Lähtöportti on jättänyt Rantapallon taakseen ja löytyy nyt osoitteesta www.lahtoportti.fi. Perille pääsee myös osoitteella www.lähtöportti.fi.

Rantapallo lakkauttaa blogiportaalinsa elo-syyskuun vaihteessa, joten Lähtöportin tuli aika itsenäistyä omaan osoitteeseensa. Vaikka muutos olikin pakon sanelema, uskon siitä seuraavan paljon hyviä asioita.
 
Lähtöportin ensimmäinen julkaisu näki päivänvalon 1.11.2015 ja Rantapallon blogiportaalin aikana postauksia kertyi kaikkiaan 480 kappaletta. Ne kaikki ovat nyt luettavissa uudessa osoitteessa. Vaikka blogin elämä jo jatkuukin uudessa kodissa, on osa muuttolaatikoista yhä purkamatta. Toisin sanoen tekninen taustatyö on edelleen kesken, mutta toisaalta ehdin taas pienen tauon jälkeen tuottamaan myös uutta sisältöä.

Seuraavien kuukausien aikana on tulossa juttuja ainakin tuoreimmalta matkaltamme Itävallan Tirolista sekä kesäkuisesta Kaliforniasta. Esimerkiksi Sevillasta ja Berliinistä on jäänyt vielä monta kohdetta esittelemättä ja luvassa on tietenkin myös uusia reissuja eri kohteisiin. Italia pysyy tärkeänä juttujen aiheena jatkossakin.

Pysykäähän mukana matkassa ja muistakaa seurata Lähtöporttia myös Facebookin ja Instagramin kautta. Kiitokset Rantapallolle yhteisistä vuosista ja mukavaa loppukesää kaikille!

Kolmården, Legoland, Tallinna, Lofootit ja Leningrad. 80-luvulle sijoittuneilla ensimmäisillä ulkomaanmatkoillani ei lennetty etelän aurinkoon, vaan kerättiin loppuiän kestäviä muistoja erilaisista naapurimaista.

Haluan nyt vastata Kaukokaipuu-blogista lähteneeseen haasteeseen, jossa kerrotaan elämän ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Koska monet lapsuusiän matkoistani olivat melko lyhyitä, katsoin parhaaksi muistella kerralla viittä ensimmäistä reissuani. Monet muistikuvat ovat haalistuneet vanhojen valokuvien tavoin, mutta turhaan ei ole näitäkään matkoja tehty. Hauskaa oli ja toisaalta reissut ovat olleet myös monin tavoin opettavaisia.

RUOTSI 1983

Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautuu Ruotsiin samana kesänä, jolloin olen täyttänyt seitsemän vuotta. Lähdemme äidin ja isän kanssa matkaan Silja Linen pari vuotta aiemmin valmistuneella Silvia Reginalla, joka on 80-luvun suurimpia autolauttoja. Ainakin ohittamamme Viking Linen Apollo III näyttää paljon pienemmältä.

Perillä Tukholmassa ihmettelen eniten sitä, kuinka vanhempani osaavat suunnistaa oikeaan suuntaan näin oudossa paikassa. Majoitumme Hotel Malmeniin (nykyinen Scandic Malmen) Södermalmilla. Näemme Tukholmassa muun muassa kuninkaanlinnan vahdinvaihdon sekä vanhankaupungin katuja. Päässäni on Ruotsin väreihin täydellisesti sopiva sinikeltainen lippalakki.

Matkan pääkohde on Kolmårdenin eläinpuisto, jonne menemme bussilla. Jännittävintä on bussikyyti safarialueella, jossa villieläimet saavat kulkea vapaasti. Muistan erityisesti suuren karhun, joka jää pitkäksi aikaa tutkimaan edellä ajaneen henkilöauton valoja. Sen lisäksi mieleen on jäänyt kotieläintilan vuohilauma, joka haluaa puskea minut kumoon vaikka väkisin.

TANSKA 1985

Toisen ulkomaanmatkan odotetuin kohde on Tanskan Legoland. Sinne pääseminen tuntuu suurelta unelmalta, koska vietän lapsuuttani tiiviisti Legojen parissa. Mieluisana matkaseurana on tällä kerralla vanhempien lisäksi myös kummitätini. Opastettu bussikiertomatka alkaa taipaleella Helsingistä Turkuun, josta jatkamme laivalla Tukholmaan. Naapurihytin äänet kuuluvat hyvin seinien läpi. Seuraavana päivänä vieraillaan Eskilstunan eläintarhassa, jossa sadekuuro laskee tunnelmaa. Pitkä ajomatka vie Göteborgin satamaan, josta jatkamme Stena Linen aluksella Tanskaan ja viimein yöksi Ålborgiin.

Sadesää jatkuu Århusissa, jossa on aikaa tutustua Den Gamle By -ulkoilmamuseoon. Mieleeni jää erityisesti vanhanaikainen posti, sillä kerään tuohon aikaan innokkaasti postimerkkejä. Sade hellittää päivän toisessa kohteessa Givskudin eläinpuistossa, jonka safarialueella näemme leijonia. Illaksi ehdimme mukavaan Vejlen kaupunkiin, jossa on kiva tehdä pitkä iltakävely.

Matkan odotettu kohokohta on joka tapauksessa Legoland, jonka portteja katselen bussin ikkunasta malttamattomana. Ihastelen sisään päästyämme tuhansista palikoista rakennettuja pienoismaailmoja, joiden joukosta löytyy myös aidolta näyttävä Punkasalmen rautatieasema.

Käymme näköalatornissa sekä parissa muussa huvipuistolaitteessa, mutta itseäni kiinnostavat erityisesti palikoista tehdyt rakennukset. Käymme myös esimerkiksi intiaanikylässä, mutta minua harmittaa, ettei siellä ole oikeastaan Lego-palikoita lainkaan. Olisin viihtynyt Legolandissa kauemminkin, mutta samana päivänä pitää ehtiä vielä Odensessa sijaitsevaan H.C. Andersenin museoon.

Kööpenhaminaan on varattu hieman enemmän aikaa, sillä vietämme siellä kaksi yötä. Hotelli tosin sijaitsee suuren tien varrella jossakin keskustan ulkopuolella. Opin aamiaisella kantapään (kirjaimellisesti ottaen reisien) kautta, että maailmassa on myös löysäksi keitettyjä kananmunia. Vahingosta viisastuneena pakkaan vielä tänäkin päivänä aina munahousut eli varahousut matkalle mukaan. Kööpenhaminassa on paljon ohjelmaa, sillä käymme esimerkiksi Amalienborgin linnassa sekä akvaariossa. Syömme eväitä Strøgetin varrella ja toteamme että Pieni Merenneito on todellakin pieni. Illalla mennään tietenkin Tivoliin, jossa riittää monenlaisia houkutuksia.

Paluumatkalla ajetaan yhdessä päivässä Kööpenhaminasta Tukholman satamaan. Juutinrauman siltaa ei vielä ole, joten käytämme lauttayhteyttä Helsingørista Helsingborgiin. Laivan kannelta häämöttää Kronborgin linna. Jossakin loputtoman pitkän E4-tien varrella pysähdytään ravintolaan, jossa tarjoilijat huutavat valmistuneiden annosten numeroita kovaan ääneen ruotsiksi. Syön lihapullia, kuten monta kertaa muutenkin matkan aikana. Ne ovat eri ravintoloissa aina eri muotoisia ja vaihtelevan kokoisia. Lihapullien lisäksi muistan tältä matkalta pitkät punaiset tanskalaiset nakit eli pølserit. Ruotsissa haluan aina tilaisuuden tullen 88-nimisen jäätelöpuikon.

TALLINNA 1985

Tallinnaan matkustaminen ei ollut kesällä 1985 yhtä yksinkertaista kuin itsenäisen Viron aikaan. Viisumi on pitänyt hankkia hyvissä ajoin ja täytän Georg Otsin kannella jotakin tärkeää lomaketta, johon opettelen kirjoittamaan nimeni kyrillisillä kirjaimilla. Tallinnan sataman aula on täynnä laivamatkustajia odottavia ihmisiä. Majoitumme Viru-hotelliin ja saamme huoneen melko korkealla sijainneesta kerroksesta. Näköalassa on ihmettelemistä, kuten myös käytävällä päivystävässä kerrosvalvojassa. Kulman takaa löytyy vanhakaupunki kävelykatuineen.

Tallinnan ilmapiiri tuntuu ainakin lapsen mielestä ahdistavalta, sillä kaduilla näkyy miliisejä ja sotilaita. Ilta-aurinko paistaa Linnahallin betonirakenteille, pikkupojat kerjäävät purukumia ja monet ohikulkijat puhuvat venäjää. Kaubamajassa minua säälittää eräänlainen pehmohiiri, jonka haluan ostaa ja kuljettaa turvaan Neuvostoliiton ulkopuolelle. Se on erikoista kimmoisaa materiaalia ja murenee myöhemmin kotona palasiksi.

Kolmepäiväisen matkan ohjelmaan kuuluu kiertoajelu, jonka aikana näemme kansantanssia Rocca al Maren ulkoilmamuseossa sekä vierailemme Georg Otsin haudalla ja suurella laululavalla. Opas vie meidät myös Tallinnan näköalapaikoille, mutta joutuu vaikenemaan monen suomaisturistien esittämän kysymyksen kohdalla.

Käymme myös Piritan satamassa, jossa Esko Reckhardt voitti purjehduksen olympiakultaa muutamaa vuotta aiemmin. Piritan hiekkarannalla myydään mielestäni maailman huonointa jäätelöä, sillä se maistuu vain jäädytetyltä maidolta. Ostoksia tehdään Raadinapteekissa, josta saadaan mummon toivomaa käärmesalvaa tuliaisiksi.

Isälleni meinaa tulla satamassa ongelmia, sillä hän erehtyy ottamaan kameransa esille, vaikkei ole edes kuvaamassa mitään. Miliisi vie hänet sivummalle ja käskee valottaa filmin, mutta vaikuttaa kuitenkin ystävälliseltä ja huolehtii siitä, ettei pilalle mene useampaa kuvaa. Satamasta on kaikesta huolimatta Georg Otsin kannelta otettu kuva muistona.

Jos Neuvostoliiton aika Tallinnassa kiinnostaa, suosittelen Viru-hotellissa toimivaa KGB-museota. Olen kirjoittanut siitä jutun Vakoilutarinoita Viru-hotellin KGB-museossa.

LOFOOTIT 1986

Opastettu bussimatka Lofooteille on kuuden päivän tehokas kierros, jonka varrelle ei jää juuri ylimääräistä lepoaikaa. Nousemme kyytiin Hyvinkäältä, josta ajetaan ensin Vaasaan, matkustetaan neljä tuntia laivalla Pohjanlahden yli Uumajaan ja jatketaan vielä samana iltana Tärnabyhyn saakka. Minua harmittaa, että nukahdan kesken pitkän päivän, sillä olisin halunnut nähdä kaikki Sinisen tien maisemat. Istun koko kiertomatkan ajan äidin vieressä bussin etuosassa, ja isä saa seurakseen yksin matkustavan miehen. Toisin kuin Legolandin-matkalla, olen nyt koko seurueen ainoa lapsi.

Matka jatkuu Ruotsista Norjan puolelle ja bussi on mäkisillä teillä lähes suorituskykynsä rajamailla. Pysähdymme ensin Mo i Ranaan ostoksille ja sitten Fauskessa sijaitsevaan kalaravintolaan, jossa syön hyvänmakuista ruijanpallasta. Yllä oleva kuva on tuosta ravintolasta.

Saavumme vielä samana päivänä Saltraumenin vuonolle, jossa ihmettelemme suuren sillan juurella vuolaasti virtaavaa vuorovettä. Yön vietämme rannikolla Bodøssä, jossa ehdimme tehdä pitkän iltakävelyn. Norjassa syödään muun muassa oudonmakuista kutunjuustoa, mutta uudet ruokakokemukset eivät jää siihen. Elämäni ensimmäinen hampurilainen ostetaan jonkinlaisesta nakkikioskista, jonka myyjänä toimivalla pojalla on värjätyt hiukset. Purilainen maistuu hyvältä ja sen välissä on paljon majoneesia.

Kolmantena päivänä pääsemme viimein Lofooteille, vaikka matkaan tuleekin mutkia. Meitä hakemaan tulossa ollut lautta ajaa karille ja joudumme odottelemaan seuraavaa alusta kolmisen tuntia. Laskuvesi tyhjentää sillä välin satama-altaan ja löydämme isän kanssa sen pohjalta hienoja simpukankuoria. Viivymme Lofooteilla vain yhden yön, joten saarista ei jää lopulta paljoakaan muisteltavaa. Päällimmäisenä jäävät mieleen lautan kannelta nähdyt huikeat maisemat. Pilvet roikkuvat matalalla ja välillä sataa, mutta maisemia pitää silti ihailla tuulisella kannella.

Paluumatkalla yövymme vielä Norjan puolella Narvikissa, jossa kiivetään Narvikfjelletille katsomaan maisemia ja ihmettelemään rinteillä säilynyttä lunta. Ruotsin puolelle palattuamme käymme katsomassa Kiirunan nähtävyyksiä ja majoitumme viimeiseksi yöksi Skellefteån keskustaan. Hotellihuoneen televisiossa on urheilukanava ja sieltä tulee amerikkalaista jalkapalloa. Aamulla käydään vielä Skellefteån torilla. Omat hankintani reissun varrelta ovat lähinnä eri paikkakuntien viirejä, sillä ne ovat 80-luvulla suosittuja matkamuistoja.

LENINGRAD 1987

Kesällä 1987 lähdemme Leningradin-risteilylle Sally Albatrossilla. Vietämme pienellä porukalla sukulaispariskunnan häiden vuosipäivää, minkä kunniaksi minäkin saan laivan baarissa hienon hedelmäjuoman. Vielä suurempi ihmetyksen aihe on sukulaismiehen syömä katkarapuvoileipä, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Leningradin lähestyessä tähystetään kannella Kronstadtin sotilastukikohtaa ja katsellaan, kuinka alus lipuu Neva-joen suulle.

Päivä Leningradissa on täynnä opastettua ohjelmaa. Pääkohteena on Pietarhovin palatsi sekä puutarha, johon tutustumme aurinkoisessa säässä. Katselen matkan varrella bussin ikkunasta suuria ja ankeita kerrostaloja miettien, millaista täällä olisi asua.

Ruokailu on järjestetty suureen leningradilaiseen ravintolaan, jossa esiintyy värikkäästi pukeutunut tanssiryhmä. Ennen satamaan palaamista käydään vielä ulkomaalaisille suunnatussa valuuttakaupassa eli berjoskassa, josta ei kuitenkaan löydy mitään mielenkiintoista. Kun palaan Nevan suulle seuraavan kerran vuonna 2018, on kaupungin nimi Pietari ja ostosmahdollisuudetkin toista luokkaa.

Haaste ensimmäisistä ulkomaanmatkoista on lähtöisin Kaukokaipuu-blogista ja siihen voi tarttua kuka tahansa, joka haluaa palata muistelemaan matkailutaipaleensa alkua.