Seuraa somessa

Lähtöportti

10 matkailufaktaa minusta

Julkaistu

-

Pandemian pakottamalla reissutauolla voi pysähtyä muistelemaan menneitä. Olen paketoinut matkailuhistoriani sen verran tarkasti, että kerron nyt itsestäni matkailijana tilastotietojen valossa.

Olen jo pidemmän aikaa halunnut osallistua Unelmatripin Jennin aloittamaan blogihaasteeseen, jossa kirjoittaja saa kertoa itsestään matkailijana. Minusta on kuitenkin tuntunut, että kerroin jo riittävästi kolme vuotta sitten julkaisemassani Tällainen matkailija olen -postauksessa, joten kunnollista ideaa uudelle jutulle ei tahtonut löytyä. Nyt mieleeni lopulta tuli, että voisinkin ottaa faktat kirjaimellisesti faktoina eli numerot numeroina.


Yksi erikoisimmista itseeni liittyvistä matkailufaktoista lienee, että minulla on tallella jokaisen ulkomaanmatkani kohteet ja reitit tarkkoine päivämäärineen. Kaikki ulkomailla vietetyt päivät ovat tuntuneet niin arvokkailta, että olen halunnut taltioida kokemukseni mahdollisimman hyvin. En siis mielestäni ole pitänyt matkoja koskaan itsestäänselvyytenä, vaikka reissuja erityisesti koronaa edeltävinä vuosina olikin paljon ja vuosittainen elämänrytmini on määrittynyt ensisijaisesti matkojen mukaan.


Tunnen olevani rennon leppoisa, mutta tietyissä asioissa myös hyvin järjestelmällinen ihminen. Keräsin matkailuhistoriani yhteen pakettiin parikymmentä vuotta sitten, jolloin tehtyjä reissuja oli vain murto-osa nykyisestä. Päivämäärien tarkistaminen onnistui vielä silloin passin leimojen, säästyneiden matkalippujen, valokuva-albumeihin kirjoitettujen päivämäärien ja matkakertomusten avulla. Innokkaana tilastonikkarina olen pitänyt matkalistan ajan tasalla ja pystyn sen avulla kaivamaan esiin monenlaista turhaa tietoa matkailuhistoriastani. Tässä siis kymmenen matkailufaktaa sekä taustoja niiden takana.



1. ENSIMMÄINEN ULKOMAANMATKA

Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui äidin ja isän kanssa Tukholmaan kesällä 1983, kun olin täyttänyt seitsemän vuotta. Tästä eteenpäin teimme yleensä yhden ulkomaanmatkan vuodessa, mutta ensimmäinen ulkomaanlento ajoittui vasta kesäkuuhun 1988. Yhden ja toistaiseksi elämäni ainoan kotimaanlennon olin kuitenkin kokenut sitä aiemmin. Matkailun suhteen omat lapseni ovat itseäni huomattavasti edellä. Täyttäessään seitsemän vuotta molemmat olivat käyneet jo melkein kahdessakymmenessä maassa, ja sen jälkeen on tullut muutamia lisää.

Lue lisää: Elämäni ensimmäiset ulkomaanmatkat



2. PITKÄKESTOISIN ULKOMAANMATKA

Toistaiseksi pitkäkestoisin ulkomaanmatkani on ollut kuukauden mittainen interrail, jonka tein kesällä 1997. Se oli upea kokemus ja tarjosi hyvän irtioton arkisista rutiineista. Erilaiset velvollisuudet ja ehkä liiallinenkin vastuuntunto ovat saaneet aikaan sen, etten ole tuon jälkeen irrottautunut juuri paria viikkoa pidemmille matkoille. Toisaalta en ole koskaan lähtenyt Euroopan ulkopuolelle alle kahdeksi viikoksi. Toivon korona-ajan toimivan jonkinlaisena vedenjakajana, jonka jälkeen lähtisin toteuttamaan myös niitä matkahaaveita, joihin koen tarvittavan reilusti aikaa. Listalla ovat erityisesti Uusi-Seelanti, Chile ja Australia, joiden lisäksi esimerkiksi Kuuba, Kalifornia ja Kanadan Kalliovuoret ovat siirtyneet aina vain tulevaisuuteen. Varsinaisesta maailmanympärimatkasta en kuitenkaan haaveile.

Lue lisää: Interrail-muistoja: Saksa, Itävalta, Italia ja Sveitsi sekä toinen osa Ranska, Englanti, Belgia ja Hollanti



3. KAUKAISIN KÄYMÄNI PAIKKA

Kaukaisin käymäni paikka on distance.to-sivustolla tekemieni mittausten perusteella Mauritiuksen etelärannikko, joka on samalla myös eteläisin käymäni paikka. Toiseksi kauimpana Keravalta olen ollut Indonesiaan kuuluvalla Bintanin saarella, mutta kaikista itäisin matkakohteeni on toistaiseksi Tokio, läntisin Toronto ja pohjoisin Inari. Nämä tiedot kertovat, etten ole käynyt mitenkään äärimmäisen kaukana eri ilmansuunnissa. Pidän itseäni Eurooppa-keskeisenä matkailijana, jolle suurin osa muusta maailmasta on jäänyt toistaiseksi tuntemattomaksi.



4. KAUPUNKI, JOSSA OLEN NUKKUNUT ENITEN ÖITÄ

Kolme Madeiran-matkaa on tehnyt tehtävänsä ja saaren pääkaupunki Funchal pitää kärkisijaa 35 yöllä. Yli kahden viikon verran yöpymisiä on kertynyt myös Lissabonissa, Singaporessa, Hongkongissa sekä Tukholmassa. Tämä tilasto on itselleni ennen kaikkea muistutus siitä, että suurten unelmien suhteen täytyisi tarttua tuumasta toimeen. Haaveilen asuvani joskus ulkomailla vähintään puoli vuotta ja mieluummin kauemminkin. Pidempi oleskelu ulkomailla olisi varmasti monella tavalla opettavainen kokemus. Haluaisin oppia kunnolla vierasta kieltä, tutustua paikalliseen elämänmenoon sekä nähdä esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelun erilaisessa ilmastossa. Samalla oppisin varmasti jotain uutta myös sekä itsestäni että rakkaasta Suomen maasta.



5. KAUPUNKI, JOSSA OLEN YÖPYNYT USEIMMALLA MATKALLA

Tämän tilaston ykkönen on Tukholma, jossa olen yöpynyt seitsemällä eri matkalla. Milanossa ja Tallinnassa olen yöpynyt viiteen otteeseen, kun taas Dublinissa ja Kööpenhaminassa neljästi. Tukholma ja Tallinna eivät yllätä, sillä molempiin pääsee helposti laivalla. Tukholmassa kävimme erityisen ahkerasti lasten ollessa aivan pieniä, mutta Tallinnassa olen käynyt moniin muihin suomalaisiin verrattuna melko harvoin. Milanoon minua houkuttelee jalkapalloseura Inter, Dublin toimii porttina muualle Irlantiin ja Kööpenhamina on mainio koko perheen matkakohde. Minusta olisi mahtavaa tutustua johonkin ulkomaiseen kaupunkiin niin hyvin, että voisin pitää itseäni sen asiantuntijana.



6. YÖPYMISET ERI KAUPUNGEISSA

Olen nukkunut yhteensä 741 yötä kaikkiaan 137 ulkomaisessa kaupungissa tai kylässä. Ulkomailla on siis kulunut yhteensä reilut kaksi vuotta, mikä tuntuu tässä iässä melko lyhyeltä ajalta. Mukaan ei ole laskettu laivalla tai lentokoneessa vietettyjä öitä, ja matkapäiviä saisi laskettua toki lisää, jos ynnätään mukaan sekä lähtö- että saapumispäivät. En ole koskaan matkustanut työn vuoksi ulkomaille, joskin pari blogiin liittyvää reissua voi laskea työmatkaksikin. Tilaston oleellisin tieto lienee keskimääräinen yhdessä paikassa vietetty aika, eli 5,4 yötä. Tutustun mielelläni yhteen kohteeseen hieman perusteellisemmin ja teen sieltä käsin retkiä ympäristöön. Inhoan kiirettä ja viihdyn siis hyvin paikoillanikin, joten en koe tarvetta vaihtaa majapaikkaa nopeaan tahtiin.



7. MAA, JOSSA OLEN NUKKUNUT ENITEN ÖITÄ

Tässä kategoriassa Italia on ylivoimainen ykkönen 121 yöllä. Haluan tutustua suosikkimaahani monipuolisesti, joten olen yöpynyt siellä jo 19 eri paikkakunnalla, mutta tämä on toivottavasti vasta alkua. Seuraavina maalistalla tulevat Portugali (69 yötä), Espanja (60), Kreikka (42), Ranska (41) ja Irlanti (40). Euroopan ulkopuolisista maista ykkösenä on Japani 26 yöllä. Tämän tilaston kärkipää kertoo selvästi siitä, kuinka Välimeren kulttuuri, lämpö ja ruoka vetävät minua yhä uudelleen puoleensa. Olen nauttinut tuolla suunnalla myös Kroatiassa, Montenegrossa ja aivan erityisesti Sloveniassa viettämästäni ajasta.



8. MAA, JOSSA OLEN KÄYNYT USEIMMALLA MATKALLA

Tässä tilastossa ykkössija menee naapurimaalle Ruotsille, jossa olen käynyt 24 kertaa. Näistä matkoista 11 on sisältänyt yöpymisen ja loput olleet risteilyjä Tukholmaan tai Visbyhyn. Italia pääsee kakkoseksi 18 käyntikerralla ja Viro kolmanneksi 13:lla. Ranskassa olen käynyt kahdeksan kertaa ja kuudesti Espanjassa, Portugalissa sekä Itävallassa. Tilasto on sikäli valheellinen, että olen käynyt manner-Portugalissa vain kahdesti ja puolet Itävallan-vierailuista on ollut naapurimaista käsin tehtyjä pikavisiittejä. Tilasto kertoo kuitenkin selkeästi sen, että palaan mielelläni tuttuihin maihin ja haluan tutustua niihin entistä paremmin. En välttämättä palaa samoihin kaupunkeihin, mutta kierrän mielelläni maita mahdollisimman laajasti.



9. KÄYTYJEN MAIDEN LUKUMÄÄRÄ

Olen käynyt Suomen ulkopuolella 44 itsenäisessä valtiossa, joista 31 sijaitsee Euroopassa. En koe olevani maabongari, sillä palaan mieluusti kiinnostaviksi kokemiini paikkoihin ja välillä kuluu useita vuosia ilman yhtään uutta käytyä maata. Olen viipynyt käymissäni maissa keskimäärin 16,8 yötä ja saman tilaston mediaani on 10 yötä. Minustakin on silti hauskaa päästä tutustumaan uusiin valtioihin ja lisään niitä matkaohjelmiin aina silloin, kun se sujuvasti onnistuu. Olen yöpynyt Vatikaania lukuun ottamatta kaikissa käymissäni valtioissa. Yhden yön valtioitakin ovat ainoastaan Monaco, San Marino ja Andorra, mutta joihinkin maihin tutustuminen on jäänyt kieltämättä varsin pintapuoliseksi. Esimerkiksi pelkästään Pietarissa käymällä voi tuskin sanoa nähneensä paljoakaan koko Venäjästä.



10. PÄIVÄMÄÄRÄ, JOLLOIN OLEN OLLUT USEIMMIN ULKOMAILLA

Tämä lienee koko blogin historian turhin tieto, mutta olen ollut vuoden päivistä useimmin ulkomailla heinäkuun seitsemäntenä, yhteensä yhdeksän kertaa. Lapsuusvuosieni ulkomaanmatkat ajoittuivat usein keskikesään, reissasin tuona päivänä pari kertaa myös kavereiden seurassa ja vaimon kanssa 7.7. tehtyjen matkojen kohteina ovat olleet Tukholma, Vilna, Karpathos ja Irlanti. Matkailurytmimme on kuitenkin tuon jälkeen muuttunut niin, että vietämme heinäkuun usein Suomessa ja ulkomaille suunnataan yleensä keväällä, alkukesällä, syksyllä sekä vuodenvaihteessa. Niinpä en ole ollut 7.7. ulkomailla yli kymmeneen vuoteen. Huhti-, touko- ja heinäkuu ovat ainoat, joiden jokaisena päivänä olen ollut joskus ulkomailla. En ole viettänyt koskaan joulua poissa Suomesta, ja joulukuu on muutenkin se kuukausi, jolloin olen matkustanut kaikkein vähiten.


Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen!

Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:
• Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
• Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
• Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
• Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
10 kommenttia

Kommentit

  1. Jenni / Unelmatrippi

    5.4.2021 at 18:42

    Jes, sinäkin tartuit tähän! Juttuasi oli kiva lukea, kuten aina.

    Olen aiemmissakin yhteyksissä ihastellut tuota tilannetta, että kaikki matkat ovat päivämääriä myöten tiedossa. Itse yritin samaa tilastointia jokunen vuosi sitten, mutta kaikkein varhaisimmista matkoista en päässyt enää täysin jyvälle. Valitettavasti niiden tarkat ajankohdat ja reitit ovat todennäköisesti ikuisesti hämärän peitossa, sillä mitään dokumentaatiota ei tunnu löytyvän. Reissasimme autolla Euroopassa ollessani lapsi, joten niitä reissuja on vaikeampi selvitellä kuin esim. viikon lomamatkoja lentokoneella yksittäiseen kohteeseen. Olin silloin vielä niin pieni, että en pitänyt omaa matkapäiväkirjaa, ja valitettavasti perheeseen ei ole osunut muita excelöijiä ja arkistoijia kuin minä. 😀 Mutta kaikki matkat teini-iästä ja varsinkin parikymppisestä eteenpäin on dokumentoitu, koska olen pitänyt siitä huolen itse.

    Neloskohtaan pitää kommentoida, että minäkin haluaisin asua joskus ulkomailla. Tarkemmin sanottuna Saksassa tai Espanjassa. (Nämä ovat muuten myös maita, joissa olen nukkunut eniten öitä elämäni aikana.) Eteläinen Saksa olisi kuitenkin ihan ykköskohde niin seudun matkailu- ja harrastusmahdollisuuksien kuin kielen ja kulttuurin puolesta. Saas nähdä, miten tämän haaveen kanssa lopulta käy.

    Kymppikohdasta: veikkaan, että minulla tuon useimmiten ulkomailla -päivämäärän täytyy osua kesäkuulle. Tavallisesti pidämme Hemmon kanssa kesäloman juuri kesäkuussa ja olemme sen takia olleet myös lukuisia juhannuksia ulkomailla. Myös aikanaan perheen kanssa muistelen reissujen osuneen useimmiten juuri kesäkuulle. Varmuutta päivästä minulla ei kuitenkaan ole enkä ole ihan varma, jaksaisinko alkaa selvittää tätä, vaikka tavallaan asia kiinnostaakin. 😀

    • Mika / Lähtöportti

      6.4.2021 at 16:49

      Tämä oli hyvä haaste, täytyi vain keksiä mistä kulmasta lähden sitä lähestymään 🙂

      Oli kyllä onnekasta, että tuli mieleen koota matkatilasto jo silloin kun tehtyjä matkoja oli vähän. Enää kaikkia päivämääriä ei pystyisi jäljittämään. Iso vaikutus oli tietysti myös sillä, etten ollut lapsena omatoimimatkoilla, vaan vähäisiltä reissuilta jäi talteen matkanjärjestäjien jakamia papereita. Sulla varmasti ihan eri tilanne, eihän tuollaisten pitkien autoreissujen reittejä saa enää mitenkään selville. Mutta voit toki pitää yllä tilastoa aikuisiän matkoista, sekin on hienoa jos tilastoista tykkää 🙂

      Eteläinen Saksa kuulostaa kieltämättä monellakin tavalla houkuttelevalta paikalta asua. Kaiken muun hyvän lisäksi sieltä pääsisi moneen muuhunkin maahan tosi kätevästi. Toivottavasti tuo haave toteutuu!

      Meillä ainakin kesäkuun alku ja koulujen lokakuinen syyslomaviikko on vahvassa nousussa matkapäivämäärien listalla. Oma kiinnostavuutensa kai tuollaisillakin on, vaikkei ehkä niin oleellinen asia olekaan 😀

  2. Peter Sebastian

    5.4.2021 at 19:35

    Kiiitos kivasta postauksesta 🙂 Kaikkee hyvää kevääseen ja toivottavasti taas lähitulevaisuudessa matkailukin helpottuu…

  3. Tämä olikin hauska näkökulma aiheeseen. En koe itseänikään missään tapauksessa maabongarina, samoihin maihin tulee usein palattua. Jäin miettimään tuota yöpymisten lukumäärää. Itselläni on Vatikaanin lisäksi kolme maata, joissa en ole yöpynyt. Liechtenstein, sekä lisäksi Etelä-Amerikan Paraguay (päiväretki Brasiliasta) ja Uruguay (päiväretki Argentiinasta. Näistä Uruguay on oikeastaan ainoa, jota kiinnostaisi nähdä enemmän. Yhden yöpymisen kohteita minulla ei sitten olekaan lainkaan, vaan kaikissa on tullut oltua pidempään.

    • Mika / Lähtöportti

      6.4.2021 at 20:59

      Minusta tuntuu, että Liechtensteinista voi tulla itselleni joskus sellainen maa, jossa käyn yöpymättä. Se on jäänyt toistaiseksi käymättä, vaikka onkin keskellä Eurooppaa. Kiva kuulla että Uruguay vaikutti kiinnostavalta, koska mieleni tekisi käydä joskus Buenos Airesissa ja yhdistää samaan reissuun myös ainakin Montevideo. Muutama päivä Uruguayssa voisi siis olla paikallaan.

  4. Annika / Life is a journey

    6.4.2021 at 18:02

    Tosiaan mielenkiintoinen näkökulma osallistua tähän blogihaasteeseen tällä tavalla! Itsellänikin on kaikki matkat päivämäärineen tarkasti merkitty Excel-tiedostoon 🙂 ja minä myös haaveilen joskus asuvani ulkomailla – nähtäväksi jää, että toteutuuko joskus.

    • Mika / Lähtöportti

      6.4.2021 at 21:00

      Kiitos, kiva kuulla. Ja mainiota, että joku muukin on tilastoinut matkansa yhtä tarkasti! Toivotaan että haaveet ulkomailla asumisesta toteutuvat itse kullakin 🙂

  5. Hauska versio! Ja 18 kertaa ja 121 yötä Italiassa! Pääsenköhän samaan, jos ei kotona oloa lasketa? Tosin mun reissut Italiassa on usein päivämatkoja tai 1 – 3 yön reissuja.

    • Mika / Lähtöportti

      9.4.2021 at 12:15

      Kiitos Heli! Ehkei tässä kannata alkaa vertailemaan, kun olet kuitenkin asunut vuosia Italiassa. Mutta varaa tilaisuuden tullen yli 3 yötä ja lähde Sisiliaan 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lähtöportti

Lähtöportin uusi aika

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Lähtöportti on jättänyt Rantapallon taakseen ja löytyy nyt osoitteesta www.lahtoportti.fi. Perille pääsee myös osoitteella www.lähtöportti.fi.

Rantapallo lakkauttaa blogiportaalinsa elo-syyskuun vaihteessa, joten Lähtöportin tuli aika itsenäistyä omaan osoitteeseensa. Vaikka muutos olikin pakon sanelema, uskon siitä seuraavan paljon hyviä asioita.
 
Lähtöportin ensimmäinen julkaisu näki päivänvalon 1.11.2015 ja Rantapallon blogiportaalin aikana postauksia kertyi kaikkiaan 480 kappaletta. Ne kaikki ovat nyt luettavissa uudessa osoitteessa. Vaikka blogin elämä jo jatkuukin uudessa kodissa, on osa muuttolaatikoista yhä purkamatta. Toisin sanoen tekninen taustatyö on edelleen kesken, mutta toisaalta ehdin taas pienen tauon jälkeen tuottamaan myös uutta sisältöä.

Seuraavien kuukausien aikana on tulossa juttuja ainakin tuoreimmalta matkaltamme Itävallan Tirolista sekä kesäkuisesta Kaliforniasta. Esimerkiksi Sevillasta ja Berliinistä on jäänyt vielä monta kohdetta esittelemättä ja luvassa on tietenkin myös uusia reissuja eri kohteisiin. Italia pysyy tärkeänä juttujen aiheena jatkossakin.

Pysykäähän mukana matkassa ja muistakaa seurata Lähtöporttia myös Facebookin ja Instagramin kautta. Kiitokset Rantapallolle yhteisistä vuosista ja mukavaa loppukesää kaikille!

Jatka lukemista

Lähtöportti

Elämäni ensimmäiset ulkomaanmatkat

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kolmården, Legoland, Tallinna, Lofootit ja Leningrad. 80-luvulle sijoittuneilla ensimmäisillä ulkomaanmatkoillani ei lennetty etelän aurinkoon, vaan kerättiin loppuiän kestäviä muistoja erilaisista naapurimaista.

Haluan nyt vastata Kaukokaipuu-blogista lähteneeseen haasteeseen, jossa kerrotaan elämän ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Koska monet lapsuusiän matkoistani olivat melko lyhyitä, katsoin parhaaksi muistella kerralla viittä ensimmäistä reissuani. Monet muistikuvat ovat haalistuneet vanhojen valokuvien tavoin, mutta turhaan ei ole näitäkään matkoja tehty. Hauskaa oli ja toisaalta reissut ovat olleet myös monin tavoin opettavaisia.



RUOTSI 1983

Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautuu Ruotsiin samana kesänä, jolloin olen täyttänyt seitsemän vuotta. Lähdemme äidin ja isän kanssa matkaan Silja Linen pari vuotta aiemmin valmistuneella Silvia Reginalla, joka on 80-luvun suurimpia autolauttoja. Ainakin ohittamamme Viking Linen Apollo III näyttää paljon pienemmältä.


Perillä Tukholmassa ihmettelen eniten sitä, kuinka vanhempani osaavat suunnistaa oikeaan suuntaan näin oudossa paikassa. Majoitumme Hotel Malmeniin (nykyinen Scandic Malmen) Södermalmilla. Näemme Tukholmassa muun muassa kuninkaanlinnan vahdinvaihdon sekä vanhankaupungin katuja. Päässäni on Ruotsin väreihin täydellisesti sopiva sinikeltainen lippalakki.


Matkan pääkohde on Kolmårdenin eläinpuisto, jonne menemme bussilla. Jännittävintä on bussikyyti safarialueella, jossa villieläimet saavat kulkea vapaasti. Muistan erityisesti suuren karhun, joka jää pitkäksi aikaa tutkimaan edellä ajaneen henkilöauton valoja. Sen lisäksi mieleen on jäänyt kotieläintilan vuohilauma, joka haluaa puskea minut kumoon vaikka väkisin.



TANSKA 1985

Toisen ulkomaanmatkan odotetuin kohde on Tanskan Legoland. Sinne pääseminen tuntuu suurelta unelmalta, koska vietän lapsuuttani tiiviisti Legojen parissa. Mieluisana matkaseurana on tällä kerralla vanhempien lisäksi myös kummitätini. Opastettu bussikiertomatka alkaa taipaleella Helsingistä Turkuun, josta jatkamme laivalla Tukholmaan. Naapurihytin äänet kuuluvat hyvin seinien läpi. Seuraavana päivänä vieraillaan Eskilstunan eläintarhassa, jossa sadekuuro laskee tunnelmaa. Pitkä ajomatka vie Göteborgin satamaan, josta jatkamme Stena Linen aluksella Tanskaan ja viimein yöksi Ålborgiin.


Sadesää jatkuu Århusissa, jossa on aikaa tutustua Den Gamle By -ulkoilmamuseoon. Mieleeni jää erityisesti vanhanaikainen posti, sillä kerään tuohon aikaan innokkaasti postimerkkejä. Sade hellittää päivän toisessa kohteessa Givskudin eläinpuistossa, jonka safarialueella näemme leijonia. Illaksi ehdimme mukavaan Vejlen kaupunkiin, jossa on kiva tehdä pitkä iltakävely.


Matkan odotettu kohokohta on joka tapauksessa Legoland, jonka portteja katselen bussin ikkunasta malttamattomana. Ihastelen sisään päästyämme tuhansista palikoista rakennettuja pienoismaailmoja, joiden joukosta löytyy myös aidolta näyttävä Punkasalmen rautatieasema.


Käymme näköalatornissa sekä parissa muussa huvipuistolaitteessa, mutta itseäni kiinnostavat erityisesti palikoista tehdyt rakennukset. Käymme myös esimerkiksi intiaanikylässä, mutta minua harmittaa, ettei siellä ole oikeastaan Lego-palikoita lainkaan. Olisin viihtynyt Legolandissa kauemminkin, mutta samana päivänä pitää ehtiä vielä Odensessa sijaitsevaan H.C. Andersenin museoon.


Kööpenhaminaan on varattu hieman enemmän aikaa, sillä vietämme siellä kaksi yötä. Hotelli tosin sijaitsee suuren tien varrella jossakin keskustan ulkopuolella. Opin aamiaisella kantapään (kirjaimellisesti ottaen reisien) kautta, että maailmassa on myös löysäksi keitettyjä kananmunia. Vahingosta viisastuneena pakkaan vielä tänäkin päivänä aina munahousut eli varahousut matkalle mukaan. Kööpenhaminassa on paljon ohjelmaa, sillä käymme esimerkiksi Amalienborgin linnassa sekä akvaariossa. Syömme eväitä Strøgetin varrella ja toteamme että Pieni Merenneito on todellakin pieni. Illalla mennään tietenkin Tivoliin, jossa riittää monenlaisia houkutuksia.


Paluumatkalla ajetaan yhdessä päivässä Kööpenhaminasta Tukholman satamaan. Juutinrauman siltaa ei vielä ole, joten käytämme lauttayhteyttä Helsingørista Helsingborgiin. Laivan kannelta häämöttää Kronborgin linna. Jossakin loputtoman pitkän E4-tien varrella pysähdytään ravintolaan, jossa tarjoilijat huutavat valmistuneiden annosten numeroita kovaan ääneen ruotsiksi. Syön lihapullia, kuten monta kertaa muutenkin matkan aikana. Ne ovat eri ravintoloissa aina eri muotoisia ja vaihtelevan kokoisia. Lihapullien lisäksi muistan tältä matkalta pitkät punaiset tanskalaiset nakit eli pølserit. Ruotsissa haluan aina tilaisuuden tullen 88-nimisen jäätelöpuikon.



TALLINNA 1985

Tallinnaan matkustaminen ei ollut kesällä 1985 yhtä yksinkertaista kuin itsenäisen Viron aikaan. Viisumi on pitänyt hankkia hyvissä ajoin ja täytän Georg Otsin kannella jotakin tärkeää lomaketta, johon opettelen kirjoittamaan nimeni kyrillisillä kirjaimilla. Tallinnan sataman aula on täynnä laivamatkustajia odottavia ihmisiä. Majoitumme Viru-hotelliin ja saamme huoneen melko korkealla sijainneesta kerroksesta. Näköalassa on ihmettelemistä, kuten myös käytävällä päivystävässä kerrosvalvojassa. Kulman takaa löytyy vanhakaupunki kävelykatuineen.


Tallinnan ilmapiiri tuntuu ainakin lapsen mielestä ahdistavalta, sillä kaduilla näkyy miliisejä ja sotilaita. Ilta-aurinko paistaa Linnahallin betonirakenteille, pikkupojat kerjäävät purukumia ja monet ohikulkijat puhuvat venäjää. Kaubamajassa minua säälittää eräänlainen pehmohiiri, jonka haluan ostaa ja kuljettaa turvaan Neuvostoliiton ulkopuolelle. Se on erikoista kimmoisaa materiaalia ja murenee myöhemmin kotona palasiksi.


Kolmepäiväisen matkan ohjelmaan kuuluu kiertoajelu, jonka aikana näemme kansantanssia Rocca al Maren ulkoilmamuseossa sekä vierailemme Georg Otsin haudalla ja suurella laululavalla. Opas vie meidät myös Tallinnan näköalapaikoille, mutta joutuu vaikenemaan monen suomaisturistien esittämän kysymyksen kohdalla.


Käymme myös Piritan satamassa, jossa Esko Reckhardt voitti purjehduksen olympiakultaa muutamaa vuotta aiemmin. Piritan hiekkarannalla myydään mielestäni maailman huonointa jäätelöä, sillä se maistuu vain jäädytetyltä maidolta. Ostoksia tehdään Raadinapteekissa, josta saadaan mummon toivomaa käärmesalvaa tuliaisiksi.


Isälleni meinaa tulla satamassa ongelmia, sillä hän erehtyy ottamaan kameransa esille, vaikkei ole edes kuvaamassa mitään. Miliisi vie hänet sivummalle ja käskee valottaa filmin, mutta vaikuttaa kuitenkin ystävälliseltä ja huolehtii siitä, ettei pilalle mene useampaa kuvaa. Satamasta on kaikesta huolimatta Georg Otsin kannelta otettu kuva muistona.

Jos Neuvostoliiton aika Tallinnassa kiinnostaa, suosittelen Viru-hotellissa toimivaa KGB-museota. Olen kirjoittanut siitä jutun Vakoilutarinoita Viru-hotellin KGB-museossa.



LOFOOTIT 1986

Opastettu bussimatka Lofooteille on kuuden päivän tehokas kierros, jonka varrelle ei jää juuri ylimääräistä lepoaikaa. Nousemme kyytiin Hyvinkäältä, josta ajetaan ensin Vaasaan, matkustetaan neljä tuntia laivalla Pohjanlahden yli Uumajaan ja jatketaan vielä samana iltana Tärnabyhyn saakka. Minua harmittaa, että nukahdan kesken pitkän päivän, sillä olisin halunnut nähdä kaikki Sinisen tien maisemat. Istun koko kiertomatkan ajan äidin vieressä bussin etuosassa, ja isä saa seurakseen yksin matkustavan miehen. Toisin kuin Legolandin-matkalla, olen nyt koko seurueen ainoa lapsi.


Matka jatkuu Ruotsista Norjan puolelle ja bussi on mäkisillä teillä lähes suorituskykynsä rajamailla. Pysähdymme ensin Mo i Ranaan ostoksille ja sitten Fauskessa sijaitsevaan kalaravintolaan, jossa syön hyvänmakuista ruijanpallasta. Yllä oleva kuva on tuosta ravintolasta.


Saavumme vielä samana päivänä Saltraumenin vuonolle, jossa ihmettelemme suuren sillan juurella vuolaasti virtaavaa vuorovettä. Yön vietämme rannikolla Bodøssä, jossa ehdimme tehdä pitkän iltakävelyn. Norjassa syödään muun muassa oudonmakuista kutunjuustoa, mutta uudet ruokakokemukset eivät jää siihen. Elämäni ensimmäinen hampurilainen ostetaan jonkinlaisesta nakkikioskista, jonka myyjänä toimivalla pojalla on värjätyt hiukset. Purilainen maistuu hyvältä ja sen välissä on paljon majoneesia.


Kolmantena päivänä pääsemme viimein Lofooteille, vaikka matkaan tuleekin mutkia. Meitä hakemaan tulossa ollut lautta ajaa karille ja joudumme odottelemaan seuraavaa alusta kolmisen tuntia. Laskuvesi tyhjentää sillä välin satama-altaan ja löydämme isän kanssa sen pohjalta hienoja simpukankuoria. Viivymme Lofooteilla vain yhden yön, joten saarista ei jää lopulta paljoakaan muisteltavaa. Päällimmäisenä jäävät mieleen lautan kannelta nähdyt huikeat maisemat. Pilvet roikkuvat matalalla ja välillä sataa, mutta maisemia pitää silti ihailla tuulisella kannella.


Paluumatkalla yövymme vielä Norjan puolella Narvikissa, jossa kiivetään Narvikfjelletille katsomaan maisemia ja ihmettelemään rinteillä säilynyttä lunta. Ruotsin puolelle palattuamme käymme katsomassa Kiirunan nähtävyyksiä ja majoitumme viimeiseksi yöksi Skellefteån keskustaan. Hotellihuoneen televisiossa on urheilukanava ja sieltä tulee amerikkalaista jalkapalloa. Aamulla käydään vielä Skellefteån torilla. Omat hankintani reissun varrelta ovat lähinnä eri paikkakuntien viirejä, sillä ne ovat 80-luvulla suosittuja matkamuistoja.



LENINGRAD 1987

Kesällä 1987 lähdemme Leningradin-risteilylle Sally Albatrossilla. Vietämme pienellä porukalla sukulaispariskunnan häiden vuosipäivää, minkä kunniaksi minäkin saan laivan baarissa hienon hedelmäjuoman. Vielä suurempi ihmetyksen aihe on sukulaismiehen syömä katkarapuvoileipä, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Leningradin lähestyessä tähystetään kannella Kronstadtin sotilastukikohtaa ja katsellaan, kuinka alus lipuu Neva-joen suulle.


Päivä Leningradissa on täynnä opastettua ohjelmaa. Pääkohteena on Pietarhovin palatsi sekä puutarha, johon tutustumme aurinkoisessa säässä. Katselen matkan varrella bussin ikkunasta suuria ja ankeita kerrostaloja miettien, millaista täällä olisi asua.


Ruokailu on järjestetty suureen leningradilaiseen ravintolaan, jossa esiintyy värikkäästi pukeutunut tanssiryhmä. Ennen satamaan palaamista käydään vielä ulkomaalaisille suunnatussa valuuttakaupassa eli berjoskassa, josta ei kuitenkaan löydy mitään mielenkiintoista. Kun palaan Nevan suulle seuraavan kerran vuonna 2018, on kaupungin nimi Pietari ja ostosmahdollisuudetkin toista luokkaa.

Haaste ensimmäisistä ulkomaanmatkoista on lähtöisin Kaukokaipuu-blogista ja siihen voi tarttua kuka tahansa, joka haluaa palata muistelemaan matkailutaipaleensa alkua.

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja