Seuraa somessa

Italia

Etnan tuulisilla rinteillä

Julkaistu

-

Sisilian vaikuttavin luonnonnähtävyys on suorastaan myyttinen Etna. Tulivuoren karut maisemat ja suuret kraatterit saavat ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi luonnonvoimien keskellä.

Etna hallitsee Sisilian maisemaa majesteettisella tavalla. Sitä ei voi olla huomaamatta Catanian lentokentälle laskeuduttaessa, sen hahmo näkyy moottoritien varrelle ja saamme onneksemme ihailla vuorta myös vuokrahuvilamme uima-altaalta. Välillä vuoren silhuetti näkyy terävänä kirkkaansinistä taivasta vasten, kun taas toisinaan lähes 3350 metriin yltävä huippu häviää pilviverhon sekaan. Kraatterista tupruaa useimmiten hieman savua, sillä Euroopan suurin tulivuori on edelleen myös maanosan aktiivisin.

Kesäkuisen matkan ensimmäinen päivä sujuu mukavasti altaalla tulivuorta ihaillessa ja Sylvian joululaulun sanoja hyräillessä. Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään osuu hyvin kohdalleen. Maiseman, helteisen auringonpaisteen ja omatekoisten Aperol Spritzien huumattua päätä riittävästi, täytyy heti seuraavana aamuna lähteä tutustumaan vuoreen lähemmin.

Taloltamme on vajaan tunnin matka Rifugio Sapienzaan vajaan kahden kilometrin korkeuteen. Ajelemme aluksi kapeita kyläteitä pitkin ahtaasta pikkukaupungista toiseen. Asfaltti on paikoitellen halkeillut ja teiden varsilla näkyy silmiinpistävän paljon roskia. Viimeiset noin seitsemäntoista kilometriä ajetaan mutkikasta, mutta muuten helppokulkuista maantietä pitkin. Hiusneulamutkia tulee vastaan muutamia.

Tuntuu mielenkiintoiselta seurata maaston muutoksia matkan edetessä. Tulivuorten maaperä on hedelmällistä ja Etnan vehreitä alarinteitä koristavat värikkäät kukat. Vuoren huippu pilkistää välillä esiin metsäisten kukkuloiden välistä. Musta laavakivi alkaa hallita ympäristöä metsävyöhykkeen jälkeen. Siellä täällä on silti vihreää ja kukat antavat edelleen maisemalle oman värinsä.

Rifugio Sapienzan kylä toimii Etnan turistikeskuksena. Jätämme auton parkkipaikalle ja käymme maksamassa pysäköintimaksun köysirata-aseman suunnalta löytyvään kioskiin. Päiväpysäköinnin hinta on kuusi euroa. Myyntikojujen täyttämää aluetta hallitsee markkinameininki, mutta kauppiaisiin ei välttämättä tarvitse kiinnittää huomiota. Helteinen ilma saa maiseman alas laaksoon päin näyttämään utuiselta. Kaukainen rantaviiva erottuu silti melko selvästi.

Etnan köysiradalle ei ole onneksemme juuri lainkaan jonoa, mutta hinnat saavat meidät nieleskelemään hetkeksi. Pelkkä köysiratakyyti noin kahteen ja puoleen kilometriin maksaa aikuiselta 30 euroa ja jeeppikuljetuksen sisältävä yhdistelmälippu noin kolmeen kilometriin 64 euroa. Jälkimmäiseen hintaan kuuluu myös pakollinen opasmaksu. Kun tänne asti kerran on tultu, ei tee mieli kääntyä enää takaisinkaan.

Vaikka hinta hirvittääkin, ymmärrän hyvin köysiradan korkeat käyttökustannukset. Nykyinen köysirata rakennettiin viitisentoista vuotta sitten, kun sen edeltäjä oli tuhoutunut suuressa purkauksessa. Etna on purkautunut kymmeniä kertoja ja se oli poikkeuksellisen aktiivinen vuosituhannen vaihteen tienoilla. Sen jälkeenkin on tapahtunut useita purkauksia ja lisää on varmasti tulossa myös tulevaisuudessa.

Köysiratamatkaan kuluu kymmenisen minuuttia. Pienestä kuuden hengen vaunusta on hauska katsella kuumaisen karuja näkymiä kellertävien ikkunoiden lävitse. Köysiradan ylätasanteella on kahvila ja matkamuistomyymälä, muttei mitään kovin erityistä nähtävää. Tällä tasolla ei mielestäni kannata käydä vain kääntymässä, vaan on parempi jatkaa tavalla tai toisella ylös saakka.

Ylös voisi kiivetä myös jalkaisin, mutta raskaan reitin taittamisesta ei voi pienten lasten kanssa matkustaessa edes haaveilla. Mustaa laavapölyä näyttää tuulisena päivänä lentävän paljon. Kävelymatkaan täytyy varata useita tunteja varsinkin, jos aikoo kavuta Rifugio Sapienzasta asti koko taipaleen noin kilometriä korkeammalle.


Siirrymme erikoisvalmisteiseen jeeppibussiin, joita kulkee tauotta kohti vuoren huippua. Aivan huipulle ei kuitenkaan pääse, vaan korkein turisteille sallittu alue sijaitsee noin 2900 metrin korkeudessa. Jeeppikyyti karujen laavakenttien halki on hieman pomppuinen. Ohittamamme vaeltajat jäävät ajoittain autojen nostattamien pölypilvien alle. Tulivuorella saa muutenkin varautua siihen, että kengät ja vaatteet keräävät pintaansa reilusti mustaa väriä. Siellä täällä näkyy myös tuhkaan sekoittuneita lumikasoja.


Vajaan kolmen kilometrin korkeudessa Torre del Filosofo -nimisellä paikalla iskee vastaan kylmyys ja tuuli. Ilman lämpötila on vain muutaman asteen nollan yläpuolella, vaikka vuoren juurella paahtaakin samanaikaisesti kesäkuinen helle. Olemme onneksi varanneet mukaan riittävästi vaatteita, mutta tarvittaessa lämmikettä voi vuokrata köysiradan yläasemalta.

Jeeppikyydin hintaan kuuluu opastettu kävelykierros, mutta jäämme ryhmästä heti alkuunsa, kun kohennamme lasten asusteita. Ryhmän mukanakin saattaisi olla vaikea kuulla opastusta, sillä äänet katoavat nopeasti tuulen huminaan. Meistä on muutenkin mukava tehdä kierros ihan vaan omaan tahtiimme.

Tuuli puhaltaa ajoittain käsittämättömän kovalla voimalla. Lapset meinaavat lentää heti aluksi selälleen ja katsomme parhaaksi pitää heitä kädestä kiinni, ettei kumpikaan lähde puhurin mukana lentoon. Sääolosuhteet vaihtelevat varmasti vuorellakin, joten hyvällä onnella voi päästä paikalle huomattavasti tyynemmällä säällä.

Kierrämme vuoden 2002 purkauksen muovaaman Barbagallon kraatterin sisäreunaa pitkin hetken aikaa, kunnes saavumme kääntöpaikalle. Paluureitti kulkee kraatterin reunan päällä. Kävelymatkaa tällä alueella on vain muutamia satoja metrejä. Lyhyessäkin ajassa ehtii miettiä, kuinka maan sisältä kumpuavat luonnonvoimat ovat muovanneet tätä maisemaa kerta toisensa jälkeen ja muovaavat varmasti jatkossakin. Dramaattista näkymää voisi ihailla pidempäänkin hieman tyynemmällä säällä, mutta nyt katsomme parhaaksi palata melko nopeasti lämpimään jeeppibussiin.

Mahtavan tulivuorimaiseman näkeminen on vaikuttava ja mieleenpainuva elämys, eikä ylös asti lähtemistä tarvitse katua. Ympäristö on äärimmäisen karu ja kraatterit vaikuttavan suuria. Tulivuori kiinnosti myös lapsia ja keskustelimme varsinkin menomatkalla paljon siitä, miksi tulivuoria on olemassa ja kuinka ne purkautuvat. Raju tuuli ei kuitenkaan ollut mieluisa kokemus ja tytöt toivovatkin lopuksi ettei tulla tänne enää ikinä.

Ilma tuntuu jo lämpimältä, kun palaamme köysiradan suojaiselle yläasemalle. Rifugio Sapienzassa on taas lähes helteistä. Syömme hieman välipalaa ja käymme tutkimassa vielä Crateri Silvestri -kraatterit, jotka sijaitsevat aivan parkkipaikan lähistöllä. Monet ihmiset näyttävät kiipeilevän myös muille rinteille.

Pieni kierros Crateri Silvestrillä on tekemisen arvoinen, sillä maisemat niin laaksoon, kraatterin pohjalle kuin vuorellekin päin ovat upeita. Erityisesti vuoren vihreä rinne näyttää täältä katsottuna hienolta.

Retki Etnalle on kokonaisuudessaan mieleenpainuva kokemus. Tulivuoren luonnossa on jotain kiehtovaa ja arvoituksellista. Maisemat ovat karuudestaan huolimatta todella vaikuttavia ja mustimmankin laavakiven raosta saattaa pilkistää värikäs kukkanen.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. tiatones

    23.7.2018 at 16:59

    Ooh 🙂 Suuri haaveeni on päästä joskus Sisiliaan ja joku tuprutteleva tulivuori, joko Etna tai Stromboli, olisi erityisen mukava nähdä 🙂 Ja onhan siellä paljon muutakin jännää…

    • Mika / Lähtöportti

      24.7.2018 at 18:33

      Minullakin Sisilia oli haavelistalla tosi kauan, ennen kuin matka lopulta toteutui. Tulivuoria kannattaa käydä katsomassa ja Sisiliassa riittää paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää moneen makuun 🙂

  2. Suunnaton

    23.7.2018 at 18:53

    Onpa kauniita maisemia nuo puna-vihreät rinteet!
    Mä oon varmasti sanonut tämän ennenkin, mutta tykkään kovasti sun tavastasi kirjoittaa. Upea yhdistelmä mukaansatempaavaa tarinointia ja hyödyllisiä matkavinkkejä.

    • Mika / Lähtöportti

      24.7.2018 at 18:36

      Etnan maisemat ovat kauniita ja yllättävän monipuolisia. On jännä nähdä miten vuori alkaa kohota asutuksen keskeltä ja vihreiltä niityiltä kohti tuhkan peittämää kuumaisemaa.

      Kiitos paljon palautteesta! Tämä lämmittää mieltä tosi paljon, koska tuo mainitsemasi yhdistelmä on juuri se mihin pyrinkin 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.

Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

montemarcello_03


Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

montemarcello_02


Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta. 

montemarcello_07


Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

montemarcello_11


Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

montemarcello_12


Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

montemarcello_08


Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

montemarcello_13


Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

montemarcello_15


Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

montemarcello_09


Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä. 

montemarcello_06


Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

montemarcello_01


On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

montemarcello_10


Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

montemarcello_05


Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

montemarcello_04


Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.

Jatka lukemista

Italia

Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
  
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

pisa_18


Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

pisa_02


Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

pisa_17


Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

pisa_01


Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

pisa_03


Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

pisa_04


Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

pisa_10


Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin. 

pisa_11


Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

pisa_09


Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

pisa_07


Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

pisa_08


Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

pisa_06


Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua. 

pisa_16


Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

pisa_15


Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.  

pisa_14


Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

pisa_13


Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja