Seuraa somessa

Italia

Maaseutulomailua Atrissa Italiassa

Julkaistu

-

Vietimme kesäkuussa kolmen sukupolven loman Abruzzon alueella Keski-Italiassa. Nautimme Atrin kunnan maisemista ja idyllisen keskustan kylätunnelmasta. Pääsin käyttämään italian kieltä jokaisena päivänä ja tutustuimme myös paikallisiin perinneruokiin.

Ai te olette vuokranneet sen talon San Martinosta, täältä tullessa tien oikealta puolelta, ettekö olekin? Myönnän kysyjälle, että hän on oikeassa. Eikä hän ole ensimmäinen. Olemme saapuneet Atrin kunnassa sijaitsevaan lomataloomme vain paria päivää aiemmin ja tuntuu, kuin koko seutu tietäisi missä majailemme. Toisaalta se on tällaisissa maalaiskylissä hyvin ymmärrettävää. Ulkomaalaisia näkyy harvoin ja ainakin suuremmalle porukalle sopivat majoituspaikat ovat vähissä. Totta kai olemme siitä keltaisesta talosta.

abruzzo_atri_talo


Vuokraamamme talo vastaa odotuksiamme upeasti. Neljässä makuuhuoneessa on tilaa kahdeksalle yöpyjälle, terassit ovat viihtyisiä, ja maalaismaisemia on helppo unohtua ihailemaan pitkäksikin aikaa. Näkymiin ei ehdi vajaassa kahdessa viikossa kyllästyä.

abruzzo_atri_lomatalo_03


Maiseman värit muuttuvat vuorokaudenajan mukaan aamuauringon punerruksesta värikkäisiin iltaruskoihin. Yöllä talon yläpuolella loistavat tähdet ja täysikuu. Atrin keskustan talot häämöttävät muutaman kilometrin päässä, eikä meri ole toisessa suunnassa juuri kauempana.

abruzzo_02


Osa ajastamme kuluu luonnollisesti uima-altaalla. Ympärillä on oliivitarhoja ja hiljaisuutta, jonka rikkoo vain kuoppaisella tiellä kolisteleva traktori kuormineen. Kun pihalla istuu aikansa hiljaa, saattaa nähdä eläinvieraitakin. Seudulla partioiva viiden villisian lauma ilmestyy välillä tonkimaan tontillemme ja toisinaan musta kissa kurkkii arasti pensaiden raosta.

abruzzo_atri_centro_08


Vuokratalomme avulias omistajapariskunta on laatinut vieraille kattavan infopaketin seudun ravintoloista, nähtävyyksistä, aktiviteeteista ja kaikesta muusta hyödyllisestä. Yksi tällä tavoin löytämistämme kätketyistä helmistä on Atrin kirkon kulmilla toimiva pieni pastapuoti Sapori da Sogno. Lähes huomaamattoman oven takana tehdään käsityönä erinomaista tuorepastaa. Tämä kuuluu niihin paikkoihin, joissa asiointi onnistuu ainoastaan italiaksi, joten kieliopintoni eivät ole menneet hukkaan. Nautin suuresti siitä, kuinka tunnen kotiutuneeni abruzzolaiselle maaseudulle.

abruzzo_atri_lomatalo_01


Pastaa tilatessa kysytään ruokailijoiden lukumäärää. Ystävällinen rouva valitsee tarvittavan määrän käsin tehtyjä taikinalevyjä ja yhdistää ne suureksi taikinaksi. Sitten pasta leikataan asiakkaan toivomaan muotoon. Abruzzon tyypillisin pasta on spagettia muistuttava chitarra, mutta saatavilla on myös muualla tunnetumpia nauhapastoja tagliatellea, fettuccinea sekä pappardellea. Taidokasta työskentelyä on hauska seurata. Ostan pastan lisäksi myös herkullisia sfogliatella-leivoksia, jotka ovat levinneet Napolin seudulta muuallekin Italiaan. Hyvää tuorepastaa kelpaa keitellä ja palaan Sapori da Sognoon vielä uudemmankin kerran, sillä nautin pienen puodin tunnelmasta.

abruzzo_atri_lomatalo_02


Talolla on mukava kokkailla ja viettää kiireetöntä aikaa, joten syömme useimmiten itse tehtyä ruokaa. Keitämme siis pari kertaa pastaa, mutta moni ateria valmistuu myös terassin kaasugrillissä. Kypsennämme muun muassa lampaanlihasta tehtyjä pieniä arrosticini-vartaita, joita tuntuu olevan Abruzzossa tarjolla aivan kaikkialla. Jälkiruoaksi saamme tuoreita kirsikoita, jotka kypsyvät oman tontin puissa.

abruzzo_atri_cantina_ruggieri_01


Abruzzon maaseudulla tuotetaan hyvää viiniä, joten ruokajuomat saa läheltä. Ruggierin viinitila löytyy vain kolmen kilometrin päästä saman tien varrelta. Mutkikas tie on päällystetty, mutta monien muiden kyläteiden tapaan kovin kuoppaisessa kunnossa. Toinen viinipuodin kahdesta työntekijästä osaisi englantiakin, mutta juttelen hetken italiaksi, kunnes meidät ohjataan ulkoterassille istumaan.

abruzzo_atri_cantina_ruggieri_02


Saamme maistiaisiksi kahta valitsemaamme valkoviiniä sekä pientä lähellä tuotettua purtavaa. Leivänpalasten päälle on aseteltu viinintuottajaperheen itse tekemää makkaraa. Juusto on peräisin läheiseltä tilalta, jonka osoitetiedot vaihtavat nopeasti omistajaa. Tuntuu hauskalta kokea, kuinka italialainen puskaradio eli passaparola toimii käytännössä.

abruzzo_atri_cantina_ruggieri_03


Istuskelemme viinitilan terassin varjossa, maistelemme juomia ja kuuntelemme taustalla soivaa musiikkia. Paikallinen herra kurvaa pihaan suurten kannujensa kanssa ja käy hakemassa astiansa täyteen punaviiniä. Ostamme lähtiessämme pari laatikollista juotavaa. Mukana on useampaa eri viiniä, joiden pullohinnaksi laskemme keskimäärin seitsemisen euroa. Jään vielä hetkeksi juttelemaan ja selviää, että vuokratalomme omistaja on viinitilan rouvan hyvä ystävä. Sillä siinä keltaisessa talossahan te majailette, eikö niin?

abruzzo_atri_maaseutu_01


Olen italiankielisistä keskusteluista niin innoissani, että käyn niitä usein mielessäni läpi jälkeenpäin autoa ajaessani. Vaimo huomaa tämän siitä, että irrotan käsiäni ratista ja heilutan niitä samaan tapaan kuin puhuessani. Jo pelkästään italian kielen ajatteleminen tuntuu mahdottomalta ilman käsien liikkeitä. Pidän kovasti näillä main tapaamistani ihmisistä, jotka vaikuttavat mutkattomilta ja helposti lähestyttäviltä. Vaikka kieli onkin erilainen, uskon Abruzzon maalaisten olevan henkisesti lähempänä vaikkapa suomalaisia maalaisia kuin Italian suurkaupunkien kiireisiä asukkaita.

abruzzo_atri_castelli_in_aria_01

Käymme kahdesti syömässä Castelli in Aria -agriturismossa vain kilometrin päässä lomataloltamme. Tarjolla on maalaismajoitusta sekä illallisia, jotka täytyy varata etukäteen. Olen iloinen, kun saan tehtyä pöytävarauksen puhelimitse italiaksi. Varatessa kysytään ruokarajoitteista, mutta muuten kokki päättää mitä pöytään kannetaan. Tilan iloinen ja energinen omistaja Nicoletta kertoo olevansa vuokraemäntämme hyvä ystävä, joten yöpaikkamme on täälläkin tiedossa. Ensimmäinen iltamme Castelli in Ariassa on viileä ja sateinen, joten meidät ohjataan sisälle yksinkertaiseen mutta kodikkaaseen ruokasaliin. Saamme aluksi eteemme suorastaan täydellistä carpacciota. Appelsiininkuorilla, rucolalla ja oliiviöljyllä höystetystä lihasta on saatu käsittämättömän herkullista.

abruzzo_atri_castelli_in_aria_02


Seuraavaksi maistamme Atrin omaa perinneruokaa scrippelle ’mbussea, jota on tapana syödä nimenomaan viileällä säällä. Yksinkertainen ruoka koostuu pilkotuista ohukaisista, joiden sisään on kääritty juustoa. Päälle kaadetaan kuumaa lientä. Pääruoaksi syömme punaviinikastikkeella maustetut pihvit, joiden lisukkeena on talon kulmalla kasvaneita raikkaita vihanneksia. Viiniä saa toki juotavaksikin, ja sitä hörpitään konstailemattomasti vesilaseista. Nautimme vielä myös jälkiruoat ja kahvit sekä talon tarjoamaa paikallista mustaa kultaa eli Atrissa valmistettua lakritsilikööri liquiriziaa. Pidän kovasti agriturismon mutkattomasta maaseudun ilmapiiristä.

abruzzo_atri_castelli_in_aria_maisema


Toinen ilta agriturismon herkkujen äärellä on lämpimämpi, joten syömme ainoina asiakkaina suuressa ulkopöydässä. Kukkuloiden ylitse jatkuva maisema yltää merelle saakka. Nicoletta on siirtynyt pääkokki Pieran avuksi keittiöön ja tarjoilua hoitaa juuri Castelli in Ariassa aloittanut mukava mies. Hän on työskennellyt pitkään lammastilalla ja juttelemmekin juustontuotannosta niin pitkälle kuin kielitaitoni riittää.

abruzzo_05


Alkupaloihin kuuluu suolaisiksi munkeiksi arvioimiamme leivonnaisia. Kyseessä on tällä seudulla hyvin tyypillinen pikaruoka tai alkupala pizz’onta, josta käytetään myös nimeä frittella. Nämä eräänlaiset minikokoiset uppopaistetut pizzapohjat edustavat paikallisten maanviljelijöiden kehittämää köyhää keittiötä ja maistuvat erinomaisesti lähistöllä tuotettujen leikkeleiden sekä pecorinojuuston kera. Ruokaa riittää yllin kyllin, sillä jaamme suuret kulholliset tomaattikastikkeen ja lihapullien kera tarjottua herkullista chitarra-pastaa.

abruzzo_atri_castelli_in_aria_03


Vatsat täyttyvät liiankin nopeasti, sillä eteemme tuodaan seuraavaksi valtava määrä grillattua lihaa. Saamme vielä seuraksemme talon kissat ja koirat, ennen kuin jatkamme pimenneessä illassa matkaa. Vierailut Nicolettan agriturismossa ovat hienoja kokemuksia, sillä tunnemme itsemme aidosti tervetulleiksi ja ateriointi ainoina asiakkaina upeiden maisemien keskellä tuntuu ylelliseltä. Italialainen ruokakulttuuri perustuu paikallisiin resepteihin, joita ei välttämättä tunneta kovin laajasti. Kokemus onkin mielenkiintoinen myös siksi, että se tutustuttaa perinneruokiin, joita ei muuten löytäisi.

abruzzo_atri_antico_granaio_02


Syömme lähiseudulla myös L’Antico Granaio -ravintolassa, jonka omistajan repliikillä aloitin tämän kirjoituksen. Meidät tai ainakin asuinpaikkamme tunnetaan siis jo valmiiksi illalliselle saapuessamme, sillä ehdin jutella harmaantuneen herran kanssa pitkät pätkät käydessäni tekemässä pöytävarausta. Olemme seitsemältä saapuessamme ensimmäiset asiakkaat, mutta paikallista väkeä kerääntyy illan edetessä useampaan pöytään.

abruzzo_atri_antico_granaio_01


L’Antico Granaio on tyypillinen italialainen maalaisravintola, josta saa konstailematonta ruokaa. Kylmät alkupalat noudattavat perinteistä linjaa juustoineen ja leikkeleineen. Lämpimät alkupalat ovat monipuolisempia, sillä friteeratun juuston, suolatun kalan sekä paahdetun chilin lisäksi tarjolla on myös trippaa. Viipaloitu vasikan vatsalaukku maistuu paljon paremmalta kuin kuulostaa, vaikkei suosikkiruoaksemme nousekaan.

abruzzo_atri_antico_granaio_03


Pääruoaksi pöytään kannetaan jälleen lihaa eri muodoissa, makkaraa sekä tietysti arrosticini-lammasvartaita. Syötävää on enemmän kuin tarpeeksi, ja kaipaisimme vaihteeksi jo jotain muuta kuin lihaa. L’Antico Granaion pääruokalistalta ei kuitenkaan juuri muunlaisia vaihtoehtoja löydy. Makean pizzan nimellä kulkeva jälkiruoka paljastuu abruzzolaiseksi perinnekakuksi, joka on yllättävänkin maukasta. Ateriakokonaisuuden hinnaksi tulee viineineen ja kahveineen vajaat kaksikymppiä henkilöltä.

calanchi_02 (1)


Runsaiden aterioiden vastapainoksi on hyvä päästä myös liikkumaan. Kirjoitin jo aiemmin Calanchi di Atrin luonnonsuojelualueesta, jonka erikoisten kalliomuodostelmien keskellä kävimme kävelemässä. Kaunis alue jää mieleen lähiseudun parhaana nähtävyytenä ja sieltä on vain lyhyt matka Atrin keskustaan.

abruzzo_atri_centro_02


Atri on miellyttävä pikkukaupunki, jonka kujia reunustavat ikivanhat rakennukset. Käymme kylällä useampaan kertaan, mutta yleensä iltapäivisin, jolloin kauniiden kujien varsilla on kovin hiljaista.

abruzzo_atri_centro_04


Ihailemme kukkaistutuksia, rakennusten värikkäitä seiniä ja Atrin siistiä yleisilmettä. Kauppojen ovet pysyvät iltapäivisin suljettuina suurin piirtein yhdestä neljään. Silloin vastaantulijat ovat harvassa ja kaduilla kohtaa todennäköisemmin kissan kuin ihmisen.

abruzzo_atri_centro_05


Illansuussa kulkijoita on hieman enemmän. Käymme ruokaostoksilla supermarketissa, jonka lihatiskillä tarjotaan muutamat kanansiivet kaupan päälle ja juustotiskillä suositellaan oman alueen parhaita tuotteita. Täällä sentään kukaan ei ryhdy arvailemaan, missä talossa satumme majailemaan.

abruzzo_atri_centro_07

Välillä käymme keskustassa vain pikaisesti kauppareissulla tai jäätelöbaarissa. Varaamme parilla kerralla reilummin aikaa ja tulemme kiertäneeksi Atrin kujat melko perusteellisesti lävitse.

abruzzo_atri_centro_01


Nautin suuresti kaikesta näkemästäni ja ihmettelen, miksei Atri ole nykyistä tunnetumpi matkailukohde. Toisaalta koko Abruzzo taitaa olla suurten kansainvälisten turistireittien ulkopuolella ja kenties parempi niin.

abruzzo_atri_centro_03


Atrin keskipisteenä voi pitää tuomiokirkkoa ja sen edustalle levittäytyvää aukiota. Kirkon julkisivu näyttää hieman erikoiselta, sillä suuri suorakaiteenmuotoinen seinä ei tuntuisi sopivan yhteen matalamman harjakaton kanssa. Löydämme Atrin kujien varsilta muutaman muunkin kirkon.

abruzzo_atri_centro_06


Tuomiokirkkoa vastapäätä toimivan teatterin sisätilat ovat kuvien perusteella yllättävänkin upeat, mutta ovet pysyvät vierailujemme aikaan suljettuina. Saman aukion laidalta löytyy myös Caffè Duomo, jonka terassilla käymme syömässä jäätelöä. Tuntuu mukavalta istahtaa historiallisen aukion laidalle nauttimaan kiireettömästä hellepäivästä, aistimaan paikallista tunnelmaa ja seurailemaan pulujen liikkeitä.

abruzzo_atri_rene


Omaksi jäätelöbaarisuosikiksemme muodostuu kivenheiton päässä kirkon kulman takana sijaitseva Renén gelateria. Jäätelövalikoima miellyttää ja paikka tuntuu muutenkin kodikkaalta.

abruzzo_atri_belvedere


Yksi Atrin kohokohdista on keskustan laidalta löytyvä näköalapaikka. Täältä voi ihailla kumpuilevaa maisemaa, joka jatkuu kauempana kohoaville vuorille sekä läheiselle Adrianmerelle saakka. Pysäköin joka kerta Atrissa käydessämme auton näköalapaikan laidalle, joten maisema tulee hyvin tutuksi.

abruzzo_04

Näköalaa katsellessa on helppo innostua suunnittelemaan retkiä muualle Abruzzoon. Kävimmekin muutamina päivinä tutustumassa niin luontoon kuin vanhoihin kyliinkin. Lue myös muut alueesta kertovat juttuni:

Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
Campo Imperatore – satumaisen kaunis ”Italian Tiibet”
Calanchi di Atri – luontoretki Abruzzon maisemissa
Città Sant’Angelo – yksi Italian kauneimmista kylistä
Historiaa huokuva Civitella del Tronto
Abruzzon pikkukylät Silvi Paese ja Montepagano

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

1 kommentti

  1. Tänään tuli jätettyä aamiainen väliin. Tätä lukiessa tuli kyllä entistä suurempi nälkä… Ja tuo Calanchi di Atrin luonnonsuojelualue näyttää taas niin upealta.

    • Mika / Lähtöportti

      28.9.2022 at 18:43

      Ruoka painottui tässä jutussa enemmän kuin oli alun perin tarkoitus, mutta ruokahan on Italiassa tärkeä asia 😀 Calanchi di Atri on kyllä hieno, noita maisemia on tullut muisteltua monta kertaa jälkeenpäin.

  2. Jenni / Unelmatrippi

    28.9.2022 at 20:16

    Tästä välittyi jotenkin ihanan lämminhenkinen tunnelma. Varmaan tuo maaseudun lämminhenkisyys on yksi merkittävä syy sille, miksi niin moni ihastuu Italiaan niin palavasti. (Nälkäkin kyllä tuli juttua lukiessa. 😀 ) Haluaisin itsekin joskus kokeilla agriturismoa.

    • Mika / Lähtöportti

      29.9.2022 at 13:45

      Mukava kuulla, että lämminhenkisyys välittyi! Koin Atrin ja sitä ympäröivän maaseudun hyvin leppoisana ja lämminhenkisenä paikkana. Viihdyn kyllä Italian kaupungeissakin, mutta nautin eniten juuri tällaisista hetkistä maaseudulla ja vanhoissa kylissä. Castelli in Aria oli ruokailujen osalta hyvä kokemus ja uskon että majoittuminenkin olisi mukavaa. Teillehän Italian agriturismojen kokeilu voisi sopia loistavasti, kun tykkäätte liikkua autolla ja vaihtaa majapaikkaa melko tiuhaan.

  3. Jenni / Unelmatrippi

    1.10.2022 at 10:18

    Joo, näin uskon itsekin! Agriturismon kokeileminen on ollut haaveissa jo jonkin aikaa, mutta toteutukseen asti ei ole vielä päästy. Ehkä joskus vielä päästään. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      1.10.2022 at 11:57

      Kyllä te vielä pääsette! Uskon että lähes kaikki agriturismot on mukavia paikkoja, mutta koska niissä pääsee/joutuu aika tiiviisti tekemisiin isäntäväen kanssa, niin menisin ennalta tuntemattomaan paikkaan mieluummin yhdeksi tai kahdeksi yöksi kuin pidemmäksi aikaa. Eipä meilläkään vielä paljoa kokemusta agriturismoista ole. Ronchi di Sant’Edigio -niminen paikka lähellä Slovenian rajaa oli kyllä kiva, sai majoittua viinitilalla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Upea Villa Necchi Campiglio Milanossa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Milanon keskustassa piilottelee arkkitehtoninen helmi, jonka sisällä toimivaan kotimuseoon voi tutustua joko opastetulla kierroksella tai omatoimisesti. Villa Necchi Campiglio puutarhoineen tuntuu todelliselta keitaalta kaupungin sydämessä.

Olipa kerran synkkä ja sumuinen milanolainen yö. Tyylikäs pariskunta on nauttinut juuri oopperanäytöksestä maailmankuulussa La Scalassa, mutta eksyy paluumatkallaan usvaisille kaduille. He löytävät sattumalta rehevän puutarhan, joka on kyltistä päätellen myytävänä. Rouva ihastuu paikkaan ja herra soittaa heti seuraavana aamuna kyltissä lukeneeseen numeroon. Kaupat syntyvät välittömästi. Raha ei ole ongelma, sillä rouva Gigina Necchi ja herra Angelo Campiglio ovat varakasta väkeä, teollisuustoiminnassa rikastunutta lombardialaista porvaristoa. Tontille nousevaan taloon muuttaa myös Giginan vanhempi sisar Nedda Necchi.

milano2025_necchi_17


Rakennusprojektissa ei kitsastella, sillä arkkitehti Piero Portaluppi saa vapaat kädet ja rajattoman budjetin. Rationalistista tyyliä suosiva Portaluppi on arvostettu arkkitehti, jonka kynästä syntyy yli sata rakennusta Milanoon. Hän suunnittelee koteja ja toimistoja kaupungin arvostetuimmille perheille sekä vastaa merkittävien rakennusten, kuten Pinacoteca di Breran taidemuseon ja Santa Maria delle Grazien kirkon restauroinnista. Eletään Italian historian synkkää vaihetta ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä. Monet toimeksiannot tulevat maata hallitsevalta fasistiselta puolueelta, jonka jäsen Portaluppi itsekin on. Aikalaiset ovat puolustelleet arkkitehtia sanomalla, ettei Portaluppi ollut sen enempää fasisti kuin muutkaan tuon ajan italialaiset. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

milano2025_necchi_16

 
Villa Necchi Campiglio valmistuu vuonna 1935, jolloin ylellisestä seurapiirielämästä nauttiva herrasväki pääsee muuttamaan Paviasta Milanon keskustaan. Tuntuu hämmästyttävältä, että vain reilun kilometrin päässä kaupungin keskipisteenä toimivasta tuomiokirkosta löytyy tällainen yksityinen keidas. Reilunkokoista puutarhaa värittävät keväiset kukat ja vierailijat istahtavat mielellään uima-altaan ympärille. Kyseessä on Milanon ensimmäinen lämmitetty yksityinen uima-allas.

milano2025_necchi_14


Tutustumme taloon englanniksi opastetulla kierroksella, jonka aikana kierrämme huoneita läpi kahdessa kerroksessa. Valokuvaaminen on sallittua, mutta noudatamme oppaan suositusta ja käymme ottamassa kuvat kaikessa rauhassa vasta opastuksen jälkeen. Taloon voi tutustua myös pelkästään omatoimisesti, ja mekin viivymme sisätiloissa jonkin aikaa kierroksen päätyttyä. Huoneissa päivystää avuliaita nuoria oppaita, jotka kertovat tiloista mielellään kaikille halukkaille italiaksi tai englanniksi.

milano2025_necchi_09


Rakennuksen alempi kerros käsittää yleisiä oleskelutiloja ja yläkerrassa odottavat asukkaiden makuuhuoneet. Arkkitehti Piero Portaluppin tyyli on yksinkertaisen pelkistettyä ja hyvin käytännöllistä. Tämä on havaittavissa esimerkiksi liukuovissa, jotka erottavat huoneet toisistaan. Portaluppi suunnitteli urallaan muun muassa laivoja, mikä lienee vaikuttanut esimerkiksi muutamien ikkunoiden pyöreään muotoon. Arkkitehti piti kovasti myös avaruudesta, minkä seurauksena näemme tähtikuvioita useammassa paikassa.

milano2025_necchi_05


Yksi rakennuksen mielenkiintoisimmista tiloista on valoisa veranta, jonka vihertävä värimaailma on sovitettu yhteen suurten ikkunoiden takana näkyvän puutarhan kanssa. Huomio kääntyy helposti kiinalaisiin maljakoihin, jotka muistuttavat talon väen kiinnostuksesta itämaiseen kulttuuriin. Verannan ja muiden sisätilojen välissä on jykevät liukuovet, jotka pidettiin turvallisuussyistä kiinni öiseen aikaan.

milano2025_necchi_13


Italian fasistinen hallitus takavarikoi Villa Necchi Campiglion toisen maailmansodan aikana virkamiestensä käyttöön, jolloin asukkaat joutuivat muuttamaan tilapäisesti maaseudulle. Talon sisustustyyli muuttui huomattavasti sodan jälkeen, kun isäntäväki palkkasi arkkitehti Tomaso Buzzin uudistustöihin. Portaluppin luoma alkuperäinen ilme tuntui Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion mielestä liian kylmältä – ja arvatenkin fasismista muistuttavalta – joten huoneisiin haluttiin antiikkiin viittaavaa koristeellisuutta. Tämä lienee tehnyt yleisilmeelle hyvää.

milano2025_necchi_07


Necchien varakkuus kumpusi sisarusten isän Ambrogio Necchin perustamista teollisuusyrityksistä. Ambrogio kuoli lastensa ollessa vielä teini-iässä, joten Gigina ja Nedda sekä heidän veljensä Vittorio perivät yritykset jo nuorina. Nykyään Necchin nimi tunnetaan erityisesti ompelukoneista, joista tuli lähes yhtä ikonisia italialaisia esineitä kuin vaikkapa Bialettin espressopannuista tai Piaggion Vespa-skoottereista. Vittorion vaimo kaipasi kerran uutta ompelukonetta, mutta tarjolla oli vain ulkomaisia malleja. Niinpä Vittorio sai idean ja perusti Italian ensimmäisen ompelukonetehtaan, jonka tuotteista tulikin todella suosittuja.

milano2025_necchi_10


Vittorio Necchi keskittyi työurallaan lähinnä ompelukoneisiin, kun taas Giginan ja Neddan – tai käytännössä Giginan miehen Angelo Campiglion – tehtävänä oli johtaa bisnesimperiumin alkuperäisiä yrityksiä, kuten valurautavalimoita ja emalointitehtaita. Angelon kuva tulee talossa vastaan useamman kerran, esimerkiksi Giginan kampauspöydällä.

milano2025_necchi_03

 
Villa Necchi Campiglion palvelusväkeen kuului kymmenkunta henkilöä, joiden täytyi olla valmiina palvelemaan asukkaita pikavauhtia. Jokaisessa huoneessa onkin soittokello palvelijoiden kutsumista varten. Työväelle leppoisinta aikaa taisivat olla aamut, sillä sanotaan etteivät Necchin sisarukset heränneet mielellään ennen puoltapäivää.

milano2025_necchi_06


Yläkerrassa on useampi tilava makuuhuone, joiden yhteydessä on omat kylpyhuoneet. Naimattomana elänyt Nedda oli uskonnollinen henkilö, ja hänen makuuhuoneessaan näkyykin kristillisiä esineitä. Naimattoman naisen oli tuon ajan patriarkaalisessa Italiassa jo käytännön syistä helpompaa asua vaikkapa näin sisarensa ja sisaren miehen kanssa kuin yksin.

milano2025_necchi_12


Giginan ja Angelon yksityiset tilat ovat käytännössä peilikuva Neddan vastaavista. Makuuhuoneiden väliin jäävällä käytävällä on pitkä kaappirivistö sisarusten vaatteiden säilyttämistä varten. Talon naiset omistivat valtavasti huippusuunnittelijoiden luomia vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja, jotka ovat ovien takana tallessa edelleen. Silloin tällöin järjestetään erityisiä teemakierroksia, jolloin kaapit avataan uteliaille vierailijoille. Nyt nähtävillä on vain muutamia esimerkkejä, kuten Christian Diorin toimittamat ja henkilökohtaisilla omistuskirjoituksilla varustetut kaulahuivit.

milano2025_necchi_02

  
Yläkerrasta löytyy myös pari vierashuonetta, jotka oli usein varattu tietyille henkilöille. Savoijin prinsessaa Maria Gabriellaa kohdeltiin täällä kuin perheenjäsentä. Maria Gabriella on nelisenkymmentä vuotta Necchin sisaruksia nuorempi, mutta se ei haitannut tiivistä ystävyyttä. Prinsessa on Italian viimeisen kuninkaan Umberto II:n tytär. Me vierailimme vasta viime elokuussa Maria Gabriellan isomummon kuningatar Margheritan linnassa Aostanlaaksossa. Tuosta kohteesta voi lukea lisää jutustani Aostanlaakson satulinna Castel Savoia.

milano2025_necchi_08


Toinen vakiovieras oli Maria Gabriellan serkku Enrico d’Assia, joka tunnettiin paremmin nimellä Hessen-Kasselin prinssi Heinrich. Taiteellinen prinssi vietti paljon aikaa Milanossa, sillä hän työskenteli La Scalan oopperan lavastajana. Villa Necchi Campigliossa on esillä runsaasti taidetta, josta osa on tullut tänne lahjoituksina Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion ajan jälkeen. Prinssin käytössä olleissa tiloissa voi ihmetellä Guido Sfornin taidekokoelmaa, johon kuuluu muiden muassa Pablo Picasson ja Henri Matissen töitä.

milano2025_necchi_11


Talon asukkailla ei ollut lapsia, mutta Gigina ja Nedda rakastivat kissoja. Täällä oli kuulemma aikoinaan myös eläviä lemmikkejä, mutta nyt kotimuseon hyllyjä koristavat monet kissahahmot.  

milano2025_necchi_15

 
Kaikki talon asukkaat elivät reilusti yli 90-vuotiaiksi. Angelo kuoli 1984, Nedda 1993 ja rahtusta vaille satavuotiaaksi yltänyt Gigina vuonna 2001. Sisaruksilla ei ollut perillisiä, joten Gigina testamenttasi talon Fondo Ambiente Italiano -säätiölle. FAI:n tavoitteena on suojella italialaisia kohteita, kuten arvokkaita rakennuksia. Villa Necchi Campiglion restaurointitöihin käytettiin kuusi miljoonaa euroa ja se avattiin yleisölle toukokuussa 2008.    

milano2025_necchi_18


Villa Necchi Campiglio on saanut viime vuosina mainetta valkokankaalla. Luca Guadagninon ohjaama I Am Love kuvattiin huvilalla pian suuren remontin valmistumisen jälkeen. Kuvitteellinen tarina kertoo milanolaisesta Recchin perheestä, muttei suoranaisesti liity Necchien elämään. Vielä suurempaa näkyvyyttä sai tuoreempi House of Gucci, jota tähdittävät muiden muassa Lady Gaga ja Al Pacino. Huvila esittää elokuvassa Rodolfo Guccin kotia. En ole nähnyt vielä kumpaakaan filmiä, mutta aion kyllä tämän vierailun jälkeen katsoa molemmat.

milano2025_necchi_04


Siirrymme museovierailun jälkeen puutarhan laidalla toimivaan kahvilaan. Pöydät olivat ennen sisällä tekemäämme kierrosta aivan täynnä lounasasiakkaita, mutta nyt myöhemmin iltapäivällä tilaa on reilusti. Makoisa vadelmajuustokakku on sopiva päätös hienolle museokokemukselle. Villa Necchi Campiglio on mainio kohde kaikille arkkitehtuurista, ylellisistä kotimuseoista ja Milanon historiasta kiinnostuneille.

Lisätiedot ja pääsyliput löytyvät Fondo Ambiente Italianon sivustolta.

Tutustu myös muihin Milanosta kirjoittamiini juttuihin.

Jatka lukemista

Italia

Milanon-viikonlopun uudet kokemukset

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuneen kevätviikonlopun Milanossa. Löysimme matkan varrella muun muassa pari hyvää ravintolaa, kiinnostavan kotimuseon, upean kirkon sekä katutaidetta. Lopuksi pääsin tietysti jalkapallo-otteluunkin.

Tämä oli itselleni jo 11. vierailu Milanossa, joten kaupunki on tullut melko tutuksi siitäkin huolimatta, etten ole viipynyt perillä koskaan pitkää aikaa kerrallaan. Milanosta tuntuu löytyvän joka matkalle aina uutta mielenkiintoista nähtävää, ja listallani on tämänkin reissun jälkeen monta paikkaa, joissa haluaisin päästä käymään vasta ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu yhä esimerkiksi pari kaupungin suosituimpiin kuuluvaa museota.

milano2025_nolo_04


Toistuvat Milanon-matkat ovat johtaneet siihen, että kiertelemme mielellämme eri kaupunginosissa, mutta vilkkaimmassa ydinkeskustassa ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan. Onnistuimme tällä kerralla käymään Milanossa näkemättä kuuluisasta tuomiokirkosta vilaustakaan. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä Duomo on yksi suosikkikirkoistani ja kuuluu ehdottomasti Italian komeimpiin nähtävyyksiin. Tavoitteenani on vain tutustua Milanoon mahdollisimman laajasti, mieluiten kävellen ja välillä vanhojen raitiovaunujen kyydistä nauttien. Keräsin tähän pakettiin monipuolisen viikonlopun kymmenen parasta kokemusta, joista suurin osa oli meille kokonaan uusia.


milano2025_cavallini_01

Illallinen Antica Osteria Cavallinissa

Saavumme Milanoon perjantai-iltana niin, että ehdimme vielä myöhäiselle illalliselle nauttimaan kaupungin ravintolatarjonnasta. Valintamme on tällä kerralla perinteikäs Antica Osteria Cavallini, joka avasi ovensa jo joulukuussa 1934. Ravintola sijaitsee melko lähellä päärautatieasema Milano Centralea. Meidät ohjataan sisäpihamaiseen katettuun tilaan, joka käy illan mittaan hieman meluisaksi. Tunnelma pysyy runsaasta asiakasmäärästä huolimatta mukavana. Esimerkiksi yksi suuri paikallinen seurue juhlii nuoren naisen syntymäpäiviä. Antica Osteria Cavallinissa on käynyt vuosien varrella paljon jalkapallotähtiä ja muita julkisuuden henkilöitä. Monessa yhteydessä mainitaan erityisesti pelaaja-agentit, jotka ovat hieroneet täällä asiakkaidensa siirtoja seurasta toiseen.

milano2025_cavallini_02

 
Pitkällä listalla riittää paljon perinteisiä italialaisruokia. Syön alkuun herkullisen carpaccion, jonka ohuet lihaviipaleet suorastaan sulavat suussa. Vaimo luottaa perinteiseen tomaatti-mozzarellasalaattiin. Pääruoaksi tilaamme Langhen alueen Nebbiolo-viinin kanssa yhteensopivat liharuoat, joista varsinkin oma pihvini on oikein maukas. Jälkiruoaksi valitsemme tiramisua ja zuppa ingleseä. Viimeksi mainittu englantilainen keitto tunnetaan myös nimellä trifle ja se muistuttaa rakenteeltaan tiramisua. Ateria on hyvin onnistunut kokonaisuus ja minusta tuntuu kerta kaikkiaan upealta olla taas kerran Milanossa.


milano2025_sanmaurizio_03

Upea Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore

Milanossa on paljon sykähdyttäviä ja keskenään erilaisia kirkkoja, joista tunnetuin on mahtava Duomo. San Bernardino alle Ossa pysäyttää pääkalloillaan, Santa Maria delle Grazien yhteydessä on Leonardo da Vincin maalaama Viimeinen ehtoollinen ja Sant’Ambrogiokin on kieltämättä upea, mutta olisiko Milanon kaunein kirkko sittenkin San Maurizio al Monastero Maggiore.

milano2025_sanmaurizio_01


San Maurizio onnistuu huijaamaan ohikulkijoita, sillä se on ulkoapäin kovin vaatimattoman näköinen. Olin itsekin kävellyt kirkon ohitse useammalla eri matkalla, kunnes satuin näkemään kuvia upeiden maalausten täyttämistä sisätiloista. San Maurizioon saa tutustua ilmaiseksi, joten siellä poikkeamista on helppo suositella kaikille. Sijaintikin on melko keskeinen Duomon ja Castello Sforzescon välimaastossa. Kirkko rakennettiin 1500-luvulla merkittävän nunnaluostarin yhteyteen. Nykyään luostarin tiloissa toimii arkeologinen museo.

milano2025_sanmaurizio_02


Kirkon erikoisuuksiin kuuluu, että se on jaettu väliseinällä kahteen eri osaan. Kadunpuoleinen osa suunniteltiin seurakunnalle ja toinen puoli nunnia varten. Kirkon etuosa alttarimaalauksineen on hieno, mutta pidän itse vieläkin enemmän nunnien käytössä olleesta takaosasta. Molempien tilojen seinät ovat täynnä uskonnollisia aiheita käsittelevää maalaustaidetta. Teoksista saisi varmasti vielä enemmän irti selvittämällä mitä tapahtumia ne kuvaavat, mutta esimerkiksi Nooan arkin ja viimeisen ehtoollisen tunnistaa vähemmälläkin Raamatun tuntemuksella.


milano2025_montenapoleone_02

Muotikatu Via Monte Napoleone

Elegantti Milano tunnetaan yhtenä maailman muotipääkaupungeista, jonka kaduilla niin huippumallit kuin tavalliset kansalaisetkin pukeutuvat tyylikkäästi. Muotitietoisimmat tekevät ostoksensa kaupungin muotikorttelissa Quadrilatero della Modassa, jota halkoo maailman kalleimmaksi kaduksikin nimetty Via Monte Napoleone. Kävelemme maineikkaan ostoskadun päästä päähän, vaikkei mielessämme ole mitään näyteikkunaostoksia kummempaa. Jo kadun arkkitehtuuri on arvokasta, sillä ohitamme paljon 1800-luvun alkupuolella Milanon varakkaimman väen kodeiksi suunniteltuja uusklassisia rakennuksia.

milano2025_montenapoleone_01


Kapea Via Monte Napoleone ei ole luksusliikkeistä huolimatta erityisen viihtyisä, sillä sitä ei ole rauhoitettu kävelykaduksi. Toisaalta kauppojen asiakaskunnalle lienee tärkeää päästä autokyydillä oven eteen. Kadun varrella komeilee nytkin ohi kulkiessamme jokunen Ferrari ja pari Maseratia. Via Monte Napoleonelta ja sen sivukaduilta löytyy runsaasti luksusbrändien liikkeitä, joihin kuuluvat tietenkin myös Milanon omat ylpeydenaiheet Prada, Dolce & Gabbana, Versace sekä Armani. Useimmilla ovilla päivystää tummiin pukeutunut herrasmies valmiina avaamaan oven asiakkaille. Kenties ovimiehen harjaantunut silmä tunnistaa, kuka on astumassa aidosti ostoaikeissa sisään.


milano2025_necchi_01

Villa Necchi Campiglio, yksi Milanon helmistä

Valitsemme viikonlopun museokohteeksi kiehtovalta kuulostavan Villa Necchi Campiglion. Löydämmekin varsinaisen keitaan, sillä tällaista uima-altaan koristamaa kukkivaa puutarhaa ei uskoisi löytävänsä miljoonakaupungin keskustasta. 1930-luvulla valmistuneessa huvilassa toimii kotimuseo, johon tutustumme englanniksi opastetulla kierroksella. Jäämme vielä opastuksen jälkeen kiertelemään talossa omaan tahtiin sekä nauttimaan puutarhakahvilan antimista.

milano2025_necchi_02


Talo rakennettiin teollisuustoiminnalla rikastuneiden Necchin sisarusten Neddan ja Giginan sekä viimeksi mainitun aviomiehen Angelo Campiglion kodiksi. Erityisesti Necchin ompelukoneet ovat Italiassa tunnettuja tuotteita edelleen. Kolmikolla oli sen verran varallisuutta, että maineikas arkkitehti Piero Portaluppi sai työhönsä vapaat kädet budjetista välittämättä. Saamme vierailumme aikana ihailla tyylikkäitä huoneita sekä kuulla runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia taloon, sen asukkaisiin, kuuluisiin vieraisiin ja arkkitehteihin liittyen.

Villa Necchi Campigliosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.


milano2025_orecchio_01

Arkkitehtuuria ja flamingoja Quadrilatero del Silenziossa

Villa Necchi Campiglio sijaitsee arkkitehtuuriltaan kiinnostavan Quadrilatero del Silenzion alueen laidalla. Olemme käyneet miellyttävän rauhallisessa Hiljaisuuden korttelissa kerran aiemminkin, ja nyt meillä on aikaa katsella jykevien rakennusten yksityiskohtia entistä tarkemmin. Casa Sola-Busca tunnetaan erityisesti pääoven vieressä olevasta korvasta. Kyseessä on sata vuotta vanha ovipuhelin, johon taloon saapuneet vieraat saivat ilmoittaa tulostaan. Nykyään korvaan lausutut sanat eivät mene enää perille, sillä asukkaat ovat kyllästyneet uteliaiden ohikulkijoiden tervehdyksiin.

milano2025_fenicotteri_01


Ihmettelemme hetken Villa Invernizzin pihamaalla asuvia flamingoja, joita olemme käyneet tervehtimässä kerran aiemminkin. Metalliaidan taakse on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä katselemaan vaaleanpunaisten lintujen touhuja. Flamingot päätyivät Milanoon 1970-luvulla, kun juustobisneksessä vaurastunut Romeo Invernizzi halusi eksoottisia lintuja pihamaalleen. Nykyiset linnut ovat puutarhan alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä.

milano2025_berrimeregalli_01


Quadrilatero del Silenziossa on paljon komeita rakennuksia, joista Palazzo Berri-Meregalli on yksi kiinnostavimmista. Kivisen kerrostalon seinää koristavat monenlaiset patsaat ja mosaiikit. Varsinainen helmi on aulatila, jota ohikulkijat saavat ihailla aidan takaa. 1910-luvulla valmistunut rakennus edustaa liberty-arkkitehtuuria, joka oli italialainen versio Suomessakin tunnetusta jugendista.


milano2025_lincoln_03

Kuvauksellinen Via Abramo Lincoln

Meille jää ylimääräistä aikaa ennen illallisravintolan avautumista, joten lähdemme vaeltelemaan vielä hieman poispäin keskustasta. Via Abramo Lincoln on mainittu yhtenä Milanon kuvauksellisimmista kaduista, joten poikkeamme sille täälläpäin kaupunkia liikkuessamme.

milano2025_lincoln_01


Lyhyttä ja kapeaa kadunpätkää reunustavat matalat pastelliväriset talot. Puutarhojen kasvit ja puut luovat kadulle miellyttävän vehreän ilmeen, johon palmut tuovat ripauksen eksotiikkaa. Via Abramo Lincolnin rauhassa on vaikea kuvitella olevansa aivan Milanon ydinkeskustan tuntumassa. Talot rakennettiin alun perin työläisten edullisiksi asunnoiksi, mutta hintataso lienee noussut vuosikymmenten varrella pilviin.

milano2025_lincoln_02


Via Abramo Lincoln taitaa kuulua sellaisiin julkisiin salaisuuksiin, jonka on löytänyt jo muutama muukin matkailija. Mieleeni tulee hieman Lontoon Notting Hill, jonka värikkäiden talojen edustoilla riittää jo liikaa valokuvaajia. Emme haluaisi olla häiriöksi asukkaille, joten jatkamme matkaamme melko nopeasti. Poistuessamme paikalle leiriytyy ammattimainen kuvausryhmä, jonka suunnitelmissa näyttäisi olevan musiikkivideon purkittaminen.


milano2025_remulass_01

Kasvisravintola Remulass

Ihastuimme viime vuoden Milanon-matkallamme Ratanà-ravintolaan, mutta sieltä ei löytynyt enää kolmisen viikkoa ennen matkaamme vapaata pöytää. Niinpä teemmekin varauksen Ratanàn sisarravintolaan Remulassiin, jolla on samat omistajat. Remulass profiloituu kasvisravintolaksi, jonka lyhyeltä ja usein vaihtuvalta ruokalistalta löytyy myös hieman kalaa. Tämä sopii meille hyvin, sillä keskityimme edellisiltana liha-annoksiin.

milano2025_remulass_02


Pieni ravintolasali tuntuu kodikkaalta ja palvelu toimii sujuvasti. Juttelen mielelläni aina tilaisuuden tullen italiaksi ja saan selville, että tarjoilijan veli asuu nykyään Suomen Turussa. Jaamme aluksi annokset turskakroketteja sekä kalacarpacciota, jotka maistuvatkin todella hyvin. Kasvispääruoat ovat sen sijaan lievä pettymys, sillä esimerkiksi valtava endiivisalaatti on pidemmän päälle aika yksitoikkoista purtavaa. Jälkiruoat ovat puolestaan oikein herkullisia. Remulassia on helppo suositella vannoutuneille kasvissyöjille ja kyllä se on kelpo ravintola kaikille muillekin. Itse tilaisin seuraavalla kerralla alkuruokien lisäksi vaikkapa pastaa, jolloin kokonaisuus olisi luultavasti omastakin mielestäni kohdallaan.


milano2025_nolo_03

Katutaidetta NoLon kaupunginosassa

Sunnuntaiaamupäivän kohteena on taannoisessa Matka-lehden jutussa mainittu NoLon kaupunginosa, jonka nimi on lyhenne sanoista Nord di Loreto. Loreton pohjoispuolella sijaitseva alue muistuttaa edellisvuoden matkaltamme tuttua Isolaa, sillä molempien kohdalla mainitaan usein yhteisöllisyys, vaihtoehtoisuus, hipsterihenkisyys sekä trendikäs ravintola- ja baaritarjonta. Etniset puodit viittaavat kaupunginosan monikulttuurisuuteen. Tämä on sitä tavallisen kansan Milanoa, joka sijaitsee vilkkaimman keskustan ja suosituimpien nähtävyysalueiden ulkopuolella. Itseäni houkuttelee täällä erityisesti näyttävä katutaide.

milano2025_nolo_01


Sunnuntain ilmapiiri on varsin raukea, eikä NoLon kaduilla ole vilkasta. Viihtyisässä Trotterin puistossa on miellyttävää paikallistunnelmaa, kun lähistöllä asuvat perheet ovat tulleet viettämään aurinkoista pyhäpäivää. Etsimääni katutaidetta löytyy varsinkin junarataa seuraavan Via Pontanon varrelta. Joukkoon mahtuu useita kerrassaan upeita teoksia sekä myös ikävännäköistä sotkua.

milano2025_nolo_02


Pieniä aukioita reunustavat terassit alkavat puolenpäivän jälkeen täyttyä lounasasiakkaista ja NoLo tuntuu heränneen jälleen eloon. Joskus aiemmin ankeana tunnettu kaupunginosa vaikuttaa ainakin näin aurinkoisena päivänä mukavalta, vaikkei tämä kierros muraalien lisäksi mitään poikkeuksellista tarjonnutkaan. Pysähdyn vielä kierroksen päätteeksi kuvaamaan Via Veninin varrelle taiteiltuja maalauksia, jotka esittävät milanolaisia maamerkkejä, kuten Castello Sforzescoa ja San Siron stadionia.


milano2025_bam_02

BAM-puiston kevätfestivaalit

Iltapäivällä on sen verran luppoaikaa, että päätämme suunnata puiden kirjastoon eli Biblioteca degli Alberi Milano -puistoon. Paikka on meille edellisiltä matkoilta tuttu, sillä olemme käyneet täällä ihailemassa esimerkiksi Bosco Verticalea eli puiden koristamia kerrostaloja. Myös edellä mainittu Ratanà-ravintola sijaitsee samoilla kulmilla. Meille on kuitenkin uutta päästä tänne näin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, sillä aiemmat vierailut ovat ajoittuneet yleensä talveen tai varhaisempaan kevääseen. Huomaamme perille päästyämme, että käynnissä on puiston oma kevättapahtuma BAM Spring Festival.

milano2025_bam_04


Tuntuu mukavalta, ettei tutussa kaupungissa tarvitse säntäillä nähtävyydeltä toiselle. Niinpä maltamme hyvin nauttia parinkymmenen asteen lämmöstä puistossa, jonne on istahtanut paljon muitakin kevätpäivän viettäjiä.

milano2025_bam_03


Kevätfestivaaleilla ei näy olevan paljoa ohjelmaa, mutta muutamalle ruokakojulle riittää tasaisesti jonoa. Lapsille on järjestetty jonkinlaista puuhaa ja päivään kuuluvat myös joogatunnit sekä tanssiesitykset, joiden ajankohta ei tosin osu yksiin oman vierailumme kanssa. Meille riittää kyllä hyvin vain oleskelu viihtyisässä puistossa taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä katsellen.  


inter_udinese_13

Jalkapallo-ottelu InterUdinese

Oman matkani kohokohta odottaa sunnuntai-iltana, kun pääsen katsomaan itselleni kovin rakkaan jalkapalloseuran Interin ottelua. Italian Serie A:n kamppailussa vastaan asettuu Udinese, joka tarjoaa lopulta todella kovan vastuksen. Milanon sinimusta joukkue nappaa silti arvokkaat sarjapisteet lukemin 2–1. Ottelu ikonisella San Siron stadionilla on aina elämys, ja nytkin paikalle saapuu lähes 72 000 jalkapallon ystävää. Kevät on jännitystä täynnä, sillä Inter kamppailee tiukasti Italian mestaruudesta ja sekä hakee menestystä myös Mestarien liigasta sekä Italian cupista. Lue lisää ottelukokemuksesta jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese.

inter_udinese_02


Italialaisen jalkapallo-ottelun tunnelmaa voi suositella paikallisena kulttuurikokemuksena kenelle tahansa, vaikkei itse peli välttämättä kiinnostaisikaan. Pääsyliput kannattaa hankkia Interin omilta nettisivuilta, ja pelaahan samalla stadionilla vuorollaan myös menestyksekkään historian omaava punamusta paikalliskilpailija Milan. Interin lippujen hankkimista varten täytyy rekisteröityä seuran nettisivuille. Pääsyliput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen peliä ja niitä on yleensä tavallisiin sarjapeleihin melko hyvin saatavilla, kun taas kysyntä esimerkiksi paikallisotteluihin on selvästi suurempaa. Lippujen hinnat lähtevät muutamasta kympistä ylöspäin. Stadionille mennessä täytyy Italiassa muistaa ottaa mukaan henkilöllisyystodistus, jota kysytään porteilla. Olen itse käyttänyt varmuuden vuoksi passia.

inter_udinese_01


Vierailu Milanossa perjantai-illasta varhaiseen maanantaiaamuun oli jälleen kerran hieno kokemus. Kaupunki viehättää minua kerta kerralta enemmän, sillä joka matkalla tulee vastaan jotain aivan uutta sekä myös sopivasti tuttuja kulmia. Hyviä ravintolavaihtoehtoja riittäisi todella pitkäksi aikaa ja Interin pelit vetävät minua puoleensa aina tilaisuuden tullen. Tällaisilla kevätmatkoilla tekisi mieli tutustua välillä muihinkin italialaisiin kaupunkeihin ja stadioneihin, mutta toivon palaavani erityisesti Milanoon vielä monta kertaa.

Blogin muut Milanosta kertovat jutut löytyvät täältä. Tarkoituksenani on julkaista vielä kevään aikana laaja juttu, johon kokoan runsaasti vinkkejä Milanoon.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja