Seuraa somessa

Irlanti

Retkiä Dublinista – Howthin kalliot ja Malahiden linna

Julkaistu

-

Irlannin vilkkaasta pääkaupungista kannattaa tehdä retkiä lähiseudulle. Kävimme kymmenisen vuotta sitten sekä Howthissa että Malahidessa, jotka molemmat soveltuvat erinomaisesti päiväretkikohteiksi.

Dublin ei anna kovin kattavaa käsitystä Irlannista, joten lyhyelläkin matkalla kannattaa piipahtaa myös pääkaupungin ulkopuolella. Kätevä Dart-juna kuljettaa lähiseudun rannikkokyliin nopeasti ja edullisesti. Keskustasta pohjoiseen päin lähdettäessä mielenkiintoisimpia vierailukohteita ovat Howth ja Malahide, jotka molemmat ovat noin puolen tunnin junamatkan päässä.

Howthin satamassa puhaltaa raikas merituuli. Kävelemme heti aluksi itäiselle laiturille kyselemään kuljetusta läheiselle Ireland’s Eyen saarelle, jossa käyminen kuulostaa kiinnostavalta ajatukselta. Löydämme Mark-nimisen miehen, joka ohjaa meidät punaisen avoveneen Little Flowerin kyytiin. Odotamme vielä paria muuta matkustajaa, kunnes Mark käynnistää moottorin ja vene irtoaa laiturista.

Aallokko on onneksi siedettävä, joten pääsemme perille ilman suurempia ongelmia. Kevytkin tuuli keinuttaa silti alusta jonkin verran koko vartin mittaisen matkan ajan. Vedessä voisi hyvällä tuurilla nähdä hylkeitä, mutta niitä ei tule nyt vastaan.

Perillä meitä odottaa pieni asumaton saari, joka on erityisesti lintubongaajien suosima retkikohde. Sovimme Markin kanssa palaavamme veneelle jo puolen tunnin kuluttua, sillä taivaalla liikkuvat pilvet enteilevät sadetta, eikä meillä ole aikomusta jäädä kiikaroimaan lintuja pidemmäksi aikaa.

Ireland’s Eye on jätetty melko lailla luonnontilaiseksi. Muutamaa kapeaa polkua ympäröi korkea heinikko, jonka seassa on piikkipensaita ja nokkosia. Emme näin ollen viitsi lähteä tutkimaan vaikeakulkuista saarta läpikotaisin, vaan käymme kuvaamassa pyöreää Martello-tornia. Se rakennettiin aikoinaan puolustustarkoitukseen Napoleonin mahdollisen hyökkäyksen varalta.

Ruohikon seassa taapertaa pieni harmaavalkoinen lokinpoikanen. Lokkeja näkyy muutenkin runsaasti niin komeilla rantakallioilla kuin pilvisellä taivaallakin. Täällä olisi kuulemma pieni mahdollisuus nähdä pari lunniakin, mutta sitä varten pitäisi taivaltaa saaren toiseen päähän. Muita Ireland’s Eyen lintuja ovat suulat, kiislat, ruokit ja merimetsot.

Nälkä ehtii jo yllättää, kun saavumme takaisin Howthin satamaan. Pysähdymme lounaalle ensimmäiseen huomaamaamme pubiin. Nautimme viihtyisästä tunnelmasta sekä peri-irlantilaisesta ruoasta. Fish and chips ja tuopillinen Guinnessia johdattavat paikallisen kulttuurin ytimeen.

Pubilounaan voimalla on hyvä jatkaa matkaa Howthin niemeä kiertävälle kävelypolulle. Ohitamme muutaman talon, minkä jälkeen saavumme polkua pitkin etenevälle Howth Cliff Walkille.


Violetteina kukkivien nurmikellokanervien ja muun aluskasvillisuuden reunustama reitti on hyvässä kunnossa. Tihkusade ei haittaa matkantekoa, sillä nautimme ilman raikkaudesta ja kaukaisuuteen jatkuvista merimaisemista.

Katselemme kulkiessamme, kuinka jyrkät kalliot laskeutuvat suoraan mereen. Korviin kantautuu lintujen huutoja ja kaukana alhaalla muutama purjevene luovii Dubliniin päin.

Meillä ei ole sen kummempaa tarkoitusta kiertää koko niemeä, mutta edessä näkyy aina seuraava mutka, jonka taakse haluamme välttämättä kurkistaa. Niinpä polku houkuttelee meidät kulkemaan askel askeleelta noin neljän kilometrin päähän, kunnes näemme rantaa vartioivan Bailyn majakan. Käännymme sisämaahan päin, mutta pysähdymme vielä katsomaan Dublininlahdelle päin avautuvaa maisemaa. Näkyvyys ei ole paras mahdollinen, mutta jossain vastarannalla siintävät Dún Laoghairen satama ja Killineyn kukkula.

Oikaisemme sisämaan kautta takaisin Howthin keskustan suuntaan. Tien varrelle jää siistiltä näyttävä asuinalue. Koko matka on käytännössä alamäkeä, joten taival etenee joutuisasti. Seuraava juna on pian lähdössä, joten palaamme Howthin asemalle suuremmin pysähtelemättä. Howthin keskustaan täytyy tutustua paremmin seuraavalla kerralla.


Seuraava retkikohteemme on Malahide, joka tunnetaan ennen kaikkea komean linnansa ansiosta. Lähdemme junamatkan jälkeen seuraamaan linnalle opastavia kylttejä. Saavumme pian laajalle puistoalueelle, jolta löytyy niin vehreää metsikköä, pallokenttiä kuin niityillä kirmailevia kanejakin.

Linnan sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella, jonka aikana nähdään hienoja mattoja, suuria maalauksia, marmorilla koristeltuja takkoja sekä ylellisiä kristallikruunuja. Samalla saa hyvän käsityksen rakennuksen historiasta. Englannin kuningas Henry II lahjoitti Malahiden maat ansioituneelle ritarille Richard Talbotille vuonna 1185. Talbot pystytti paikalle normannilinnan, joka pysyi suvun omistuksessa lähes keskeytyksettä miltei kahdeksansadan vuoden ajan.

Kuva: Catherine McCluskey / Tourism Ireland

Linnan merkittävimpiin huoneisiin kuuluu Oak Room, jossa huomio kiinnittyy upeasti veistettyyn tummaan tammipanelointiin. Katselemme koristeellisen ikkunan lävitse näkyvää puistoaluetta ja mietimme, millaista elämää linnassa on eletty satoja vuosia sitten.

Kuva: Tourism Ireland

Toinen erityisen vaikutuksen tekevä tila on suuri ruokasali, jonka vaaleita seiniä koristavat monet maalaukset. Neljätoista Talbotin suvun miestä kokoontui tänne syömään aamiaista ennen Boynen taistelua heinäkuussa 1690. Iltaan mennessä he kaikki olivat kuolleet.

Kuten kunnon irlantilaisessa linnassa kuuluukin, on myös Malahidessa omat kummituksensa. Linnassa kerrotaan asuvan viisikin eri kummitusta, joista tunnetuin on hovinarri Puckin haamu. Maallisessa elämässään puukotetuksi joutunut Puck asustaa ruokasalin nurkasta löytyvän pienen oven takana.

Linnaa ympäröi upea puutarha-alue, johon tutustumiseen kannattaa varata aikaa. Katselemme auringonpilkahdusten ja sadekuurojen sävyttämässä säässä suuria puita sekä värikkäitä kukkia. Puutarhassa näkyy ennen kaikkea lordi Milo Talbotin kädenjälki. Talbot kuoli vuonna 1973, minkä jälkeen linna siirtyi hänen sisarensa omistukseen ja pari vuotta myöhemmin Irlannin valtiolle.

Palaamme metsikön halki Malahiden keskustaan, joka on odotuksiimme nähden jopa yllättävän vilkas. Suunnistamme kahvilan kautta suojaiseen satamaan, jonka tyynessä vedessä kelluu pieniä veneitä. Täällä kevyen merituulen jälleen puhaltaessa voi olla tyytyväinen näiden retkipäivien antiin. Vaikka Dublin onkin mukava kaupunki, alkaa kiinnostavin Irlanti heti keskustan ulkopuolelta.



Dart-junien aikatauluihin voi tutustua Irish Railin sivuilla. Muista, että rata haarautuu Dublinin pohjoispuolella, joten Malahideen ja Howthiin kulkevat eri junat.

Mainitsemani veneet liikennöivät Ireland’s Eyen saarelle edelleen. Lisätietoa löytyy Island Ferriesin sivuilta.

Malahiden linnan matkailijapalveluissa on tapahtunut käyntimme jälkeen muutoksia, mutta sisätiloihin pääsee edelleen tutustumaan vain opastetulla kierroksella. Lue lisää Malahide Castlen sivuilta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
Kommentoi

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Irlanti

Kinsale – Irlannin värikkäin kylä

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tapanani on ollut kirjoittaa näin Pyhän Patrickin päivän aikaan jotain Irlannista. Palaan nyt uusia reissuja odotellessa muistelemaan etelärannikon Kinsalea, joka on jäänyt mieleen harvinaisen värikkäänä paikkana.

Saavumme päiväretkelle Kinsaleen Irlannin tasavallan toiseksi suurimmasta kaupungista Corkista. Bussimatkaan kuluu vajaa tunti ja näemme sen varrella kauniisti kumpuilevia niittyjä. Mutkikkaan tien varrella laiduntaa lehmiä ja tuntuu kuin katselisimme irlantilaista postikorttimaisemaa.

Myös itse Kinsale näyttää omanlaiseltaan postikortilta. Kaikki Irlannin maalaiskylät ja pikkukaupungit ovat iloisen kirjavia, mutta täällä maalarit ovat vieneet värikylläisyyden aivan uudelle tasolle.


Reilun viidentuhannen asukkaan kaupungin keskeisimmät osat on koristeltu kaikilla sateenkaaren väreillä ja kuvauksellisia kujia tuntuu löytyvän lähes jokaisen kulman takaa.


Katselemme uteliaina Kinsalea, jossa puhaltaa merituuli ja vallitsee miellyttävä tunnelma. Pikkukaupunki on saanut kunniamainintoja vuosittaisessa Tidy Towns -kilpailussa, jossa palkitaan Irlannin kauneimpia kyliä ja kaupunkeja. Vuonna 1986 Kinsale valittiin koko Irlannin ykköseksi. Siisti ympäristö viehättää meitäkin, eikä yltiövärikäs alue kata sentään ihan koko kaupunkia.


Kiipeämme pienelle ydinkeskustan takana kohoavalle kukkulalle, jossa on siistejä asuintaloja. Ohitamme myös pienehkön Desmondin linnan. Kivinen rakennus pystytettiin alun perin tullikamariksi ja sitä käytettiin pitkään vankilana, mutta nykyään muurien suojissa toimii viinimuseo.


Kinsalea kierrellessä vastaan tulee pieniä majataloja, pari katolista kirkkoa sekä hautausmaa. Huomio kiinnittyy aina uudelleen värikkäisiin taloihin, joista muutamat näyttävät harvinaisen söpöiltä.


Saavumme rantakadulle, jonka varrella kasvaa suuria hortensioita sekä palmuja kuin tropiikissa ikään. Satamasta järjestetään pieniä risteilyjä ja mekin päätämme astua Spirit of Kinsalen kannelle, koska alus on pian lähdössä vajaan tunnin kierrokselle kaupungin edustalle.


Pienen laivan yläkannella on mukava istuskella ja aistia meritunnelmaa. Sää pysyy koko päivän ilahduttavan poutaisena, vaikka merituuli välillä puhaltaakin viileästi. Kierrämme Kinsalen edustalla sijaitsevan lahden ympäri.


Lahden rannoilta jäävät parhaiten mieleen värikäs Summercoven kylä sekä suuri Charles Fort -linnoitus, johon olisi voinut olla hauska tutustua paremminkin. Charles Fortiin on keskustasta noin puolen tunnin kävelymatka suuntaansa. Sen vastarannalta löytyy myös toinen puolustuslinnoitus James Fort.


Alus kääntyy ennen avomerta ympäri. Teemme vielä lopuksi kierroksen sataman toiselta puolelta alkavan Bandon-joen suulla. Jäämme lopuksi katselemaan hyljettä, joka kärkkyy makupaloja satamaan saapuneen kalastusaluksen vieressä. Uteliaan eläimen pää näkyy veden pinnalla ja näyttää siltä, kuin se neuvottelisi saaliin jakamisesta kalastajan kanssa.


Kinsale on pohjimmiltaan kalastajakylä, joten se tunnetaan laadukkaista ravintoloistaan ja erityisesti meren herkuistaan. Ruokailuvaihtoehtoihin liittyen kannattaisi luultavasti tehdä taustatutkimusta, mutta me päädymme sattumalta vastaan tulleeseen Blue Haven -hotellin ravintolaan. Lohi maistuu hyvin ja jäämme juomaan Irish coffeet aterian päätteeksi.


Kävelemme syötyämme vielä uudelleen puolen kylän ympäri, mutta kaikki houkuttelevimmat kujat alkavat näyttää jo tutuilta. Sataman hyljekin on jo sukeltanut jonnekin näkymättömiin. Syömme jäätelöt, ostamme pienet matkamuistot ja siirrymme odottelemaan paluubussia takaisin Corkiin.


Kinsale jää mieleen värikkäänä kaupunkina, jossa riittää mukavasti nähtävää vähintään yhdeksi iltapäiväksi. Kinsale tunnetaan myös maailman pisimmän merkityn maisemareitin Wild Atlantic Wayn toisena päätepisteenä. Peräti 2500 kilometrin mittaisena mutkittelevan rannikkoreitin toinen pää on Inishowenin niemellä Donegalissa.


Vietimme tällä heinäkuussa 2009 tehdyllä Irlannin-matkalla viisi yötä Corkissa. Irlannin etelärannikon suurin kaupunki jäi mieleen viihtyisänä paikkana, mutten silti ihastunut siihen samalla lailla kuin vaikkapa Kilkennyyn tai Galwayhin. Parasta antia olivatkin päiväretket, joita teimme Kinsalen lisäksi esimerkiksi Cobhiin sekä Blarneyn linnaan, josta olen kirjoittanut aiemmin. Voit lukea vihreän saaren tarjoamista mahdollisuuksista myös vaikkapa postauksestani Täydellinen matka Irlantiin.

Jatka lukemista

Irlanti

10 haavetta Irlantiin

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tänään vietetään Irlannin kansallispäivää eli Pyhän Patrickin päivää. Riehakkaat juhlat ja paraatit on tänä vuonna peruttu koronaviruksen takia, mutta aina voi silti haaveilla uusista elämyksistä vihreällä saarella. Listasin kymmenen asiaa, jotka haluaisin kokea Irlannissa.

Olen ehtinyt kokea Irlannissa jo paljon. Vanha postaukseni Täydellinen matka Irlantiin pohjautuu useampaan tekemääni matkaan, minkä jälkeen olen kirjoittanut juttuja esimerkiksi Pohjois-Irlannista. Paljon on silti edelleen näkemättä. Kokosin tähän uusia elämyksiä, joista haluaisin seuraavilla Irlannin-matkoillani nauttia.


Kuva: Tourism Ireland / David Maher

1. HURLING-OTTELU CROKE PARKISSA

Irlannin kiihkeä kansallispeli hurling herättää suurta intohimoa, vaikkei sitä juuri muualla maailmassa tunnetakaan. Maailman vanhimmaksi ja nopeimmaksi nurmella pelattavaksi pallopeliksi kutsutussa lajissa riittää vaarallisia tilanteita, kun kaksi alkeellisin puumailoin varustautunutta joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Hurling yhdistää irlantilaiset perinteet, kulttuurin ja urheilun ainutlaatuisella tavalla toisiinsa.

Olen nähnyt yhden ottelun Kilkennyssä, mutta All-Ireland -loppuottelu täpötäydellä kansallisareenalla Dublinissa olisi unelmien täyttymys. Finaalilippujen vaikean saatavuuden vuoksi esimerkiksi välieräpelikin toki kelpaisi hyvin. Irlantilaisten perinnelajien suosiosta kertoo jotain, että hurlingille ja kelttijalkapallolle pyhitetty 82300 katsojaa vetävä Croke Park on koko Euroopan kolmanneksi suurin stadion heti Barcelonan Camp Noun ja Lontoon Wembleyn jälkeen.

Heittäydy hurlingin tunnelmaan YouTube-videon kautta.


Kuva: Tourism Ireland / Gareth McCormack

2. KIIPEÄMINEN CROAGH PATRICKILLE

Irlannin pyhä vuori Croagh Patrick kohoaa Mayon kreivikunnassa saaren tuulisella länsirannikolla. Vuoren pyhyys perustuu uskomukseen, jonka mukaan Pyhä Patrick paastosi ja rukoili sen huipulla neljänkymmenen päivän ajan. Huipulla on pieni kappeli, mutta itseäni kiinnostaisi nousta ylös ennen kaikkea upeiden maisemien vuoksi. Irlannissa puhutaan mielellään vuorista, vaikkei 764 metrin korkuinen Croagh Patrick erityisen korkea olekaan.

Käveleminen Murriskin kylästä Croagh Patrickin huipulle ja takaisin vie noin neljä tuntia, joten reitti soveltuu hyvin päiväpatikointiin. Toinen itseäni erityisesti kiinnostava irlantilainen vuori on persoonallisen muotoinen Benbulbin, joka löytyy Mayon pohjoispuolelta Sligon kreivikunnasta.


Kuva: Tourism Ireland

3. MUSIIKKIA WESTPORTIN PUBEISSA

Irlannin sää on tunnetusti arvaamaton, mutta kodikkaat pubit tarjoavat lämpöään ympäri vuoden. Pubitunnelmaan kuuluu olennaisena osana myös elävä perinteinen musiikki, jota soitetaan innokkaasti illasta toiseen. Irlantia olisi vaikea kuvitella ilman bodhrán-rummun, viulun ja puhallinsoittimien säestämää kansanmusiikkia.

Koko Irlanti on täynnä mukavia pubeja, mutta saamani käsityksen mukaan yksi eläväisimmistä musiikkikaupungeista on pieni Westport, joka sijaitsee sopivasti aivan edellä mainitun Croagh Patrickin lähistöllä. Westportin tunnetuin musiikkipubi on The Chieftains-yhtyeen huilistin omistama Matt Molloy’s.


Kuva: Tourism Ireland / Brian Morrison

4. FRANK MCCOURTIN LIMERICK

Yksi suosikkikirjoistani on Frank McCourtin omaelämäkerrallinen Seitsemännen portaan enkeli, joka kertoo kurjaakin kurjemmasta irlantilaisesta lapsuudesta. Vaikka aihe onkin synkkä, onnistuu McCourt mahduttamaan tarinaansa myös runsaasti huumoria ja ilon pilkahduksia. Olen nähnyt Seitsemännen portaan enkelin myös elokuvana pariinkin otteeseen.

Frank McCourtin tarina sijoittuu pääosin Limerickin kaupunkiin, joka ei ehkä muuten kuulu Irlannin kiinnostavimpien matkailukohteiden joukkoon. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti tutustua myös Limerickiin McCourtin jalanjäljissä kulkien. Kirjailijalle omistettu museo jouduttiin rahoitusongelmien vuoksi sulkemaan viime syksynä, mutta esineitä on siirretty The People’s Museum of Limerickin tiloihin. Limerickissä on järjestetty myös aiheeseen liittyviä opastettuja kävelykierroksia.


Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill

5. PATIKOINTIA CONNEMARASSA

Lumoava luonto kuuluu Irlannin suurimpiin vetonauloihin, ja yksi maan sykähdyttävimmistä alueista on karunkaunis Connemara. Olen käynyt tuolla rosoisten kukkuloiden ja laajojen soiden sävyttämällä seudulla kertaalleen kauan sitten, mutta haluaisin ehdottomasti palata Connemaraan paremmalla ajalla ja tutustua sen luontoon perusteellisemmin. Tarjolla on myös runsaasti houkuttelevia patikointireittejä.

Irlannissa on toki patikointia ajatellen monia muitakin hyviä vaihtoehtoja. Toistaiseksi parhaat retkeilyelämykseni olen kokenut Killarneyn kansallispuistossa ja myös Dublinin lähistöllä sijaitseva Wicklow tarjoaa huikeita maisemia. Pääkaupungista käsin voi tehdä helposti retkiä myös rannikon pikkukyliin ja haluaisin joskus kävellä esimerkiksi Graystonesin ja Brayn välillä olevan polun.


Kuva: Tourism Ireland / Jonathan Hession

6. IRLANNIN JALKAPALLO-OTTELU AVIVA STADIUMILLA

Listan ykkösenä olleiden kelttipelien lisäksi haluaisin toki nähdä Irlannissa myös ihan tavallista jalkapalloa. Irlannin oma sarja ei ole erityisen tasokas, mutta lempinimellä The Boys in Green tunnettu maajoukkue on selviytynyt useisiin arvokisoihin. Irlannin menestys on aina perustunut taidon sijasta peräänantamattomaan asenteeseen, mutta ehdottomasti parasta pelitapahtumissa ovat intohimoiset kannattajat.

Vihreään pukeutuneet fanit kuuluvat Euroopan äänekkäimpiin ja uskollisimpiin, joten olisi ilo liittyä joskus joukkoon Irlannin pelatessa kotiareenallaan Aviva Stadiumilla. Haaveenani oli nähdä The Boys in Green seuraavassa EM-turnauksessa, mutta vaikka sainkin liput yhteen Dublinissa pelattavaan otteluun, ei kentällä nähdä tuona iltana Irlantia. Suomen Huuhkajien olisi tarkoitus kohdata Irlanti Kansojen liigan peleissä tulevana syksynä.


Kuva: Shutterstock / Madrugada Verde

7. AURINGONNOUSU GIANT’S CAUSEWAYLLA

Auringonnousut ja -laskut kuuluvat usein ikimuistoisimpiin matkaelämyksiin. Haaveenani olisi kokea auringonnousu Pohjois-Irlannin kuuluisimmalla luonnonihmeellä Giant’s Causewaylla. Ikoninen nähtävyys on hyvin suosittu, joten aamunkoitto lienee muutenkin niitä harvoja hetkiä, kun mystisiä basalttipylväitä voisi tutkia ilman ympärillä pyöriviä suuria ihmismassoja.

Olen käynyt Giant’s Causewaylla kertaalleen opastetulla retkellä, jolloin en ehtinyt saada ainutlaatuisesta kivimuodostelmasta tarpeekseni. Uudemmalla kerralla olisi mukava varata kunnolla aikaa myös ympäristön laajempaan tutkimiseen, sillä Antrimin rannikolla riittää jos jonkinlaisia luonnonihmeitä myös tämän kuuluisimman nähtävyyden lisäksi.

Lue myös aiempi juttuni Uskomaton Giant’s Causeway.


Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill

8. DUNLUCEN LINNANRAUNIOT

Irlanti on satojen kiehtovien linnojen saari, jossa riittää loputtomasti tutkittavaa historian ystäville. Olen ehtinyt tutustua noin kymmeneen maan merkittävimpiin kuuluvaan linnaan, mutta monta kuuluisaa nähtävyyttä on edelleen kokematta. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaisi eniten Dunlucen rauniolinna, joka sijaitsee dramaattisella Antrimin rannikon jyrkänteellä Pohjois-Irlannissa.

Dunlucessa houkuttelee erityisesti kuvauksellinen sijainti sekä vaiherikas historia. Osa keskiaikaisesta linnasta on sortunut vuosien saatossa mereen. Muista itselleni uusista Irlannin linnoista listallani on esimerkiksi Trim, joka tunnetaan Braveheart-elokuvan kuvauspaikkana.


Kuva: Shutterstock / Giacomo di Blasi

9. ATHENRYN PELLOT

Listan oudoin valinta lienee Athenry. Kyseinen pikkukaupunki sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Galwaysta sisämaahan päin, eikä siellä luultavasti ole mitään erityistä nähtävää. Kiinnostukseni paikkakuntaan perustuu puhtaasti tunteikkaampaan tietämääni irlantilaiseen lauluun, Pete St. Johnin sepittämään The Fields of Athenryyn.

The Fields of Athenry kertoo Michaelista, joka varasti suuren nälänhädän aikaan maissia pitääkseen perheensä hengissä. Laulussa Michael keskustelee viimeistä kertaa vaimonsa kanssa vankilan muurin yli, ennen kuin hänet lähetetään rangaistussiirtolaan Australiaan. Sanoitus sisältää voimakasta kansallistunnetta, sillä köyhät irlantilaiset joutuivat nälänhädän aikaan englantilaisten julmien sortotoimien kohteeksi.

Monien urheilujoukkueiden kannattajat ovat ottaneet laulun omakseen ja sitä hoilataan usein varsinkin Irlannin jalkapallomaajoukkueen otteluissa. Irlannin fanit herättivät maailmanlaajuista ihastusta vuoden 2012 EM-turnauksessa, jossa he lauloivat ottelun viimeiset minuutit täyttä kurkkua The Fields of Athenrya, vaikka Irlanti oli putoamassa kisoista murskatappiolla Espanjalle.

Kuuntele The Fields of Athenry The Dublinersin esittämänä.
Kuuntele The Fields of Athenry Irlannin kannattajien laulamana EM-kisoissa 2012.


Kuva: Tourism Ireland / Paulina Nickstrom

10. PYHÄN PATRICKIN PÄIVÄ IRLANNISSA 

Lista on sopivinta päättää ajankohtaiseen aiheeseen, eli Pyhän Patrickin päivään. Mikä olisikaan irlantilaisempaa kuin päästä juhlimaan riehakasta kansallispäivää maaliskuun seitsemäntenätoista Dubliniin, Galwayhin, Kilkennyyn tai johonkin muuhun saaren kaupungeista.

Pyhän Patrickin päivänä kaikki värjäytyy vihreäksi, musiikki soi, suuret paraatit kulkevat pitkin katuja ja irlantilainen hauskanpito eli craic on parhaimmillaan. Hulinaa saattaa olla omaan makuuni liikaakin, mutta olisihan Pyhän Patrickin päivä mahtavaa kokea paikan päällä edes kerran elämässä.

Oletko käynyt Irlannissa ja mitä sinä haluaisit vihreällä saarella kokea?

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja