupunkiin niin hyvin, että voisin pitää itseäni sen asiantuntijana.
6. YÖPYMISET ERI KAUPUNGEISSA
Olen nukkunut yhteensä 741 yötä kaikkiaan 137 ulkomaisessa kaupungissa tai kylässä. Ulkomailla on siis kulunut yhteensä reilut kaksi vuotta, mikä tuntuu tässä iässä melko lyhyeltä ajalta. Mukaan ei ole laskettu laivalla tai lentokoneessa vietettyjä öitä, ja matkapäiviä saisi laskettua toki lisää, jos ynnätään mukaan sekä lähtö- että saapumispäivät. En ole koskaan matkustanut työn vuoksi ulkomaille, joskin pari blogiin liittyvää reissua voi laskea työmatkaksikin. Tilaston oleellisin tieto lienee keskimääräinen yhdessä paikassa vietetty aika, eli 5,4 yötä. Tutustun mielelläni yhteen kohteeseen hieman perusteellisemmin ja teen sieltä käsin retkiä ympäristöön. Inhoan kiirettä ja viihdyn siis hyvin paikoillanikin, joten en koe tarvetta vaihtaa majapaikkaa nopeaan tahtiin.
7. MAA, JOSSA OLEN NUKKUNUT ENITEN ÖITÄ
Tässä kategoriassa Italia on ylivoimainen ykkönen 121 yöllä. Haluan tutustua suosikkimaahani monipuolisesti, joten olen yöpynyt siellä jo 19 eri paikkakunnalla, mutta tämä on toivottavasti vasta alkua. Seuraavina maalistalla tulevat Portugali (69 yötä), Espanja (60), Kreikka (42), Ranska (41) ja Irlanti (40). Euroopan ulkopuolisista maista ykkösenä on Japani 26 yöllä. Tämän tilaston kärkipää kertoo selvästi siitä, kuinka Välimeren kulttuuri, lämpö ja ruoka vetävät minua yhä uudelleen puoleensa. Olen nauttinut tuolla suunnalla myös Kroatiassa, Montenegrossa ja aivan erityisesti Sloveniassa viettämästäni ajasta.
8. MAA, JOSSA OLEN KÄYNYT USEIMMALLA MATKALLA
Tässä tilastossa ykkössija menee naapurimaalle Ruotsille, jossa olen käynyt 24 kertaa. Näistä matkoista 11 on sisältänyt yöpymisen ja loput olleet risteilyjä Tukholmaan tai Visbyhyn. Italia pääsee kakkoseksi 18 käyntikerralla ja Viro kolmanneksi 13:lla. Ranskassa olen käynyt kahdeksan kertaa ja kuudesti Espanjassa, Portugalissa sekä Itävallassa. Tilasto on sikäli valheellinen, että olen käynyt manner-Portugalissa vain kahdesti ja puolet Itävallan-vierailuista on ollut naapurimaista käsin tehtyjä pikavisiittejä. Tilasto kertoo kuitenkin selkeästi sen, että palaan mielelläni tuttuihin maihin ja haluan tutustua niihin entistä paremmin. En välttämättä palaa samoihin kaupunkeihin, mutta kierrän mielelläni maita mahdollisimman laajasti.
Olen käynyt Suomen ulkopuolella 44 itsenäisessä valtiossa, joista 31 sijaitsee Euroopassa. En koe olevani maabongari, sillä palaan mieluusti kiinnostaviksi kokemiini paikkoihin ja välillä kuluu useita vuosia ilman yhtään uutta käytyä maata. Olen viipynyt käymissäni maissa keskimäärin 16,8 yötä ja saman tilaston mediaani on 10 yötä. Minustakin on silti hauskaa päästä tutustumaan uusiin valtioihin ja lisään niitä matkaohjelmiin aina silloin, kun se sujuvasti onnistuu. Olen yöpynyt Vatikaania lukuun ottamatta kaikissa käymissäni valtioissa. Yhden yön valtioitakin ovat ainoastaan Monaco, San Marino ja Andorra, mutta joihinkin maihin tutustuminen on jäänyt kieltämättä varsin pintapuoliseksi. Esimerkiksi pelkästään Pietarissa käymällä voi tuskin sanoa nähneensä paljoakaan koko Venäjästä.
10. PÄIVÄMÄÄRÄ, JOLLOIN OLEN OLLUT USEIMMIN ULKOMAILLA
Tämä lienee koko blogin historian turhin tieto, mutta olen ollut vuoden päivistä useimmin ulkomailla heinäkuun seitsemäntenä, yhteensä yhdeksän kertaa. Lapsuusvuosieni ulkomaanmatkat ajoittuivat usein keskikesään, reissasin tuona päivänä pari kertaa myös kavereiden seurassa ja vaimon kanssa 7.7. tehtyjen matkojen kohteina ovat olleet Tukholma, Vilna, Karpathos ja Irlanti. Matkailurytmimme on kuitenkin tuon jälkeen muuttunut niin, että vietämme heinäkuun usein Suomessa ja ulkomaille suunnataan yleensä keväällä, alkukesällä, syksyllä sekä vuodenvaihteessa. Niinpä en ole ollut 7.7. ulkomailla yli kymmeneen vuoteen. Huhti-, touko- ja heinäkuu ovat ainoat, joiden jokaisena päivänä olen ollut joskus ulkomailla. En ole viettänyt koskaan joulua poissa Suomesta, ja joulukuu on muutenkin se kuukausi, jolloin olen matkustanut kaikkein vähiten.
Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen!
Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:
• Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
• Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
• Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
• Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
2.2.2021 at 21:23
Hauskasti kirjoitettu juttu. Vastaavanlainen kaipaus on kyllä täälläkin ja valitettavasti tällä hetkellä näyttää, että noita tyyppejä ei ihan lähiaikoina pääse jatkossakaan tapaamaan…
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:05
Kiitos Mikko! Pandemian seuraavia vaiheita on tosiaan vaikea ennustaa, en ainakaan itse osaa tehdä vielä minkäänlaisia kyläilysuunnitelmia. Mutta odotellaan ja toivotaan parasta!
Aila ja Juha
2.2.2021 at 21:48
Kivasti kirjoitettu muistelu monista tutista maista. Napakasti tuli luonnehdinta tyypillisimmistä luonteenpiirteistä. Vuosi sitten maaliskuun alussa piti lähteä ajamaan etelään. Josko jonkin vuoden maaliskuussa sitten?
Juha
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:09
Kiitos! Toivotaan että tilanne helpottaa ja tekin pääsette Espanjaan tai minne mieli sitten ikinä tekeekin 🙂
Katja / Lähtöselvitetty
3.2.2021 at 7:05
Minä vähän ajattelin, että Portugali olisi sun salarakas, josta ei uskalla pitää yhtä kovaa meteliä kuin Italiasta. Italia kun tuskin hyväksyy noita kaikkia vierailuja Portugalin luona. 🙂
Ja tosiaan Saksa ei ole yhtään niin tylsä kuin voisi kuvitella. Saksasta saattaa silloin tällöin kuoriutua aika villi olento.
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:17
Sä Katja niin tiedät nämä jutut 😂 Siis mähän näen Portugalia enimmäkseen vain niillä syrjäisillä saarilla juuri sen takia, ettei Italia saisi tietää. Italia kun on niin pahuksen temperamenttinen luonne, vaikkei sen oikeasti tarvitsisi olla mistään Portugalista huolissaan 😁
Ja Saksahan on villein kaikista, se on tullut todistettua. Ihan mahdottoman villi tapaus myös silloin, jos se tulee vaikka Helsinkiin kyläilemään 🥳
Piyya / Levoton Sielu Maailmalla
3.2.2021 at 7:14
Olipa hauskasti kirjoitettu juttu kaikista läheisistä. Suuri rakkautesi on kyllä tullut tutuksi tässä vuosien aikana ja onneksi et ole sitä piilotellut 😉
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:19
Kiitos Piyya! Suuresta rakkaudesta on tullut niin tärkeä osa elämää, ettei sitä oikein voi piilotellakaan 😄
Satu
3.2.2021 at 8:33
Tosi kiva kirjoitus!! Ja kiitos muutenkin hyvästä matkablogista. Sulla on leppoisa ja huoliteltu tapa kirjoittaa ja kuvat on laadukkaita. Täällä on aina mukava käydä inspiroitumassa.
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:24
Kiitos paljon Satu! Tosi mukava kuulla että pidät blogista muutenkin, tällaisten palautteiden ansiosta jaksaa kirjoitella jatkossakin 😊
Terhi | Vagabondablogi.fi
3.2.2021 at 10:50
Ihana postaus! Ja pidin erityisesti siitä, kuinka kuvailit mummoasi ja minun nykyistä asuinmaatani. Juuri tuollainen, lempeä ja leppoisa, on Kreikka!
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:29
Kiitos Terhi! Tykkään Kreikasta tosi paljon juuri leppoisuuden takia. Missään muualla ei tunnu yhtä kivalta olla vaan paikoillaan ja nauttia tunnelmasta. Mukavaa talven jatkoa sinne Kreetalle!
Pirjo
3.2.2021 at 19:14
Hauska ja kekseliäs juttu + upeita kuvia.Tuo maisemia ihaileva apina on ihan paras eläinkuva..Pääsispä taas pian ”mualimmoo”näkemään.
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:30
Kiitos Pirjo! Toivotaan että päästäisiin reissuille mahdollisimman pian 🙂
Elina / elinanmatkalaukussa
3.2.2021 at 23:14
Tää oli kyllä hauska! 🙂 Yhdyn kyllä Sloveniaan, osaa olla todella vaatimaton, mutta on kyllä helmi maa! 🙂
Mika / Lähtöportti
3.2.2021 at 23:34
Kiitos Elina! Slovenia on monella tavalla jopa Euroopan paras matkailumaa. Mukavia ihmisiä, huikeita maisemia ja valtavasti nähtävää tosi pienellä alueella 🙂
Jenni / Unelmatrippi
7.2.2021 at 13:37
Tämä oli tosi hauska postaus! Meillä on aika paljon yhteisiä kavereita ja sukulaisiakin. :O 🙂
Mika / Lähtöportti
7.2.2021 at 21:09
Kiitos Jenni! Yhteiset kaverit ei yllätä, mutta sukulaiset saattaa tietysti kuulostaa hämmentäviltä. Tuskinpa me silti keskenään serkuksia ollaan 😃